Moikka tyypit! Mä kirjoittelen tätä tuhiseva Armas kainalossani hyvällä fiiliksellä. Viikonloppu on ollut ihana, ja vaikka tänään on satanut niin meillä on ollut kiva päivä. Aamulla ajeltiin Oton kanssa Vantaan Ikean parkkipaikalle kirppikselle. Kirppislöytöjä ei tehty, mutta bongattiin sieltä Lapsellista-blogin Anna ja jäätiin suustamme kiinni vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Olipa ihana törmätä ja vaihtaa kuulumisia.

Kotiin tultuamme me leipaistiin lasten kanssa raparperipiirakkaa, ja mahat täynnä piirakkaa lähdettiin ulos kun sade sopivasti taukosi. Oli kyllä niin hyvää, enkä ole edes koskaan aiemmin tehnyt raparperipiirakkaa. Tytöt saivat pyöräillä ja esitellä mummulleenkin miten mahtavasti jo menevät eteenpäin. He olivat niin polleana kun saivat näyttää että osasivat. Oli ihana olla raikkaassa sadeilmassa, ja ihasteltiin aamulla ajellessakin miten ihanan vehreää joka paikassa on sateen jäljiltä. Kyllä vain Suomen kesä on kaunis vaikka lyhyt onkin.

Ulkoilun jälkeen syötiin vielä perinteistä sunnuntaikesäruokaa eli grillattua lihaa, uusia perunoita ja voikastiketta. Kaveriksi kokeiltiin Pieces of miracles -blogista bongattua grilliananas-mansikka-halloumisalaattia rucolalla ja Balsamicolla. Oli kyllä herkkua sekin! Mun äiti osti eilen tytöille pinkkiä hiusliitua glitteristä ja pakkohan sitä oli kokeilla kun tytöt innostuivat. Tosi hauska ja helppo käyttää, eikä tarttunut vaatteisiinkaan. Meidän neideiltä lähti liitu ihan harjaamalla pois, vaikka kävivät kyllä vielä saunassakin illalla. Pitää laittaa seuraavan kerran vaikka naamiaisiin tytöille mahtavat pastellitukat.

Pian alkaa Islanti-Ranska -peli, ja vaikka mä en tähän mennessä ole katsonut vielä yhtäkään kokonaista jalkapallomatsia koko elämäni aikana, ajattelin vilkuilla ainakin sivusilmällä tuota peliä. Siis Islannin joukkueen tarinassa on jotain niin symppistä ja mahtavaa että ei voi kuin ihailla. Se miten he näyttävät että ei tarvitse olla mikään megaluokan tähtijoukkue, vaan voi olla pieni ja tuntematon ja silti tulla ja voittaa ja lyödä kaikki ällikällä. Juuri tuollaista asennetta pitäisi löytyä maailmasta enemmänkin, uskoa itseensä ja osaamiseensa. Go Islanti!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Pitkästä aikaa on vuorossa kurkistus mun puhelimen kamerarullan syövereihin. Edellisen puhelinkuvapostauksen tein joskus huhtikuussa muistaakseni, sillä toukokuussa meidän reissu ajoittui juuri niille päiville kun normaalisti se oli postausaikataulussa, ja se vaan sitten jotenkin unohtui. Nyt luvassa siis kurkistelua kuluneisiin pariin kuukauteen, joista valkkasin meidän arki- ja lomahetkiä näkyviin.

1. Auringon fiilistelyä partsilla toukokuussa, juuri ennen Mallorcan reissua. Taisi olla yksi kevään ekoja oikeasti lämpimiä päiviä.

2. Näkymää vähän toisenlaiselta partsilta, nimittäin meidän hotellihuoneen terassilta Mallorcalta. Siellä meillä oli hyvät ponileikit ja siellä syötiin aamuisin aamupalaa.

3. Yhden Mallorcapäivän päivällinen, vaihteeksi italialaista. Mä söin herkun Tortellini Tricoloren jossa oli sekä carbonaraa, bolognesea että pestoa.

4. Bikiniselfie altaalta!

1. Lentomatkalla takaisin kotiin hymyilytti.

2. Laiskan kokin kotipizza: pakastepizzaa, salaattia ja itsetehtyä kastiketta. Ihan yli liian hyvää!

3. Sushilounasta töissä, meidän vakkari on Iso-Roobertinkadun Yamato Sushi.

4. Voi Ottoa<3

1. #COOLNESS. En kestä näitä ihania palleroita, heillä on aina niin parhaita posetuksia.

2. Vesivärimaalausta sadepäivänä, ihan kuin parina viime päivänäkin.

3. Lempparilounas Hokussa Viiskulmassa, eli teriyakilohta, perunasalaattia ja riisiä sekä pikkelöityjä vihanneksia. Jos pitäisi syödä vaan yhtä lounasta koko loppuelämä niin se olisi juuri tämä.

4. Pieni iltasatujen lukija, hän osaa jo synttärilahjaksi saadun barbiesadun melkein ulkoa.

1. Tytöt Hernesaaren rannassa eräänä kauniina kesäiltana.

2. Kauppahallin soppakeittiön keittolounas, olikohan tuo katkarapukeittoa! Naminami, herkullista ainakin.

3. Siisti lastenhuone kerrankin, olihan siitä aivan pakko ottaa kuva!

4. Neitokaiset hiekkalaatikolla rakentelemassa.

1. Aikaisemmin jo hehkuttamani ”auki jäätynyt pakastin”. Ai että, aika kauan meni sulatellessa. Mutta nyt on niin puhdas ja siisti pakastin että sielu lepää joka kerta kun sen avaa.

2. Helteisenä iltana livahdettiin kanavanrantaan jäätelölle ja jäätiin ihmettelemään pieniä hyppelehtiviä kaloja.

3. Oton synttäri-illallisella syötiin koko perhe mahat aivan täyteen, paitsi Otto, jolle olisi kuulemma maistunut vielä toinenkin pippuripihvi.

4. Hiekkis on kesän kovimpia juttuja heti uimisen jälkeen. Kun on vaan niin parasta päästä rakentelemaan erilaisia linnoja.

 

Tänään  on ollut ihana lauantai sateesta huolimatta. Aamulla herättiin aikaisin koko perhe, ja kymmenen aikaan oltiin jo Ikeassa pitkästä aikaa pyörähtämässä. Mulla on ollut niin hyvä fiilis koko päivän, oli vaan niin ihana herätä murun vierestä ja loikoilla kaikessa rauhassa. Huomenna me aiotaan päästä lasten kanssa pyöräilemään, joten aurinko hei viitsisitkö näyttäytyä?!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Meillä on ollut ihana, rentouttava viikonloppu! Ei olla hösätty paikasta toiseen vaan ollaan otettu rennosti ja nautittu hyvästä ruuasta, lauhtuneesta ilmasta ja ystävistä. Eilen aamulla heräiltiin kaikessa rauhassa tyttöjen kanssa, keiteltiin puuroa ja pestiin pyykkiä. Aamupäivällä tehtiin kunnon ulkoilureissu kun käytiin luistelemassa ja leikkipuistossa. Luistelu sujuu kerta kerralta paremmin meidän nelivuotiaalta, ja eilen oli ihanan ”lämmin” luistelusää, kun pakkasta oli perjantaisen -27:n sijaan -3 astetta.

Ei alkanut palelemaan heti varpaitakaan ja luisteltiin kaikessa rauhassa. Yllättävän vähän oli luisteluseuraa, vain pari tyyppiä kävi hetken aikaa luistelemassa meidän lisäksi. Ehkä Helsingissä on vaan niin paljon luistelukenttiä nykyään että ei ole tunkua yksittäisille kentille? Oli kyllä niin ihanaa luistella Tiaran kanssa, ja katsella samalla miten Otto ja Zelda laskivat vieressä pulkkamäkeä ja kiljuivat innoissaan.

Luistelu-puistoilu-reissun jälkeen me tehtiin viikon ruokaostokset ja tultiin kotiin kokkaamaan superhyviä uunibataatteja jotka bongasin Evelinan Kultahippu-blogista, ja jotka tehtiin siis K-Ruoka –ohjeella. Lisäksi marinoin kaveriksi itse broilerin filee ohutleikkeitä. Marinadiin laitoin yhden kokonaisen chilin, kolme valkosipulinkynttä, kokonaisen limen mehun, muutaman rkl oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria. Oli siis niin hyvää ruokaa että melkein valui onnenkyyneleet syödessä! Uunibataateista vaihdettiin reseptiä sillä tavalla, että lisättiin chilin kaveriksi kirsikkatomaattia ja vaihdettiin seesaminsiemenet pinjansiemeniin. Kiitos vain ihanalle Evelinalle, enpä ollut aiemmin törmännytkään tähän herkkuun!

Illalla vaan leikittiin lasten kanssa ja katsottiin My Little Ponya. Tyttöjen mentyä nukkumaan mä tein jonkin aikaa töitä, ja sitten katsottiin Oton kanssa Netflixistä Blood Diamond – veritimantti. Sehän on jo kymmenen vuotta vanha elokuva, mutta en ollut aiemmin nähnyt. Oli jotenkin tosi vaikuttava ja pysäyttävä, niinkun Leonardo Dicaprion leffat yleensäkin. Se mies ei kyllä ole tainnut tehdä yhtään huonoa elokuvaa?

Tänään ollaan pesty lisää pyykkiä, nautittu eilisistä uunibataatin jämistä, käyty moikkaamassa tyttöjen kanssa Juliaa ja Hugoa ja syöty Oton kokkaamaa mustapapukeittoa. Tuo mies on kyllä ottanut nyt missioksi jonkun ”nyt pitää saada Iina rakastamaan keittoja”. Mä en ole yhtään keittoihminen, eikä mulla koskaan tule mieleen itse tehdä niitä, mutta Otto tekee kyllä tosi hyviä keittoja! Ja jotenkin ne sopivat talveen kivasti!

Ihan paras viikonloppu mutta oli se kyllä ihan hitsin lyhyt! Jotenkin tuntuu että ei ehtinyt edes huomata kun viikonloppu oli jo ohi? Mutta onneksi on kiva viikkokin tulossa!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Viisi vuotta sitten mä heräsin ensimmäistä kertaa Oton kainalosta. Muistan vieläkin sen aamun, tai keskipäivä se varmaan oli kun me herättiin. Me oltiin mun silloisen kaverin luona, laitettiin mandariineja pakastimeen ja syötiin niitä kohmeisina. Uudenvuoden juhlat olivat olleet railakkaat edellisiltana. Lähdettiin samaa matkaa bussilla keskustaa kohti, mä olin menossa leffaan kavereiden kanssa katsomaan Veijarit-elokuvaa ja pyysin Ottoa mukaan. Otto ei voinut tulla mukaan koska hänellä oli muuta menoa. Vaihdettiin bussimatkalla numeroita ja käytiin vielä pitsalla, ennenkuin mä lähdin leffaan ja Otto kotiin.

Mua niin harmitti että Otto ei voinut tulla leffaan meidän kanssa! Mutta muistan kun lähdettiin leffasta pois ja mentiin mun kotiin Ullanlinnaan hengailemaan kavereiden kanssa, ja sitten mä sain Otolta tekstarin. APUA, me ollaan oltu niin kauan yhdessä että silloin kun me tutustuttiin ei kukaan ollut kuullutkaan Whatsappista. No, joka tapauksessa, siinä tekstarissa luki ”Nainen sä oot saanut mut ihan sekaisin”. Se hetki kun avasin sen tekstarin ja luin sen, mä vieläkin tunnen miten mulla pyöri sukat jaloissa melkein kirjaimellisesti.

Viisi vuotta on mennyt ihan järjetöntä vauhtia. Samaan aikaan tuntuu että aika on mennyt tosi nopeasti, ja toisaalta taas tuntuu että oltaisiin oltu aina yhdessä. Että ei koskaan mitään muuta ole voinut ollakaan kuin minä ja Otto. Me ollaan hitsauduttu niin tiiviisti yhteen, että en edes muista enää kunnolla millainen olin ennen kuin olin Oton toinen puolikas, ja Otto mun toinen puolikas. Tai muistan mä, mutta on vaikea ajatella että joskus olin sellainen enkä tällainen.

Mulle tämä viiden vuoden ajankulu konkretisoitui tällä viikolla aikamoisen arkisella tavalla. Me ollaan tunnettu niin kauan, että meidän ensimmäinen yhdessä ostettu ihan hyvälaatuinen perus pölynimuri hajosi vanhuuteen. Se on viimeisen vuoden ajan ollut aika kulunut ja nyt se sitten viimein ratkesi liitoksistaan lopullisesti. Meidän valko-oranssi Volta oli tullut tiensä päähän.

Olen maailman onnellisin että saan aloittaa tämänkin vuoden samasta kainalosta kuin viisi edellistä. Kun me tänä aamuna herättiin meidän pehmeästä ja ihanasta ja isosta sängystä, mä katsoin Ottoa ja mietin vaan että miten hitossa voin olla niin onnekas että saan olla tuon kanssa joka päivä?

Meidän rakkaus on vuorotellen pölynimuria ja vuorotellen ilotulituksia. Lasten kanssa me ollaan täydellisesti toimiva tiimi, jolla on hauskaa ja joka toimii ja on täynnä arkista rakkautta. Eilen illalla, uutta vuotta viettäessä, me oltiin ensin koko ilta lasten ja meidän ystävien ja mun äidin kanssa. Syötiin hodaribaarin antimia, skoolatiin alkoholittomalla skumpalla, käytiin ulkona katselemassa raketteja ja leikittiin. Lasten mentyä nukkumaan me lähdettiin käymään autolla keskustassa, ja päädyttiin Tähtitorninmäelle katsomaan Senaatintorin upeita ilotulituksia. Tasan kahdeltatoista me oltiin Oton kanssa varmasti ihan yhtä ällösöpöjä kuin viisi vuotta sitten.  Vaihdettiin pusuja ja halittiin ilotulitusten alla, niinkuin joka vuosi. Sitten vietiin meidän kaverit kotiin, ajeltiin takaisin kohti omaa kotia ällösöpöjuttuja höpötellen ja kotiin tultuamme kurkattiin söpöjä tyttöjämme, jotka olivat nukkuneet mummunsa hellässä huomassa, tyytyväisinä ja onnellisina.

Näin on maailman paras <3

Ihanaa vuotta 2016 kaikille!

Joulu 2015 on ollut juuri sitä mitä me ollaan kaivattukin, rentoa yhdessäoloa aamusta iltaan. Pakko tosin myöntää että se suurin rentoutumisen tunne tulee joka vuosi siinä vaiheessa, kun jouluaaton päivällinen on syöty ja lahjat on jaettu. Sitten ei ole enää mitään mitä jännittää, on vaan jääkaappi täynnä valmista ruokaa useammalle päivälle, tekemistä kaikille ja yleensä uudet pehmeät housut ja sukat joihin sujahtaa.

Aamuiset riisipuurot, kinkunpaisto Oton kanssa ja perinteinen joulusauna olivat yhtä ihania hetkiä kuin aina ennenkin. Saunan jälkeen katseltiin lumiukkoa, kuorruteltiin kinkkua ja pukeuduttiin jouluvaatteisiin.

Tytöt saivat avata aamulla omat aamupakettinsa ja ihastuivat kovasti sekä kirjoihin että jouluasuihinsa. Tiaran mekko Zarasta, Zeldan paita Zarasta ja hame Kappahlista.

Joulupukkikin kävi, tytöt eivät juuri edes jännittäneet mutta joululauluja lauloivat ainoastaan minä, joulupukki ja mun äiti. Olisi pitänyt harjoitella suomenkielisiä joululauluja vielä enemmän etukäteen, vaan ei se ole niin justiinsa! Ruokien kanssa venähti sen verran että pukki kävi jo ennen päivällistä, ja me tehtiinkin niin että jaettiin pukin kanssa yksi säkillinen, pidettiin ruokatauko ja  jaettiin ja availtiin sitten kaikki loput lahjat vasta ruokailun jälkeen.

Joulupöydässä kokeiltiin tuttujen laatikoiden, kinkun, lohen ja mädin lisäksi tänä vuonna savuporoterriiniä ja granaattiomena-briejuustosalaattia. Molemmat olivat aivan superhittejä, nam! Illalla lasten mentyä nukkumaan maisteltiin lasilliset punaviiniglögiä ja hyvää oli. Jouluaaton perinteeni, uuden kirjan lukeminen kinkkuleipien kera, vaihtui tänä vuonna leffan katseluun Oton kanssa. Jotenkin vaan tuntui siltä. Kirjakin on tullut tänään avattua tosin, ai että ne Beckyn sekoilut vaan jaksaa hihityttää tässä uudessakin Himoshoppaaja-kirjassa!

Parasta on ollut yhteinen tekeminen.  Ollaan koottu legotaloja, pelattu Junior Aliasta ja Spitting Camelia (kyllä, se tuli kummitädiltä Tipalle ja on aivan älytön ja hauska), katsottu Risto Räppääjää, Niko Lentäjänpoikaa ja joulupiirrettyjä, sekä nautittu ruuasta. Armas-koira on niin ihastunut uusiin minitennispalloihinsa että niitäkin on saanut villille ja leikkisälle 10-kuukautiselle heitellä jatkuvasti.

Oi joulu, voisitko jatkua vielä ainakin kaksi viikkoa? <3 Ihanaa ja rauhaisaa joulupäivän iltaa vielä kaikille!