Sain valmiiksi videon meidän New Yorkin reissusta! Kuten kerroinkin jo etukäteen, tein reissusta IG TV-videon. Ne pystyy ihan samalla tavalla jakamaan tänne blogiin, mutta Instagramin puolella ne tavoittavat paljon enemmän seuraajia kuin mun videot YouTubessa. Siellä on mahdotonta kerryttää tilaajamäärää, ellei pysty jakamaan sisältöä säännöllisesti vähintään viikottain. Jatkossa siis tulen tekemään videoita mahdollisesti enemmän juuri IG TV:n puolella, jolloin useammalla on mahdollisuus nähdä ne.
En ole kokonaan sulkenut pois mahdollisuutta, että joskus tekisin enemmän videoita myös YouTuben puolelle, mutta ainakin nyt tämän tein tällä tavalla. YouTuben etuna on tietysti tekstittämisen helppous ja mietinkin, että jos tarpeeksi moni toivoo, voisin tehdä tekstitetyn version tästä samasta videosta vielä YouTuben puolelle. Siinä on kuitenkin helppoudesta huolimatta sen verran iso työ, että sitä ei kannata tehdä ellei siitä ole kovinkaan monelle iloa. Kerrothan siis rohkeasti, jos haluaisit nähdä videon tekstitettynä ja YouTubessa.
Tää oli muuten eka kuva, jonka Otto otti New Yorkista. Kuvastaa aika hyvin Times Squarea tavallisena lauantai-iltana.
Oli hauskaa kuvata videoita ihan kahdestaan koko reissun ajan, kun pystyi keskittymään ihan eri tavalla siihen kuvaamiseen ja videolla näkymiseen. Aina lasten kanssa reissatessa haluaa sekä ikuistaa ihania hetkiä että olla niissä täysillä läsnä. Siksi silloin on mahdotonta tallentaa yhtä paljon materiaalia kuin kahdestaan matkustaessa. Tällä reissulla meillä taas oli kamerat aika paljon kaulassa ja kädessä, koska näin aikuisten kesken pystyy hyvin olla läsnä kamerasta huolimatta, kun ei samalla tarvitse huolehtia esim. toisen turvallisuudesta tai muusta, vaan ainoastaan itsestään. Toki paljon jäi kuvaamattakin, mutta nyt kuvattiin silti enemmän materiaalia kuin esim. Mallorcalla viikossa. Mun mielestä tästä videosta tuli tosi kiva ja siitä välittyy hyvin meidän huonot vitsit ja rento meininki koko reissulla. Ja näkyy aika paljon pilvenpiirtäjiä ja New Yorkia eri puolilta!
Mulla on viittä vaille valmiina myös sellainen New York -vinkkipostaus, johon olen kasannut meidän lempparipaikat, nähtävyydet, shoppailupaikat, ravintolat ja muut vinkit ja myös ne ei-niin-lempparijutut, joita kokeiltiin. Mukana kaikkien osoitteet ja linkit. Neljässäkin päivässä ehti nähdä yllättävän monta paikkaa ja saada yllättävän paljon kokemuksia, ainakin mun listauksen pituudesta päätellen. Monet kohteet vilahtivat tällä videolla, mutta paljon oli sellaistakin, mitä ei tähän päätynyt, koska ei me nyt ihan kaikkea kuvattu kuitenkaan.
Vinkkipostaus ilmestyy ensi viikon alussa. Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!
Arkikuvan paluu! Viime viikolla meillä oli reissua ja synttäreitä ja tavallinen arki jäi aika minimiin. Siksi tämä postaussarjakin oli tauolla viikon, kun ajatuksissa tai postauskalenterissa ei oikein ollut arjelle tilaa jet lagin, matkustamisen ja synttärijärjestelyiden lisäksi. Viikon arkikuva on kyllä noussut nopeaksi yhdeksi mun suosikeista, koska se on niin rento postaussarja täynnä rakkaita hetkiä meidän arjesta. Tämän viikon arkikuva on otettu ravintolassa. Käytiin 3-vuotiaan vapaapäivänä hänen kanssaan syömässä lounasta ja meillä oli aika hauskaa, kuten kuvasta näkyy.
Tämä on juuri sellainen kuva, jota en välttämättä laittaisi kuvitukseksi mihinkään ”normi” postaukseen. Koska mulla on tässä kaksari, mulla on epäedullinen kuvakulma ja lapsellakin on ketsuppia naamassa. Jokin aika sitten en kyllä olisi uskaltanut laittaa tätä varmaan arkikuvaksikaan, koska kuvassa näkyy kaikki ne piirteet, joista olen joskus ollut itsessäni epävarma ja joista mulle on täällä kommentoitukin eniten negatiivista. Hampaat, nenä, pyöreät posket. Minä. Mutta miksi mä olisin epävarma itsestäni? Tässä kuvassa meidän kasvoilla näkyy jotain, mitä en usko että sellaisilla ihmisillä on kovin paljon elämässä, jotka haukkuvat muita. Tässä näkyy aitoa onnea ja rakkautta. Ihmisen, jolla on niitä riittävästi, ei tarvitse olla toisille ilkeä.
Epävarmuuden sijaan mä koen iloa, kun mä katson tätä kuvaa. Mä muistan, miten ihana hetki tuohon kuvaan tallentui. Meillä oli niin hauskaa, että naurettiin vedet silmissä. 3-vuotiaat ovat aivan käsittämättömän hauskoja. Heillä on hienoja ja oivaltavia kysymyksiä ja teräviä huomioita elämästä. On hauskaa saada kuulla ja nähdä päivittäin, miten meidän kuopus oppii uutta ja ymmärrys kasvaa. On myös ihan mahtavaa, että meillä on yhteinen viikottainen vapaapäivä, jolloin voi keskittyä ihan täysillä häneen ne aamupäivän tunnit, kun isommat ovat koulussa ja eskarissa. Perheajan lisäksi kahdenkeskinen aika jokaisen lapsen kanssa ilman sisaruksia on mun mielestä ihan super tärkeää ja onneksi sitä järjestyy aina.
Vapaapäivinä meillä on yleensä tapana katsoa aamulla kainalokkain piirrettyjä, ulkoilla, lukea kirjoja (tänään luettiin New Yorkista ostamiani lasten kirjoja Coco Chanelista sekä ylläriylläri New Yorkista), käydä lounaalla ravintolassa ja halia paljon. Meidän 3v tykkää hirveästi käydä ravintoloissa ja hän on tottunut käymään ihan pikkuvauvasta asti. Mulle on tärkeää viedä lapsia kaikkiin erilaisiin paikkoihin tutustumaan, jotta he oppivat millaista niissä on.
Tänään meidän lapsilla alkaa hiihtoloma, jes! Siihen liittyen mä näinkin melko lennokasta unta viime yönä. Helsingin Rush-trampoliinipuisto oli menossa kiinni, eikä meillä olisi ollut tarpeeksi aikaa pomppia siellä, niin lähdettiin sitten lentokoneella käymään Amsterdamin trampoliinipuistossa, joka oli auki kaksi tuntia pidempään. Mun unessa lento kesti vain 35 minuuttia, eikä haitannut vaikka unohdettiin koko porukan passit kotiin. Amsterdamissa ei kuitenkaan päästy puistoon asti ja jouduin johonkin ihmeelliseen tunneliin, joka oli täynnä linnunkakkaa. Siis mitä?? Mistä näitä unia oikein tulee! Ollaan siis lomalla oikeastikin menossa käymään tramppapuistossa, mutta täytyy ajoittaa hieman paremmin kuin mun unessa, niin ei tarvitse lähteä Amsterdamiin asti, heh.
Hiihtoloman alun lisäksi tänään on vietetty ystävänpäivää. Mä sain Otolta vaaleanpunaisia ruusuja ja suklaalevyn yllärinä aamulla kun hän vei isommat kouluun ja eskariin! Tuli niin hyvä mieli. Itse olen laittanut monelle ystävälle hyvän ystävänpäivän toivotuksia ja sopinut treffejä. Tällä viikolla sain tutustua myös ihaniin uusiin ystäviin lukupiirissä, jossa olin mukana ekaa kertaa. Ystävät on kyllä ihan hirmuisen tärkeitä ja saan olla valtavan kiitollinen kaikista ihanista tyypeistä, joita mun ja meidän ympärillä on. Ihanaa ystävänpäivää jokaiselle!
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n & Indieplacen kanssa.
Olen jo aiemmin kertonutkin, että toimin WWF:n kautta norppakummina. Kummiksi päädyin vuonna 2014 kun asematunnelissa WWF:n feissari nykäisi mua hihasta. Mulla oli jo silloin suuri heikkous hyviin myyntipuheisiin, mutta tykkäsin erityisesti siitä, että WWF:n kohdalla kyse ei ollut ainoastaan hyvästä myyntipuheesta vaan konkreettisista asioista ja toimista, joihin mulla oli oikeasti mahdollisuus vaikuttaa. Lähdin mukaan siinä saman tien summalla, joka oli 12 euroa kuukaudessa. Meillä oli silloin rahasta tiukkaa, järjestimme häitä ja niissä oli paljon kuluja, eikä meillä ollut varaa mihinkään ylimääräiseen vain yhden aikuisen keskivertotuloilla. Mua jännitti kertoa Otolle, että olin ryhtynyt kummiksi juuri siksi, koska oltiin yhdessä puhuttu, että yritetään säästää. Se tuntui kuitenkin niin tärkeältä, että lähdin samantien mukaan ja toivoin vaan, että se on Otolle ok. Otto ei epäröinyt hetkeäkään kun kerroin, vaan oli vaan iloinen, että olin lähtenyt mukaan.
12 euroa kuukaudessa oli kuitenkin niin pieni summa, että se tuntui mahdolliselta ja olikin sitä. Kertaakaan näinä vuosina en ole edes huomannut sen katoamista mun tililtä suoraveloituksena, vaikka tiesin, että se sieltä menee. Nykyisin olen nostanut summaa hieman suuremmaksi, koska pystyin, mutta jo kuusi vuotta sitten feissari kertoi hyvin selkeästi mitä meidän norppakummien tuella saa aikaan. Ne olivat isoja, konkreettisia ja tärkeitä asioita:
Tuetaan taloudellisesti saimaannorpan suojelututkimusta
Laaditaan vaatimuksia ja aloitteita päättäjille
Kehitetään norpparekisteriä suojelutyön tueksi
Ja täytyy myös huomioida se, että 12 euroa kuukaudessa on vuodessa jo 144 euroa. Viidessä vuodessa jo 720 euroa. Pienistä summista kasvaa suuria, kun on säännöllinen kuukausilahjoittaja. Säännöllinen kuukausilahjoittaminen mahdollistaa pitkäjänteisen ympäristön ja luonnon suojelutyön.
Tykkään siitä, että mulle kerrotaan aina WWF:n kummikirjeissä mitä mun lahjoittamalla rahalla on tehty. Kun WWF aloitti norppien suojelun vuonna 1979, Saimaassa ui hieman yli 100 norppaa. Vuonna 2019 yksilöitä arvioitiin olevan jo yli 400. Kannan kasvu on selkeä osoitus suojelutyön onnistumisesta, mutta tehtävää riittää, sillä ilmastonmuutos uhkaa norppien tulevaisuutta. Viime vuosien aikana norpille on kolattu aina tarvittaessa apukinoksia pesimistä helpottamaan, mutta apukinoksia ei voida kolata, mikäli lunta ja jäätä ei ole.
Norppa on pesimisessään täysin riippuvainen lumesta ja jäästä. Tämä talvi onkin ollut erityisen surullinen, sillä kumpaakaan ei juuri ole ollut eteläisellä Saimaalla. Jos lumikinoksia ei synny itsestään tai niitä ei kolata, kuutit syntyvät jäälle, missä ne ovat täysin paljaana, vailla suojaa kylmältä, häirinnältä ja pedoilta. Esimerkiksi apukinosten kolaaminen, norppatutkimuksen tukeminen sekä norppien pesien ja poikasten laskeminen ovat juuri niitä konkreettisia toimia, joita voidaan tehdä ainoastaan kuukausilahjoittajien tuella.
Haluan opettaa meidän lapsille luonnon monimuotoisuutta ja muiden auttamista jo pienestä asti ja tämä on yksi niistä asioista, joissa koen näyttäväni heille esimerkkiä. Mä en ole täydellinen, enkä voikaan olla, mutta pyrin auttamaan niissä asioissa, missä voin. Koko ajan sellaisia asioita tulee lisää, vaikka en ehdoton olekaan. Mun on täytynyt opetella tämä tiedon hakemisen kautta vuosien varrella, mutta haluan, että mun lapsille luonnosta ja ilmastosta välittäminen ja huolehtiminen on tärkeä osa elämää jo pienestä asti. Sen lisäksi, että puhutaan paljon eläimistä, luonnosta ja ilmastosta, me luetaan yhdessä norpan kuulumisia ja ollaanpa haaveiltu apukinosten kolaajiksi lähtemisestäkin yhdessä, kunhan lapset vähän kasvavat.
Tämä kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen vuonna 2014 oli mulle varmaan ensimmäinen ja yksi helpoimpia askeleita alkaa tehdä parempia valintoja, koska se ei vaatinut itseltäni mitään muutosta missään, ainoastaan pienen summan rahaa, jolla oli iso vaikutus. Siitä oli hyvä aloittaa näiden asioiden tiedostaminen ja huomioiminen.
WWF:n missio on: Suojelemme luontoa ja ratkaisemme maapallon vakavimpia ympäristöongelmia innostamalla ihmiset mukaan muutokseen luonnon, ympäristömme ja hyvinvointimme puolesta. Aivan älyttömän arvokasta työtä. WWF n kasvanut pienestä, uhanalaisten lajien suojeluun keskittyvästä järjestöstä maailman vaikuttavimmaksi ympäristöjärjestöksi, jolla on toimintaa jo yli 100 maassa.
Vaikka olen itse norppakummi, tällä hetkellä maailma kaipaa kummeja ihan kaikille eläimille. Australian metsäpaloissa kuoli arvioiden mukaan satoja miljoonia eläimiä, mikä on aivan käsittämätön määrä. Jos me haluamme säilyttää luonnon monimuotoisuutta ja eläinlajeja myös lapsille ja lapsenlapsille, nyt täytyy toimia. Me voimme yhdessä vielä vaikuttaa tulevaisuuteen. WWF:n henkilökunta tekee päivittäin arvokasta työtä sen hyväksi, että tuleville sukupolville jäisi elinkelpoinen planeetta.
Tässä muuten pari kuvaa meistä syyskuulta 2014, jolloin kirjoitin WWF:n työstä ekan kerran blogissani. Tuo sama kuvassa näkyvä WWF:n jääkarhupehmo on bongattavissa myös tuoreemmista kuvista, sillä se on edelleen yhden meidän lapsista rakkain pehmo ja aina mukana.
Kun liityt WWF:n yleiskummiksi, tukesi menee aina sinne, missä avun tarve on suurin. Nyt WWF kampanjoi vahvasti luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi ja ilmastokriisin hillitsemiseksi. WWF:n sivuilta voit myös lukea lisää siitä, mihin kummien lahjoittamia varoja käytetään. Lahjoittajaksi on edelleen mahdollista ryhtyä sillä samalla 12€/kk summalla, jolla minäkin lähdin aluksi mukaan, mutta toki summa voi olla korkeampikin. Kummina saa ajankohtaista tietoa luonnon tilasta ja tukijuuskohteesta niin uutiskirjeiden, kummiuutisten kuin WWF-lehdenkin muodossa.
Mitä enemmän meitä kummeja on, sitä vahvempia olemme yhdessä! Mä toivon, että mahdollisimman moni jolla vain on pienikin mahdollisuus lähtisi tähän mukaan. Se antaa ainakin mulle tosi paljon, kun tiedän, että kummina autan ja tuen luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.
Olen niin iloinen siitä, että ostettiin 3,5 vuotta sitten juuri Söderhamn-sohva, koska siinä on vaihdettavat päälliset. Muuten ei oltaisi ikinä varmasti uskallettu valitakaan vaaleanpunaista sohvaa. Vaaleanpunainen sohva on ollut the juttu meidän olkkarissa ja voi hitsi me rakastettiin sitä väriä alusta asti. Se oli niin ME, ja se oli niin persoonallinen ja hauska ja söpö ja kutsuva. Mutta voi hitsi me ei tykätty siitä, mitä meidän elämä teki meidän sohvalle. Alusta asti me kuitenkin päätettiin, että sohva (edes haalean vaaleanpunainen) ei ole meidän kodissa mikään näyttelyesine vaan just se paikka, missä jokainen saa olla just niinkuin on.
Sohva on käynyt läpi lukuisia rankkoja kokemuksia, kuten kaatuneet coca-colat ja kahvit, sulaneet suklaakarkit tyynyjen välissä, täytekakun mansikat synttäreillä, lasten vatsataudit vuosien varrella ja hoitokoiran kuratassut. Ollaan pesty päälliset aika monta kertaa niin koneessa kuin tekstiilipesurillakin. 3,5 vuotta alkoi kuitenkin olla se aika, että edes perusteellinen pesu ei enää saanut irti kaikkea sitä harmautta, jota meidän elämä päällisiin aiheutti. Tahrat lähtivät aina, mutta mites divaaniin ja istumapaikoille ikiajoiksi kuluneet harmaat pyllyn kuvat? Meidän vakkaripaikat oli oikeasti nähtävissä sohvasta heti. Ei olla niitä ihmisiä, jotka ensin ostavat vaaleanpunaisen sohvan ja sitten peittävät istuinosat peittojen alle, etteivät ne tummu. Me ollaan ihan vaan annettu sohvalle parastamme ja pahintamme, se on ollut meidän kodin käytetyin huonekalu.
Viime viikolla kun me tultiin reissusta kotiin, äidin koira Armas oli oksentanut meidän olkkarin matolle useaan kohtaan, eikä äiti ollut onnistunut saamaan tahroja kokonaan irti, vaan edessä oli maton pesu (sekä synttärijuhlat viikonloppuna, eikä matto olisi ehtinyt enää ajoissa juhliin kun soittelin paniikissa viiteen eri pesulaan). Seuraavana päivänä reissulta paluusta meidän 3-vuotias löysi jostain kauan kadoksissa olleen violetin limalöllerön, jonka hän onnistui vahingossa rikkomaan sohvalle. Violetit slimet levisivät joka suuntaan sohvalla, eivätkä tahrat lähteneet millään. Sohva näytti oikeasti todella ällöttävältä. Katsottiin toisiamme Oton kanssa ja päätettiin, että tämä oli nyt tässä. Meidän olkkarin oli aika käydä läpi vähän isompi muutos, jota oltiin jo pidempään mietitty.
Ne vaihdettavat päälliset, onneksi, voi onneksi meidän sohvassa on mahdollisuus vaihtaa ne päälliset. Käytiin ostamassa Ikeasta uudet harmaat päälliset meidän sohvaan ja sen ilme muuttui kokonaan kuin uudeksi. Me rakastetaan meidän sohvaa ja se on kestänyt todella aktiivista käyttöä upeasti 3,5 vuotta. Se on pitänyt muotonsa ja on edelleen ihan yhtä mukava kuin ostettaessa. Päälliset vaihtamalla se oikeasti muuttui aivan uudeksi edullisesti ja helposti. Ei tarvinnut vaihtaa koko sohvaa, vaan ilme muuttui täysin pelkät päälliset vaihtamalla. Ja uudetkin päälliset ovat pestävät ja vaihdettavat. Eiköhän näillä mennä taas monen monta vuotta eteenpäin.
Lisäksi ostettiin vaaleanpunainen matto, koska ei kertakaikkiaan haluttu olla juhlissa ilman mattoa. Vanha matto on nyt pesulassa ja kun se tulee takaisin, niin katsotaan, että vaihdetaanko se takaisin olkkariin ja tuo uusi ihana vaaleanpunainen matto sitten meidän makuuhuoneeseen, missä ei ole vielä ollenkaan mattoa. Meillä on ylipäätään siis aivan todella vähän mattoja, koska ollaan niin kranttuja ja ollaan mieluummin ilman kuin ostetaan joku ”ihan kiva”. Tuo vaaleanpunainen oli siis kuitenkin sellainen, jota oltiin jo pidempään vilkuiltu ja mietitty sinne makkariin. Nyt se kuitenkin näyttää musta myös aika kivalta tuossa olohuoneessa, että saapa nähdä mitä me vielä keksitään. Vaaleanpunainen matto löytyi Askosta.
Vaihdettiin olkkarissa myös verhot ja pari tyynynpäällistä, sillä vihreät lehtiverhot olivat olleet paikoillaan nekin jo melkein kolme vuotta ja kaivattiin vaihtelua. Nyt olkkari näyttää meistä tosi kivalta ja lämpöiseltä ja on ihana saada erilaista ilmettä pitkästä aikaa. Rakastan silti edelleen meidän lehtiverhoja ihan hitsisti ja pidän ne todellakin tallessa, ei sitä tiedä jos vaihdan ne taas pian takaisin ikkunaan, tai laitan ne vaikka sinne makuuhuoneeseen.
ENNEN:
JÄLKEEN:
Toivotaan, että harmaa sohva kestää meidän harmaita ja mustia housuja paremmin kuin vaaleanpunainen sohva, haha!
Mitä mieltä uudesta olohuoneen ilmeestä? Onko harmaa sohva parempi kuin vaaleanpunainen? Vaihdetaanko vaalea matto takaisin olkkariin, vai pidetäänkö vaaleanpunainen matto siellä?
Juhlittiin meidän 3-vuotiasta eilen My Little Pony -teemalla. Hän oli vielä syksyllä sitä mieltä, että pidetään jo toisen kerran putkeen Ryhmä Hau -synttärit, mutta talven aikana mieli muuttui ja teemaksi vaihtuivatkin ponit, erityisesti suosikki Rainbow Dash. Meillä lapset saavat aina päättää synttäriteeman ja yleensä he päättävät ne jo pitkälle etukäteen ja pitävät niistä kiinni. Nytkin mulla on jo tiedossa keskimmäisen huhtikuisten juhlien teema ja esikoisen syyskuun juhlien teema. Kakkua ja koristeita suunnitellaan jo kuukausia etukäteen tutkimalla Pinterestiä ja piirtämällä oma toivekakku. Isot ovat teipanneet piirtämänsä kuvat toivekakuistaan meidän ruokailutilan seinälle, että varmasti muistan millaiset he haluavat. Vaikka meidän koristeet ja teemat on nykyisin melko minimalistisia, lapsille on tärkeää saada osallistua. Heille on iso juttu saada osallistua ja suunnitella.
Jälleen kerran ostin kakun Cake O’ Clock -leipomosta Espoosta, josta ollaan tilattu kakut kaikkiin perhejuhliin jo vuoden ajan. 3v nyt ei osannut vielä hirveän tarkasti kertoa tai piirtää millaista kakkua hän toivoo, mutta selväksi tuli, että siinä piti olla sateenkaari ja Rainbow Dash. Hän oli oikein tyytyväinen saamaansa kakkuun ja sateenkaari-voikreemikuorrutus oli erittäin mieluisa. Otettiin kakku jälleen porkkanakakkupohjalla ja vaniljatuorejuustokreemi-täytteellä, koska ne on vaan best. Porkkanakakku maistuu aina kaikille, nytkin valtaosa isosta kakusta meni jo juhlissa n. 30 hengen kesken.
Meillä oli reissun ja jet lagin jälkeen juhlienjärjestelymehut vähän lopussa ja päätettiin mennä todella sieltä, missä aita on matalin. Tarjoiltiin siis upean valmiin kakun kanssa suolaisena erilaisia juustoja, hilloja, hummuksia ja tapaksia (sen kun vaan nostaa esille), siemennäkkäreitä ja -lastuja sekä keksejä. Makeita vaihtoehtoja oli hedelmä-”sateenkaari” joka oli enemmänkin hedelmäympyrä, sekä kaupan pakastealtaasta ostetut donitsit (jotka on yllättävän herkullisia) ja karkit. Maistui kaikille mainiosti. Tämä juusto-hummus-hillo-tapas-setti oli kovin suosittu, pitää ensi kerralla tehdä siis vieläkin isompi juustotarjotin. Nyt valikoitiin siihen tuhkajuustoa, St. Aguria ja brie-juustoa. Mun piti tehdä oikein hieno asetelma ja laittaa kauniisti viikunoita, viinirypäleitä, mansikoita ja oliiveja siihen, mutta aika loppui kesken ja ihan yhtä hyvältä ne maistuivat noinkin onneksi. Aina ei pysty eikä jaksa ja se on ihan ok.
Meidän 3-vuotias sai aivan ihania lahjoja ja oli kaikista saamistaan jutuista aivan innoissaan. Pelit, muovailuvahat, leikkikeittiön varusteet, lääkärin asu ja tietty MLP-jutut olivat kaikki hittejä. Me ei olla hirveästi vielä ostettu sellaisia ”isojen” leluja hänelle, koska meillä on just ponijuttuja ja barbeja ja muita niin paljon jo isojen lasten jäljiltä. Mutta varmasti oli mukavaa saada ihan ikiomiakin poneja, hän kampasi niitä niin onnellisena illalla.
Kiitos ihan hurjasti kaikille vieraille sekä teille kaikille ihanille synttärionnitteluista! Tuntuu ihan hullulta, että juhlittiin jo kolmannenkin tyypin 3v-synttärit. Vastahan meillä oli keskimmäisen 3v-synttärit muka. Ihanaa kun juhlat on nyt juhlittu ja saadaan viettää viikko ihan normiarkea ennen ensi viikon hiihtolomaa. Meidän NYCin reissua edeltävän viikon tein töitä aivan hulluna ja viime viikolla oli itse reissu, jet lag ja juhlahommat, niin ihana saada tehdä muutama aivan tavallinen työpäivä tähän väliin. Tekee hyvää niin kalenterin kuin aivokapasiteetinkin puolesta saada hommat hoidettua.
Ihanaa uutta viikkoa kaikille!
JA PS: Muistakaa kuunnella meidän uusi podijakso, jossa puhutaan asunnon löytämisen vaikeudesta. Millaista oli hakea pankeista lainaa, miksi ei löydetä unelmien kotia, mistä haaveista ollaan jo luovuttu ja mistä ei suostuta luopumaan? Mm. näihin kysymyksiin vastaukset uudessa 2. tuotantokauden ekassa jaksossa! Kuuntele jakso:
