Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jamkidsin ja Indieplacen kanssa.

En itse ole koskaan ollut kovinkaan musikaalinen, eikä ole oikeastaan Ottokaan. Oton perhe sen sijaan on tosi musikaalinen ja mä luulen, että sieltä puolelta meidän lapsille on periytynyt valtava kiinnostus soittamista ja laulamista kohtaan. Kävin esikoisen kanssa vauvamuskarissa silloin vauvavuonna, mutta muutoin musiikki harrastuksena on kuitenkin ollut meidän lapsille melko satunnaista, kiinnostuksesta huolimatta. Pianolla soittelua isovanhemman luona, kerhoa koulun jälkeen tai lauleskelua kotona (jatkuvasti). Meillä on kotona muovinen leikkipiano, jolla esikoinen on opetellut soittamaan kymmeniä eri lauluja korvakuulolta.

Tähän asti me ollaan priorisoitu liikuntaharrastuksia ja ajateltu, että taideharrastukset voi lisätä siihen päälle vähän isompana sitten lapsen oman kiinnostuksen mukaan. Ei olla haluttu ahnehtia liikaa harrastuksia liian lapsille liian pienenä. Ollaan haluttu luoda kestävä pohja liikunnalliselle elämäntavalle tekemällä liikunnasta säännöllinen osa elämää jo pienestä asti. Musiikkiharrastukset ovat kuitenkin käyneet mielessä toistuvasti, koska se on käynyt meille ilmi, että meidän lapset nauttivat niin kovasti sekä musiikin tuottamisesta että kuuntelusta.

Tämä Jamkidsin kampanja oli mulle loistava herätys musiikin pariin. Me päästiin ilmaiselle tutustumistunnille testaamaan Jamkidsin taaperomuskaria kuopuksen kanssa, bändimuskaria eskarilaisen kanssa ja Demon poplaulua esikoisen kanssa. Jamkids ja Demo ovat sisarkouluja, jotka järjestävät muskareita ja musiikin opetusta ympäri pääkaupunkiseudulla ja lähikunnissa. Toimipisteitä on ympäri Helsinkiä, Vantaata, Espoota, Kirkkonummea ja Lohjaa, koko listan näkee Jamkidsin sivuilta.

Taaperomuskarissa oli vauhdikas meininki ja lapset pääsivät laulamaan, soittamaan, liikkumaan, rytmittelemään, loruttelemaan, leikkimään ja kuuntelemaan. Taaperomuskareihin osallistutaan yhdessä vanhemman kanssa, eikä laulu- tai soittotaitoa tarvita. Tunneilla soitetaan esimerkiksi kanteleita, rumpuja ja rytmisoittimia. Taaperomuskareita järjestetään Jamkidsillä sekä 1-vuotiaille että 2-3-vuotiaille (tsekkaa myös vauvamuskarit ja sisarusmuskarit). Meidän taaperoa hieman jännitti kokeilutunnilla, mutta lopputunnista hän intoutui mukaan jammailemaan. Saatiin kokeilla mm. marakasseja, leikkiä ihanalla laskuvarjokankaalla, taputella ja kutitella. Oli tosi hauskaa yhteistä puuhaa.

Meidän eskarilainen testasi Jamkidsin bändimuskaria, joita järjestetään 4-5-vuotiaille sekä 5-6-vuotiaille. Bändimuskarissa tutustutaan bändisoittimiin vuoden aikana yksitellen, muutaman viikon jaksoissa ja muskarit kestävät 45 minuuttia.

Nämä tutustumismuskarit olivat nyt puolituntisia, mutta oikeat muskarit on tosiaan hieman pidempiä. Bändimuskareihin osallistutaan ilman vanhempia. Eskarilainen pääsi testaamaan tutustumistunnilla rumpuja, kitaraa, mikrofonia, kanteletta ja pianoa. Ehdoton suosikki oli kuulemma rummut, jotka tuntuivat olevan monen muunkin lapsen suosikki. Oli ihana katsoa miten ilolla lapset olivat muskarissa mukana. Kaikki pääsivät soittamaan kaikkia soittimia tunnin aikana ja saivat olla täysillä mukana.

Jamkids järjestää muskareita siis 0-6-vuotiaille lapsille sekä yksin että yhdessä vanhemman kanssa. Muskareissa opitaan musiikin perustaitoja koulutettujen ammattilaisten johdolla, sekä sosiaalisia taitoja kivojen harrastuskavereiden kanssa. Tunneilla tutustutaan niin uusiin lastenlauluihin ja -loruihin, kuin vanhoihin suosikkeihinkin. Mä kuulin tutustumistuntia kuunnellessani monen monta ihan uutta ja tosi kivaa lastenlaulua.

Meidän esikoinen testasi Demon poplaulu-tuntia. Ilmainen tutustumistunti oli yksityistunti, mikä oli ihan mahtava juttu. Hän siis lauloi puolen tunnin ajan yhdessä todella ammattitaitoisen laulunopettajan kanssa kahdestaan. Laulutunti oli hänelle aivan mieletön kokemus ja tunnin jälkeen hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että harrastuksiin on lisättävä vielä laulutunnit jo tälle syksylle. Mä sain tunnin lopuksi kuunnella lauluesityksen, jota he olivat harjoitelleet ja mulla nousi kyyneleet silmiin. Eniten herkisti se, kun näin, miten kovasti esikoinen nautti siitä mitä sai tehdä. Demo järjestää paljon erilaisia soitto- ja laulutunteja 7-17-vuotiaille sekä aikuisille.

Nämä testitunnit saivat meidät erittäin vakavasti harkitsemaan, löytyisikö harrastuskalenterista kuitenkin tilaa vielä säännölliselle musiikkiharrastukselle liikunnan rinnalle, ainakin isommille. Eikä eri alojen harrastuksia tule mun mielestä missään nimessä laittaa paremmuusjärjestykseen, harrastusten kuuluu olla ennen kaikkea sellaisia, jotka tuottavat harrastajalle itselleen iloa. Nämä Jamkidsin vauhdikkaat muskarit tai Demon laulu- tai soittotunnit lämmittelyineen jo käyvät muuten ihan hyvin liikuntaharrastuksestakin, jos haluaa pitäytyä lapsella vain yhdessä harrastuksessa ja toivoo sen sisältävän myös liikkumista. Oli ihan mieletöntä katsoa sitä lasten iloa, mitä musiikki tuottaa.

Nämä Jamkidsin järjestämät ilmaiset tutustumismuskarit olivat aivan loistava tapa testata uutta harrastusta ja me saatiin ainakin mahtavia kokemuksia Jamkids-muskarista ja Demon poplaulu-tunnista. Voin todella lämpimästi suositella kaikille, jotka vielä miettivät syksyksi harrastusta lapselle.

VOITA LAPSELLE JAMKIDS-MUSKARIPAIKKA LUKUVUODELLE 2019-2020!

KILPAILU: Mihin Jamkids-muskariin sinun lapsesi (tai sisarus tai kummilapsi tai lapsenlapsi) haluaisi osallistua? Osallistuneiden kesken arvotaan 1 (yksi) Jamkids-muskaripaikka lukuvuodelle 2019-2020 sekä 3 (kolme) kpl Jamkidsin omia Musiikkisirkus-levyjä (täynnä vauhdikasta ja iloista lastenmusiikkia, jota käytetään muskareissa) eli voittajia arvotaan yhteensä siis neljä. Osallistumisaikaa on 24.8. klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Onnea tähän mielettömään arvontaan kaikille! 

Me tiedettiin jo etukäteen, että tämä ensimmäinen arkiviikko tulee olemaan toiminnan täyteinen, ehkä jopa raskas. Siksi haluttiin lomailla oikein kunnolla Oulussa vielä viime viikolla. Ja onneksi me lomailtiin, koska se todella tuli tarpeeseen.

Me tiedettiin, että tällä viikolla Otolla tulee olemaan tämän viikon ajan koulua sekä päivisin lähiopetuksena että iltaisin normaalisti monimuotona. Tiedettiin, että mulla on viisaudenhampaan poisto heti keskiviikkona. Tiedettiin, että lapsilla on dagiksen, eskarin ja koulun sekä normaalien harrastusten lisäksi tutustumistunnit x3 uuteen (mahdolliseen) harrastukseen. Niiden vuoksi harrastuksia oli ekalle viikolle yhteensä 5 kertaa ja kaikki jo alkuviikosta. Pyrin itse varautumaan töiden puolesta tekemällä maanantaina ja tiistaina 12h työpäivät, jotta ehdin sitten levätä oman hammasoperaationi jälkeen kunnolla.

Tiistaina mun äiti joutui sairaalaan sydänoireiden ja hengitysvaikeuksien vuoksi ja huoli varjosti meidän viikkoa, kun ei tiedetty mistä oli kysymys. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä en juurikaan nukkunut, kun pelotti sairaalassa olevan äidin puolesta ja lisäksi ahdisti se oma hammasoperaatio. Onneksi keskiviikko vaihtui iloiseksi, kun melkein heti kun olin itse päässyt hammaslääkäristä kotiin, äiti laittoi viestiä, että hänkin pääsee sairaalasta kotiin. Kyseessä ei ollutkaan onneksi mikään vakava juttu. Äiti tutkittiin ja kuvattiin tosi hyvin, joten ei jäänyt mitään sellaista pelkoa, että entä jos se sittenkin oli jotain pahempaa, mitä ei vaan löydetty. Nyt voi olla ihan rauhallisin mielin.

Siinä vuorokauden aikana kaikenlaisia pelkoja kerkesi kuitenkin käydä taas mielessä ja harmitti niin hirveästi, että oltiin just ehditty tulla takaisin tänne kauas Helsinkiin kun äidin oireet alkoivat. Epätietoisuus oli pahinta ja se, että ei oltu läsnä. Ei voitu olla siellä tukena ja auttamassa esimerkiksi Armaksen kanssa. Onneksi kaikki selvisi ja äiti voi nyt jo hyvin. Olin niin helpottunut kun äiti pääsi kotiin.

Kuopuksella on torstait ja perjantait vapaat, joten hän on ollut täällä mun kanssa eilen ja tänään päivät, kun Otto on ollut koululla. Eilen Oton sisko oli onneksi auttamassa myös. Operaation jälkeen ei saa kolmeen päivään nostaa mitään painavaa tai tehdä mitään raskasta (eikä ollut hirveästi energiaakaan). Ainakin meidän taapero kun tulee vielä mielellään syliin, niin oli ihan hyvä, kun täällä oli joku leikkikaverina ja viemässä ulos eilenkin. Tänään me ulkoiltiin jo taaperon kanssa kahdestaan, eikä häntä ole tänään tarvinnut nostella. Huomisesta eteenpäin mulla on lupa nostaa ja vaikka hikoilla, mutta taidan olla vielä rauhassa viikonlopun ajan, kun Ottokin on kotona.

Suu on parantunut tosi hyvin eikä hampaan jättämä kolo ole ollut juuri ollenkaan kipeä hetkittäisiä vihlaisuja lukuunottamatta. Ikävää on ollut nälän aiheuttama heikko olo ja päänsärky. Kaksi ekaa päivää söin vain neste/sosemuotoista ruokaa, joten nälkä yltyi välillä kovaksi, vaikka kuinka koitin koko ajan juoda proteiinijuomia ja smoothieita ja syödä sosekeittoa. Tänään olen uskaltanut jo syödä kiinteää ruokaa ja ai että miten olo on parantunut ja tuntuu taas omalta itseltä. Ruualla on niiiiiiiin iso merkitys mun jaksamiseen!

Vaikka tämä ensimmäinen arkiviikko on tuntunut välillä ihan loputtoman pitkältä ja ollaan vietetty kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa lähinnä keskiviikkona siellä hammasoperaatiossa (senkin jälkeen Otto teki koulujuttuja koko päivän lasten ollessa hoidossa ja illan heidän mentyä nukkumaan ja mä lepäsin sohvalla), me selvittiin.

Ei tämä nyt pahin mahdollinen viikko tietenkään ollut ja se sai ihan onnellisen lopunkin. Onneksi kenelläkään ei ollutkaan mitään pahaa hätää ja kaikki hommat on saatu hoidettua. Ja onneksi edessä on nyt aivan tavallinen viikonloppu, johon kuuluu ystävien tapaamista ja huominen päivä vaan rentoa hengausta perheen kesken. Ensi viikko näyttää kalenterissa jo huomattavasti tavallisemmalta ja mukavammalta ja rennommalta ja sitä odotan todella innolla. Onpahan nyt ainakin palattu rytinällä arkeen ja se aivan tavallinen arki ilman mitään erikoista kuulostaa just nyt todella houkuttelevalta. Sitä odotellessa!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua, toivottavasti teillä on sujunut arkeen paluu hieman rauhallisemmin <3 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Finduksen ja Indieplacen kanssa.

Kala- ja kasvispainotteisia arkiruokareseptejä ei voi olla mun mielestä liikaa, etenkään helppoja sellaisia. Monet yleisesti suosituimmat helpot arkiruokareseptit nojaavat juuri lihavalmisteisiin ja ovathan ne helppoja ja herkullisiakin. Mutta kala-ja kasvisruuat voivat olla yhtä helppoja tai helpompiakin ja vähintään yhtä herkullisia.

Täällä blogin kommenteissa aina korostuvat ääripäät ja niistä voi saada esimerkiksi kuvan, että suurin osa seuraajistani on vegaaneja tai vähintään kasvissyöjiä. Totuus on kuitenkin ihan toinen. Sama on vähän asuinpaikan mukaan: täällä mun omassa Helsinki-somevaikuttajakuplassa tuntuu, että jokatoinen ei syö enää punaista lihaa ja käyttää vain kauramaitoa, muualle Suomeen matkustaessa taas huomaa, että suurin osa juo maitoa ja ostaa lihaa tällä hetkellä ihan yhtä paljon kuin 10 vuotta sittenkin, ellei jopa enemmän. Suuressa mittakaavassa muutos on tosi hidasta ja se on helpointa aloittaa pienistä asioista, kuin huomaamatta.

Meidän perheessä helpoin keino lisätä kasvisten ja kalan osuutta arkiruuassa on ollut keksiä mahdollisimman nopeita ja herkullisia reseptejä, jotka mielellään ovat myös suhteellisen terveellisiä. Sitten vaan tekee niitä reseptejä niin usein, että kun taas kerran menee kauppaan ilman kauppalistaa ja yrittää nopeasti keksiä muutaman helpon arkiruuan, ekana tulisi mieleen just niitä kasvis- tai kalaruokia. Olen aika iloinen ja ylpeä siitä, että ollaan saatu käännettyä meidän arkiruokailuita tällä hyvin yksinkertaisella keinolla melko kasvis- ja kalapainotteisiksi. Nykyisin syödään todellakin se suositeltu 3 kertaa viikossa kalaa.

Yksi meidän suosituimmista arjen kalaruuista on ruis-kalahampparit. Alunperin kehitettiin tämä resepti imitoimaan vanhaa hampurilaisravintolan suosikkituotetta, kun sitä ei enää saanut. Mutta nyt tästä on kyllä tullut huomattavasti parempi, raikkaampi ja maukkaampi, tästä meidän ihan omasta reseptistä. Juuri sellainen resepti, että kun yrittää miettä mahdollisimman nopeaa ja helppoa ruokaa, joka maistuu ihan jokaiselle, tämä pompsahtaa aina ekojen joukossa mieleen.

Me käytetään hamppareihin joko Findus Täysjyväfilee kalapuikkoja tai Findus Täysjyvä kalafileitä. Kalapuikkopakkauksessa on 12 kalapuikkoa, ja Täysjyvä kalafilee -pakkauksessa on kaksi reilun kokoista kalafileetä. Findus Täysjyvä filee -kalatuotteet ovat vastuullisesti pyydettyjä ja niissä on MSC-sertifioitu merkintä, joka kannattaa aina kalatuotteita ostaessaan tarkistaa. Näihin Finduksen kalatuotteisiin käytetty kala ei ole viljeltyä, vaan vapaasti kasvanutta alaskanseitiä. Näitä voi siis syödä hyvällä mielellä. Pakastetun kalan etu on myös ruokahävikin kannalta on se, että ruuan säilyvyys on pitkä ja sitä voi käyttää vain tarvitsemansa määrän kerralla. 

Findus Täysjyvä kalafileet ja Täysjyvä fileekalapuikot eivät yleisestä harhaluulosta huolimatta ole jauhettua kalaa, vaan ne on valmistettu ihan oikeista kalan fileistä. Alaskanseitifileistä on ennen fileoimista vain poistettu ruodot. Fileet ja fileekalapuikot on leivitetty rapealla täysjyväjauhoseoksella. Findus täysjyvä fileekalapuikoissa on vain 8g rasvaa 100g:ssa ja 0,87g suolaa 100g:ssa ja niillä on myös Sydänmerkki. Ne eivät siis ole uppopaistettuja tai epäterveellisiä ja rasvaakin on vähemmän kuin perus jauhelihassa. 

Ruis-kalahampurilaiset Findus Täysjyvä kalafileistä tai Täysjyvä fileekalapuikoista

Haluttu määrä Findus Täysjyvä kalafileitä tai fileekalapuikkoja (yhteen hamppariin menee lapsilla esim. 2-3 fileekalapuikkoa tai puolikas täysjyvä kalafilee. Aikuiselle 1 kokonainen kalafilee riittää hyvin.)

Haluttu määrä esim. Fazerin ruispuikuloita

Lempparijuustoa hamppareiden väliin, esim cheddar

Salaattia

Tomaattia viipaloituna

Punasipulia tai kevätsipulia renkaiksi pilkottuna

Ketsuppia

Majoneesia tai sinappia oman maun mukaan

Laita pannu lämpeämään tai uuni päälle. Lisää ensin pannulle (tai uuniin) isommat kalafileet ja paista ohjeen mukaan. Lisää hetken kuluttua fileekalapuikot ja paista ohjeen mukaan. Paahda ruisleivät tai paista hetki pannulla sisäpuolelta. Pilko tomaatit ja sipulit viipaleiksi, revi salaatti sopiviksi paloiksi. Tarjoille yhdessä juuston, ketsupin ja majoneesin tai sinapin (tai molempien) kanssa. Voila!

Tämä resepti on älyttömän helppo ja sen valmistamiseen ei kulu kuin 10-12 minuuttia, eli kalafileiden paistoaika. Ei paha, vai mitä? Lapset voivat auttaa paahtamaan leipiä, pesemään ja pilkkomaan vihanneksia, repimään salaattia ja tietenkin kattamaan pöytää ja kokoamaan hamppareita. Kaikille löytyy ikätasoon sopivaa tekemistä ja yhdessä ruuan valmistaminen käy nopeasti ja helposti. Ainiin ja parastahan on se, että tämä resepti on tosi edullinen. Kalafileet ja fileekalapuikot maksavat alle 3 euroa paketti, eivätkä muutkaan ainesosat ole sieltä kalleimmasta päästä.

Mikä on teidän arjen lemppari-kalaruoka? Syödäänkö teillä kalaa kolme kertaa viikossa?

Noin. Multa on nyt poistettu kaksi viisaudenhammasta. Ensimmäinen poistettiin, tai siis leikattiin, karvan alle 1o vuotta sitten ollessani vielä alaikäinen. Yhdeksän vuoden oikomishoidon jälkeen mulle sanottiin, että viisaudenhampaat eivät mahdu mun suuhun ja viisainta ne olisi poistaa jo ennen kuin täytän 18 vuotta, jotta saan toimenpiteet ilmaiseksi julkisessa hammashoidossa. Tein työtä käskettyä ja varasin itselleni vielä 17-vuotiaana ajan ensimmäiseen – alaviisurin – poistoon. Yksikään viisaudenhammas ei ollut tässä vaiheessa vielä puhjennut.

En tiennyt yhtään mitä odottaa, joten suuntasin toimenpiteeseen avoimin mielin. Mut vastaanotti ynseä keski-ikäinen naispuolinen hammaslääkäri, joka käski vain istua tuoliin ja alkoi hommiin. Hän ei selittänyt mitään, vaan laittoi mulle arskat päähän ja alkoi puuduttamaan. Lähes välittömästi puudutuspiikin irroittamisen jälkeen hän alkoi leikkaamaan mun ientä auki ja irroittamaan hammasta (sanomatta edelleenkään mitään).

Sanoin, että mua sattuu ihan järjettömän paljon, ja hän laittoi mulle kaksi puudutuspiikkiä lisää, minkä jälkeen hän jatkoi operaatiota. Vääntelehdin, kyynelehdin ja jopa huusin ääneen kun mua sattui niin paljon, ja hammaslääkäri vaan käski mun olla hiljaa, ”koska muut asiakkaat säikähtävät”. Hän ilmoitti, että hampaan juuret ovat kiinni hermossa ja laittoi taas yhden puudutuspiikin lisää.

1,5 tuntia ja vielä kaksi puudutuspiikkiä (ihan yhtä tehotonta kuin ne neljä aiempaa) myöhemmin hammas irtosi ja haava tikattiin. Olin kärsinyt 1,5 tuntia aivan sietämättömästä hermokivusta hammaslääkärin tuolissa ilman yhtäkään empaattista sanaa, taukoa tai että kukaan olisi sanonut, että toimenpiteen ei kuulu sattua. Luulin, että se kipu kuului asiaan ja just näin sen kuuluikin mennä. Ajattelin, että mulla oli vaan tosi matala kipukynnys ja olin huono potilas kun huusin ja pelottelin huudollani muita.

En saanut edes kipulääkereseptiä kouraan, vaan hammaslääkäri vain passitti mut siitä suoraan kotiin. Kävelin bussipysäkille verta sylkien (koska suuhun annettu haavataitos ei pitänyt sitä järjetöntä verenvuotoa kurissa). Koko bussimatkan syljin verta ja bussista ulos päästyäni oksensin kadulle sitä. Kotona otin buranaa ja panadolia, mutta ne eivät auttaneet siihen hermosärkyyn. Puudutustenkin olisi pitänyt vaikuttaa, mutta ne eivät olleet auttaneet edes operaation aikana, saati sitten sen jälkeen. Yksin kotona kiemurtelin koko päivän kivusta ja otin lisää lääkettä aina kun sain ottaa. Kivut olivat kovat vielä monta päivää sen jälkeenkin, mutta onneksi haava sentään parantui.

En ollut koskaan aiemmin pelännyt hammaslääkäriä, vaikka oikomishoitokin sisälsi joitakin epämukavia toimenpiteitä. Tämä viisaudenhampaan poisto sai kuitenkin mussa aikaan hammaslääkäripelon. Sen takia olen käynyt aikuisiällä liian harvoin hammastarkastuksissa ja hammaskiven poistossa, vaikka tiedän, että niissä kuuluisi käydä säännöllisesti. Sen takia olen lykännyt toisen alaviisurin poistoa, vaikka hammas on parin vuoden ajan tullut toistuvasti kipeäksi. Kesän alussa se tulehtui niin pahasti, että menin hammaslääkäriin, kun en pärjännyt enää kivun kanssa. Sain kouraan antibiootit ja käskyn käydä hammaskiven poistossa (onneksi ei ollut muita ongelmia), sekä ajan leukakirurgille viisurin poistoon tälle päivälle.

Tämän päivän ajatteleminen sai mussa kauhua aikaan tasaisin väliajoin koko kesän ajan. Pelkäsin tätä päivää koko kesän ja se varjosti myös muuten kivaa kesäfiilistä. Mun aiempi kokemus jätti sellaisen trauman, että en ole varmaan mitään toimenpidettä koskaan pelännyt niin paljon kuin tätä viisaudenhampaan poistoa tänään. Odotusaulassa tärisin ja heiluttelin jalkoja. Otto tuli mun mukaan, ja kun leukakirurgi tuli hakemaan mua, kysyin, saako Otto tulla huoneeseen mukaan. Leukakirurgi sanoi, että ei mielellään ja siinä vaiheessa en voinut enää estää kyyneliä virtaamasta. Otto jäi aulaan odottamaan ja mä menin huoneeseen kauhusta kankeana kyyneleet valuen. Mua hävetti niin paljon, että heti alkuun jo pillitin, mutta en vaan voinut sille mitään.

Hammaslääkäri oli onneksi kirjannut ylös mun aiemman huonon kokemuksen (siis se, jonka vastaanotolla kävin kesäkuun alussa ja kerroin siitä), joten leukakirurgi oli varautunut siihen, että mua pelottaa. Hän oli aivan älyttömän mukava ja kuunteli mua ja kertoi tarkalleen, mitä tulee tapahtumaan. Juteltiin alkuun varmaan n. 5 minuuttia ja hän rauhoitteli mua. Koko ajan musta tuntui, että en pysty silti edes hengittämään ja kyyneleet vaan valui, vaikka yritin olla coolisti. Hän myös kertoi, että toimenpide on mahdollista tehdä esilääkityksessä tai nukutuksessa, mutta sain soperrettua, että tehdään vaan nyt se kuitenkin. Ja onneksi voitin mun pelon ja istuin siihen tuoliin. Ihana hoitaja antoi mulle stressipallot puristeltaviksi käsiin, että pystyin keskittymään niihin.

Hammaslääkäri puudutti mut ja sitten vielä varmisti kunnolla, että alue on joka puolelta puutunut. Sen jälkeen hän kertoi, että nyt hän irrottaa hampaan. Sitten tunsin vaan jotain liikuttelua ja rahinaa mun suussa ja sitten hän nosti hampaan ja näytti sitä mulle ja kysyi haluanko sen mukaan. ”Se oli siinä”. Sain haavataitoksen suuhun ja käskyn purra hampaita yhteen. Sitten olin valmis. Sain kipulääkereseptin ja hoito-ohjeet ja multa vielä varmisteltiin, että olen kävelykunnossa. Koko toimenpide puudutuksineen kesti n. 5 minuuttia, josta hampaan irroitus alle minuutin. Olin huoneessa reilut 10 minuuttia ja siitä pisin aika meni siihen, kun juteltiin etukäteen. Koko siellä olon ajan mulla valui kyyneleet silmistä, vaikka muuten pärjäsin ihan hyvin.

Kun mä tulin ulos huoneesta, Otto luuli, että hammasta ei oltu edes saatu poistettua. Missään ei ollut verta, mä en näyttänyt tuskaiselta tai mikään ei indikoinut, että olisin käynyt läpi läheskään mitään sellaista, kuin aiemmassa poistossa 10 vuotta sitten. Olin kertonut siitä Otolle ja oton kuullen monet kerrat, joten hänkin pelkäsi pahinta, vaikka ei sitä mulle etukäteen onneksi sanonutkaan, vaan tsemppasi. Kun me päästiin ulos hammaslääkäriasemalta, mun kaikki tunteet vaan purkautui ja tärisin ja itkin helpotuksesta vielä vähän lisää, vaikka olisi voinut luulla, että itkin kaikki kyyneleet loppuun jo toimenpiteen aikana.

Me ajeltiin kaikessa rauhassa kotiin ja kotona otin särkylääkettä, sekä kylmäpakkauksen poskelle ja otin haavataitoksen pois suusta. Kolosta ei tullut enää verta, eikä ole tullut koko päivänä. Puudutuksen vaikutus lakkasi kolme tuntia operaatiosta, mutta mulla ei silti ole ollut kipuja, vaan kipulääke (jota olen ottanut kaksi kertaa tänään) on riittänyt oikein hyvin.  Välillä on tuntunut ihan pientä vihlontaa, mutta suurimmaksi osaksi ei ole tuntunut oikeasti yhtään mitään. Olen hautonut poskea kylmällä, eikä se näytä myöskään kovin pahasti turvonneelta.

Varauduin tulevaan tekemällä maanantaina ja eilen 12h työpäivät, jotta ehtisin parannella rauhassa tänään ja huomenna, mutta vielä mitä. Jaksoin aivan hyvin kirjoittaa tämän postauksen ja nälkää lukuunottamatta mulla on ollut oikein hyvä päivä. En saa hikoilla tai tehdä mitään raskasta kolmeen päivään, mutta muuten saan olla aivan normaalisti ja huomenna varmaan uskallan jo syödä ainakin sosekeittoja. Tänään olen pitäytynyt protskujuoma-smoothie-jätski-linjalla hoito-ohjeen mukaan ja siksi on ollut nälkä. Mutta kyllä nyt yhden päivän nälkää kestää kun muuten on ollut niin helppo ja hyvä kokemus.

Halusin jakaa mun molemmat kokemukset, ettei kukaan ikinä maailmassa suostu tuollaiseen kokemukseen, jonka minä sain ensimmäiseksi, kun en tiennyt paremmasta. Ja myös siksi, että jos jollain on yhtä kauhea kokemus taustalla, se joku voisi saada rohkaisua tästä mun toisesta todella positiivisesta kokemuksesta ja uskaltautua itsekin uudelleen poistamaan viisaudenhampaan, jos se on tarpeen. Tämä 15min kokemus oli todella eheyttävä ja uskallan kyllä käydä poistamassa nyt yläviisuritkin heti, mikäli ne rupeavat oireilemaan.

Maksoin oikein mielelläni 160 euroa nyt aikuisena tästä viisurin poistosta ja olen äärimmäisen kiitollinen ammattitaitoiselle leukakirurgille ja ihanan empaattiselle hoitajalle, jotka kohtasi mut niin rauhallisesti ja asiallisesti vaikka olin aivan paniikissa.

Nyt mä haluaisin kuulla teidän kokemuksia viisureiden poistoista tai hammaslääkäristä ylipäätään! Nyt saa jakaa kaikki kauhutarinatkin, kun mun ei tarvitse enää kuumotella mitä on tulossa, hah! Toivottavasti teillä on ollut mukavampia kokemuksia kuin tuo mun oma ensimmäinen. 

PS: Halusin hampaan mukaan, että voin näyttää lapsille. Päivän parasta antia oli heidän reaktiot mun jättimäiseen viisaudenhampaaseen. En ajatellut säilöä sitä, heh.

Meidän keskimmäinen aloitti tänään eskarin ja se sujui kyllä niin mainiosti että! Aamulla fiilis oli innokas ja lapset olivat kuulemma kaikki kolme nukkuneet oikein hyvin. Laitettiin edellisenä iltana ihan kaikki valmiiksi vaatteita myöten, joten arkeen sujahtaminen sujui aika näppärästi. Ajeltiin aamulla koko porukalla kohti eskaria (ja koulua) ja sinne meidän 6v jäi eskariin tuttujen kavereiden kanssa, tuttuun paikkaan, jossa opettajatkin olivat jo tulleet vähän tutuksi tutustumiskäynneillä ja isosiskon ollessa vielä eskarilainen.

Yritin siinä rohkaisevasti sanoa, että ”katso, tuolla on toi kiva kotileikki-tila”. Vastaukseksi sain painokkaan ”kyl mä äiti tiedän jo, oon leikkinyt tuolla jo kotileikkiä ainakin kaks kertaa!”. Tämä selvä. Sinä olet nyt iso eskarilainen ja pärjäät ihan mahtavasti. Meitä vanhempia ei siis varsinaisesti kaivattu sinne pööpöilemään, joten lähdettiin ulos, sanottiin koululaiselle heipat kun hän jäi kavereiden kanssa pihalle odottamaan koulun alkua ja lähdettiin viemään kuopusta dagikseen. Se kuopuksen dagikseen jääminen mua jännitti oikeastaan kaikkein eniten, kun hän kuitenkin oli ensimmäistä kertaa jäämässä aivan yksin ilman isosiskon tukea sinne.

Mutta sekin sujui hyvin, hän jäi reippaasti istumaan ulos penkille kavereiden kanssa ja jäi odottamaan, että he pääsevät aloittamaan leikit ulkona. Antoi halit ja vilkutti vaan reippaasti heipat meille, eikä edes katsonut perään kun me lähdettiin. Olin suorastaan häkeltynyt. Näinkö helppoa tämä oli? Ihan kuin ei olisi ollutkaan 10 viikon kesälomaa välissä. Kaikki meni niin näppärästi ja rutiinilla. Onko meidän lapset oikeesti jo näin isoja! Kai ne on. Varmasti voi tulla vielä niitäkin aamuja, että hoitoon ei huvittaisi mennä tai kaikki varusteet on hukassa yhtäaikaa ja hikikarpalot nousee otsalle. Mutta tämä oli hyvä alku, nyt arki tuntuu taas paljon mukavammalta ajatukselta.

Eskaripäivän jälkeen meidän tuore eskarilainen kertoi päivästä kuin olisi ollut eskarissa jo ainakin puoli vuotta. Itsevarmana, tyytyväisenä ja iloisena. Ihanaa, että hänen eskarivuotensa alkoi näin kivasti. Päivä oli sujunut myös esikoisella ja kuopuksella yhtä hyvin kuin se alkoikin.

Koulun ja varhaiskasvatuksen jälkeen kaikilla kolmella oli vielä harrastus tänään, kun käytiin kokeilemassa uutta harrastusta. Kolme harrastusta samana iltapäivänä eri puolilla Helsinkiä vaati hieman sumplimista, mutta selvittiin. Harrastusten jälkeen mentiin koko porukalla arjen alkamisen kunniaksi syömään Naughty Brgriin. Ai että oli hyvää!

Ja vähän siinä kyllä valmistauduttiin siihenkin, että tämä äiti ei varmaan ainakaan seuraavaan pariin päivään syö mitään kovin herkullista, haastavaa tai lämmintä ruokaa. Huomenna vihdoin koittaa nimittäin mun jännittämä viisaudenhampaan poisto, mutta ompahan sitten ainakin ohi. Mä olen valmistautunut siihen protskujuomilla, jääkahveilla, kolmella eri jäätelöllä, smoothieilla ja jäädytetyillä kylmäpakkauksilla. Loppuviikolle on luvassa sosekeittoja. En jaksa pelätä pahinta (olen sen jo kerran kokenut) enkä myöskään toivo liikoja. Valmistautumiseni voi olla hieman ylimitoitettua, tai sitten ei. Katsellaan.

Tästä on tosi hyvä jatkaa kohti syksyä. Mulla on hyvät fiilikset siitä, että tästä syksystä tulee tosi työntäyteinen, mielenkiintoinen ja hauska. Vaikka oli ihan parasta olla koko kesä yhdessä, nyt on ihan parasta keskittyä taas täysillä päivisin töihin ja sitten iltaisin ihan täysillä perheeseen. Mahtavaa vaihtelua ja mahtavinta siitä tekee se, että lapset ovat myös arjesta ja kavereista ja rutiineista fiiliksissä.

Nyt saa hei vinkata leffa- tai sarjasuosikkeja, huomenna aion olla hampaan poiston jälkeen sohvalla peittoon kääriytyneenä, kylmäpakkaus poskella loppupäivän! Me just katsottiin yhdessä loppuun Euphoria, mitäs mä voisin katsoa päivällä yksin?