Aiemmilla reissuilla olemme aina yöpyneet hotellissa, oli kyseessä sitten kaupunki- tai rantakohde. Tällä kertaa meidän isolle porukalle oli kuitenkin helpompaa ottaa Air Bnbn kautta talo, jonne mahduttiin kaikki. Postauksessa kerron meidän kokemuksia majoituksesta Air BnB kautta.

Jos minä olisin hoitanut yksin varausjärjestelyt, olisin varmasti päätynyt hotelliin, koska Air Bnb tuntui ajatuksena liian pelottavalta. Mitä matkoihin tulee, mä olen aina ollut sellainen tuttujen ja turvallisten pakettimatkojen ystävä.

Ulkomaille lähteminen on mulle jo itsessään niin jännittävää, että olen aina halunnut pitää järjestelyt mahdollisimman yksinkertaisena ja turvallisena. Toisinsanoen helpoimmalla olen kokenut pääseväni, kun otan tietyn matkapaketin ja ostan kaikki palvelut lentokenttäkuljetuksia myöten samasta paikasta. Mitä tämän viikon Thomas Cookin konkurssiuutiseen tulee, niin eipä ne pakettimatkatkaan aina ole niin turvallisia. Oikeastaan taloudellisesti turvallisinta on varmaan ostaa kaikki erikseen ja eri paikoista, koska on hyvin epätodennäköistä, että kaikki firmat menisivät yhtäaikaa konkurssiin.

Ja mitä olenkaan menettänyt turvallisuushakuisuudessani! Tämä ensimmäinen kerta kun vuokrattiin kokonainen talo, osoittautui kaikkein mukavimmaksi reissuksi myös järjestelyiden osalta. Mitään ongelmia ei tullut ja majoitus oli mukavin mahdollinen. Talo oli vielä tuhat kertaa ihanampi ja suurempi kuin kuvissa ja saatiin yllättyä tosi positiivisesti. Meillä oli iso talo Mallorcan Can Picafortista, jossa oli neljä makuuhuonetta (ja kylppäriä) ja yhteensä 11 sänkyä, sekä mahdollisuus myös vauvansänkyyn jota me ei hyödynnetty. Se sopi siis loistavasti isolle porukalle.

Talossa oli paljon oleskelutilaa ja pihalla iso katettu terassi ja grilli, sekä ikioma uima-allas joka oli luksusta. Ja tietty omat aurinkotuolit. Oli ihan parasta kun ei tarvinnut aamuisin koittaa etsiä vapaata aurinkotuolia pyyhkeillä varattujen joukosta, vaan ne vaan olivat siinä: vapaana, suoraan altaan vierellä. Ihana oma rauha. Alakerran makuuhuoneista pääsi kaikista suoraan altaalle ja pihalla oli myös hauska pieni leikkimökki, sekä uimaleluja. Meillä oli kyllä omiakin uimaleluja mukana, mutta oli ihanaa, että niitä löytyi myös valmiina.

Talossa oli myös paljon kirjoja ja iso leluarkku lapsille, telkkari ja ilmainen wi-fi, joka tosin oli aika huono. Se latasi sivut suht nopeasti, mutta esimerkiksi kuvien lataaminen google drivelle oli aivan tolkuttoman hidasta, siis yhdessä normikokoisessa kuvassa kesti 3-5 minuuttia. Onneksi mulla on tosi hyvä datapaketti mun liittymässä myös EU:n muissa maissa, joten kun totesin wi-fin olevan huono, käytin pelkästään mobiilinettiä. Eikä tullut katto vastaan vaan hyvin jäi vielä dataa. Mutta tämä hidas wi-fi koskee todella monia etelän lomakohteita, niin hotelleja kuin muutenkin. Me ollaan Suomessa totuttu aika hyvälle netin suhteen, eikä sitä yleensä muista ennen kuin kokeilee toisen maan nettiä.

Talon ainoa ”miinus” oli ehkä keittiö, koska se oli melko pieni talon muuhun kokoon nähden. Keittiössä mahtui yhtäaikaa seisomaan mukavasti kaksi ihmistä, eikä yhtään enempää. Varmasti siinä oli ajateltu sitä, että jos sinne tullaan lomailemaan niin syödään pääosin ravintoloissa. Ja näin mekin tehtiin. Mutta tehtiin myös lounasta talolla, grillattiin yhtenä iltana ja pidettiin myös tapas-ilta. Silloin hieman isompi keittiö olisi ollut plussaa, mutta kyllä me tuollakin tultiin oikein hyvin toimeen.

Oli ihanaa kun pystyi laittamaan itse omat raikkaat aamu-, ilta- ja välipalat omassa keittiössä tuoreista ja puhtaista aineksista, eikä tarvinnut vetää viikkoa hotellimunakokkelia ja pekonia. Ihan 100m päässä talosta sijaitsi lähin supermarket Mercadona, jossa oli loistava valikoima eri ruokia ja hedelmiä ja marjoja ja tietysti kaikkea muutakin.

Tämän kokemuksen perusteella mä aion ehdottomasti hyödyntää Air Bnbtä myöhemminkin. Sen kautta varaaminen tuntuu turvalliselta, koska nähtävissä on myös aiempien majoittujien kokemukset ja suositukset jokaisesta eri asunnosta tai talosta. Me saatiin ihan loistavaa palvelua meidän vuokranantajalta, joka oli ostanut meille valmiiksi leipää, leikkeleitä ja juustoa, tuorejuustoa, jugurtteja, limuja, sipsejä ja vettä sen varalta, että ollaan myöhään perillä, eikä ehditä kauppaan.

Tästä jäi niin hyvät fiilikset ja hippunen enemmän rohkeutta matkustajana mullekin. Ehkä uskallan jatkossa itsekin varata rohkeasti jotain muuta kuin kaikenkattavan matkapaketin, kun lähdetään perheen kanssa reissuun. Mua melkein nolottaa, miten turvallisuushakuinen olen ollut pakettimatkoineni, kun miettii kuinka monet lähtevät vaikka reppureissaamaan Aasiaan ilman huolen häivää. Mutta onneksi tässä on koko elämä aikaa oppia uutta ja rohkaistua.

Me ei oikeastaan vietetty sisällä talossa aikaa juuri muuten kuin nukkumassa sekä tietty ruoka-aikoina, joten mulla ei ole juuri mitään kuvamateriaalia talon sisältä! Mutta jos kiinnostaa miltä siellä näytti sisällä, niin tein Instassa storyihin talokierroksen jo heti tokana matkapäivänä ja se löytyy mun @iinalaura -tililtä kohokohdista ”Mallorca 2019” -kohdasta, kuten muutkin Mallorcan matkan storyt. Sieltä pääsee kurkkaamaan taloon muutenkin kuin uima-altaan osalta.

Oletteko te yöpyneet Air BnB:n kautta? Millaisia kokemuksia teillä on? Missä on ollut mukavin Air Bnb -kämppä, jossa olette majoittuneet? 

Viimeksi kesällä kirjoittaessani meidän perheen kaksikielisyydestä, sain yhden aika törkeän kommentin siitä, kuinka sekä kaksikielisyys että varsinkin juuri ruotsin kielen opettaminen toisena kielenä on hyödytöntä (ja jopa haitallista). Toki tiesin jo silloin, että kaksikielisyydestä on merkittävää hyötyä ja kommentti lähinnä nauratti, mutta nämä tiedossani olleet hyödyt perustuivat kuitenkin lähinnä meidän perheen omiin kokemuksiin ja fiiliksiin vuosien ajalta.

Mua alkoi kiinnostaa se, että voiko kaksikielisyydestä olla jotain muutakin hyötyä kuin se, että saa kielen kaveriksi toisen kulttuurin, pystyy hakemaan opiskelemaan kahdella kielellä, saa tukea muiden germaanisten kielten opiskeluun ja on etulyöntiasemassa työmarkkinoilla (ainakin pääkaupunkiseudulla). Lähdin selvittämään asiaa.

Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessakin oli vallalla käsitys, että aivot eivät kykene oppimaan kahta tai useampaa kieltä yhtä hyvin kuin yhtä kieltä, vaan molemmat/kaikki kielet jäävät kaksikielisillä heikoiksi. Silloin monet lapset kasvatettiin yksikielisiksi, vaikka olisi ollut mahdollisuus kaksi- tai monikielisyyteen. Onneksi nykyisin tiedetään paremmin. Aloin googlettelemaan aihetta ensin lehtiartikkeleiden (ja innostuttuani myös virallisten tutkimusten) pohjalta.

Ensimmäinen hyöty johon törmäsin, oli se, että kaksikielisyys parantaa kognitiivisia taitoja. Tästä löytyi artikkeleita niin New York Timesista, Tiede-lehdestä kuin Talouselämästäkin. Tarkempi tutustuminen aiheesta tehtyihin tutkimuksiin paljasti, että se ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertaista. Aiheesta on väitelty puoleen ja vastaan vuosien ajan ja tehty useita (yli sata) eri tutkimuksia. Vuonna 2018 Åbo Akademissa tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin 152 aiempaa tutkimusta ja todettiin jo, että aiempien tutkimusten esittelemät kognitiiviset hyödyt ovat liioiteltuja, eikä todellisia kognitiivisia hyötyjä voida osoittaa todeksi aiempien tutkimusten perusteella. Sen jälkeen on kuitenkin tehty ainakin kaksi uudempaa tutkimusta (esim. tämä), joissa myös analysoitiin kaikkea aiempaa tutkimusmateriaalia, myös tätä Åbo Akademissa tehtyä tutkimusta. Niissä nähtiin edelleen mahdollisena se, että kognitiivisia hyötyjä olisi, mutta todettiin, että aihetta pitäisi tutkia lisää laadukkaasti ja pitkäaikaisesti.

Toistaiseksi on siis vielä mysteeri, että pitävätkö hyödyt paikkansa täysin tai osittain vai eivät. Taitoja, joihin kaksi- tai monikielisyyden on useissa eri tutkimuksissa todettu vaikuttavan positiivisesti ovat mm. konfliktien hallinta, keskittyminen annettuun tehtävään, työmuisti, ongelmanratkaisukyky, multitaskaus ja  irrelevantin ja relevantin erottaminen toisistaan. Näiden hyötyjen on arveltu perustuvan siihen, että kielestä toiseen vaihtaminen on jatkuvaa kognitiivista stimulaatiota aivoille.

Tästä on vaikeaa tehdä mitään päätelmiä oman kokemuksen pohjalta myöskään, koska vertailupohja puuttuu täysin. Mulla on kokemusta vain meidän lapsista ja heidän kognitiivisista taidoistaan. Kun niitä ei voi verrata mihinkään, niin en osaa mitenkään itse arvioida, onko kaksikielisyys vaikuttanut niihin.

Toinen hyöty, jota eri artikkeleissa ja tutkimuksissa vahvasti tuodaan esiin on se, että aivojen ”harmaan aineksen” (gray matter) määrä lisääntyy kaksi- ja monikielisillä. Kaksikielisyys siis jopa muokkaa aivojen rakennetta. Mitä hyötyä siitä harmaan aineksen lisääntymisestä sitten on? Harmaa aines koostuu hermosolujen solukeskuksista ja tuojahaarakkeista, joiden määrä alkaa vähentyä 30 ikävuoden paikkeilla. Kaksikielisillä solukeskuksia ja tuojahaarakkeita on tutkittu olevan enemmän kuin yksikielisillä, jolloin aivojen vanheneminen on mahdollisesti hitaampaa. Toki aivoja voi stimuloida miljoonalla muullakin tavalla, mutta kaksikielisyys on ainakin todella jatkuva ja luonteva, helposti arjessa toteutuva tapa. Myös aikuisena uuden kielen opiskelu voi tuoda samaa hyötyä.

Monessa artikkelissa on viitattu tutkimuksiin, joissa on todettu, että kaksi- tai monikielisyys voi hidastaa Alzheimerin tai muiden dementian muotojen etenemistä useilla vuosilla. Tämä perustuu juuri sen harmaan aineksen lisääntymiseen. Munkin lähisuvussa Alzheimerin tautia on ollut, joten olen kiitollinen, jos voin edes jollain tavalla suojata omia lapsia siltä edes vähän, kun olen läheltä sitä seurannut.

Aihetta on tutkittu todella paljon, mutta yllättävän vähän on silti saatu absoluuttisia totuuksia. Mä uskon silti, että kaksikielisyydestä on valtavaa hyötyä meidän lapsille ja meidän koko perheelle. Vaikka kognitiivisia hyötyjä ei pystyttäisi näyttämään toteen, ovat tekstin alussa mainitut kulttuurilliset ja kielelliset hyödyt kuitenkin kiistattomia. Ja hei, ehkä munkin aivojen harmaa aines lisääntyy, kun nykyisin tuntuu, että välillä ajattelen ihan vahingossa joitain asioita ruotsiksi. Usein tulee ihan muuten vaan puhuttua ruotsia välillä, ilman, että edes sitä ajattelen.

Kaksikielisyyden tuoma muidenkin kielten opettelun hyöty on myös meidän arjessa tosi selkeä. Ennen meidän Mallorcan reissua latasin huvin vuoksi ilmaisen englanninkielisen Duolingo-appin, jolla opettelin espanjaa. Vielä muakin enemmän appista innostui meidän esikoinen, joka pelasi sillä vaikka kuinka paljon ja lopulta oppi espanjaa sujuvammin kuin minä. Hänellä ei ollut mitään ongelmia kääntää lauseita espanjasta englanniksi ja englannista espanjaksi, sanajärjestykset sujuivat kuin vettä vaan ja ääntämisharjoituksetkin olivat ihan helppoja. Hän tunnisti heti oikeat lauseet monivalintatehtävissä väärien joukosta ja oppi nopeasti hillittömän määärän sanoja. Hän ei ole koskaan vielä ollut yhdelläkään englannin (eikä espanjan) oppitunnilla, mutta  englannin kieli sujuu silti lähes yhtä sujuvasti kuin suomi ja ruotsikin. Ja nyt on repertuaarissa myös ne espanjan alkeet, heh.

Mä jään tosi mielenkiinnolla odottamaan millaisia tutkimuksia aiheesta tehdään tulevaisuudessa. Kaksikielisyys kiinnostaa mua tosi paljon ja haluan tukea meidän lapsia kielten kehityksessä parhaani mukaan. Kielten opiskelu on valtava rikkaus ja ties vaikka sitä itsekin innostuisi opettelemaan vielä uusia vieraita kieliä lasten opintojen mukana sitten myöhemmin.

Me tehtiin tästä aiheesta myös podcast-jakso Oton kanssa, joka ilmestyi tänään. Jakson nimi on Kaksikielisyys lapsiperheessä ja siinä on myös muutaman minuutin osuus lopussa, jossa me keskustellaan Oton kanssa ruotsin kielellä. Myös minä puhun siis ruotsia! Sen julkaiseminen jännitti mua tosi paljon etukäteen, mutta nyt olen vaan tosi iloinen, että tehtiin se. Jaksossa jaetaan rehellisesti kokemuksia kaksikielisyydestä ja Otto kertoo myös muistoja ajoilta, jolloin hän asui lapsuudessa Ruotsissa.

YHDESSÄ S01E07 Kaksikielisyys perheessä -jakson voi kuunnella:

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcasteissa TÄSTÄ 

Oletteko te huomanneet kaksikielisyydestä konkreettista hyötyä omassa elämässänne tai lapsissanne? Uskotteko, että kognitiiviset hyödyt voivat olla mahdollisia? 

Artikkelin lähteet:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6466577/

https://psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fbul0000142

https://www.annualreviews.org/doi/full/10.1146/annurev-linguistics-011718-011820?journalCode=linguistics

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/Kaksikielisyyden-kognitiiviset-vaikutukset-liioiteltuja.aspx

https://www.washingtonpost.com/national/health-science/speaking-two-languages-may-help-the-aging-brain/2018/12/07/f93489c8-f8b0-11e8-8d64-4e79db33382f_story.html

Vähän puolen yön jälkeen viime yönä me laskeuduttiin Suomen maan kamaralle ja näin on lomat lomailtu. Blogiloma loppuu tähän ja kellon pyörähdettyä huomisen puolelle poistuu sähköpostistakin lomailmoitus. En ole vilkuillut sinne ollenkaan ja hyvä niin, tämä loma teki niin hyvää. Meillä oli ihan mieletön reissu. Osa teistä varmasti seurasikin sitä Instagramin puolelta, jonne päivitin kuulumisia ja satunnaisia videopätkiä, kuten myös meidän Air B’nB-kämpän esittelyä ja muuta. Kaikki storyt Mallorcalta löytyvät myös mun IG-tilin kohokohdista.

Me kuvattiin koko reissun ajan videoita ja editoitavaa materiaalia kertyi ihan älytön määrä. Tulen julkaisemaan reissuvideon ensi viikon aikana, mutta sitä ennen pääsette kurkkaamaan reissulle kuvien muodossa. Paljon on toki myös sellaista, jota ei kuvissa tai videoilla näy, sillä loman päätarkoitus oli rentoutuminen ja töiden unohtaminen ja se kyllä tosissaan onnistui.

Lähdettiin tosiaan viime viikon lauantaina 14. päivä reissuun ja saavuttiin perille Mallorcalle siinä alkuillasta. Matka lentokentältä Can Picafortiin meidän talolle taittui ennakkoon tilatulla kuljetuksella ja perille päästyämme ehdimme vielä juuri ja juuri viereiseen Mercadonaan ruokaostoksille ennen kuin se meni kiinni. Asunnon vuokraaja oli tosin varannut meille maitoa, limua, vettä, leipää ja leivänpäällisiä sekä pientä naposteltavaa sinne valmiiksi. Ihan huikeaa palvelua!

Ensimmäisenä iltana me mentiin todella myöhään syömään ja päädyttiin rannan lähellä olevaan ravintolaan, joka oli suoraan sanoen aika surkea. Kaikilla oli kuitenkin niin jäätävä nälkä, että se ei hirveästi haitannut. Ravintolan jälkeen kaikki alkoivat suoraan nukkumaan, mutta sunnuntai-aamuna sitten oltiin aivan pirteinä ja alettiin vasta kunnolla pyörimään talossa ja sen pihalla.

Loppuviikon ajan ruuat olivat herkullisia kaikissa ravintoloissa, joissa käytiin ja lisäksi kokkailtiin jonkin verran myös talolla itse, sillä siellä oli aivan hyvin varusteltu keittiö sekä grilli omalla terassilla. Ymmärrettiin välttää rannan kuppiloita ja keskittyä niihin ravintoloihin, jotka löytyivät vähän enemmän piilosta (mutta joissa oli paljon parempaa ruokaa).

Ekat pari päivää pyörittiin lähinnä lähialueilla ja oman talon uima-altaalla, käytiin kävelyllä ja juoksulenkeillä, minkä jälkeen oli parin rantapäivän vuoro. Can Picafortin ranta on aivan uskomattoman kaunis paikka ihanine kaisloista tehtyine aurinkovarjoineen ja se on simpukoiden keräilijöiden unelmakohde.

Päästiin tekemään rannalla tytöistä hiekkamerenneidot simpukkakoristeilla, rakennettiin kaksi isoa hiekkalinnaa ja vesitie ja uitiin varmaan koko vuoden edestä. Me viihdyttiin rannalla tuntikausia. Vesi oli aivan älyttömän lämmintä, kirkasta ja ihanaa. Sinne rannalle voisin lähteä koska tahansa uudelleen. Kerättiin simpukoita ja kauniita kiviä, annettiin aaltojen kuljettaa meitä ja naurettiin vedet silmissä. Välillä käytiin hakemassa lounasta rannalle ja syötiin siellä. Sitten taas jatkettiin uimista.

Keskiviikkona vietettiin Mallorcalla mun 28-vuotissynttäreitä suuntaamalla silloinkin rannalle. Kyllä siinä oli aika hyvä fiilis kun sai viettää synttäripäivää lasten kanssa lämpimässä Välimeressä pulikoiden. Otto-ressukka kärsi nestehukasta tai lievästä auringonpistoksesta just mun synttäripäivänä, joten hän oli silloin vähän pois pelistä, mutta onneksi iltaa kohden alkoi voida vihdoin paremmin. Silloin hurautettiin taksilla 10km päähän Port D’ Alcudiaan illalliselle.

Torstai oli meillä sellainen rento allaspäivä jälleen lähinnä oman talon poolilla ja käytiin myös vähän kävelemässä ympäri Can Picafortia ja tutkimassa uusia reittejä. Vietettiin myös tapas-iltaa ja kokattiin kaikki tapakset yhdessä porukalla. Oli aivan älyttömän hyvää ruokaa ja tietysti myös seuraa.

Haluttiin käydä myös Palmassa eli Mallorcan saaren isossa pääkaupungissa ja vuokrattiin perjantaille iso 9-paikkainen auto. Meitä oli tosiaan yhteensä yhdeksän tyyppiä mukana reissussa eli aika iso porukka. Se oli parasta! Palma yllätti, se oli ihan mielettömän upea kaupunki ja sinne voisi lähteä vaikka ihan vaan kaupunkilomalle. Siellä on valtavan kaunista arkkitehtuuria, hulluna kauppoja ja nähtävyyksiä, hirveästi ihmisiä ja tosi paljon ravintoloita. Palmaan täytyy ehdottomasti päästä uudelleen, yhdessä päivässä siitä jäi tosi paljon näkemättä (vaikka paljon ehdittin myös nähdä ja näistä tulossa vinkkejä myöhemmin).

Perjantaina juhlittiin myös meidän esikoisen 8v-synttäreitä kakulla ja lasten skumpalla jo heti aamusta. Illalla ravintolassa hän sai istua pöydän päädyssä ja valkkasi itselleen ihanan herkullisen Oreo-jälkkärin. Päivä Palmassa taisi olla hänenkin viikon kohokohta, hän kun alkaa olla niin iso tyyppi jo!

Eilinen lauantai oli meidän viimeinen päivä ja käytettiin se ihan vaan altaalla loikoiluun, pakkailuun ja lounaaseen. Illalla lennettiin kotiin. Loma kului aivan epätodellisen nopeasti, mutta niinhän se aika usein kuluu kun on hauskaa. Nautittiin ihan hirveästi koko porukalla yhdessäolosta ja tehtiin suurimmaksi osaksi kaikkea yhdessä, eikä erikseen. Yhdessähän sinne lomailemaan mentiinkin.

Alunperin suunnitelmissa oli reissun aikana myös mm. tyttöjen iltaa ja muuta sellaista, mutta päädyttiinkin palaamaan aina illallisen jälkeen talolle (jos oltiin syöty ulkona) ja lasten mentyä nukkumaan pelattiin koko porukalla korttia. Ja se oli siis kaikkien toive. Aina iltaisin oli vähän sellainen fiilis kuin oltaisiin oltu porukalla mökkeilemässä, mutta oltiinkin vaan Mallorcalla. Ja mähän siis rakastan mökkeilyä, joten se oli 100% kohteliaisuus.

Reissu oli oikeasti ihan mieletön ja siitä jäi niin lämpimiä muistoja. Tällä porukalla lähden erittäin mielelläni reissuun joskus toisenkin kerran ja vaikka kymmenennenkin kerran. Meillä oli rento meininki, kaikkia kuunneltiin tasapuolisesti, lapset otettiin huomioon (vaikka kaikki muut meidän lapsia lukuunottamatta olivat reissussa aikuisia) ja ennenkaikkea pidettiin hauskaa. Jos halusi, sai olla omassakin rauhassa ja jos halusi olla yhdessä niin aina löytyi seuraa. Meidän lapset olivat ihan huikeaa matkaseuraa ja vaikka taaperolla eilen meni lennolla nousussa hermot (koska piti pitää turvavyötä ja hän ei nähnyt silloin kunnolla ikkunasta ulos), niin lennotkin menivät tosi hienosti lasten kanssa.

Annan reissulle ihan 5/5! Nyt on ihana olla kotona ja oli oikeastaan aika virkistävääkin, miten viileä ja syksyinen ilma koneesta poistuessa iski kasvoille. Nyt on hyvä pakata kaikki kesävaatteet pois talveksi ja alkaa keskittyä syksyyn ihan täysillä. Nyt tosiaan blogi ei ole enää tauolla, joten ensi viikolla ilmestyy postauksia taas ihan tavalliseen tapaan. Yöllä meiltä ilmestyy myös uusi podcast-jakso, jonka aiheena on kaksikielisyys (ja jossa puhutaan muuten molemmat myös ruotsia lopussa)!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja kiitos ihanista synttärionnitteluista ja muista mahtavista viesteistä, joilla olette piristäneet meidän lomaa vielä entisestään <3 It’s good to be back! 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Kun mä olin lapsi,  nautin ruuasta tosi paljon, mutta se ei näytellyt suurta roolia mun ajatuksissa. Vaikka en silloin ajatellut ruokaa usein, mulla on ihan valtava määrä ruokaan jollain tavalla liittyviä muistoja. Pääosin ruokaan liittyvät muistot ovat hyviä ja täynnä rakkautta. Mua on rakastettu ruualla joka puolelta.

Meillä oli aina ruokaa, vaikka äiti oli yksinhuoltajana joskus tiukilla. Joskus niinkin tiukilla, että piti miettiä todella tarkkaan miten pärjää loppukuun. Aina kuitenkin pärjättiin ja joskus käytiin syömässä ravintolassa tai kokattiin ystävien kanssa herkkuja illanistujaisiin. Äiti kannusti mua maistamaan uusia juttuja, mutta ei koskaan pakottanut. Se oli hirveän tärkeää ja se on ollut hyvä perusta opetella tykkäämään erilaisista ruuista ja olemaan avoin uusille mauille. Mä olin just se lapsi, joka äidin palkkapäivänä lähi K-Supermarketissa 5-vuotiaana kysyi äidiltä kovaan ääneen, että ”voidaanko me tänään syödä mätiä ja smetanaa?” ja sai palvelutiskin työntekijän hihittelemään.

Rakastin mummon lihamureketta ja rakastin syödä äidin kanssa viikonloppuisin tacoja kaikessa rauhassa. Ihan parasta oli kun pääsi joskus laivan buffettiin syömään tai mentiin käymään torilla ja ostettiin tuoreita vihanneksia ja marjoja. Kesälomalla mummolassa juoksin aina avojaloin viereiseen Rantsilan K-kauppaan ostamaan jäätelöä papan antamalla vitosella, tai kävin hakemassa mummolle munia kesken leivonnan. Mieleen on jäänyt enon kanssa syödyt nakki-ruisleivät ja tädin tekemän maailman paras rahkapiirakka.

Rakastin sitä, että mun kaverit olivat aina tervetulleita meidän ruokapöytään. Aina kun mä olin lapsi ja mulla oli kavereita kylässä, hekin saivat tulla syömään, jos meillä tarjoiltiin ruokaa. Äiti välitti myös mun ystävistä ja huolehti heistä kuin omistaan.

Aika pitkälti saman kaavan mukaan jatkui sinne asti, että muutettiin Ouluun kun olin 14. Kuten tiedätte, siitä ei mennyt kuin kolme kuukautta siihen, että mun äiti sai aivoinfarktin ja molemminpuolisen keuhkoveritulpan. Siitä alkoivat ne vuodet, kun pikkuhiljaa enemmän ja enemmän vastuuta kasautui mun harteille. Jossain vaiheessa myös ruuanlaitto siirtyi lähes kokonaisuudessaan mun vastuulle, kuten myös kaupassakäynti ja budjetointi. Se oli sitä aikaa, kun äiti oli todella vakavasti masentunut ja liikuntakyvytön lonkkien kuolion takia leikkausaikaa odotellessa.

Olin käynyt tietysti köksän tunneilla ja osasin kyllä jo ruuanlaiton perusjuttuja. Tykkäsin laittaa ruokaa. Raskasta siitä kuitenkin teki se, että mun oli usein pakko laittaa ruokaa ja käydä kaupassa, jos halusin syödä. Aikansahan sitä teininä jaksaa kokeilla uusia juttuja ja olla innoissaan itsenäisyydestä ja vastuusta. Jossain vaiheessa, varsinkin vielä kehittyvänä teininä, se voi ottaa koville, kun joutuu yksin miettimään joka päivä mitä tänään syötäisiin ja miten rahat riittäisivät seuraavat viikot. Mulla tuli joskus itku, kun tein ruokaa ja se olikin pahaa, koska se saattoi olla ainoa ruoka, jota meillä oli sille päivälle. Niihin itkuihin tiivistyi kaikki se paha olo, joka mulla silloin oli. Turhauduin ja purin mun turhautumista ja huolta äidistä itkemällä ruuasta, vaikka tietysti se paha olo johtui siitä kokonaisuudesta ja liian suuresta taakasta, joka mun harteilla painoi.

Vaikka joskus ruuanlaitto ja ainainen ruokien ja kauppalistojen miettiminen yksin oli nuorena raskasta, se oli myös hyvä. Se laittoi mut miettimään jo nuorena, millaista ruokaa haluan syödä ja opetti mulle elämän realiteetteja. Mitä mikäkin maksaa kaupassa, millaisia eri ruokia mistäkin aineksista saa tehtyä ja mitä kaikkea pitää ostaa, että pärjää vaikka viikon. Kun sitten muutin 18-vuotiaana omilleni, osasin tehdä ruokaa ja suunnitella ostoksia, ainakin jos halusin.

Teinivuosina suurin määrittävä tekijä ruokaostoksissa oli maun ja helppouden lisäksi hinta. Opiskelijavuosina yksin asuessa mun ruokavalio koostui pahimmillaan roiskeläppäpizzoista ja halpis-colasta tai euron juustohamppareista. Silloin opintotukipäivä oli juhlapäivä ja niinä päivinä mä söin hyvin, mutta sitten loppukuun kärvistelin syöden huonoa ruokaa. Uskoisin, että ruualla oli vaikutusta esimerkiksi siihen, kuinka paljon olin flunssassa ja kipeänä muutenkin niihin aikoihin. Silloin en kuitenkaan osannut tai voinut tehdä parempia ratkaisuja ruuan suhteen.

Onneksi esikoista 19-vuotiaana odottaessani aloin miettiä enemmän ruokaa ja yhteen Oton kanssa muutettuani pystyi kahden ihmisen tuloilla hankkimaan terveellisempää ja ravitsevampaa ruokaa, vaikka ne tulot pienet alkuun olivatkin. Sillä oli ainakin mun turvallisuudentunteelle valtava merkitys, kun tiesin, että saadaan aina jääkaappi täytettyä hyvällä ruualla, eikä tarvitse tinkiä sen laadusta.

Terveys ja ruuan laatu on ollut pitkään mulle merkittävin ruokaostoksiin vaikuttava tekijä, mutta pikkuhiljaa ruuan ostoa ovat alkaneet ohjaamaan omalla kohdallani myös muut valinnat. Nykyisin olen huomattavasti tiukempi ruokaostoksissani kuin vaikkapa viisi vuotta sitten.

Mulle merkitsee ruuan alkuperä, se millaisissa oloissa ruoka on tuotettu, kuinka puhdasta ruoka on ja kuinka hyvin pystyn hyödyntämään sen kaikki ainesosat. Myös satokausiajattelu on mulle tärkeää arjessa, vaikka orjallisesti en sen mukaan aina eläkään. Tiedostan, että on etuoikeutettua pystyä valitsemaan ruokaa näillä perusteilla, eikä hinnan mukaan. Itsekin vuosikausia ostin aina vain sitä halvinta, koska ei ollut vaihtoehtoa. Haluan ostaa hyvää ja laadukasta ja tukea paikallisia tuottajia, koska voin. Mitä useampi niin voi tehdä ja tekee, sitä todennäköisempää on, että paikallisia tuotteita on saatavilla jatkossakin.

Mulle on tärkeää, että näitä mun sydäntä lähellä olevia arvoja pidetään tärkeänä myös siellä, mistä mä ostan ruokaa. K-Supermarketeissa on hyvä valikoima luomua, suomalaista ja paikallisten tuottajien tuotteita. Siellä kiinnitetään huomiota näihin asioihin. Mulle tulee hyvä mieli, kun ostan paikallisen tuottajan omenamehua, joka on samanlaisessa pullossa kuin se mun mummon tekemä mehu lapsuudessa. Musta on ihanaa ostaa pienen Helsingin meijerin jugurttia, jonka tiedän tulleen läheltä. Musta on ihanaa ostaa tiskistä tuoretta kalaa, joka on ihan vasta pyydettyä. Ja mä rakastan sitä, kun kauppa vinkkaa mulle loistavia satokausireseptejä, kuten tämän kuvissa näkyvän uskomattoman kauniin juurespizzan, jonka reseptin löysin K-ruoka -sivuilta ja ainesosat K-Supermarketin vihannesosastolta. Mä en ennen edes tiennyt, että raitajuurta on olemassa. Nykyisin oikein odotan syksyn kauneimpia juureksia ja reseptejä, joita niistä voi loihtia.

Haluan opettaa omille lapsille samanlaisen rakkauden uusia makuja kohtaan, jonka äiti opetti mulle. Haluan tarjota heille mahdollisimman erilaisia ja monipuolisia makuelämyksiä ja opettaa heitä ajattelemaan laajemmin, mitä sen lautaselle päätyvän annoksen takana on.

K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruoasta voi tutustua lisää heidän sivuillaan. Mä ihailen näitä arvoja ja tuen niitä kovin mielelläni.

Millainen merkitys ruualla on ollut teidän elämässä? Millaisia ruokamuistoja teillä on lapsuudesta tai nuoruudesta?

Valtaosan meidän yhdessäolosta Otto on seurustellut bloggaajan, instaajan, somettajan kanssa. Hän ei kuitenkaan lähtenyt parisuhteeseen mun kanssa tietäen, että vielä joskus vaimon raapustuksia, kuvia ja videoita seuraa eri kanavissa 100 000 ihmistä kuukausittain, tai että edes aioin joskus kirjoittaa blogia. Toisaalta, tämä tilanne ei kuitenkaan tapahtunut yhtäkkiä ja yllättäen vaan se on seurausta meidän molempien pitkäjänteisestä keskustelusta, ymmärryksestä ja yhteistyöstä. Vaikka mä olen suurimman osan ajasta ollut meidän suhteessa se, joka on esillä, kaikki mitä ulospäin näkyy on sellaista, mikä on meille molemmille fine.

Lähtökohdat meidän suhteelle olisi voineet olla tosi erilaiset, jos oltaisiin tutustuttu vasta siinä vaiheessa, kun olen jo ollut läsnä somessa isosti. Toisaalta, en usko, että olisin koskaan hakeutunut tähän tilanteeseen jossa nyt olen, ilman Ottoa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Otolle oli ihan alusta asti okei se, että hän näkyy kuvissa ja kirjoitan hänestä. Se lähti siitä, että ajattelin kirjoittavani suunnilleen meidän yhteisille kavereille, sukulaisille ja tutuille. Oli luonnollista, että Otto oli osa blogia, jonka aihealueet (raskaus ja lifestyle) pyörivät lähes yhtä paljon hänen kuin minunkin ympärillä. Ajateltiin, että kaikki lukijat muutenkin tietävät meidän olevan yhdessä, joten miksipä sitä ei näyttäisi siellä.

Pikkuhiljaa tietysti kävi selväksi, että blogia lukivat muutkin ihmiset kuin meidän ystävät ja tutut. Siinä vaiheessa kuitenkin Otto oli jo osana blogia, joten olisi tuntunut oudolta yhtäkkiä ”piilottaa” hänet. Varmaan siksi ei sellaista edes ajateltukaan. Otolla ei ole koskaan käynyt mielessä, että hän ei haluaisi olla osana mun blogia. Omaa blogia hän ei sen sijaan halunnut enää jatkaa.

Kuinka moni muistaa Oton Akkavalta -blogin, jota hän piti vuosina 2014 & 2015? Minä muistan. Mulle se on ihana muisto, ikkuna Oton ajatuksiin ja matka, jota kuljettiin hetki yhdessä ja jonka aikana Otto oppi näkemään ne kaikki puolet mun työstä.

Koska Otto piti itse suosittua blogia, hän ymmärtää 100% sen, millaista mulla on. Niin hyvässä kuin pahassa. Hän ei vain katso sitä sivusta, vaan hän ymmärtää sen täysin. Otto ei halunnut jatkaa blogia, vaikka tykkäsi kirjoittamisesta paljon. Suuri syy sille oli se, että siinä missä mä sain itse kovettaa itseäni ikäville kommenteille jonkin aikaa ennen kuin blogin suosio kasvoi suurempiin mittasuhteisiin, Otto hyppäsi blogillaan heti siihen keskelle. Akkavallalla oli alusta asti kymmeniä tuhansia lukijoita ja palaute oli sen mukaista. Vaikka reippaasti eniten tuli positiivista, joukkoon mahtui myös aimo annos negatiivisuutta. Mun on ollut helpompi kestää asiattomuudet, koska niitä tuli ensin melko vähän ja sain rauhassa totutella niihin ja etsiä sen oman tavan suhtautua. En tiedä olisinko itsekään pystynyt jatkamaan bloggaamista, jos olisin aloittanut samoista lähtökohdista kuin Otto. Kylmiltään syvään päähän.

Vaikka Otto ei halunnut jatkaa omaa blogia, hänelle oli edelleen täysin ok se, että hän on läsnä mun somekanavissa. Otto tykkää tuottaa sisältöä, hän ei vaan halunnut olla se joka sitä jakaa ja joka vastaanottaa kaiken palautteen. Vuosien varrella Otto on kirjoitellut tänne enemmän tai vähemmän, ollut messissä videoilla ja nyt meillä on Yhdessä-podcast. Sen tekeminen on ihan älyttömän hauskaa ja se on Otollekin tosi luonteva tapa olla esillä.

Somepuoliso tuo Otolle mukanaan erilaisia lieveilmiöitä, kuten sen, että Otto on joutunut kuvaamaan mua jo yli kahdeksan vuoden ajan. Toisaalta, Otto on oppinut aika hyväksi kuvaajaksi tässä vuosien aikana, eikä se ole koskaan haitannut häntä. Me ollaan niin rutinoituneita yhdessä kuvaamiseen, että se kuvien räpsäisy on yleensä aika nopea prosessi, vaikka muut asiat siinä ympärillä vievätkin (lähinnä minun) aikaa. Mun mukana Otto on kulkenut erilaisissa tapahtumissa ja matkoilla ja päässyt kokemaan paljon sellaista, mitä ei ilman mun ammattia näkisi. Mun ammatti on myös mahdollistanut sen, että ollaan oltu molemmat kotona vauvavuonna yli puolen vuoden ajan, sekä nyt tämän Oton opintovapaan. Mun yrittäjyys on näyttänyt Otolle kokonaan uuden tavan elää ja tehdä työtä ja muuttanut hänenkin käsitystään siitä, millaista työelämää hän itselleen tahtoo.

Otto on mahdollistanut mun ammatin. Ilman Ottoa ja Oton uskoa muhun, mulla ei olisi ollut näin helposti mahdollisuutta panostaa kaikkeani tähän mitä teen. Oton ollessa ensimmäisinä vuosina perheen vakaa tulo, mulla oli mahdollisuus lasten kanssa kotona olemisen ohella kehittää mun blogia ja somekanavia. Oton heittäytyminen mun pähkähulluihinkin ideoihin aina, on suurin syy siihen, että olen uskaltanut. Otto ei kertaakaan epäröinyt, kun ehdotin, että perustan yrityksen raskausaikana ja teen siitä itselleni ammatin. Eikä hän ole koskaan kehottanut mua menemään ”oikeisiin töihin” tai kyseenalaistanut mun haaveita. Otto on nähnyt mitä mä teen ollakseni siellä missä nyt olen ja hän näkee mitä teen, jotta pääsisin vielä pidemmälle.

Somettajan puolisona eläminen on Otolle täysin luonnollinen olotila, onhan hän viettänyt mun kanssa lähes kolmasosan elämästään ja koko aikuisikänsä.

Me keskustellaan aiheesta lisää meidän Yhdessä -podcastin tänään ilmestyneessä 6. jaksossa, jossa keskustellaan mm. seuraavista asioista: Miltä tuntuu olla somevaikuttajan puoliso? Onko siinä jotain haittapuolia? Mitä Otto ajattelee Iinan työstä? Kuka päättää mitä on ok julkaista? 

Kuuntele Yhdessä S01E06: Parisuhteessa somettajan kanssa

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcast-appissa TÄSTÄ