Raskausajan ruokavalio – kuuma peruna

Pitkään mun on pitänyt jo kirjoittaa tästä aiheesta, joka on melkein joka päivä jotenkin näkyvissä myös mun arkielämässä tällä hetkellä: raskausajan ruokavaliosta. Ekassa neuvolassa käteen saatu kahdeksansivuinen Eviran suosituslista oli tällä kertaa kattavampi kuin aiemmissa kahdessa raskaudessa, ja se on kyllä muokannut mun ruokavaliota todella paljon.

Tämä aihe on sellainen josta kaikissa vauvaryhmissä saadaan aina riita aikaiseksi, siksi en itse ole siellä edes jaksanut siihen ”keskusteluun” osallistua. Mun mielestä se, noudattaako suosituksia kuinka tarkkaan tai ei ollenkaan, on jokaisen ihan oma asia eikä riidan aihe. Tiedostan että Suomessa riskit sairastua ruuasta ovat todella pienet, ja tavallaan ihailen niitä jotka eivät nipota niinkuin minä. Mutta itse en voisi elää itseni kanssa, jos tietäisin, että mun valinnan takia vauva saisi pysyvän vamman tai kuolisi. Siksi mä noudatan jokaista ehdotonta suositusta ihan prikulleen, ja muiden kanssa käytän omaa harkintaa.

makkara-kaali-juuresvuoka

Suurimmat riskit raskausaikana listeria ja toksoplasmoosi

Suurimmat riskit raskausaikana ovat listeria ja toksoplasmoosi. Molemmat voivat aiheuttaa pahimmillaan vauvan kuoleman, ja siksi mä otan niitä koskevat rajoitukset todella tarkkaan. En syö pehmeitä tai pastöroimattomia juustoja kuten vuohenjuustoa, tuorejuustoa, mozzarellaa, fetaa tai brietä kypsentämättömänä, en vakuumipakattua tai raakaa kalaa, enkä myöskään mitään kypsentämätöntä lihaa kuten kylmäsavulihoja, tai esim. mediumiksi jätettyä pihviä. Myöskin kaikki pakastevihannekset ja valmisruoat kypsennän kiehuvaksi ennen syömistä.

Syksyllä oli juttua myös Keskon toimittamasta rucolasta löytyneestä ehec-bakteerista, eli siis Kesko oli toimittanut pitopalvelulle rucolaa jossa sattui olemaan myös raskaanaoleville vaarallista ehec-bakteeria. Tämän jälkeen mä en ole syönyt melkeinpä mitään salaatteja tai kypsentämättömiä, kuorettomia raakoja vihanneksia ravintolassa/tapahtumissa, ainoastaan itse pesemiäni vihanneksia kotona. Aikamoisen tarkkaa siis, ja ravintolassa käyminen on ollut kieltämättä aika hankalaa. Itse kuitenkin ajattelen niin, että se että joudun yhdeksän kuukauden ajan skippaamaan herkullisia ruoka-annoksia, ja syömään ehkä vähän tylsemmin, on todella pieni hinta siitä että voin olla rauhassa ruokavalion osalta ja tietää että jos vauvalle käy jotain, niin en ainakaan ole sitä omalla juuston himollani aiheuttanut.

Nachos Supreme

Vegaaninen ruoka raskausaikana

Viime aikoina olen syönyt ravintoloissa melkeinpä pelkästään vegaanista ruokaa (kypsennettynä), sillä silloin voin olla varma että ruuan valmistuksessa ei ole ollut mitään mikä aiheuttaisi listeriaa tai toksoplasmoosia. Vegeruoka on maukasta ja hyvää, ja turvallista. Esimerkiksi viime viikolla söin burgerin jossa oli ihan superhyvää portobellosientä, paahdettua myskikurpitsaa, karamellisoitua sipulia, ja  vegaanista avokadomajoneesia.

Ainoastaan annokseen kuuluneen raa’an babypinaatin pyysin jättämään pois, juurikin tuon ehec-bakteerin takia. Tiedän että se oli syksyllä vain yksittäistapaus, mutta mun on helpompi olla itseni kanssa jos ei tarvitse ruuan syötyäni kuumottaa, että entäs jos nyt tässäkin salaatissa oli sitä eheciä. Se yksittäistapaus osoitti jälleen sen, että vaikka me ollaan Suomessa, niin aina joskus täälläkin käy vahinko.

Ruokaisa salaattibuffet kvinoalla ja paahdetulla kukkakaalilla

Suositukset: kohtuukäyttö ok vai ehdoton kielto?

Muut suositukset ovat nimenomaan lähinnä sellaisia jotka puhuvat kohtuukäytön puolesta, ja siksi olen joskus syönyt yhden tai kaksi salmiakkikarkkia kun on oikein kovasti tehnyt mieli, enkä todellakaan kieltäydy alkoholittomasta glögistä tai pipareista, kun inkiväärikin on maustekäytössä ihan sallittu. Siemeniä en ole erikseen lisännyt mysliin kadmiumin takia, mutta jos niitä on joskus jossain ruuassa vähän ollut mukana, niin olen mä sitä voinut syödä. Myös kahvia olen juonut ihan normaalisti, eli sen yhdestä kahteen kupillista päivässä, ja saunacokiksen kerran viikkoon.

Vegaaninen burgeri portobellosienillä ja paahdetulla myskikurpitsalla The Lucky Bastardissa

Sokeria yritän välttää ruokavaliossani muutenkin, olin raskaana tai en, ja sitä olen vältellyt edelleen. Jos syön sokeria, niin nautin sen sitten mieluusti rehellisesti herkkujen muodossa, enkä piilosokerina jugurtissa, myslissä tai ketsupissa. Raskausaikana riski Diabetekseenkin kasvaa, ja siksi pidän tällä hetkellä entistäkin tärkeämpänä sokerin välttelyä ja terveellisen ruokavalion ylläpitämistä. Sallin kuitenkin itselleni aivan hyvällä omallatunnolla herkut silloin, kun niitä tekee mieli, koska tiedän että muuten en syö liikaa sokeria.

Perus aamiainen 

Raskausajan ruokahimot

Raskausaikana mulla tulee aina jotain kummallisia himoja, niin myös tässä raskaudessa. Kesällä himoitsin suolakurkkuja, mikä tosin on ihan klassinen raskaushimo. Nyt olen jo pari viikkoa syönyt puoli ananasta päivässä, se on ihan paras iltaherkku, niin raikas ja mukavan makea. Tosi paljon on tehnyt mieli myös vihanneksia ja uunissa kypsennettyjä juureksia, ja meillä on ollut paljon juuresruokia. Herkkuhimoista pahin on ehkä kindermunat, ai että ne on hyviä. Omaa en ole ostanut mutta olen saanut lapsilta karkkipäivänä jämät, hah.

Juuri nyt mulla tekee eniten mieli sekä kaikkea raikasta, että sitten vahvoja makuja lämpimänä. Kaikki pastat ja uuniruoat uppoavat todella hyvin. Nyt meillä on tietenkin muuton takia tämä viikko vähän hankalampi ruuanlaiton kannalta, kun osa ruuanlaittoastioista on jo pakattu ja muutenkaan ei ole ruuanlaitolle niin paljoa aikaa, mutta ensi viikolla kokkailen jo uudessa keittiössä hyvällä mielellä. Kyllä tämä yksi viikko helppoja ruokia ja muuttopäivän perinteiset pizzatkin uppoavat varmasti ihan hyvin.

Kuvissa on viimeaikojen hittiruokia joita ollaan valmistettu useammin kuin kerran. Pitää jakaa reseptejä jos haluatte, kunhan muuttopuuhilta kerkeää! Makkaravuoka ja Nachos Supreme löytyvät K-ruoka-sivuilta, jos joku haluaa testata.

Eniten mä ikävöin kielletyistä ruuista tällä hetkellä fetajuustoa, sushia, graavilohta ja mätiä. Graavilohi kruunaisi mun joulun, mädin kanssa tietenkin, mutta hei jouluna mulla on jo 33. viikko menossa, sitten ei ole enää kauaa odoteltavaa. Ja Otto on luvannut tuoda sushit heti synnärille mulle, nami!

Mitä ruokia olette ikävöineet raskausaikana? Mitkä on olleet pahimmat raskaushimotukset?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Vietettiin Oton kanssa treffi-iltaa eilen, toisin sanoen lapset olivat kaverillaan yökylässä, me käytiin syömässä ja sen jälkeen pakattiin koko ilta tavaroita. Lapset olivat pyytäneet jo vaikka kuinka pitkään että pääsevät yökylään kaverille ekaa kertaa, ja nyt me sitten toteutettiin se ja oikein hyvin sujui, haettiin tänä aamuna takaisin kaksi super innostunutta ja iloista höpöttäjää. Alunperin meidän piti ihan oikeasti pakata koko ilta ja syödä jotain nopeaa ja helppoa kotona, mutta päätettiin että ollaan ansaittu kyllä pieni tauko tästä rumbasta ja mentiin testaamaan Itiksen The Lucky Bastard.

Halusin laittaa päälle kivat vaatteet kun tuntuu että olen kulkenut viime aikoina ihan liikaa taas mamaleggingseissä ja löllöneuleissa, vaikka mukavat ja ihan ok-näköiset nekin ovat päällä. Valitsin päälleni vaaleanpunaisen tyllihameen, jonka juuri ja juuri saan vielä yläkautta vedettyä päälleni. Ostin sen kesällä ystävien lapsen ristiäisiä varten, kun raskausmasua piti vielä piilotella. Se hoiti kyllä silloin hyvin asiansa. Nyt se taas mielestäni näyttää tosi kivalta ison pötsin kanssa, vaikka saattaa se kyllä leventääkin mua jonkin verran. Saa nähdä kauanko se menee vielä päälle.

En ole pitänyt nahkatakkiakaan moneen viikkoon kun on ollut niin viileää, mutta eilen me vaan liikuttiin autolla ja käytiin kauppakeskuksessa sisällä, niin valitsin mieluummin sen ettei tule niin tukahduttavan kuuma. Nahkatakin kanssa kyllä näyttää aina 100% skarpimmalta.

Paidaksi valitsin Zaran vajaamittaisen valkoisen puuvillaneuleen jonka ostin jo toissa kesänä. Se näytti yllättävän kivalta hameen kanssa, ja teki tyllihameesta sopivan arkisen näköisen. Alunperin mun piti laittaa yksi musta toppi mutta en löytänyt sitä tässä pyykki-pakkaus-kaaoksessa, joten päädyin siksi tuohon. Ja se olikin ehkä kivempi valinta, ainakaan ei niin synkeä kuin musta. Jalkaan mustat mamaleggingssit ja mustat Zaran luottonilkkurit tietenkin, en ole tainnut käyttää muita kenkiä elokuun jälkeen kun kehtasin eka kertaa laittaa syyskengät jalkaan. Nämä ovat tukevat ja hyvät jalassa, ja ennenkaikkea helppo laittaa jalkaan kumartelematta niin voi välttää supistukset ja ähinän.

Takki Sheinside* / Neule ZARA / Hame ZARA / Sukkahousut H&M / Kengät ZARA / Laukku Marc by Marc Jacobs / Tupsu H&M / *saatu blogin kautta.

Parin viikon päästä on tarkoitus laittaa korkkarit jalkaan Inspiration Blog Awardseissa, saa nähdä mitä mun raskaana oleva kroppani on asiasta mieltä. Mua vähän kieltämättä jännittää mennä sinne juhlimaan kun kroppa on jotain ihan muuta kuin mihin olen gaalailtoina tottunut, mutta onneksi löysin Asoksen maternity-puolelta kivan mekon ja kengät. Toivotaan että näyttävät yhtä kivalta sitten päällä kuin kuvissakin. Äänestys vuoden parhaista blogeista on edelleen käynnissä, ja jos koette että mun blogi olisi teidän lemppari LIFIE-kategoriasta niin saa käydä äänestämässä TÄÄLLÄ! Äänestys ei vaadi muuta kuin äänestä-napin klikkauksen mun kuvan päällä, mutta jos haluatte osallistua arvontaan niin sekin on mahdollista äänestyksen yhteydessä. Arvonnassa palkintona on 5kpl kahden hengen lippupaketteja Inspiration Blog Awards-gaalaan. Kiitos ihan hurjasti kaikille äänestäneille ja vielä äänestäville <3

Treffiasu hot or not? 😀

Ihanaa lauantai-iltaa tyypit <3

Bongasin uusimmasta Cosmosta kerrankin mieleiseni miespaneelin: 10 kysymystä isyydestä. Oli tosi mielenkiintoista lukea kolmen erilaisen isän ajatuksista isyydestä ja lapsista ja parisuhteesta, ja ajattelin että olisi aika hauska laittaa myös Otto vastaamaan näihin samoihin hyviin kysymyksiin. Osa kysymyksistä oli nimittäin sellaisia mihin en kummaa kyllä edes melkein kuuden vuoden parisuhteen jälkeen tiennyt itse Oton vastausta. Esimerkiksi se, että ajatteleeko hän minusta naisena eri tavalla nykyään kuin ennen mun äidiksi tuloani, en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi koko asiaa aiemmin. Joten tässäpä sen pidemmittä puheitta Oton vastaukset kymmeneen kysymykseen isyydestä, olkaa hyvä!

Miten reagoit tietoon puolisosi raskaudesta (raskauksista)?

Vaihtelevasti, riippuu täysin raskaudesta. Kerta toisensa jälkeen kuitenkin ilon kautta. Kerran yllättyneen iloisesti, kerran vähemmän yllättyneen iloisesti ja kerran mitään mistään oikeasti ymmärtämättömän iloisesti.

Miten isyys on muuttanut elämääsi?

Positiivisesti. Olin aika holtiton ennen isyyttä. Uskaltaisin jopa väittää että “pahempi” kuin vaimoni. Se on jännä miten tuollainen puolen metrin ihmismytty saa miehen asettumaan aloilleen ja kasvamaan aikuiseksi.

Kaipaatko jotain ajasta ennen lasta?

Sitä että pystyi masentavina päivinä istumaan pelaamassa aamusta iltaan ilman minkäänlaisia omantunnontuskia. Pelaaminen on aina ollut lempipuuhaani, mutta joistain asioista on aina hetkellisesti luovuttava. Tiedän kuitenkin että jossain vaiheessa lapset eivät aina edes halua viettää aikaa isin kanssa kun on ihan omat jutut, niin nautitaan näistä hetkistä nyt. Mistä sitä tietää vaikka lapset joskus oikeasti liittyvät seuraan. Eläkeikää odotellessa jos ei muuta.

Mikä on ollut haastavinta isyydessä?

Jatkuva huoli. Kestää todella kauan sopeutua siihen että pelkää pienen ihmisen puolesta ihan arkisissa tilanteissa enemmän kuin itsensä puolesta kolmelta aamuyöstä snägärin jonossa mora kyljessä. Positiivinen asiahan se on että huolehtii toisesta, mutta sydän kestää vaan niin ja niin kauan kun toinen kiipeää käsinojalle seisomaan yhdellä jalalla Frozenia laulaen.

Mikä on parasta isyydessä?

Noin suunnilleen kaikki. Olen yrittänyt ennenkin kuvailla vanhemmuutta, tosin huonolla menestyksellä. Sanotaan kuitenkin näin että sille on syynsä että jengi laittaa Facebookiin kuvia jokaisesta asiasta jota ne lapset tekevät. Ne on niin saatanan ylpeitä.

Mitä olisit halunnut tietää isyydestä ennen lapsen syntymää?

En oikein osaa vastata tähän kysymykseen enää. 4 vuotta sitten olisin saattanut osatakin, mutta nyt se raja vanhemmuuden ja sitä edeltävän ajan välillä on niin häilyvä että kaikki ennen lapsia tuntuu lähinnä unelta.

Ajatteletko puolisostasi lapsen (lasten) myötä eri tavalla?

Puhuimme tästä vaimoni kanssa pari iltaa sitten, mutta koska lähimuistini on samaa tasoa avokadon kanssa niin en muista mihin lopputulokseen tultiin. Tosiasia on kuitenkin se etten oikeastaan “tuntenut tuntenut” vaimoani ennen kuin päätimme lisääntyä, enkä voi täten väittää ajatusteni muuttuneen. Ne kun vasta muodostuivat.

Sen pystyn kuitenkin sanomaan että olen alusta asti ajatellut vaimostani (varmasti osittain juuri lasten takia) eri tavalla kuin aikaisemmista kumppaneistani. Mitä tahansa tapahtui, tulee hän aina olemaan lasteni äiti ja hänellä olemaan aina oma paikkansa sydämessäni.

Unelmien isänpäiväpuuha?

Kylmä olut, lämmin ***** ja uusi peli. Toimii aina. Saan hepulin jos joku yrittää raahata minua ravintolaan syömään. Mennä nyt sinne pönöttämään kun voi kotona notkua pieruverkkareissa.

Onko miehillä vauvakuumetta?

En tietenkään pysty muiden puolesta sanomaan, mutta uskaltaisin kuitenkin epäillä että joo ja ei. Miehillä biologisesti ajatellen ei ole sen suurempaa tarvetta lisääntyä, vaan lähinnä tyhjentää pussit. Loppupeleissä on se ja sama missä tämä tapahtuu, oli se sitten vaimon kanssa vuoteessa vai yksin itkuisena keittiön lattialla. Kun pussit ovat tyhjät, olo helpottaa ja normaali elämä voi jatkua.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitten ettenkö välillä havahdu virnistelemästä tyhmän onnellisen näköisenä kun tutut tuovat vauvojaan näytille. Siitähän se ajatus kolmannesta lapsesta sitten lähti.

Miten perhe on vaikuttanut seksielämääsi?

Lähinnä siten ettei ole enää OK alkaa vääntämään helikopteria kesken illallisen. Ei sillä että se muka olisi joskus ollut ylipäätään hyvä juttu tehdä niin.

Miten parisuhteen saa kestämään lapsiperhearjessa?

Puhaltamalla yhteen hiileen, näin pähkinänkuoressa. Jengi ei aina tunnu hiffaavaan että sen oman puolison tulisi olla se oma joukkue niin hyvässä kuin pahassa. Aina. Koomikko Jimmy Carr vertasi joskus puolisonsa laiminlyöntiä oman autonsa naarmuttamiseen. Tämä pätee erittäin hyvin.

Täytyy sanoa että täällä ainakin on yksi herkkis vaimo joka pyyhkii kyyneliä silmäkulmasta nämä luettuaan.  En voisi olla onnellisempi siitä että saan olla juuri Oton vaimo, ja Oton lasten äiti. Pyytäkää ihmeessä omiakin miehiänne vastaamaan näihin kysymyksiin jos vastaukset askarruttavat, me saatiin ainakin hyvä keskustelu aikaiseksi tämän pohjalta yhtenä iltana. Ja heh, tiedänpähän mitä antaa isänpäivälahjaksi, vaikka ei nuo toiveet täysin yllätyksenä tulleetkaan. Muutamasta isänpäivästä kuitenkin jo kokemusta.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Tänään mulla tuli jo 23 viikkoa täyteen, ihanaa! Mitä enemmän viikkoja, sitä enemmän uskallan rentoutua vaikka tiedänkin jo kahdesta aiemmasta kokemuksesta että seuraavan kerran uskallan ihan oikeasti huoahtaa sitten kun vauvavuosi on ohitse. Vaikka toki siinä vuoden iässäkin saa olla sydän syrjällään, kun minityyppi opettelee kävelemään ja liikkumaan. Ainahan sitä on huolissaan omista lapsista, kuten jokainen äiti tietää. Mutta anyway, ihanaa ajatella miten meidän vauva vahvistuu päivä päivältä, nyt hän on raskaussovelluksen mukaan jo ison mangon kokoinen.

Vihdoinkin vauvalla on myös jo muutama vaatekerta hankittuna eikä ainoastaan yhden käden sormilla laskettavissa olevaa määrää mustia vaatteita, heh. En ole vielä päästänyt suurempia vauvahankintoja valloilleen, hoidetaan nyt se muutto ensin pois alta. Mutta vaatteiden kanssa en ole enää pidätellyt itseäni jos jotain söpöä on sattunut kohdalle, ne kun eivät tuossa minikoossa vie kovin paljoa tilaa muuttolaatikoista.

Oulusta löysin vaikka ja mitä ihanaa niinkun kerroinkin, ja nyt vauvan kaapista löytyy jo vähän väriä. Odotan silti kovasti jo kevätmallistoja, sillä tuntuu jotenkin turhalta ostaa mitään syysvärejä kevätvauvalle, kun tietää jo etukäteen että keväällä sitten kaipailee keltaista ja pastellivärejä. Niin mulle aina käy, hylkään viininpunaisen heti helmikuun auringonsäteiden kimaltaessa lumihangella. Jos nyt kuvitellaan että kävisi niin ihanasti että helmikuussa vielä olisi lunta mistä ihailla aurinkoa, hah.

Mä haluan pukea meidän tytön mahdollisimman pehmeisiin ja käytännöllisiin vaatteisiin. En nyt sano etteikö kaappiin saattaisi eksyä jokunen mekkokin jossain vaiheessa, mutta ainakin toistaiseksi olen etsinyt lähinnä luomupuuvillaa, merinovillaa ja helposti päällepuettavia vaatteita, kuten kietaisubodyja. Hankalinta on löytää noita ihan minimini newborn 50cm vaaatteita, sillä en ole löytänyt omaa silmääni miellyttäviä kuoseja tai värejä niistä juurikaan. Tai jotenkin ne on kaikki niin sellaisia överihempeitä ja nähty jo kahden tytön kanssa. En halua ostaa valko-beige-vaaleanpunaisia, vaan sellaisia meidän tyylisiä, mutta niitä löytyy paremmin vasta koosta 62 alkaen. Jostain pitäisi metsästää Rodinin baby-pakkaus vaikka kotiintulovaatteiksi, mutta en ole ainakaan kivijalkaliikkeissä niitä nähnyt enää loppukesän jälkeen ja silloin en vielä uskaltanut ostaa sellaista kun ei oltu käyty edes ekassa ultrassa vielä. Saattaahan se olla että päädyn kuitenkin hankkimaan lisää vaaleanpunaista, mutta ainakaan toistaiseksi en ole luopunut toivosta löytää jotain värikästäkin.

Pilvibody Ellos* / Valkoharmaa body Lindex / Harmaa-punainen body Polarn O. Pyret / Musta body Vimma / Pingviinibody Mimi Disain* / Vaaleanpunainen body Gugguu / Cupcakebody Metsola /

Pisarahousut Ellos* / Harmaat housut ZARA / Kalahousut Kappahl / Pingviinihousut Mimi Disain* / Mustat housut Lucky Nr. 7 Lilla Company* /*saatu blogin kautta

En vieläkään voi lakata hämmästelemästä sitä miten minikokoisia nuo 50cm vaatteet onkaan! Siis oikeasti, nehän on ihan ylipieniä. Mutta joo, niitä pitää löytää lisää. Jos tulee mieleen missä olisi persoonallisia 50cm vaatteita tarjolla, niin ehdottakaa ihmeessä. Mulla on ikävä niitä ihania mitä Zeldalla oli viimeksi etenkin kauniin värikästä kuumailmapallobodya. Harmi kun luovuin siitä silloin! En vaan arvannut että sille tulisi enää käyttöä, heh. Mutta joo, ainakin lisää keltaista on saatava! Ehkä sitä alkaa löytyä enemmän sitten tammikuussa kun kevätjutut tulee kauppoihin, mutta toivotaan että ennen vauvan syntymää kuitenkin.

Jumpsuit Gugguu / Tupsupipo Gugguu / Pisarapipo Ellos* / Pingviini kuolahuivi Mimi Disain* / Ohut pipo Joha / *saatu blogin kautta. 

Pipoissa rakastan merinovillaa, ja vauvan tuleva kummitäti Emilia oli tilannut hänelle aivan ihanan Gugguun Whiteberry-värisen tuplatupsu-merinovillapipon yllärinä. Kotiutumispipoksi mä olen ostanut Johan ohuen merinovillapipon Hippu kidsistä. Merinovilla on mun ja Oton kestoläppä, koska aina kun mä ostan jotain merinovillaa niin kehotan Ottoa kokeilemaan miten ihanan pehmeää se merinovilla onkaan. ”Ai mitä onko merinovilla pehmeää, en oiskaan arvannu!”.

Postissa on vielä tulossa ennakkotilatut Papun keltaiset patch-leggingssit ja hulluilta päiviltä ostetut Papun nakkileggingssit persikka-sinisävyisenä. Nekin tosin ovat sitä 62- kokoa kun pienempää ei ollut. Satuin heräämään juuri puoli seitsemältä sinä aamuna kun nakit tulivat myyntiin ja kerkesin saada ihanat leggarit vauvalle vaikka olin ihan varma että ne menisivät multa ohi. Mutta joo vielä on paljon hankittavaa. Mä en ole ostanut esimerkiksi yhtään paria sukkia vielä, ja kokojen 50 ja 56 kanssa olen aivan alkutekijöissä.

Onneksi tässä on hyvin aikaa vielä ja keväämmälläkin sitten ehtii ostostella ihan rauhassa kun on enemmän värikästä tarjolla. Ja vauvan vaatesäilytyskin pitää laittaa vielä kuntoon, mä olen tosin ajatellut hänelle ihan omaa vaatetankoa johon voisi ripustaa kaikki ihanuudet esille. Saa nähdä mihin päädytään lopulta!

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Yhteistyössä JM Suomi. Me käytiin koko perhe tutustumassa JM Suomen koti-illassa uuteen Kuninkaantammen asuinalueeseen, ja pohtimassa omia sisustusunelmiamme ja sitä mitä koti meille merkitsee. Nyt kun muutto on ollut jo pidempään ajankohtainen asia kolmannen lapsen myötä, on näitä asioita tullut pohdittua paljon. Millaisen kodin haluamme, missä haluamme lapset kasvattaa ja mikä erottaa kivan asunnon siitä omasta kodin tuntuisesta kodista. JM Suomen tilaisuudessa keskityttiin juuri näihin asioihin, samalla kun meille tuli tutuksi Kuninkaantammen upouusi asuinalue jota vasta rakennetaan.

JM Suomi on osa ruotsalaista JM AB -konsernia, joka on Pohjoismaiden johtava asuntojen ja asuinalueiden kehittäjä. Toimintaa löytyy Ruotsin ja Suomen lisäksi myös Norjasta, ja rakentamistoiminta keskittyy isoihin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Ruotsissa JM on ollut useita vuosia jo Ruotsin tyytyväisimpien asiakkaiden yhtiö asumissektorilla. Se kertoo jo jotain, sillä ruotsalaisten tyyli asua ja olla vetoaa ainakin muhun erityisen paljon. Viihtyisien kotien luominen on jotain minkä ruotsalaiset todella osaavat, eikä instagram turhaan ole täynnä #skandinavianhome ja #nordichome -kuvia.

Tilaisuudessa käytiin ensin ulkoilemassa ja tutustumassa alueeseen kaupunkiopas Pauli Salorannan johdolla, ja sen jälkeen tultiin sisälle lämpimään herkuttelemaan ja kuulemaan uusimmista sisustustrendeistä sisustusarkkitehti Ruusa Kääriäiseltä. Lapsetkin olivat tervetulleita iltatilaisuuteen ja heidät oli huomioitu askartelujutuilla, mikä oli tosi kiva juttu. Mä harvemmin osallistun iltatilaisuuksiin juuri siksi, että en halua olla erossa lapsista. Mutta nyt päästiin mukaan koti-iltaan koko perhe. Ruokailun jälkeen oli mahtavaa kun me päästiin luomaan Ruusan avustuksella unelmien kodin moodboardit ihan itse. Se selkiytti ajatuksia unelmakodista, ja siitä mikä mulle henkilökohtaisesti luo sitä kodin tunnelmaa. Ruusan avulla sitä kotia sai ajatella vähän laajempana käsitteenä, eikä ainoastaan sisustusjuttuina. Moodboardin pohjalta on ollut helpompi miettiä meidänkin uutta kotia ja sitä millainen me siitä halutaan tehdä.

Kuninkaantammen asuinalue ei ollut meille ollenkaan entuudestaan tuttu, mutta ihastuin kyllä siihen. Siitä tulee moderni, kaunis ja värikäs alue missä varmasti on lapsiperheen hyvä olla. Kuninkaantammi sijaitsee keskuspuiston upeiden maastojen lähellä, turvallisilta piha-alueilta löytyy lapsille hauskoja leikkipaikkoja ja kivenheiton päästä löytyy tulevaisuudessa kuulemma uimarantakin. Mulle itselle on aina ollut tärkeää asua lähellä vettä, sillä olen koko pienen ikäni aina joko joen tai meren lähellä. Se on yksi merkittävä kriteeri mulle kun mä mietin unelmakotia. Jotenkin se veden läheisyys symboloi mulle sellaista vapautta ja rauhaa mitä ei muualla ole.

Jos ei meille olisi ollut niin tärkeää pysyä juuri täällä missä on lasten tuttu päiväkoti ja tuttu tuleva eskari ja koulu, niin olisin hyvin voinut vaikka harkitakin Kuninkaantammea. Me haluttiin ehdottomasti muuttaa uuteen taloon, ja uudiskohde olisi tietysti aina valmista kotia mukavampi mun mielestä: silloin kun pääsee itse vaikuttamaan alusta asti materiaalivalintoihin ja saa aivan omannäköisensä kodin vailla remonttihuolia. Nyt meidän tuleva koti on valmistunut 2014 jouluksi, eli se on melkein uusi, mutta tietenkään kaikki materiaalit eivät ole sellaisia kuin me oltaisiin itse valittu, eli asuntoa tullaan muokkaamaan tässä ajan kanssa aina pikkuhiljaa omempaan suuntaan, siinä missä uudiskohteeseen olisi voinut vaan asettua heti tyytyväisenä asumaan.

Mulle unelmakodin tulee olla valoisa ja vaalea, silloin olokin on seesteisempi. Vaaleat uudet pinnat ja hillitty tyyli on mun juttu, toki sitä on hauska piristää omilla vanhoilla ja uusilla esineillä. Lastenhuoneissa hulluttelen mielelläni väreillä ja kuoseilla, vaikka muuten pidänkin rauhallisemmasta yleisilmeestä. Meitä on pian viisi, eli tärkeä juttu on myös tilavuus – tilaa pitää olla niin paljon kuin mahdollista. Sen huomaa heti jos neliöitä on liian vähän: sen lisäksi että koti tuntuu ahtaalta, se tuntuu myös sotkuiselta heti jos yhdessäkin nurkassa on ylimääräistä tavaraa. Tilava ja avara koti on helpompi pitää siistin näköisenä kun yksittäinen sukka lattialla tai astia tiskipöydällä ei vielä saa koko yleisilmettä törkyiseksi.

Mulle kodin tekee myös sauna, sauna pitää ehdottomasti olla. Ja nyt kun lapsia on pian kolme on oma piha tai terassi entistäkin tärkeämpi, se mahdollistaa sen että isommat lapset saavat joka päivä tarpeeksi raitista ilmaa ja ulkoilua vaikka vauva valvottaisikin yöllä eikä jaksaisi erikseen lähteä puistoon. Mä taidan olla kodin etsijänä sellainen aika perus skandinaavinen: vaaleaa, avaraa, tilavaa ja sauna. Tärkeää on myös että kodista löytyy pehmeyttä ja lämpöä, ja se on kutsuva jo heti sisään astuessa. Siinäpä mun unelmat pähkinänkuoressa. Ja siltä näyttää myös mun moodboard. Toivottavasti se auttaa meitä tekemään meidän tulevasta kodista ihan unelmien kodin.

Mulle kodin erottaa asunnosta vaan se joku tietty fiilis joka tulee kun sinne astelee. Me käytiin katsomassa useampaa asuntoa ennen kuin valittiin se mihin muutetaan, ja moni niistä ei vaan tuntunut kodilta. Mulle henkilökohtaisesti se että jonkun muun tavarat ovat vielä asunnossa hankaloittaa sitä päätöksen tekemistä, en vaan osaa tuntea sitä omaksi kodiksi jos joku toinen vielä asuu siellä. Uudiskohde tai tyhjä / hyvin kevyesti stailattu asunto on paljon helpompi ajatella omana tulevana kotina ja miettiä omien tavaroiden paikat sinne, kun koti ei ole täynnä toisten ihmisten elämää ja tarinaa. Tässäkin me ihmiset ollaan niin erilaisia, toisille se on inspiroivaa ja voimaannuttavaa että kodista voi aistia vanhaa tunnelmaa ja nähdä mitä kaikkea se on käynyt läpi.

Yhteistyössä JM Suomi.

Mikä teidän mielestä erottaa asunnon kodista? Ja mikä tekee kodista kodin?