Kaupallinen yhteistyö Keittiömaailman, Nerosteinin & Siemensin kanssa. 

Olen pitänyt keittiöremontin ajan tällaista remppapäiväkirjaa, koska mua itseäni ainakin kiinnosti etukäteen hirveästi aikataulut ja se järjestys, että miten asiat tapahtuvat. Voin ihan rehellisesti kertoa, että viikko sitten maanantaina mulla ei ollut vielä hajuakaan, että miten kaikki asiat käytännössä tapahtuvat keittiöremontin aikana.

 Ei ollut mitään käsitystä, että miten keittiön purku onnistuu ja miten asennus ja mitä kaikkea ylipäätään keittiön asennukseen kuuluu. Puhumattakaan siitä, että kauanko keittiöremontti esimerkiksi todellisuudessa kaikkine vaiheineen kestää. Siksi ajattelin tehdä teille tällaisen remppapäiväkirjan, jos joku muukin on ihan ummikkona liikenteessä, mutta keittiöremontti kuitenkin kiinnostelisi. 

Taustana siis se, että me ollaan Oton kanssa täysin tumpeloita remppahommissa, eli ei tehdä mitään muuta kuin seinien maalaukset itse. Meidän keittiösuunnitelmia voi käydä vilkaisemassa TÄSTÄ postauksesta, jossa kerroin miksi ollaan päädytty mihinkin ratkaisuihin ja materiaaleihin ja näytin havainnekuvan tulevasta keittiöstä. Mutta sen pidemmittä puheitta, aloitetaan rempan ekasta päivästä, jolloin meille toden teolla rysähti tajuntaan se, että tässä ei enää ehdi haihatella, vaan nyt pitää toimia. 

Ma 22.6. 

Meille selvisi, että lattian asennus ei onnistukaan sen firman kanssa, jonka kanssa se oli alunperin sovittu. Samalla selvisi, että keittiön toimitus ja asennus voidaankin tehdä jo aikaisemmin kuin oli arvioitu, sillä koronan aiheuttamat viivästykset kiintokalusteiden tuotannossa olivat jo hellittäneet. Hetkeksi iski paniikki, miten ihmeessä me saadaan kaikki hoidettua? Puheluita joka suuntaan, hikikarpaloita otsalla. Tuloksena seuraavalle päivälle keittiön ostajan kanssa sovittu keittiön purku ja torstaille sovittu lattian asennus sittenkin Keittiömaailman kautta, kuten muut asennustyöt. Maanantaina tyhjennettiin keittiöstä kaikki astiat ja kuivaruuat ja tehtiin kodinhoitohuoneeseen väliaikainen keittiö. Saatiin tekstari, että osa kodinkoneista toimitetaan jo seuraavana päivänä. Purettiin meidän ruokapöytä pois rempan ajaksi, jotta saatiin tilaa kodinkoneille ja kiintokalusteiden paketeille. 

Ti 23.6.

Aamupäivällä vielä siivottiin keittiön kaikki pinnat huolellisesti, jotta keittiö oli purkuvalmiina iltapäiväksi. Myös kodinkoneita saapui, saatiin jääkaappi, liesi, lieden aktiivihiili-liesituuletin sekä astianpesukoneen alle tuleva muovialusta. Loput kodinkoneet jäivät vielä puuttumaan koronasta johtuvien toimitusongelmien vuoksi. Ei osattu yhtään arvioida kauanko keittiön purkaminen kestää, joten olin ajatellut, että se jatkuu vielä keskiviikkonakin. Väärässä olin. Tehokas porukka purki keittiön kahdessa tunnissa täysin.

Purettujen yläkaappien sekä saarekkeen alta paljastui yllätyksiä. Kaappien takana ei ollutkaan valmista seinää, vaan pelkkää kiveä ja koloja ja putkia. Saarekkeen alla ei ollut lattiaa, vaan pelkkä kolo. Lisää hikikarpaloita. Katossakin oli älytön reikä liesituulettimen putken jäljiltä. Mitä ihmettä niille voisi tehdä, kun ei itse osattu mitään? Euronkuvat vilisivät silmissä ja pelotti, että meillä menee paljon enemmän rahaa kun oltiin ajateltu. Tuli sellainen olo, että ei hitto! Mitä me ollaan menty tekemään, meillä oli täysin hyvä keittiö ja nyt meillä on vain ammottava aukko ja raakapinnat! 

Ke 24.6.

Selvitin keittiösuunnittelijamme Katin kanssa seinän ja lattian tilannetta ja olin yhteydessä vielä meidän keittiöasentajan kanssa. Molemmat vakuuttivat, että kaikki kyllä järjestyy ja mäkin uskalsin hengittää. Lisäksi sain tarjouksen lattiasta ja seinästä yhdessä ja ne tulivatkin edullisemmaksi Keittiömaailman kautta kuin alunperin oli sovittu toisen firman kanssa pelkästä lattiasta. Tämä oli positiivinen ylläri ja valtava kivi putosi sydämeltä. Sovittiin keittiöasentajamme kanssa, että hän tulee seuraavana aamuna siinä n. klo kahdeksan. Tässä kohdassa todella arvostin sitä, että meillä oli tukena niin mahtava keittiösuunnittelija kuin Kati on. Hän organisoi hetkessä sen kaaoksen, mikä sai mut vaan panikoimaan. 

To 25.6.

Keittiöasentaja saapui jo hieman etuajassa, mikä oli myös positiivinen ylläri. Hän ei aikaillut lainkaan, vaan alkoi heti hommiin ja irroitti välitilalaatat seinistä. Ne olivat harvinaisen kovasti kiinni, mutta onneksi lähtivät lopulta. Hän tasoitti lattian valtavat kolot  ja koko seinän ja kaikki alkoi näyttää jo paljon paremmalta. Lisäksi hän kertoi, että kiintokalusteet saapuisivat jo aikaisin seuraavana aamuna, jolloin hän pääsisi heti aloittamaan niiden asennuksen. 

Pe 26.6.

Perjantaiaamuna kun me herättiin, olivat kiintokalusteet juuri saapuneet ja asentaja oli ottanut ne vastaan. Ensimmäisenä hän teki meidän lattian valmiiksi, eli asensi meidän ostaman Pergon vinyylilaatan paikoilleen vanhan laatan (ja aukkoihin tehtyjen tasoitusten) päälle. Siinä kesti n. 1h. Oli onni, että vanha laatta oli muutenkin alempana kuin meidän parketti ja vinyylilaatta oli vain 4,5mm ohutta ja joustavaa, niin sen pystyi hyvin asentamaan suoraan siihen päälle. Lattian tekemisessä kesti n. 1h. Onneksi päätimme sittenkin valita vinyylilaatan kivilattian sijaan, siinä olisi ollut paljon suurempi urakka. Aamupäivän aikana keittiö edistyi hurjasti ja alkoi näyttääkin jo vähän enemmän keittiöltä. Lähdettiin päiväksi tuoli-ostoksille ja kun tultiin takaisin, meidän leuat meinasi loksahtaa lattiaan. Meidän keittiöstä tulee niiiiin hieno!

La 27.6.

Keittiöasentaja tuli myös lauantaina ja tasoitteli vieläkin sitä samaa seinää, jotta seinä saatiin maalausvalmiiksi. Siinä oli kyllä valtava homma, kun seinä oli vaan raakapintaa ja putkia, mutta hän teki todella hyvää työtä. Lisäksi hän asensi kalusteiden päätylevyjä, sekä teki valmiiksi meidän aamiaiskaappia.

Su 28.6. 

Otto maalasi keittiön seinän kaksi kertaa Tikkurilan Luja 7 -maalilla ja sävyksi valittiin tuttu Tikkurilan Valkoinen, jota ollaan käytetty aina kun ollaan maalattu jotain valkoiseksi. Luja-maali soveltuu hyvin keittiöön tai esim. vessaan  ja kestää myös kunnon pyyhkimistä ja pesua, joten siksi valitsimme sen. Seinä alkoi näyttää vihdoinkin ihan seinältä, ei todellakaan olisi uskonut vielä alkuviikosta. 

Ma 29.6. 

Aamulla ekaksi asennettiin vetimet paikoilleen ja tehtiin väliaikainen peittolevy kahdesta palasta meidän baaritason alle, jotta kivitaso saadaan mitattua. Alkuperäinen peittolevy oli väärän kokoinen, koska tasoa jouduttiin putkien sijainnin vuoksi siirtämään viisi senttiä kauemmas seinästä. Väliaikainen peittolevy on paikoillaan siihen asti, että uusi tulee tehtaalta (siinä kestää pari viikkoa, koska mitään ei ole valmiina, vaan kaikki tehdään tilauksesta). Meille oli tullut myös väärän kokoiset ovet aamiaiskaappia varten, joten ne tilattiin oikean kokoisina.

Keittiöasentaja valmisteli kaiken minkä valmistella saattoi tässä vaiheessa ilman puuttuvia juttuja, sekä tilasi meille sähkärin tälle ja putkarin ensi viikolle, joiden käyntiä varten hän valmisteli myös kaiken niin pitkälle kuin mahdollista. Lisäksi hän imuroi kaikki paikat ja keräsi tässä vaiheessa kaikki remonttitarvikkeet pois. Saatiin lupa ottaa käyttöön jo osa kaapeista ja laatikoista ja saatiin tieto, että keskiviikkona saadaan jo uuni ja aamiaiskaapin sähköt käyttöön, jolloin elämä keskeneräisellä keittiöllä helpottuu jo huomattavasti. 

Ti 30.6. 

Tiistaina meillä kävivät Nerosteinin kivitason mittaajat mittaamassa ja hakemassa meidän täysin integroitavan altaan mukaansa, jotta se voidaan asentaa suoraan Noble Supreme White -kivitasoon jo tehtaalla. Lisäksi tiedossa oli uunin toimitus, mutta lisäksi meille tulikin yllätyksenä jo Siemensin astianpesukone! Ihan mahtavaa, sillä sen odottaminen olisi ollut kaikkein tylsintä. Tosi hienoa, että sekin tuli jo paljon aiemmin kuin oltiin varauduttu. Nyt jäi siis puuttumaan laitteista enää pakastin, sekä kylmälaitteiden alle tulevat oikean kokoiset suojakaukalot. Pakastin on muutenkin noista vähiten “akuutti”, sillä ilman sitä pärjää tarvittaessa helposti. Meillä alkaa olla hyvin jo viime vuoden sienet ja marjat syötynä kun oltiin varauduttu ja ollaan muutenkin tyhjennetty koko kevät vanhaa pakastinta ahkerasti. Lisäksi tiistaina saatiin meidän loput ruokapöydän tuolit, jotka oltiin tilattu.

Ke 1.7.

Keskiviikkona meillä kävi sähköasentaja, joka asensi meidän uunin paikoilleen ja laittoi kaikki muut sähköt valmiiksi, paitsi aamiaiskaapista hänellä unohtui ottaa mukaan pistorasiat, jotka hän asentaa sitten seuraavalla kerralla kun tulee laittamaan lieden paikoilleen kivitason saavuttua. Saatiin kuitenkin väliaikainen pistorasia aamiaiskaappiin, niin pystytään paahtamaan leipää ja käyttämään mikroa. Illalla ihmeteltiin meidän uutta uunia ja lämmitettiin sitä, jotta saatiin uuden uunin haju pois. Meille tuli siis Siemensin Studioline iQ500 HR478G5B6S -höyryuuni, joka on ihan mieletön! Esittelen meidän kaikki uudet kodinkoneet paremmin sitten, kun esittelen valmiin keittiön. 

To 2.7.

Tänään meille saapuivat meidän tilaamat baarijakkarat, jotka esittelen myöhemmin myös. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että lähes kaikki mitä voi ennen kivitasojen asennusta tehdä on nyt tehty. Eli nyt vaan odotellaan kivitasoja. Kivitason valmistuksessa voi kestää n. 10 arkipäivää. Jos lähdetään siitä, että alunperin luulin vielä 1,5 viikkoa sitten, että meidän keittiön asennus alkaa vasta tämän viikon maanantaina, niin me ollaan paaaaljon edellä aikataulusta. Kivitason asennuksen jälkeen me saadaan sitten paikalleen liesi, integroitu aktiivihiili-liesituuletin, astianpesukone, allas ja hana. Lisäksi kattoon tulee vielä peittolevy, aamiaiskaappiin lopulliset pistorasiat, kivitaso sekä ovet  ja kylmälaitteet asennetaan paikoilleen heti suojakaukaloiden, ritilöiden ja pakastimen saavuttua. 

Mua vähän jännitti etukäteen juuri, että miten koronavirus vaikuttaa kaikkiin toimituksiin, mutta tosi vähällä me ollaan selvitty kun vain pari juttua on viivästynyt, enkä muutenkaan olettanut, että tässä vaiheessa meillä vielä olisi valmista keittiötä. Eli olemme siis aika monen päivän verran edellä alkuperäisestä aikataulusta, mikä on tosi siistiä! 

Nyt vaan odotellaan kivitasoja. Se oli mulle ihan uusi juttu keittiöremontissa (kaikkien muiden miljoonan uuden jutun lisäksi), että kivitaso voidaan mitata ja valmistaa vasta sitten, kun kiintokalusteet ovat paikoillaan. Erittäin loogista kun pysähtyy miettimään, mutta en vain ollut tajunnut etukäteen sit ajatella. Onneksi keittiösuunnittelijamme Kati kertoi tästäkin jo keväällä kun keittiötä suunniteltiin, niin osasin varautua. 

Vaikka vastaan tuli yllätyksiä seinän ja lattian (ja katon) osalta, kaikki on hoitunut parhain päin ja ollaan ihan älyttömän kiitollisia ja tyytyväisiä Keittiömaailman keittiösuunnitteluun sekä asennustyöhön. Ilman ammattitaitoisia tyyppejä me oltaisiin oltu ihan hukassa kaiken kanssa. Mulle on tullut tässä sellainen fiilis, että ihan turhaan jännitin remontointia etukäteen. Vaikka ei itse osaisi remppahommia ollenkaan, on mahdollista toteuttaa isokin remontti, kun vaan tekee sen luotettavan ja osaavan firman kanssa. 

Seuraava keittiöpostaus tulee olemaan sitten valmiista lopputuloksesta, kun ihan kaikki on paikoillaan. Mutta jo nyt voin sanoa, että KANNATTI. Koko asunnon fiilis muuttui jo nyt kertaheitolla vielä tuhat kertaa parempaan ja keittiö tuntuu jo nyt niin meiltä. Se on tilava, kaunis, valoisa, mahtava ja meidän ikioma. Tuntuu niin siistiltä, että näin iso ja näkyvä osa meidän kotia on nyt vihdoin täysin meidän toiveiden mukainen – ensimmäistä kertaa elämässä. En malta odottaa valmista lopputulosta! 

Olen myös tehnyt hieman vertailua vanhan keittiön ja uuden keittiön säilytystilasta ja tasotilasta, kun ne herättivät niin paljon keskustelua edellisessä postauksessa (että vanhassa keittiössä molempia oli kuulemma enemmän). Tämän koko vertailun voi käydä katsomassa IG Stories puolelta (@iinalaura), mutta esim. tasotilan määrä uudessa keittiössä tulee olemaan 2,88m2 (korjattu jälkikäteen oikea luku 😀) (ilman allasta ja liesitasoa tietysti) ja vanhassa se oli 1,98m2 ilman allasta ja liesitasoa.

Me ollaan aika tarkasti omien tarpeiden pohjalta mietitty ne keittiön toiminnallisuudet ja tullaan hyvin saavuttamaan se, että keittiössä on paljon enemmän tasotilaa ja paljon fiksummin käyttöön saatavaa säilytystilaa, kun peruskaapit on suurimmaksi osaksi korvattu (omasta mielestäni) kätevämmillä vetolaatikoilla sekä aamiaiskaapilla. Myös keittiön takaseinän kaapiston sekä niemekkeen väliin jäävä lattiatila on suurempi ja syvempi, kuin vanhassa keittiössä jääkaapin ja saarekkeen sekä toisen seinän kaapistojen ja saarekkeen välinen lattiatila. Myös ruokapöydälle jää ihan sama kolo kuin ennenkin ja ollaan jo todettu, että mahdutaan hyvin, vaikka pöytä on vielä väärällä paikalla ja sen takana on kolme kylmälaitetta väliaikaisesti. Mutta näistä tosiaan enemmän sitten IG Storiesin puolella sekä sitten, kun keittiö on kokonaan valmis, laitan runsaasti ennen-jälkeen -kuvia. 

Onko teillä jotain kysyttävää keittiöremppaan tai asennukseen liittyen?

Viime kesänä meidän 2-vuotiasta taaperoa ei kiinnostanut vielä potkupyöräily, vaikka potkupyörä löytyi. Koko kesän me kannustimme potkupyörän selkään, mutta hän halusi potkutella 1-vuotiaana saamallaan nelipyöräisellä mopolla, joka ei vaatinut tasapainoa. Ja me annoimme hänen potkutella sillä, koska ei haluttu pilata intoa potkupyörästä heti alkuunsa tuputtamalla tai painostamalla. Ehdotimme aina välillä potkupyörää ja aina jos hän halusi sen kyytiin, kehuimme kovasti ja kannustimme, mutta potkuttelukerrat jäivät silti kahden käden sormilla laskettavaan määrään viime vuonna. 

Lumeton talvi innosti kaivamaan pyörät tavallista aiemmin – jo maaliskuun alussa – esiin tänä keväänä. Tällöin meidän vasta synttäreitään juhlinut kolmevuotias yhtäkkiä kiinnostuikin siitä viime vuoden (jo pituuden puolesta pieneksi jääneestä) potkupyörästä ja potkuttelu alkoi sujumaan aivan mainiosti heti kättelyssä. Potkupyörä oli kiva, kun sillä pysyi mopoa paremmin isosiskojen perässä. Seurattiin innolla potkuttelua ja tajuttiin, että tasapaino on jo tosi hyvin hallussa. Mielessä kävi, että mitä jos me voitaisiin jo kokeilla polkupyörää, kun se potkupyörä nyt oli jäänyt melko pieneksi ja tuntui hassulta ostaa uutta isompaa potkupyörää, jos polkupyöräkin jo kävisi.

Etsittiin Tori.fi sopivan kokoinen ja hyväkuntoinen käytetty polkupyörä, jossa sattui vielä olemaan kätevästi työntöaisa.  12-tuumaisessa pyörässä oli myös apurattaat, mutta ne me irrotimme heti alkuunsa. Apurattaat olisivat olleet karhunpalvelus lapselle, jolla oli jo tasapaino hallussa potkupyörän ansiosta. Lähdimme kokeilemaan pyöräilyä työntöaisan avulla. Ensin polkeminen tuntui olevan hieman haastavaa, mutta parin harjoituskerran jälkeen sujui jo tosi hienosti. Tasapaino pysyi jo heti alussa esimerkiksi alamäessä, kun ei tarvinnut polkea ja pian se löytyi jo muutenkin. 

Harjoittelimme muutaman viikon polkupyöräilyä niin, että teimme usein sellaisia 1-2km pikkulenkkejä ja aina toinen vanhemmista piti työntöaisasta kiinni “varmuuden vuoksi”. Ehkä n. ensimmäisen viikon jälkeen huomasimme, että työntöaisasta ei oikeasti tarvinnut tukea ollenkaan, vaan hän polki ja piti tasapainon itse. Juteltuamme asiasta 3-vuotiaan kanssa, sovimme, että otamme työntöaisan pois ja hän saa kokeilla pyöräillä kokonaan itse. Yhden illan harjoittelimme vielä edestakaisin hiekkatiellä ja seuraavana päivänä se vaan lähti sujumaan. 

Missään vaiheessa ei kiirehditty ja kuunneltiin mitä lapsi itse halusi tehdä. Ei päästetty irti hänestä, ennen kuin hän itse oli valmis siihen ja toivoi sitä. Olen kuullut, että moni 3-vuotias on oppinut ihan parissakin päivässä tai lähtenyt suoraan ajamaan pyörällä kun on saanut sen alleen, mutta meille sopi hyvin tällainen verkkainen tahti.

Nyt itsenäistä polkupyöräilyä on 3-vuotiaalla takana jo melkein kuukauden päivät. Polkeminen onnistuu niin hitaassa kuin nopeassakin vauhdissa, ohjaus sujuu, tasapaino on hyvä ja fiilis hyvä. Vielä ei ihan uskalleta harkita, että itse me vanhemmat esim. pyöräiltäisiin rinnalla omilla pyörillämme. Toistaiseksi me vielä juostaan 3-vuotiaan pyörän rinnalla/perässä ja pidetään huoli siitä, että opetellaan yhdessä liikennesääntöjä ja keskittymistä. Vilkkaaseen liikenteeseen ei olla menossa vielä, mutta rauhallisilla kotikaduilla ja metsäteillä sujuu tosi hyvin ja lähikauppaankin ollaan uskaltauduttu jo monta kertaa. 

Näistä koko perheen yhteisistä lenkeistä on tullut tosi kiva ja säännöllinen juttu ja uskon, että tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin. Varmasti kun vaan paljon lenkkeillään, niin taidot karttuvat entisestään.

Tässä pyöräilyn opettelussa on varmasti kaikkein tärkeintä kuunnella lasta ja mennä siinä tahdissa, mikä lapselle sopii. Meillä tuntui nyt olevan sellainen herkkyyskausi, että pyöräily kiinnosti ja päätimme hyödyntää sen. Se kannatti. Isommat lapset ovat meillä oppineet molemmat n. 4,5-vuotiaina polkupyöräilemään ja sekin on sujunut oikein helposti ja mukavasti potkupyöräilyn jälkeen. Vähän alle viisivuotiailla on ehkä se keskittyminen tullut nopeammin, että ei esim. herpaannu vastaantulevasta koirasta tms. Tämä on se, mitä vielä harjoitellaan 3-vuotiaan kanssa.

Mutta yhtä kaikki, harjoittelu sujui tosi mukavasti ja fiilis on koko ajan pidetty hyvänä ja kannustavana, eikä kiirehditty. Kaatumisia on tullut vain pari, eikä vielä ole tarvittu edes laastaria (kop kop). Ollaan kyllä niin iloisia tästä uudesta taidosta ja siitä, että kun vielä vähän harjoitellaan, voidaan pian tehdä pitkiäkin pyörälenkkejä jokainen perheenjäsen omalla pyörällä! Niin siistiä, että me ollaan jo näin isojen lasten vanhempia! Mutta nyt vaan enää puuttuu multa oma pyörä, ajattelin etsiä kierrätyskeskuksesta käytetyn naisten pyörän.

Saa antaa vinkkejä, että mitä mun olisi hyvä huomioida omaa pyörää ostaessa? Millainen pyörä olisi hyvä sellaiseen chilliin kaupunkipyöräilyyn, mutta myös pidemmille retkille?

Kolme kuukautta me pähkäiltiin, ylikin. Mitkä ihmeen ruokatuolit me ostetaan. Kysyttiin neuvoa ja saatiin satoja vinkkejä ja kommentteja puolesta ja vastaan. Haluttiin laatua, tyylikkyyttä, ajattomuutta. Selattiin Toria, FB:n marketplacea, eri nettikauppoja ja käytiin koeistumassa kymmeniä tuoleja kesäkuun aikana kivijalkaliikkeissä. 

Mittailtiin montako tuolia mahtuu rinnakkain ja oltiin jo ostamassa yhdet ihan eri tuolit, entisöidyt käytetyt koulutuolit. Meille varatuiksi luvatut tuolit ehdittiin kuitenkin kuulemma vahingossa myydä toiselle ostajalle, mistä jäi vähän ikävä maku suuhun ja tähän liittyi vähän muutakin outoa, minkä takia todettiin, että parempi asioida jossain muualla. 

Niiden jälkeen oltiin hetken aikaa ihan sormi suussa, että mitä me nyt keksitään. Käytiin katsomassa uusia koulutuoleja Iskussa ja käytiin kokeilemassa niitä Gubin beetlejäkin uudelleen, jotka oltiin jo kertaalleen haudattu liian leveinä. Viime viikolla mä kuitenkin sanoin, että nyt mennään Sturenkadulle Formeen ja koe-istutaan vielä ne TON-tuolit, joista oli paljon mielipiteitä niin puolesta kuin vastaankin. Forme on Suomen ainoa kivijalkaliike, joka myy alkuperäisiä TON-tuoleja ja lisäksi ne olivat siellä myös edullisempia kuin nettikaupoissa. 

Istuttiin liikkeessä eri malleja ja lopulta saatiin päätös tehtyä. Yllättäen se olikin juuri se, mitä ihan ekana pohdittiin. Sivuille mustat Ton chair no. 14 -tuolit puuistuimella ja pöydän päätyihin mustat käsinojalliset Ton Chair no. 30 -tuolit rottinki-istuimella. Me ollaan istuttu nyt kolme kuukautta Ikean viiden euron jakkaroilla (+ yhdellä hyvin kuluneella pinnatuolilla) ja todettu, että kyllä, pystytään istumaan näinkin, eli tuskin ne chair no. 14 -tuolit on ihan liian epämukavat ainakaan, kuten moni sanoi. Lisäksi otettiin ne leveämmät ja hieman joustavat chair no. 30 -tuolit kaveriksi, jotta pidemmillä illallisilla enemmän mukavuutta tarvitseville on sitä tarjolla. 

Rakastan näiden tuolien ajatonta muotokieltä, tyylikästä mustaa väriä ja oikeastaan kaikkea niissä! Ne kehystävät meidän pöytää ihanasti ja ovat mielestäni oikein hyvä pari vaalealle pöydälle ja vaalealle keittiölle. Keittiöön on tulossa pientarvikkeisiin myös mustaa väriä ja vaaleanpunaista, joka yhdistää ruokailutilaa ja keittiötä. Vastaavasti taas ruokailutilaan tulee sitten koriste-esineiden ja valaistuksen muodossa samaa messinkiä ja harmaata kuin keittiössä on, jotta ne menevät hyvin yhteen. Uskon, että tästä tulee ihan mahtava kokonaisuus, enkä malta odottaa, että kaikki on viimein valmista. 

Ollaan nyt ehditty istua näillä tuoleilla parin ruokailun verran ja todettu, että on nämä ainakin 74646839393 kertaa mukavammat kuin ne meidän jakkarat, tai viime päivien lattiapiknikit, kun ulkona oli liian tuulista ja sisällä ei ollut ruokapöytää, kun se oli kasattu kiintokalusteiden ja kodinkoneiden tieltä pois. Uskon, että me selvitään näillä oikein hyvin. 

Ruokapöytä siirtyy vielä 1,2 metriä lähemmäs takaseinää, kunhan vanhat jääkaappi ja pakastin lähtevät uuteen kotiin ja uusi jääkaappi saadaan paikoilleen. Nämä kalusteet eivät siis tule olemaan ikuisesti tässä terassin oven edessä ja toivottavasti ruokapöydän takanakin näkymä tulee olemaan hieman kauniimpi kuin kolme kylmälaitetta.

Nyt otettiin alkuun siis kaksi käsinojallista tuolia ja neljä pienempää tuolia, koska meillä on edelleen ruokapöydässä myös 3-vuotiaan Tripp Trapp. Kuusi tuolia riittää meidän perheelle ja se on myös kuusi tuolia lisää tähän täysin tuolittomaan tilanteeseen, eli parantaa istumapaikkojen määrää huomattavasti. Sitten kun Tripp Trapp siirtyy yläkertaan 3-vuotiaan työtuoliksi joskus hamassa tulevaisuudessa, voidaan ostaa vielä kaksi tuolia lisää, kun ne mahtuvat sitten hyvin tuohon vielä. Mutta toistaiseksi näillä mennään. 

Seuraavaksi ryhdytään sitten toden teolla pohtimaan, mitä tuohon takaseinälle tulee (se pitää myös vielä korjausmaalata, sillä keittiö siirtyi muutaman sentin kauemmas seinästä ja valkoista seinää tuli esiin kymmenen sentin levyiseltä alueelta). Tauluja ja ehkä joku peili. Lisäksi pitää pohtia niin keittiön kuin ruokailutilankin valaistus kuntoon. Ruokailutilaan tulee joku näyttävä kattovalaisin ja keittiöön taas joko sellainen iso liikuteltava seinävalaisin tai sitten joku kaunis kattovalaisin. Joitakin ideoita mulla jo onkin, mutta katsotaan mihin päädytään. Tästä on hyvä jatkaa.

Ihanaa iltaa kaikille <3

Päästiinhän me sinne veneilemään sitten, kun edellisellä kerralla saatiin vain pelkkarit päälle ja siihen se jäi. Lauantaina lähdettiin ihan extempore uintireissun jälkeen veneilemään ja oli kyllä taas niin mahtavaa nähdä pääkaupunkiseutua ihan erilaisesta vinkkelistä. Se tuntuu niin spesiaalilta, kun saa katsella rakasta kotikaupunkia mereltä päin. Kaikki näyttää niin erilaiselta, kaikki etäisyydet ovat aivan erilaisia. Herttoniemestä Kaivariin hurauttaa yhtä nopeaa kuin Taivallahdesta Lauttasaareen, toisin on autolla.

Me ajettiin ensin Espoon puolelle Isoon Vasikkasaareen, jossa en ollut koskaan käynyt. Tosi kaunis ja idyllinen saari, josta saatiin onneksi vielä viimeinen venepaikka, vaikka oli niin mielettömän upeat säät. Mentiin syömään kauniiseen kesäravintola Gula Villaniin, joka on nimensä mukaisesti keltainen huvila, jolla on suuri ja kaunis terassi. Herkuteltiin siellä mm. lohikeitolla ja valkosipulisilakoilla ja käytiin sen jälkeen vielä kävelyllä ympäri saarta. Sieltä löytyi grillauspaikka, suuri leikkipaikka ja iso nurmikenttä, jossa pelata vaikka jalkapalloa. Ihan super kaunis saari, johon pääsee myös lautalla halutessaan. Saaristoliikenteen hinnat ja aikataulut voi tsekata mm. täältä. Saarelta löytyy myös mm. näköalatorni ja paljon ihania taukopaikkoja. 

Isosta Vasikkasaaresta hurautettiin Westendin ja Lauttasaaren ohi Ruoholahteen ja sieltä ajeltiin kanavaa pitkin keskustaa päin. Kaivarin rannan terassit olivat aivan ääriään myöten täynnä ja monet ihmiset huutelivat terasseilta meille, että “hyvää viikonloppua!” Tuli hyvä fiilis. Edelleenkin se tuntuu myös niin ihanalta, että lähes kaikki veneilijät tervehtivät toisiaan. Tulee aina mieleen, että ajatella jos kaikki autokuskitkin moikkaisivat toisiaan. Toki autoja on niin paljon enemmän, että se taitaisi olla varsin mahdotonta. Mutta hauska ajatus silti. 

Ajettiin keskustasta kohti Kalasatamaa, Verkkosaarta ja Kivinokkaa, käytiin Kulosaaren edustalla  ja Herttoniemen rannassa. Sieltä ajeltiin takaisin kohti venesatamaa. 

Oltiin veneellä monta tuntia ja vaan nautittiin täydellisestä säästä, meri-ilmasta ja maisemista. Rakastan veneellä katsella kaikkia upeita rakennuksia, jotka mereltä näkee ihan eri tavalla.  Naureskeltiin sille, että tämähän on periaattessa ihan samaa kuin istuisi autossa tuntikausia, mutta veneellä jostain syystä ei tarvitse mitään älylaitteita viihdykkeeksi vaan se itse matka on se juttu. Veneellä ei taida kukaan edes muistaa puhelimien olemassaoloa, kun kaikki vaan fiilistelee maisemia. On onni, että meidän lapsetkin rakastavat olla veneellä ja viihtyvät siellä. Silloin kun mennään kovaa, vene on kuulemma kuin vuoristoradassa olisi. 

Veneilyn jälkeen käytiin vielä jäätelöllä lasten kanssa ennen kuin lähdettiin väsyneinä ja onnellisina ajelemaan kohti kotia pitkän ja ihanan päivän jälkeen. Kyllä saadaan olla kiitollisia, kun päästään kokemaan näin ihania juttuja! Veneily on mulle itselleni ainakin niin spesiaalia puuhaa, kun vasta aikuisena olen päässyt ekan kerran veneelle. Arvostan näitä kokemuksia ihan älyttömän paljon, enkä osannut lapsena kuvitellakaan, että jotkut pääsevät kokemaan tällaista joka kesä tai parhaimmillaan kesällä vaikka joka päivä tai viikko. Lapsena en tiennyt veneilystä mitään, paitsi sen, että joskus veneitä lipui ohi pitkin Ruoholahden kanavaa, jonka läpi mekin mentiin nyt.

Viime viikolla me käytiin uimassa viisi kertaa ja otettiin kaikki ilo irti upeasta hellesäästä. Ei sekään haittaa, että tämä viikko on hieman viileämpi. Tällä viikolla ajateltiin tehdä sellaisia kesäjuttuja, jotka ovat ehkä mukavampia jos ei ole tukahduttavan kuuma. Meillä täällä keittiöremppa jatkuu kovaa vauhtia ja päivittelen remppakuulumisia niin Insta storyssa (@iinalaura) kuin sitten loppuviikosta myös täällä blogin puolella! Ostettiin myös vihdoin ne ruokapöydän tuolit ja esittelen ne täällä varmaankin huomenna, kun saadaan viimeiset kaksi tuolia kotiin. 

Kiitos vielä ihan hurjasti kaikille vertaistuesta migreenipostaukseen <3 On se kyllä pirullinen vaiva, ei voi muuta sanoa. Paljon tsemppiä kyllä ihan jokaiselle, joka siitä kärsii.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen ja Indieplacen kanssa.

Tämä kevät ja alkukesä on ollut ikimuistoinen kaikin puolin. 2020 on muuttanut elämää ja ollaan koettu ihan valtavan monta uutta asiaa niin hyvässä kuin pahassakin. Jos en olisi tallentanut tätä kaikkea kameran muistikortille, en varmaan edes uskoisi todeksi siitä puoliakaan. En uskoisi kävelleeni täpötäydellä Times Squarella juuri tänä keväänä, kun kuukautta myöhemmin sain katsoa lehdistä kuvia tyhjyyttään ammottavasta New Yorkista, ellei siitä olisi kuvia ja videoita muistona. Se oli jo sellaisenaan henkeäsalpaava kokemus, mutta se, mihin tämä vuosi kääntyi, teki siitä vielä monin verroin mieleenpainuvampaa ja uskomattomampaa.

Kamera kulkee mun mukana lähes aina, se on mun käden jatke ja tunteiden tallentaja. Rakastan sitä, kun saa ikuistettua sen yhden merkityksellisen sekunnin sadasosan kameran ruudulle.  Sen täydellisen hetken, kun lapsi haukkaa valtavaa mansikkaa onnellisena, tai sen mielettömän kauniin illan valon, kun aurinko on juuri painunut talojen taakse piiloon. 

Kamera muistaa sen, mitä muuten saattaisin unohtaa. Kuvat on mulle ihan valtavan tärkeitä, ovat aina olleet ja tiedän, että tulevat aina olemaan. Mä olen sellainen muistelija, Otto on aina nauranut sille, mutta muistelu on mulle hirveän tärkeää ja antoisaa. Rakastan istuskella koko illan katselemassa vanhoja kuvia ja muistelemassa niitä kuvien hetkiä. Kuvat ja videot antavat niin paljon lisää niille omille muistoille. Ne saattavat palauttaa mieleen jonkin hetken, jonka oli täysin muuten unohtanut. Kuvien myötä mieleen tulee tuoksut, ajatukset, ne tunteet joita kuvanottohetkellä koki. Yhdellä kuvalla on ihan mieletön voima.

Olen onnekas, kun työn puolesta tulee kuvattua niin paljon. Kuvia tulee myös käytyä paljon läpi, käsiteltyä ja tilattua printteinä. Rakastan sitä, että niin monet tärkeät hetket on olemassa vielä kuvina, eivätkä ne vain kiitäneet ohi ja unohtuneet. Työn puolesta mulle on syntynyt myös hyvä kuva siitä, mitkä ominaisuudet kamerassa ovat mulle niitä, joita eniten tarvitsen. Ne ovat: nopea kuvaus, nopea tarkennus, laatu ja tarkkuus, sekä pieni koko. Mitä isompi kamera, sitä vähemmän sitä tulee kannettua mukana. Ja sekin on tietty tärkeää, että kuvat saa kamerasta helposti ja nopeasti ulos. 

Olen kuvannut Olympuksen OM-D -kameroilla vuodesta 2014 asti eli ihan todella kauan. Ensimmäiset kaksi OM-D -kameraani ostin itse, mutta nyt joulukuussa sain itselleni käyttöön uuden OM-D EM-5 Mark III -kameran, joka on ä-ly-tön! Ihan käsittämättömän hyvä kamera, vaikka toki tykkäsin jo aiemmistakin kameroista ja nekin olivat huippuja, en varmasti muuten olisi ostanut kahta saman sarjan kameraa. 

EM-5 -sarjan OM-D on yksinkertaisesti paras kamera, jolla olen koskaan kuvannut. Se on  55% pienempi ja 64% kevyempi kuin kilpailijoiden järjestelmäkamerat (lähde: Olympus). Siinä on supertehokas kuvanvakaaja, jonka ansiosta pimeällä ja liikkeessäkin saa kuvattua tarkkaa ja laadukasta kuvaa. Siinä on 121 ristikkäistyyppistä automaattitarkennuspistettä ja tarkennus on salamannopea, mikä on erityisen tärkeää kun kuvaa lapsia, etenkin vikkeliä kolmevuotiaita. Kamerassa on myös AF kasvojen ja silmien tarkennusprioriteetti, joten se tunnistaa automaattisesti ihmiskasvoja ja silmiä ja tarkentaa niihin. 

EM-5 sisältää Wi-Fin lisäksi bluetoothin ja mikrofoniliitännän, mitkä ovat tosi käytännöllisiä ominaisuuksia videokuvauksessa. Vielä en ole hommannut ulkoista mikrofonia, mutta se on seuraavana varustehankintalistalla. Sillä saa nostettua videokuvauksen vielä ihan uudelle levelille, kun äänenlaatu on linjassa kuvanlaadun kanssa. 

EM-5 kuten muutkin sisältää Wi-Fin ja hyödynnänkin aina perhekuvissa Olympuksen omaa O.I share -appia, jolloin puhelin toimii kameran etälaukaisimena. Lähes kaikki meidän viime vuosien perhekuvat ja monet kuvat, jotka kuvaan itse itsestäni, on otettu näin. Se onkin yksi mun yleisimpiä kuvausaiheisia kysymyksiä, että kuka kuvaa meidän perhekuvat. No minä itse! 

Me matkustettiin Oton kanssa New Yorkiin pelkillä käsimatkatavaroilla, joten oli todella ihanaa, että kamerat jotka otimme mukaan (uusi OM-D EM-5 Mark III sekä vanhempi OM-D EM-10 Mark II), olivat molemmat todella kevyitä. Keveys ja pieni koko pitävät huolen siitä, etta kamera on helppo pitää mukana käsilaukussa tai vaikka roikkumassa kaulalla koko päivän, kuten mulla aina reissussa tai tapahtumissa. Mä otan kameran mukaan niin rannalle kuin kahvillekin, aina voi tulla eteen hetkiä, jotka haluan tallentaa. Paljon on kuvia, jotka eivät koskaan päädy mihinkään edes esille. Mutta olen onnellinen siitä, että niitä kuvia on. 

Suosittelen Olympuksen OM-D -kameroita ihan kaikille helppokäyttöisyyden ja tarkkuuden vuoksi, mutta myös etenkin ammatikseen kuvaaville. Se ero käytettävyydessä valtavan ison ja painavan järkkärin ja Olympuksen ketterän järkkärin välillä on vaan niin valtava, laadusta yhtään tinkimättä. Myös Olympuksen linssit ovat aivan ensiluokkaisia. Mun lemppareita on tällä hetkellä 25mm f 1.8 -linssin lisäksi 17mm f. 1.8 sekä muotokuvaukseen täydellinen 75mm f 1.8 -linssi. 

HUIKEAT OLYMPUS OM-D -tarjoukset:

OlympuksellaOlympuksella on nyt kaksi huikeaa tarjousta meneillään, jos kameran osto tai vaihto on ajankohtaista, koodilla ”iinah0620” saat OM-D E-M10 Mark III R KIT -järjestelmäkameran erikoishintaan 379€ (Normaalisti 599€). Tämä paketti on erinomainen ensimmäiseksi järjestelmäkameraksi, johon saa runsaasti erilaisia objektiiveja ja lisävarusteita. Mulla on siis itsellä edelleen käytössä uuden kameran rinnalla tästä edellinen malli, joka on ihan super kova ja pari postauksen kuvistakin on otettu sillä. Uusi versio on tietenkin vielä parempi ja nyt ihan älyttömän edullinen. Lisäksi on toinen tarjous kameran vaihtajille:

Mikäli sinulla on jo kamerakalustoa, ja haluaisit päivittää parempaan, Olympus tarjoaa sinulle mahdollisuuden antaa vanhan kamerakalustosi vaihdossa mihin tahansa uuteen Olympus-kameraan tai objektiiviin. Olympus antaa vanhalle kalustollesi* uuden elämän yhteistyössä Kameratori.fi kanssa, ja saat samalla niistä reilun rahallisen hyvityksen vaihdon yhteydessä.

 

Pääset molempiin tarjouksiin suoraan TÄSTÄ.

Mitä ominaisuuksia sä arvostat kamerassa? Millaisella kameralla tykkäät kuvata?