Lapset olivat aivan innoissaan, kun täältä muuton keskeltä löysivät yhden pahvilaatikon täynnä iloisia yllätyksiä: lasten kirjoja. Olen mukana Sandviksin ja Lifien yhteistyökampanjassa, jossa saimme testattavaksi Sandviksin kolmen kirjakerhon kirjoja ison paketillisen. Sandviks on tuttu monelle vauvaperheelle Vau-kirjasta, mutta heiltä löytyy myös kaksi muuta kirjakerhoa: Disney-kerho ja alakoulukäisille suunnattu Twinsy. Me kuuluttiin Vau-kirjaan monta vuotta, ja meillä on edelleen tallessa kaikki silloin saadut kirjapaketit. Erottiin kirjakerhosta silloin kun lapset aloittivat ruotsinkielisen päivähoidon, ja alettiin lukemaan heille pääasiassa ruotsin kielellä, jotta kieli vahvistuu. Nyt kieli alkaa olla jo niin vahva että ollaan alettu taas lukemaan välillä suomeksikin, joten sikäli tämä tuli aika hyvään saumaan ja oli kiva tutustua moneen uuteen suomenkieliseen kirjatuttavuuteen.

Molemmat meidän tytöistä ovat aina olleet kovia lukemaan tai kuuntelemaan satuja, ja tykkäävät myös selata itse kirjoja. Olen usein kirjoittanut blogissakin meidän lempikirjoista ja siitä miten tärkeää lukeminen on lapsen kehitykselle, ”Lukeminen” -tägin alta löytyy paljon meidän kokemuksia ja ajatuksia lukemisesta. Iltasatu kuuluu meidän jokaiseen iltaan, ja kumpikin neideistä saa valita sadun aina vuorollaan. Usein luetaan myös pidempiä satuja jotka jatkuvat monta iltaa. Päivisin luetaan enemmän kuvakirjoja, ja iltaisin sitten vähän pidempiä satuja. Esikoinen tosin lukee päivisin ihan itse mitä haluaa milloinkin, ja iltaisin sitten kuuntelee satua. Toivon että meidän iltasatuperinne jatkuu vielä pitkään vaikka tytöt oppivatkin lukemaan itse. Se on sellaista perheen yhteistä rauhallista aikaa jolloin ollaan täysillä läsnä ja jutellaan ihanista tarinoista ja niiden herättämistä ajatuksista.

Kirjapaketti oli aivan loistava piristys tytöille muuton keskellä, ja he ihastuivat erityisesti uusiin Disney-kirjoihin joissa oli monta heidän suosikkihahmoaan. Oli ihanaa nähdä miten kovasti he ilahtuivat, ja käpertyä moneksi tunniksi yhdessä sohvalle lueskelemaan valtavaa kirjapinoa. Nämä ovat niitä ihania hetkiä joita ei voi olla arjessa liikaa.

Vau-kirja on 0-6 -vuotiaille suunnattu kirjakerho, joka haluaa tarjota oikeaa lukemista oikeaan aikaan. Kirjapaketit on räätälöity lasten iän mukaan, jotta varmistetaan että lapselle voidaan lukea aina oman ikätasonsa mukaisesti. Pikkuvauvojen kirjat sisältävät kaikkea ihanaa näperreltävää ja rapisteltavaa, loruja ja kauniita kuvia, taaperoille on jo tarinoita ja lisäksi värejä ja muotoja ja numeroita ja kurkistusluukkuja, ja isommille jo pidempiä tarinoita. Meidän tytöt tykkäsivät Vau-kirjasta todella paljon, ja Vau-kirjan kirjan avulla meidän esikoinen oppi aakkoset alle 2-vuotiaana ja laskemaan kymmeneen 1v3kk iässä.

Disney-kirjakerhossa lapsi saa paketissa aina yhden isomman Disney-kirjan, jossa on klassikkosatu tai elokuvista tuttuja tarinoita, yhden pienemmän Disney-kirjan jossa seikkailevat Ankkalinnan hahmot ja Mikki, sekä yhden Disney-lelun joita ei saa missään muualla. Disney-saduista meidän kaikkien suosikki oli Leijonakuningas klassikkosatu.

Twinsy on alakouluikäisille tai jo lukemaan oppineille tytöille suunnattu, ja kirjat ovat sellaisia että lapsi mielellään lukee niitä itsekseenkin. Niissä on mukaansatempaavia tarinoita ja aiheet ovat juuri sellaisia jotka ainakin itseäni kiinnostivat alakouluiässä. Twinsylla on myös oma appi, jossa satua voi samaan aikaan kunnella kun itse selaa kirjaa. Tämä tukee hyvin lukemaan opettelua. Esikoisen lemppariksi muodostui Isa & Bea -kirja Twinsyn valikoimasta. Sitä hän on lukenut itsekseenkin, mutta ollaan myös luettu välillä yhdessä.

LUKIJATARJOUS:

Vau-kirjan tutustumispaketin saa yleensä tilattua pelkkien postikulujen (5,90) hinnalla, mutta Vau-kirja tarjoaa nyt lukijoilleni tutustumispaketin täysin ilmaiseksi, eli ilman postikulujakin. Tutustumispaketin voi valita oman lapsen iän ja mieltymysten mukaan, ja jos tutustumispaketista tykkää niin jäsenyyttä kannattaa ehdottomasti jatkaa sen jälkeenkin. Jäsenyys on todella iisi ylläpitää, sillä kaikki onnistuu kätevästi omilla tunnuksilla salasanasuojatuilla sivuilla netissä. Niin paketin kuin jäsenyydenkin peruuttaminen, tai vaikka lisäkirjojen tilaaminen ja omien laskutustietojen tarkastelu on helppoa omilla tunnuksilla vau-kirjakerhon sivuilla, tai sähköpostitse tai puhelimitse asiakaspalvelun kautta. Paketit ovat myös todella edullisia, sillä ne maksavat aina alle 20 euroa, yleensä 14,95-17,95. Tilaa paketti ilmaiseksi TÄSTÄ!

Nyt kun joulukin on tulossa niin tässä on tosi kätevä lahjaidea vaikka kummilapselle, omalle lapselle tai ihan kenelle vaan joka on mahtavien lukukokemusten tarpeessa. Lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa ja ilmaisukykyä ja on ihanaa yhteistä puuhaa vanhemman tai jonkun muun tutun ja turvallisen aikuisen kanssa. Lapset nauttivat tarinoista valtavasti, ja on mahtavaa huomata miten heidän mielikuvituksensa kehittyy satujen myötä.

Yhteistyössä Sandviks.

Millaiset kirjat ovat teidän lasten suosikkeja? Tykkäättekö lukea yhdessä?

Aurinkoista päivää kaikille ja ihania lukuhetkiä!

Lauantaista asti on testailtu uutta sohvaa ja heti se tuntui niin omalta, että ei epäilystäkään siitä tehtiinkö oikea valinta vai ei. Kirjoitin sohvan valinnasta muutama viikko sitten kun kirjoitin uuden kodin sisustushaaveista. Silloinkin jo haaveilin vähän vaaleanpunaisesta sohvasta salaa, mutta ajattelin sen olevan jotenkin ihan mahdotonta, kysymättä edes Oton mielipidettä. Ajattelin että vaaleanpunainen sohva on sellainen sinkkunaisten etuoikeus, kun he pääsevät yksin valitsemaan kotinsa vaikka täyteen pinkkiä niin halutessaan. Mutta olinkin ihan väärässä.

Käytiin ”muutamaan” otteeseen Ikeassa tuossa ennen muuttoa, ja mä aina haikailin ihanan vaaleanpunaisen Söderhamnin perään, mutta silti puhuttiin harmaan hankinnasta. Yhdellä kerralla Otto kuitenkin uskaltautui kysymään multa, mitä mieltä olen tuosta vaaleanpunaisesta. Ja mä olin haljeta riemusta: ”MÄ RAKASTAN SITÄ VOIDAANKO ME OTTAA SE?!” Ja voitiinhan me. Oton mielestä vaaleanpunainen sohva oli kiva, koska se ei ollut tylsä harmaa ja koska siinä oli 40 asteessa konepestävät päälliset joissa on valikoiman paras kulutuksenkesto. Vaaleanharmaissa päällisissä sen sijaan oli ainoastaan kemiallisen pesun mahdollisuus, vaikka nekin ovat irrrotettavat. Eli vaaleanpunainen oli parempi vaihtoehto, ja jännempi ja persoonallisempi ja hauskempi ja valoisampi ja jotenkin vaan niin siisti!

Alunperin meidän tarkoituksena oli ostaa kulmasohva, mutta kun päästiin asunnolle mittailemaan viime viikolla, ja teipattiin maalarinteipillä kulmasohvan muoto ja mitat lattiaan, tajuttiin että se on aivan liian iso meidän olkkariin. Siksi siis päädyttiin tuohon divaanimalliin. Söderhamnissa on onneksi se kiva että sitä voi muokata ja lisätä ja poistaa palasia ihan miten haluaa ja milloin haluaa. Toistaiseksi meidän nelihenkiselle perheelle riittää tämä divaanimalli oikein hyvin, eikä bebekään hirveästi vielä vie tilaa syntyessään tai heti sen jälkeenkään. Myöhemmin sitä voi täydentää rahilla tai nojatuolilla, ja jos joskus hyvin hyvin hamassa tulevaisuudessa muutetaan jonnekin missä on isompi olkkari, niin voidaan sitten lisätä siihen vaikka pari palaa lisää jolloin siitä tulee esimerkiksi divaanillinen kulmasohva.

Päälliset on helppo vaihtaa ja ne ovat edullisia myös irtonaisena, eli jos tämä vaaleanpunainen alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää tai päälliset eivät kestäkään meidän perhe-elämää, niin voidaan sitten ostaa vaikka tumman tai vaaleanharmaat tai esimerkiksi turkoosit. Muokattavuus on sohvan paras puoli, mukavuuden lisäksi.

Niin, se mukavuus. Tämä sohva on niin mukava että en tiedä mistä aloittaisin! Me käytiin koeistumassa sohvia lukuisissa eri huonekaluliikkeissä Askosta Iskuun ja Vepsäläisestä Sotkaan, eikä yksikään koeistuttu sohva ollut niin mukava kuin juuri tämä Söderhamn. Kriteerinä oli se että sohvan pitää olla löhösohva, siinä pitää voida röhnöttää rauhassa ja siihen pitää voida upota. Siinä pitää olla tilaa makoilla ja rentoutua oikein kunnolla ja sen pitää olla pehmeä. Ja sitä se todellakin on. Kuitenkin pääsen ainakin toistaiseksi siitä vielä ylös myös ihan tarpeeksi helposti, vaikka raskaus onkin jo aika pitkällä. Eli se ei ole liian matala tai hankala liitoskipuiselle raskaanaolijalle.

Mitä muuta olkkariin on luvassa? Sitä me tässä juuri mietitään. Mun työpiste tulee tänne, kunhan saadaan tuo nurkka tyhjennettyä laatikoista ja parista tuolista ja vanhasta sohvapöydästä. Meidän vanha Habitatin kamppiksessa saatu sohvapöytä on ihan mielettömän ihana, mutta se ei mahdu tähän uuteen olkkariasetelmaan, vaan mietin juuri että raaskisinko luopua siitä vai säästänkö sen vielä. Fakta on se että tähän asuntoon se ei tule luultavasti koskaan mahtumaan, ja ajatuksena on kuitenkin asua tässä ainakin seuraavat 5-10 vuotta. Eli luultavasti silloin kun seuraavan kerran muutetaan, makukin saattaa olla eri kuin juuri nyt. Tavallaan pöytää on siis turha säästellä. Sen tilalle meillä on onneksi tuo kuvissa näkyvä Ferm Livingin Wire basket johon ajattelin ostaa tammen värisen tilalle ehkä mustan kannen, ja sitten sille voisi lisäksi hankkia jonkun toisen söpön pyöreän pikkupöydän tai koripöydän. Kaksi pyöreää pientä pöytää ovat paljon muuntautumiskykyisemmät kompaktissa olkkarissa, kuin yksi iso ja neliskanttinen.

Lisäksi etsitään joku ihana nojatuoli meidän ison ikkunan eteen, sellainen jossa voi vaikka lukea kirjaa tai muuten vaan hengailla. Olen miettinyt viime aikoina kovasti mustaa rottinkinojatuolia johon tulisi sitten valkoinen talja, tai jotain muuta sellaista kevyttä ja kivaa tuolia. Mutta en tiedä, en aio hätiköidä vaan sopiva tuoli ostetaan sitten kun sellainen löytyy. Ja ensin juhlitaan joulu pois alta, niin jää joulukuuselle sopiva paikka, hah! Ensi vuonna voi sitten miettiä kuusen paikan uudelleen jos on nojatuolikin jo siihen mennessä hankittu.

Meidän vanha Annon Latu-villamatto tulee varmaankin jossain vaiheessa osaksi olkkaria, värityksen puolesta se sopii tänne tosi kauniisti.  Nyt ollaan vaan kuitenkin tyydytty ihailemaan tuota uutta lattiaa, niin ei olla vielä laitettu mattoja ollenkaan. Ja lattia! Siitä asiaa heti kunhan löydän meidän alkuperäiset mallipalat joiden perusteella tehtiin lattian valinta, ja voin ottaa kuvat niistä, koska me harkittiin tosissaan kahden eri lattian välillä ja mun pitää pystyä näyttämään ne tekstissä myös.

Olkkariin on tulossa tehosteväreiksi mustaa, valkoista, kultaa, harmaata ja tummaa metsänvihreää, jota löytyykin jo parista uudesta koristetyynystä. Sohvan taakse tulee tauluhyllylle kultakehyksissä tauluja, niinkuin vanhassakin olkkarissa oli. Muutama juliste menee kuitenkin vaihtoon. Joulun myötä toistaiseksi vielä aika tyhjä olkkari saa lämpöä ja täytettä, ja siitä tulee vieläkin kotoisampi. En malta odottaa että voin alkaa laittamaan joulua kotiin!

Mitä tykkäätte uudesta sohvasta ja olkkarista tähän asti? Iskeekö vaaleanpunainen tai metsänvihreä, tai niiden yhdistelmä?

Kukaan ei vielä ole huomauttanut ainakaan, mutta itse olen toki huomannut että samaan aikaan kun me muutettiin, myös blogi muutti ”uuteen kotiin”. Osoite on säilynyt samana, ja olen edelleenkin tavallaan Indiedaysilla – mutta Indiedaysin ja Blogiringin yhdistyttyä syntyi kolme mahtavaa uutta portaalia. Indiedays palautettiin alkuperäiseen tarkoitukseensa: kauneuden ja muodin portaaliksi, ja me lifestylebloggaajat saimme ihan oman uuden kodin: Lifien, jonne siirtyi Indiedaysilta monta vanhaa suosikkiani sekä roppakaupalla uusia ihania tuttavuuksia. Indiedaysin ja Lifien lisäksi nyt löytyy vielä upouusi ruokasivusto Foodlover, joka sitten taas kokoaa Suomen parhaiden ruokablogien sisällöt Kinuskikissasta Hellapoliisiin saman sivun alle.

Lifien kuvaillaan olevan vähän kuin hyvä naistenlehti: Ystävä, viihdyttäjä ja ajatustenherättäjä. Täältä löytyy kaikkea lapsiperhearjesta sisustukseen, hyvinvoinnista parisuhdeasioihin ja remppahommista vahvoihin mielipiteisiin. Tunnen oloni täällä ehkä hieman kotoisammaksi kuin Indiedaysissa aikoinaan, sillä portaalin kuvaus vastaa niin hyvin sitä miten kuvailen omankin blogini sisältöä. Indiedaysilla olo oli toki henkisesti kotoisa, olihan meillä aivan huikea porukka, mutta silti oma blogi tuntui jotenkin nuhjuiselta upeiden muotibloggaajien keskellä. Täällä Lifiessa meitä on niin monta erilaista ja mahtavaa persoonaa että jokaiselle on oma sopiva tilansa.

Puutalobaby-blogin Krista haastoi kaikki uudet Lifie-vaikuttajat #meollaanlifie -haasteeseen, eli jakamaan blogissaan muutaman blogisuosikin täältä uudesta yhteisöstä. Suosikkeja on vaikeaa valita, sillä Lifien etusivu on jatkuvasti täynnä uutta inspiroivaa ja kaunista sisältöä. Mutta yritin nyt ottaa tuosta viisi blogisuosikkia satunnaisessa järjestyksessä, jotka jaan teidänkin kanssa pienen kuvauksen kera. Toivottavasti löydätte uutta kivaa luettavaa!

1. Mami Go Go

Mintun rento, kaunis ja rehellinen blogi on ollut mun lemppareita jo vuosia. Tutustuin Minttuun Pampersin pressimatkalla Frankfurtiin vuonna 2014 kun Suomesta mukana ei ollut kuin kaksi bloggaajaa, minä ja Minttu. Siitä asti blogia on tullut säännöllisesti luettua ja Minttu on ihan huippu tyyppi jolla on pettämätön sisustussilmä ja ihania ajatuksia.

2. Deko 133

Tämä blogi on mulle aivan uusi tuttavuus johon törmäsin vasta Lifien myötä. Deko 133 sisältää ihania DIY-ideoita ja sisustusjuttuja, esimerkiksi aivan ihanan betonikynttelikön ohjeen. Ohjeet vaikuttavat sopivan helpoilta toteuttaa, vaikka ei mikään askarteluvirtuoosi välttämättä olisikaan (kuten minä). Mulla on tosi kova DIY-kuume ja luulen että tulen ainakin jotain näistä ohjeista kokeilemaan itsekin.

3. Nakit ja mutsi

Päivin blogi on kuulunut mulla aiemminkin satunnaisesti lukurepertuaariin, mutta varmasti nyt kun postauksiin törmää useammin tuossa etusivulla niin tulee luettua vieläkin säännöllisemmin. Mä tykkään kovasti Nakkimutsi-Päivin asenteesta ja tyylistä kirjoittaa, ja mua naurattaa koska mä sanoin aina Zeldaa pikku-nakiksi silloin kun hän oli vauva, tietämättä tästä blogista mitään. Ihanan rento ja rehellinen blogi, jossa arki on mun mielestä realismista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) lämmintä ja kivaa.

4. Uusi Kuu

Emilian blogia olen lukenut siitä asti kun muutin Indiedaysille, ja sieltä löytyy kaunista sisustusta ja pohdintaa ja myös sitä perhe-elämää mitä itsekin elän. Ja tällaiselle jouluhullulle Uuden kuun jouluaiheinen sisältö on pahemmanlaatuista joulukoristelukuumetta nostattavaa.

5. Mirvaannamarian

Aloin lukemaan tätä blogia varmaankin joskus kesällä, kun se jostain pomppasi fb-feediini. Mirvan blogissa kuvat ovat kauniita ja mielipiteet vahvoja. Hän kirjoittaa monista ajankohtaisista aiheista, eikä pelkää sanoa suoraan mitä ajattelee. Olen kovasti koukussa myös postausten kommenttibokseihin joista usein löytyy mielenkiintoista keskustelua. Hän myös postaa tosi ahkerasti eli jos kaipaat usein uutta luettavaa niin kannattaa seurata tätä!

Sittenhän tietysti löytyy vielä Emilian blogi ja monta muutakin joita seuraan säännöllisesti. Kannattaa tutkia etusivua ja noita uusia osioita joista postauksia on helpompi löytää tietyistä kategorioista. Mä tykkään Lifiestä tosi paljon ja uskon että tästä tulee mahtava yhteisö jossa on hyvä meininki ja paljon yhteisöllisyyttä bloggaajien kesken. Ja toivottavasti tätä kautta myös moni uusi tyyppi löytää mun ja muiden blogeihin, kun eri blogien lukijakunnat sekoittuvat ja törmäävät uuteen sisältöön.

Oletteko huomanneet uuden blogiyhteisön ja mitä tykkäätte? Mitkä on teidän lifie-lemppareita?

Parin päivän täyslepo on tehnyt todella hyvää ja nyt on menossa raskausviikko 25+0. Vaikka muutossa mä en tehnytkään mitään raskasta, kuten kantanut, kyykistellyt tai kiipeillyt/kurkotellut, niin silti se muutto otti koville. Aina ei ollut tarjolla sohvaa jolla loikoilla, vaan välillä istuskelin kovalla tuolilla tai lattialla, ja jouduin vaihtelemaan paikkaa aina vähät väliä pois tieltä kun tavaroita siirreltiin. Sitä tarkoitin kun sanoin edellisessä postauksessani että ”nyt kun vihdoin voin olla oikeasti paikoillani”.

Harmillisesti jotkut tuntuivat ymmärtäneen sen väärin ja ajattelivat, että täällä huvin vuoksi hankin itselleni supistuksia, koska ihan tahallani haluan pelätä, että vauva syntyy ennen aikojaan. Ja tällä en nyt tarkoita tosiaankaan niitä mukavia kommentteja jotka sain, joissa tsempattiin ja kehotettiin lepäämään. Niistä haluan vain kiittää kauniisti. Tsemppi tuli tarpeeseen ja kauniit sanat piristivät keskellä väsynyttä viikonloppua, kiitos ihanat<3

Mutta, onneksi tämä lepo on nyt auttanut tosi paljon ja mulla ei ole ollut juurikaan supistuksia eilen, eikä tänään. Olen levännyt alakerrassa sohvalla ja kävellyt portaita ainoastaan heti herättyäni alas ja nukkumaan mennessä ylös. Otto on hoitanut ruuanlaiton ja lastenhoidon. Kuuntelen kroppaani koko ajan, enkä tee mitään sellaista mikä ei tunnu hyvältä. Niinkuin olen tehnyt koko raskauden ajan. Jos joku tuntuu liian raskaalta tai aiheuttaa supistuksia, en tee sitä. Mua ei kuitenkaan kukaan ole määrännyt vuodelepoon, vaan olen ihan itse ennakoinut ja ottanut rauhallisesti, ennen kuin sellaista tarvitsee tehdäkään.

Huh, piti vaan saada tämä pois harteilta. Raskauteen liittyvät asiat tuntuvat aina kuumentavan jonkun tunteita. Itselläkin helpommin menee muiden sanomiset tunteisiin näin raskausaikana, kun on muutenkin herkillä. Uskon kuitenkin, että näin kolmannen raskauden kohdalla osaan jo itse tunnustella aika hyvin, että mitä mun kannattaa tai ei kannata tehdä.

Mutta joo, tosiaan nyt voin hyvin, vauva voi hyvin ja hän on kasvanut aivan hurjasti viime viikkoina. Tyyppi potkii mua niin kovaa, että välillä saa hammasta purra. Hän mahtuu kuitenkin vielä hyvin pyörimään ympäri, ja maha muuttaa välillä todella radikaalisti muotoaan. Vauvan eka hikkakin on jo koettu, siitä kirjoittelin blogin fb-sivulla.

Se tuntui niin hassulta ja musta tuntui että halkean rakkaudesta kun minityyppi hikottelee mahassa. Tänään on menossa viikko 24+5 ja raskaussovelluksen mukaan vauvalla pitäisi olla jo  30cm pituutta ja n. 700 grammaa painoa. Pieni hän vielä on, mutta kuitenkin jo paljon isompi kuin vaikka rakenneultrassa kuukausi sitten, jolloin painoa oli 340 grammaa. Huh onko siitäkin jo kuukausi! Nyt vauvan liikkeet näkyvät ulospäinkin todella selvästi ja välillä on hassua kun maha kohoilee ja hytkyy.

Maha Rv 24+5

Lokakuu lensi kuin siivillä muuton vuoksi, ja nämä raskausviikkopostaukset ja -videot ovat jääneet todella vähälle. En ole ottanut edes kunnollista mahakuvaa pitkään aikaan, joten nyt sellainen oli paikallaan. Onhan tuo pötsi tainnut vähän kasvaa, vai mitä! Raskausviikot vaan hupenevat ja kohta siirrytään jo viimeiselle kolmannekselle, aika huikeaa että ollaan jo näin pitkällä. En malta odottaa että olisi jo ensi vuosi ja pääsisin pitämään meidän pikkuista ensimmäistä kertaa rinnalla tuhisemassa. Ei tässä onneksi enää montaa kuukautta ole odotettavaa, paljon vähemmän jäljellä kuin mitä on jo takana.

PS: Meidän sohva on todellakin vaaleanpunainen, se on Ikean Söderhamn niinkuin suunniteltiinkin, mutta vaan eri värisenä. Kirjoitan sohvan tarinan vielä paremmin kunhan mahdun kuvaamaan sen ihan kokonaan enkä vain tästä yhdestä kulmasta. Mutta täytyy sanoa että olen itsekin siihen aivan rakastunut, mukavin sohva jolla olen ikinä levännyt ja loikoillut!

Ihanaa marraskuun ensimmäistä kaikille ja kiitos vielä ihanista ja kannustavista kommenteista <3

Moikkelis, ja terkkuja täältä muuttorumban keskeltä. Kodit ovat molemmat tällä hetkellä niin kesken kuin voi olla, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa! Kyllä mulla on silti uskoa että saadaan viikonlopun aikana suurin osa tehtyä, toisinsanoen ainakin siirryttyä vanhasta kodista kokonaan uuteen. Remppahommissa tulee kestämään jonkin aikaa.

Me oltiin jo tyttöjen kanssa ihan musertuneita, että he eivät pääse tänä vuonna halloween-bileisiin ollenkaan kun meillä on muutto tänä viikonloppuna ja seuraavana sitten Inspiration Blog Awards-gaala. Mutta meidän maailman ihanin ystävä tarjoutui ottamaan tytöt muuttopäivän ajaksi leikkimään ja samana iltana vielä käymään heidän kanssa lasten Halloween-juhlissa, joten eivät jääneetkään tytöt ilman kovasti odottamiaan pippaloita. Nyt heille tuleekin tylsän muuttopäivän sijaan ihana leikki- ja juhlapäivä, ihan parasta!

Mullakin on paljon parempi mieli nyt kun tiedän että heillä on muuton ajan kivaa tekemistä, ja saavat sitten tulla juhlista suoraan uuteen kotiin ja uusiin omiin huoneisiinsa nukkumaan, varmasti tyytyväisinä. Täytyy olla kiitollinen ja onnellinen siitä että on noin ihania ystäviä, jotka auttavat. Ja muutenkin ollaan saatu ystäviltä hurjan paljon apua muuton kanssa, niin siivouksessa kuin remontissa, pakkaamisessa ja purkamisessa, ja muuttopäiväksikin on tulossa runsaasti kantoapua. Tuntuu uskomattomalta että ollaan niin onnekkaita että meidän ympärille on kerääntynyt tuollainen määrä välittäviä ihmisiä. Ei voi kuin olla kiitollinen ihan oikeasti, mä tiedän että näin mahtavat tyypit eivät ole mikään itsestäänselvyys.

Tytöt ovat jo fiilistelleet tulevaa halloweenia monta kertaa ja testailleet eri asuja. Instassa vilahti pari viikkoa sitten peura-kasvomaalaukset, ja näitä kuvia otettaessa he halusivat olla batman ja noita. Saa nähdä mitkä asut valkkaavat lauantaiksi, veikkaan ehkä kissoja, yksisarvisia tai sitten noitia. He ovat kyllä olleet niin reippaina koko tämän muuttopöhinän ajan, ovat auttaneet pakkaamaan ja leikittäneet toinen toisiaan. Me ollaan saatu puuhastella tosi rauhassa. Ja ruuastakaan ei ole tullut valitusta vaikka ollaan nyt pari päivää menty eineksillä, hah.

Muutto edistyy, iso osa laatikoista ja irtotavarasta on jo viety uuteen kotiin ja lattiakin valmistuu vauhdilla. Kunhan lattia on tehty suurimmaksi osaksi, on huonekalujen siirron vuoro. Olen dokumentoinut projektia koko ajan, ja en malta odottaa että pääsen kertomaan siitä lisää. Mulla lyö aivot ihan tyhjää näin iltasella, kun päivä on ollut pakkaamista ja purkamista ja silitystä ja siivousta täynnä. Välillä on pakko levätä ja se tuntuu ihan tyhmältä, tunnen itseni niin hyödyttömäksi aina välillä kun on pakko ottaa iisisti supistusten takia. Mutta en halua mitään tyhmiä riskejä ottaa, ja tietenkin lepään silloin kun tarve vaatii. Ja onneksi Ottokin suorastaan tiukasti vaatii mua lepäämään silloin kun mulla itsellä tulee huono omatunto siitä työmäärästä mitä hän joutuu tekemään munkin edestä. Ja onneksi tosiaan on ystävät apuna myös.

Otto on raatanut joka ilta yömyöhään asti uudella asunnolla, tai asuntojen väliä kamppeita raahaten, ja mä olen ollut iltoja yksin tyttöjen kanssa täällä. Odotan niin kovasti sitä että päästään taas elämään normiarkea tyttöjen ja Oton kanssa yhdessä ja saa iltaisin käpertyä turvalliseen kainaloon sen sijaan että kykin vielä hinkuttamassa uunin aluslaatikkoa puhtaaksi yksin yhdeksän aikaan illalla. Tuntuu että näin raskausaikana ainakin mulla on tavallista suurempi läheisyyden tarve ja ikäväkin varmaan tuntuu sen takia isommalta. Onneksi tämä on vain lyhyt vaihe, ja ensi viikolla tämä vanha kämppä on jo uusien asukkaiden huomassa, niin ei ole enää montaa yksinäistä iltaa tässä jäljelläkään. Ja varmasti lopputulos palkitsee meidät kaikki, siitä olen innoissani jo etukäteen.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3