Helou! Ensi viikonloppuna joulutunnelma alkaa hiipiä Helsinkiin ja muihin kaupunkeihin, ja lapsille ja lapsenmielisille on vaikka mitä kivaa tekemistä. Meillä jää tänä vuonna perinteiset Joulukadun avajaiset käymättä, koska en aiemman kokemuksen perusteella kertakaikkiaan uskalla tämän mahan kanssa lähteä sinne väkijoukkoon. Mutta onneksi on kaikkea muutakin hauskaa, mä kokosin pienen vinkkipostauksen, ja jos selaatte aavistuksen alaspäin niin löytyy myös tapahtuma jonne voitte tulla moikkaamaan meidän perhettä. Postaus sisältää vinkkejä myös muihin kaupunkeihin kuin vain Helsinkiin, eli kannattaa selata vaikka ette PK-seudulla asuisikaan!

1. LASTENTORI 19.11. klo 10-14 Alppilan seurakuntakeskus, Kotkankatu 2 00510 Helsinki

Lastentori järjestetään jo kolmatta kertaa, ja tokaa kertaa meidän perhe on siellä mukana! Paikalla on siis suosittu bloggaajakirppis, jossa on useampia myyjiä paikalla, ja me ollaan siis myymässä myös. Mulla on lasten juttujen lisäksi myynnissä myös mun omia kenkiä, vaatteita ja laukkuja, joten vaikka ei olisikaan lasten vaatteille tarvetta niin kannattaa tulla kurkkaamaan ja moikkaamaan! Ja kannattaa tulla aikaisin, viimeksi mä myin meidän pöydän tyhjäksi ensimmäisen 1,5 tunnin aikana.

Blogikirppiksen lisäksi siellä on monen monta mahtavaa merkkiä tarjouksineen myymässä kaikkea ihanaa vaikka pukin konttiin, mm. Melli Ecodesign, Kiddow, Oot niin ihana -vauvakirja ja bObles! Tapahtumassa on lapsille vaikka mitä kivaa tekemistä kuten joulukorttityöpaja, leffateatteri, minihampparibaari ja joulupukkikin on tavattavissa. Meidän tytöt odottavat jo ihan intona että pääsevät sinne touhuamaan.

Kuva: Helsingin Kaupunginmuseo

2. Pikkuisten Joulu, 20.11. klo 13-17, Helsingin Kaupungin museon Lasten Kaupunki, Aleksanterinkatu 16

Pikkuisten Joulussa on mm. perinteinen tiernapoikaesitys, piparin koristelua, musiikkiesityksiä, vanhan ajan joulupukin kanssa jutustelua ja joululaulujen laulamista perinteisessä kuusijuhlassa Lasten Kaupungin kansakoululuokassa. Kuulostaa aivan ihanalta!

3. Aleksin Joulukadun Avajaiset 20.11. klo 15 alkaen, Aleksanterinkatu, Helsinki

Joulukatu avataan perinteisesti sunnuntaina, ja siihen liittyvää avajaisohjelmaa musiikkiesityksineen on Senaatintorilla klo 15 alkaen. Itse valot sytytetään ja kulkue lähtee liikkeelle klo 16. Me ollaan tosiaan käyty lasten kanssa joulukadun avajaisissa melkeinpä joka vuosi, ja aina lapset ovat olleet yhtä haltioissaan. Kannattaa kuitenkin varautua tungokseen, ja siihen että aikuiset eivät mitä luultavimmin varo lapsia vaan tunkevat taaperoidenkin eteen ihan surutta että saavat kivan somekuvan joulupukista. Eli jos ei itse ole vähän röyhkeä, niin ei välttämättä näe yhtään mitään. Se on se ikävä puoli. Kulkue kiertää Aleksanterin kadulta Kolmen sepän patsaan ohi Mannerheimintielle, ja siellä saattaa olla ehkä vähän väljempää, mutta sinne kulkue tulee toki sitten vähän myöhemmin sillä eteneminen ei ole mitenkään hurjan nopeaa.

Tsekkailin tarjontaa ja joulukadun avajaisia järjestetään viikonlopun aikana myös mm. Tampereella (su) ja Oulussa (pe). Turussa Satumaisen joulun avajaisia vietetään 26.11. ja joulupolkua on avaamassa itse Robin, Jyväskylässä myöskin ensi viikolla eli 25.11-27.11. Kannattaa tarkistaa oman kaupungin tarjonta Googlesta!

4. Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! -elokuva, koko viikonlopun, Leffateattereissa ympäri Suomen

Meille tulee tyttöjen täti viikonloppuna yökylään ja ajateltiin mennä koko porukalla tsekkaamaan Tatu ja Patu -uutuusleffa. Meillä on Tatun ja Patun ihmeellinen joulu -kirja, johon elokuva ilmeisesti perustuu, ja se on ainakin aivan huikea. Tiara sai kirjan viime vuonna aattoaamun paketissa josta tuo kuvakin on otettu, ja se kirja on luettu kyllä moneen kertaan. Tatu ja Patu ovat ihan huikeita hahmoja ja veikkaan että leffassa riittää huumoria ihan koko perheelle.

5. Kaakao ja satukirjat

Jos on sellainen fiilis ettei kertakaikkiaan jaksa lähteä mihinkään ihmisjoukkoon, tai vaikka talviflunssa iskee päälle niin ihan yhtä varteenotettava vaihtoehto on myös tehdä vaikka herkkua kanelista vaahtokarkkikaakaota ja jäädä sisälle lukemaan satuja koko päiväksi. Tai mennä pulkkamäkeen ja napata kaakaot mukaan!

Ounastelin perjantaina, että tästä saattaa tulla aika kiva viikonloppu, mutta en mä nyt tajunnut että ihan NÄIN kiva! Olen vieläkin sanaton ja häkeltynyt siitä, että Inspiration Blog Awardsien Vuoden Inspiroivin Lifie Vaikuttaja -kategorian voitto osui eilen omalle kohdalleni. Istuskelin gaalassa Oton kanssa, suunnilleen perimmäisessä nurkassa kahdestaan ja yhtäkkiä kuulin oman blogini nimen sanottavan ja mulle tuli kauhea kiire mennä lavalle vastaanottamaan palkintoa. Olin ihan paniikissa väkijoukossa ja pelkäsin että kompuroin matkalla, mutta pääsin kuin pääsinkin ehjänä perille. Huhhuh sitä tunnetta! Mua jännitti ihan uskomattoman paljon ensinnäkin olla ihmisten ilmoilla, kun olin ensin ollut kotona verkkareissa melkein pari viikkoa, ja toiseksi yhtäkkiä olla vielä siinä kaikkien edessä seisomassa ja puhumassa. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin.

Kuvat: Henri Ilanen

Kiitos ihan mielettömän paljon vielä tätäkin kautta kaikille teille jotka äänestitte, ja ja jotka olette onnitelleet mua eilen ja tänään. Tuli kyllä ihan huikea fiilis sekä tästä tunnustuksesta että teidän sanoista. Aina välillä sitä miettii, että teenköhän mä tätä hommaa oikein ja tykkäävätköhän ihmiset vielä vuosienkin jälkeen, ja nyt ainakin tuli sellainen olo että en mä ihan hakoteillä välttämättä ole, ehkä mä teen jotain oikein. Vaikka olen ollut ehdolla useasti ja saanut palkintojakin, niin ei siihen koskaan voi tottua, en mä ainakaan. Joka kerta se tuntuu yhtä ihmeelliseltä ja hienolta, ja joka kerta siitä tulee yhtä nöyrä fiilis. Teille mä tätä hommaa teen – vaikkakin täydellä sydämellä ja tasan omalla tyylilläni. On ihan mielettömän mahtavaa, että se mun tyyli kolahtaa. Kiitos, oikeasti.

Me ei viivytty eilen gaalassa kovinkaan kauaa, sillä sen lisäksi että en halunnut rasittaa itseäni liikaa, mua jännitti vaan ihan hirveästi ja ahdisti ihmispaljous vaikka tuttuja olikin ihana nähdä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta olin ihan todella epävarma itsestäni ja ulkonäöstäni ja oikeastaan ihan kaikesta, ja odotin vaan että pääsen kotiin sohvalle peiton alle piiloon. Se on tämä raskaus ja hormonit jotka saavat mut tuntemaan itseni niin epävarmaksi, yleensä olen vaan innoissani juhlista. Onneksi Otto oli mun mukana, muuten olisin varmaan pökertynyt jännityksestä eilen, haha. Onneksi kerettiin kuitenkin pikavisiitistä huolimatta moikkaamaan vaikka kuinka monia ihania huipputyyppejä pitkästä aikaa, ja jäi hyvä mieli.

Mun mekko oli Asoksen Maternity-puolelta tilattu, ja mä tykkäsin siitä tosi paljon, Rakastan tuota mekon retrohenkisyyttä ja ihanaa mintunvihreää väriä, vaikka olisin kieltämättä saattanut tuntea oloni kotoisaksi jos olisin vaan pukeutunut mustaan niinkuin niin moni muu. Noo, laitetaan vaikka raskausaivojen piikkiin tämäkin väri-päähänpisto. Nuo kengät on musta myös tosi söpöt kun ne olivat niin karkkiset jotenkin, ja tosi hyvät jalassa kun korko oli niin tukeva ja maltillinen.

Tytöt olivat illalla oman tätinsä hellässä huomassa, ja nukkuivat kun me tultiin kotiin puoli yhdentoista maissa. Tänään herättiin jo aikaisin aamulla ja mä kokkasin koko porukalle munakokkelia ja muuta aamupalaa. Tytöt olivat ihan fiiliksissä mun kukista ja palkinnosta. Eilen illalla he kysyivät multa ennen kun me lähdettiin että ”Äiti voitatko sä?”. Mä vastasin että enhän mä sitä voi etukäteen tietää mitenkään, niin he olivat maailman ihanimpia ja sanoivat että ”Me voidaan askarrella sulle pokaali jos sä et voita koska oot silti meidän paras äiti!”. Ihanat tytöt en kestä<3

Ollaan saatu tänään kämppää laitettua kuntoon ja alakerrassa on enää neljä muuttolaatikkoa, mikä on ihan mieletön edistys. Päivällä niitä oli vielä ainakin kymmenen. Yläkerrassa riittää vielä puuhaa mutta on sielläkin saatu paljon jo aikaiseksi. Kyllä tämä tästä vielä, olen yllättynyt että päästiin tänään näinkin pitkälle. Pikkuhiljaa tämä tästä edistyy. Takana on tosiaankin ihan huikea ja uskomaton viikonloppu, ja saa kyllä mennä hymy korvissa nukkumaan tänäänkin.

Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet! Marraskuussa blogissa on luvassa vaikka ja mitä kivaa mistä olen jo etukäteen innoissani. Super onnellinen ja kiitollinen  Iina kuittaa täältä, ollaan kuulolla <3

Raskausajan ruokavalio – kuuma peruna

Pitkään mun on pitänyt jo kirjoittaa tästä aiheesta, joka on melkein joka päivä jotenkin näkyvissä myös mun arkielämässä tällä hetkellä: raskausajan ruokavaliosta. Ekassa neuvolassa käteen saatu kahdeksansivuinen Eviran suosituslista oli tällä kertaa kattavampi kuin aiemmissa kahdessa raskaudessa, ja se on kyllä muokannut mun ruokavaliota todella paljon.

Tämä aihe on sellainen josta kaikissa vauvaryhmissä saadaan aina riita aikaiseksi, siksi en itse ole siellä edes jaksanut siihen ”keskusteluun” osallistua. Mun mielestä se, noudattaako suosituksia kuinka tarkkaan tai ei ollenkaan, on jokaisen ihan oma asia eikä riidan aihe. Tiedostan että Suomessa riskit sairastua ruuasta ovat todella pienet, ja tavallaan ihailen niitä jotka eivät nipota niinkuin minä. Mutta itse en voisi elää itseni kanssa, jos tietäisin, että mun valinnan takia vauva saisi pysyvän vamman tai kuolisi. Siksi mä noudatan jokaista ehdotonta suositusta ihan prikulleen, ja muiden kanssa käytän omaa harkintaa.

makkara-kaali-juuresvuoka

Suurimmat riskit raskausaikana listeria ja toksoplasmoosi

Suurimmat riskit raskausaikana ovat listeria ja toksoplasmoosi. Molemmat voivat aiheuttaa pahimmillaan vauvan kuoleman, ja siksi mä otan niitä koskevat rajoitukset todella tarkkaan. En syö pehmeitä tai pastöroimattomia juustoja kuten vuohenjuustoa, tuorejuustoa, mozzarellaa, fetaa tai brietä kypsentämättömänä, en vakuumipakattua tai raakaa kalaa, enkä myöskään mitään kypsentämätöntä lihaa kuten kylmäsavulihoja, tai esim. mediumiksi jätettyä pihviä. Myöskin kaikki pakastevihannekset ja valmisruoat kypsennän kiehuvaksi ennen syömistä.

Syksyllä oli juttua myös Keskon toimittamasta rucolasta löytyneestä ehec-bakteerista, eli siis Kesko oli toimittanut pitopalvelulle rucolaa jossa sattui olemaan myös raskaanaoleville vaarallista ehec-bakteeria. Tämän jälkeen mä en ole syönyt melkeinpä mitään salaatteja tai kypsentämättömiä, kuorettomia raakoja vihanneksia ravintolassa/tapahtumissa, ainoastaan itse pesemiäni vihanneksia kotona. Aikamoisen tarkkaa siis, ja ravintolassa käyminen on ollut kieltämättä aika hankalaa. Itse kuitenkin ajattelen niin, että se että joudun yhdeksän kuukauden ajan skippaamaan herkullisia ruoka-annoksia, ja syömään ehkä vähän tylsemmin, on todella pieni hinta siitä että voin olla rauhassa ruokavalion osalta ja tietää että jos vauvalle käy jotain, niin en ainakaan ole sitä omalla juuston himollani aiheuttanut.

Nachos Supreme

Vegaaninen ruoka raskausaikana

Viime aikoina olen syönyt ravintoloissa melkeinpä pelkästään vegaanista ruokaa (kypsennettynä), sillä silloin voin olla varma että ruuan valmistuksessa ei ole ollut mitään mikä aiheuttaisi listeriaa tai toksoplasmoosia. Vegeruoka on maukasta ja hyvää, ja turvallista. Esimerkiksi viime viikolla söin burgerin jossa oli ihan superhyvää portobellosientä, paahdettua myskikurpitsaa, karamellisoitua sipulia, ja  vegaanista avokadomajoneesia.

Ainoastaan annokseen kuuluneen raa’an babypinaatin pyysin jättämään pois, juurikin tuon ehec-bakteerin takia. Tiedän että se oli syksyllä vain yksittäistapaus, mutta mun on helpompi olla itseni kanssa jos ei tarvitse ruuan syötyäni kuumottaa, että entäs jos nyt tässäkin salaatissa oli sitä eheciä. Se yksittäistapaus osoitti jälleen sen, että vaikka me ollaan Suomessa, niin aina joskus täälläkin käy vahinko.

Ruokaisa salaattibuffet kvinoalla ja paahdetulla kukkakaalilla

Suositukset: kohtuukäyttö ok vai ehdoton kielto?

Muut suositukset ovat nimenomaan lähinnä sellaisia jotka puhuvat kohtuukäytön puolesta, ja siksi olen joskus syönyt yhden tai kaksi salmiakkikarkkia kun on oikein kovasti tehnyt mieli, enkä todellakaan kieltäydy alkoholittomasta glögistä tai pipareista, kun inkiväärikin on maustekäytössä ihan sallittu. Siemeniä en ole erikseen lisännyt mysliin kadmiumin takia, mutta jos niitä on joskus jossain ruuassa vähän ollut mukana, niin olen mä sitä voinut syödä. Myös kahvia olen juonut ihan normaalisti, eli sen yhdestä kahteen kupillista päivässä, ja saunacokiksen kerran viikkoon.

Vegaaninen burgeri portobellosienillä ja paahdetulla myskikurpitsalla The Lucky Bastardissa

Sokeria yritän välttää ruokavaliossani muutenkin, olin raskaana tai en, ja sitä olen vältellyt edelleen. Jos syön sokeria, niin nautin sen sitten mieluusti rehellisesti herkkujen muodossa, enkä piilosokerina jugurtissa, myslissä tai ketsupissa. Raskausaikana riski Diabetekseenkin kasvaa, ja siksi pidän tällä hetkellä entistäkin tärkeämpänä sokerin välttelyä ja terveellisen ruokavalion ylläpitämistä. Sallin kuitenkin itselleni aivan hyvällä omallatunnolla herkut silloin, kun niitä tekee mieli, koska tiedän että muuten en syö liikaa sokeria.

Perus aamiainen 

Raskausajan ruokahimot

Raskausaikana mulla tulee aina jotain kummallisia himoja, niin myös tässä raskaudessa. Kesällä himoitsin suolakurkkuja, mikä tosin on ihan klassinen raskaushimo. Nyt olen jo pari viikkoa syönyt puoli ananasta päivässä, se on ihan paras iltaherkku, niin raikas ja mukavan makea. Tosi paljon on tehnyt mieli myös vihanneksia ja uunissa kypsennettyjä juureksia, ja meillä on ollut paljon juuresruokia. Herkkuhimoista pahin on ehkä kindermunat, ai että ne on hyviä. Omaa en ole ostanut mutta olen saanut lapsilta karkkipäivänä jämät, hah.

Juuri nyt mulla tekee eniten mieli sekä kaikkea raikasta, että sitten vahvoja makuja lämpimänä. Kaikki pastat ja uuniruoat uppoavat todella hyvin. Nyt meillä on tietenkin muuton takia tämä viikko vähän hankalampi ruuanlaiton kannalta, kun osa ruuanlaittoastioista on jo pakattu ja muutenkaan ei ole ruuanlaitolle niin paljoa aikaa, mutta ensi viikolla kokkailen jo uudessa keittiössä hyvällä mielellä. Kyllä tämä yksi viikko helppoja ruokia ja muuttopäivän perinteiset pizzatkin uppoavat varmasti ihan hyvin.

Kuvissa on viimeaikojen hittiruokia joita ollaan valmistettu useammin kuin kerran. Pitää jakaa reseptejä jos haluatte, kunhan muuttopuuhilta kerkeää! Makkaravuoka ja Nachos Supreme löytyvät K-ruoka-sivuilta, jos joku haluaa testata.

Eniten mä ikävöin kielletyistä ruuista tällä hetkellä fetajuustoa, sushia, graavilohta ja mätiä. Graavilohi kruunaisi mun joulun, mädin kanssa tietenkin, mutta hei jouluna mulla on jo 33. viikko menossa, sitten ei ole enää kauaa odoteltavaa. Ja Otto on luvannut tuoda sushit heti synnärille mulle, nami!

Mitä ruokia olette ikävöineet raskausaikana? Mitkä on olleet pahimmat raskaushimotukset?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

 

Yhteistyössä Fazer. Järjestettiin viikonloppuna ystävien kanssa yhteinen aamupalahetki, tai no brunssiksi se enemmän jo kääntyi kun kello oli niin paljon. Käytiin aamulla testaamassa yhdessä vauhdikasta taaperojumppatuntia, ja sen jälkeen maistui kaikille herkullinen ja terveellinen mysliaamupala. Pitäisi useamminkin järjestää yhteisiä aamupaloja ystävien kanssa, se oli niin kivaa.

Aamiaishetken aikana me maisteltiin uusia Fazerin Alku -myslejä, joissa ei ole ollenkaan lisättyä sokeria, ja jotka eivät sisällä ollenkaan vehnää. Mä olen todella tarkka siitä että meillä ei koskaan ole tarjolla mysliä missä olisi lisättyä sokeria, sillä usein sitä on niissä ihan uskomattoman paljon. Lisättyä sokeria on yleensä eniten myslin kuivatuissa hedelmissä, jotka on sokeroitu oikein urakalla. Alku-mysleissä näin ei siis kuitenkaan ole. Mä olin todella positiivisesti yllättynyt siitä että vihdoin on suomalainen, Lahdessa valmistettu vaihtoehto naapurimaan lisäsokerittomille mysleille. Aina mieluummin ostan lähellä tuotettua kuin ulkomaista.

Hyvin harva mysli on onnistunutta mun mielestä, sillä usein sitten sokerittomuus näkyy myös mauttomuutena. Alku-mysleistä makua kuitenkin löytyy tosi runsaasti, ja mun sekä lasten lemppari on etenkin Alku omenainen kaura-granola jossa on runsaasti herkullista kuivattua omenaa ja rouskuvaa kauraa. Myös Alku Kotipuutarhamysli on tosi hyvää ja maukasta, siinäkin on omenaa ja lisänä myös marjoja ja terveellisiä siemeniä. Nämä kauraiset myslit pitävät myös nälkää hyvin yhdessä lisäsokerittoman jugurtin kanssa.

Joskus kun kaipaan makeutta ja pientä hemmottelua, lisään pikkuisen hunajaa myslin ja jugurtin joukkoon, tämä on perinne jo lapsuuden kesistä jotka vietin mummolassa. Mummulla oli aina sokeroimatonta mysliä ja sen kaveriksi banaanisiivuja ja hunajaa. Meidän bileissä ei nyt ollut banaania, mutta mansikat ja hunajameloni, sekä mun suosikki  eli kuivatut karpalot, maistuivat myslibowleissa hyvin myös.

Olen huomannut että lapset rakastavat buffet-muotoisia aamupaloja, sitä että saa itse valita useista vaihtoehdoista ja koostaa ihan tasan omannäköisensä annoksen. Ja kyllä se tuo pientä luksusta aamuun kun on tuoreita ihania aineksia ja kaikkea hyvää mistä valita. Uudet Alku-myslit on kyllä tulleet jäädäkseen, sillä alunperin sain nuo testikappaleet jo elokuussa jolloin me niitä ekan kerran maisteltiin, ja sen jälkeen on pitänyt ostaa jo monta pakettia lisää. Aamu ei ala ilman granolaa!

KILPAILU: Mikä on teidän suosikki Alku-Mysleistä, jota haluaisitte maistaa tai olette jo maistanut?Kurkkaa vaihtoehdot Fazerin sivuilta ja kerro miten haluaisit nauttia lempimysliäsi. Kommentoi suosikkisi, jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja osallistut arvontaan jossa voi voittaa Alku-tuotepaketteja! Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 9.10.2016 klo 22.00 asti. 

Yhteistyössä Fazer.

Ihanaa päivää kaikille!

Voitteko uskoa että meidän esikoinen täyttää tänään viisi vuotta? Niin, en mäkään! Miettikääpä, että moni teistäkin on seurannut täällä meidän tarinaa, meidän pienen perheen kasvua jo siitä asti kun vasta odotimme esikoista saapuvaksi. Puoli vuosikymmentä sitten iltapäivällä mä kävin neuvolalääkärissä Oton kanssa kurkkimassa ultralla meidän pientä tyttöä, ja olin autuaan tietämätön siitä että vielä samana iltana saisin pitää häntä sylissäni, meidän esikoistytärtä. Tiara muutti meidän elämän syntyessään, hän teki siitä niin paljon parempaa ja rikkaampaa.

Meidän esikoinen on syntymästään asti ollut sellainen tyyppi joka tuo valoa jokaiseen päivään. Hän on fiksu, empaattinen ja oivaltava, ja siitä asti kun hän sanoi ensimmäisen sanansa, on hän joka ikinen päivä opettanut mulle jotain uutta. Toki jo ennen sitäkin hän opetti meille paljon, mutta se puhumisen taito häneltä on kyllä pienestä asti löytynyt. Pienestä asti hänellä on ollut ihan uskomaton huumorintaju, ja välillä hän heittää sellaista läppää että isilläkin menee jauhot suuhun. Sarkasmi on oma taiteenlajinsa jonka hän hallitsee jo viisivuotiaana ihan kevyesti. Hän on oikeasti ihan huippu tyyppi, sellainen jonka mä haluaisin mun kaveriksi vaikka en olisikaan hänen äitinsä.

Viisivuotiaat rakastavat salaisuuksia ja omia pieniä juttuja. On ihan parasta jos saa tehdä jotain ihan kahdestaan vain äidin tai vain isin kanssa, ja päiväkirja on tärkeä juttu minne liimataan tärkeitä tarroja, kirjoitetaan omia muistoja ja muita hauskoja juttuja. Meidän viisivuotias voisi käyttää kaiken aikansa kirjoittamiseen ja lukemiseen, ja hänellä onkin jo komea kokoelma tehtäväkirjoja, aapisia, matikkavihkoja ja muita oppimisen välineitä. Toki välillä hän haluaa myös leikkiä legoilla tai poneilla, ja katsoa hauskoja videoita.

Hänellä on oma vahva luonteensa ja tahtonsa, mutta hän on myös herkkä. Viisivuotiaasta voi huomata jo ihan uudenlaisia luonteenpiirteitä ja tapoja osoittaa omaa tahtoaan välillä vahvastikin. Hänelle säännöt ovat todella tärkeitä, ja leikeissä saattaa olla monimutkaisiakin juonikuvioita. Hän puhuu sujuvasti kahta kieltä, ja ruotsia jo muakin sujuvammin, tai ainakin luontevammin.  Välillä, tai aika useinkin tuntuu uskomattomalta että me ollaan voitu luoda tuo fiksu ihminen joka tuossa puuhailee omiaan ja osaa jo niin paljon kaikkea. Missä välissä siitä iloisena kikattelevasta ja joka paikkaan sosetta levittävästä pallerovauvasta kasvoi tuo pitkänhuiskea mahtityyppi joka syö haarukalla ja veitsellä?

Esikoisemme rakastaa akrobatiaa ja on sirkuskoulun innokas oppilas. Hän tekee hurjia temppuja jotka saavat äidille hien pintaan ja isille hymyn kasvoille. Missä vaiheessa meidän pienestä hiekkaakin inhonneesta hienohelmasta tuli tuollainen hurjapää? Lasten kasvua on mieletöntä seurata, ja parasta on huomata se miten lapsi itse muovaa itsestään juuri sellaisen tyypin kuin hänen kuuluukin olla. Usein saa huomata että oma lapsi kasvoikin jossain asiassa ihan toisenlaiseksi kuin alunperin itse ajatteli, ja se on just vaan hyvä. Koskaan ei voi tietää etukäteen, voi vaan seurata ja ihastella, ja tehdä kasvattajana parhaansa tukeakseen lasta kaikissa mahdollisissa elämänvaiheissa ja tilanteissa.

Me ollaan kyllä niin ylpeitä vanhempia, ylpeitä meidän molemmista maailman ihanimmista ja rakkaimmista tytöistä. Paljon paljon onnea rakas Tiara viisi vuotta, olet meidän maailman rakkain esikoinen <3