Vauvan varusteet -sarjan lisäksi ajattelin tehdä myös meidän minityypin vaatteista oman postaussarjansa, niitä kun on kertynyt hillittömät määrät ja muutama on kysellytkin vaatejuttujen perään. Jos siis täällä on muita jotka talvivauvaa odottelevat ja kaipaatte jotain vinkkejä, niin nyt on luvassa sarja siitä miten me aiotaan hoitaa vastasyntyneen pukeminen talvella.

Tätä kirjoittaessani lämpömittari näyttää yli 20 astetta pakkasta, ei ole mikään kaikkein helpoin keli siis tämä aloittaa vauva-arkea. Kovasti toivomme että vähän lauhtuisi ennen kuin vauva syntyy, edes alle 10 pakkasasteeseen, niin uskaltaisi hyvillä mielin siinä parin viikon iässä alkaa sitten totuttelemaan vauvan kanssa ulkoiluun. Ollaan varauduttu talvisäihin muutamilla erilaisilla vaihtoehdoilla, ja uskon että vauva pysyy lämpimänä tulevina kuukausina, oli keli mikä hyvänsä.

Vauvan kanssa aion suosia kerrospukeutumista, kuten tyttöjenkin kanssa vauva-aikana ja nykyäänkin suositaan. Ensin sisävaatekerros, siihen väliin asteiden mukaan joko collegea tai villaa, ja sen jälkeen toppahaalari ja tietenkin lämpöpussi vaunuihin. Myös turvakaukaloon meillä on oma kaukalolämpöpussi, joka sopii myös rattaissa käytettäväksi vähän lämpimämmillä keleillä. Vaunujen lämpöpussista* (saatu) tein oman postauksensa pari viikkoa sitten, mutta se on siis tosiaan uskomattoman lämmin ja hyvä, ja saattaa olla että nollakelillä vauva pärjää siellä hyvin pelkässä villahaalarissa.

Sisävaatekerroksen päälle mulla on tällä hetkellä siis Gugguun 62-kokoinen collegehaalari, joka on kyllä sen verran napakka kooltaan että hihat ja lahkeen resorit käärittynä pääsee varmasti käyttöön jo 56-koon aikoihin. Tämä yli-ihana collegehaalari oli yksi mun ekoja vaateostoksia vauvalle, se on vain niin söpö. Lisäksi on Name itin villahaalari koossa 50/56, joka on valmistettu eettisesti tuotetusta villasta ja joka on ihanan lämmin ja pehmeä.

Jalkaan vauva saa mun mummun aikoinaan Tiaralle neulomat villasukat, jotka ovat aivan minikokoiset ja suloiset. Myös seuraavaan kokoon löytyy onneksi mummun neulomat villasukat vaikka hän ei nykypäivänä enää osaakaan alzheimerin vuoksi neuloa. Mutta mummun sukat on parhaat! Sormien suojaksi mulla on puuvillatumppuja, mutta kunnon lapaset pitäisi vielä ostaa. Huomasin tässä tähän postaukseen kuvia ottaessani että sellaiset puuttuu, aiemmin ei ole jotenkin tullut mieleenkään.

Vauva saa päähänsä Johan ohuen ja pehmeän, eettisesti tuotetusta villasta valmistetun, merinovillalakin joka on vastasyntyneen päähän juuri sopiva. Lisäksi on sitten Gugguun merinovillapipo tuplatupsuilla, joka on tosin varmaankin sopiva sitten kun vauvalla on muutama viikko lisää ikää. Onneksi tuohon välivaiheeseen löytyy vauvan tulevan kummitädin neuloma ihana villapipo myös, joka on varmasti vastasyntyneelle myös juuri sopiva.

Kakkoskerroksen päälle tulee sitten tuo ihan liian söpö vaaleanpunainen toppahaalari, jonka ostin Reimalta koossa 50/56. Siis mä en ole mikään vaaleanpunaisen ja hörselön ystävä enää näin kolmannen tytön kohdalla, mutta jokin tuossa Naava-haalarissa vaan kolahti muhun ja lujaa, ja se oli ihan pakko ostaa. On se vaan niin ihana ja herkku! Meillä on kaikki muuten aika harmaata ja neutraalia niin ihan hauskaa että on tuollainen leivosmainen väripilkkukin. Haalarissa on käännettävät lahkeet ja hihat, eli ei tarvitse erillisiä tumppuja vaan vauvan raajat ovat suojassa kylmältä haalarissa itsessään.

Näissä kuvissa näkyy siis myös meidän harmaa kaukalolämpöpussi joka saatiin vauvalle joululahjaksi mun äidiltä. Se on Kaiser Babyn Hoody, ja se on kyllä ihan syötävän söpö. Lämpöpussin hupun saa kiristettyä suojaamaan vauvaa tuulelta ja pussi on tosi lämmin. Harmaameleerattu kuosi sopii ihanasti myös meidän Cybexin Priam-vaunuihin, sillä nekin ovat harmaat. Kaukalolämpöpussi tämä on siksi, että onnistuu kiinnitys sekä 3- että 5-pistevaljailla. Nykyäänhän juuri suositellaan, että vauva ei autossa ole haalari päällä ja valjaat sen päällä, vaan nimenomaan ohuemmissa vaatteissa lämpöpussissa, ja valjaat sen pussin läpi kiinni. Näin vauva on tiukemmin kiinni istuimessaan mikäli jotain sattuu.

Uskon että kunhan tumput on hommattu, niin selvitään näillä varusteilla oikein hyvin välikauteen asti. Zeldan jäljiltä on tallessa vielä Reiman 62/68 -kokoinen baby toppahaalari myös, että jos tuo vaaleanpunainen jää pieneksi nopeasti niin vaihtoehto löytyy kyllä. Ja ensi syksyllekin on hommattuna jo toppahaalari, jonka tosin ostin käytettynä sukulaisperheeltä kun se oli niin söpö.

Välikausivaatteita en ole vielä hommannut vauvalle yhtään kun ajattelin että odotan kevään uusia mallistoja ensin, kohtahan niitä alkaa putkahtelemaan. Mutta tosiaan jos nyt näillä pärjättäisiin pakkasten yli niin olisi aika hyvä!

Ihanaa loppiaista kaikille!

Millaisia ulkovarusteita teillä on ollut talvivauvalla/on hommattuna tulevalle talvivauvalle?

Mielettömän ihanaa jouluaattoa tyypit! Niin vaan tuli käytyä läpi tämä vuoden 2016 blogijoulukalenterikin, huh! Mä olen hurjan onnellinen että sain odottaa joulua yhdessä teidän kanssa jälleen kerran, ja virittäytyä joulufiilikseen. Tämän luukun myötä meidän perhe hiljenee joulun viettoon, ja toivottaa teille rauhallista, ihanaa ja rakkaudentäyteistä joulua. Kiitos hurjasti kaikista kauniista sanoista, vinkeistä ja kokemuksista joita olette kalenterin aikana jakaneet, mä olen ainakin aistinut joulufiiliksen joka kerta kun olen viime aikoina kommenttiboksin avannut. Viimeisestä luukusta löytyvät siis meidän perheen perinteiset jouluterkut videolla.

Hyvää joulua <3

Puuuuuuuh! Huomenna se vihdoin koittaa, jouluaatto. Ja eilen tuli täyteen 32 viikkoa raskaana. Nyt ollaan jo tosi hyvillä viikoilla ja olen hurjan iloinen ja onnellinen siitä. Mä en voi lakata hämmästelemästä sitä miten hyvin kaikki on sujunut, se on jopa vähän pelottavaa. Mutta ei auta kuin olla iloinen ja onnellinen ja toivoa että kaikki jatkuu yhtä hyvin loppuun asti ja myös sen jälkeen. Olo on tosi iso ja massiivinen ja aikamoisen joulupallon olen kasvattanut kyllä itselleni. Selasin jotain kuvia kamerasta ja silmiini osui viikko ennen muuttoa otetut mahakuvat. Ajattelin silloin että mullahan on jo vaikka kuinka iso pötsi, mutta se ei ollut kyllä mitään verrattuna tähän. Ja tästäkin tämä vielä ehtii kasvaa useamman viikon, ai hurja.

Tytöt ovat olleet tiistaista alkaen jo joululomalla päiväkodista, ja eilen oli Otolla ja mullakin viimeinen työpäivä ennen jouluaattoa. Syksy on ollut aika täynnä toimintaa ja töitä meillä molemmilla, ja on ihan parasta rauhoittua joulun viettoon yhdessä koko perhe ihan kaikessa rauhassa. Mun äiti ja Armas tulivat tänne keskiviikkona ja tytöt olivat tietenkin aivan innoissaan. Ihanaa kun meillä on myös nyt enemmän tilaa niin äitikin mahtuu tänne paremmin ja hänellä on oma rauha toisessa lastenhuoneista. Tytöt tykkäävät nukkua edelleenkin yhdessä, ja äidin tuloa edeltäneet kaksi yötä Zelda oli yökylässä Tiaran huoneessa. Nyt tytöt ovat sitten kerrossängyssä Zeldan huoneessa, ja Tiaran huone on muunnettu vierashuoneeksi.

Maha 32+0

Me ollaan laitettu nyt urakalla kotia vauvavalmiiksi, ja jouluhömpötyksen jälkeen pääsen vihdoin ehkä jo ensi viikolla esittelemään vauvan omaa nurkkausta ja muita juttuja. Stressi kaikkien vauvantarvikkeiden suhteen on hellittänyt ja mielen on vallannut ihana odottava fiilis. Olisipa meidän vauva jo täällä ja saisin laittaa hänet tuonne ihanaan kehtoon nukkumaan. Mutta toisaalta, ihana nauttia vielä tämä joulu tällä nykyisellä porukalla, heittäytyä isompien neitojen kanssa joulun viettoon ihan kunnolla ja huomioida vain heitä ja nauttia lomasta ja pitkistä yöunista. Keväällä niitä yöuniakaan ei välttämättä ole ihan heti näköpiirissä nimittäin, heh. Mutta tosiaan, kaiken jouluhömpän jälkeen blogi täyttyy vauva- ja raskaushömpästä, ja kaikesta muusta mikä on vielä joulukalenterin ja muun sisällön takia odottanut omaa vuoroaan.

Eilen meillä oli tyttöjen pikkupikkuserkut äitineen kylässä ja vietettiin ihana päivä. Illalla me kokattiin Tiaran kanssa kahdestaan lihapullia ja perunamuusia, neidin päiväkodin kokkaus opintoretkellä saamalla reseptillä. Hän niin hienosti pyöritteli lihapullia ja oli niin ylpeä sekä reseptistä että pullistaan. Tyttöjen mentyä nukkumaan me pidettiin Oton kanssa kolmannet (ja viimeiset) paketointitalkoot Love, Actuallyn siivittämänä ja juotiin glögiä. Taattua joulutunnelmaa. Kaikki alkaa olla valmista huomista varten ja tämä päivä ollaan sitten vietetty perinteisesti jouluruokia kokkaillen.

Tämä postaus on neljäskymmenesneljäs jonka tässä kuussa julkaisen, aivan älytön tahti siis ollut päällä. Joulukalenterin lisäksi olen  pyrkinyt julkaisemaan joka päivä myös toisen postauksen, ja epäonnistunut siinä vain kahtena päivänä kun kiire oli vaan niin kreisi. Tässä kuussa on mennyt jo koko blogihistorian postausmääräennätys rikki, ja se tulee toki kasvamaan vielä entisestään. Olen laittanut itseni koville, mutta ainakin voin nyt jäädä hyvällä omallatunnolla joululomalle ja pitää pari päivää blogivapaata jos maltan. Joku voisi kuvitella että 44:n postauksen jälkeen kirjoittaminen ei houkuttaisi, mutta mulla on jotenkin niin inspiraatio ja hyvä kirjoitusmoodi päällä että odotan vaan että pääsen puhumaan kaikesta mitä on viime aikoina päässä pyörinyt. Mutta ennen sitä luvassa kuitenkin pieni hiljentyminen joulun viettoon, ja jatketaan sitten kun olen saanut kinkku-, lautapeli-, konvehti- ja kirjaöverit.

Huomenna tosiaan luvassa vielä viimeinen joulukalenteriluukku, käykää kurkkimassa sitten kun joulunvietoltanne ehditte. Ja aivan hurjan ihanaa huomista jouluaattoa ja koko joulun aikaa myös teille kaikille jotka ette joulukalenteria ole seuranneet <3

Kaupallinen yhteistyö: AT-Lastenturva

Vihdoinkin on aika ottaa lähempään tarkasteluun meidän tulevan vauvan tarvikkeita ja aloittaa Vauvan varusteet -postaussarja! On tätä odotettukin jo aika kauan, olen ihan innoissani kaikesta, vaikka isoimmat jutut on vasta tulossa. Mutta aloitetaan nyt tästä turvakaukalosta, ja isofix-telakasta joihin ollaan päädytty pitkällisen harkinnan tuloksena ja joihin ollaan todella tyytyväisiä. Meidän valinta on tällä kertaa Cybex Cloud Q Plus Turvakaukalo & Base Q-fix isofix-telakka. 

Turvakaukalo on mun mielestä pienestä koostaan huolimatta varmaan se kaikkein tärkein varustehankinta silloin jos on oma auto paljon käytössä. Me liikutaan todella paljon autolla, joten vauva tulee viettämään kaukalossa aikaa, välillä pitkiäkin aikoja kun ajellaan Oulu-Helsinki-väliä ja saattaa olla että nyt reissuja tulee tiheämmin kun Otolla on vauvan kanssa kotona ollessa myös vapaata ja pystytään sinne lähtemään. Kaukalon piti siis turvallisuuden lisäksi olla mahdollisimman ergonominen vauvalle, sellainen jossa hänen hengitystiensä pysyvät aina vapaana eikä pää pääse painumaan rinnalle.

Ensimmäisen kerran kyselin turvakaukaloista meidän odotusryhmässä ja täällä blogissa, ja teidänkin suositusten perusteella ihastuin sitten tähän Cybexin Cloud Q Plus -kaukaloon* ja siihen kuuluvaan Base Q-fix isofix-jalustaan. Muistatteko vielä mun syyskuisen lukijaillan A-T Lastenturvassa? Silloin Otto tutustui meidän naisten lukijailtaillessa A-T Lastenturvan Personal Shopper -Lauran kanssa eri turvakaukaloihin, ja illan päätteeksi ilmoitti että joo, Cloud Q tulee meille eikä hän hyväksy mitään muuta. Ja nyt kerron miksi.

Cybex on pitkän kokemuksen kautta kehittänyt turvakaukaloitaan huippulaatuisiksi, ja Cybex Cloud Q Plus on kirjaimellisesti uusinta ja parasta mitä turvakaukalomarkkinoilta löytyy. Sen lisäksi että se on saanut Autoliiton testeissä turvallisuudesta erinomaiset arvosanat, siinä on sellainen ominaisuus jota ei muista huipputurvallisista kaukaloista löydy: sen saa melkein täyteen makuuasentoon silloin kun ei olla autossa. Eli esimerkiksi vaunujen travel systemiin kiinnitettynä kaukalo toimii vauvalle vaunukoppana missä on hyvä ja turvallinen jatkaa unia, eikä vauvan selkä rasitu sen enempää kuin normaalistikaan vaunuissa.

Istuinkulmaa on helppo säätää takana olevasta napista yhdellä kädellä, ottamatta vauvaa ollenkaan pois kainalosta. Säätö menee pehmeästi turvakaukaloasennosta makuuasentoon. Näin turvakaukalon kanssa voi lähteä vaikka pidemmällekin ostos- tai kahvilareissulle ilman että tarvitsee murehtia vauvan huonosta asennosta. Kaukalo on myös tosi alas asti halutessa tulevan XXL-kuomun ansiosta hyvin suojaisa. Siellä vauva ole siinä kaikille valoille ja muille alttiina vaan ihan yhtä suojassa kuin vaunuissakin olisi.

Istuinkorkeuden säätönappulan lisäksi kaukalon takaosasta löytyy kaksi hopeista muutakin pömpeliä joita ensin ihmettelin. Nämä kaksi ovat teleskooppiset lineaariset sivutörmäyssuojat, jotka voidaan säätää yksilöllisesti. Sivutörmäyssuojien tarkoitus on se, että ikkunan ja oven puoleinen sivutörmäyssuoja vedetään ulos ja jos tulee kolari, sen aiheuttamat voimat suunnataan erittäin varhaisessa vaiheessa auton oven ja ikkunan puolella ulosvedettyä suojatankoa pitkin turvakaukalon runkoon. Turvakaukalon rungon rakenne ja materiaalit suuntaavat pois ja vaimentavat lapseen kohdistuvia rasituksia.

Cybex Cloud Q:n suunnittelussa on kiinnitetty erityishuomiota vauvan asennon ergonomisuuteen myös silloin kun kaukalo on autossa kiinni ja pystyasennossa. Se sai autoliiton testissä istuinmukavuudesta parhaat arvosanat. Se ei ole mikään ihme, koska kaukalosta löytyy 11-asentoinen korkeussäädettävä pääntuki, jota säädettäessä myös istuinkulma säätyy automaattisesti. Se on pyritty pitämään mahdollisimman loivana, jotta vauvan niska ei retkahda ja jotta pää ei pääse painumaan nukkuessakaan rinnalle. Säätöjen ansiosta turvakaukalo kasvaa lapsen mukana. Näin lapsella on aina omaan kokoonsa kaikkein paras istuinasento.

Cloud Q on tyylikäs ulkomuodoltaan, ja mä ihastuin erityisesti tuohon Manhattan Grey -väriin. Me valittiin kaukalo meleeratuilla Plus-kankailla jotka ovat tosi kauniit ja laadukkaat. Saatavilla on myös comfort-kangasmallisto ja platinum-kangasmallisto ja monen monta eri väriä. Juuri nyt valikoima on kaikkein runsaimmillaan kun tarjolla on vielä tämän vuoden kankaita, ja ensi vuoden kankaatkin ovat jo myynnissä.

Base Q-fix isofix-telakan kanssa väärin asennus on käytännössä mahdotonta, ja kaukalo on tosi helppo aina vaan napsauttaa autoon paikoilleen. Olen tosi onnellinen että ostettiin tuo telakka turvakaukalolle kaveriksi, se lisää turvallisuutta ja on ihan ehdoton. Ainoat miinukset joita kaukalo on testeissä saanut ovat kallis hinta ja painavuus.

Painavuuskaan ei kuitenkaan ainakaan meillä haittaa, sillä mulla ei ole edes ajokorttia eli en tule luultavasti ikinä liikkumaan autolla ilman että on kantoapua lasten ja kaukalon kanssa. Lisäksi kaukalon saa tosiaan myös kätevästi napsautettua rattaiden travel systemiin eli vaihtoehtoisesti sen voi myös kärrätä autolle eikä tarvitse kantaa ollenkaan. Cloud Q sopii suoraan Cybexin omiin rattaisiin ja vaunuihin, ja adaptereiden kanssa monen muunkin valmistajan vaunuihin.

Ollaan tehty syksyn aikana useampi reissu A-T Lastenturvaan, ja siellä on aina yhtä rentoa ja helppoa asioida, ja lapset viihtyvät hyvin kun heille on oma leikkipaikka. Meille A-T Lastenturvan Personal Shopper Laura oli korvaamaton apu kaukalon valinnassa ja testaamisessa. Hän auttoi meitä hiffaamaan oikean kiinnitystekniikan jo myymälässä ja näytti kaikki erilaiset säädöt ja kertoi eri mallien eroista.

A-T Lastenturvan Suomessa ainutlaatuinen Personal Shopper -palvelu on tosi kätevä. Sillä saa varmistettua itselleen yksilöllistä palvelua kaikessa rauhassa ja ilman lisäkustannuksia, täysin itselle sopivaan aikaan. Mua ei ainakaan varsinkaan näin loppuraskaudessa kiinnosta yhtään odotella ja vaappua ylimääräisiä liikkeissä. Ohanaa että pääsee suoraan asiaan ja varsinkin jos jo alusta asti käy samalla personal shopperilla niin on tuttua ja turvallista ja kehtaa esittää vaikka mitä kysymyksiäkin eri lastentarvikkeista.

Oman ajan Personal Shopperille voi varata sähköpostilla suoraan, Lauralle esimerkiksi laura.ruokolainen@lastenturva.fi ja muiden shoppereiden yhteystiedot ja lisätietoa palvelusta löydät A-T Lastenturvan sivuilta. Joulukuun loppuun mennessä ajan Lauralle tai muille Personal Shoppereille varanneille 300€ ostoksesta 30€ lahjakortti AT-Lastenturvaan sekä yllätyslahja!

Turvakaukalo saatu bloginäkyvyyttä vastaan A-T Lastenturvasta.*

Millaisia turvakaukaloita teiltä löytyy? Millä perustein olette valinneet oman kaukalonne?

Tänään alkoi 29. raskausviikko eli täyteen tuli raskausviikko 28+0. Vauvan täysiaikaisuuteen on enää yhdeksän viikkoa, huh ja wau. Mä törmään usein fb:ssä hassuihin kuviin koskien sitä kuinka esikoisen aikana oli aivan kartalla siitä mikä raskausviikko milloinkin on menossa, ja kuopuksen kohdalla ei ole mitään käryä. Mutta mulla se ei kyllä pidä paikkaansa, blogin ansiosta tulee seurattua näitä viikkoja tällä kolmannellakin kerralla aikamoisen tarkkaan. Musta se on ihanaakin että tiedän missä mennään, vaikka saattaahan se olla että välillä odotusaika tuntuu sen takia sitten pidemmältä. Tiedän kuitenkin että tulen ikävöimään tätä masua vielä joskus ihan todella kovaa, ja siksi olenkin tyytyväinen että on tullut otettua tästä ajasta kaikki irti.

Vauva tuntuu oikeasti jo aika isolta, ja osa liikkeistä sattuu kipeästikin. Mahakin on iso ja kasvaa vain kasvamistaan. Tällä viikolla vauva päätti yhtäkkiä ensimmäistä kertaa vierailla mahan vasemmalla puolella, vaikka on siis nämä ensimmäiset 27 viikkoa ollut oikealla. Voin kertoa että mahani oli hieman järkyttynyt tästä yllätysvierailusta! Mutta nyt kun tyyppi on hyörinyt joka puolella, niin mahakin on tottunut. Jännää vaan, että tähän asti hän on aina ollut vaan oikealla. Edelleenkin pääosin hengailee siellä puolella, mutta sitten yhtäkkiä päätti, että käynpä välillä pyörimässä täällä vasemmallakin. Ehkä oikealla alkoi olla liian ahdasta.

Hormonipäänsäryt ovat tehneet comebackin, sopivasti kellon tarkkaan juuri nyt, kun seesteinen keskiraskaus on ohi ja viimeinen kolmannes virallisesti alkanut. Päätä on särkenyt jo kolme päivää putkeen, mutta ehkä se tästä pian taas hellittää. Onneksi muut alkuraskauden ihanat oireet ovat pysyneet poissa, enkä ole mitenkään väsynyt tai huonovointinen muuten. Olo on ihan suhteellisen energinen, ja olen voinut päänsärkyä lukuunottamatta hyvin.

Kotona jaksan liikkua ja tehdä aika paljonkin, ja on ihan hyvä olla: Pidemmät kävelyt ja kauppareissut tuntuvat raskaammilta ja kävelyni muistuttaa jo erittäin hidasta ankkaa. Mua aina naurattaa, kun me liikutaan jossain ja mietin miten huvittavalta varmasti näytän. Supistukset eivät ole pahentuneet tai lisääntyneet ja olen uskaltanut rentoutua niiden suhteen. Sekin on varmasti tehnyt hyvää, koska stressikin aiheuttaa supistelua ainakin mulla.

Toivon kovasti, että saan nauttia tästä hyvästä ja energisestä olosta mahdollisimman pitkään. Uskon, että saankin kunhan muistan kuunnella kroppaa ja itseäni ja ottaa rennosti silloin kun olo on sellainen että sille on tarvetta. Joulukuussa meillä olisi vielä yksi pikkureissu tiedossa sukulaisen syntymäpäiville ja toivon että pääsen osallistumaan sinne. Viikkoja onkin silloin jo aika monta kasassa. Onneksi ajomatka ei olisi kuin reilun tunnin verran, eli sen puolesta ei pitäisi olla ongelmaa. Pidetään peukkuja.

Tässä vielä kunnon mahakuva viikolta 28+0, aikamoinen pötsi! Otto kutsuu mua möhömahaksi, kaikella rakkaudella.

Ihanaa päivää kaikille <3