*Synttärijuhlat Gymissä saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Me järjestettiin tällä viikolla 7-vuotiaan kaverisynttärit Redin uunituoreessa Gymissä. Kulunut kuukausi on ollut niin täynnä ohjelmaa, että tokat synttärit saatiin pidettyä vasta näin kuukautta oikean päivän jälkeen. 7v halusi kutsua synttäreille koko luokan, ja se oli mun mielestä mahtava idea. Ensimmäisenä tuli kuitenkin mieleen, että meidän kotona se ei kertakaikkiaan vaan onnistu, koska kerrosala on sen verran pieni, vaikka neliöitä muuten onkin. Voin vain kuvitella millainen härdelli meidän kotona olisi ollut, jos oltaisiin pidetty niin isot lastenjuhlat täällä, ja kaikki olisivat pakkautuneet esimerkiksi alakertaan. Siksi päätettiin miettiä jotain muuta vaihtoehtoa juhlien järjestämiseen.

Jokin aika taaksepäin oltiin Kauppakeskus Redin uuden Gymin avajaisissa, ja siellä tuli puheeksi, että Gymissä voi järjestää synttäreitä. Meidän lapset selkeästi tykkäsivät kokeilutunnista, jolle avajaisissa osallistuivat, ja mä olin heti ihan myyty. Mikäs sen parempaa kuin ohjatut synttärit, joilla lapset saavat kivaa liikunnallista tekemistä, ja itse ei tarvitse muuta kuin tulla paikalle (ja tuoda tarjoilut).

Gymi-synttäreillä on lasten määrästä riippuen paikalla yksi tai kaksi ohjaajaa, jotka ohjaavat synttärit alusta loppuun asti. Synttärit ovat siis ohjattu yksityistilaisuus. Meidän synttäreillä ohjaajia oli kaksi, mahtavat Arttu ja Lotta, joilta onnistui sekä suomen että ruotsin kieli hyvin. Lapset tykkäävät siitä, että on joku, joka vetää koko tilaisuuden läpi, ja koko ajan on selkeää, että mitä tehdään. Tunnelma Gymi-synttäreillä oli kuitenkin tosi rento, eli kyseessä olivat selkeästi juhlat, eikä mihinkään temppuradan juttuihin tarvinnut aiempaa kokemusta.

Meidän juhlissa oli ekaksi sellainen alkupiiri, jossa käytiin nimet läpi. Sitten oli vuorossa lämmittelyleikkiä, joka oli meidän juhlissa tanssihippaa. Sitten oli varsinaisen Gymi-radan vuoro, jonka aikana lapset saivat kaikki touhuta eri pisteillä trampoliineista akrorenkaisiin ja puolapuista patjoihin. Gymissä on ihan super paljon tekemistä, ja kenenkään en nähnyt seisoskelevan paikoillaan siellä, vaan kaikki touhusivat koko ajan. Ohjatun tunnin jälkeen oli vielä loppuvenyttely-leikki, jonka lapset eivät edes huomanneet olevan venyttelyä, kun keskittyivät leikkiin.

Viimeisenä oli vielä tarjoiluiden vuoro. Meidän synttärit oli arki-iltana, joten ajateltiin, että ei mitään hurjia sokeripommeja viitsitä tarjota. Me leivottiin Oton kanssa kaksi pellillistä herkullista omenapiirakkaa (vaikka itse sanonkin), ja lisäksi tarjolla oli popcornia ja pillimehua. Kelpasi vallan hyvin kaikille lapsille. 7v puhalsi kynttilän omenapiirakkaviipaleen päältä, ja se oli oikein hyvä. Kaikki jaksoivat istua kivasti pöydän ääressä liikuntahetken jälkeen, ja siihen oli hyvä päättää kivat juhlat. Juhlien päätyttyä meidän ei tarvinnut muuta kuin vaan lähteä kotiin, sillä myös juhlien jälkeinen siivous kuuluu juhlien hintaan. Ihanan helppoa vanhempien (ja tietty juhlista väsyneiden lasten) kannalta.

Juhlat onnistuivat kyllä yli odotusten, ja kaikkein suurin kiitos ehdottomasti kuului Gymin mahtaville ohjaajille (ja tietty huipuille lapsille). Me oltiin siellä taustalla vaan Oton kanssa, laitettiin tarjoilut esille, annettiin juomista silloin kun lapsilla tuli jano, ja juostiin meidän taaperon perässä, joka nautti jumppailusta täysin rinnoin. Tämä oli vanhemman kannalta erittäin mukava ja helppo tapa järjestää näinkin suuret juhlat, ja varmasti pidetään mielessä myös jatkossa. Ainakin meidän 5v ilmoitti myös, että hän voisi pitää omat 6v-synttärinsä myös Gymissä sitten puolen vuoden päästä. Hyvä aloittaa suunnittelut ajoissa.

Gymejä löytyy tällä hetkellä Helsingin Kalasatamasta (tämä Redin Gymi), Espoosta, Kirkkonummelta ja Valkeakoskelta. Gymeissä järjestetään sekä ohjattua liikuntaa, että juhlia ja muita yksityistilaisuuksia. Gymi-juhlat sopivat hyvin myös aikuisille, ja esimerkiksi polttareille Gymi voisi olla aika hauska ohjelmanumero. Gymin perustaja Christina huomauttaa, että aikuisten juhlissa skumppa ja jumppa sopivat hyvin yhteen, ja mä olen ehdottomasti samaa mieltä. 

Mä kuvasin juhlatilaa ja ohjaajia etukäteen näihin postauksen kuviin ennen kuin vieraat saapuivat paikalle. Tilat ovat ihanan avarat, ja siellä mahtuu hyvin isompikin porukka liikkumaan ja juhlimaan. Suuri kiitos vielä Gymille ja Artulle ja Lotalle näistä juhlista <3

Olin eilen päivällä Indieplacen järjestämällä Pilots Helsingin kolmen tunnin positiivisen psykologian luennolla. Luento oli tosi mielenkiintoinen, ja musta tuntui, että opin paljon itsestäni, ja sain ikäänkuin sellaista vahvistusta omille valinnoilleni ja ajatuksilleni. Että en ole naiivi tai tyhmä siksi, että haluan ajatella asioista positiivisesti ja uskon asenteen voimaan. Ymmärrän realiteetit, mutta en yleensä takerru negatiivisuuteen, vaan mietin asioita positiivisuuden kautta. Olen ihan tiedostamattani harjoittanut arjessa posiitivista psykologiaa jo monta vuotta, mutta usein olen saanut kuulla siitä myös negatiivista palautetta. Oli ihanaa kuulla joltain muultakin, että positiivinen suhtautuminen on enemmän kuin ok ja siitä voi olla monenlaista hyötyä mulle.

Vaikka monia asioita ajattelen jo posiitisuuden kautta, on mullakin myös muutamia sellaisia juttuja, joissa toistan usein samaa ajatusmallia. Esimerkiksi saatan joskus ylianalysoida jonkun tutun kirjoittamaa viestiä tai kiinnittää huomiota johonkin pieneen negatiiviseen asiaan, vaikka se olisi paljon vähemmän merkityksellinen kuin ne sanotut posiitiviset asiat siinä ympärillä. Se on ihan inhimillistä, mutta toivon, että luennolla läpikäytyjen haitallisten ajatusmallien myötä sain uusia keinoja käsitellä asioita. On tärkeää pysähtyä miettimään, mitä oikeasti tapahtui ja miten se oikeasti vaikuttaa elämään, vai vaikuttaako mitenkään, eikä heti hypätä tekemään niitä ikäviä johtopäätöksiä.

Myös pelot ovat sellaisia, joiden kanssa en ole aina osannut olla niin positiivinen kuin haluaisin. Esimerkiksi joistain pienistäkin fyysisistä oireista saatan huolestua ja epäillä heti pahinta, vaikka järjellä tiedän, että kyse ei todellakaan ole mistään vakavasta. Kuolemanpelko on ihan selkeä seuraus vanhemmuudesta itselläni, tai siis, että sen myötä se on pahentunut. Uskon, että sain luennolta vahvuuksia käsitellä myös näitä pelkoja rationaalisemmin, ja päästä irti niistä turhista pelottavista ajatuksista. Eivät nämä satunnaiset pelot ole mulle mitään arkea hankaloittavia asioita, mutta olisi mahtavaa jos asioiden pelkääminen ei koskaan veisi nanomilliäkään tilaa mun ajatuksista, koska se on ihan turhaa.

Luennolla vinkattiin myös Via-instituten persoonallisuustestistä, jolla voi testata omia luonteenvahvuuksiaan. Mä heti kiinnostuin testistä, ja teinkin sen tänä aamuna. Testi oli ilmainen, piti vaan täyttää joku profiili, ja vastata kysymyksiin. Testi kertoi mulle 24 luonteen vahvuuttani, ja sen järjestyksen, että mitkä ovat mun luonteessa kaikkein vahvimpia, ja mitkä taas eivät tule niin luonnostaan. Testi ei kerro luonteen heikkouksista, mutta ne, jotka sijoittuvat listan häntäpäähän ovat niitä, jotka tarvitsisivat enemmän harjoitusta tullakseen esiin vahvemmin.

Tässä mun TOP10:

1. Luovuus

2. Uteliaisuus

3. Reiluus

4. Kiitollisuus

5. Rakkaus

6. Oppimisen ilo

7. Innokkuus

8. Rehellisyys

9. Ystävällisyys

10. Johtajuus

Mä olin jopa vähän yllättynyt tästä testin tuloksesta! En ollenkaan arvannut, että esimerkiksi johtajuus voisi olla mulla noin korkealla. Koen kyllä olevani sosiaalinen tyyppi, mutta en ole koskaan ollut johtavassa asemassa. Mä olen aina ajatellut, että pystyn kyllä tekemään hyvin yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa, mutta en koskaan ole pysähtynyt ajattelemaan, että mulla voisi olla taitoja johtamiseen, koska se ei koskaan ole ollut asia, josta olisin erityisesti haaveillut.

Luovuus, uteliaisuus, oppimisen ilo ja innokkuus liittyvät mulla oikeastaan kaikkeen mitä teen. Silti olin yllättynyt siitä, että ne olivat noin korkealla vastauksissa. Mutta kyllähän tuo käy järkeen nyt kun mietin, miten olen edennyt esimerkiksi influencerina. Mä tykkään haastaa itseäni, etsin aina uusia keinoja tehdä mun työtä ja olen tosi kiinnostunut oppimaan uutta. Koen saavani hurjan paljon irti keskusteluista muiden alalla olevien kanssa, ja olen erittäin halukas kehittämään tätä alaa ja omia kanaviani ja keinojani tehdä työtäni entisestään.

Reiluus ja rehellisyys on mulle ihan kunnia-asioita. Kaikkia ihmisiä pitää kohdella reilusti ja oikeudenmukaisesti, ja haluan aina olla rehellinen sekä kaikille ympärillä oleville, että itselleni. Mä haluan olla ihminen, jonka sanaan voi luottaa, ja koen kyllä sitä olevani. Joskus pidän niin hanakasti kiinni lupauksistani, että aiheutan sille jopa itselleni hankaluuksia, mutta koen vaan ihan super tärkeäksi olla luottamuksen arvoinen. Esimerkiksi pidän lähes aina kiinni sovituista deadlineista, vaikka mulle tulisi oksennustauti, paha migreeni tai mitä ikinä. En vaan halua aiheuttaa kenellekään muulle hankaluuksia omien ongelmieni vuoksi, vaikka tiedän, että se olisi muille ihan ok. Koen siis reiluuden ja rehellisyyden olevan pääosin vahvuus, mutta joskus se on mulle myös heikkous.

Rakkaus, ja ystävällisyys on mun henkilökohtaisessa TOP2:ssa asioissa, joita arvostan kaikkein eniten. Olen siis iloinen, että ne olivat myös luonteenvahvuuksissa korkealla. Mä osoitan rakkautta mielelläni sanoin ja teoin, ja haluan, että kaikki mun ympärillä olevat ihmiset tietävät, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat minulle. Mä haluan, että mun ja mun läheisten arki tuntuu rakkaudentäyteiseltä ja lämpimältä, ja pyrin siihen vahvasti ihan joka päivä.

Kiitollisuus on jotain sellaista, mitä tunnen joka päivä ihan valtavan suurissa määrin. En koskaan lakkaa hämmästelemästä ja olemasta kiitollinen siitä, miten ihania ihmisiä mulla on ympärillä ja miten mahtavia asioita olen päässyt kokemaan ja tekemään.

24 kohdan häntäpäässä mulla oli harkitsevaisuus, henkisyys ja urheus, ja se käy myös aivan hyvin järkeen. Olen jossain määrin harkitsevainen, mutta olen uskaltanut tehdä rohkeitakin ratkaisuja, kuten esimerkiksi ryhtyä yrittäjäksi raskausaikana, tai heittäytyä täysillä rakkauteen ja perhe-elämään oikean ihmisen kanssa vain hetken tuntemisen jälkeen. Positiivinen asenne ja usko omiin kykyihin ja rakkaisiin ihmisiin, ja siihen, että kaikki järjestyy, ajaa mulla yleensä sen varovaisuuden ohi. Silti mietin aina ensin, mihin oikeasti pystyn ja mitä ei todellakaan kannata lähteä tekemään.

Henkisyys on jotain sellaista, mille haluaisin järjestää arjestani enemmän aikaa. Haluaisin enemmän pysähtyä miettimään, ja antaa tilaa niille omille ajatuksille. Usein arki on vaan sen verran toiminnallista, että ei vaan tule mieleen keskittyä henkisyyteen tai alkaa esimerkiksi meditoimaan. Olisi kuitenkin hyvä pysähtyä edes muutamaksi minuutiksi päivittäin tyhjentämään ajatukset kaikesta, ja vaan olla. Tästä aion ottaa onkeeni.

Urheus yllätti häntäpäässä, koska nimenomaan siellä oli myös se harkitsevaisuus. Ehkä ne olivat molemmat häntäpäässä, koska sijoitun sinne rohkean ja varovaisen välimaastoon niin selkeästi. En ole uhkarohkea, mutta en myöskään ylivarovainen? Mene ja tiedä.

Yhtäkaikki, tämä oli tosi mielenkiintoinen testi, ja oli hauskaa pysähtyä hetkeksi miettimään itseään ja omaa luonnettaan. Usein sitä vaan porskuttaa eteenpäin ja toimii totutulla tavalla, pysähtymättä yhtään miettimään niitä omia tapojaan ja ratkaisujaan. Välillä tosi hyvä ottaa tällainen hetki itsenanalysointiin, niin voi jatkossa tehdä entistä parempia valintoja ja muuttaa omia pinttyneitä tapojaan.

Oletteko te tehneet tuota testiä? Miten itse koette omat luonteen vahvuutenne? Entä heikkoudet? 

En ole vielä ottanut mitään joulukoristeita esiin, mutta pikkuhiljaa olen huomannut alkavani katselemaan joulujuttuja taas Pinterestistä. Ilokseni olen bongannut myös jo useammat tunnelmavalot, ja muutaman blogipostauksenkin niistä, joten päätin, että nyt on erittäin hyvä hetki kaivaa ekat omatkin ledivalot esille! Mitään muuta jouluisaa meillä ei vielä ole, ja todellakin juhlitaan tässä nyt halloweenitkin ensin ja nautitaan kurpitsoista. Mutta voin kertoa, että tuli ihan hykerryttävän hyvä fiilis makuuhuoneen kutsuvan lämpimästä tunnelmasta, tällainen jouluhullu kun olen. Ulos en vielä ole laittanut tunnelmavaloja, mutta varmaan sitten marraskuun puolella ripustetaan nekin. Tosin meillä on siellä kyllä aina paviljongissa sellaiset kesäisemmät valot, joita ei olla vielä otettu pois. Ne näyttävät ihanan tunnelmalliselta iltaisin.

Ostettiin keväällä meille isompi ”parisuhdepeitto” parisänkyyn, ja meillä on ollut tähän asti siihen vain kaksi pussilakanaa, pellavaisia molemmat. Ollaan vaihdeltu niitä kahta tässä nyt reilut puoli vuotta, ja päätettiin ostaa vihdoinkin kolmas, kun löydettiin Ikeasta ihana 100% kestävämmin valmistetusta puuvillasta tehty flanellinen pussilakanasetti. Me ollaan tosi tarkkoja lakanoiden materiaaleista, koska niiden on vaan pakko tuntua hyvältä nukkuessa. Flanelli on ihanan pehmeää ja lämmintä, ihan täydellinen tähän talveen. Musta on tärkeää, että sänky on sellainen kutsuva ja pehmeä, ja sinne on ihanaa vaan käpertyä illalla.

Me ollaan nukuttu kesän ajan meidän vanhoilla kevyillä yhden hengen peitoilla, mutta tuossa pari viikkoa sitten kun viileni, vaihdettiin takaisin tähän jättipeittoon. Meillä ei ole vielä lämmitykset päällä, joten ulkona viilentyessä myös makkarissa oli melko viileää. Nyt on tietty ollut taas lämpimämpää kun ulkonakin on päivisin se 15 astetta, joten nyt me ollaan välillä vähän hikoiltu tuolla flanellin alla. Mutta voin vaan kuvitella miten ihanaa sinne on käpertyä jonkun kirpeän pakkaspäivän jälkeen, jos sellaisia meille suodaan tänä talvena.

En ole ihan varma, mutta luulen että tämä on ensimmäinen ruudullinen sisustus-asia ikinä, jonka olen kotiini ostanut. En tiedä miksi? En ole koskaan erityisemmin mielestäni vältellyt ruutuja, eikä mulla ole ainakaan koskaan ollut mitään negatiivista mielipidettä niistä, mutta en vaan ole koskaan tullut ostaneeksi ks. kuosia ennen. Nyt kun katson noita lakanoita, mietin vaan, että miksi en ennen ole ihastunut näihin, nämähän ovat aivan ihanat! Mulla on vaatteissakin paljon ruutukuosia, niin miksi ei koskaan ennen sisustuksessa? En kyllä tiedä. Mutta olen iloinen, että ostin näin ”rohkeat” lakanat, kun meillä on muuten aika rauhallisia ja yksivärisiä lakanoita aikuisille. Lasten lakanoissa sitten taas paljon kuosia ja väriä.

On meillä jouluvalojen lisäksi tietty toinenkin aavistuksen jouluisa juttu jo kotona: huonekuusi. Mun edellinen huonekuusi kuukahti heinä-elokuun helteillä jostain syystä, vaikka hoidin sitä ihan samalla tavalla kuin siihenkin asti. Olen ikävöinyt sitä, kun se oli mun pitkäikäisin huonekasvi ikinä, se oli meillä melkein vuoden ajan, viime syksystä asti. Nyt ostin sitten uuden huonekuusen, kun huomasin niitä tulleen myös Ikeaan. Me oltiin siellä pitkästä aikaa ostamassa parempia astioita jätteiden lajitteluun täällä kotona, ja samalla sitten löytyi tuo pussilakana ja huonekuusi.

Iskeekö teihin ruutukuosi sisustuksessa? Joko teillä on tunnelmavalot laitettuna?

Lupailin arkiruokavinkkejä postatessani palata aamupalavinkkien kera, mikäli niitä toivottaisiin. Ja tehän toivoitte, ainakin vastaanotin aika monta hep-huikkaisua (apua, meinasin sanoa ”heppiä”, mutta sitten onneksi pysähdyin ajattelemaan). No joo, mutta palataanpa siihen aiheeseen. Eli aamuihin meidän perheessä. Me yritetään pitää aamuisin sellainen kiireetön tunnelma arkenakin, mutta tietty joskus se aikataulu on meilläkin turhan nafti, jos nukutaan tavallista myöhempään, tai on tavallista aikaisempi aamu.

Yleensä pyritään varaamaan lapsille aikaa kotona n. tunti ennen lähtöä aamulla, ja laitetaan aina iltaisin kaikki vaatteet ja reput valmiiksi. Tämä onnistuu siksi, että koulu alkaa ekaluokkalaisella joka aamu vasta klo 9, ja matka on lyhyt. Mä vien myös päiväkotilaisen sitten aina suunnilleen samaan aikaan päiväkotiin. Itse heräilen yleensä taaperon kanssa siinä puoli kahdeksan maissa, ja herätän isommat lapset samaan aikaan, elleivät ole jo heränneet taaperon höpötyksiin. Aamulla on siis hyvin aikaa katsella hetki Pikkukakkosta, että unihiekat lähtevät silmistä, ja sitten syödä rauhassa aamupala, tehdä aamupesut, harjata hiukset, pukea vaatteet ja lähteä.

Joskus luetaan aamulla kirjaa, yleensä jutellaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mä syön yleensä aamupalan yhdessä lasten kanssa, kun taas Otto syö tai on syömättä töissä. Otto herää arkisin yleensä jo paljon ennen meitä, ja lähtee aikaisin töihin, niin pääsee aikaisin sitten kotiinkin. Viikonloppuisin taas Otto nukkuu vähän meitä myöhempään, koska mä herään muutenkin aina silloin puoli kahdeksalta, mun sisäinen herätyskello on vakiintunut siihen. Meillä toimii tosi hyvin tämä järjestely, koska sitten on arkisin kaikki illat yhteistä aikaa koko perheen kesken, vaikka arkiaamuisin ei nähdäkään Oton kanssa.

Viikonloppuisin taas on ihanaa syödä aamupalaa pitkän kaavan mukaan. Mä tykkään usein kokkailla vähän brunssityylisesti kaikkea mahdollista ainakin toisena viikonloppuaamuna. Hyvää tuoretta leipää tai itse paistettuja croissantteja, Helsingin meijerin herkuttelujugurtteja, munakokkelia ja paljon hedelmiä ja vihanneksia. Ja tietenkin kahvia. Arkisin aamupalat on vähän arkisempia, mutta niissäkin ollaan pyritty tekemään hyviä valintoja.

Arkisin olen ekstatarkka piilosokerin suhteen – meillä ei arkiaamuisin ole tarjolla mitään sokeripommeja, eikä kyllä iltaisinkaan. Viikonloppuisin lapset saavat joskus vanukkaat, herkuttelujugurtit tai pikkupaketin jotain suklaamuroja (kuten tuolla yhdessä kuvassa näkyykin), mutta arkisin meillä on aina mahdollisimman vähäsokerista aamu-, väli- ja iltapalaa. Tässä postauksessa esittelen muutaman meidän lemppari aamupalatuotteen, ja haluan nyt erikseen painottaa, koska joku kuitenkin kysyy, että olemme ostaneet jokaisen tuotteen itse omalla rahalla, eikä tässä postauksessa ole mitään kaupallista yhteistyötä. Ihan vaan puhtaita omia lempparituotteita, jotka kerta toisensa jälkeen löytävät tiensä kaupasta meidän jääkaappiin ja keittiötasolle.

Viisi lempparituotetta aamupalalle:

1. Myllärin Muumi-murot.

Sekä Niiskuneidin vadelmarenkaat että Muumipeikon mustikkahunajamurot on ihan best. Molemmissa on vain ripaus lisättyä sokeria, (mustikkahunajamuroissa 8,9g/100g  verrattuna esim. Nesquickeihin (25,7g/100g), Paw patrol -muroihin (15g/100g) tai Weetos-muroihin (29g/100g).) Ja molemmat on valmistettu pääosin suomalaisesta täysjyväkaurasta, mikä on erittäin jees. Nämä vertaillut ravintosisältöarvot otin Foodiesta.

2. TwoDads -murot

Meidän tyttöjen lemppareita näistä on uudet AppleBoom -murot, jotka maistuvat omenaiselta. Ne on suunniteltu lapsille yhteistyössä Helsingin yliopiston asiantuntijoiden sekä johtavien suomalaisten lääkäreiden kanssa, osaksi lapsen monipuolista päivittäistä ruokavaliota. TwoDads-muroissa on paljon kuitua (esim. näissä AppleBoomeissa 11g/100g), ne on todella vähäsuolaisia ja ne on valmistettu suomalaisesta täysjyväviljasta. 

3. Juustoportti Hyvin-jugurtit

Juustoportin Mango- ja banaanijugurtit on pelkkää jugurttia ja hedelmäsosetta. Eli siis ihan sama kuin ostaisi erikseen purkin maustamatonta jugua ja purkin maustamatonta 100% hedelmäsosetta, mutta vaan isketty samaan purkkiin. Ne eivät sisällä mitään mehutiivisteitä tai muita makeuttajia (kuten esim. monet muut lapsille suunnatut jugut joita mainostetaan vähäsokerisuudella, mutta kuitenkin maustetaan hedelmäsokerilla tiivisteiden muodossa). Maku on toki vähän miedompi, jos on tottunut yleisesti makujugurtteihin, mutta silti niissä on selkeä hedelmän maku, ja maistuu hyvin meidän lapsille ja myös meille aikuisille. Mun oma lemppari on ihan maustamaton jugurtti, mutta lapsista makujugut on kivoja. Näitä saa sekä isoissa purkeissa, että pikkupurkeissa.

4. Fazer Alku -murot & granolat

Varsinkin Omena-kauragranola on niiiin NAM! Se on rouskuvaa ja rapeaa ja herkullisen omenaista. Alku-granola on makeutettu hunajalla, joten se ei ole meillä mikään joka-aamuinen aamiainen, mutta sentään se on täysjyväkauraa, omenaa ja hunajaa, ei mitään keinotekoista siis.

5. Myllärin Muumi -pikapuurot

Näitä meillä isommat tytöt osaavat tehdä itsekin. Myllärin pikapuuroissa puuro on annosteltu valmiiksi annospussiin, ja se kaadetaan vaan lautaselle, ja päälle 1,5dl keitettyä vettä. Pikkumyyn banaani-päärynäpuuron ainekset ovat: Täysjyväkaurahiutale, banaani, päärynä ja suola, mutta suolaa on 0,5g/100g eli puuro on vähäsuolaista, ja sopii hyvin lapsille. 

Näiden lisäksi lemppareita on maustamattomat pähkinät, marjat, hedelmät ja vihannekset. Me saatiin sieltä Ahvenanmaalta 12kg omenoita, joten viime aikoina lapset on syöneet ainakin omenan päivässä. Kesällä marjoja oli paljon tuoreena, ja nyt taas otetaan pakkasesta. Koitan ostaa aina vähän satokauden mukaan eri hedelmiä, kuten esim. nyt lokakuussa omenoiden kaveriksi päärynää, mangoa ja avokadoa. Mango tosin ei oikein ollut ainakaan taaperon suosikki ensimaistiaisella, mutta ehkä se vaatii vähän harjoitusta? Muuten hän kyllä tykkää hedelmistä, vihanneksista ja marjoista, ja etenkin kaikki kirpeät marjat ja avokadot on hänen suosikkejaan. Lapset tykkäävät syödä myös paahtoleipää, ja mä ostan aina 100% ruispaahtoleipää, koska ruisleipä on vaan best.

Meillä saa lukea aamupalalla kirjaa, meillä saa höpöttää ja syödä rauhassa. Aamupala on meille tärkeä hetki, ja musta on ihana aloittaa aamut yhdessä lasten kanssa. Me nautitaan rauhallisista aamuista, ja olen kyllä tosi iloinen, että ainakin tällä hetkellä pystytään tällaisia aamuja viettämään. Varmasti niitä kasin aamujakin on koulutiellä luvassa, mutta just nyt on hyvä näin.

Millaisia aamuja teillä vietetään? Mitkä on teidän aamupalalemppareita?

Kiitos hurjasti kommenteista ja viesteistä, joita laitoitte liittyen postaukseen siitä, miltä tuntuu olla masentuneen ihmisen läheinen. Ne on merkinnyt mulle ihan uskomattoman paljon, ja mä oikeasti arvostan sitä ihan älyttömän paljon sitä, että te jaatte teidän omia kokemuksia, ja myötäelätte meidän omia. Se on ihan mieletön fiilis, kun tajuaa miten suuri vertaistuen ja myötäelämisen verkosto ympärillä onkaan. Teidän sanat saa mut hymyilemään, itkemään ilosta ja myötätunnosta ja joskus suunnilleen kiljumaan onnesta. Niin siistiä on vaihtaa teidän kanssa ajatuksia, ja ylipäätään tajuta että te olette olemassa, siellä jossain. KIITOS.

Moni toivotti voimia, ja mä toivonkin kaikki maailman voimat mun äidille. Mulle tämä on kuitenkin tällä hetkellä onneksi jo sen verran arkipäiväistä, että en koe itse tarvitsevani voimia sen käsittelyyn, vaikka kiitollinen ihanista toivotuksista olenkin. Vaikka joskus on rankkaa katsoa toisen masennusta vierestä, se ei ole se asia mihin mä arjessa tai äidissä keskityn. Silloin kun ottaa koville, puran ajatukset Otolle. Yleensä me kuitenkin eletään tätä meidän elämää ja arkea, ja masennus on vain yksi osa mun äitiä, joka joskus näkyy ja joskus ei. Mulle äiti on ajatuksissa aina vaan mun äiti, ei ”se äiti joka on masentunut”. Koitetaan aina keskittyä niihin hyviin juttuihin, ja fiilistellä niitä ihania hetkiä silloin kun yhdessä pystytään niitä viettämään. Syyskuussa vein äidin teatteriin, ja me naurettiin vedet silmissä kolmen tunnin ajan ihan kahdestaan. Se oli parasta.

Tämä lokakuu on jotenkin ihan älyttömän täynnä ohjelmaa, mutta ensi viikolla me suunnataan Ouluun syyslomalle, ja rentoudutaan siellä koko perhe. Aion saada kaikki mun hommat tehtyä ennen sitä, ja pitää itsekin parin päivän syysloman lasten ja Oton ja meidän läheisten kanssa. Se tulee niin tarpeeseen, ja odotan ihan hirveästi sitä, että päästään näkemään kaikki rakkaat ihmiset, joita on kova ikävä.

Mä olen ollut tällä viikolla parissa todella mielenkiintoisessa tapahtumassa, ja tulen kirjoittamaan tänne niihin liittyen vielä tämän kuun aikana. Lisäksi tällä viikolla mun ajatuksissa on pyörinyt suuren osan ajasta ihan jäätävä ilmastoahdistus, ja olen itse asiassa kirjoittanut kaksikin postausta liittyen IPCC:n ilmastoraporttiin. Huomaatte varmaan, että niitä ei ole julkaistu.

Jotenkin vaan tuntuu, että en saa puettua sanoiksi sitä kaikkea mitä haluan sanoa. Luen kirjoittamiani tekstejä uudelleen ja uudelleen ja mietin minkälaisten lasien läpi muut lukevat niitä. Haluan saada asiat sanottua ilman turhaa kiihkoa, ilman tekopyhyyttä, ilman saarnaamista. Ja todellakin niin, että voin tehdä selväksi, että en todellakaan ajattele tekeväni itse vielä tarpeeksi. Toisaalta kuitenkin niin, että kävisi ilmi, kuinka kovasti yritän tehdä muutoksia parempaan ja ottaa asioista selvää jatkuvasti.

Monet influencerit ovat listanneet kaikkia hyviä tekoja mitä tekevät jo nyt ilmaston hyväksi, ja se on hienoa, ja moni saa siitä varmasti vinkkejä. Mutta jotenkin mulle tulisi omasta sellaisesta listasta tekopyhä olo, kun fakta on se, että yksikään länsimainen ihminen ei elä riittävän vähäpäästöisesti tällä hetkellä. Ei edes se, jonka vuoden roskat mahtuvat lasipurkkiin (ja suurinta osaa meistä ei voi edes verrata häneen).

Eikä se ole edes täysin meidän omissa käsissämme, sillä ne kaikkein suurimmat asiat, kuten lainsäädäntö ja energiantuotanto ovat valtion käsissä. Siihen toki voimme vaikuttaa itsekin edustuksellisen demokratian kautta ensi keväänä.  Mutta ottamalla tämän aiheen nyt edes osana tekstiä esiin haluan vaan sanoa sen, että mä todellakin mietin näitä asioita. Tein Sitran elämäntapatestin jo heti maanantaina ja yllätyin positiivisesti omasta tuloksestani, joka oli huomattavasti keskiarvoa alhaisempi. Silti se tulos oli aivan liian korkea kestävään tasoon verrattuna. Tulen vielä kirjoittamaan tästä aiheesta postauksen, kunhan löydän ne oikeat sanat siihen. Tämä on meidän sukupolven tärkein herätys, ja mä toivon että ihan jokainen tarttuu siihen, ja vaikuttaa omalta osaltaan.

Huh mikä sillisalaatti, vanha kunnon sillisalaatti. Näin paljon ajatuksia mun päässä pyörii tällä hetkellä, ja jotenkin on vaikea keskittyä mihinkään yhteen asiaan, kun päässä rullaa niin miljoona juttua jotka pitäisi saada sanottua. Onneksi on listat, niitä mä kirjoitan aina, kun asiaa on enemmän kuin pystyn kerralla hallitsemaan.

Meillä on pitkästä aikaa edessä rento viikonloppu ilman sen suurempaa sovittua ohjelmaa. Ajateltiin vaan ottaa rennosti ja käydä katsomassa kaverin uutta koiranpentua lasten kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3