Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? Täältä tulee vuosikoostetta vuodesta 2024, hieman viiveellä, mutta kuitenkin. Viime vuosi meni ihan uskomattoman nopeasti. Tuntuu että räpäytin silmiä tammikuussa ja yhtäkkiä oli seuraava tammikuu. Miten niin nopeaan vuoteen voi mahtua niin paljon kaikkea? Ehkä juuri siksi se tuntui vilistävän pikavauhtia, kun sen aikana tapahtui niin paljon. Kokosin tähän postaukseen perinteisesti vuoden tärkeimmät käänteet ja hetket.

Tammikuu

Vuosi vaihtui yhdessä naapureiden kanssa meidän kotona, ja tammikuu lähti käyntiin tohinalla, kun järjesteltiin äidin muuttoa Oulusta Helsinkiin. Kävin kampaajalla ja vaalensin mun hiukset sekä sävytin ne persikkaisiksi. Mikä siinä onkin, kun usein vuoden alussa kaipaa jotain sutinaa, jotain muutosta ulkonäköön? Persikkatukka osoittautui myöhemmin vain hetken haihatteluksi, enkä jaksanut ylläpitää persikkaista sävyä kuin parin viikon ajan. Hiukset kuitenkin ehtivät ottaa osumaa vaalennuksesta ja alkoivat nopeasti katkeilemaan.

Aloitin tammikuussa ryhtiprojektin. Tein 10 minuutin ajan päivittäin YouTubesta ryhtitreeniä, koska olin kyllästynyt siihen, että niska oli jatkuvasti jumissa ja asentoni huono. Treeni tuntui tuottavan tuloksia yllättävän nopeasti ja inspiroiduin siitä kovasti. Olin imettänyt meidän kuopusta vielä n. 1-2 kertaa päivässä, mutta tammikuussa hän lopetti sen itse. Se oli haikeaa mutta samalla helpottavaa, sillä lopetus oli jo jonkin aikaa ollut mielessä. Siitä alkoi edellisestä imetyksen lopetuksesta tuttu intensiivisempi migreenijakso, joka kesti parin kuukauden ajan.

Kuun lopussa ajoimme pienten kanssa Ouluun pakkaamaan äidin tavarat muuttoa varten. Migreeni iski myös kesken pakkaamisen, mutta lääkkeen voimalla pystyin jatkamaan hommia. Käytettiin äitiä äänestämässä presidentinvaaleissa ja saatiin kaikki pakattua loppuun. Sitten ajettiin edeltä Helsinkiin noutamaan uuden kodin avaimet ja siivoamaan asunto, sekä ottamaan muuttokuorma vastaan ja laittamaan tavarat paikoilleen, että äidillä oli hyvä tulla kotiin Armaksen kanssa.

Helmikuu

Äidin muutettua Helsinkiin meillä oli paljon uutta arjessa. Käytin päivittäin Armasta ulkona neljä kertaa, koska äiti ei pyörätuolilla päässyt oman talonsa alaovesta takaisin sisälle. Alkuun hoidettiin myös aivan kaikki äidin kauppa- ja apteekkiasiat, sekä kaikki muut arjen juoksevat asiat. Arki oli intensiivistä, vaikka kuntouttava arviointitiimi (kotihoito) hoiti myös äitiä ja kävi kerran päivässä. Oli kuitenkin todella helpottavaa, kun äiti viimein oli meidän luona ja pystyttiin olemaan avuksi. Lapsista oli ihanaa, kun mummulle saattoi mennä käymään koska vain, eikä tarvinnut enää ikävöidä.

Vietetiin kuun alussa myös meidän eskarilaisen 7-vuotissynttäreitä Minecraft-teemalla, sekä mun ja Oton kymmenettä hääpäivää. Tuntui hienolta ja tosi hurjalta, että naimisiinmenosta tuli tosiaan kuluneeksi jo kymmenen vuotta. Juhlimme sitä viettämällä yhdessä ihanan miniloman hotellissa ja lisäksi Otto kosi mua uudelleen ja sain uuden kihlasormuksen vanhan kahdenkympin hopearinkulan tilalle. Lapsilla oli hiihtoloma, kävimme laskettelemassa Peuramaalla ja ulkoilimme. Jatkoin edelleen ryhtiprojektia onnistuneesti, tuntui hienolta, että kaikesta arjen säädöstä huolimatta onnistuin ylläpitämään päivittäistä liikuntarutiinia.

Maaliskuu

Vietettiin blini-iltaa yhdessä mun äidin kanssa meillä kotona ja se oli niin kivaa. Juuri sellaisista hetkistä olimme haaveilleet, kun äiti asui vielä kaukana. Palmusunnuntaina kävimme lasten kanssa virpomassa äidin luona ja se oli toinen niistä haaveiden hetkistä, joka toteutui ensimmäistä kertaa. Äidin muutto Helsinkiin oli meille kaikille niin tärkeä juttu, joka avasi aivan uusia mahdollisuuksia isovanhemmuuden osalta. Olemme kyllä niin onnekkaita, kun saimme äidin tänne lähelle ja osaksi meidän arkea. Vaikka omaishoitajuudessa oli myös paljon hommaa, kun käyntejä äidin luona oli päivittäin useita, oli palkitsevaa nähdä miten äiti piristyi silmissä ja alkoi saada taas kiinni elämän syrjästä. Loppukuusta äiti käveli ensimmäistä kertaa rollaattorilla ulos kotitalonsa alaovesta ja se oli tärkeä merkkipaalu.

Huhtikuu

Aloitimme huhtikuussa kevätvalmistelut  ja pihan siivouksen, ja maalasimme lasiterassin takaseinän vaaleanpunaiseksi. Siitä tuli niiin ihana! Halusimme rakentaa siitä iloisen vaaleanpunaisen keitaan, jossa olisi kiva viettää aikaa ilmojen lämmetessä. Laitoimme porealtaan pihalle ja odotimme innolla, että kevät lähtee kunnolla käyntiin.

Kuun alkupuolella kävimme esikoisen, hänen kaverinsa ja kaverin äidin kanssa Tukholman risteilyllä. Meillä oli niin kiva reissu 12-vuotiaiden kanssa ja jotenkin niin ihanan rentoa ja helppoa. Tytöt olivat itse keksineet idean ja olen tosi iloinen siitä, että lähdettiin porukalla reissuun. Se oli hieno kokemus. Ryhtiprojekti jatkui edelleen päivittäin, mutta huomasin, että into alkoi hiipua kun olin saavuttanut haluamani tulokset. Näin mulle on käynyt ennenkin, että tulosten myötä ote alkaa lipsua, kun huomaan, että ne pysyvät yllä hieman vähemmänkin intensiivisellä suorittamisella. Ja sitten alan löysäillä liikaa.

Huhtikuussa juhlittiin tietysti myös meidän kakkosen 11-vuotissynttäreitä Tokio Hotel -teemalla ja metsästin netistä hänelle upean vintage- Tokio Hotel bändipaidan. Otto myös innostui ompelemaan mekon meidän taaperolle ja nauhoitimme Oton kanssa myös äänikirjani True Love: Tilastopoikkeama. Se oli niin jännittävää ja hienoa! Äänikirjan julkaisupäivä lähestyi koko ajan ja jännitys kasvoi. Loppukuusta lähdin Europarlamentin kutsumana vaikuttajamatkalle tutustumaan Europarlamenttiin Strasbourgiin. Matka oli huikea kokemus ja pääsin tutustumaan Suomen Meppeihin sekä tutustuin matkalla myös moneen ihanaan tyyppiin, jotka olivat mukana. Reissun jälkeen juhlittiin vappua ja alkoi tuntua keväältä.

Toukokuu

Heti huhtikuun alussa matkustettiin Maria Kangaskortetin kanssa Turkuun ja Tubeconiin, jossa olimme molemmat ehdolla Vuoden Perhevaikuttakaksi 2024, sekä minä lisäksi Vuoden Blogivaikuttajaksi 2024. Kaikeksi yllätyksekseni pokkasin vuoden blogivaikuttajan palkinnon ja olen siitä tosi kiitollinen ja ylpeä. Se oli hieno tunnustus toukokuussa 13-vuotissynttäreitään juhlineelle blogille. Meillä oli niin kiva reissu yhdessä!

Toukokuussa kevään alkoi todella tuntea ja vietettiin paljon aikaa ulkona. Juhlittiin ensimmäistä kertaa äitienpäivää niin, että äiti asui Helsingissä. Äidin vointi alkoi hieman kohentua ja hän pystyi jo itse ulkoiluttamaan Armasta rollaattorilla. Käytiin äidin luona enää pari kertaa päivässä verrattuna ensimmäisiin kuukausiin, jolloin käyntejä oli 4-5 päivittäin. Äiti alkoi tekemään kauppatilauksia netistä ja muutenkin arki helpottui hieman. Oli ihana nähdä, että äiti voi paremmin ja oli pirteä ja iloinen. Meitä haastateltiin YLE:lle äidin tilanteesta ja omaishoitajuudesta, ja se oli tärkeä juttu, josta saatiin paljon hyvää palautetta.

Kuun lopussa mun äänikirja True Love: Tilastopoikkeama ilmestyi ja sai superhyvän vastaanoton! Olin jännittänyt tuota hetkeä niin pitkään ja tuntui tosi hyvältä, kun kirjan julkaisu meni niin hienosti. Yksi mun suurimmista haaveista toteutui. Oli ihan kreisiä nähdä kuinka äänikirjapalveluissa luki: Kirjailija Iina Hyttinen.

Kesäkuu

Koulut loppuivat jo kuun ensimmäisenä päivänä ja lapset jäivät kaikki yhtäaikaa kesälomalle päiväkodista, eskarista ja koulusta. Otto ompeli jo toisen mekon taaperolle ja siitä tuli niin hieno! Ihan uskomaton kehityskaari ensimmäisen ja toisen mekon välillä. Oli ihana nähdä kuinka sekä Otto että 2v nauttivat mekkoprojekteista yhdessä.

Kävin (pr-matka) työmatkalla Ruotsissa ja tapasin siellä ystävääni, jota en ollut nähnyt pariin vuoteen. Oli ihana reissu kesäisessä Tukhomassa! Juhlittiin Oton 34-vuotissynttäreitä viettämällä Otto päättää -päivää ja käytiin silloin mm. Arcade -pelihallissa ja grillasimme yhdessä pihalla. Kävimme Oton siskon ja hänen miehensä sekä lasten kanssa Korkeasaaressa ja samalla porukalla vietettiin myös juhannusaattoa meidän luona. Oli ihanaa kun he jäivät yöksi ja pelattiin porukalla mölkkyä ja nautittiin Suomen kesästä. Kerrankin oli upea juhannussää. Juhannuspäivänä äiti tuli meille syömään ja sai kukkakranssin päähänsä. Äidin vointi kohentui entisestään ja hän pystyi hoitamaan kaikki Armaksen ulkoilutukset itse rollaattorin avulla. Ulkoilu teki hyvää.

Tein töitä läpi kesäkuun ja oli monta kivaa projektia. Loppukuusta matkustettiin  Ouluun työmatkalle muutamaksi päiväksi koko perhe ja nähtiin samalla sukulaisia. Se oli mahtava päätös ensimmäiselle kesäkuukaudelle.

Heinäkuu

Olin suunnitellut pitäväni heinäkuun kokonaan lomaa, mutta pari viikkoa ennen kuun alkua heinäkuu rysähtikin täyteen mielenkiintoisia töitä, joista en halunnut kieltäytyä. Ensimmäinen viikko kuluikin kuvatessa kamppiksia varastoon, sillä lähdimme 11.7. melkein kolmen viikon roadtripille sähköautolla Eurooppaan, ja kaikki piti tehdä julkaisuvalmiiksi ennen sitä. Päivät olivat siis hyvin työntäyteisiä ja intensiivisiä, mutta toisaalta sitten oli mahdollista keskittyä reissun ajan vain sisällöntuotantoon, yhteen työprojektiin (ja valmiiksi tehtyjen kamppisten julkaisuun).

Roadtrip alkoi Virosta ja ajoimme heti ensimmäisenä päivänä Latviaan Riikaan asti yöksi. Riiasta matka jatkui Liettuan Kaunasiin, jossa vietimme myös vain yhden yön. Ehdimme kuitenkin käydä matkalla Pärnussa moikkaamassa kavereita, tutustua Riikaan yhden päivän ja yön verran ja Kaunasissa yövyimme aivan ihanan perheen kauniissa kodissa, jonka he olivat itse luovuttamassa meille yöksi. Sitten alkoivat hieman pidemmät pätkät joita olimme odottaneet. Puolassa tutustuimme Varsovaan pari päivää, vierailimme Auschwitzissa, yövyimme Katovicessa ja Wroclawissa pari yötä ja sieltä jatkoimme Saksan puolelle Berliiniin. Berliinistä matka jatkui Hampuriin ja sieltä Tanskaan Legolandiin sekä Köpikseen. Sieltä ajoimme Ruotsin läpi vielä Kolmårdeniin sekä Tukholmaan pariksi päiväksi, mistä tulimme laivalla yli Turkuun ja sieltä kotiin. Roadtrip oli aivan uskomaton kokemus ja meille jäi siitä niin hyvät muistot. Lähempänä kesää kirjoitan kattavasti vinkkejä heille, jotka suunnittelevat reissua autolla Pohjois-Euroopassa.

Elokuu

Heti kuun alkajaisiksi juhlistettiin meidän kuopuksen 3-vuotissynttäreitä Pipsa Possu -teemalla. Hän suunnitteli yhdessä isin kanssa synttäreille Pipsa Possu -mekon ja isi ompeli sen hänen toiveidensa mukaan. Heti synttäreiden jälkeen alkoivatkin jo koulu ja päiväkoti, sekä harrastukset. Meidän kolmonen meni ekaluokalle ja se oli iso merkkipaalu, miten meillä voikin olla jo kolme koululaista perheessä! Perheeseen tuli uusi harrastus eli jalkapallo, jonka huomasimme olevan aika kiva juttu ihan koko perheelle, vaikka vain yksi lapsista harrasti sitä. Vietimme monta lämmintä kesäiltaa ja päivää kentän laidalla seuraamassa treenejä ja pelejä. Jalkapallo vei ihan mukanaan.

Ulkoiltiin paljon, käytiin rannalla ja puistossa ja nautittiin lämpimistä kesäilloista, vaikka arki olikin jo alkanut. Pidettiin tyttöjen kanssa sip & paint -ilta, jolloin jokainen sai maalata akryyliväreillä oman taulun ja tehtiin yhdessä herkullisia mocktaileja. Äiti käveli ensimmäistä kertaa sitten lokakuun 2023 ihan itse kauppaan rollaattorilla. 400 metrin reissu kesti 1,5 tuntia, mutta onnistui. Se oli äidiltä iso ja hieno ponnistus.

Syyskuu

Kävin mun päiväkotikavereiden kanssa ”oikeassa” sip & paint -illassa kahvila Mutterissa Lauttasaaressa ja meillä oli ihan superkivaa! Istuttiin ulkona ilta-auringossa maalaamassa ja juteltiin ja heitettiin läppää. Arki oli alkanut kunnolla ja töitä oli paljon. Illat kuluivat harrastuksissa ja ulkoillessa. Vietettiin mun 33-vuotissynttäreitä ja pidin synttärijuhlat myös ystäville. Heti mun synttäreiden jälkeen olikin esikoisen synttäreiden vuoro ja hän täytti jo 13 vuotta. Juhlistimme sitä niin sukulaissynttäreillä kuin lapsi päättää -päivällä. Esikoinen leipoi itse kakut synttäreilleen ja ne saivat paljon kehuja.

Loppukuusta juhlistimme myös mun äidin synttäreitä ja kävimme kaikki kolme syyskuista synttärisankaria yhdessä illallisella ravintola Elmissä. Otto yllätti mut ostamalla uuden maton meidän olkkariin ja se oli maailman ihanin ylläri, rakastan mattoa edelleen! Ja syyskuussa tietty isoin työjuttu oli se, kun mun ja Salla Salmelan Naapurissa -podcast alkoi! Sallan kanssa on superkiva tehdä podcastia ja syyskuun alun jälkeen sitä on ilmestynyt jo kaksi kautta kaikille ilmaisille podialustoille.

Lokakuu

Syksy oli kulunut uskomattoman nopealla vauhdilla ja pian olikin jo lokakuu.  Päästiin Oton kanssa treffeille ja saatiin olla ekaa kertaa kahdestaan yötä kotona kuopuksen syntymän jälkeen, kun lapset menivät Oton siskolle yökylään. Pian alkoi lasten syysloma, joka oli ihanasti viikon mittainen verrattuna aiempiin kahteen päivään. Kävimme sienestämässä Nuuksiossa Oton ja lasten sekä Oton siskon ja hänen siskon miehen perheen kanssa. Saatiin huikea sienisaalis ja se oli kiva aloitus lasten syyslomalle. Syyslomalla kävin myös äidin kanssa The Show – Tribute to ABBA -konsertissa, joka oli ihan mieletön! Istuttiin äidin kanssa melkein eturivissä ja laulettiin ABBAn biisejä. Pidettiin syyslomalla myös raclette-ilta Oton veljen ja hänen kihlattunsa kanssa ja lapset kävivät kavereiden luona Turussa.

Pidettiin kurpitsanmaalausilta naapureiden kanssa Halloweenin kunniaksi ja meillä oli niin mukavaa yhdessä.

Marraskuu

Heti kuun alussa laitettiin tietysti joulukuusi olohuoneeseen ja alettiin muutenkin virittäytymään pikkuhiljaa joulutunnelmaan. Askarreltiin joulujuttuja, leivottiin piparkakkutalo ja katseltiin iltaisin jouluelokuvia. Marraskuu on joka vuosi mukavampi, jos silloin omistautuu jo täysillä joulun odotukselle. Joulu saa vuoden synkimmän kuukauden tuntumaan sata kertaa valoisammalta. Yllätettin mun äiti koristelemalla hänelle joulu kotiin ja käytiin lasten kanssa myös pulkkamäessä. Rakkaat Salla, Hanne ja Maria veivät mut synttärilahjaksi syömään Boon Namiin ja Maria teki mulle numerologisen tulkinnan ja se oli niin hauskaa ja mielenkiintoista!

Oton kanssa käytiin kuun lopuksi työmatkalla  ja saatiin valmiiksi meidän ensimmäinen oma digituote eli Rakkausjoulukalenteri, josta tuli ihan hitti! Kalenterin myynti ylitti meidän kaikki tavoitteet kirkkaasti ja saatiin siitä ihanaa palautetta.

Joulukuu

Vihdoin lasten pitkä odotus päättyi ja sai avata joulukalentereiden ekat luukut. Tehtiin myös Oton kanssa elf on the shelfiä lapsille. Sen sijaan blogijoulukalenteri pysyi tänä vuonna pois, sillä tiesin jo pari kuukautta etukäteen, että mulla ei kertakaikkiaan joulukuussa riitä resurssit sen toteuttamiseen. Itsenäisyyspäivän jälkeen lähdin nimittäin viikoksi  työ- ja kuvausmatkalle Zimbabween ja se oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista, johon halusin keskittyä täysillä ilman stressiä joulukalenterista. Olin jännittänyt matkaa kovasti etukäteen, mutta ihan turhaan, sillä kaikki sujui tosi hyvin. Jännitti vain olla ekaa kertaa niin kaukana perheestä ja niin kauan pois Oton ja lasten luota. Heilläkin kaikki sujui kuitenkin hyvin. Pian reissun jälkeen alkoikin jo joululoma ja vietettiin ihan mielettömän ihana jouluaatto yhdessä mun äidin ja Oton isän, sisarusten ja heidän puolisoiden sekä mun tädin kanssa meidän luona. Mun täti oli meillä muutaman päivän ja se oli niin ihanaa, koska meillä oli ollut kauhea ikävä häntä! Joululomalla pidin ihan täysin lomaa ensimmäistä kertaa koko vuonna ja se teki niin hyvää kropalle ja mielelle.

Vuosi 2024 oli monien unelmien täyttymisen vuosi, mutta samalla yksi rankimmista vuosista. Mutta se ei ollut yhtään surullinen vuosi, toisin kuin edellinen vuosi. Vuosi 2024 jää ikuisesti mieleen vuotena, jolloin sain äidin takaisin lähelle, julkaisin ensimmäisen äänikirjan, matkustin yksin toiselle puolelle maailmaa, koin paljon uusia ja hienoja asioita yhdessä Oton ja lasten kanssa ja ennen kaikkea sain ekaaa kertaa keskittyä koko vuoden tekemään töitä yhdessä Oton kanssa meidän yhteisessä yrityksessä. Se on jotain, mistä me haaveiltiin vuosikymmen ja vihdoin se on totta joka ikinen päivä.

Vuodelta 2025 toivon parempaa balanssia työn, vapaa-ajan ja hoivatyön välillä. Toivon paljon pieniä onnen hetkiä, paljon ulkoilua ja naurua. Toivon myös, että jaksan pitää hyvinvointitavoitteistani kiinni ja saan treenaamalla vahvemman kehon, joka jaksaa ja voi hyvin joka päivä.

Moikka ihanat! Ajattelin kirjoittaa vähän kuulumisia ihan tänne blogin puolelle, kun viime aikoina ei ole tullut sitä tehtyä. Tämä vuoden alku on ollut rankempi kuin osasin odottaa, mutta pikkuhiljaa mieli alkaa olla valoisampi ja alan palata takaisin niille raiteille, joilla vielä toiveikkaana vuoden ensimmäisenä päivänä olin. Kyllä tällä vuodella voi olla mulle vielä paljon hyvääkin annettavaa. Pitää vain avata sydän uusille mahdollisuuksille ja ihanille asioille ja olla valmiina vastaanottamaan niitä. Vuosi on vasta ihan alussa, ja sen, että se alkoi surullisissa merkeissä ei tarvitse määritellä koko loppuvuoden suuntaa.

Ja oikeastaan musta tuntuu, että nyt kun hautajaiset ovat olleet ja ollaan saatu käsitellä surua yhdessä läheisten kanssa ja jättää jäähyväiset, on mieli kevyempi ja huomaan helpommin taas niitä hyviä juttuja. Vaikka suru ja ikävä ei koskaan poistu täysin, nyt on taas tilaa myös ilolle ja ihanille asioille. Jo heti eilen sain hyviä uutisia, joilla voi kenties olla suurikin vaikutus tämän vuoden tekemisiin. Kerron siitä lisää vielä myöhemmin.

Tänään meillä oli kuopuksen 1,5-vuotisneuvola ja hän oli kasvanut niin hienosti! Neuvolan vastaanotolla hän piirteli innoissaan paperin täyteen ja sai kehuja ilmiömäisestä kynäotteestaan. Kuopukselle kuuluu oikein hyvää. Hän on alkanut puhumaan pikkuhiljaa sellaisia kahden sanan lauseita ja yöunetkin ovat sujuneet hieman paremmin viime aikoina. Katkonaisille unille tammikuussa löytyi selitykseksi se, että hampaita tuli todella rivakassa tahdissa monta lisää.

Kolmonen täytti viime viikolla jo kuusi vuotta ja hyväksyttiin hänelle eskaripaikka. Niin jännittävää! Odotan kyllä eskaria innolla, sillä meillä ainakin koululaiset tykkäsivät tosi paljon olla eskarissa aikanaan ja se oli jotenkin sellainen tosi kiva elämänvaihe. Mutta en kyllä silti kestä, että ensi vuonna meidän kolmas vauva menee muka jo kouluun, miten! No, ei pidä hötkyillä, ensin tässä on vielä tämä dagiskevät ja sitten pitkän kesäloman jälkeen eskarivuosi. Mutta kokemuksesta tiedän, että se menee hurjan nopeasti ja kohta sitten odotellaan jo sitä koulun alkua.

Oton kanssa vietimme viime viikolla yhdeksättä hääpäivää ja 12. vuosipäivää. Otto antoi mulle hääpäivälahjaksi Soda Streamin ja sen kanssa ikuisen ylläpidon – hän kuulemma pitää aina huolen, että mulla on tuoretta hiiliihapotettua vettä saatavilla ja pullot puhtaana! Voin kertoa, että tämä käytännöllinen lahja yhdessä ylläpitopalvelun kanssa oli ehkä yksi romanttisimmista jutuista, mitä oon ikinä saanut. Otto tietää tasan mitä kaipaan ja on valmis huolehtimaan, että saan sen. Ihana! Mäkin annoin Otolle hääpäivälahjan, mutta se jääköön meidän kahden väliseksi. Oli tyytyväinen lahjaansa hänkin. Käytiin myös kahdestaan syömässä ravintola Hugossa Oulussa ja oli kyllä herkullista ruokaa.

Tällä viikolla mulla on ihan täysi työviikko, mutta ensi viikolla lapset ovat hiihtolomalla ja suunnitelmissa on itsekin tehdä vähän lyhyempää päivää. Ajateltiin käydä ainakin laskettelemassa koko perhe tässä Helsingin lähellä jonain päivänä. Muuten ollaan varmaankin aika paljon kotona ja ulkoillaan ja rentoudutaan. Kaksi Oulun reissua ajomatkoineen tälle vuodelle on jo tehty, joten nyt tekee hyvää olla ihan vaan kotiympäristössä, eikä matkustella minnekään. Ihanaa kun hiihtolomalla meidän isotkin ovat enemmän kotona, kun ei ole koulua ja harrastuksia. Aiotaan käydä myös meidän toisen koululaisen kanssa katsomassa Titanic leffassa, kun siitä ilmestyy se 25-vuotisjuhlaversio! Siitä tulee varmasti ihanaa. Ollaan molemmat nähty se leffa varmaan ainakin kymmenen kertaa, mutta koskaan siihen ei kyllästy.

Meillä on paljon kivoja suunnitelmia tälle vuodelle ja tässä vuoden alussa on aina jännittävä fiilis, kun ei vielä tiedä mitkä kaikki niistä tulevat toteutumaan tai mitä muuta uutta ja jännää universumi heittää meidän tielle. Mutta olen varma, että tästä vuodesta tulee vielä hyvä vuosi. Olen toiveikas ja olen kiitollinen niin paljosta. Ihanaa huomista ystävänpäivää kaikille ja valtavan suuri kiitos vielä kaikista lämpimistä ajatuksista ja kauniista sanoista, joita olette lähettäneet. <3

Instagramin puolella tuli puhetta vanhoista kunnon kuulumispostauksissa tuossa tovi sitten, ja ehdotin silloin, että voisin tehdä aina silloin tällöin blogin puolelle niitä. Nykyisin kuulumisia tulee useammin kerrottua Instagramissa, mutta siellä ne tulee kerrottua aina lyhyemmin ja kenties pinnallisemmin. Moni kertoi kaipaavansa hitaampia postauksia, ajatuksia ja pohdiskelua ja ihan random höpöttelyä. Joten täältä pesee viime aikojen arkikuulumisia blogipostauksena!

Vietettiin toissa viikonloppuna esikoisen 11-vuotissynttäreitä auttamattomasti myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mun äiti oli meillä käymässä Oulusta siksi. Äiti oli ollut meillä viimeksi kesälomalla, joten olihan tässä jo hetki ehtinyt vierähtää näkemisestä. Onneksi äiti on tulossa meille myös jouluksi, niin tällä kertaa tapaamisten väli ei ehdi karata niin pitkäksi. Ollaan soiteltu kuitenkin videopuheluita harva se päivä myös tässä välissä, joten esimerkiksi taaperolle mummu on yhtä tuttu kuin kaikki muutkin perheenjäsenet. Heti kun mummu ja armas tulivat tänne, hän oli menossa mummun syliin. Mun äiti yöpyi meillä vajaan viikon ja oli kyllä kivaa, kun hän oli täällä.

Päästiin myös Oton kanssa käymään treffeillä kolmatta kertaa sitten taaperon syntymän, kun äiti oli lasten kanssa. Meillä ei ole ihan hirveästi lähipiirissä ihmisiä, jotka uskaltaisivat hoitaa pientä vauvaa tai taaperoakaan, joten ollaan näin pienen kanssa lähinnä sen varassa milloin mun äiti on täällä. Isompia lapsia saadaan kyllä helposti hoitoon ja ollaan kiitollisia siitäkin. Onneksi tiedetään, että taaperokin kasvaa nopeasti ja pian me päästään taas treffeille vaikka kerran kuussa, jos halutaan. Ollaan nautittu hurjasti siitä, että ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä vauvan ja taaperon kanssa ja onneksi yhteistä aikaa on iltaisin hänen mentyä nukkumaan myös. Mutta kyllä näin vuoden ja pian neljän kuukauden jälkeen teki todella hyvää päästä taas hetkeksi olemaan ihan vain Iina ja Otto, eikä äiti ja pappa.

Tuli muuten pappasta mieleen, että taapero on ensimmäinen meidän lapsista, joka sanoo heti alusta asti Ottoa nimellä pappa. Muut sanoivat tai sanovat edelleen ensisijaisesti isi. Mutta taapero on nyt napannut pappan käyttöön. Luulen, että siihen vaikuttaa myös se, että koskaan aiemmin Otto ei ole voinut olla kotona hoitovapaalla lapsen kanssa silloin, kun on ollut se kriittinen vaihe puheenkehityksessä, kun kaikki nämä tärkeät ensisanat opitaan. Nyt kun Otto on taaperon kanssa kotona, hänkin ymmärtää jo paljon enemmän ruotsia ja sanoja tulee myös ruotsiksi.

Taapero on viime aikoina oppinut taas paljon uusia sanoja ja veikkaan, että sanoja tulee ehkä parikymmentä. Tällä viikolla on opittu mm. ”kakku”, ”kotkot” ja se aiemmin mainittu ”pappa”. Perhesanoista: siskojen nimistä hän osaa edelleen vain yhden (jota käyttää kaikista) ja sitten on ne vanhat tutut ”äiti” ja ”mummu”, jotka hän on osannut tosi pitkään. Muuten tulee esimerkiksi ”Titta” (katso), ”Kiitti”, ”Kukka”, ”Kakka”, ”Nakki”, ”Nam”, ”Apa” (napa), ”Nenä”, ”Pupu”, ”mijaa” (kissa), ”haa-haa” (koira), ”Pyy” (lehmä), ”Tissi/Tissiä”, ”Jajja” eli vauva, ”Joo”, ”Ei”, ”Tää on?” ja ”Tätä!” (haluan tätä), ”brrrr” eli auto ja ”Räyh” eli kaikki murisevat eläimet. Hän vastaa tosi ahkerasti kaikkiin kysymyksiin joko joo tai ei ja tuntuu ymmärtävän tosi paljon puhetta. Hän toimii yleensä ohjeiden mukaan, esim. vie roskan roskikseen pyydettäessä, tai vaatteen pyykkikoneeseen, tai tuo pyydetyn lelun tai hakee mukin kaapista. Hän rakastaa tanssia ja musiikkia ja on ihan hurmaava tyyppi.

Nukkumishommat on tosin olleet vähän haastavia taas viime aikoina, vaikka pari kuukautta oli mennyt jo super hyvin ja saatu nukuttua kokonaisia öitä taaperon kanssa. Väsy alkoi vähän painaa, kun nyt oli ollut tosi katkonaista noin viikon ajan. Muutama viime yö on onneksi ollut jo paljon helpompi, joten toivotaan kovasti, että on kyse ohimenevästä vaiheesta vain. Ehkä hampaita, ehkä jotain muuta? No, onneksi meitä on tässä kaksi jakamassa univelkaa, niin ei kummallakaan ehdi mennä niin kohtuuttoman suureksi. Aina toinen herää ja toinen saa levätä. Viime yönäkin taapero tuli lopulta viereen nukkumaan, mutta nukkui siinä heräämättä loppuyön ja noustiin vasta kuuden jälkeen ylös.

Ollaan ihmetelty lasten kanssa Helsinkiin satanutta upeaa lumipeitettä ja ulkoiltu. Käytiin Fallkullassa katsomassa eläimiä, kun meidän 5-vuotiaalla oli ylimääräinen vapaapäivä dagiksesta. Siellä ei ollut melkein ketään ja päästiin ihan lähelle lehmiä, poneja, pupuja ja vuohia. Lapset olivat haltioissaan ja ihmeteltiin hassua vuohea, joka ei millään halunnut pysyä omassa karsinassaan vaan hyppäsi samaan aitaukseen pupun kanssa. Se nauratti meitä kaikkia kovasti. Taapero on ollut aivan ihmeissään ja  innoissaan lumesta ja lumileikeistä.

Tuntuu ihan hullulta, että tällä viikolla on jo joulukuu! Vastahan tämä syksy alkoi ja kohta on jouluaatto. Mutta en voi sanoa ettenkö odottaisi super innolla joululomaa. Etenkin meidän isommilla lapsilla on jo niin valtavan paljon kaikkia omia juttuja ja kavereita (mikä on tietysti aivan ihanaa), että heitä on oikeasti välillä ihan ikävä! Tottakai joka päivä jutellaan päivästä ja halataan ja syödään yhdessä iltaruoka ja viikonloppuisin ja iltaisin hengataan yhdessä usein silloin kun he eivät ole kavereilla tai harrastuksissa. Mutta on todellakin ikävä sellaista rauhallista joululomaa, että löhötään yhdessä yökkäreissä, katsotaan sarjoja tai leffoja, syödään herkkuja ja pelataan lautapelejä monta päivää vailla mitään menoja minnekään. Siitä tulee niin ihanaa!

Vastauksena otsikon kysymykseen: Meille kuuluu juuri nyt tosi hyvää. Eletään innostavaa aikaa, kun samalla suunnitellaan ensi vuotta ja paketoidaan tätä vanhaa kasaan. Nautitaan joulun odotuksesta ja toisistamme, nautitaan siitä, että Otto saa olla kotona taaperon kanssa. Vähän väsyttää välillä, mutta se on ihan ok. Tuetaan toisiamme ja rentoudutaan iltaisin, koska iltaisin taapero onneksi nukahtaa salamannopeasti oman unilauluja laulavan saukko-unilelunsa kanssa.

Ihanaa viikon alkua kaikille ja laittakaa ihmeessä IG:ssä palautetta, että oliko kiva lukea välillä kuulumisia tällaisessa pidemmässä tekstiformaatissa, eikä nopeina ja katoavina storyina.

Noniin! Nyt luvassa viimeinkin tämä postaus, jota lupailin teille kirjoittavani kunhan ollaan saatu yöimetys päätökseen. Meillä oli yöimetyksen lopetukselle ja lapsen yksin nukkumiselle sellainen takaraja, että oltiin lähdössä syyskuun lopussa reissuun ja reissussa haluttiin rauhassa valvoa aikuisten kesken iltaisin sitten kun lapset ovat jo nukkumassa. Tiedettiin koko kesän ajan, että ollaan lähdössä reissuun ja ajateltiin aina, että kyllä me ehditään harjoitella unihommat, kyllä me ehditään. No, kaksi viikkoa ennen reissuun lähtöä taapero nukkui edelleen meidän välissä aina n. klo 02/03-08/09. Nyt kerron teille, miten edettiin siitä siihen tilanteeseen, että jo ennen reissua taapero nukkui kokonaisia öitä omassa huoneessa.

Lähtötilanteena oli siis se, että iltatoimien jälkeen imetin taaperon iltaisin, sitten Otto nukutti hänet omaan sänkyyn. Siellä hän nukkui aina n. klo 02-03 asti tyytyväisenä, kunnes alkoi kaipailemaan tissiä ja unikaveria. Sitten otin hänet aina viereen, minkä jälkeen me nukuttiin kummatkin huonosti loppuyö ja hän roikkui tissillä jatkuvasti. Tuloksena oli aamuisin väsynyt äiti ja väsynyt taapero. Not cool. Vaikka sen tiesi järjellä, että kyse on oikeasti vaan muutaman yön projektista, niin silti tuli vaan lykättyä ja lykättyä. Mutta onneksi oli se aikaraja, joka pakotti lopettamaan jahkailun.

Kun me sitten tehtiin se päätös, että nyt lähdetään tavoittelemaan kokonaisia öitä, meillä oli aika selkeät sävelet miten toimitaan.

Suunnitelmana oli: 

– Minä menen eri huoneeseen nukkumaan ja Otto ottaa päävastuun öistä

– Pidennetään yötissitöntä aikaa tunti per yö, eli ei heti koko yötä. 

– Taaperon ei tarvitse itkeä yksin, eikä osata nukahtaa täysin yksin, tarvitsee vain osata olla pikkuhiljaa ilman yötissiä. Eli sylissä lohduttaminen ja Oton vieressä nukkuminen enemmän kuin ok.

– En imetä enää siellä huoneessa missä taaperon sänky on.

– Otto valvoo pelaamassa mahd. pitkään, koska on kivempi rampata (tarvittaessa) lohduttamassa lasta silloin kun on itse hereillä, kuin puoliunessa. Mä taas menen ajoissa nukkumaan, jotta jaksan herätä aikaisin taaperon kanssa ja Otto saa nukkua aamulla pitkään.

Meillä oli aiempaa kokemusta tästä tavasta vuodelta 2018 meidän kolmosen kanssa ja se toimi silloin hyvin. Eli sovittiin Oton kanssa kellonajat mihin asti Otto oli vastuussa ja mä nukuin, ja sitten kun se kellonaika oli mennyt ohi, vuoro vaihtui ja otin taaperon tissille sinne eri huoneeseen.

1. YÖ 

Ensimmäisenä yönä sovittiin, että se kellonaika oli 04. Taapero nukkui yllättävän hyvin sinne klo 04 asti, kun Otto valvoi alakerrassa ja mä nukuin eri huoneessa. Hän oli itkenyt vain kerran ja rauhoittunut, kun Otto kävi lohduttamassa. Klo 04 taapero havahtui itkemään ja otin hänet lastenhuoneeseen loppuyöksi mun viereen. Loppuyö oli katkonainen, mutta olin ainakin saanut nukkua rauhassa klo 23-04.

2. YÖ 

Tokana yönä sovittiin kellonajaksi 05. Minkä lasken itse jo aamuksi! Taapero heräsi itkeskelemään 03 ja 04 aikaan, mutta rauhoittui muutamassa minuutissa, kun Otto kävi rauhoittelemassa. Otto valvoi itse klo 04 asti ja meni sitten samaan huoneeseen nukkumaan. Meidän yllätykseksi taapero heräsi vasta 05.30. Otin hänet silloin viereen sinne eri huoneeseen, aivan kuten ensimmäisenä yönä. Mä sain siis nukkua silloin ensimmäisen täyden yön todella pitkään aikaan, kun nukuin 23-05.30! Se oli huikea tunne.

3. YÖ

Kolmantena yönä sovittiin kellonajaksi 06. Taapero heräsi taas itkeskelemään joskus klo 03 mutta rauhoittui ihan itse ennen kuin Otto ehti tehdä mitään, ja sen jälkeen nukkui puoli seiskaan asti aamulla. Ja sitten en enää ottanut häntä viereen nukkumaan, vaan me tultiin alakertaan ja laitoin valoja päälle ja telkkarin auki ja höpöteltiin ja tein selväksi, että on aamu.

4. YÖ

Neljäs yö meni samalla tavalla kuin kolmas yö. Heräsi kerran itkeskelemään, mutta rauhoittui ja sitten aamulla nukkui n. 6.30 asti ja nousin hänen kanssa ylös ja laitoin valoja päälle ennen ensimmäistä imetystä.

Ja näin meillä oli taapero, joka osasi nukkua kokonaisen yön. Sitten oli aika siirtää taaperon sänky ”omaan huoneeseen” eli meidän 5-vuotiaan huoneeseen, jossa taapero on nyt siitä asti nukkunut yksin. 5v taas on nukkunut isosiskojen kanssa. 5v saa muuttaa pian takaisin omaan huoneeseensa yhdessä taaperon kanssa. Taapero ehti nukkua kaksi kokonaista yötä ”omassa huoneessa” ennen kuin oli aika lähteä reissuun ja silloin meillä oli herätys jo kolmen jälkeen yöllä.

Meillä oli onneksi myös reissussa niin iso talo, että sieltä riitti taaperolle ihan kokonaan oma huone. Hän nukkui sielläkin kokonaisia öitä matkasängyssä. Heräili vaihtelevalla menestyksellä (joinakin öinä ei kertaakaan, toisina muutamankin kerran), mutta yötissi ei tullut takaisin. Ja nukahtaminen sujui iltaisin mukavasti ja nopeasti. Aamuisin heräsin klo 06-08 välillä hänen kanssa.

Kotona tulikin sitten vähän takapakkia öihin, kun taapero oli kipeänä. Otto meni muutamana yönä nukkumaan pinnasängyn viereen patjalle ja otti myös taaperoa viereen nukkumaan, kun tämä ei millään halunnut nukkua yksin omassa sängyssä, mikä on tietysti enemmän kuin ymmärrettävää. Yötissi ei ole tullut takaisin, mutta sitä nyt taas harjoitellaan, että hän nukkuisi rauhassa ihan kokonaisen yön ilman useita heräilyjä. Hän on nyt taas ollut sitä mieltä, että haluaisi nukkua vaan isin kainalossa ja on heräillyt useita kertoja yössä. Mutta määrätietoisesti ja lempeästi kun jatketaan samalla mallilla, niin eiköhän ne kokonaiset yöt omassa sängyssä sieltä tule takaisin! Lasten kanssa tulee aina kaikenlaisia vaiheita ja sen olen oppinut, että kannattaa aina nauttia silloin kuin voi, eikä stressata vaikka olisikin joku hankalampi vaihe menossa. Yleensä hankalampaa vaihetta seuraa taas helpompi vaihe, eikä se hankaluus ainakaan stressaamalla helpota.

Nyt tosiaan suunnitelmissa on se, että 5-vuotias muuttaa takaisin omaan huoneeseen heti kun nämä yöt tästä taas vähän helpottaa ja me aletaan sisustamaan yhteistä kivaa lastenhuonetta heille. 5-vuotias on odottanut sitä kovasti jo siitä asti kun kerroin, että meille tulee vauva, eli vihdoin hänen odotus pian palkitaan!

Meidän esikoinen täytti 11 vuotta ja kysyin häneltä mitä hän haluaisi synttäriherkuksi. Hän halusi kuulemma Solero-jäätelön makuista, raikasta herkkua. Sain ihan vapaat kädet sen toteuttamiseen ja lähdin miettimään erilaisia ideoita. Kysyin myös seuraajilta Instagramissa ideoita ja suurin osa vinkkasi erilaisia hyydyke- ja juustokakkuja.

Suurimmassa osassa oli ainakin mangososetta ja tuorejuustoa ja mangoa ja tuorejuustoa löytyy myös tästä lopullisesta kakusta. Halusin kuitenkin tehdä siitä ekstra-raikkaan, enkä käyttänyt lainkaan valmissoseita ja lisäsin myös paljon hedelmää. Kakusta tuli niin hyvä, että meidän perhe vetäisi sen naamariin yhdeltä istumalta. Okei, Otto kyllä söi eniten, hän otti kolme kertaa lisää. Otto on raikkaiden makujen ystävä, eikä tykkää lainkaan tuhdeista esim. suklaakakuista, eli tämä kakku on niiden vastakohta. Ja mikä tärkeintä, tämä kakku maistui esikoiselle ihan super hyvin myös ja hän oli onnellinen omasta kakusta.

Mulla liittyy ällöttävä muisto mangopilttiin omasta nuoruudesta (älkää kysykö :D, kerron kyl jos kysytte), niin en vaan kestä sitä. Mutta tuore mango, se on nannaa. Jos teillä ei ole henkilökohtaisia mangopilttitraumoja niin sen voi toki korvata valmiilla mangososeella. Mutta ei se mangon pilkkominen ja soseuttaminen niin hankalaa ole, kunhan on oikeasti kypsä mango eikä sellainen kova ja raaka.

Maailman hedelmäisin kakku (8-10 hlö)

Aktiivinen valmistusaika n. 30min + 4h jääkaapissa. 

Pohja:

150g Digestive-keksejä

75g voita

Täyte:

300g  Philadelphia-tuorejuustoa

2dl kuohukermaa

1 syöntikypsä mango (250-300g)

1 (luomu)limen kuori raastettuna

1/2dl sokeria

Muutama tippa vanilja-aromia

6 liivatelehteä

3rkl limen mehua

Kiille:

4 passionhedelmää

1dl limen mehua tai muuta mehua oman maun mukaan

2 liivatelehteä

Koristeeksi:

Hedelmiä oman maun mukaan, meillä oli persikkaviipaleita ja viinirypäleitä

Valmistusohje:

1. Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita yhteen ja painele leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle (Vuoan sopiva koko esim. 22-24cm). Laita pohja jääkaappiin 15 minuutiksi.

2. Kuori mango ja irrota kova keskusta. Soseuta mango blenderissä. Raasta limen kuori. Laita liivatelehdet kylmään veteen.

3. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää sekaan tuorejuusto, sokeri, vanilja-aromi, mangosose ja limen kuoriraaste.

4. Kiehauta 3rkl limen mehua. Purista liivatelehdet kuivaksi ja lisää koko ajan sekoittaen limen mehuun.

5. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen sekaan koko ajan vatkaten.

6. Kaada täyte pohjan päälle vuokaan ja anna jähmettyä jääkaapissa ainakin 3h.

7. Laita 2 liivatetta kylmään veteen. Sekoita keskenään 4 passionhedelmän sisukset ja 1/2dl limen mehua.

8. Kiehauta 1/2dl limen mehua ja lisää liivatteet sekaan. Sekoita liivateseos muiden ainesten joukkoon.

9. Lusikoi kiille kakun päälle ja jähmetä jääkaapissa 1h.

10. Koristele kakku esim. persikkaviipaleilla ja viinirypäleillä, tai muilla hedelmillä.

Vaikka työvaiheita on monta, ne eivät tule kaikki kerralla onneksi ja ovat helppoja ja nopeita. Ainoastaan hyydyttäminen ottaa jonkin verran aikaa, mutta sitäkin voi tarvittaessa nopeuttaa (esim. kiilteen osalta) laittamalla kakun hetkeksi pakkaseen. Lopputulos on super hedelmäinen! Kiille passionhedelmän ja limen kanssa on ihanan raikas ja kirpeä, koska en laittanut siihen yhtään sokeria. Jos kirpeys ei ole sun juttu, niin korvaa limen mehu vaikka appelsiinimehulla tai ananasmehulla. Me tykätään koko perhe kirpeästä, niin limen mehu oli just meidän juttu!