Kahvia mummun opeilla + voita oma Moccamaster!

28.03.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Moccamasterin kanssa.

Kun mä olin pikkutyttö 90-luvulla, mun mummu keitti aina kahvia teräksen värisellä Moccamasterilla. Kun mä muutin 18-vuotiaana omaan kotiin jouluna 2009, mun mummu antoi mulle sen saman Moccamasterin mukaan. He vaihtoivat silloin papan kanssa uudempaan malliin samasta keittimestä. Heidän uudesta mallista löytyi tippalukko ja automaattinen virrankatkaisu. Vanhassa Moccamasterissa ei ollut mitään vikaa, vaikka nykyajan hienoudet puuttuivatkin. Mä sain sen siis itselleni käyttöön ensimmäiseen omaan kotiini, ja arvatkaa mitä: keitin sillä samalla keittimellä kahvia vielä viime viikollakin, joka aamu. Se on vilahtanut täällä blogissa varmasti joka kerta kun olen keittiötä kuvannut, ja edelleen se pelittää aivan loistavasti.

Mummu oli pitänyt siitä hyvää huolta kaikki ne vuodet kun se oli käytössä, ja niinpä keitin palveli vielä muakin nämä kymmenen vuotta. Mummu opetti mut puhdistamaan kahvinkeittimen hyvin jokaisen käytön jälkeen niin kuin Moccamaster suosittelee: kaikki irtoavat osat astianpesuaineella, tiskiharjalla ja lämpimällä vedellä. Mummun vanha ajaton ja kaunis Moccamaster näyttää modernilta ja ajankohtaiselta vielä tänäkin päivänä, enkä mä heittänyt sitä vielä pois, vaikka tähän Moccamasterin kamppikseen lähdinkin. Sille löytyy vielä hyvinkin käyttöä toisena keittimenä juhlien aikana.

Se syy miksi lähdin tähän kampanjaan mukaan on se, että aivan kuin mummukin, mäkin aloin pikkuhiljaa kaipaamaan tippalukkoa ja etenkin automaattista virrankatkaisua. Ihan liian monta kertaa unohdin katkaista vanhasta keittimestä virran kun en enää tarvinnut sitä, ja se kulutti turhaan sähköä. Muutaman kerran myös kahvinjämät paloivat inhottavasti pohjaan ja sitä sai sitten hinkkailla pitkän tovin irti. Se on tietenkin selvä, että kahvia ei pitäisi keittää enempää kuin tarvitsee, silloin näin ei myöskään pääsisi käymään. Olenkin yrittänyt tietoisesti opetella keittämään kahvia vain juuri sen verran kun tarvitsen, enkä yhtään enempää. Sitähän saa sitten aina lisää, jos se keitetty kuppimäärä ei riitä.

Meidän uudessa upeassa pastellinsinisessä Moccamasterissa on nyt sitten ne kaivatut ominaisuudet ja muitakin hienouksia: merkkivalo kertoo kalkinpoiston tarpeesta ja kaksi erillistä vastusta, jotka takaavat optimaaliset lämpötilat niin suodatukselle kuin säilytyksellekin. Keittolevyn lämpötilaa voi säätää ja virta tosiaan katkeaa 40 minuutin kuluttua automaattisesti. Tämä lisää todellakin turvallisuudentunnetta, eikä tarvitse lähteä vielä bussipysäkiltä äkkiä takaisin kotiin tarkistamaan, että muistiko varmasti sammuttaa kahvinkeittimen (been there, done that). Näitä uutuuskeittimiä saa kolmessa eri värissä: pastellin sininen, pastellin keltainen ja pastellin vihreä.

Moccamaster haluaa kiinnittää huomiota siihen, millaista kahvia juodaan. On tärkeää huomioida kahvin alkuperä ja tuotanto-olosuhteet ja varmistaa, että kahvin tuottaja saa tekemästään työstä asiallisen korvauksen. On olemassa erilaisia sertifikaatteja, jotka kertovat kahvin tuotanto-olosuhteista. Ei kannata kuitenkaan sokeasti luottaa ihan kaikkiin sertifikaatteihin, vaan tutustua siihen, mitä ne oikeasti käytännössä tarkoittavat. Ilmastonmuutos on kahvin suurin vihollinen. Siksi kahvin laadukkaaseen viljelyyn ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen täytyy panostaa, jos kahvia haluaa juoda jatkossakin.

On tärkeää säilyttää kahvi oikein, ja Moccamasterin mukaan sitä ei kannata hamstrata montaa pakettia kerralla, koska kahvi on tuoretuote. Kahvi pitäisi säilyttää viileässä. Parhaiten kahvi säilyy omassa suljetussa pussissa, joka on tiiviissä rasiassa valolta suojattuna. Vaikka kahvi kuuluu säilyttää viileässä, sitä ei kuitenkaan suositella säilytettävän jääkaapissa.  Parhaiten kahvi säilyy jos sen ostaa papuina.

Mä tykkään kokeilla erilaisia kahveja, mutta nautin eniten ehkä itse vaaleapaahtoisista kahveista silloin, kun juon kahvia ihan vaan kotona keitettynä. Taidan olla mun mummun suurin fani, koska eniten tykkään vieläkin siitä kahvista, jota mun mummu aina joi ollessaan vielä elossa. Siinä on tuttu ihana maku.

Tiesittekö muuten, että Moccamaster-kahvinkeittimet valmistetaan edelleen käsityönä Alankomaissa Amerongenin pikkukaupungissa, ihan kuin vuonna 1969, jolloin ensimmäinen Moccamaster-keitin valmistettiin. Kaikilla Moccamasterin kahvinkeittimillä on European Coffee Brewing Centren (ECBC) sertifikaatti, jonka Moccamaster sai ensimmäisen kerran vuonna 1970. ECBC on riippumaton kahvilaboratio, joka testaa kotitalous- ja ammattikahvinkeittimiä. Jotta kahvinkeitin saa ECBC sertifikaatin, sen tulee täyttää tiukat standardit seitsemällä eri osa-alueella. Jotta sertifikaatin voi säilyttää, tulee tuotannon laadunvalvonnan olla erittäin tarkkaa. (lähde: Moccamaster)

Parasta Moccamaster-keittimissä on se, että Moccamaster-tarvikkeita on saatavilla lähes kaikissa jälleenmyyntipisteissä ympäri Suomen. Eli rikkoutunut lasikannu tai muut osat on korvattavissa pienellä vaivalla edullisesti. Mun papalla juuri vähän aikaa sitten putosi kahvinkeittimen kannu lattialle, ja lähimmästä hypermarketista löytyi edullisesti uusi kannu tilalle. Suomesta löytyy myös 50 huoltopistettä. Ei siis mikään ihme, että nämä keittimet toimivat vuosikymmeniä, sukupolvelta toiselle. Siksi ne ovat myös kestävä valinta, kun ei tarvitse vaihtaa koko keitintä jos yksi osa menee rikki.

ARVONTA: VOITA OMA PASTELLIVÄRINEN MOCCAMASTER!

Kuinka usein sinä keität kahvia? Kommentoi vastauksesi tähän postauksen kommenttiboksiin ja osallistut yhden pastellivärisen Moccamaster KBGC982 AO -kahvinkeittimen arvontaan! Osallistumisaikaa on 4.4. klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti.


Kotitöiden jako meidän perheessä

27.03.2019

Ihana Mona haastoi mut kertomaan siitä, miten kotityöt jaetaan meidän perheessä. Kysyin teiltä Insta storiesin puolella mitä mieltä olette aiheesta, ja yli 2000 vastaajasta 94% oli sitä mieltä, että laitetaan toteutukseen vaan! Eli tässäpä nyt tulee sitten ajatuksia siitä, miten kotitöiden jako menee meidän perheessä.

Kotitöiden jako on meidän suhteen ja avioliiton aikana vaihdellut tosi paljon ja suuri vaikutus on ollut myös sillä, onko jompikumpi meistä aikuisista ollut perhevapaalla tai tehnyt töitä kotoa käsin. Silloin kun mä olen esimerkiksi ollut vuodelevossa supistusten takia raskausaikoina, Otto on joutunut ottamaan päävastuuta aivan kaikesta niin kotitöiden, kaupassakäynnin kuin lastenkin osalta. Silloin kun Otto aikanaan teki esim. pitkiä työputkia ja päivysti myös viikonloppuisin ja mä olin kotona lasten kanssa, oli päävastuu kodinhoidosta mulla.

Nyt meillä on ollut melko tasainen jako mun viimeisimmän raskauden jälkeen, eli reilut pari vuotta. Ollaan molemmat oltu vuorotellen perhevapaalla pitkiä aikoja ja ollaan molemmat työskennelty paljon kotoa käsin. Kotitöiden jako on mennyt aika luonnollisesti, sillä tavalla, että ei olla edes hirveästi keskusteltu koskaan siitä, miten ne jaetaan. Kumpikin on päätynyt vaan tekemään niitä hommia, jotka itseä miellyttävät enemmän tai joissa kokee olevansa tehokas. Siitä ollaan kyllä keskusteltu, jos jompikumpi on joskus kaivannut enemmän toisen panosta johonkin tiettyyn asiaan.

Esimerkiksi pyykkihuolto oli ennen mun vastuulla suureksi osaksi, ja lopulta mulla meni hermo siihen, että pyykit eivät koskaan löytäneet tietään edes pyykkikoreihin, ja likavaatteiden kiikuttamisesta puhtaan pyykin viikkaukseen kaikki oli yksin mun käsissä. Vaikka mulla ”meni hermo”, ei meille mitään riitaa tullut asiasta, vaan kerroin Otolle miksi se tuntuu musta ärsyttävältä ja hankalalta, että muut  perheenjäsenet eivät ota pienintäkään osaa pyykkihuoltoon. Sen jälkeen Otto on esimerkiksi ottanut päävastuun pyykkien ripustamisesta kuivumaan, lapset ovat alkaneet laittamaan sukkaparit yhteen kuivina ja viemään omat vaatepinot kaappiin ja jokainen pitää huolen siitä, että vie omat vaatteet oikeaan pyykkikoriin likaisina. Mä lajittelen vaatteet koneeseen ja viikkaan puhtaat pyykit. Kumpikin meistä silittää vaatteita silloin kun tarvitsee, eli lähinnä juhlia varten. Muuten ei olla siitä niin tarkkoja. Nykyään pyykkkääminen ei ärsytä enää ollenkaan, vaan kaikki sujuu hyvin. Kannatti siis ottaa asiat puheeksi eikä vaan hampaita kiristellen hoitaa pyykkihommia yksin.

Otto on se, joka meillä siivoaa useimmin keittiön. Mä en itse tykkää keittiön siivouksesta yhtään ja Otto taas nauttii siitä. Tästäkin on käyty keskustelua: joskus mä esimerkiksi saatoin saada ihan hirveän sotkun aikaiseksi vaikka tein jotain suht simppeliä ruokaa. Nykyisin kiinnitän huomiota sotkuun jo ruokaa laittaessa ja siivoilen pois sitä mukaa kun sotkua tulee siinä ruuanlaiton lomassa. Tämä helpottaa keittiön puhtaana pitämistä huomattavasti Otolle. Toki mäkin siivoan keittiötä välillä, mutta useimmin sen tekee Otto.

Vessan siivous taas on mun vastuulla. Vessa on täynnä mun meikkejä ja tököttejä ja mä jotenkin nautin vessan siivoamisesta. Rakastan sitä, kun vessa on kiiltävän puhdas ja vasta siivottu. Mua ei ällötä pöntön peseminen tai hammastahnatahrojen hinkkaaminen, päin vastoin.

Otto pyyhkii useimmin pölyt ja pinnat (huom. mikrokuituliinalla tai swifferillä, pölyhuiska oli hieno rekvisiitta). Mä taas sitten imuroin ja luutuan lattiat. Mä olen tarkka imuroinnista ja olen todennut, että pääsen itse helpommalla kun hoidan sen vaan itse. Toki molemmat imuroivat vuorotellen ruokapöydän alta sotkuja, mutta viikkosiivouksessa imuroinnin hoidan minä. Tähän aikaan vuodesta eteinen täyttyy hiekasta ja pikkukivistä jatkuvasti ja sitäkin saa olla imuroimassa vähän useammin kuin yleensä.

Yleinen järjestely on molempien vastuulla. Siinä missä Otto keittiön pintojen siivouksen ja astioiden lisäksi hoitaa myös järjestelyä keittiössä ja ruokailutilassa, mä järjestelen usein olohuoneen ja eteisen. Ne on sellaiset paikat kotona, jotka saa järjestellä yleensä monta kertaa päivässä. Aina kun joku oleskelee olkkarissa tai lähtee ulos tai tulee sisään, saa olla järkkäilemässä. Varsinkin just nyt kun eteiseen on tungettuna sekä talvi- että välikausivaatteet, se ei mitenkään vaan pysy siistinä. Kaikelle ei vaan fyysisesti ole juuri nyt edes paikkaa ja eteinen on yksi kaaos, vaikka kaikki yritetään parhaamme. Toivottavasti pian ilmat alkavat oikeasti pysymään kunnolla plussan puolella, niin saa heivata talvitakit ja muut kamppeet eteisestä varastoon.

Lapset keräävät yleensä lelut itse, vievät vaatteet itse pyykkikoreihin ja vievät puhtaat pyykit itse kaappiin. He saavat halutessaan myös imuroida omat huoneensa, mutta yleensä imuroin sitten itse vielä uudelleen. Välillä mä autan suorittamaan perusteellisen siivouksen lastenhuoneissa, koska heidän omat siivousratkaisut on yleensä hieman erilaisia kuin mun. He myös säästävät kaikenlaista, jota itse en välttämättä säästäisi (kuten wc-paperirullia, joihin on piirretty yksi ympyrä).

En koe tarpeelliseksi kuitenkaan puuttua niihin ratkaisuihin arjessa (esim. siihen kun hyllyn päälle järjestellään hienosti tavaroita asetelmiksi ja rykelmiksi, vaikka ne voisi laittaa myös esim. kaappeihin ja laatikoihin). Mun mielestä on ihanaa kun he itse yrittävät ja toteuttavat itseään ja tekevät huoneista sellaiset, joissa itse viihtyvät. Välillä on silti kiva nähdä sitä hyllyn pintaakin tavaroiden alta, ja siksi joskus (ehkä kerran parissa kuussa) myös siivoilen ihan kaiken paikoilleen ja laitan ne oikeasti unohdetut wc-paperirullateokset ja hampurilaisravintolalelun puolikkaat eteenpäin, eivätkä he huomaa edes. Silloin lapset aina yllättyvät ja kiittävät mua iloisesti ihanan siististä huoneesta. Tämä varmaan muuttuu sitten kun ikää tulee lisää, esim. teinin huoneeseen ei tulisi mieleenkään mennä omin päin järjestelemään ja käymään läpi kaikkia tavaroita. Luvan kanssa toki auttaisin siivouksessa myös teiniä. Lapsilla on oma paikka niille oikeasti tärkeille askarteluprojekteille ja taideteoksille, ja sieltä mä en koskaan heitä mitään pois, varsinkaan kysymättä.

DISCLAIMER: Kuvat on otettu huumorimielessä ja ne ovat täysin lavastettuja. :D

Tällä hetkellä meidän kotityöjako toimii mun mielestä tosi kivasti. Siivous on ihan luonteva osa elämää, ei mikään sellainen osa, joka aiheuttaisi harmaita hiuksia tai ärsytystä. Jokainen huolehtii omasta osuudestaan ja pidetään koti sellaisessa kunnossa, jossa itse viihdytään.

Laitan nyt heti tämän postauksen julkaisun jälkeen instaan kyselyä teille siitä, kuinka teillä hoidetaan kotitöiden jakaminen! Käykää vastailemassa, olisi hauskaa nähdä miten tasaisesti tai epätasaisesti kotityöt jakautuvat ja onko teillä enemmän samoja suosikkeja ja inhokkeja kuin mulla vai Otolla!