Listasin viime vuoden heinäkuussa kahdeksan asiaa, jotka haluan saavuttaa ennen kuin täytän 30 vuotta (syyskuussa 2021). Vielä on siis vajaat 1,5 vuotta aikaa saavuttaa tavoitteet. Nyt ajattelin tehdä pienen katsauksen siihen, että missä mennään juuri nyt. Alkuperäiset ajatukseni tavoitteiden takana löytyvät tuosta viime vuoden postauksesta, eli ne voi lukea sieltä. Tässä postauksessa teen katsauksen siihen, mitkä asiat ovat toteutuneet, mitkä muuttuneet ja mitkä tavoitteet on vielä saavutettavana. 

1. Aion omistaa oman asunnon Oton kanssa.

Check! Viime kesänä haave tuntui vielä tosi kaukaiselta, mutta nyt se on totta. Me tehtiin se. Ja voin kertoa, että tämän haaveen toteutuminen oli yksi isoimmista itsevarmuusbuusteista ikinä. Jos me meidän lähtökohdista ja meidän tarpeilla pystyttiin tähän, niin me pystytään kyllä paljon muuhunkin vielä. 

2. Aion omistaa sijoitusasunnon Oton kanssa.

Tämä ei ole vielä toteutunut ja tulevaisuus on koronan takia vielä auki. Miltä talous näyttää syksyllä? Entä ensi vuonna? Joudummeko turvautumaan säästöihin elämisessä jossain kohtaa, vai pystymmekö kerryttämään sijoitusasunnon käsirahaa? Nämä ovat vielä avoimia kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Sen näkee sitten, kun tietää mihin tämä tilanne tästä kehittyy. Jos kaikki menee hyvin, en näe mitään estettä miksi emme voisi ostaa sijoitusasuntoa esimerkiksi ensi vuonna. 

3. Aion sijoittaa suoriin osakkeisiin.

Check! Asunnon oston yhteydessä meillä tuli kuvioihin myös uusi pankki ja uudessa pankissa mun uudet sijoitukset ovat 80% osakepainotteisia. Niiden rinnalla mulla on edelleen paljon matalariskisempiä rahastoja, joita en tässä tilanteessa lähtenyt myymään.  Hyvä hajauttaminen niin ajallisesti kuin kohteiden osalta, sekä pitkä sijoitusaika, ovat mun strategia osakkeiden kanssa. 

4. Aion löytää liikuntamuodon, joka mua oikeasti kiinnostaa ja innostaa niin paljon, että saan siitä itselleni pysyvän osan elämää, josta en halua tai tarvitse taukoja, ainakaan pitkiä.

Check! Syyskuun puolivälistä tänne toukokuun alkuun olen lenkkeillyt. Räntäsateessa, pakkaslumessa, auringonpaisteessa ja vesisateessa. Pisin tauko on ollut muutama päivä talvella, kun mulla oli parin päivän flunssa. Tämä on pisin aika, minkä olen koskaan onnistunut pitämään kiinni mistään säännöllisestä liikunnasta aikuisiällä. Ja mun into vain yltyy. Lenkille on ihana mennä. En malta odottaa sitä, että on kesä ja lenkkeily on vieläkin helpompaa ja mukavampaa koko ajan. 

5. Aion kasvattaa mun yrityksen tulosta ainakin 50% siihen mennessä kuin olen 30.

Tähän kyllä nyt sama vastaus kuin sijoitusasuntoonkin. Eli vain aika näyttää mitä tapahtuu. Alkuvuosi on tähän asti mennyt todella hienosti, mutta vielä ei voi tietää mitä tapahtuu kesällä tai syksyllä. Voin vain toivoa parasta ja tarttua sopiviin työtilaisuuksiin, sekä pyrkiä luomaan niitä myös itse sopivissa kohdissa. Tässäkin tilanteessa pidän tärkeänä sitä, että säilytän mun oman äänen ja arvot. Korona ei mielestäni ole esimerkiksi syy tarttua sellaisiin työjuttuihin, joihin en normaalistikaan suostuisi (kuten mainostamaan esimerkiksi lihaa tai pikavippejä). Onneksi mulla on aikaa hyvin myös ensi vuonna ja näen tämän tilanteen myös mahdollisuutena kehittää uutta mielenkiintoista liiketoimintaa. 

6. Aion matkustaa toiselle mantereelle.

Check! Ja se oli yksi järisyttävimmistä kokemuksista ikinä, jos ei niitä ilmiselviä lasten syntymiä, naimisiinmenoja ja kodin ostoja lasketa. Olen niin valtavan kiitollinen meidän New Yorkin reissusta ja sen ajoituksesta, että sitä tulee mietittyä vieläkin lähes päivittäin. Se kaupunki teki muhun lähtemättömän vaikutuksen.

7. Aion ryhtyä kouluttamaan ja mentoroimaan enemmän somen ja vaikuttajamarkkinoinnin saralla.

Tämä on toteutuksessa, mutta tosi kesken! Olen edistynyt sen verran, että mulla oli tälle keväälle suunnitteilla livekoulutus, johon oli jo lähes kaikki paikat täynnä (vaikka en ollut mainostanut sitä missään). Se kuitenkin peruuntui koronan vuoksi. Sen jälkeen päätin, että teen verkkokurssin ja/tai etäkoulutuksen ja aloin valmistella niitä. Niihinkin oli mukavasti jo kiinnostusta. Sitten tuli meidän muutto ja etäkoulu ja kaikki muu ja olen antanut itselleni armoa. Mutta jos esimerkiksi nyt kesää kohti muuten työrintamalla on hiljaisempaa, jää enemmän aikaa ja aion saada sitten verkkokurssin valmiiksi. 

8. Aion omistaa ajokortin.

Kesken tämäkin, mutta tapahtuu toivottavasti lähitulevaisuudessa ja varmasti ennen kuin täytän 30. Sen verran ollaan edistytty jo nyt, että Otolla on jo ajo-opetuslupa takataskussa ja se on voimassa kaksi vuotta. Nyt kuitenkin ongelmana on ollut se, että koronan takia meillä ei ole ollut lapsenvahtia sen jälkeen, kun opetuslupa saapui vihdoin postissa. Niin rohkea en ole, että ajaisin ekat ajotunnit lapset kyydissä. Tämä tavoite siis odottaa sitä hetkeä, kun viranomaiset kertovat, että on ihan ok tavata sukulaisia ja viedä lapset sukulaisille hoitoon. 

Miten jatkossa?

Aikaa on 30-vuotissynttäreihin vielä yksi vuosi ja viisi kuukautta ja listan tavoitteista neljä kahdeksasta on täysin saavutettu. Loput ovat joko epävarmoja minusta riippumattoman tekijän vuoksi (korona) tai matkalla kohti toteutumista ja hyvin toteutettavissa ennen synttäreitä. Koen siis olevani aika hyvässä vaiheessa näiden tavoitteiden kanssa. Tulee hyvä mieli, kun saavuttaa omia unelmia ja tulee hyvä mieli, kun huomaa, että ne ovat oikeasti saavutettavissa.

En ole ottanut näistä mun tavoitteista stressiä (paitsi se asunnon etsintä turhautti, koska oltiin niin innoissamme muuttamassa). Kaikki on mennyt omalla painollaan, mutta koen, että näiden asioiden listaaminen on auttanut pitämään ne tavoitteet mielessä. Vaikka en ole orjallisesti tätä listaa tuijottanut, on todellakin tehnyt hyvää, että olen pohtinut perin pohjin mitä minä haluan. Ja kun ne asiat sanoo ääneen, niistä tulee konkreettisempia. 

On ihanaa, että mulla on edelleen tavoitteita joita kohti pyrkiä. Ei viisivuotissuunnitelmaa, sitä en varmasti tule ikinä tekemään, koska elämä muuttuu jo vuodessakin (tai viikossa, kuten tänä keväänä) niin paljon. Mutta tavoitteita, jotka saavat mut puskemaan eteenpäin ja haastamaan itseäni. Tavoitteet eivät tarkoita sitä, ettenkö olisi tyytyväinen ja osaisi nauttia hetkestä ja siitä mitä meillä on jo nyt. Tai sitä, että tekisin hampaat irvessä 24/7 töitä vain niiden eteen. Ei suinkaan. Mun onni rakentuu niistä perusasioista, joiden äärelle pysähdyn joka päivä. Mutta tavoitteet tarkoittavat, että mulla on päämääriä joita kohti pyrkiä, suuntaviivoja, joiden avulla arvioida omaa työtäni ja kehitystäni. Mä rakastan tavoitteita. 

Viimeksi kirjoittaessani näistä tavoitteista sain myös kritiikkiä siitä, että listalla oli niin monta (kolme) vaurastumiseen liittyvää tavoitetta. Samalla sain syyllistystä siitä, että (huom. tavoite-listalla – ei elämäni tärkeimmät asiat -listalla) ei ollut lapsia ja perhettä ja onnellisia läheisiä, joiden pitäisi olla tärkeimpiä. Mulla on jo kolme ihanaa ja upeaa lasta ja perhe ja hyvät ihmissuhteet, joita vaalin ja arvostan ja joista olen kiitollinen joka päivä. En koe niitä enää itselleni tavoitteina, mulla on jo ne, nyt niistä vain huolehditaan hyvin ja rakastetaan paljon. Silloin (ja varsinkin nyt uudelleen postausta ja kommentteja lukiessani) jäin vaan miettimään, että kuinka moni mies saisi saman tyyppisistä tavoitteista syyllistystä? En usko, että kukaan. Meitä naisia vaan yritetään ahtaa siihen muottiin EDELLEEN, jossa emme voisi olla uran ja talouden suhteen kunnianhimoisia yhtäaikaa kun pidämme perhettä tärkeänä.

Mun mielestä se on väärin. Kenenkään ei tarvitse valita uran ja perheen väliltä, ne voi molemmat saavuttaa. Voi olla aivan hiton kova bisnesnainen ja aivan super ihana äiti (enkä puhu nyt itsestäni vaan yleisesti). Tai ihan mitä vaan muuta. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti tai tehdä uraa, tärkeintä on löytää oma tapa. 

Ensimmäisestä päivästä lähtien, täällä on tuntunut kodilta. Tämä on tuntunut niin paljon meiltä. Aika on lentänyt eteenpäin täällä puuhastellessa ja asettuessa paikoilleen. Meillä on ollut ihan valtavasti intoa ja energiaa tehdä tästä meidän näköinen koti, vaikka jo heti alkuun tämä tuntui meiltä, ilman yhtäkään meidän huonekalua tai pensselinvetoa seinässä. En tiedä miten osaisin edes kuvailla näitä tunteita paremmin. Kai meille tämän kodin kanssa kävi samalla tavalla kuin toistemme kanssa uutenavuotena 2010 – me oikeasti löydettiin se oikea ja rakastuttiin ensisilmäyksellä. Siitä asti kaikki on vaan tuntunut niin oikealta.

Tiedän, suorastaan ällöttävän siirappista. Mutta se on totta. Ne 1,5 vuotta kun me etsittiin kotia olivat niin täynnä odotuksia ja intoa, turhautumista ja jatkuvaa etsimistä. Sitten kun luovutettiin eikä enää etsitty, tämä koti tuli heti vastaan. Samoin meille kävi toistemme kanssa. Löydettiin toisemme juuri silloin kun sitä vähiten toivottiin tai odotettiin. Väärä hetki on meidän paras hetki.

Olen positiivinen realisti – ajattelin, että täällä varmasti tulee olemaan myös asioita, jotka eivät ole täydellisiä, jotka ehkä joskus alkavat ärsyttää. Ja onhan niitä toki joitakin, sellaisia pieniä juttuja, joihin jollain aikataululla toivoo muutosta. Kuten vaikkapa alakerran WC:n allaskaluste. Ne kaapit ei vaan toimi, me tarvitaan ulosvedettävät laatikot! Nyt kuitenkin erona on se, että meillä on aidosti mahdollisuus myös tehdä niitä muutoksia, eikä tarvitse edes kysyä keneltäkään lupaa. Ja siksi ne ei oikeastaan edes ärsytä, koska tiedän, että ne eivät ole ikuisia juttuja, mutten kuitenkaan oleta, että tämä koti muuttuisi hetkessä 100% valmiiksi. 

Kaikkea ei uskalleta muuttaa heti kerralla, koska korona ja taloudellinen varautuminen tulevaisuuteen, josta kenelläkään ei ole vielä varmaa tietoa. Mutta muokataan kotia pikkuhiljaa. Fakta on kuitenkin se, että tämä koti vastaa meidän toiveita ja tarpeita paremmin kuin mikään paikka, missä ollaan koskaan asuttu ennen. 

Kuukaudessa me ollaan kotiuduttu tänne hyvin. Kaikki muu on vielä osittain keskeneräistä, paitsi lastehuoneet, jotka saimme jo täysin valmiiksi. Olohuoneesta puuttuu iso taulu ja/tai seinävaate, koska akustiikan kannalta tarvitsemme sellaisen. Keittiöremontti on vasta tulossa. Eteisen kalusteita ei ole yhtään mietitty vielä, siellä on vaan makkarissa ollut lipasto, kierrätysastiat ja kärry, joka ei mahtunut mihinkään muualle. Ruokailutilasta puuttuu tuolit. Meidän makkarissa on edelleen pelkästään sänky, peili ja seinä maalattu. Mutta täällä tuntuu ja näyttää kodikkaalta ja rennolta ja meiltä. 

Tämä koti on jo tässä lyhyessä ajassa muuttanut meidän elämäntapoja enemmän kuin osasimme edes kuvitellakaan. Varmasti tällä poikkeusajalla on myös jonkin verran vaikutusta, mutta monesta muutoksesta on kiittäminen tätä kotia. Ehdimme viettää poikkeusaikaa muutaman viikon myös vanhassa kodissa, joten vertailupohjaa kyllä löytyy.

Muutoksia, joita olen huomannut ovat esimerkiksi:

– Yhteisen ulkoilun lisääntyminen. Täällä ulos lähteminen on niin älyttömän helppoa ja siellä on aina tekemistä. Omalla pihalla on tramppa ja pihahommat ja siellä tulee ulkoiltua vähintään 1-2 tuntia ihan joka päivä. Sen lisäksi lenkkeillään täällä yhdessä varmaankin 4-6 kertaa viikossa, käydään leikkipuistossa (aina kun se on tyhjillään muuten), jonne on ihan lyhyt matka ja muutenkin tulee hengailtua ulkona porukalla enemmän kuin ennen ja spontaanimmin kuin ennen.  

– Ruuanlaitto on mukavampaa. Rakastan rakastan rakastan tätä isoa avointa tilaa. Samalla kun kokkaa, voi seurustella muun perheen kanssa. Saarekkeen ympärillä on paljon tilaa myös kokata yhdessä. Rakastan sitä, että keittiössä ruuanlaittaminen ei enää eristä muusta perheestä, vaan voidaan olla  kaikki yhdessä samalla. 

– Saunominen on lisääntynyt. Täällä on enemmän tilaa, joten sauna ei todellakaan toimi varastona edes väliaikaisesti, kuten vanhassa kodissa. Siellä saunottiin ehkä kerran kuukaudessa, täällä saunotaan ehkä 3-4 kertaa viikossa. Ja se on niin ihanaa ja rentouttavaa.

– Lelut pysyvät paremmin lastenhuoneissa, vaikka edelleen toki osa leikeistä levittäytyy myös alakertaan. Aiemmassa kodissa monet lelut olivat alhaalla yhteisissä tiloissa, koska lastenhuoneissa ei mahtunut leikkimään kunnolla. Nykyisin suurin osa leikeistä pysyy lastenhuoneissa, joten meillä on vähemmän sotkua, mikä on BEST. Parasta on myös se, miten hyvin lapset viihtyvät omissa huoneissaan. Lähes joka päivä joku heistä myhäilee, kuinka ihania huoneet ovat. Se tuntuu niin hyvältä.

– Kodinhoitohuone on maailman paras juttu ikinä. Se on ollut juuri sitä, mitä me kaivattiin. Se, että on pyykkitelineelle oma paikka, iso pyykkikaappi, omat paikat pyykinpesuaineille ja siivoustarvikkeille on vaan ihan best. Ja myös se, että meillä on kaikki pyyhkeeet kodinhoitohuoneessa, joten ne on super helppo viikata vaan suoraan kuivausrummusta kaappiin, eikä tarvitse kiikuttaa minnekään. On ihanaa, kun kodinhoitohuoneessa on oma vesipiste ja tilaa vaatehuollolle. Kaapeissa on säilössä myös ompelukone, työkalut ja kaikki muut sellaiset jutut, joille ei ennen ollut mitään järkevää paikkaa. 

 

– Rakastan tätä rauhaa yli kaiken. Rakastan sitä, että kuulen lintujen laulua joka päivä kirkkaasti ja paljon. Rakastan sitä, että täällä ei ole liikenteen melua tai ohi ajavia hälytysajoneuvoja. Rakastan sitä, että lenkillä ei tarvitse pysähtyä liikennevaloihin. Rakastan meidän pihalle pomppivia jäniksiä ja meidän lemmikki-kimalaista, joka tulee meidän pihalle. Se on ilmeisesti kuningatar, mutta ehdittiin nimetä se Makeksi jo aiemmin. Joka päivä me moikataan Make-kimalaista ja aina hän tulee takaisin seuraavanakin päivänä yksin pörräämään. Rakastan sitä, että me osataan täällä pysähtyä huomaamaan ja nauttimaan luonnon pienistä ihmeistä, joita on ympärillä ihan valtavasti.

Siinäpä ehkä ne ensimmäiset huomiot täältä, joita olen tehnyt näiden viikkojen aikana. Me yritetään luultavasti edistää meidän makuuhuonetta tämän viikon aikana. Viime viikollakin piti, mutta se ei vaan ole prioriteettilistalla yhtä korkealla kuin muut jutut, koska makuuhuoneessa oleskellaan lähinnä silloin kun nukutaan. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. 

Olen niin kiitollinen siitä, että me mietittiin kunnolla mitä kodilta toivottiin ja että löydettiin koti, joka vastaa niitä toiveita tärkeimpien asioiden osalta. Kodilla on ihan valtava vaikutus mun päivittäiseen fiiliksiin ja täällä on niin hyvä ja rauhallinen olo, vähän kuin olisi koko ajan mökillä, mutta on vaan kotona. 

Ollaan vaan niin jäätävän onnellisia täällä, ettei mitään rajaa. Meidän koti <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Pierre Robertin & Indieplacen kanssa. 

Muuton yhteydessä tein jotain, mitä en ollut tehnyt pitkään aikaan: alusvaatelaatikon inventaarion. Ja voi hitsi, että sille olikin tarvetta. Alusvaatelaatikko on se osa, jota mulla on tullut vaatekaapista laiminlyötyä, vaikka ei tosiaankaan pitäisi. Siivosin sieltä siis muuton yhteydessä sellaisia pikkareita, jotka olen ottanut käyttöön yläkoulussa – siis 15 vuotta sitten. Kehtaako tällaista edes myöntää ääneen. Eli pikkareita, jotka olen ostanut teini-ikäiselle itselleni ja joista sen jälkeen on venynyt kangas läpikuultavaksi kolmen lapsen myötä levinneen lantion vuoksi ja kuminauhat hapertuneet. 

Toki olen aina välillä ostanut uusia alusvaatteita sinne vanhojen sekaan, mutta en oikeasti ollut käynyt niitä kaikkia läpi vuosikausiin. Laatikosta oli hankala löytää enää yhtään mitään järkevää, kun joukossa oli niin paljon niitä jämäalusvaatteita, joita ei halunnut käyttää ellei kaikki muut ollut pyykissä. Nyt muuton yhteydessä otin sieltä kaikki huonokuntoiset alusvaatteet pois ja nyt on paljon selkeämpää, kun sieltä voi aamuisin helposti heti valita nätit, mukavat ja toimivat alusvaatteet. Huonokuntoisista jätin sinne vain mun yhdet onnen pikkarit. En enää käytä niitä, koska niissä on reikiäkin, mutta en raaskinut heittää poiskaan. Niillä on tarina, niihin liittyy muistoja. Ne saavat olla siellä muiden seassa tuomassa onnea edelleen. 

Alusvaatteilla on oikeasti iso merkitys mun fiilikseen. Nykyisin mulle tärkein kriteeri on mukavuus. Liian kireät alusvaatteet tuntuvat pahalta. Esimerkiksi pikkareiden liian kireä vyötärö saattaa aiheuttaa mulle kuukautiskipujen kaltaista jomotusta alavatsaan ja alaselkään. Tällaista ongelmaa ei ollut teini-ikäisenä, tämä on tullut mulle vasta raskauksien jälkeen. 

Sama juttu rintaliiveissä. Liian löysät liivit saattavat aiheuttaa kipua esimerkiksi juostessa, jos rinnat eivät pysy kunnolla paikallaan. Liian kireät liivit taas saattavat myös aiheuttaa kipua ja puristavaa tunnetta. Musta on tullut alusvaatteiden suhteen paljon herkempi. 

Nuorempana tärkeintä mulle oli, että rintsikoissa oli hyvät push up -kupit ja pikkarit olivat mahdollisimman pienet. Sanomattakin varmaan selvää, että mukauus ei ollut prioriteettilistalla kovin korkealla. Nykyisin on ihan päinvastoin: toivon alusvaatteilta, että ne ovat mahdollisimman huomaamattoman tuntuiset, eivät näy vaatteiden alta ja ovat kauniit. 

Toivon myös, että alusvaatteet ovat sekä kestävästi tuotettuja että kestäviä käytössä, sillä kuten tuli selväksi, en tee kovin usein alusvaateinventaarioita. Mulle on myös tärkeää, että alusvaatteiden ostaminen on helppoa. Mä en ole niitä ihmisiä, jotka menevät varta vasten alusvaateliikkeeseen ja tekevät siellä isoja ostoksia kerralla ja sovittelevat. Mä olen niitä, jotka haluavat ostaa kauppareissulla nätit ja laadukkaat alusvaatteet muiden ostosten yhteydessä. 

Mä pidän Pierre Robertin alusvaatteissa oikeastaan kaikesta. Valikoimaa on riittävästi ja sieltä löytyy aina mun tarpeisiin sopivat alusvaatteet. Hinta-laatusuhde on loistava. Pierre Robertin luomupuuvillaisia alusvaatteita mukavampia tuskin on olemassakaan. Ne ovat iholla höyhenen kevyet ja silti vaatteiden alla huomaamattomat. Pierre Robertin mikrokuituiset korkeavyötäröiset alushousut ovat ihan mun lempparipikkarit, koska korkea vyötärö on vaan niin mukava ja kahteen suuntaan joustava mikrokuitu on niin huomaamaton materiaali. Korkeavyötäröiset alushousut menevät täydellisesti korkeavyötäröisten housujen ja hameiden kanssa, joita pääosin käytän. Huomaamattomat pikkarit myös pysyvät hyvin paikallaan, sillä niissä on ainutlaatuinen liukumista estävä reuna. 

Vaikka olen imetysaikoja lukuunottamatta yleensä käyttänyt kaarituellisia rintaliivejä, kokeiltuani olen ihastunut nyt Pierre Robertin kaarituettomiin rintaliiveihin. Ne on muotoiltu niin, että ne antavat hyvän tuen ja lisäksi olkaimet voi kiinnittää joko perinteisesti tai ristiin takaa, minkä vuoksi ne ovat monikäyttöiset ja sopivat yhteen erilaisten yläosien kanssa. Ja ne ovat päällä aivan älyttömän mukavat, koska mukana ei ole mitään kovia metalliosia, vaan ne ovat täysin pehmeät. 

Fanitan myös ihan täysillä Pierre Robertin urheiluliivejä. Mulla on jo aiemmin ollut yhtet merinovillaiset Pierre Robertin liivit ja nyt sain testiin mikrokuituiset. Merinovillaliivit ovat mun talvilenkkeilyn pelastus, ne ovat niin lämpimät ja mukavat. Nämä mikrokuituiset taas ovat täydelliset kesään. Antavat hyvän tuen, eivät hiosta yhtään ja näyttävät hyvältä niin vaatteiden alla kuin yksinäänkin.

Olen aivan satavarma, että jotkut näistä alusvaatteista muodostuvat mun uusiksi onnen alusvaatteiksi. Mahdollisuudet ovat ainakin hyvät, sillä nämä ovat usein käytössä. Ei tarvitse kuin tapahtua jotain älyttömän ihanaa ja mieleenpainuvaa, niin ne muuttuvat onnen alusvaatteiksi, koska sellainen hömppä mä olen. Olen iloinen mun uusista, kestävistä ja laadukkaista alusvaatteista, jotka päällä on hyvä ja itsevarma fiilis. 

Jos teillä on edessä alusvaatehankintoja, niin nyt kannattaa hyödyntää Pierre Robertin 20% alekoodi! Pierre Robertin alusvaatteita löytyy useista ruokakaupoista, isommista päivittäistavarakaupoista sekä tavarataloista ja myös heidän omasta verkkokaupasta. Verkkokaupassa on alusvaatteiden lisäksi laajempi valikoima myös muita Pierre Robertin laadukkaita vaatteita niin lapsille kuin aikuisillekin. 

PIERRE ROBERT ALEKOODI: 

Koodilla BETTERCHOICES saatte 20% alennuksen kaikista normaalihintaisista Pierre Robert -tuotteista Pierre Robert -verkkokaupassa kesäkuun loppuun asti.

Monelle tämä vappu on ollut ihan erilainen kuin vappu yleensä. On pitänyt keksiä vaihtoehtoisia tapoja juhlistaa sitä, kun massapiknikit ja vappubrunssit ravintoloissa eivät ole olleet mahdollisia. Minä kuitenkin valehtelisin jos väittäisin, että tämä vappu on ollut meille ihan erilainen, koska ei se ole. Me ollaan vapun suhteen vähintään yhtä “perinteettömiä” kuin pääsiäisenkin. 

Joo, on meillä sen verran perinteitä, että simaa ja munkkia on ihan kiva olla (joko kaupan tai itsetehtyä), naamiaisasut puetaan, ilmapallot hommataan lapsille, lakit laitetaan päähän  ja joku päivä syödään nakkia ja perunasalaattia. Mutta noin niinkuin muuten, niin meille on ihan sama missä vappua vietetään. Sitä on vietetty kotona (todella monta kertaa), piknikillä puistossa oman perheen kesken, piknikillä puistossa ystävien kanssa, brunssilla ystävien kanssa, Linnanmäellä ja keskustassa vapputorilla. Kaikkein useimmin me ollaan kuitenkin vietetty sitä ihan vaan kotona, oman perheen kesken. Joten tämä vappu oli meille ihan normivappu, tosin kotiin oli tarjolla tavallista enemmän hauskoja virtuaalisia aktiviteetteja, kuten JVG:n vappukeikka. 

Voi olla, että jos meillä olisi ollut Oton kanssa ylioppilaaksi pääsyn ja lasten välissä enemmän vuosia, oltaisiin ehditty rakentaa se oma jokavuotinen vappuporukka ja ne jokavuotiset vappupiknik-perinteet, mitä monella on. Nyt meidän ensimmäinen yhteinen vappu kuitenkin meni muuttaessa yhteen (holy shit, ollaan asuttu jo 9v yhdessä virallisesti!). Tokana vappuna meillä oli reilu puolivuotias vauva, joten mitään bailuvappuja ei vietetty. Silloin me muistaakseni käytiin piknikillä keskustassa, mutta oli pirun kylmä, eikä taidettu olla ulkona kovin kauaa. Seuraava vappu meni pariviikkoisen vauvan kanssa jälleen ihan kotosalla. 

Sitä seuraavat vaput on vietetty tosi vaihtelevasti niinkuin yllä kerroin. Olen joskus aiemmin ehkä harmitellut sitä, kun meillä ei ole mitään omaa vappuporukkaa, vaan kaikki vaihtelee joka vuosi sen mukaan mikä meininki meillä on ja miten jotkut ystävät ovat esim töissä/käymässä Helsingissä/mikä sää on. Mutta tänä vuonna siitä kuitenkin oli etua, ettei olla totuttu mihinkään tiettyyn. Tämä vappu tuntui nimittäin vähintään yhtä vapulta kuin kaikki muutkin meidän vaput. 

Ehkä meillä joskus vielä on joku oma vappuperinne tietyn porukan kanssa, se olisi tosi hauskaa. Ja onhan tässä edessä rutkasti vuosia aikaa rakentaa sellaisia. Mutta tänä vuonna olin erityisen kiitollinen meidän kovin joustavasta ja rennosta vappumeiningistä. Saatiin aikaiseksi oikein mahtava vapputunnelma kotioloissa, oman perheen kesken.

Vappuaattona paistettiin munkkeja, herkuteltiin hyvällä ruualla, pukeuduttiin naamiaisasuihin, ulkoiltiin ja illalla diskoiltiin JVG:n keikan tahdissa. Vappupäivänä puettiin lakit päähän Oton kanssa, herkuteltiin vappubrunssilla, käytiin vappuajelulla keskustassa (kuten ruuhkasta päätellen moni muukin), tehtiin muutaman kilsan pyörä-juoksulenkki koko perheen kesken ja illalla katsottiin yhdessä Risto Räppääjä -elokuvaa telkkarista. Lasten mentyä nukkumaan meillä oli Oton kanssa La Casa De Papel -maratoni.

Vieläkin tuntuu kyllä ihan hullulta, että ihan vasta oli pääsiäinen ja oltiin juuri muutettu tänne ja nyt on jo vappukin takana päin. Kohta on ihan oikeasti kesä, niin parasta! Saa nähdä millaista vappua vietetään vuonna 2021. Vaikka meidän perheen vappu on ollut ihan perus ja normi, maailman tilanne ei todellakaan ole. Tämän kevään jälkeen en kyllä osaa enää olettaa, että vuoden päästä kaikki olisi maailmalla ihan kuin aina ennenkin, koska sitä ei todellakaan ikinä voi tietää. Mutta mennään päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin, eikä oteta mitään itsestäänselvyytenä.

Ihanaa viikonloppua ja toukokuuta kaikille!

1. Kirjoittanut kaksi postausta ja editoinut kahden postauksen kuvat.

2. Googlannut jalkaterän luut ja lihakset, ruuansulatuselimet ja aivojen rakenteen  ja käynyt ne yksitellen läpi kolmivuotiaan kanssa luu, lihas ja elin kerrallaan. Hän siis itse halusi tutkia erilaisia kuvia ja tietää mitä kaikkea hänen sisällään on. Tämän jälkeen esitin hänelle kysymyksen:

“Muistatko mistä ruoka menee sun mahalaukkuun?” 3-vuotiaan vastaus: “Lautasesta.” No, siis periaatteessahan se oli ihan oikea vastaus. 

3. Ihmetellyt kahta raekuuroa ja niiden jälkeen kirkkaasti paistanutta aurinkoa ja sen jälkeen vesisadetta ikkunasta. Onneksi ei olla vielä istutettu mitään! 

4. Opetellut vihdoinkin shufflen. Meillä ei lapsilla ole omaa TikTokia, mutta ollaan katsottu mun puhelimesta yhdessä Tiktok-videoita. Yllättävän hauskoja kaikki haasteet ja tanssit. 

5. Tehnyt vapun ruokalistan ja kauppalistan. Ja Otto teki ostokset. Joku kysyi muuten, että miksi meillä Otto on se, joka käy kaupassa näinä aikoina, että miksi mä en voi käydä. Niin siihen sellainen syy, että kun Otto on vielä ainoa jolla on ajokortti, niin hänen on helpompi hoitaa esim. viikon ostokset autolla, kuin mun sitten vaikka julkisilla tai kävellen. Mutta joo, aion kokeilla huomenna tehdä itse munkkeja elämäni ensimmäistä kertaa. Kaikki vinkit ovat tervetulleita! 

6. Lukenut teidän vastauksia meidän tuolidilemmaan ja tullut siihen tulokseen, että teillä on ihan yhtä monta eri mielipidettä kuin mullakin! Kaikki eri tuolivaihtoehdot saivat suunnilleen yhtä paljon ääniä ja lisäksi tuli vielä monta uutta hyvää vaihtoehtoa. Nyt olen ainakin ihan pihalla, että mitä tehdä! Kiitos silti kaikille äänestäneille, oli mahtavaa lukea teidän perusteluita ja saada uusia näkökulmia siitä, mitä eroa tuoleilla on ja miksi joitakin vaihtoehtoja kannattaa harkita uudemman kerran.

7. Syönyt lounaalla makaronia ja nugetteja, kun kaapit olivat jo melko tyhjät ennen isoa kauppareissua. Oli kyllä hyvää, kiertoilmauunissa valmisnugeteistakin saa rapsakat.

8. Keksinyt meille huomiseksi vappuasut. Niistä tulee hyvät!

9. Lukenut 50 sivua kirjaa (Caroline Riado Perezin Näkymättömät naiset, jonka olen saanut arvostelukappaleena WSOY:lta ja joka on meidän Lönkan lukupiirin tän kuun kirja).

10. Tehnyt lasten kanssa SIMSissä Addams Familyn ja heidän hirveän ihanan talon.

11. Käynyt 45 minuutin pyöräily-hölkkälenkillä koko perheen kanssa.

12. Siivonnut Oton kanssa meidän uuden kodin varaston, jonne oli vaan tuotu tavaraa vanhasta varastosta ja sinne ei mahtunut enää kunnolla, koska mitään ei oltu järjestelty. 

13. Odottanut koko päivän, että päästään katsomaan kohta lisää La Casa de Papelia eli Rahapajaa Oton kanssa. Kesti hetken ennen kuin siihen pääsi koukkuun ja pääsi yli kaikista epäjohdonmukaisuuksista, mutta nyt ollaan ihan sisällä ja kaikista huvittavista epäjohdonmukaisuuksista huolimatta siinä on mahtava tarina ja huiput näyttelijät. Meillä on vielä melkein kaksi kokonaista kautta katsomatta, ihan parasta.

14. Edelliseen liittyen: vastannut Otolle kolme kertaa puhelimeen nopeasti espanjaksi puhuen kun hän soitti kauppareissulla ja kysyi tarkentavia kysymyksiä mun harakanvarpaista. Vika kerta kuulosti jo aika autenttiselta ainakin mun mielestä! Kiitos La Casa De Papel ja Duolingo ääntämisohjeista. 

15. Siivonnut vessat. Meidän alakerran vessa räjähtää oikeasti joka päivä, kun neljä naista levittää hiusdonitsit, pinnit, harjat ja kammat joka puolelle. Yritän kyllä aina itse laittaa kaikki paikoilleen, mutta silti meillä on sellainen pinni-pompularäjähdys siellä joka päivä. 

16. Sopinut keittiöremontin konsultaatioajan ensi viikolle. En jaksa odottaa, että kaikki alkaa pikkuhiljaa edistyä!

17. Syönyt illalliseksi superherkullista ja nopeaa parsapastaa, jossa on uunissa 10min paahdettua parsaa, puolikuivattuja tomaatteja, sitruunamehua ja pecorino-juustoa (sekä suolaa ja pippuria). 

18. Pessyt kaksi koneellista pyykkiä, jotka Otto on ripustanut kuivumaan.

19. Koemaistanut vapuksi ostettuja sipsejä. Ei olla ostettu sipsiä sitten New Yorkissa hotellin vessassa kello neljä aamuyöllä syötyjen pizza pringlesien, mutta nyt teki mieli.

Mitä sä oot tehnyt tänään? 

Näillä fiiliksillä on hyvä alkaa vapun viettoon! Ihanaa alkavaa vappua kaikille <3 Toivottavasti jokainen, jolle se on mahdollista, viettää vapun turvallisesti kotona <3