Headwrap saatu blogin kautta. 

Mun piti jakaa tänään yksi aivan toisenlainen postaus, mutta sitten tuli ilta, tuli hämärä ja tuli Novan nukkumaanmenoaika. Tuttuun tapaan isommat tytöt menivät ensin nukkumaan ja samalla hoidettiin Novan iltatoimet. Kun olin toivottanut hyvät yöt tytöille ja kehottanut näkemään kauniita unia kukkasista ja perhosista (saaden takaisin erittäin nasevan vastauksen ”eiku mä nään skeittilaudoista ja Robinista), oli aika ottaa se meidän oma kahdenkeskinen hetki Novan kanssa. Ihana iltahetki, ihana nukutustuokio, tuokio mikä joka toinen ilta saa mut nauramaan vedet silmissä, ja joka toinen ilta kyynelehtimään onnesta kun kuuntelen vauvan tuhinaa.

Me mentiin Novan kanssa kahdestaan meidän makkariin, niinkuin aina illalla. Nova vaikutti sopivasti väsyneeltä ja hän kävikin heti kiinni rintaan ja näytti ihan siltä että nyt tulee uni. Vaan ei, hän söi ja söi ja sitten päästi irti. Pötkötteli siinä hetken, sitten kuului ”höööööö” ja äänekäs, tyytyväinen kielen maiskautus. Silittelin omasta mielestäni rauhoittavasti vauvaa, vaan ei, siitähän minityyppi vasta innostuikin: kuului uudestaan ”eh, eeehh, eiiiih” ja taas maiskuttelua, sekä naurun kiljaisu. Pian hän jo repi kaksin käsin mun tukkaa ja yritti saada mun nenää pyydystettyä suuhunsa.

Ja mua alkoi naurattaa. Yritä tässä nyt taas nukuttaa, kun toinen on kuin vasta herännyt pieni peipponen joka iloa pulputen hölpöttää ja pyörii ja rapsuttaa. Tämä meidän kuopus on sellainen tapaus joka pitää ääntä siihen asti että on sikeässä unessa, ellei ole sitten tissi suussa. Joka toinen ilta hän on oikeasti väsynyt, ja nukahtaa ensimmäisen huikan jälkeen. Mutta jokatoinen ilta hän höpöttelee ja höpöttelee ja rapsuttelee, ja hän jaksaa tehdä sitä vaikka kuinka kauan. Vaikka hän olisi ollut aivan rättipoikkipuhkiväsynyt siinä vaiheessa kun valot sammuvat, hän saattaa vielä piristyä ja aloittaa tämän ihanan jokailtaisen höpötystuokion.

Nämä hetket ovat yksi mun lemppari asioista tässä vauva-arjessa. Niistä tulee niin hyvälle tuulelle, ja musta tuntuu että halkean onnesta kun kuuntelen meidän ihanaa palleroa. Vaikka mun sieraimiin menee kuolaa kun hän koittaa haukata mun nenää, se ei haittaa yhtään. Kun mä pötköttelen pimeässä meidän touhutyypin kanssa, en voi olla tuntematta suurta haikeutta jo valmiiksi siitä, että jossain vaiheessa tämä mieletön vauvavuosi ja vauvakupla loppuu. Vaikka mä rakastan yli kaiken seurata sitä miten ihanasti lapset kasvavat ja kehittyvät ja muuttuvat omiksi upeiksi persoonikseen, tuntuu raastavan riipaisevalta että Novakin on jo yli viisi kuukautta vanha. Pian ollaan vauvavuoden puolivälissä.

Toisaalta taas, tekstiin alkuun palatakseni, on siinäkin omat puolensa että nukkumaan menevät lapset ovat jo vähän isompia. Kun oma tytär toteaa näkevänsä ennemmin unta skeittilaudoista ja Robinista kuin kukista ja perhosista (no obviously, miksi edes ehdotin jotain kukkia ja perhosia), sitä muistaa miten mahtavaa on kun lapsilla on omia mielipiteitä asioista, ja saa tutustua joka ikinen päivä paremmin ja syvemmin omiin lapsiinsa. Ne on oikeasti maailman siisteimpiä tyyppejä<3

Nyt onkin satanut kaksi päivää putkeen, ja me ollaan oltu pitkästä aikaa ihan rennosti kotona vaan. Ihan kivaa tämäkin että ollaan vain otettu rauhassa ja maalattu, piirretty ja hengailtu. Eilen meillä kävi kylässä Oton pikkuserkku perheineen, ja lapsilla oli leikkiseuraa. Hauskaa kun nyt Novakin ensimmäistä kertaa huomasi pian vuoden täyttävän pikkupikkuserkkunsa, ja hymyili hänelle niin ihanasti. Noista minityypeistä tulee kyllä mahtavia kavereita ihan varmasti!

Tänään meillä kävi toimittaja tekemässä haastattelun, ja ottamassa pari kuvaa meistä yhteen lehtijuttuun, joka tulee myöhemmin syksyllä ulos. Oli ihan hauskaa tehdä pitkästä aikaa haastattelu ja olla muiden kuvattavana yhdessä Oton kanssa. Toivottavasti jutusta tulee kiva ja kuvasta hyvä! Ainakin meitä nauratti kovasti juttua tehdessä ja oli lämmin tunnelma.

Me kaivattiin olkkariin vähän väriä ja jotain piristystä, ja löysin H&M Homesta meille lehtikuviolla varustetut raikkaan vihreät verhot. En olisi koskaan ennen kuvitellut että haluaisin meille noin räikeän vihreää mihinkään mutta jotenkin se tuntui nyt tosi raikkaalta ja mun mielestä myöskin sopii nätisti vaaleanpunaisen, harmaan ja luonnonvalkoisen kanssa. Olkkari tuntuu nyt jotenkin paljon kodikkaammalta, kun siellä on vähän uutta väriä ja lämmintä tunnelmaa. Löysin myös samalla kuviolla koristellun tyynynpäällisen, ja ostin muutaman teemaan sopivan tuoksukynttilän. Nuo verhot saa nyt olla paikoillaan ainakin siihen asti että alkaa joulun aika ja pitää saada jouluisaa tunnelmaa tänne.

Tällä viikolla ostettiin pieni kesäreissu tuohon länsinaapuriin, ja lähdetään piipahtamaan siellä auton kanssa vielä elokuun alussa ennen eskarin alkua. Muutenkin meillä on syksyn matkasuunnitelmat kovasti käynnissä ja niistä on kyllä pakko kysellä ja kirjoittaa tänne, teiltä on ennenkin saatu loistoja matkavinkkejä. Eli matka-asiaa tulossa tässä lähiaikoina! Lisäksi tällä viikolla on tulossa asiaa myös vanhemmuudesta, alelöydöistä ja syysuutuuksista, sekä ystävyydestä. Loppuviikosta lähdetään mökkeilemään joten mökkifiiliksiä luvassa myös. Paljon kaikkea kivaa jännää tulossa, mitä en malttaisi edes odottaa!

Mua ei ainakaan yhtään haittaa nämä pari sadepäivää, kun on kivaa välillä tehdä kaikkia perinteisiä sadepäiväjuttuja: juoda kahvia ilman että tulee heti hiki, maalata vesiväreillä ja lähteä kumpparit jalassa sadekävelylle. Kesäsade on ihana! Ja sateella on hyvä myös pomppia pihalla uikkareissa ja ampua vesipyssyillä, kun eihän tuolla ole edes kylmä.

Ihanaa sadepäivää kaikille <3

Heippa ja ihanaa uutta viikkoa kaikille! Tämä viikko on alkanut upealla auringonpaisteella, ja me aamulla mietittiikin että mitä oikein tehtäisiin tänään. Ekana ehdotin että lähdettäisiinkö uimaan, mutta kun kysyin lapsilta mitä he haluaisivat tehdä, esikoinen toivoi Linnanmäkeä. Ja niin me pakattiin sitten kimpsut ja kampsut ja suunnattiin Lintsille eka kertaa tänä vuonna.

Lintsi on nykyään huomattavan paljon helpommin lähestyttävä kuin mun lapsuudessa, jolloin alueelle piti maksaa sisäänpääsymaksu ja ranneke tai laitelippuja oli ostettava, jos mieli tehdä yhtään mitään edes taaperon kanssa. Silloin ei tullut kuuloonkaan että tuosta vaan extempore olisi lähdetty Lintsille, vaan se oli koko kesän odotettu reissu ja juhlapäivä.

Nykyään Lintsillä voisi hyvin käydä vaikka joka viikko, kun sinne voi mennä halutessaan vaan hengailemaan. Silloin siitä saattaisi kyllä kadota hohto, jos joka viikko kävisi. Oli kuitenkin tosi hauskaa vastata esikoisen kysymykseen yhtään miettimättä että ”joo mennään vaan”, kun ajattelee että 90-luvun lapsena itselle olisi ollut varmaan joku maailman suurin unelmien täyttymys päästä heti samantien Lintsille kun sitä pyytää. Mun lapsuudessa Lintsi taisi olla jopa maanantaisin kiinni, ja ainakaan se ei auennut kello 11 aamupäivällä niinkuin nykyään, vaan vasta joskus puolen päivän jälkeen.

No joo, mutta sinne siis lähdettiin jo melko aikaisin aamupäivällä koko porukka. Ja vaikka ehkä nykypäivän lapsille Lintsi ei enää ole niin iso ja kerran kesässä -juttu kuin itselleni aikoinaan, niin kyllä olivat meidän mukulat aivan innoissaan sinne päästessään. Laitteisiin ei ollut yhtään pahat jonot kun oltiin ajoissa liikkeellä, ja lapset pääsivät heti ekana junaan, rumpukaruselliin ja minisähköautoihin. Keskimmäinen oli myös aivan innoissaan kun hänkin vihdoin pääsi merirosvolaivaan, kun on nyt ylittänyt metrin merkkipaalun pitkän odotuksen jälkeen.

Oli niin hassua katsoa miten reippaasti tytöt vaan jonottivat ja menivät laitteesta toiseen kahdestaan. Heistä on tullut niin isoja!! Kävin mä heidän kanssaan Kot-Kotissa laskemassa tipuja, ja syötiin yhdessä hattaraa ja vedettiin narua ja kaikkea, mutta pääosin he vaan halusivat mennä kahden kesken laitteisiin, eikä moniin olisi yli 140cm pitkät edes päässeet mukaan.

Käytiin syömässä Flores-nimisessä fresh mex -ravintolassa, missä oli mun mielestä ainakin juuri tällaiseen lämpimän aurinkoiseen päivään sopivaa maukasta meksikolaistyyppistä ruokaa. Mä otin burritoa, Otto nachoja ja lapset nachoja ja lihapullia. Mahat saatiin täyteen, ja Nova innostui rapsuttelemaan ravintolan penkkiä joka oli värikkään raidallinen. Siis enpä ole koskaan aiemmin nähnyt lasta joka olisi yhtä kova rapsuttelun rakastaja kuin tämä meidän vauva. Hän vaan rapsuttelee aina ja kaikkea ja nauraa sille äänelle mikä rapsuttelusta kuuluu.

Ruuan jälkeen käytiin vielä tsekkaamassa muutama laite ja syötiin jälkkäriksi hattara neljään pekkaan, hyvin riitti yksi hattara kaikille, en mä ainakaan enempää pystyisi edes syömään.

Ihana aurinkoinen Lintsi-päivä, me nautittiin niin paljon!

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille <3

Ajeltiin eilen Oton enon perheen mökille tunnin matkan päähän kotoa, ja vietettiin siellä ihana mökkipäivä yhdessä. Eiliselle sattui tosi kaunis ilma. Vaikka oli pilvistä, niin ei tuullut ollenkaan, ja aurinkokin pilkisti aina välillä. Oltiin mökillä puolen päivän aikaan ja syötiin lounasta. Iltapäivä vietettiin rantasaunalla uiden ja saunoen. Tytöt riehuivat vesipyssyjen kanssa, ja Novakin sai kastaa varpaiden kärjet lämpimään järviveteen.

Vesi oli niin lämmintä, että intouduin uimaan itsekin luonnon vedessä parin vuoden tauon jälkeen. Viime vuonna en heittänyt talviturkkiani ollenkaan, ellei Mallorcan reissun uima-allasuinteja lasketa. Ja eihän niitä talviturkin heitoksi lasketa, kun altaat olivat lämmitettyjä. Järvivesi oli virkistävää, puhdasta ja oikeasti mukavan lämmintä, pintavesi oli yli 20-asteista että hyvin tarkeni pulikoimaan. Välillä hipsittiin saunaan ottamaan parit kovat löylyt, ja taas veteen uimaan. Ihan parasta! Lapsetkin nauttivat kun vesi syveni sopivan loivasti, ja rannassa pystyi hyvin kahlaamaan ja leikkimään.

Parin tunnin pulikoimisen ja saunomisen jälkeen alettiin laittamaan ruokaa. Saatiin herkullista muurikkapannulla tehtyä wokkia, ja jälkkäriksi jäätelöä ja suomalaisia mansikoita. Oli kyllä niin herkkua ruokaa ja mukavaa seuraa. Lapset pelailivat Oton serkkujen vanhoja pelejä, kuten dominoa ja neljän suoraa, ja juoksivat koirien kanssa mökin pihalla. Hauskaa ja rentoa yhdessäoloa kaikessa rauhassa.

Illalla ajeltiin kotiin, ja Nova nukahti yöunille jo autossa. Kannettiin hänet sitten vaan suoraan sänkyyn, missä hän jatkoi unia. Oli vissiin jännittävä päivä mökkeilemässä, kun niin hyvin nukutti sitten. Isommillekin tytöille tuli kyllä samantien uni kun menivät illalla sänkyyn, me vielä valvottiin Oton kanssa pari tuntia katsomassa Sons Of Anarchya Netflixistä, niinkuin joka ilta tällä viikolla. Ihanaa kun on vielä muutamia tällaisia ison budjetin huippusarjoja joita ei olla katsottu, kuten SOA, jossa ollaan vasta ekassa kaudessa. Se tunne kun löytää jonkun uuden lempparisarjan joka oikeasti on ihan vanha, ja sitten sitä on vielä monen monta kautta katsomatta, on vaan ihan paras!  Eikä ole enää kovin montaa päivää että Game Of Thrones vihdoin jatkuu, iiks!

Tänään ollaankin vaan leikkipuistoiltu ja siivottu ja oltu omalla pihalla hengailemassa, ihan kiva viettää tällainen rento kotipäivä myös. Ensi viikolla on vaikka mitä kivaa tekemistä, ja ihan hyvä lähteä uuteen viikkoon rentoutuneena ja levänneenä.

Mahtavaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Moikka kaikille! Taas yksi viikko takana ja viikonloppu edessä. Miten kesällä aika tuntuu vaan kuluvan vielä tavallistakin nopeammin, ja heinäkuutakin on jo viikko takana! Pian pitää alkaa jo valmistautumaan eskarin alkuun, apua. No ei ihan vielä onneksi, mutta kuitenkin, kyllä nämä viikot alkaa käydä vähiin varsinkin kun joka viikolle on melkeinpä jotain suunnitelmaa jo. Edessä on vielä pari mökkireissu,a pari työjuttua, juhlia, roadtrippiä ja Oulun matkaa, ja pitäisi myös tehdä kaikki eskarihankinnat. En malta odottaa kaikkia kivoja juttuja mitä vielä on edessä päin mutta samalla hirvittää millaista vauhtia tämä kesä on kulunut.

Tytöt on viime päivinä olleet tosi innokkaita pikku-apulaisia ja halunneet kauheasti auttaa kaikissa keittiöpuuhissa, ja ollaankin tehty lounaat ja välipalat ja päivälliset yhdessä. Aamupalassa en ole saanut auttaa ollenkaan, vaan tytöt ovat ihan keskenään ottaneet kaikki leivät ja leivänpäälliset ja jugurtit ja marjat jääkaapista. No okei, leivät ei kyllä ole jääkaapissa, mutta kuitenkin. Ihania pikkukokkeja. He ovat niin ylpeitä omista tekeleistään, ja kuulemma isona perustavat yhdessä ravintolan, jonne me voidaan tulla aina Oton kanssa syömään, jos ei jakseta tehdä kotona ruokaa kahdestaan.

Eilen löysin mekon meidän ystävien häihin jotka ovat elokuun alussa. Käytiin myös tekemässä tyttöjen kanssa pitkä pyörälenkki illalla, ja Nova oli hereillä rattaissa koko lenkin ajan ja kommentoi ympäröiviä maisemia omilla sihinä-murinoillaan. Varmasti pisin aika mitä hän on pysynyt hereillä rattaissaan, yleensä hän nukahtaa melko nopeasti. Ihanaa kun tyttöjen kanssa voi jo käydä pidemmillä lenkeillä, ja he menevät juuri sopivaa vauhtia pyörillään että me pysytään rivakalla kävelytahdilla Oton ja vaunujen kanssa perässä.

Tänään ollaan käyty jo leikkipuistossa kavereiden kanssa, ja nyt Zeldan kummisetä tuli tekemään mulle pari kuntotestiä, sillä me aloitetaan vihdoinkin mun kuntoprojekti josta kirjoittelen myöhemmin lisää. Olen innoissani tästä, ihanaa päästä haastamaan itseäni ja parantamaan tätä rapakuntoa. Kuntotestien jälkeen aletaan porukalla grillaamaan, sopivasti liikuntaa, ja hullut grilliöverit heti päälle. Kultainen keskitie, eikö!

Ihan mahtavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!