Viimeinen kastejuhla-aiheinen postaus tulee tässä! Nyyh, niin haikeaa että nyt se on kokonaan takanapäin ja ollaan jo matkalla kohti uusia etappeja. Samalla tietysti ihanaa että Nova kasvaa, mutta ah niin haikeaa, kyllä te muut vanhemmat tiedätte. Mutta joo, tänään aiheena ei varsinaisesti ole enää itse kastejuhla, vaan mun asu.

Juhla-asun löytäminen ei ollut aivan yksinkertainen juttu, sillä halusin vaalean mekon jossa olisi helppo imettää mutta joka ei näyttäisi kuitenkaan varsinaiselta imetysvaatteelta. Löysin ensin Asokselta myyntikuvissa ihanan näköisen paljettikoristellun imetysmekon joka oli väriltään vaalean beige ja tosi kaunis ja sellainen hento ja ilmava.

Kun mekko saapui kotiin viisi päivää ennen kastejuhlaa mä hihkuin riemusta, kunnes avasin pussin jossa mekko oli. Se haisi aivan uskomattoman voimakkaasti kemikaaleille ja siitä lähti sellainen basaarimaisen voimakas oikea myskinen löyhkä. Mä en käytä itse mitään hajuvettä tai muuta sellaista, enkä muutenkaan kovin voimakkaasti hajustettuja tuotteita, ja musta oikeasti tuntui että haju oikein lehahti pussista.

Päätin kuitenkin että kokeilen vielä mekkoa, että jos se kuitenkin näyttäisi kivalta päällä niin voisin käyttää sen pesulassa ennen juhlia jossain hajunpoistossa,  kun mekkoa ei saanut edes pestä kotikeinoin. Mekko oli kuitenkin mun päällä aivan eri näköinen kuin kuvissa,  eikä istunut ollenkaan. Se oli kertakaikkisen epäonnistunut ostos.

Päätin palauttaa mekon ja lähteä vielä kerran etsimään jotain päällepantavaa itselleni.  Tsekkasin kaikkien lähimpien ketjuliikkeiden valikoimat netistä ja löysin Zarasta kauniin kermanvaalean tekomokkaisen mekon jossa oli ihanat liehuvat hihat ja joka oli juuri sellainen kuin toivoin. Sitä sattui myös olemaan meidän lähimmässä Zarassa vielä muutama kappale jäljellä nettisivujen mukaan, ja samana iltana käytiin siellä. Mekko istui hyvin sovittaessa ja oli muutenkin juuri sellainen kuin toivoin sekä mahdollisti imetyksen kietaisumallisella ja venyvällä kaula-aukollaan. Sanomattakin varmaan selvää että mekko lähti mukaan.

Mekko ZARA / Kengät ASOS / Kaulakoru H&M /Kello Marc Jacobs (saatu)

Olin tosi tyytyväinen asuuni, vaikkakin vielä juuri ennen juhlaa kuivailin mekon rintamusta hiustenkuivaajalla kun Novaa imettäessä mulla tuli siihen iso maitotahra vahingossa, kun tyyppi päätti alkaa hymyilemään kesken syönnin. Onneksi tahra kuivui huomaamattomaksi ja mekko oli tosi hyvä. Nauratti kun olin aivan hikinen ja punainen kun kuivattelin sillä hiustenkuivaajalla ja täällä kämpässä oli muutenkin niin kuuma suuren ihmismäärän vuoksi.

Tykkään mekon solmuyksityiskohdasta edessä, ja niistä ihanista hulmuavista hihoista. Hihoissa on jotain sellaista vähän vanhan ajan glamouria joka vetoaa muhun.

Kastejuhla-asu, hitti vai huti?

En malttanut heti ottaa kastekoristeita alas vaan keksin että niiden kanssahan on mainiota ottaa muutama kuva meidän pienestä Novasta ja hänen isosiskoistaan. Nova nukkui tosiaan melkein koko sunnuntaipäivän ja sainkin hänestä ihania unikuvia räpsittyä, avasi hän onneksi hetkeksi silmätkin.

Kyllä sitä vaan siinä omaa ihanaa tyttökolmikkoa katsellessa valtasi jälleen kerran sellainen massiivinen onnentunne mut. Miten voikin olla ihminen niin onnekas että on saanut kolme tuollaista tyyppiä? Jokainen heistä on omalla tavallaan täydentänyt meidän perhettä juuri sellaiseksi kuin se on. Jokainen heistä tuo oman lisänsä, ja on ihan mahtava persoona, enkä osaa tai haluakaan kuvitella millaista elämä olisi ilman heitä. En koskaan ajatellut että meidän perhe on ikuisesti valmis kahden lapsen kanssa, mutta en osannut edes kuvitella miten paljon se kolmas pieni täydentäisi meitä. Nyt tuntuu hyvältä ja siltä että meidän perhe on juuri sellainen kuin toivottiinkin.

Käytiin toisen neidin vuosittaisessa päiväkotikeskustelussa, ja saatiin siellä kuulla kehuja siitä kuinka sydämellinen ja empaattinen tyttäremme on. Kuinka hän aina muistaa kehua toisia ja kannustaa, ja kuinka hän oli ryhmästään ensimmäinen joka oppi viittaamaan ja odottamaan omaa puheenvuoroa kun sitä harjoiteltiin. Hänestä kuulemma huomaa että hänelle puhutaan kauniisti kotona, koska hän osaa puhua kauniisti toisille ja huomaa kaikki hyvät asiat ympärillään. Siitä tuli ihan uskomattoman hyvä fiilis, kun sai kuulla tuollaista. Jotenkin kahden ensimmäisen lapsen kanssa olen kuitenkin kokenut paljon suurempia paineita koska tulin äidiksi niin nuorena, ja yhä edelleen musta tuntuu että nuorena vanhempana on ollut enemmän suurennuslasin alla. Siksi positiivinen palaute omasta vanhemmuudesta tuntuu erityisen hyvältä ja lämmittää mieltä.

Kun mä katson miten meidän isommat tytöt huomioivat pikkusiskoa, osoittavat hänelle hellyyttä ja auttavat hänen hoidossaan, tunnen suurta ylpeyttä. He ovat aivan ihania isosiskoja Novalle, ja ymmärtävät paljon enemmän kuin osasin odottaakaan. He viihdyttävät vauvaa kovin mielellään, ja ovat jo oppineet miten hänet saa nauramaan tai miten lohdutetaan jos vauvalle tulee harmi. Autossa mä istun etupenkillä, ja jos Novalle tulee harmi, on hänen vieressä istuva isosisko heti valmiina lohduttamaan, höpöttämään tai tarjoamaan tuttia (joka ei kyllä vieläkään kovin usein kelpaa). Aamuisin saan keittää kahvia rauhassa, kun vauvalla on leikkikaveri, ja hän on ehkä osittain siskojensa ansiosta niin kova höpöttämään. Vauvan jokeltelu ei nimittäin koskaan jää huomiotta isosiskoilta, he vastaavat vauvan jokaiseen äännähdykseen innostuneena ja oikein yllyttävät Novaa höpöttelemään.

Vaikka isosiskot ymmärtävät paljon ja ottavat vauvan huomioon todella hyvin, olen myös itse pitänyt tiukasti kiinni siitä että huomioin heitä kumpaakin täysillä joka ikinen päivä. Vietän pienen hetken kahdestaan joka päivä kummankin isomman tytön kanssa, jotta he muistavat ja tietävät olevansa arvokkaita ja rakkaita myös. Vaikka meille on nyt syntynyt vauva joka tarvitsee paljon aikuisten huomiota, ei isompien lasten tarve äidin ja isin rakkaudelle ja huomiolle ole kadonnut mihinkään. On tärkeää että me vanhemmat kuunnellaan heitä ja vietetään heidän kanssa aikaa, osallistutaan leikkeihin ja tiedetään mikä on heille tärkeää ja mitä heidän mielessään liikkuu.

Vaikka välillä päivät ovat hektisiä, on musta silti äärimmäisen tärkeää huomioida jokaista perheenjäsentä, joka päivä. Siitä tulen pitämään kiinni aina, vaikka joskus tulevaisuudessa kolmen lapsen arki päiväkoteineen, kouluineen, harrastuksineen, kavereineen ja muine aktiviteetteineen voikin olla todella tapahtumarikasta.

Me ollaan saatu kolme ihanaa rakasta tyttöä joista olen maailman onnellisin ja kiitollisin. Heidän kasvuaan on ihana seurata<3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kauppakeskus Sellon kanssa.

Tällä hetkellä shoppailu koko perheen kesken ei ole välttämättä suosikkipuuha numero ykkönen, sillä vauva on vielä tosi pieni ja isommatkaan eivät jaksa loputtomiin juosta kaupoissa. Sanotaanko vaikka niin että sellainen rauhallinen useamman tunnin shoppailurupeama ihanissa pikku kivijalkaputiikeissa on haave jossakin hamassa tulevaisuudessa. Näin kevätaikaan kolmen pienen lapsen vanhemmalle ostosten tekeminen on kuitenkin yleensä pakollista jossain määrin, sillä ainakin meillä oli tarvetta sekä uusille välikausikamppeille että viime viikonloppuisten kastejuhlien järjestämiseen.

Niinpä suuntasimme auton kohti Kauppakeskus Selloa, ihan koko perhe. Tällä hetkellä suosimme ostosten tekemiseen ehdottomasti kauppakeskuksia, koska ne ovat vaan niin helppoja lasten kanssa. Sello ei ole meille se kaikkein lähin kauppakeskus kotia ajatellen, mutta meillä asuu paljon perhettä ja ystäviä Espoon suunnalla, joten Sello on tullut sitä kautta tutuksi. Se on ihan matkan varrella jos sinne päin muutenkin ajelee.

Kauppakeskus Sello on lasten kanssa helppo shoppailukohde, sillä ahdistavat paksut ulkovaatteet voi jättää autoon ja auton saa kätevästi ilmaiseksi suoraan Sellon parkkiin. Kun me kurvattiin Selloon, napsautettiin vaan vauvan kaukalo kiinni rattaisiin ja vauvakin jatkoi sisävaatteissaan päiväunia heti shoppailun alkajaisiksi. Parkkihallista pääsi rattaiden kanssa kätevästi hissillä suoraan kauppakeskuksen keskiöön.

Sellossa on mun mielestä helppo liikkua rattaiden kanssa, sillä kaikkiin kerroksiin pääsee sellaisia liukuliuskoja pitkin (eikä ole liukuportaita, joista ei saa mennä rattailla). Eli kaikki asiakkaat on samalla viivalla ja kulku esteetöntä, eikä rattailla tai pyörätuolilla liikkujan tarvitse etsiskellä hissejä ties mistä.  Tämä on todella iso plussa, enpä tiedä onko missään muussa PK-seudun kauppakeskuksessa näin vaunuystävällistä ja esteetöntä.

Yksi käytävä Sellossa on omistettu kokonaan lapsiperheiden liikkeille kuten Polarn O. Pyret, Jesper Junior ja Skidi, ja samalta käytävältä löytyy kätevästi myös lasten leikkipaikka. Kun vauva vielä nukkui, mä kävin käytävän liikkeitä läpi vaunujen kanssa samalla kun Otto hengaili lasten kanssa leikkipaikalla. Leikkipaikalta löytyi mm. kaksi liukumäkeä ja meidän tytöt eivät millään olisi halunneet tulla sieltä pois.

Lapsiperhekäytävän päädystä löytyi lastenhoitohuone jossa oli myös nojatuoleja imetystä varten. Sen verran ehkä toivoisin että lastenhoitohuoneeseen lisättäisiin muutama nojatuoli, sillä tokalla kerralla kun menin sinne imettämään olivat kaksi äitiä lapsineen ja rattaineen varanneet kaikki nojatuolit ja itse imetin seisallaan hoitohuoneen ulkopuolella. Huoneeseen johtaa tyhjä leveä käytävä jossa ei ole mitään sen kummempaa niin hoitohuonettahan voisi vaikka laajentaa sinne, vink vink! Ei se mitään että lapset istuvat tuolilla jos on istumatilaa kaikille halukkaille, mutta Sellon kokoisessa kauppakeskuksessa saattaa helposti olla yhtäaikaa liikkeellä useampi kuin neljä äitiä joilla on tarvetta vauvan syöttämiselle yhtäaikaa.

Sellossa on kaikki mun lempparikaupat saman katon alla, joten se on siksikin mukava kohde. Sieltä löytyvät Cubus, Stadium ja Lindex, ja paljon myös kivoja persoonallisia pienempiä liikkeitä. Ylimmässä kerroksessa on myös iso lastentarvikeliike josta me käytiin etsimässä vauvalle tuttia. Shoppailun lisäksi kauppakeskuksesta löytyvät kattavasti myös hypermarketit, kampaamopalvelut, pankit ja muut juoksevien asioiden palvelut.

Löydettiin ostosreissulla lapsille juuri se mitä pitikin: kivat välikausipipot Lindexiltä, tuubihuivit Stadiumista ja hyvät vedenpitävät välikausihanskat Jesper Juniorista. Vauvalle ostin myös muutaman uuden vaatteen kun hän kasvaa niin vauhdilla. Otto osti uudet ulkoiluvarusteet itselleen tulevaa vanhempainvapaata silmällä pitäen, ja mä löysin vielä Emotionista Nyxin meikinkiinnityssuihkeen, uuden irtopuuterin ja mattahuulilakan.

Meillä oli tarkoitus mennä vielä Sellossa syömään koko perhe sillä siellä on myös todella kattava ravintolatarjonta ja jokaiselle varmasti jotain. Vauva kuitenkin alkoi olla sen verran väsynyt eikä enää nukkunut siitä huolimatta kovin hyvin, niin me napattiinkin noutoruokaa mukaan ja huristeltiin kotiin syömään, kelpo ratkaisu sekin. Kerettiin me sentään Oton kanssa juoda herkulliset Caramel Lattet jotka ostettiin Starbucksista heti reissun alkajaisiksi.

Ensi kerralla kun mennään Selloon voitaisiin hyvin kokeilla myös Sellon ylimmästä kerroksesta löytyvää lapsiparkkia, jonne isommat lapset voi jättää leikkimään siksi aikaa kun itse menee esimerkiksi hoitamaan ”tylsiä” aikuisten asioita joiden hoitamisesta lapset eivät niin nauti (kuten vaikka pankkiasioita). Lapsiparkissa lapsilla on ohjaaja ja leikkikavereita ja paljon kivaa tekemistä, ja itse saa keskittyä sitten niihin asioihin sen sijaan että viihdyttää lapsia siinä sivussa.

Meillä oli oikein kiva ostoslauantai Kauppakeskus Sellossa. Vauvan kanssa on aina vähän arpapeliä kun lähtee jonnekin, että kuinka hyvin vauva viihtyy ja millainen reissusta tulee, mutta ostoskeskukset on ehdottomasti sellaisia matalan kynnyksen paikkoja vierailla pienenkin tyypin kanssa kun kaikki palvelut ovat saman katon alla ja lastenhoitohuone löytyy taatusti. Suosittelen Kauppakeskus Selloa ehdottomasti!

Yhteistyössä Kauppakeskus Sello.

Tykkäättekö te shoppailla kauppakeskuksissa lasten kanssa? Millainen on teidän mielestä kiva ostosreissu jos lapset ovat mukana?

Huomenna meidän tytär kastetaan, ja samalla hänen nimensä paljastetaan viimein kaikille muillekin ihmisille. Viimeistä päivää nimetön on ehkä harhaanjohtava, onhan tuolla ihanalla minillä ollut nimi jo monta kuukautta, se on vaan pysynyt visusti salassa. Ei olla lipsautettu kenellekään, ainoat joilla nimi on tiedossa ovat kastepappi, sekä leipuri joka tekee kakun. Leipurikin tietää vain etunimen. Salailu ei ole ollut hankalaa, kyllä siihen on näin kolmannella kerralla jo tottunut että päivisin meidän vauva on nimenomaan ”vauva”, ja illalla kahdestaan nukkuvaa tuhisijaa ihastellessa hän on sitten *nimi*.

Moni teistä on samanlaisia nimi-intoilijoita kuin minäkin. Tykkäätte pohdiskella erilaisia nimiä ja lukea harvinaisista nimistä. Moni teistä on jopa kertonut löytäneensä tänne blogiin meidän tyttöjen harvinaisten nimien ansiosta. Musta se on ihanaa, nimet ovat ihan hurjan mielenkiintoisia! Nimimakuja on paljon erilaisia, ja musta se on mahtavaa että Suomessa lapsen saa nimetä ihan oman maun mukaan, tietenkin asiallisuuden rajoissa. Meille nimen etsiminen ja keksiminen on aina ollut tärkeä prosessi, ja ollaan valittu jokainen nimi pitkän harkinnan ja mietinnän tuloksena. Tätäkin nimeä ollaan makusteltu lokakuusta asti ja se tuntuu tismalleen oikealta.

Tärkeintä on ollut löytää jokaiselle lapselle sellainen nimi joka sopii juuri heille, joka kuulostaa kauniilta meidän omaan korvaan ja jolla on jokin meille rakas tai tärkeä merkitys. Niin myös näin kolmannella kerralla. Me ollaan löydetty vauvalle kolme ihanaa nimeä jotka kuvaavat häntä ja liittävät hänet meidän perheeseen ja hänen sisaruksiinsa. Joka kerta kun kutsun vauvaa hänen nimellään, mua hymyilyttää. Se on ihana!

Ensimmäisellä kerralla nimeä paljastaessa mua jännitti paljon enemmän kuin nyt. Nyt mulla on jo pian kuuden vuoden kokemus harvinaisen nimen omaavien lasten äitinä. Tiedän että harvinaiset nimet ovat nykyään todella yleisiä ja tiedän että lasten päiväkoti- ja harrastuskavereilla on toinen toistaan jännittävämpiä ja erikoisempia nimiä joista osaa en ole koskaan aiemmin kuullut. Ihanaa että erilaiset nimet saavat kaikki kukkia ja tulla kuulluksi, olivat ne sitten perinteisempiä tai harvinaisempia.

Mä tiedän että nimi tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, niinkuin nimet yleensäkin. Se on ihan ok, on mullakin nimiä joista pidän enemmän ja jotka eivät niin ole minun makuuni. Toivon silti asiallista kommentointia, sillä en tule julkaisemaan yhtäkään asiatonta kommenttia. Jos ei mielipidettään osaa ilmaista toisia ihmisiä kunnioittavasti, se ei ansaitse tulla kuulluksi tai luetuksi. Tämä vain näin etukäteen pienenä muistutuksena, koska tiedän että teidän kaikkien melkein sadan tuhannen ihanan joukossa on myös muutama sellainen jotka eivät tätä aina muista. Pysytään siis asiallisena, eikö!

Multa pyydettiin että saisitte arvailla nimeä vielä kerran ennen kuin sen paljastan. Nyt saatte siis arvata vielä nimeä, tai saatte kertoa minkä nimen TE antaisitte meidän kolmannelle neidille nyt kun olette nähneet hänet. Musta on tosi hauskaa aina lukea ehdotuksia ja arvailuja esim. äitiryhmistä kun äidit lisäävät kuvia vauvoista ja kysyvät että minkä nimen toiset äidit antaisivat kun he itse eivät meinaa keksiä nimeä. Vaikka me ollaankin nimi päätetty jo aikaa sitten, on hauska lukea myös toisenlaisia näkökulmia.

Sen verran paljastan nimestä, että nimiä tulee kolme ja nimi sopii isosiskojen nimien kanssa yhteen. <3

Eipä tässä muuta kuin nyt vaan jatkan leipomista ja valmistaudun huomiseen upeaan päivään, mahtavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Toimin vuoden 2017 ajan Liberon Ambassadorina, ja tämä postaus on osa Liberon ja Lifien kaupallista kampanjaa. Mun raskausajasta on pian kaksi kuukautta, tämä aika sen jälkeen on lentänyt kuin siivillä. Raskausaika sen sijaan tuntui välillä aivan tuskastuttavan pitkältä. Siinä missä nämä kaksi kuukautta raskauden jälkeen tuntuvat yhdeltä silmänräpäykseltä, oli yhdeksän kuukauden raskausaika ainakin seitsemän vuotta pitkä. Vaikka vauvanodotus on aivan ihanaa aikaa, on se omalta osaltaan myös hermoja raastavaa pelkoa siitä että onko vauvalla kaikki hyvin, sekä ainakin mulla erilaisia oireita oireiden perään.

Parasta raskaudessa ovat vauvan liikkeet, jotka kertovat siitä että vauva on elossa ja voi hyvin, sekä luovat kuvaa siitä millainen tyyppi tuleva pikkuinen on. Monesti vauvat ovat jo mahassa sellaisia kun tulevat sitten olemaan synnyttyäänkin, eloisia tai rauhallisempia. Mulle mielikuvien muodostaminen tulevasta vauvasta helpottui ainakin huomattavasti sen myötä kun hän alkoi liikkumaan, se teki raskaudesta paljon todentuntuisempaa. Ja näin jälkeenpäin voin sanoa että ainakin toistaiseksi hän vaikuttaa juuri sellaiselta kuin oli mahassakin, tosi aktiivinen ja kova liikkumaan, mutta nukkuessaan ihan rauhallinen.

Äiti on tietenkin kokoajan perillä omasta raskaudestaan ja vauvan menoista mahassa, mutta entäs sitten puoliso? Hän vain kulkee vierellä ja yrittää omalta osaltaan osallistua odotukseen. Otto on tukenut mua jokaisessa raskaudessa alusta loppuun asti ihan täysillä ja ollut niin mukana kun on voinut. Hän on kokeillut mahaa kerta toisensa jälkeen kun olen huutanut että ”tuu äkkiä kokeilemaan vauva riehuu!”, ja hän on hieronut selkää ja paijannut masua.

Hän on myös rehellisesti kertonut jokaisen raskauden jälkeen, miten paljon todellisempaa siitä tuli vasta sitten kun vauva syntyi. Ainakin mä olen saanut sellaisen fiiliksen että minun miehelleni raskaus ja vauva on aikamoisen absurdi asia siihen asti että lapsen voi oikeasti nähdä mahan ulkopuolella. Puolisolle raskaus on tietysti iloinen asia, mutta koska hän ei voi itse tuntea kaikkea sitä mitä äiti tuntee, raskausaika saattaa olla myös kovan stressin ja huolen aikaa, huolen siitä onko kaikki hyvin.

Kaikki muutokset tapahtuvat äidin kehossa, ja ne valmistavat häntä kokoajan vauvan tuloon, mutta puoliso ei saa samanlaista luonnon apua muutokseen. Libero on ottanut tehtäväkseen tuoda raskausaikaa lähemmäs myös toista tulevaa vanhempaa, ja siksi Libero on kehittänyt Baby Buzz-rannekkeen, jolla hänkin pysyy mukana vauvan liikkeissä. Ranneketta kevyesti painamalla äiti voi lähettää puolisolleen viestin, ”buzzin”, kun vauva liikkuu, ja näin hänkin tuntee liikkeen vaikka ei olisikaan mahasta kosketusetäisyydellä. Baby Buzz-rannekkeen saa Liberolta ilmaiseksi lainaan raskauden ajaksi, ihan uskoamattoman hienoa eikö?

Uskon että ainakin meille tämä olisi ollut mahtava lisä varsinkin ensimmäisessä raskaudessa, kun kumpikaan meistä ei tiennyt vielä vanhemmuudesta mitään. Toki tämä olisi ollut hauska tokalla ja kolmannellakin kerralla, mutta uskon että etenkin esikoisen odottajille ranneke voisi olla todella hieno lisä odotusaikaan.

Jos olet raskaana ja haluaisit ottaa puolisosi rannekkeen avulla odotukseen mukaan, mene osoitteeseen libero.fi/babybuzz ja tilaa rannekkeet ilmaiseksi lainaan sinulle ja puolisollesi. Mun mielestä on uskomattoman hienoa että Libero tarjoaa tämän mahdollisuuden maksuttomasti! Baby Buzz-ranneke ja sovellus toimivat Applen puhelimilla joissa on käytössä iOs 9 tai uudempi, sekä bluetooth -yhteys. App storessa on saatavilla Baby Buzz-sovellus jonka avulla rannekkeet toimivat, ja appi on ladattavissa iPhone 4S-mallista eteenpäin. Rannekkeen voi tilata lainaan raskausviikolle 35 asti, ja siinä on n. kahden viikon toimitusaika.

Yhteistyössä Libero.

Kokeilkaa te ihmeessä miten tämä toimii, mua ainakin harmittaa että en kerennyt itse kokeilemaan kun raskaus päättyi vain pari kuukautta liian aikaisin tämän kannalta, hah!