Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WSOY:n, BookBeatin & Indieplacen kanssa.

Viime viikkoina yksi keino saada hetki omaa rauhaa tai yksi keino matkustaa hetkeksi ihan toiseen maailmaan koko viisihenkisen perheen ollessa 24/7 kotona on ollut kirjoihin uppoutuminen. Tai no, myönnettäköön, ei se ole sitä ollut vain viime viikkoina vaan aina, siitä asti kun opin lukemaan 6-vuotiaana. Kirjat ovat paras mahdollinen keino nojatuolimatkailla tai unohtaa hetkeksi ihan kaikki muu ja antaa vaan hyvän tarinan tai uusien ajatusten viedä. Mä olen itse lukijana sellainen, että kun mä luen kirjaa, en kuule mitään muuta. Maailma voi romahtaa mun ympärillä ja mä en huomaa mitään. Siksi se onkin niin hitsin hyvä keino rentoutua nyt, kun meidän kotona on hiljaista vain öisin.

Aikuisiällä olen myös palannut vanhan innostukseni – äänikirjojen – pariin. Muistatteko teidän lapsuudesta ne pehmeäkantiset kirjat ja satukasetit? Mä taisin kuulua johonkin kirjakerhoon, josta niitä tuli. Rakastin kuunnella satuja kasetilta ja kuuntelin niitä usein vielä silloinkin kun olin jo oppinut itse lukemaan. Nykyisin tykkään kuunnella äänikirjoja niin lenkkeillessä, siivoillessa kuin kotona vaan rentoutuessakin. Esimerkiksi kirkkaassa auringonpaisteessa ulkona on paljon kivempi kuunnella kuin yrittää itse lukea silmiä siristellen. Helposti lähestyttäviä tietokirjoja on tullut äänikirjoina valtavasti tarjolle, ja parhaat niistä toimivat moneen kertaan kuunneltuina ja tarjoavat mulle jotain uutta joka kerta.

Viime aikoina olen lukenut ja kuunnellut tosi erilaisia kirjoja. Välillä olen tykännyt uppoutua enemmän jännittäviin ja koukuttaviin tarinoihin. Toisaalta, olen etsinyt myös inspiraatiota omaan työhön ja rentoutumiseen kirjoista. Olen lukijana aika sellainen fifty-fifty, luen sekä self-helpiä että sitten romaaneja. Tässä postauksessa keskityn enemmän tähän self-help- ja tietokirja-osastoon, sillä tässä tulee nyt monta kirjavinkkiä sellaisista kirjoista, jotka ovat viime aikoina inspiroineet mua erityisen paljon, antaneet voimaa tai opettaneet mulle jotain ihan uutta ja hyödyllistä. Tässä tulee:

Maaret Kallio: Voimana toivo 

Tänään 31.3. sekä kirjana että äänikirjana ilmestynyt Maaret Kallion Voimana Toivo on ihana kirja. En ole lukenut sitä vielä kokonaan, mutta sain ennakkolukukappaleen viime viikolla ja ehdin jo aloittaa kirjan. Mun mielestä Suomen tunnetuin psykoterapeutti Maaret Kallio on aivan asioiden ytimessä. Tässä ajassa me tarvitaan toivoa erityisen paljon. ”Hyvä elämä ei synny täydellisyydestä tai toisiaan seuraavista huippukokemuksista, vaan siitä, että säilytämme toivon hyvään vaikeasta huolimatta. Toivon teemat herättävät lukijan katsomaan elämää rikkain sävyin auttaen vaikean hyväksymisessä ja hyvän vahvassa tavoittamisessa. ” Näin sanotaan kirjan kuvauksessa BookBeatissa ja se on niin totta. Suosittelen tätä kirjaa ihan jokaiselle, josta tuntuu, että toivo on joskus vähän hukassa. Ja jokaiselle, joka haluaa pitää toivosta kiinni.  

Gary John Bishop: Unfu*k yourself

Unfu*k yourself on hyvä kirja kaikille, jotka joskus epäilevät itseään ja pelkäävät epäonnistumista, eivätkä ole tyytyväisiä omiin saavutuksiinsa. Kirja opettaa, ronskilla otteella, armoa ja itsensä hyväksymistä. Vaikka koin jo valmiiksi olevani ihan suht hyvällä tolalla itseni hyväksymisessä, opin kirjasta paljon uutta. Gary John Bishop on Skotlannissa syntynyt henkisen kasvun valmentaja.  Unfu*k yourself on menestysteos, jota on myyty lähes kaksi miljoonaa kappaletta ja käännetty yli 20 kielelle.

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset 

Tähän kirjaan meidän perheestä tarttui alunperin Otto. Mulla jäi kirjan paperiversio pöydälle lojumaan keittiössä kun olin lukenut siitä takakannen ja Otto päätyi lukemaan kirjaa samalla kun laittoi ruokaa. Yhtäkkiä hän vaan ilmoitti hyvin painokkaasti, että hän aikoo kyllä tehdä kolmen tytön isänä kaikkensa edistääkseen tasa-arvoa tässä maailmassa, koska niin moni asia on niin hiton pielessä. Tiesin kyllä jo etukäteen, että Otto tekee isänä kaikkensa ja meidän omassa tasa-arvoisessa perhekuplassa onkin helppo ajatella, että asiathan on jo ihan hyvin. Mutta tämä mielenkiintoinen kirja kertoo jotain ihan muuta. Nyt tämä kirja on meillä myös lukupiirin kuukauden kirjana, jota itsekin aloin innoissani lukemaan.

Näkymättömät naiset kasaa yhteen piinkovaa faktaa: tuoretta tutkimustietoa, dataa ja kiehtovia esimerkkitapauksia niin lääketieteestä, sosiaalipolitiikasta, teknologiasta kuin kaupunkisuunnittelusta ja osoittaa, kuinka maailma on suunniteltu miesten mittojen mukaan. ”Informaatio, jonka varassa rakennamme ja kehitämme maailmaa, ei olekaan neutraalia vain naiset poissulkevaa. Tähän on aika saada muutos.”. Voin todella suositella tätä kirjaa jokaiselle, joka epäilee äskeistä lausetta, sillä kirjassa kaikki on perusteltu 100% luotettavilla faktoilla. Suosittelen tätä jokaiselle miehelle ja jokaiselle, joka on sitä mieltä, että feminismiä ei tarvita ja tasa-arvo on valmis. Suosittelen tätä myös jokaiselle, joka välittää tasa-arvosta ja feminismistä, sillä tässä on hyvässä paketissa ne faktat, joita kaipaa tueksi keskusteluun. 

Maria Veitola: Toisinpäin 

Sain signeeratun kirjan syksyllä, kun olin kuuntelemassa, kuinka Maria Veitola luki itse kirjaansa ääneen aamiaistilaisuudessa. Nyt Toisinpäin on BookBeatissa kaikkien kuunneltavissa Veitolan itsensä lukemana, mitä suosittelen lämpimästi. Se antaa jotenkin paljon syvemmän kirjakokemuksen, kun Veitola itse lukee – tai vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin. Mä luin kirjan yhdessä päivässä syksyllä, koska se oli tosi helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Tämä ei ehkä niinkään ole self help -kirja, mutta sitäkin voimaannuttavampi ja mielenkiintoisempi. Rakastan Veitolan mutkatonta rehellisyyttä. Hän uskaltaa vastata rohkeasti sellaisiinkin kysymyksiin, joiden edessä itse olisin kauhusta kankeana. 

Marja Kihlström: Iso O. – matkaopas huipulle

Marja! Maailman ihanin tyyppi, johon meillä on ollut ilo ja kunnia tutustua podcast-nauhoituksissa ja muissa tilaisuuksissa. Erityistason seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin esikoisteos Iso O. on ollut menestys, eikä syyttä. Marja puhuu seksuaalisuudesta ihanan rennosti ja käytännönläheisesti, mutta silti niin hienotunteisesti ja kauniisti. Luin kirjan jo ennen kuin tutustuin Marjaan paremmin ja olen kyllä ihan sen fani. Siitä voi oppia paljon uutta. Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle naiselle, myös kaikille, joista tuntuu jo, että tietävät seksuaalisuudesta ja seksistä ja nautinnosta ihan tarpeeksi. Tämän voi lukea tai kuunnella ja sen jälkeen suosittelen ehdottomasti jatko-osaa Iso O. harjoituskirjaa myös!

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmaduunarin tilipäivä 

Viime aikoina ehkä eniten mua inspiroinut kirja on kollegoideni Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjoittama Unelmaduunarin tilipäivä – kahdeksan askelta ja tienaat tarpeeksi. Satu ja Hanne kirjoittavat molemmat suosittuja blogeja, mutta lisäksi he ovat molemmat yrittäjiä ja tekevät paljon muutakuin kuin somesisältöä. En ennen kirjaa ollut oikeastaan pysähtynyt sen tarkemmin miettimään esimerkiksi sitä, minkä arvoisena pidän omaa työtuntiani. Mikä on kannattavaa ja mikä ei ole kannattavaa. Olen tienannut ihan tarpeeksi jo pitkään, mutta se ei kyllä ole ollut täysin omaa ansiotani, vaan sen ansiota, että mua on kohdeltu reilusti.

Kaikki eivät tällä alalla ole niin onnekkaita, eivätkä monella muullakaan alalla. Siksi olisi ihan hitsin hyvä ymmärtää itse oman työnsä arvo ja osata nämä asiat. Sain kirjasta ihan älyttömästi uutta puhtia omaan tekemiseeni ja uskon, että tästä tulee hyvä työvuosi. Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle, joka hinnoittelee omaa työtänsä itse tai joka edes pohtii yrittäjäksi ryhtymistä. Tämä kirja on tosi käytännönläheinen ja helppolukuinen, mutta myös kiva kuunneltava. Sen ahmaisee nopeasti.

Oskari Saari, Aki Hintsa: Voittamisen anatomia

Yksi kaikkien aikojen suosituimpia äänikirjoja ja yksi ensimmäisiä äänikirjoja, joita itse kuuntelin, on Oskari Saaren ja Aki Hintsan Voittamisen anatomia. Aki Hintsa on tunnettu F1-maailman huipulta, sillä hän työskenteli ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon erikoistuneena lääkärinä ja toimi 11 vuotta Formula 1:ssä varikkolääkärinä ja valmentajana. Hintsa pyöritti myös Genevessä erikoisklinikkaa, jonka asiakkaita ovat kansainväliset huippujohtajat ja -urheilijat.

Tätä kirjaa suositteli mulle alunperin mun ystävä, joka perheineen on elämässä kaikilla mittapuilla todella goals. Sellainen perhe, jota katson todella ylöspäin ja joista inspiroidun aina. Pari, joka on saavuttanut paljon ihan itse, samalla isoa perhettä rakastavasti kasvattaen. Mun ystävä oli lukenut tämän ja saanut tästä inspiraatiota siihen, miten yhdistää treenaaminen mm-tasolla, vaativat opiskelut, työt ja iso perhe. Meidän perhe nyt on vielä aavistuksen pienempi, mutta koen, että meilläkin on joskus ollut haasteita esimerkiksi löytää ne jutut, joita kannattaa priorisoida ajankäytössä. Tämä kirja opettaa juuri sitä. Se sisältää runsaasti ennen julkaisematonta tietoa formulamaailman kulissien takaa sekä Hintsan kokonaisvaltaisen toimintamallin, jota voivat omassa elämässään hyödyntää ihan tavallisetkin tallaajat. Vaikka en mikään formulafani tai huippu-urheilija itse olekaan, sain tästä kirjasta todella paljon irti. Samat metodit, joita huippu-urheilijat käyttävät, ovat päteviä ihan jokaiselle, joka haluaa olla omassa elämässään voittaja ja menestyä niissä asioissa, jotka ovat itselle merkityksellisiä. 

Antti Tuisku: Antti Tapani Kultaturbo 

Tämä on yksi mun kaikkien aikojen lemppari äänikirjoja, tosin tämä Kultaturbo-versio on nyt siis uusittu, jossa on mukana vielä Antin kuulumiset ajalta ennen paluuta. Alkuperäinen elämäkerta ilmestyi vuonna 2018, jolloin sen kuuntelin, mutta nyt kirjasta on tehty uusi versio. Antti Tapani -teoksen uusi, täydennetty versio kertoo Antti Tuiskun koko tarinan: tien tähdeksi, petovuodet sekä sen, kuka on Antti Tuisku vuonna 2020, miltä suomalainen popmusiikki kuulostaa tulevaisuudessa ja miten sitä luodaan. tämä uusittu versio onkin mulla nyt seuraavaksi kuuntelulistalla, kunhan saan Näkymättömät naiset loppuun. 

Frida Ramstedt: Tyylikäs koti! 

Tämä teos on juuri nyt meille tosi ajankohtainen, kun suunnitellaan tulevaa kotia. Nimen perusteella kirja kuulostaa siltä, että siellä on kauniita kuvia täydellisistä kodeista, mutta toteutus onkin ihan muuta. Kirjassa neuvotaan tosi käytännönläheisesti miten kodista saa tyylikkään. Siellä on oikeasti vinkkejä niin asetelmista tyynyjen määrään, huonekalujen järjestelystä valaistukseen, erilaisista yhdistelmistä, tilankäytöstä, kaikesta. Sisustamisen käsikirja ei keskity pikkutavaroihin, huonekaluihin tai trendeihin, vaan sisustamisen perusperiaatteisiin. Ruotsalainen Frida Ramstedt pitää itse suosittua sisustusblogia. Tyylikäs koti kokoaa yhteen sisustussuunnittelijoiden näppärät vinkit, joiden avulla omasta kodista tulee harkitumman näköinen kokonaisuus. 

ILMAINEN KOKEILUJAKSO BOOKBEATIIN:

Jos kaipaat juuri nyt tekemistä, niin suosittelen ehdottomasti rekisteröitymään BookBeatiin ja ottamaan käyttöö 30 päivän ilmaisen kokeilujakson. Koodilla bihns kaikki uudet käyttäjät voivat kokeilla Bookbeatin e- ja äänikirja-palvelua 1kk ajan ilmaiseksi! 

*Postauksessa näkyvä älykello saatu aiemman kaupallisen yhteistyökampanjan yhteydessä Samsungilta.

Nyt mä uskallan sanoa näin. Nyt on kulunut neljä kuukautta siitä, kun me lähdettiin syksyllä Mallorcalle, missä mä koin herätyksen liikunnan suhteen. Kuten aiemmin kerroin, siellä mä huomasin esimerkin voimasta, että liikunta voi olla yhtä luonnollinen ja säännöllinen osa arkea, kuin aamupala, kauppareissu tai pyykinpesu. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta huomasin sen vasta silloin. Mulle ei ole vaikuttanut naistenlehtien kuntovinkit, Facebookin kyykkyhaasteet tai fitnessäitien upeat muutokset Instagramissa. Mun treenimotivaatiolle ei ollut mitään merkitystä sillä, että joku kirjoitti, kuinka hyvä olo liikunnasta tulee.

Palaset loksahtivat paikoilleen kun seurasin viikon ajan läheisen ihmisen (loma-)arkea ja näin, miten säännöllinen liikunta toteutui siinä ja jätti koko päivän tilaa vielä kaikelle muulle. Olin aina ajatellut, että etenkin lomalla ollaan lomalla, eikä stressailla turhia, ei todellakaan ainakaan mietitä mitään treenejä. Mutta siellä mä näin, että se päivittäinen lenkki oli ihan perus juttu ja osa arkea, ethän sä jätä lomalla hampaitakaan pesemättä, niin miksi jättäisit lenkin juoksematta, jos sekin on yhtä normaali osa elämää? Sitä ei tarvinnut edes miettiä sen enempää, se oli vain yksi arjen rutiini muiden joukossa. Mun asenne on aina ollut se, että ”jes nyt olen lomalla, eli ei tarvitse tehdä mitään ikävää = liikkua”. En voi riittävästi korostaa sitä, miten tärkeää mulle oli nähdä ja tajuta, että liikunta voi olla ihan neutraali osa arkea. Ei ikävää, ei mitään mindblowing.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun mä ihan aidosti koen onnistuneeni, kun mä en odota lenkin puolivälissä, että loppuisipa se jo tai kun mä en keksi tekosyitä laistaakseni säännöllisestä liikunnasta. Mulla oli tällä kerralla täysin erilainen asenne liikuntaa kohtaan. Mun tavoitteet eivät olleet liikunnan suhteen ulkonäössä tai edes fiiliksessä, vaan se itse tavoite oli saada liikunnasta säännöllinen osa arkea. Millään muulla ei ollut mitään väliä, kuin sillä, että saisin siitä rutiinin, että liikun vähintään kolme kertaa viikossa vähintään puoli tuntia, joka viikko.

Pidin siitä kiinni joulomalla ja pidän siitä kiinni nyt. Eikä musta enää tunnu siltä, että pitäisin kiinni jostain, nyt musta vaan tuntuu, että elän mun arkea ja liikunta on osa sitä. Ei tarvitse enää edes yrittää. Ja mä olen tästä niin ylpeä! Tämä lopulta niin yksinkertainen oivallus on ollut mulle todella pitkän tien takana. Ennen tätä olen yrittänyt niin monella eri tavalla saada liikunnan osaksi arkea, mutta aina epäonnistunut. Ehkä mun tavoitteet on olleet vääriä, kun olen tavoitellut aiemmin painon pudotusta tai timmimpää vatsaa (tai sitä hyvää oloa). Nyt tavoittelin vain sitä, että liikkuisin ylipäätään. Se kannatti.

Aloitin lenkkeilyllä, koska se oli mulle helpoin ja mieluisin tapa liikkua. Otin mukaan salitreenin ja kehonpainotreenin kotona. Pääosin edelleen juoksen, mutta välillä mun viikon treenit koostuvat salitreenistä, lihaskunnosta kotona tai esim. kiipeilystä, joka on muuten älyttömän hyvää treeniä koko keholle. Otto on kannustanut mua ja nykyään hän lähtee ainakin kerran viikossa mun mukaan lenkille. Otolle hyvä kannustin oli aktiivisuusranneke, jonka hän osti joululomalla itselleen. Se on kannustanut häntä lähtemään liikkeelle mun kanssa, että tulee askelia. Itsellänikin syksyllä yhteistyökampanjan yhteydessä saatu älykello on päivittäisessä aktiivisessa käytössä.

Liikunnan lisäksi olen saanut ruokavalion kuntoon myös. Alkusyksystä tuntui, että olin jälleen kerran sokerikoukussa, mutta sain kierteen katkaistua, kun vaan lopetin hetkeksi seinään kaikki herkut. Parin viikon herkku-detoxin jälkeen palasin takaisin siihen hyväksi havaittuun, että herkkuja voi syödä kohtuudella jos tekee mieli tai jos vaikka on kylässä ja siellä tarjotaan. Arjessa ei ole enää tehnyt mieli hirveästi, mutta joskus saatan perjantaina ostaa esim. 100g irttaripussin ja se maistuu kyllä, mutta en jää kaipaamaan enempää. Muuten olen karsinutkin jo vuosien ajan kaikki turhat sokerit pois meidän perheen ruokailuista, joten sikäli sokerista ei ollut vaikeaa luopua.

Aiempina vuosina mulle joulun aika on ollut se kaikkein ”petollisin”, kun olen aloittanut joululimpun ja konvehtien puputtamisen jo marraskuussa ja lopettanut aikaisintaan Nuutin päivänä, koska ”jouluna” saa herkutella. Tänä vuonna mulla ei oikeastaan tehnyt joululimppua mieli edes aattona, kun tein itselleni pari jouluvoileipää ja kokeilin. Joululahjaksi saadun Lindtin lempparikonvehtirasian avasin, mutta jaoin sen koko perheen kanssa. Söin sieltä itse muutaman lempparin koko joululoman aikana ja muut annoin lapsille.

Olen ottanut tavaksi, että aamupalalla syön yhden hedelmän (siis leipien kaverina) ja iltapalalla mulla on leipien päällä paljon vihanneksia. Ne oli aiemmin just ne 2/5 ateriaa päivässä, jolloin en syönyt värikkäästi vaan laiskasti. Aamuisin kun en jaksa nähdä vaivaa pilkkomiseen, on helppoa vaan syödä ne pari klementiiniä tai veriappelsiini. Illalla jaksan pilkkoa (tai pyytää Ottoa pilkkomaan) ja syönkin esim. avokadoleipiä punasipulilla tai paprika-tomaatti-kurkku-voikkareita. Sokerin lisäksi en siis ole jättänyt mitään pois ruokavaliosta tai pienentänyt annoksia, syön vaan enemmän hedelmiä ja vihanneksia kuin ennen.

Mulla on hyvä fiilis niin monella tavalla. Koen vihdoinkin onnistuneeni ja olen siitä ylpeä. Lisäksi voin fyysisesti hyvin ja mulla on energiaa. Kroppakin tuntuu hyvältä, omalta. Vaatteet mahtuu päälle. Näin on hyvä. Tässä haluan pysyä. En aio asettaa itselleni mitään liikunnallisia tavoitteita. Haluan vaan, että säännöllinen liikunta pysyy osana mun elämää, tavalla tai toisella. Sillä ei ole mitään väliä miten liikun tai missä liikun, kunhan liikun. 20 minuutin hikinen disko olkkarissa lasten kanssa on muuten aktiivisuusmittarin mukaan ihan yhtä tehokas keino polttaa energiaa kuin se puolen tunnin lenkki ja välillä se on paljon hauskempi ja paljon päivään sopivampi tapa liikkua.

 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kuntokeskus Liikun ja Indieplacen kanssa.

Mulla oli vähän aikaa sitten tapaaminen Kuntokeskus Liikun personal trainerin Rikun kanssa, jossa käytiin läpi Rikun mulle varta vasten tekemä saliohjelma. Kaikissa Kuntokeskus Liikuissa on personal trainereita, jotka toimivat niissä itsenäisinä ammatinharjoittajina. Kun me tavattiin ekan kerran Rikun kanssa ja hän kysyi, mitä mä saliohjelmalta toivon, mulla oli kaksi erityistoivetta: parantaa mun ryhtiä ja vahvistaa keskivartaloa, sekä harjoitella niin, että mun vatsalihasten erkauma ei ainakaan pahene entisestään.

Halusin ammattilaisen tukea siihen, miten voin treenata turvallisesti lihaskuntoa salilla (erityisesti keskivartalon), erkaumasta huolimatta. Tiedostan, että treenaamalla en tule mitään pyykkilautavatsaa saamaan (enkä haluakaan), mutta haluan vahvistaa koko keskivartalon alueen lihaksistoa, jotta en esimerkiksi tulevaisuudessa kärsisi selkävaivoista. Meillä selkävaivat tuntuu olevan suvussa enemmän sääntö kuin poikkeus, ja siksi haluan tehdä kaiken mahdollisen, että saisin elää ilman niitä mahdollisimman pitkään.

Riku kuunteli mun toiveita ja lähti rakentamaan ohjelmaa niiden pohjalta. Tapaamisessa me käytiin mun saliohjelma liike liikkeeltä läpi tosi yksityiskohtaisesti, jotta pystyn olemaan varma liikkeitä tehdessäni, että teen ne oikein. Aloitettiin lämmittelyllä. Riku suositteli lämmittelyyn soutulaitetta, vaikka itse olisin suunnannut juoksumatolle (niinkuin aina). Soutulaitteella tuli kyllä paremmin ja nopeammin lämmin kuin juostessa, se on myönnettävä. Juoksumatolla mulla tulee hiki ehkä vartin jälkeen, soutulaitteella tuli hyvä lämpö viidessä minuutissa. Alkulämmittelyn jälkeen on hyvä harjoitella vielä toiminnallista liikkuvuutta, esimerkiksi olkapäät kepillä tai kuminauhalla olkapään tuet.

Lämmittelyn jälkeen käytiin läpi lattialla tehtävät syvät vatsalihasliikkeet, eli juuri ne, jotka aktivoivat mun lantionpohjaa ja ovat mun erkauman kannalta olennaisia. Kaikkein tärkeintä erkauman kannalta ihan kaikissa liikkeissä on lantionpohjan ja syvien vatsalihasten aktivointi. Selän pitää olla suorassa, eikä yhtään notkolla, jotta en liikkeitä tehdessäni pullista erkaumaa ja suurenna sitä entisestään. Ja tämä on just mulle se vaikein asia, jonka takia olikin todella hyvä, että käytiin kaikki tarkkaan läpi Rikun kanssa. Heti jos mulla keskittyminen herpaantuu, selkä menee notkolle ja erkauma pullistuu. Näillä lattialla tehtävillä liikkeillä me harjoiteltiin juuri sitä, että muistaisin pitää selän suorana aina.

Yksi tosi hyvä syvien vatsalihasten liike selinmakuulla oli jalan nosto ylös ja eteen (en tiedä tän liikkeen oikeaa nimeä, mutta anyway). Kuvattiin se vaihe vaiheelta, sillä tämä liike sopii hyvin myös kotona tehtäväksi ihan kenelle tahansa. Liikkeessä huomaa itsekin tosi hyvin sen, jos selkä menee notkolle. Tätä voi tehdä molemmilla jaloilla esim. 10 toistoa. Lisäksi voi samaan aikaan nostaa esim. vastakkaista tai saman puolen kättä samalla tavalla ylös ja taakse.

Keskivartalon lisäksi mun täytyy vahvistaa mun selkä-, rinta- ja olkalihaksia, jotta saan ryhdin hyvään kuntoon. Siksi mun ohjelmassa oli useampia liikkeitä myös niiden vahvistamiseen. Hyviä liikkeitä esimerkiksi ylätalja, ruohonleikkuri ja uimarin olkapäät. Vartaloa ei voi eikä kannata harjoittaa toispuoleisesti, vaan tasapaino täytyy säilyä. Siksi mun saliohjelmassa on myös esimerkiksi kyykky levypainolla sekä perinteinen jalkaprässi. Riku teki mulle sellaisen ohjelman, jossa on kolme eri liikekategoriaa, joissa kaikissa on sekä pääliikkeet että tukiliikkeet. Jokaisesta kategoriasta voin valita aina 1-2 liikettä tehtäväksi salikäynnillä, jolloin mulla on paljon vaihtoehtoja eikä treenaaminen käy tylsäksi, koska erilaisia liikeyhdistelmiä on niin paljon.

Muutamia hyviä vinkkejä Rikulta vielä treenailun aloittamiseen erkauman kanssa:

– Treenin aluksi aktivoidaan lantionpohjalihakset ja syvät vatsalihakset, ja pidetään aktiivisena koko liikkeen ajan, ettei alaselkä lähde notkolle tai pinnalliset vatsalihakset työnny ulospäin.

– Riittävän pienet painot alkuun. Jotta liikkeet voi oppia tekemään oikeassa asennossa, painoa ei saa olla liikaa. Sitten kun oikea asento tulee luonnostaan, voi painoa alkaa pikkuhiljaa lisäämään.

– Erkauman kanssa iso vaikutus on myös niillä liikkeillä, jotka ei tehdessä välttämättä ”tunnu missään”, kuten vaikka tuo ylempänä esitelty selinmakuulla tehty jalan nosto.

– Herkästi apua ammattilaiselta liikkumiseen, ettei vahingossa itse pahenna tilannetta.

Mä olen aivan älyttömän kiitollinen tästä ohjelmasta ja hyvistä neuvoista Rikulle. Ensimmäistä kertaa musta tuntuu, että oikeasti ymmärsin, millainen se oikea selän ja pallean asento on! Olen kyllä aina tiennyt teoriassa, millainen on suora selkä ja miten sen pitäisi olla, mutta en sitä, miten saan sen tehtyä itse liikkeen yhteydessä. En ole tiennyt, miten saan juuri mun vartalon oikeaan asentoon ja miltä se oikea asento tuntuu. Nyt mulla on paljon itsevarmempi olo tehdä liikkeitä ja tiedän, että teen ne oikein. Riku oli ihan super mukava ja kannustava ja rento personal trainer, jonka kanssa oli helppo puhua (eikä nolottanut edes se, että olin ihan vasta-alkaja kaikessa ja mokailin monta kertaa).

Otto oli mun mukana Kuntokeskus Liikussa tällä pt-käynnillä ottamassa näitä kuvia. En olisi ikinä uskonut kuulevani tätä Oton suusta, mutta hän sanoi noin puolivälissä treenejä, että haluaa alkaa käymään mun kanssa salilla ja juuri Tammiston kuntokeskus Liikussa. Ja ihan samoista syistä kuin minäkin: Liikku on niin iso ja avara, että siellä on tosi rauhallinen tunnelma ja tilaa treenata, vaikka treenaajia olisi paljon. Siellä on hyvä ilmanvaihto, eli ei haise muiden treenaajien hiki tai myöskään mun tapauksessa voimakkaat hajusteet. Mua ahdistaa se ajatus, että jos muut treenaajat olisi tosi lähellä koko ajan, olisi iso riski, että saisin esim. migreenin muiden hajusteista. Tuolla on niin paljon tilaa ympärillä, että ei ole pelkoa siitä, vaikka joku olisikin suihkinut reippaammalla kädellä tuoksuja.

Kuntokeskus Liikuissa on ilmaiset tutustumiset aina maanantaista keskiviikkoon klo 16:00-19:00, jolloin voi käydä yksin tai kaverin kanssa kokeilemassa, miltä siellä tuntuu treenata. Tutustumisen aikana jokainen voi halutessaan esittää kysymyksiä paikalla olevalle valmentajalle. Valmentajat auttavat tosi mielellään tekemään liikkeitä oikein. Liikusta on mahdollista saada myös oma henkilökohtainen valmentaja (maksullinen), joka auttaa pääsemään tavoitteisiin fiksusti ja turvallisesti. Valmentajalta saa apua alkuun pääsemiseen, varmuutta liiketekniikoihin, sekä vaihtelevuutta ja tuloksellisuutta harjoitteluun.

Liikku on Suomen nopeimmin kasvava suomalainen kuntokeskusketju, jolla on jo melkein 30 toimipistettä ympäri Suomen. Vuoden 2020 aikana avataan vielä 12 Liikkua lisää. Liikun jäsenistä puolet on naisia ja puolet on miehiä. Liikuissa ei ole ollenkaan ryhmäliikuntatunteja, vaan Liikku panostaa 100% erinomaisten lihaskuntoharjoittelupuitteiden tarjoamiseen. Oman lähimmän Kuntokeskus Liikun voi etsiä Liikun sivuilta. Liikun jäsenyys maksaa 29 euroa kuukaudessa, mikä on mun mielestä tosi kohtuullinen hinta näin upeista ja laadukkaista liikuntapuitteista. Liikun kuukausijäsenyydessä ei ole määräaikaisuutta, eli saliin ei tarvitse sitoutua loppuelämäksi ja stressata siitä, että mitä jos ei sitten käykään siellä. Jäsenet voivat treenata Liikussa klo 05-23 vuoden jokaisena päivänä.

Mulla on niin hyvä fiilis nyt treenaamisesta ja me ollaan itse asiassa tällä viikolla menossa Oton kanssa yhdessä treenailemaan taas! Ihan parasta. Salilla käynnin jälkeen on niin hyvä fiilis aina ja mä rakastan sitä, kun lihaksissa tuntuu seuraavana päivänä. Toivottavasti saan nyt mun ryhdin hyvään kuntoon, eikä tarvitse pelätä selkävaivoja tulevaisuudessakaan.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kuntokeskus Liikun ja Indieplacen kanssa.

Kävin lauantaina Tammiston Kuntokeskus Liikun avajaisissa. Arvatkaa milloin olin käynyt ennen sitä viimeksi salilla treenaamassa? Silloin kun asuin vielä Oulussa, kävin lukion kakkosella keväällä 2009 puoli vuotta salilla säännöllisesti. Sitten se jäi, kun meillä ei ollut varaa salikorttiin enää. Vuonna 2012 voitin messuilla arvonnassa viikon tutustumisen kuntosalille ja kävinkin siellä tutustumassa. Satuin vaan silloin olemaan melko alussa raskaana ja edellisen raskauden supistelun ja ennenaikaisen synnytyksen vuoksi treenien aloittaminen raskausaikana pelotti. Se jäi siis siihen tutustumiskierrokseen, treeneihin asti en päässyt.

Siitä on siis n. 10 vuotta kun olin viimeksi treenannut salilla ennen tätä. Mua vähän jännitti etukäteen, että tiedänkö mä mistään siellä mitään vai seisonko vaan sormi suussa. Otin kaverinkin mukaan henkiseksi turvaksi ja neuvonantajaksi, sen saman kaverin, jonka kanssa treenasin ikuisuus sitten Oulussa. Hänellä onneksi oli hieman tuoreempaakin treenikokemusta. Heti kun me astuttiin Liikkuun sisään, kävi ilmi, että mä jännitin ihan turhaan. Siellä meitä oli vastassa niin lämmin, hymyilevä ja avulias henkilökunta, että ei ollut enää yhtään sellainen olo, että mun pitäisi tietää asioista jotain voidakseni treenata siellä. Siellä on myöskin niin paljon tilaa ympärillä, että ei oikeasti tunnu siltä, että muut treenaajat olisivat ihan vieressä ja pitäisi yrittää näyttää vakuuttavalta itsekin.

Liikun idea on hyvin yksinkertainen: tarjota mahdollisimman avara, raikas, puhdas ja monipuolinen ympäristö salitreeniin ihan kaikille. Sinne voi mennä, vaikka oma kuntotaso olisi samaa luokkaa kuin mulla, että salilla on käynyt viimeksi niin kauan sitten ettei melkein kehtaa edes myöntää. Toisaalta, siellä on niin hyvät puitteet treenille, että sinne voi mennä myös ammattiurheilija, kuten toinen Liikun perustajista onkin taustaltaan.

Tammiston Liikussa, kuten kaikissa muissakin Liikuissa, oli loistava ilmanvaihto. Se on tärkeää omistajille ja se on kyllä tärkeää myös itselle sen puhtaan ja raikkaan fiiliksen kanssa. Oli ihana treenata kun kaikki oli niin uutta ja kiiltävän puhdasta. Erilaisia laitteita ja harjoittelupisteitä oli niin paljon, että sieltä varmasti jokaiselle löytyy jotakin. Mä kokeilin montaa uutta laitetta, joita en ollut koskaan ennen käyttänyt. Toisaalta oli kiva kokeilla tuttua jalkaprässiäkin 10v tauon jälkeen. Nyt nousi enemmän kuin teininä, kun on tullut nosteltua ja kyykittyä kolmen lapsen kanssa muutama vuosi.

Olen systemaattisesti vältellyt salilla käyntiä viime vuodet, vaikka monesti kaverit on pyytäneet mukaan. Olen ajatellut, etten osaa mitään enkä tykkää enkä voi enkä halua. Siksi mä tähän kamppikseen lähdinkin, koska halusin haastaa itseni ja omat ennakkoasenteeni. Liikkuun oli matala kynnys mennä ja siellä todistin olevani täysin väärässä. Salilla oli kivaa, treeni oli tehokasta (seuraavana päivänä todella tuntui) ja mä rakastin sitä fiilistä, mikä mulla oli salilla käynnin jälkeen. Eikä siellä edes tarvinnut viettää koko päivää, hyvin jäi aikaa vielä kaikelle muullekin. Juoksulenkkeilyn ottaminen säännölliseksi osaksi arkea on opettanut mulle, että mun elämässä on kyllä tilaa liikunnalle kun vain otan sitä.

Liikku on Suomen nopeimmin kasvava täysin suomalainen kuntokeskusketju, jolla on jo lähemmäs 30 toimipistettä ympäri Suomen. Vuoden 2020 aikana avataan noin 12 Liikkua lisää. Liikun jäsenistä noin 50% on naisia ja 50% miehiä. Liikussa ei ole lainkaan ryhmäliikuntaa, vaan Liikku panostaa erinomaisten lihaskuntoharjoittelupuitteiden tarjoamiseen. Tutustu lähimpään kuntokeskukseesi Liikun nettisivuilla.

AVAJAISTARJOUKSET:

Liikku-saleilla on joka viikko ilmainen tutustuminen ma-ke klo 16-19, jolloin Liikun valmentajat ovat paikalla ja siellä saa siis vetää ilmaisen kokeilutreenin. Lisäksi Tammiston Liikussa on avajaistarjouksena nyt liittyminen ja ensimmäinen kuukausi yhteensä vain 9 € (norm. liittyminen 29€ ja treenikuukausi 29 €) tai vuosijäsenyys 249 € (norm. 329 €). Etu on voimassa 8.12.2019 saakka ja koskee vain Liikku Tammistoa. Kuukausijäsenyydessä ei ole määräaikaisuutta, eli saliin ei tarvitse sitoutua loppuelämäksi ja stressata siitä, että mitä jos elämäntilanne muuttuukin. Kaikki on suunniteltu niin, että salille olisi mahdollisimman matala kynnys mennä kokeilemaan. Jäsenet voivat treenata Liikussa klo 05-23 vuoden jokaisena päivänä. 

Mulla on lähiaikoina tapaaminen oman valmenatajan kanssa, joka on suunnitellut just mulle sopivan saliohjelman, jossa on huomioitu esimerkiksi mun vatsalihasten erkauma, sekä toive vahvasta keskivartalosta ja paremmasta ryhdistä. En malta odottaa! Tapasimme pikaisesti jo avajaispäivänä ja hän vaikutti tosi sydämelliseltä ja halukkaalta auttamaan mua aidosti. Liikussa oli tosi hyvä ja positiivinen meininki ja menen sinne mielelläni uudestaankin. Ehkä mä tapaan jonkun teistä siellä myös, tulkaahan vetäisemään hihasta!

Mallorcan reissulla kokeilin oikein kunnon juoksulenkkiä pitkästä aikaa Oton siskon kanssa ja yllätyin, kun ei se tuntunutkaan niin pahalta. Luulin, että olisin paljon huonommassa kunnossa. Kun tultiin reissusta kotiin, lähdin lenkille yksin ja juoksin. Olen toki lenkkeillyt reippaasti kävellen tässä pitkin vuotta ja välillä hölkännytkin, mutta suoraan sanottuna aika harvoin. Ei ole ollut säännölliseen juoksuun motivaatiota samalla tavalla kuin oli silloin ennen, kun juoksin aina. Olen juossut viime vuosina joskus ja jouluna, niinkuin sanotaan. Siellä Mallorcalla mun päässä jotain kuitenkin naksahti ja sen reissun jälkeen olen juossut joka viikko ihan vähintään kaksi lenkkiä, mutta useimpina viikkoina 3-4.

Näin siellä Mallorcalla joka päivä, miten Oton sisko lähti aina aamulla lenkille ja sitten hänellä oli koko päivä vielä edessä. Ei se lenkki ollut mitään sen kummempaa, ei mikään valtava suoritus joka haukkaa ison osan päivästä. Samanlainen rutiini kuin vaikka hammaspesu tai aamupala. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle tästä mallista. Vaikka se kuulostaa tosi yksinkertaiselta jutulta, niin mulle se ei ollut mikään itsestäänselvyys. Mulle liikunta on lähes aina ollut sellainen pakollinen paha, eikä luonnollinen osa jokapäiväistä arkea.

En ole uskaltanut kirjoittaa tästä mitään ennen tätä, koska mulle on oikeasti käynyt tosi monta kertaa huono tuuri. Siis huono tuuri sillä tavalla, että kirjoitan blogiin, että jee nyt olen lenkkeillyt/treenannut/muuten kuntoillut tosi hyvin ja säännöllisesti ja wohoo ja sitten menee kaksi päivää ja sairastunkin johonkin keuhkotauti-rokko-tulehdus-kuumeeseen ja hyvä putki katkeaa siinä. Voin kertoa, että jännittää nyt, että jinxaan tämänkin kertomalla tästä. Mutta otan sen riskin. Ja tässä lupaan julkisesti nyt, että vaikka tulisinkin kipeäksi, niin sitten etsin sen motivaation uudelleen parantumisen jälkeen ja lähden. Niin hyvä olo lenkkeilystä on viime aikoina tullut.

Olen juossut sellaisia 4-6km lenkkejä ja ne sopivat loistavasti mun arkeen, koska ne eivät vie liikaa aikaa. Usein lähden lenkille heti aamulla kun lapset ovat lähteneet hoitoon ja kouluun. Puolen tunnin lenkki saa hyvin aivot liikkeelle ja sitten on ihana tehdä töitä energisellä fiiliksellä. Aamulenkkeily tuntuu sopivan mulle paljon paremmin kuin sellainen ”katson sitten illalla lasten mentyä nukkumaan päivän jälkeen, että jaksanko lähteä” -lenkkeily, jota ennen hyvin satunnaisesti harrastin. Aamulla ei ole mitään tekosyitä, tiedän jo valmiiksi, että mulla sujuu työtkin paljon paremmin kun käyn juoksemassa puoli tuntia. Välillä tosin, jos on oikein kiire päivä, on kiva tehdä super tehokkaasti töitä iltapäivään asti ja sitten lopuksi palkita itsensä lenkillä ja suihkulla. Siinä saa sitten ajatukset nollattua hyvin päivän jälkeen. Just niin mä tein tänään.

Olen juossut monet lenkit vesisateessa ja olen juossut pakkasellakin ja hyvältä on tuntunut joka ikinen kerta. Parasta on mun mielestä juosta sateessa, koska se virkistää samalla kun mulle tulee loppulenkistä hiki. Kuuntelen aina samalla podcasteja ja hihittelen niiden jutuille. Aiemmin mulla oli vaikea löytää aikaa kuunnella podeja, mutta nyt ehdin kuunnella useamman jakson viikossa kun käyn samalla juoksemassa. Ihan parasta rentouttavaa omaa aikaa. Ja siinä saa paljon uusia näkökulmiakin, kun kuuntelee fiksujen ja inspiroivien ihmisten ajatuksia. Välillä on kiva kuunnella ihan hömppääkin ja päästellä naurunpyrskähdyksiä samalla kun juoksee täyden bussipysäkin ohi.

En ole käynyt vaa’alla lokakuisen verenluovutuksen jälkeen, joten ei ole mitään tietoa onko tämä vaikuttanut mun painoon vai ei. Silloin ei ainakaan ollut, vaan paino oli ihan sama kuin kesälläkin. Olo sen sijaan on ihan älyttömän paljon energisempi ja housujen vyötärö ei enää kiristä. Kolmannen raskauden jälkeen mun vartalo on jojoillut varmaan viisi kertaa. Samat housut, jotka puoli vuotta synnytyksen jälkeen olivat jo ihan hyvät, on välillä olleet aivan liian pienet. Nyt ne taas mahtuu ja jää vielä tilaakin.

Muuten en ole harrastanut liikuntaa, muuta kuin hyötyliikuntaa. Lasten kanssa tanssia ja puistossa riehumista. Joogakin on jäänyt, enkä ole tehnyt lihaskuntoakaan vaikka pitäisi. Mutta olen lenkkeillyt ja olen siitä ylpeä. Olen menossa viikonloppuna yhden kuntosalin avajaisiin ja tapaan personal trainerin siellä, joten katsotaan saisinko siitä motivaatiota ja inspiraatiota senkin puolen kehittämiseen. Tuntuu hyvältä pitää itsestä huolta, mutta liikaa en halua ahnehtia itselleni liikuntaakaan. Pikkuhiljaa tulee hyvä, niinkuin kaikessa muussakin.

Mitä podcasteja te tykkäätte kuunnella lenkillä? Mihin aikaan päivästä tykkäätte käydä lenkillä?