Päästiin kuin päästiinkin tekemään pääsiäismunajahti lapsille meidän uudelle omalle pihalle. Vähän jännitti sään puolesta, mutta ihan hyvin se meni. Munia piilotellessa paistoi aurinko niin lämpimästi ja ihanasti. Lapset kiskaisivat vain takit niskaan ja pipot päähän kun oli niin upean keväinen sää. Siinä ohjeita antaessani ja lapsille itse tekemiäni karttoja jakaessani taivaalta alkoi kuitenkin sataa räntää ja keli vetäisi vähän kalseaksi. Mutta onneksi lapset eivät olleet moksiskaan, eivät tainneet edes huomata koko asiaa, kun olivat niin innoissaan pääsiäismunajahdista.

Piilotettiin jokaiselle kuusi suklaamunaa ympäri pihaa, eli yhteensä 18 munaa. Piirsin ja väritin jokaiselle samanlaisen kartan meidän pihasta, mutta jokaisen karttaan merkittiin omat eri piilot munille. 3-vuotiaalle oli kaikista helpoimmat piilot ja sitten 6- ja 8-vuotiaille laitettiin jo vähän haastetta. Tai siis niin luulimme tekevämme, mutta kaikki kolme kyllä löysivät munansa hyvinkin nopeasti. Ja kukaan ei myöskään ottanut vahingossa toisten munia, vaan kaikki osasivat seurata juuri sitä omaa karttaa, vaikka olisivatkin nähneet jonkun toisen munan. Tästä olin aika fiiliksissä!

Oli niin siistiä tehdä oikeasti pääsiäismunajahti pihalle. On meillä tietty sisältäkin koti täynnä aivan uusia piilopaikkoja, mutta jotenkin siinä oli niin paljon fiilistä kun tehtiin se ulos. Tällä hetkellä on niin siistiä, kun kaikki on ”uusia ekoja kertoja”. Ensimmäinen pääsiäismunajahti omalla pihalla. Ensimmäinen pyörälenkki yhdessä täällä. Ensimmäinen koko perheen leffailta uudessa olkkarissa. Ensimmäinen pääsiäinen tässä kodissa. Ensimmäinen pyykkikoneellinen kodinhoitohuoneessa. Ja en kestä, kun me ihan oikeasti ollaan tällaisia ekojen kertojen fiilistelijöitä koko perhe (ne on ne pienet jutut), niin me oikeasti myös vuorotellen täällä hihkutaan ääneen jostain uudesta ekasta kerrasta. Se on ihanaa.

Pääsiäismunajahdin lisäksi ollaan käyty lenkillä, lasten kanssa ja minä yksin, pompittu trampoliinilla, kokattu paljon hyvää ruokaa ja katsottu pari leffaa, sekä Masked Singer Suomi. Ja tänään maalattiin yhdessä kukkaruukkuja lasten kanssa sadepäivän kunniaksi. Näistä tulee ihanat ruukut meidän terassille. Oton kanssa ollaan katsottu Tiger Kingiä. Se on kyllä kertakaikkiaan niin älytön homma, että ei voi olla katsomatta!

Tämä pääsiäisloma on tehnyt tosi hyvää. Mäkin pidin tietokoneen pari päivää kiinni ja vaan nautin siitä, että me vihdoin ollaan täällä ja vihdoin pystyy rentoutumaankin, eikä vaan koko ajan tekemään jotain. On meillä vieläkin paljon tehtävää, mutta niitä juttuja voi tehdä rauhallisemmassa tahdissa. Ollaan purettu hyvin verkkaiseen tahtiin nyt näitä loppuja tavaroita ja keskitytty enemmän nauttimaan yhteisestä ajasta. Sitä ei jotenkin edes tajunnutkaan, miten tämän loman tarpeessa me oltiin, ennen kuin oikeasti sai lomailla ja olla vaan. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aikamoinen rutistus meiltä, vaikka lopputulos palkitseekin ihan todella. Hyvä puoli on ollut myös se, ettei näiden viikkojen aikana ole ehtinyt suoda ajatustakaan tälle vallitsevalle maailmantilanteelle, kun on ollut niin paljon hommaa kotona. Iltaisin on nukahtanut kolmessa sekunnissa, kun on vihdoin ummistanut silmänsä.

Onneksi meillä on vielä paljon tekemistä tähän loppukevääseen ja voidaan uppoutua täysillä siihen työn ja koulun lisäksi. Tässä ei ole aikaa tylsistymiselle. Ja täytyy toivoa, että sitten kun meillä loppuu tekeminen kesken (voiko meille edes käydä niin, ei me nyt niin tehokkaita olla), niin tämäkin alkaisi jo pikkuhiljaa helpottaa. Alkavalla viikolla suunnitelmissa on maalata vielä loput seinät (nyt meillä on valmiina 2/4) ja sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa vihdoin kiinnittämään hyllyjä seinille, jotta saadaan nuo loput kirjalaatikot purettua. Meillä on muuten aivan sikana kirjoja, sen olen tässä huomannut. Mutta kirjathan ovat vain hyvä asia ja meillä ne eivät ole koristeena tai pölyttymässä, vaan niitä luetaan aktiivisesti koko ajan. Halutaan ne kauniisti esille kotiin, jotta niihin on mahdollisimman helppo tarttua.

Sellaisia pääsiäiskuulumisia! Olen niin iloinen siitä, että huominenkin on vielä vapaa. Aion tehdä nyt illalla ja huomenna illalla tiistain työt valmiiksi, nimittäin silloin me vietetään meidän keskimmäisen synttäreitä, joista myös luvassa juttua ensi viikolla!  (Ei siis missään nimessä olla pitämässä mitään juhlia muuten kuin oman perheen kesken nyt).

Ihanaa alkavaa viikkoa ja pääsiäistä vielä kerran kaikille <3 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.

Pääsiäisenä mä aion ottaa rennosti vihdoinkin tämän muuttorumban jälkeen. Vaikka ollaan oltu jo viikkoja kaikki päivät kotona, niin meillä on hetkeksi jäänyt iltaisin sarjojen ja leffojen katselu vähemmälle, kun hommaa on vaan riittänyt joka sormelle aamusta iltaan muuton takia. Pääsiäisen pyhinä mä aion kuitenkin viettää ainakin yhden tai kaksi iltaa tiiviisti telkkarin äärellä vain välillä jääkaapille liikkuen. Saatiin vihdoin telkkarikin kiinnitettyä seinälle vanhojen omistajien jättämään seinätelineeseen ja nyt muutto alkaa olla siinä pisteessä, että ei ahdista laatikoiden määrä kun hetkeksi lösähtää sohvalle. Voi ihan hyvällä omallatunnolla chillata kun kaikki alkaa olla hyvällä mallilla.

Siksi päätinkin listata teille vähän mun suosikkileffoja ja -sarjoja maratonikatseluun, jos teilläkin on pääsiäisenä samanlaisia suunnitelmia kuin mulla, eli rentoutua ruudun äärellä. Tässä listassa on niin uutuuksia kuin klassikoitakin, mutta yhdistävänä tekijänä on se, että näitä on kiva katsoa monta putkeen!

John Wick -maratoni

John Wick -leffojen pääosassa on karismaattinen Keanu Reeves. Entinen legendaarinen palkkamurhaaja John Wick joutuu aivan käsittämättömiin tilanteisiin, joista hän selviää vain lähes yliluonnollisten taistelukykyjensä ansiosta. Hän on lopettanut uransa, mutta edelleen menneisyys vainoaa ja jokaisessa kolmessa leffassa hän kohtaa uusia haasteita. Nämä ovat todellista aivot narikkaan -viihdettä, sopivat täydellisesti rentoutumiseen. John Wick löytyy Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla, John Wick Chapter Two on Viaplayn vuokraleffavalikoimassa ja John Wick Chapter 3 Parabellum löytyy myös Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Bridget Jones -maratoni

Legenda! Mä rakastan Bridget Jones -leffoja, ne on niin hyvän mielen leffoja oikeasti. Bridget Jonesit saavat nauramaan ja itkemään ja tuntemaan niin paljon. Ja niistä tulee mulle myös muistoja, niin teini-iästä kuin sitten meidän kuopuksen odotusajaltakin, jolloin sopivasti ilmestyi kolmas osa Bridget Jones’s Baby. Se avasi mulla hanat aivan täysin, kun raskaana ollessa olin niin tunteellinen. Olen nähnyt leffan ainakin kahdesti senkin jälkeen, vaikka se on vasta muutaman vuoden vanha. Bridget Jones -maratoni voisi olla mun ohjelmassa tälle pääsiäisviikonlopulle ja voisin vaikka katsoa leffaa yhdessä kaverin kanssa, jos pidetään videopuhelu auki ja laitetaan leffat yhtäaikaa pyörimään. Kaikki Bridget Jones -elokuvat ovat katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

James Bond -maratoni

Olen nähnyt muistaakseni n. 20 yhteensä kaikista 25 James Bond -elokuvasta. Kaikki 25 leffaa löytyvät nyt yksinoikeudella Viaplayn valikoimasta! Jos suunnitelmissa on pidempikin maratoni, niin James Bondithan sopivat siihen aivan täydellisesti. Ne ovat taidokkaasti käsikirjoitettua toimintaa parhaimmillaan. Mun henkilökohtaisia James Bond suosikkeja ovat ainakin Goldfinger (legendaarinen James Bond -sitaatti ”A martini, shaken, not stirred” on tästä leffasta), vuoden 2006 Casino Royale, jonka kävin katsomassa aikoinaan ensi-illassa, Dr No vuodelta 1962, jossa Ursula Andress näyttelee Sean Conneryn rinnalla, sekä vuoden 2012 James Bond -leffa Skyfall. Kaikki James Bond -leffat ovat nyt katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -valikoimassa.

Revenge – Kosto -maratoni

Aloitin katsomaan tätä sarjaa meidän esikoisen vauvavuonna, mutta se jäi silloin kesken. Blogiharrastus vei silloin mukanaan, enkä ehtinyt seurata sarjaa telkkaritahtiin, kun se tuli kerran viikkoon ysiltä, mikä oli mulle silloin parasta bloggausaikaa, kun vauva oli nukkumassa.  Tykkäsin kuitenkin sarjasta tosi paljon, sillä siinä oli älyttömän koukuttavia juonikuvioita. Ilahduinkin nyt kun huomasin, että sarjan kaikki neljä kautta löytyvät nyt Viaplayn sarjat & leffat -valikoimasta! Ihan pakko pitää Kosto -maratoni jossain vaiheessa. Siinä ei ainakaan lopu katsottava kesken, kun on niin paljon jaksoja.

Loppuun vielä muutama yksittäinen hyvän mielen leffa, jotka voi katsoa yksitellen tai maratonina tai ihan miten haluaa!

Spy Who Dumped me

Tässä näyttelee huikea Mila Kunis ja leffa on viihdyttävä ja hauska toimintakomedia. Tämä sai ainakin mut nauramaan ja rentoutumaan, voisin katsoa uudelleenkin. Pääosassa olevat kaverukset Audrey ja Morgan asuvat Los Angelesissa. Leffassa Audreyn ex-poikaystävä ilmestyy yllättäen heidän asunnolleen ja tappajat kannoillaan hän vetää heidät mukaan kansainvälisen salaliiton sotkuihin. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Love Actually

Okei, tää sopii ehkä parhaiten jouluun, mutta, ainakin itse kaipaan sellaista taattua hyvän mielen viihdettä juuri nyt ja mikä olisikaan parempi siihen, kuin ihana Love Actually. Sen voi katsoa ainakin sata kertaa, eikä ikinä kyllästy. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Marie Antoinette

Kävin aikanaan katsomassa tämän leffan myös leffateatterissa ja tykkään siinä kaikesta! Kirsten Dunst oli yksi mun lempinäyttelijöitä silloin kun olin teini ja Marie Antoinettessa kaikki on puvustuksesta musiikkiin aivan mielettömän upeaa. Sofia Coppola teki loistavaa työtä ohjatessaan tämän. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

 

Booksmart

Superhauska komedialeffa kahdesta nörttitytöstä, jotka päättävät kokea yhdessä illassa kaiken, mitä ovat jättäneet high schoolissa tekemättä opintoihin panostamisen vuoksi. Tämä on just sellainen helppo ja naurattava leffa, jota voi katsoa silloin kun ei jaksa keskittyä mihinkään sen syvällisempään. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Missä on Emily?

Tämä leffa on hyvällä tavalla tosi outo ja kiero ja viihdyttävä! Pääosissa mahtavat Anna Kendrick ja Blake Lively.  Leffassa yksinhuoltajaäiti Stefanie tutustuu kiehtovaan ja arvoitukselliseen Emilyyn, joka on hänen lapsensa uuden ystävän äiti. Yhtäkkiä Emily vain katoaa ja Stephanie alkaa selvittää mitä hänelle oikein tapahtui. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Men in Black: International

Tänään 10.4. Viaplayn valikoimaan on tullut katsottavaksi myös kaikkein uusin Men in Black -elokuva International. Mä en ole vielä nähnyt sitä, mutta aloitan ehkä tänä iltana rentoutumisen juuri tästä leffasta! Se kiinnostelee kovasti, koska luulisin, että sen parissa on helppo rentoutua, se tarjoilee myös huumoria ja tietenkin komeita toimintasankareita.

Viaplayssa on muuten todella paljon kivaa katsottavaa myös koko perheelle ja lapsille, kuten tänään sinne ilmestynyt Saagan seikkailut -sarjan toka tuotantokausi! Sieltä löytyy myös paljon opettavaisia ohjelmia lapsille, sekä mahtavia koko perheen leffoja kuten Aladdin. Kannattaa tutustua!

ARVONTA INSTASSA! Käy ihmeessä Instagramin puolella mun @iinalaura -tilillä osallistumassa arvontaan, jossa voi voittaa 2kk ilmaista Viaplay sarjat & leffat -katseluaikaa!

Ensimmäinen meidän kodin valmis seinä oli ruokailutilan seinä. Ensin pohdittiin tapetin tilalle uutta tapettia, mutta tapetinpoiston jälkeen päädyttiin sittenkin maalaamaan seinä. Me mietittiin aika pitkään, että minkä värinen seinä me halutaan. Palloteltiin erilaisia sävyjä beigestä harmaaseen ja tummanvihreästä ruskeaan. Lopulta sävy, joka vei meidän sydämen oli kuitenkin jotain ihan muuta. Se ei ollut rauhallinen eikä hillitty. Se oli pinkki. Maalisävy on nimeltään Piruetti ja se löytyi Tikkurilan valikoimasta. Maalattiin seinä himmeällä Joker-sisämaalilla, koska himmeä look oli juuri se, mitä haluttiin.

Mä olen aina rakastanut tuota tiettyä vaaleanpunaisen sävyä, jonka olen useimmin nähnyt kulkevan nimellä mauve – malva. Kun vuonna 2017 Gugguulla oli valikoimassaan mauve-sävy, mä hamstrasin sitä vauvalle niin hupparissa, pipossa kuin huivissakin. Mulla on Mauve-sävyinen college ja löytyypä sitä meidän sisustustyynyistä ja torkkupeitostakin. Se on ehkä mun lempiväri, jos joku lempiväri pitäisi osata nimetä. Tykkään vaan siitä ihan älyttömän paljon! Me haluttiin seinään jotain meidän näköistä, iloista, lämmintä ja kotoisaa ja mun mielestä tuo sävy on kaikkea sitä.

Onneksi Ottokin oli heti ihan messissä ja vaikka mä vähän säikähdin sävyn voimakkuutta jopa sitten kun näin isolla pinnalla, Otto oli heti ihan että WAU! Ja mäkin kyllä ensijärkytyksestä toivuttuani olen siihen ihan rakastunut.

Ainoa ongelma tuon sävyn kanssa on se, että se on tosi vaikea ikuistaa oikeanlaisena kuviin! Se vetää helposti joko liian oranssiksi tai liian sinertäväksi, liian tummaksi ja liian kirkkaaksi ja kaikeksi. Näissä kuvissa olen saanut sävyn aika lähelle sitä, miltä se näyttää luonnossa, mutta vielä täytyy harjoitella, että saan tehtyä itselleni ruokailutilan kuvia varten Lightroomiin presetin, jossa tuo seinän sävy olisi aina juuri oikea. Se oikea sävy on ihan hurjan kaunis.

Ruokailutilahan on muuten meillä vielä aivan kesken. Seinän lisäksi ainoastaan ruokapöytä on valmiina. Me ostimme Ikean  Ypperlig-lankkupöydän, jota oltiin katseltu pidemmän aikaa. Se on niin kaunis sävyltään ja vaikka massiivipuinen pöytä on meidän haave joskus tulevaisuudessa, lapsiperhearjessa me koetaan tämä ei-massiivipuinen versio vaan helpompana. Tätä ei tarvitse huoltaa ja se pysyy puhtaana ihan vaan pyyhkimällä. Pinta on myös mahtavan likaa hylkivä, sillä siihen on jo kaatunut vesivärit, tullut paperin reunan yli tussinjäljet ja muut, mutta tähän asti kaikki on lähtenyt ihan vaan pyyhkimällä. Ollaan oikein tyytyväisiä siihen.

Kuten kuvista näkyy, meidän tuolitilanne on vähän mitä on. Ei olla vielä osattu päättää täysin, että mitkä tuolit me halutaan. Toisaalta kiinnostelisi mustat tuolit, jotka toisivat ilmettä ja toisaalta kiinnostelee rottinkiset tuolit luonnonvärissä. Siis mun ultimate-haave olisi sellaiset samettiset harmaat nojatuoli-malliset ruokatuolit, mutta nehän on ihan lapsiperhekauhistus. Me vähän makustellaan tätä tuoliasiaa vielä ja toistaiseksi mennään näillä vanhoilla jakkaroilla, tripptrappilla ja tällä yhdellä vaaleanpunaiseksi maalatulla pinnatuolilla. Ei haluta ostaa mitään väliaikaratkaisuja, vaan sellaiset tuolit, joiden kanssa viihdytään mahdollisesti vaikka loppuelämä. Loput pinnatuolit me jätettiin vanhalle kodille, kun niille on jo ostaja löytynyt.

Ruokailutilan seinälle on tulossa tauluja, sillä tilasin meidän itse otetuista kuvista uusia isoja kuvajulisteita. Kehykset niille onkin jo valmiina. Lisäksi pöydän alle on tulossa joku tosi helppohoitoinen matto jossain suht vaaleassa värissä. Ja verhotankoon kenties verhot, niitä meiltä löytyy jo entuudestaan, mutta ei olla vielä päätetty, mitkä laitetaan. Tuohon valkoisen Bestå-kaapin päälle (tai jonkun muun tason päälle seinää vasten) mä haluan sellaisen viherkasvirivistön ainakin, mutta vielä ei löydy kuin muutama kasvi. Bestå-kaappien lopullinen sijainti ei ole vielä päätetty tuossa ne nimittäin vievät aavistuksen liikaa tilaa ruokailutilasta ison pöydän kanssa. Voi olla, että ne siirtyvät esim. meidän makkariin jossain vaiheessa. Mutta johonkin oli pakko saada purettua piirustustarvikkeet ja lautapelit, joita pelataan koko perhe, niin toistaiseksi tuo kaappi on nyt tuossa.

TÄSSÄ VIELÄ ENNEN-JÄLKEEN-KUVAT:

Tämä seinä tuntuu nykyisen keittiön kanssa ainakin sopivan tosi kivasti yhteen ja me ollaan tosi tyytyväisiä. Uskon, että tullaan olemaan tuohon sävyyn tyytyväisiä tosi pitkään! Se on vaan jotenkin niin herkku! Alimmassa kuvassa sävy on mun mielestä ehkä kaikkein eniten lähellä sitä oikeaa sävyä.

Ihanaa pääsiäistä kaikille! <3

Miltä näyttää tavallinen arkipäivä 3-vuotiaan näkövinkkelistä? Meidän 3-vuotias rakastaa valokuvausta ja eräänä päivänä hän jo valmiiksi otti niin paljon kuvia, että päätin hänen saavan kuvata halutessaan vaikka koko päivän. Ihan aamusta iltaan ei 3-vuotias oletettavasti jaksa keskittyä yhteen asiaan, mutta hän otti kuitenkin yllättävän paljon kuvia päivän aikana ihan omasta aloitteestaan. Tässä näkyy toki vain häviävän pieni osa päivästä, eli tämän postauksen perusteella ei kannata tehdä päätelmiä koko meidän päivän sisällöstä.

Hän kuvaa meillä muutenkin lähes joka päivä jotain. Olen jättänyt mun kakkoskameran niin, että lapsetkin saavat sen halutessaan itse otettua ja 3-vuotias osaa hienosti laittaa itse kameran päälle, tarkentaa ja ottaa kuvan. Asetuksia hän ei tietenkään osaa säätää, niin ne on kakkoskamerassa aina automaatilla. Mutta silti mä joka kerta hämmästyn, miten upeita kuvia hän osaa ottaa niillä automaattiasetuksilla! Sen pidemmittä puheitta, tässä tulee kuvamateriaalia kolmevuotiaan näkökulmasta.

Aloitetaan päivä päivän asu -kuvalla! Asuksi valikoitui isosiskojen vanha Elsa-mekko puettuna yöpaidan päälle.

Äiti tekemässä töitä aikaisin aamulla, sisko katsomassa leivontavideota äidin viekussa.

Sisko kirjautumassa sisään luokan päivittäiseen videochattiin, jossa käydään läpi päivän sisältöä.

Pajunkissat ja itse ripustetut (ja viime vuonna 2-vuotiaana siskojen kanssa maalatut) puukoristeet.

Toinen omakuva vähän lähempää. Taustalla näkyy imuri.

Katto on niin hämmentävän korkealla, että siitä oli pakko ottaa kuva suoraan ylöspäin.

Siinä on isi tulossa vanhalta kodilta. Hänellä on kädessä kahvakuula ja pyykkikori. Vanhalta asunnolta tuli mukaan myös kuopuksen rakas Tripp Trapp -tuoli vihdoinkin. Eteinen on vielä muuttokaaoksen vallassa.

Isosisko ja äidinkielen kirjat. Kuvassa upeasti mukana myös isin energiajuomatölkki.

Eteinen samalla kun isi lastaa autosta tavaraa tavaran perään sisälle. Yksinkertaisesti: kaaos.

Äiti tekemässä töitä varsin ergonomisessa asennossa kuvattuna portaista ylhäältä. Sisko sohvan nurkassa katsomassa sitä samaa leivontavideota.

Piirustustarvikkeet. Piirrettiin porukalla kuvia pääsiäisteemalla.

Äiti ottamassa kenkiä pois, kun oltiin menossa trampoliinille pomppimaan ilta-auringossa.

Salakuva isosiskoista leikkimässä pikkulegoilla.

Isosisko ja pääsiäisnoidan hattu. Naamiaisleikki alkakoon!

Tähän on tallentunut siskon hieno liike. Kenties hän nosti jonkun tavaran ylös, ettei pikkusisko yllä siihen?

Aika ihania ja rehellisiä kuvia meidän yhdestä päivästä. Tältä mä oikeasti näytän 95% ajasta, siis vaatteiden puolesta. 95% ajasta en istu koneella, mutta päivisin mä olen tehnyt aika paljon hommia siinä missä Otto on ollut lasten kanssa ja remppaillut. Otolla on helpompi keskittyä iltaisin ja mulla taas päivisin, niin ollaan tehty tällainen järjestely. Nämä kuvat ovat kyllä arvokkaita ja ihanan arkisia muistoja meille! Pitäisi ehdottomasti muistaa tallentaa hänen ottamat kuvat vaikka omiin kansioihin muutenkin, koska niitä on niin ihana katsella jälkeenpäin sitten ja näyttää myös hänelle itselleen.

Mitäs tykkäsitte vähän erilaisesta postauksesta? Tykkääkö teillä lapset valokuvata?

PS: Huomenna tulee postausta meidän ruokailutilan seinästä ja sävystä, kuten toivottiin! <3 

Tällä kertaa arkikuva on yhden kuvan sijaan kuvasarja – ihan vaan, koska yksi kuva ei olisi kertonut tarpeeksi. Tai ainakaan en halunnut jättää yhtään kuvaa pois. Jokainen kuva kertoi omaa tärkeä osaansa tässä pienessä tarinassa. Kaikki kuvat on otettu n. kahden minuutin sisällä toisistaan, samassa tilanteessa, samassa spotissa. Viikon arkikuvat on otettu viime viikolla, päivää ennen muuttoa tänne uuteen kotiin. Otto pohjamaalasi ruokailutilan seinää, josta oli irronnut maalia samalla kun irrotimme tapettia. Meidän kuopus oli kovin kiinnostunut maalauspuuhista ja tuli katselemaan isänsä työskentelyä. Hetken siinä katseltuaan (ja isin olkapäähän nojailtuaan) hän kysyi, saisiko itsekin tarttua telan varteen.

Ja saihan hän. Voi kuinka onnelliseksi tuo pieni ihminen tulikaan, kun hänkin sai kokeilla maalata kuten isi! Hän oli niin onnellinen. Hän vetäisi pari kertaa telalla juuri oikeaan kohtaan (ja yhden kerran ihan viereen, mikä ei haitannut mitään) ja ilmoitti sitten, että nyt mä en jaksa enää. Maalaus oli ilmeisen rankkaa, tai sitten vaan ei niin hohdokasta, että sitä olisi jaksanut muutamaa vetoa pidempään. Mutta se ilme hänen kasvoillaan kun hän sai kokeilla ihan itse! Hän oli niin innoissaan ja iloinen ja ylpeä siitä, että hän maalasi seinää. Niin pieni ja niin iso asia samaan aikaan. Sitä iloa oli ihana katsoa. Se oli yksi niistä monista kerroista viime aikoina kun mulle on noussut onnen kyyneleet silmiin.

Ihan yhtä suurella innolla lapset ovat repineet tapetteja, irrottaneet pahveja lattiasta, etsineet sukille pareja ja valinneet maaleja uusien huoneiden seiniin. Ja myös keksineet leikkejä tämän kaiken keskelle ja unohtaneet olevansa edes mukana missään muutossa. He ovat jo löytäneet uuden kodin parhaat piilopaikat, järjestelleet pikkulegot laatikoihin ja kikatelleet iltaisin kolmestaan, vaikka olisi jo pitänyt nukkua. He ovat täällä jo ihan kotonaan.

Ei voi kuin olla kiitollinen meidän lapsille siitä, että tämä kaikki onnistui ja pysyttiin kaikki järjissämme. Vaikka muutto oli varmasti heillekin normaalia rankempi kokemus nyt, kun he olivat koko prosessissa alusta loppuun asti mukana, he jaksoivat  hienosti. Meidän kuopus muutti elämänsä ensimmäistä kertaa ja tämä muutos oli hänelle iso juttu. Mutta hienosti hänkin on sopeutunut. Vaikka kaikki on vähän outoa nyt, kun on poikkeustila, niin lapsille on varmasti ollut muuton kannalta aika kivakin se, että ollaan oltu niin paljon yhdessä. Yhdessäolo on tuonut turvaa ja pysyvyyttä ison muutoksen äärellä. Iltaisin ollaan käperrytty kainalokkain sohvalle ja vaan halittu. Se on ollut maailman ihaninta.

Oli kyllä niin oikea päätös tulla tänne juuri nyt.

Ruokailutila ei muuten ole vielä valmis, koska meiltä puuttuu tuolit. Me ei vielä olla päätetty millaiset tuolit me halutaan, joten mietitään rauhassa. Tällä hetkellä mennään vanhoilla Ikea-jakkaroilla, tripp trappilla, esikoisen työtuolilla ja yhdellä vaaleanpunaisella pinnatuolilla! Ihan hyvin ollaan pärjätty niilläkin. Ei haluttu raahata enempää pinnatuoleja tänne, kun ollaan myymässä ne kuitenkin. Haluaisitteko, että esittelen ruokailutilan seinäprojektin erikseen ensin, vai koko tilan vasta sitten, kun kaikki on 100% valmista siellä? Kertokaa ihmeessä, niin tiedän!

Haluan toivottaa kaikille vielä ihanaa alkanutta viikkoa ja ison halauksen sinne ruutujen taakse <3