Musta tuntuu, että viimeisen kuuden viikon aikana on tapahtunut niin paljon, että jossain määrin olen hetkeksi unohtanut olevani muutakin kuin äiti, yrittäjä, kokki ja muuton keskellä. Tiedättekö, kun on vaan ollut niin paljon kaikkea muuta, että en ole edes istahtanut hetkeksi alas miettimään, että mitä mulle kuuluu, millainen olo mulla on, miltä musta tuntuu.

Olen vain syöksynyt eteenpäin kuin höyryjuna ja yrittänyt pitää huolen omalta osaltani kaikista perheenjäsenistä ja kodista ja töistä, olla läsnä, mutta olla silti tehokas. Ja en missään nimessä tarkoita ettenkö olisi nauttinut näistä viikoista samalla, todellakin olen. Olen nauttinut aivan älyttömän paljon siitä, että olen voinut oikeastaan siirtää omat ajatukset ja tarpeet hetkeksi syrjään ja keskittyä kaikkeen muuhun. Mun mielestä on tosi rentouttavaa heittäytyä täysillä perhe-elämään, töihin ja kodin laittamiseen. Mutta toki tekee hyvä aina välillä myös pysähtyä kuuntelemaan itseä. Siksi ajattelinkin nyt listata muutamia ajatuksia, joita mulle heräsi tänä aamuna, kun kysyin itseltäni: mitä minulle kuuluu.

1. Olen innostunut uudelleen ruuanlaitosta ihan kunnolla ja nauttinut siitä. Kuluneiden kuuden viikon aikana ollaan tilattu ruokaa kotiin kaksi kertaa, eikä käyty ravintolassa kertaakaan. Tämä on ihan valtava muutos entiseen, sillä normaalisti me syödään ulkona lounasta tai päivällistä tai tilataan ruokaa vähintään 2-4 kertaa viikossa. Ensin tuntui raskaalta, että kaikkina päivinä oli vaan kokattava ne viisi ateriaa. Nyt siihen on tottunut, siihen on saanut sellaisen hyvän rutiinin. Ja ollaan huomattu, että ihan oikeasti pystytään aivan hyvin siihen, että isot ostokset tehdään kerran viikossa ruokakaupasta ja muuten ei ramppailla. Kuusi viikkoa sitten käytiin kaupassa vielä suunnilleen joka päivä niiden isojen ostosten lisäksi, kun aina ”muka puuttui jotain”, eli siis teki mieli jotain, mitä ei ollut. Olen aika fiiliksissä tästä. Olen aina fiiliksissä siitä, kun testaan jotain uutta reseptiä ja se maistuu hyvältä! Huomaan, että tähän vaikuttaa myös se, että keittiö on nyt yhteisessä tilassa olohuoneen kanssa. Kokkaaminen on paljon kivempaa, kun ei tarvitse eristäytyä yksin keittiöön.

2. Nautin juoksemisesta edelleen aivan älyttömän paljon ja siitä olen pitänyt kiinni myös tässä poikkeus-arjessa. Säännöllistä juoksuharrastusta on takana nyt seitsemän kuukautta. Se on mulle todella paljon. En osaisi enää olla ilman lenkkeilyä. Rakastan vaan juosta ja kuunnella podia tai äänikirjaa ja olla miettimättä yhtään mitään. Nykyisin huomaan, että juoksen joskus jopa nopeammin kuin joku toinen lenkkeilijä – se on jotain, mikä on mulle ihan uutta. En ole ikinä ennen tätä ollut ketään muuta nopeampi! Se ei ollut mitään sellaista, mitä olisin tavoitellut, en ole yrittänyt juosta kovempaa, niin on vaan käynyt ihan huomaamatta. Ja nyt kun meillä on tramppa, huomaan, että mun kestävyys on parantunut ihan hulluna. Vielä viime kesänä pomppiessani mun tädin trampalla, mun piti pitää taukoja aina välillä. Nyt jaksan hyppiä vaikka 20 minuuttia putkeen helposti.

3. En aio stressata tulevaisuudesta. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, miten nämä viikot ja kuukaudet vaikuttavat meidän kaikkien ihmisten elämään, talouteen ja kaikkeen. Aion mennä vaan päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin ja katsoa mitä eteen tulee, sillä ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ole.

4. Musta on tullut himosaunoja. Täällä uudessa kodissa olen saunonut enemmän kuin koskaan missään. Ei meillä sauna lämpeä joka päivä, mutta joka toinen tai joka kolmas päivä ja se on meille usein. Saunominen rentouttaa ihanasti ja tuntuu jotenkin erityiseltä juuri nyt. Nyt kun meille satoi lunta, niin mietin, että pitäisikö juosta saunasta lumihankeen! Se vasta olisi hauskaa.

5. Rakastan tätä omaa rauhaa, mikä meillä nyt on. Se on mulle ihan korvaamattoman arvokasta ja vaikuttaa jotenkin mun fiiliksiin tosi paljon. Viihdyin kyllä myös rivitalossa, mutta mä nautin ihan hirveän paljon siitä, että nyt meillä on oikeasti täällä ihan oma rauha. Kukaan ei jatkuvasti kävele suoraan meidän pihan vierestä, eikä mistään ulkopuolelta edes kantaudu ääniä meidän pihalle. Verhoja voi pitää auki koko päivän, kun kukaan ei voi tulla niin lähelle, että näkisi meille sisään. Bussit ei pysähdy meidän keittiön ikkunan alapuolelle liikennevaloihin. Vaikka olen aina ollut kaupunkilaistyttö, ai että mä rakastan sitä, että oman rauhan voi saada myös täällä Helsingissä. Täällä uudessa kodissa on vähän sellainen olo, kuin olisi jossain mökillä koko ajan (vaikka ei ollakaan kaukana mistään). Silleen hyvällä tavalla. En tiennyt kaipaavani tätä rauhaa niin paljon ennen kuin sain sen.

6. Vaikka en ole pysähtynyt miettimään tunteitani sen tarkemmin, olen koko ajan tuntenut oloni onnelliseksi. Olen niin onnellinen, että se on pelottavaa. Vaikka nautin toki unelmien toteuttamisesta, se on myös ihan älyttömän pelottavaa.  Se on pelottavaa, koska on niin paljon menetettävää. Mutta valitsen olla pelkäämättä. Valitsen nauttia jokaisesta ihanasta hetkestä, jonka saan, ja valitsen olla murehtimatta tulevasta.

Sellaisia ajatuksia tähän hetkeen. Olipa jotenkin virkistävää hetkeksi pysähtyä miettimään tätä kaikkea. Nyt voi taas palata höyryjunailemaan, eikun! Ihanaa viikon jatkoa kaikille <3

Tänään sinä täytät seitsemän vuotta. En kestä, että jälleen juuri sinun synttäreillä oli huonoa tuuria, kun sattui tämä koronavirus-pandemia – viime vuonna sinulla oli synttäreilläsi käsi murtunut. Vaikka onkin ollut nyt huonoa synttärituuria, et ole antanut sen haitata tai hidastaa synttärimeininkiä ollenkaan. Positiiviselle luonteellesi tyypillisesti keksit heti ratkaisun. Pidettiin tänään synttärisankari päättää -päivä kotona. Ja se päivä oli upea ja sinun näköinen ja vähintään yhtä hauska kuin synttärijuhlat. Vaikka rock-teemaiset synttärisi siirtyivät tulevaisuuteen, ollaan juhlittu sinua oikein olan takaa perheen kesken. Vaikka tämä tilanne kestäisi 8-vuotissynttäreihisi asti (mitä kukaan ei todellakaan toivo), me pidetään myös 7-vuotissynttärit, minä lupaan sen.

Sinä et vauvavuotesi jälkeen ole koskaan ollut vaativimmasta päästä. Olet joustava ja sopeudut tilanteeseen kuin tilanteeseen helposti. Minulle on aina ollut äärimmäisen tärkeää, että tunnet olosi tärkeäksi tässä perheessä. Että sinun äänesi tulee kuulluksi siinä missä muidenkin, vaikka et aina muista pitää itsestäsi meteliä. Että me tehdään yhdessä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja että sinä saat tavoitella omia unelmiasi ja kertoa mielipiteesi. Teen parhaani, jotta se aina toteutuisi.

Muista aina, että sinulla saa olla huono päivä. Sinulla saa olla suru tai paha mieli ja me lohdutetaan ja tuetaan. Vaikka olet meidän iso pieni aurinko, sinäkin saat suuttua, murehtia ja harmistua. Sinulla on lupa erehtyä, kokeilla, vaihtaa mielipidettä ja tehdä virheitä. Meillä kaikilla on. Eikä sinun koskaan tarvitse miellyttää ketään. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet ja me ollaan sinusta ylpeitä. 

Toivoit syntymäpäivälahjaksi kirjaa, joka kertoisi sinulle kaiken rock-musiikista, sen historiasta, erilaisista rock-bändeistä ja artisteista. Etsimme sellaista kissojen ja koirien kanssa netistä ja lopulta löysimme yhden ainoan lapsille tehdyn kirjan rock-musiikista. Se löytyi ruotsin kielellä. Mikä onni, että te lapset olette kaksikielisiä, muuten emme olisi voineet toteuttaa ainoaa toivettasi. Joululahjaksi toivoit koko perheen yhteistä lautapeliä ja nyt syntymäpäivälahjaksi tätä kirjaa. Molempia toiveita mietit pitkään ja hartaasti. Et koskaan pyydä mitään, mitä et oikeasti tarvitse ja minä arvostan sitä ihan älyttömän paljon. Eniten sinä arvostat perheen yhteistä aikaa, mikä on maailman ihaninta.

Rakastan tiedonjanoasi ja haluan kertoa sinulle kaiken. Olet ihan älyttömän fiksu ja hämmästytät meitä usein tietämällä monia sellaisia asioita, joita emme edes tienneet sinun vielä tietävän. Et ehkä ole aina se perheen äänekkäin keskusteluihin osallistuja, mutta aina kun osallistut, sinulla on jotain järkevää sanottavaa. Olet empaattinen ja puhut kauniisti muista ihmisistä. Huomaat paljon sellaista, mitä moni muu ei. Olet ihana tytär, sisko ja ystävä. Rakastat ilahduttaa toisia ja teetkin sitä niin usein kuin mahdollista. Rakastan pieniä yllätyksiäsi, kauneushoitolassasi istumista ja niitä suuria ja lämpimiä haleja, joita annat.

Näen sinussa paljon samaa, kuin itsessäni samassa iässä, vaikka rakkauden rockia kohtaan olet kyllä perinyt isältäsi. Rakastat huomata yhtäläisyyksiä sinussa ja minussa ja se on minulle suurin kohteliaisuus ikinä. Olen ylpeä siitä, että sinä olet ylpeä niistä piirteistä ja kiinnostuksen kohteista, joita olet  meiltä saanut.

Tuntuu uskomattomalta, että olemme saaneet seurata sinun kasvuasi jo seitsemän vuotta ja sinä olet jo ensi syksyn koululainen. Vaikka tämä eskarin kevät sai hieman odottamattoman käänteen ja käyt mitä luultavimmin eskarin loppuun kotona, olet kyllä niin valmis kouluun kun voi lapsi vain olla. Tiedän, kuinka suurella innolla sinä odotat koulun alkua. Lupaan olla sinun tukenasi koulussa. Lupaan, että meiltä voit aina kysyä apua, ja meille voit aina kertoa jos jokin asia askarruttaa, ilahduttaa tai huolestuttaa. Me autetaan aina. Ja jos me ei tiedetä vastausta kaikkiin sun kysymyksiin, selvitetään yhdessä. Lupaan, että me ei koskaan jätetä sinua yksin kysymysten, huolien tai murheiden kanssa. Lupaan, etten koskaan sano sinulle turhaan ei vain oman mukavuuteni tähden. 

Muistathan aina olla sellainen kiva kaveri ja kiva sisko kuin nyt olet. Muistathan aina olla oikeudenmukainen ja pitää huolen, että kaikki pääsevät mukaan. Muistathan auttaa toisia, jos he pyytävät apua. Muistathan auttaa silloinkin jos huomaat jonkun tarvitsevan apua, vaikka tämä ei itse uskaltaisi sitä pyytää. Kerrothan meille, jos joskus tarvitset itse aikuisen apua asioiden selvittämisessä. Älä koskaan murehdi yksin. Ja vaikka joku joskus sanoisi, että äidille ja isille ei saa kertoa, niin älä usko. Ei ole olemassa sellaista asiaa mitä ei meille saisi kertoa. Mikään, mitä ikinä sanot tai teet, ei voisi vähentää sen rakkauden määrää, joka meillä on sinua kohtaan. Me rakastetaan sua A I N A, vaikka mitä tapahtuisi.

On maailman suurin kunnia saada olla sinun ja siskojesi äiti. Te kolme ja teidän omat ja yhteiset jutut tekevät meidät niin onnelliseksi ihan joka päivä. Kiitos, kun olet juuri sinä. Kiitos, kun me saadaan olla sun vanhemmat. Kiitos, kun innostut aina kaikesta niin helposti. Kiitos, kun muistat kehua aina kun näet jotain kaunista. Kiitos, kun kerrot meille sun ajatuksista ja haaveista. Kiitos, kun luet pikkusiskollesi satuja ja eläydyt niihin. Kiitos, kun kysyt niin mahtavia kysymyksiä. Kiitos, kun keksit aina hauskaa tekemistä koko perheelle. Kiitos kun teet mulle kampauksia, rakastan sitä kun joku laittaa mun tukkaa. Kiitos kun naurat niin paljon. Kiitos kun katat aina pöydän ja tyhjennät tiskikoneenkin pyytämättä. Kiitos, kun otat aina kainaloon, jos joku kaipaa läheisyyttä ja tulet itsekin usein kainaloon. Kiitos, kun olet juuri sinä. Olet ihana, rakas ja maailman siistein 7-vuotias <3 Vielä kerran paljon onnea äidin ja isin rakkaalle 7-vuotiaalle! 

Viime viikkoina yksi eniten kysytty kysymys meidän uuteen kotiin liittyen on ollut se, että miksi jaoimme lastenhuoneet juuri niinkuin jaoimme. Eli kahdelle vanhimmalle yhteinen huone ja nuorimmalle oma. Näin äkkiseltään kun sen sanoo ääneen, niin onhan se todella ei-perinteinen ratkaisu. Kuulostaa jopa epäreilulta. Yleensähän se menee niin, että vanhimmalla lapsella on oma huone ja nuoremmilla yhteinen, jos huoneita ei ole riittävästi kaikille omia. Miten me sitten päädyttiin tällaiseen ratkaisuun?

Lähdetään ihan ekaksi liikkeelle siitä, että kysyttiin lapsilta, miten he itse haluaisivat jakaa huoneet. Pohdittuaan huonejakoja eri näkökulmista, he tulivat siihen tulokseen, että jaetaan huoneet näin. Uskon, että se kumpuaa eniten meidän lasten ikäeroista. Meidän kahdella vanhimmalla on keskenään ikäeroa 1,5 vuotta. Meidän keskimmäisellä ja kuopuksella on ikäeroa toistensa kanssa paria kuukautta vaille neljä vuotta. Siinäpä se.

Siinä missä keskimmäinen täyttää huomenna seitsemän ja näin etäkoulun aikaan hänen ja 8,5-vuotiaan esikoisen elämänrytmit ja kiinnostuksen kohteet liippaavat jo hyvin läheltä toisiaan, 3-vuotias pikkusisko on elämässään ihan eri vaiheessa. Suurimman osan päivästä hän levittää leluja ympäriinsä, leikkii, järjestelee niitä riveihin, rakentaa, rikkoo rakennelmansa, sotkee. Iltaisin hän yksin ollessaan rauhoittuu heti nukkumaan, mutta siskojen kanssa nukkuessaan höpöttelee ja kikattelee niin, että nukahtaminen voi venyä jopa tunnilla. Hän myös menee nukkumaan hieman aiemmin kuin isosiskot. Vaikka kaikki kolme nukkuvat mielellään yhdessä ja yökyläily toisten huoneessa on meidän perheessä tosi rakas juttu erityisesti viikonloppuisin, etenkin öiden kannalta tämä meidän huonejako on aivan loistava.

Kaikki lapset menevät iltaisin yhtäaikaa omiin huoneisiin. Kun 3-vuotias alkaa nukkumaan, isosiskoilla on vielä 30min-1h aikaa lukea rauhassa kirjoja omassa huoneessa. Kumpikin osaa lukea sujuvasti ja nauttii siitä, kun saa lukea omassa rauhassa. Tämä ei onnistuisi, jos keskimmäinen ja 3v olisivat yhteisessä huoneessa, koska 3-vuotias ei todellakaan alkaisi nukkumaan jos keskimmäisellä palaisi lukuvalo ja sivun kääntämisestä kuuluisi ääni. Meidän isommat ovat nauttineet ihan älyttömän paljon tästä, että saavat lukea iltaisin rauhassa.

Myös lasten kiinnostuksen kohteet vaikuttivat huonejakoon: vaikka meillä vanhimmatkin tykkäävät vielä leikkiä, keskenään ollessaan he yleensä tekevät jotain muuta. He tarvitsevat huoneessaan tilaa enemmän askartelulle, maalaamiselle, lukemiselle, pelaamiselle ja piirtämiselle, sekä koulutehtävien tekemiselle ja rauhassa hengailulle.  Pikkusiskon kanssa he kyllä leikkivät kaikkea mahdollista. Siksi on loogista, että juuri pikkusiskon huoneessa on tilaa levittää leluja rauhassa joka puolelle. Hänen huoneensa on nyt koko porukan yhteinen leikkihuone myös. Hän ei vielä kaipaa omaa tilaa samalla tavalla kuin isommat, joten hänelle on enemmän kuin fine, että kaikki tulevat leikkimään sinne.

Näin pystyttiin pitämään isompien huoneesta kaikki lelut pikkulegoja lukuun ottamatta pois, jolloin sotkutkin keskittyvät vain yhteen huoneeseen. Aiemmin meillä oli leluja molemmissa lastenhuoneissa, jolloin sotkua oli paljon hankalampi hallita. Nyt vanhempien lasten huone ei oikeastaan edes sotkeudu, mitä he arvostavat kovasti. Heillä on siellä tilaa kaikelle mitä he tykkäävät tehdä itsekseen ja toisessa lastenhuoneessa on hyvin tilaa leikkiä useampaakin leikkiä vaikka yhtäaikaa. Ja toki jos vanhimmat haluaisivat leikkiä vaikkapa keskenään LOLeilla, niin voisivathan he viedä korin omaankin huoneeseen leikin ajaksi halutessaan.

Sitten on vielä huoneiden koko. Täällä lapset saivat kaksi suurinta makuuhuonetta, jotka ovat kaksi kertaa meidän vanhojen lastenhuoneiden kokoisia. Meidän esikoisella on nyt uudessa yhteisessä huoneessa ihan saman verran tai jopa enemmän omaa tilaa, kuin vanhan kodin ikiomassa huoneessa.

Nyt hänellä on kaksi omaa vaatekaappia (aiemmassa hänellä oli puolikas vaatekaappi). Hänellä tulee olemaan oma työpöytä, omat kirjahyllyt. Hänellä on oma sänky, jossa on paljon säilytystilaa. Hänen sänkynsä edessä on paljon tyhjää lattiatilaa. Toisella puolella huonetta keskimmäisellä on nyt nämä ihan samat omat jutut ja oma tila ja kaksi omaa vaatekaappia. Vanhassa kodissa hänellä oli kerrossängyn yläsänky, puolikas vaatekaappi ja yhteinen pieni huone 3-vuotiaan pikkusiskon kanssa. Nyt sekä keskimmäisellä että esikoisella on ikäänkuin oma huone yhteisen huoneen sisällä. He saavat vielä sänkykatokset, joilla omaa tilaa voi rajata entisestään halutessaan.

Meidän lapset ovat aina olleet tosi läheisiä keskenään. Uskoisin, että he ovat nukkuneet suurimman osan elämästään kaikki kolme yhdessä, vaikka meillä on ollutkin monta erilaista huonejakoa käytössä. Silloinkin kun esikoisella oli oma huone, hän usein halusi yökyläillä pikkusiskojen huoneessa tai otti jomman kumman tai molemmat pikkusiskot yökylään omaan huoneeseen. Me ajateltiin muuttuvia tilanteita myös nyt. Keskimmäisen sängyn alla on ulos vedettävä toinen sänky laatikossa, jossa pikkusisko voi halutessaan yökyläillä. Siellä voivat nukkua myös yökyläilevät lasten kaverit. Silloin kun meillä on aikuinen yövieras (esim. mun äiti), hän voi nukkua kuopuksen huoneessa ja meidän lapset voivat  kaikki kolme nukkua toisessa huoneessa.

Tilanteet voivat toki muuttua paljon, meillä on vasta lasten teini-ikä edessäpäin. Voi olla, että se päivä tulee eteen, kun kaikki ovat sitä mieltä, että oma huone olisi kiva. Mutta nyt ei ole vielä sen aika.

Mä itse asuin elämäni ensimmäiset kymmenen vuotta mun yksinhuoltajaäidin kanssa pienessä kerrostalokaksiossa. Sitten asuttiin muutama vuosi kolmiossa. Äidin sairastumisen jälkeen muutettiin joka vuosi pienempään ja halvempaan kolmioon ja kun mä olin 17 ja äidin sairastumisen aiheuttamien talousvaikeuksien vuoksi menetettiin meidän vika kolmio Oulussa, muutettiin jälleen kaksioon. Me mahduttiin ihan riittävän hyvin, enkä koskaan kaivannut enempää. Siksi mun on jotenkin todella vaikea nähdä, että tämä meille valtavalta tuntuva paritalon puolikas ei riittäisi meidän perheelle, eikä jokaiselle löytyisi omaa nurkkaa, jossa olla rauhassa halutessaan. Voi olla, että jos on asunut koko elämänsä vaikka omakotitalossa, jossa on ylimääräisiäkin huoneita, tämä meidän järjestely tuntuu ahtaalta, mutta jokainen tulkitsee asioita omasta perspektiivistään.

Oma tila tarkoittaa kaikille eri asioita. Meidän perheessä se tarkoittaa sitä, että silloin kun haluaa, saa olla rauhassa. On oma tila, jonka sisustuksesta ja järjestyksestä saa itse päättää halutessaan. Tällä hetkellä se ainakin toteutuu oikein hyvin. Mikään ei ole kiveen hakattua ja tilanteet voivat muuttua ja mielipiteet voivat muuttua. Voi olla, että joskus tämä alkaa tuntumaan meistä viidestä ahtaalta ja sitten muutetaan. Tai voi olla, että meille tulee joskus tänne vielä neljäskin lapsi ja mahdutaan silti ihan hyvin olemaan täällä. Ikinähän ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Just nyt on kuitenkin todella hyvä olla juuri näin ihan kaikin puolin.<3

PS: Lastenhuoneet valmistuvat hyvää vauhtia, mutta kumpikaan ei vielä ole täysin valmis! Lastenhuone-esittelyitä luvassa sitten kun saadaan kaikki valmiiksi.

Päästiin kuin päästiinkin tekemään pääsiäismunajahti lapsille meidän uudelle omalle pihalle. Vähän jännitti sään puolesta, mutta ihan hyvin se meni. Munia piilotellessa paistoi aurinko niin lämpimästi ja ihanasti. Lapset kiskaisivat vain takit niskaan ja pipot päähän kun oli niin upean keväinen sää. Siinä ohjeita antaessani ja lapsille itse tekemiäni karttoja jakaessani taivaalta alkoi kuitenkin sataa räntää ja keli vetäisi vähän kalseaksi. Mutta onneksi lapset eivät olleet moksiskaan, eivät tainneet edes huomata koko asiaa, kun olivat niin innoissaan pääsiäismunajahdista.

Piilotettiin jokaiselle kuusi suklaamunaa ympäri pihaa, eli yhteensä 18 munaa. Piirsin ja väritin jokaiselle samanlaisen kartan meidän pihasta, mutta jokaisen karttaan merkittiin omat eri piilot munille. 3-vuotiaalle oli kaikista helpoimmat piilot ja sitten 6- ja 8-vuotiaille laitettiin jo vähän haastetta. Tai siis niin luulimme tekevämme, mutta kaikki kolme kyllä löysivät munansa hyvinkin nopeasti. Ja kukaan ei myöskään ottanut vahingossa toisten munia, vaan kaikki osasivat seurata juuri sitä omaa karttaa, vaikka olisivatkin nähneet jonkun toisen munan. Tästä olin aika fiiliksissä!

Oli niin siistiä tehdä oikeasti pääsiäismunajahti pihalle. On meillä tietty sisältäkin koti täynnä aivan uusia piilopaikkoja, mutta jotenkin siinä oli niin paljon fiilistä kun tehtiin se ulos. Tällä hetkellä on niin siistiä, kun kaikki on ”uusia ekoja kertoja”. Ensimmäinen pääsiäismunajahti omalla pihalla. Ensimmäinen pyörälenkki yhdessä täällä. Ensimmäinen koko perheen leffailta uudessa olkkarissa. Ensimmäinen pääsiäinen tässä kodissa. Ensimmäinen pyykkikoneellinen kodinhoitohuoneessa. Ja en kestä, kun me ihan oikeasti ollaan tällaisia ekojen kertojen fiilistelijöitä koko perhe (ne on ne pienet jutut), niin me oikeasti myös vuorotellen täällä hihkutaan ääneen jostain uudesta ekasta kerrasta. Se on ihanaa.

Pääsiäismunajahdin lisäksi ollaan käyty lenkillä, lasten kanssa ja minä yksin, pompittu trampoliinilla, kokattu paljon hyvää ruokaa ja katsottu pari leffaa, sekä Masked Singer Suomi. Ja tänään maalattiin yhdessä kukkaruukkuja lasten kanssa sadepäivän kunniaksi. Näistä tulee ihanat ruukut meidän terassille. Oton kanssa ollaan katsottu Tiger Kingiä. Se on kyllä kertakaikkiaan niin älytön homma, että ei voi olla katsomatta!

Tämä pääsiäisloma on tehnyt tosi hyvää. Mäkin pidin tietokoneen pari päivää kiinni ja vaan nautin siitä, että me vihdoin ollaan täällä ja vihdoin pystyy rentoutumaankin, eikä vaan koko ajan tekemään jotain. On meillä vieläkin paljon tehtävää, mutta niitä juttuja voi tehdä rauhallisemmassa tahdissa. Ollaan purettu hyvin verkkaiseen tahtiin nyt näitä loppuja tavaroita ja keskitytty enemmän nauttimaan yhteisestä ajasta. Sitä ei jotenkin edes tajunnutkaan, miten tämän loman tarpeessa me oltiin, ennen kuin oikeasti sai lomailla ja olla vaan. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aikamoinen rutistus meiltä, vaikka lopputulos palkitseekin ihan todella. Hyvä puoli on ollut myös se, ettei näiden viikkojen aikana ole ehtinyt suoda ajatustakaan tälle vallitsevalle maailmantilanteelle, kun on ollut niin paljon hommaa kotona. Iltaisin on nukahtanut kolmessa sekunnissa, kun on vihdoin ummistanut silmänsä.

Onneksi meillä on vielä paljon tekemistä tähän loppukevääseen ja voidaan uppoutua täysillä siihen työn ja koulun lisäksi. Tässä ei ole aikaa tylsistymiselle. Ja täytyy toivoa, että sitten kun meillä loppuu tekeminen kesken (voiko meille edes käydä niin, ei me nyt niin tehokkaita olla), niin tämäkin alkaisi jo pikkuhiljaa helpottaa. Alkavalla viikolla suunnitelmissa on maalata vielä loput seinät (nyt meillä on valmiina 2/4) ja sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa vihdoin kiinnittämään hyllyjä seinille, jotta saadaan nuo loput kirjalaatikot purettua. Meillä on muuten aivan sikana kirjoja, sen olen tässä huomannut. Mutta kirjathan ovat vain hyvä asia ja meillä ne eivät ole koristeena tai pölyttymässä, vaan niitä luetaan aktiivisesti koko ajan. Halutaan ne kauniisti esille kotiin, jotta niihin on mahdollisimman helppo tarttua.

Sellaisia pääsiäiskuulumisia! Olen niin iloinen siitä, että huominenkin on vielä vapaa. Aion tehdä nyt illalla ja huomenna illalla tiistain työt valmiiksi, nimittäin silloin me vietetään meidän keskimmäisen synttäreitä, joista myös luvassa juttua ensi viikolla!  (Ei siis missään nimessä olla pitämässä mitään juhlia muuten kuin oman perheen kesken nyt).

Ihanaa alkavaa viikkoa ja pääsiäistä vielä kerran kaikille <3 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.

Pääsiäisenä mä aion ottaa rennosti vihdoinkin tämän muuttorumban jälkeen. Vaikka ollaan oltu jo viikkoja kaikki päivät kotona, niin meillä on hetkeksi jäänyt iltaisin sarjojen ja leffojen katselu vähemmälle, kun hommaa on vaan riittänyt joka sormelle aamusta iltaan muuton takia. Pääsiäisen pyhinä mä aion kuitenkin viettää ainakin yhden tai kaksi iltaa tiiviisti telkkarin äärellä vain välillä jääkaapille liikkuen. Saatiin vihdoin telkkarikin kiinnitettyä seinälle vanhojen omistajien jättämään seinätelineeseen ja nyt muutto alkaa olla siinä pisteessä, että ei ahdista laatikoiden määrä kun hetkeksi lösähtää sohvalle. Voi ihan hyvällä omallatunnolla chillata kun kaikki alkaa olla hyvällä mallilla.

Siksi päätinkin listata teille vähän mun suosikkileffoja ja -sarjoja maratonikatseluun, jos teilläkin on pääsiäisenä samanlaisia suunnitelmia kuin mulla, eli rentoutua ruudun äärellä. Tässä listassa on niin uutuuksia kuin klassikoitakin, mutta yhdistävänä tekijänä on se, että näitä on kiva katsoa monta putkeen!

John Wick -maratoni

John Wick -leffojen pääosassa on karismaattinen Keanu Reeves. Entinen legendaarinen palkkamurhaaja John Wick joutuu aivan käsittämättömiin tilanteisiin, joista hän selviää vain lähes yliluonnollisten taistelukykyjensä ansiosta. Hän on lopettanut uransa, mutta edelleen menneisyys vainoaa ja jokaisessa kolmessa leffassa hän kohtaa uusia haasteita. Nämä ovat todellista aivot narikkaan -viihdettä, sopivat täydellisesti rentoutumiseen. John Wick löytyy Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla, John Wick Chapter Two on Viaplayn vuokraleffavalikoimassa ja John Wick Chapter 3 Parabellum löytyy myös Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Bridget Jones -maratoni

Legenda! Mä rakastan Bridget Jones -leffoja, ne on niin hyvän mielen leffoja oikeasti. Bridget Jonesit saavat nauramaan ja itkemään ja tuntemaan niin paljon. Ja niistä tulee mulle myös muistoja, niin teini-iästä kuin sitten meidän kuopuksen odotusajaltakin, jolloin sopivasti ilmestyi kolmas osa Bridget Jones’s Baby. Se avasi mulla hanat aivan täysin, kun raskaana ollessa olin niin tunteellinen. Olen nähnyt leffan ainakin kahdesti senkin jälkeen, vaikka se on vasta muutaman vuoden vanha. Bridget Jones -maratoni voisi olla mun ohjelmassa tälle pääsiäisviikonlopulle ja voisin vaikka katsoa leffaa yhdessä kaverin kanssa, jos pidetään videopuhelu auki ja laitetaan leffat yhtäaikaa pyörimään. Kaikki Bridget Jones -elokuvat ovat katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

James Bond -maratoni

Olen nähnyt muistaakseni n. 20 yhteensä kaikista 25 James Bond -elokuvasta. Kaikki 25 leffaa löytyvät nyt yksinoikeudella Viaplayn valikoimasta! Jos suunnitelmissa on pidempikin maratoni, niin James Bondithan sopivat siihen aivan täydellisesti. Ne ovat taidokkaasti käsikirjoitettua toimintaa parhaimmillaan. Mun henkilökohtaisia James Bond suosikkeja ovat ainakin Goldfinger (legendaarinen James Bond -sitaatti ”A martini, shaken, not stirred” on tästä leffasta), vuoden 2006 Casino Royale, jonka kävin katsomassa aikoinaan ensi-illassa, Dr No vuodelta 1962, jossa Ursula Andress näyttelee Sean Conneryn rinnalla, sekä vuoden 2012 James Bond -leffa Skyfall. Kaikki James Bond -leffat ovat nyt katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -valikoimassa.

Revenge – Kosto -maratoni

Aloitin katsomaan tätä sarjaa meidän esikoisen vauvavuonna, mutta se jäi silloin kesken. Blogiharrastus vei silloin mukanaan, enkä ehtinyt seurata sarjaa telkkaritahtiin, kun se tuli kerran viikkoon ysiltä, mikä oli mulle silloin parasta bloggausaikaa, kun vauva oli nukkumassa.  Tykkäsin kuitenkin sarjasta tosi paljon, sillä siinä oli älyttömän koukuttavia juonikuvioita. Ilahduinkin nyt kun huomasin, että sarjan kaikki neljä kautta löytyvät nyt Viaplayn sarjat & leffat -valikoimasta! Ihan pakko pitää Kosto -maratoni jossain vaiheessa. Siinä ei ainakaan lopu katsottava kesken, kun on niin paljon jaksoja.

Loppuun vielä muutama yksittäinen hyvän mielen leffa, jotka voi katsoa yksitellen tai maratonina tai ihan miten haluaa!

Spy Who Dumped me

Tässä näyttelee huikea Mila Kunis ja leffa on viihdyttävä ja hauska toimintakomedia. Tämä sai ainakin mut nauramaan ja rentoutumaan, voisin katsoa uudelleenkin. Pääosassa olevat kaverukset Audrey ja Morgan asuvat Los Angelesissa. Leffassa Audreyn ex-poikaystävä ilmestyy yllättäen heidän asunnolleen ja tappajat kannoillaan hän vetää heidät mukaan kansainvälisen salaliiton sotkuihin. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Love Actually

Okei, tää sopii ehkä parhaiten jouluun, mutta, ainakin itse kaipaan sellaista taattua hyvän mielen viihdettä juuri nyt ja mikä olisikaan parempi siihen, kuin ihana Love Actually. Sen voi katsoa ainakin sata kertaa, eikä ikinä kyllästy. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Marie Antoinette

Kävin aikanaan katsomassa tämän leffan myös leffateatterissa ja tykkään siinä kaikesta! Kirsten Dunst oli yksi mun lempinäyttelijöitä silloin kun olin teini ja Marie Antoinettessa kaikki on puvustuksesta musiikkiin aivan mielettömän upeaa. Sofia Coppola teki loistavaa työtä ohjatessaan tämän. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

 

Booksmart

Superhauska komedialeffa kahdesta nörttitytöstä, jotka päättävät kokea yhdessä illassa kaiken, mitä ovat jättäneet high schoolissa tekemättä opintoihin panostamisen vuoksi. Tämä on just sellainen helppo ja naurattava leffa, jota voi katsoa silloin kun ei jaksa keskittyä mihinkään sen syvällisempään. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Missä on Emily?

Tämä leffa on hyvällä tavalla tosi outo ja kiero ja viihdyttävä! Pääosissa mahtavat Anna Kendrick ja Blake Lively.  Leffassa yksinhuoltajaäiti Stefanie tutustuu kiehtovaan ja arvoitukselliseen Emilyyn, joka on hänen lapsensa uuden ystävän äiti. Yhtäkkiä Emily vain katoaa ja Stephanie alkaa selvittää mitä hänelle oikein tapahtui. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Men in Black: International

Tänään 10.4. Viaplayn valikoimaan on tullut katsottavaksi myös kaikkein uusin Men in Black -elokuva International. Mä en ole vielä nähnyt sitä, mutta aloitan ehkä tänä iltana rentoutumisen juuri tästä leffasta! Se kiinnostelee kovasti, koska luulisin, että sen parissa on helppo rentoutua, se tarjoilee myös huumoria ja tietenkin komeita toimintasankareita.

Viaplayssa on muuten todella paljon kivaa katsottavaa myös koko perheelle ja lapsille, kuten tänään sinne ilmestynyt Saagan seikkailut -sarjan toka tuotantokausi! Sieltä löytyy myös paljon opettavaisia ohjelmia lapsille, sekä mahtavia koko perheen leffoja kuten Aladdin. Kannattaa tutustua!

ARVONTA INSTASSA! Käy ihmeessä Instagramin puolella mun @iinalaura -tilillä osallistumassa arvontaan, jossa voi voittaa 2kk ilmaista Viaplay sarjat & leffat -katseluaikaa!