Me päästiin viime viikolla viimeinkin lopputulokseen vauvan nimen kanssa. Etunimi on ollut selvillä jo sieltä ylimääräisestä 16. viikon ultrasta lähtien kun saatiin kuulla vauvan oletettu sukupuoli. Toinen ja kolmas nimi sen sijaan ovat olleet hakusessa aina tänne asti. Vaihtoehtoja on ollut todella monta erilaista ja ollaan pyöritelty nimiä vaikka ja miten päin. Nyt kuitenkin vihdoin tuntuu, että meillä on juuri se yhdistelmä, joka halutaan vauvalle antaa.

Näin kun kyseessä on neljäs lapsi ja neljäs lapsi samaa (oletettua) sukupuolta, niin ensin tuntui, että nimen keksiminen on haastavaa, koska ollaanhan me käytetty jo yhdeksän kaunista tytön nimeä aiempien lastemme nimissä. Mutta pikkuhiljaa niitä kauniita nimiä alkoi tupsahdella mieleen ja sieltä nousi esiin juuri se yksi etunimi, joka tuntui vaan niin oikealta. Tiedettiin mitä haluttiin toisilta nimiltä, mutta niitä upeita nimiä oli niin monia, että lopullista valintaa oli vaikea tehdä. Mutta lopulta se oikea yhdistelmä valikoitui.

Meille on aina ollut tärkeää, että nimellä on joku merkitys ja tarina. Se on ollut tärkein tekijä nimeämisessä meille, että nimellä on meille vanhemmille joku syvempi merkitys kuin  se, että se on kaunis nimi. Tälläkin kertaa me löydettiin merkityksellisten nimien yhdistelmä, joka tuntuu tismalleen meiltä ja tismalleen siltä, mitä tästä vauvasta ajatellaan.

Moni sanoo esimerkiksi, että vauvan pitää olla nimensä näköinen, tai että lopullinen nimi on päätetty vasta sitten kun on nähnyt vauvan, jotta tietää, että nimi sopii juuri sille vauvalle. Tai että nimeä on vaihdettu vauvan synnyttyä, koska vauva ei näyttänytkään siltä nimeltä, jota olivat miettineet. Itse taas en oikein osaa samaistua siihen, koska meidän nimet on aina vähän sellaisia, että en minä tiedä miltä sen nimen kantaja näyttää, hah. Koska en tunne ketään sen nimisiä kuin meidän lapset. Joten on siis helppoa ajatella, että lapsi on nimensä näköinen, kun en tiedä ketään muutakaan sen nimistä. Siksi ollaan rohkeasti uskallettu lyödä nimet lukkoon jo raskausaikana. En osaa kuvitella, että nimi EI sopisikaan lapselle. Se aivan varmasti sopii.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään sellaista tytön nimien listaa, josta oltaisiin valikoitu aina seuraavalle joku edelliseltä yli jääneistä. Ollaan aloitettu nimen miettiminen aina ihan ”nollasta”, sen hetkisten mieltymysten ja ajatusten perusteella. Ja se on toiminut hyvin. Nyt tältä neljänneltä meiltä kuitenkin jäi valtavasti erilaisia toisia ja kolmansia nimiä jäljelle, joita ei nyt käytettykään. Se on ihan hyvä, jos joskus vielä pääsee nimeämishommiin, että niitä on pitkä lista valmiina, hah.

Olen edelleen ihan valtavan onnellinen meidän lasten nimistä, ja koen, että jokaisella on juuri se hänelle sopiva nimi. Ainakin toistaiseksi kaikki ovat olleet myös erittäin tyytyväisiä omaan nimeensä, mistä olen kiitollinen ja onnellinen. Itse kuitenkin ajattelen, että siitä huolimatta, että ollaan vanhempina valittu itsellemme merkitykselliset nimet, tärkeintä on se, että lapsi tykkää nimestään.

Jos joku meidän lapsista haluaisi joskus vaihtaa nimensä, tukisin sitä ihan 100% enkä todellakaan loukkaantuisi. Jokainen tietää itse parhaiten mikä nimi itselle sopii, eikä siihen ole vanhemmillakaan mitään nokan koputtamista. En koskaan haluaisi, että lapsi pitäisi itsellään nimen, jota ei koe omakseen, vain siksi ettei halua pahoittaa vanhempansa mieltä. Jokaisella on oikeus tuntea olo juuri omaksi itsekseen. Ja jos lapsi vaihtaisi nimensä, alkaisin heti kutsumaan lasta sillä hänen valitsemallaan nimellä, enkä jäisi roikkumaan meidän valitsemaan nimeen.

Tällä hetkellä olen ihan super fiiliksissä tästä nimestä, joka meillä on mielessä, enkä malta odottaa että päästään käyttämään sitä ihan oikeasti! Ekaa kertaa lapset olivat myös mukana ideoimassa nimeä ja tietävät vauvan nimen jo valmiiksi. Ollaan uskallettu luottaa siihen, että he pitävät nimen vielä salaisuutena. Lapsetkin puhuvat pikkusiskosta nimellä ja makustelevat nimeä jo valmiiksi. Se tuntuu meistä kaikista hyvältä ja siltä, että se sopii tähän porukkaan täydellisesti.

Mulle iskee aina nimen keksimisen jälkeen pieni haikeus! Se on niin iso merkkipaalu, joka on sitten ohi, eikä koskaan tiedä pääseekö sitä kokemaan enää uudelleen. Nimien miettiminen on ollut mulle lapsesta asti jotenkin tosi ihana ”harrastus”. Lainasin joskus kouluikäisenä jo kirjastosta harvinaisten nimien kirjoja ja rakastin lukea lehdestä kasteilmoituksia ja harvinaisia vanhoja nimiä hautakivistä. Olin tehnyt varmasti satoja nimilistoja jo ennen kuin täytin 15. On ollut mieletöntä päästä nimeämään niin monta ihanaa pikkutyyppiä <3

Kyselin alkukeväästä Instagramin puolella teidän nimi-ideoita ja niitä kertyi ihan valtava määrä. Mun profiilissa @iinalaura storykohokohdissa on sellainen kohta kuin ”vauvan nimet” ja sieltä löytyy todella paljon kauniita ja hieman harvinaisempia nimi-ideoita tytön nimistä, pojan nimistä ja unisex-nimistä aakkosjärjestyksessä, jos joku kaipailee ideoita! Lisäksi löytyy listattuna seuraajien eniten ehdottamat nimet.

Kaupallinen yhteistyö Werner Söderström Oy.

Uskomatonta, että tällä viikolla jo alkaa koululaisten kesälomat! Enää pari hassua päivää koulua jäljellä ja sitten edessä kesä ja vapaus. Meillä on sellainen perinne lasten kanssa, että kesäloman alkajaisiksi lapset saavat valita mieluisat kesälomakirjat itselleen. Toki tässä naurattaa se, että kesälomakirjat luetaan yleensä jo ekana lomapäivänä, sitten saakin suunnata jo kirjastoon hakemaan valtavan kirjapinon tai äänikirjojen pariin. Mutta ideana kesälomakirja on mun mielestä ihana ja symbolinen. Kesäloma oli aina lapsena mulle niin parasta aikaa juuri siksi, kun sai rauhassa lukea kirjakaupalla, eikä ollut mihinkään kiire. Rakastin uppoutua kirjojen maailmaan tuntikausiksi ja unohtaa kaiken muun ympäriltä.

Siksi kokosinkin teille nyt kesäloman mahtavimman kirjavinkkipaketin, joka sisältää runsaasti luettavaa niin koululaisille kuin aikuisillekin! Halusit sitten huumoria, jännitystä tai kepeää kesäviihdettä, kaikkea löytyy!

Kesälomakirjat pikkukoululaisille:

Ella ja Kaverit: Ella ja kaverit etäkoulussa

Harvinaisen ajankohtainen kirja lapsille, jotka viime vuonna (ja osa vielä tänäkin vuonna) ovat olleet laajasti etäkoulussa. Ella ja kaverit ovat siirtyneet kolmannelle luokalle, mutta suunnitelmat menevät uusiksi, kun kaikki siirtyvätkin etäkouluun. Ella ja kaverit on tuttu ja huippu sarja jo mun lapsuudesta, ja edelleen sarja kasvaa ja kehittyy. Anni Nykäsen uudet mahtavat kuvitukset ovat olleet meidän lasten mieleen ja kirjan luki innoissaan sekä 9v että 8v.

Tietopalat-sarja: Jalkapallo haltuun ja Salaperäinen kissa

Uusi Tietopalat-sarja on tarkoitettu alakouluikäisille ja se innostaa lukemisen pariin tarjoamalla kiinnostavaa tietoa. Jalkapallo haltuun paljastaa jalkapallon salat Suomessa ja on varmasti jokaisen pikku jalkapallofanin hyödyllinen opas. Salaperäinen kissa taas kertoo paljon kiinnostavaa tietoa kissoista. Kirjoissa on paljon kuvitusta ja sopivasti tekstiä, hauskasti kirjoitettuna. Loistava pehmeä lasku tietokirjojen maailmaan itse luettuna. Syksyllä sarjaan on tulossa kaksi uutta osaa uusista aiheista.

Mortina-sarja: Mortina ja loma lumolammella

Mortina ja hänen perheensä kutsutaan kesänviettoon Lumolammelle Tuoni-äidin siskon eli Kamalia-tädin ja Adalbert-serkun luo. Zombien rento lomatunnelma on pilalla, kun Kamalia-tädin ja Adalbert-serkun talo julistetaan pakkohuutokaupattavaksi, koska ihmiset luulevat taloa autioksi. Keksiikö Mortina keinon Villa Perikadon pelastamiseksi ilman, että zombien salaisuus paljastuu? Mortina-sarja on meidän 8-vuotiaan ehdoton ykköslemppari kirjasarja ja kannattaa ehdottomasti lukea myös aiemmat osat Mortina, Mortina ja ällöttävä serkku sekä Mortina ja aavepoikakaveri. Kirjat ovat lyhyitä, niissä on hauska värikäs kuvitus ja mahtavaa huumoria.

Olga-sarja: Olga ja täystuhot

Olga on meillä kaikkien lasten suosikki, vaikka kirjat ovatkin enemmän kouluikäisille ja itsenäisesti lukeville tarkoitettu. Koululaiset lukevat Olga-kirjoja ääneen myös 4-vuotiaalle, joka rakastaa niitä. Olgan lisäksi kirjoissa seikkailee hamsterin ja perunan risteytystä muistuttava avaruusolio Njää (lajiltaan Olgamus naurettavilius), joka tässä uusimmassa osassa saa pentuja! Miten Olga selviää pikkuisten oliovauvojen hoidosta? Olga-kirjoissa on paljon kuvia ja ja hauskoja yksityiskohtia ja ne tempaisevat mukaansa. Meillä lapset tykkäävät piirtää myös omia Olgamus-lemmikkejä, siihen löytyy kirjasta ohjeet.

Elina ja Sofia: Rohkeasti sinä

Maailman ihanin ja rohkaisevin kirja, joka jokaisen pikkukoululaisen kannattaa lukea. Kirja kannustaa olemaan juuri oma itsensä ja hyväksymään kaikki muutkin sellaisina kuin he ovat. Kirja sisältää paljon Elinan ja Sofian esimerkkejä koulumaailmasta ja oivaltavia vinkkejä itsetunnon vahvistamiseen, stressinpoistoon, piristykseen kuin keskittymiseenkin. Tämä on ihana kirja, joka opettaa tunnetaitoja koululaisille hauskasti ja kiinnostavasti, sekä samaistuttavasti Elinan ja Sofian kautta.

Kesälomakirjat isommille koululaisille ja varhaisteineille:

Homma hallussa, Keiko Carter

Keiko ja hänen ystävänsä Audrey ja Jenna ovat olleet tiivis kolmikko jo alaluokilta asti. Seitsemättä luokkaa edeltävän kesäloman aikana he tuntuvat kasvaneen erilleen, mutta Keiko on päättänyt pitää porukan yhdessä. Kirjassa puidaan niin ystävyyskriisiä ja perhepulmia kuin ihastuksiakin. Jos tykkää Jenny Hanin kirjoista (ja niiden pohjalta tehdyistä leffoista, kuten meillä tykätään myös), tykkää luultavasti myös näistä. Meidän 9v luki tämän ennätysnopeudella, kun tarina tempaisi mukaansa. 

Uljasmaa: Veren ja luun voima

Olen aiemminkin nostanut esiin huikeaa Uljasmaa-sarjaa, eikä sarjan kolmas osa jättänyt kyllä yhtään kylmäksi! Uljasmaa-sarjan uusimmassa osassa nimeltä Veren ja luun voima Oka, Peloton ja Taivas yrittävät löytää keinon, jolla päihittää hirveä murhaaja, joka Uljasmaata nyt johtaa. Onnistuvatko he siinä ja mihin seikkailu heidät tällä kertaa johtaa? Uljasmaa-sarja on Soturikissojen tekijöiden rikasta mytologiaa, seikkailua ja jännitystä vilisevä upea kirjasarja, josta on nyt ilmestynyt jo kolme osaa. Kirjassa on melko hurjiakin juttuja, joten kaikkein herkimmille en suosittele niitä ainakaan iltalukemiseksi. Meillä tätä sarjaa on lukenut esikoinen nyt n. vuoden ajan, eli 8-vuotiaasta alkaen.

Nolo elämäni-sarja: Olisinpa suosittu

Nolo elämäni on kuin glitterillä kuorrutettu versio Neropatin päiväkirjoista, täynnä hauskoja kuvia ja teräviä huomioita. Sarja kertoo 14-vuotiaasta Nikkistä, joka isänsä uuden työn ansiosta aloittaa uudessa koulussa 8. luokan alussa. Koulun ilkeä tyttöporukka SSS eli Söpöt, siistit ja suositut aiheuttaa hankaluuksia, mutta onneksi Nikki löytää lopulta myös ystäviä ja jopa ihastuksen. Sarjan kolmas kirja ilmestyy syksyllä. Kirjat esittelevät monille koululaisille ajankohtaisia aiheita, kuten oman kaveriporukan löytämistä ja sopivat hyvin siihen ikään, kun teinijutut alkavat jo vähän kiinnostaa, mutta kuitenkin alakoululaiselle sopivalla tavalla. Sarjasta on julkaistu nyt kaksi ensimmäistä osaa, Olisinpa suosittu, Olisinpa bilehile ja kolmas osa Olisinpa poptähti ilmestyy ihan pian, 7.6. jo!

Kesälomakirjat aikuisille:

Tarja Kulho: Lomille lompsis

Tarja Kulho on juuri se ihminen, joka käyttää ilmaisuja ”Terse” ja ”Lomille lompsis”. Jos siis rakastat lukea somessa ketjuja ärsyttävistä sanoista ja lauseista, rakastat myös Tarja Kulhoa. Hän on kaikessa stereotyyppisyydessään ihan mahtava hahmo ja nopealukuinen kirja saa kyllä nauruhermot kutkuttamaan. Meillä Otto yllättäen innostui tästä luettuaan takakannen ja hörähteli yhtenä iltapäivänä lakkaamatta lukiessaan Tarja Kulhon toilailuista.

Jani Toivola: Rakkaudesta

Jani Toivola pohtii super kauniissa uutuuskirjassaan miehiä, maskuliinisuutta, seksuaalisuutta ja rakkautta. Kirjan kannet on suunnitellut sama tyyppi kun taannoisen Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen -teoksen, ja molemmat ovat kyllä kirjahyllyn kaunottaria. Tämä kirja avaa tosi kiinnostavalla tavalla Janin kokemuksia miehenä ja herättää paljon ajatuksia siitä, millaisia paineita ja odotuksia miehet kohtaavat nykypäivänä ja ovat kohdanneet vuosien saatossa. Jokaisen kannattaisi lukea tämä kirja.

Elly Griffithsin Ruth Galloway-dekkarit, uusin kirja Maan alla:

Suosikkihahmo arkeologi Ruth Galloway joutuu syvälle rituaalisurmien ja katoamistapausten keskelle. Kuka murhaa kylmäverisesti kodittomia ja tappaa naisia? Ruth ja komisario Harry Nelson etsivät syyllistä ja taistelevat aikaa vastaan. Vaikka Elly Griffithsin kirjoissa teemat ja rikokset ovat hurjia, kirjat on kirjoitettu miellyttävästi eivätkä ne ole liian jännittäviä tai ahdistavia. Olen lukenut useampia Elly Griffithsin Ruth Galloway -kirjoja vuosien varrella ja suosittelen koko sarjaa lämpimästi, jos tykkää jännittävistä, mutta ei liian raaoista dekkareista.

Kerttu Kotakorpi: Suomen luonto 2100

Kirjassa Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo kiinnostavasti ja selkeästi millaiseksi Suomen luonto on tulevina vuosina muuttumassa. Kirja antaa paljon tietoa ja ajattelemisen aihetta ja kertoo tulevista muutoksista ilman pelon lietsontaa, mutta kuitenkin rehellisesti. Opin kirjasta paljon uutta, ja sitä lukiessa muistaa hyvin, että asioilla on aina monia puolia. Suosittelen tätä kyllä jokaiselle luettavaksi.

Saara Turunen: Järjettömiä asioita

Yksi meidän tämän kevään Lönkan lukupiirin kirjoista. Kirja oli tosi ajatuksia ja tunteita herättävä, koska päähenkilö oli mun mielestä aika vaikea tyyppi. Hän vaatii muilta todella paljon, mutta antaa itse aika vähän takaisin. Kirjassa puhutaan rakkaudesta, elämästä kahden maan välillä, kaukosuhteista ja häpeästä. Monessa asiassa mun oli tosi vaikea ymmärtää kirjan päähenkilöä, koska olemme selkeästi tosi erilaisia ihmisiä. Toisaalta, juuri siksi pidin kirjasta. Mulle tekee hyvää välillä kurkistaa toisenlaisiin ajatuksiin, jotta ymmärrys laajenee. Samoin lukupiirissä nousi esiin ajatus, että tällaisia naishahmoja ei olla totuttu näkemään kirjoissa, vaikka miehiltä saman tyylistä käytöstä on totuttu kuvailemaan kirjoissa. Ehkä siksikin siihen oli vaikea suhtautua jollain tapaa, ja mun mielestä oli todella hyvä, että tarina haastoi mua ajattelemaan.

Toivottavasti tältä listalta löytyi kesälomaluettavaa mahdollisimman monelle! Mä odotan jo innolla lauantaita, kun mennään lasten kanssa kesälomakirjaostoksille. Nämä kaikki on jo luettuna, mutta kirjakaupat ovat juuri nyt pullollaan upeita teoksia luettavaksi. On ihana nähdä mitkä kirjat lapset valitsevat ja vielä ihanampaa on nähdä, miten he ahmivat tarinoita ja näyttävät onnelliselta, kun saavat uppoutua uuteen kirjaan.

Vaikka mulla ei ihan vielä loma alakaan, niin aion hemmotella itseäni rauhallisilla lukuhetkillä. Hyllyssä odottaa monta lempparia lisää, joihin en vielä ole ehtinyt tarttumaan! Mutta niihin kurkataan myöhemmin blogissa ja Instassa!

Sain mielenkiintoisen postaustoiveen pikkuvauva-ajan ja yrittäjyyden yhdistämisestä, sekä kysymyksiä siihen liittyen eräältä ihanalta vakkariseuraajalta, johon halusin tarttua. Kipinä tähän syntyi varmasti siitä, kun tässä toukokuun alkupuolella juteltiin perhevapaista ja siitä, kuinka meillä Otto pitää niistä suurimman osan. Meillä on tosiaan jo yhden lapsen kokemus siitä, kuinka yrittäjyyttä ja vauva-arkea yhdistetään ja se rohkaisi tekemään saman valinnan tälläkin kertaa. Tällä kertaa kuitenkin moni asia on myös toisin, paremmin.

Viimeksi kun meidän perheeseen syntyi vauva, olin ollut yrittäjänä vasta puolen vuoden ajan (!). Kokemusta siitä ei siis mitenkään ihan hirveästi ollut ehtinyt karttua. En osannut vielä lainkaan arvioida esimerkiksi mun tuloja juuri seuraavaa kuukautta pidemmälle, enkä ollut tehnyt vielä yhtään täyttä tilikautta.

Kaikki oli hurjan epävarmaa, vaikka onneksi töitä riitti ja yritys lähti heti pyörimään oikein hyvin. Mutta koska oli vaikea ennakoida, oli vaikeaa myös vaikuttaa siihen työn määrään. Tein melko paljon töitä, koska jatkuvasti oli pieni pelko siitä, että riittääkö töitä, kun pidempää kokemusta ei vielä ollut. Alkuun pidin oman pakollisen äitiysrahakauden minimiäitiysrahalla, ennen kuin Otto pystyi jäämään kotiin, kuten tälläkin kertaa mun täytyy tehdä.

Onneksi meidän vauva oli tyytyväinen ja rauhallinen, vaikka halusikin nukkua lähinnä rinnalla. Jos hän sai olla rinnalla tai kantorepussa, hän nukkui monta tuntia putkeen. Työtä tuli siis tehtyä melko epäergonomisissa asennoissa, mutta kirjoittaminen kuitenkin onnistui helposti, vaikka olin päivät yksin. Monesti tein töitä seisten tietokoneen ääressä ja vauva nukkui kantorepussa pitkiä päikkäreitä. Välillä hytkyttelin samalla kun naputtelin. Ja vauvan hereillä ollessa taas keskityin 100% häneen. Välillä yöunet jäivät lyhyiksi ja oma aika oli minimissä, mutta hienosti selvittiin kuitenkin, enkä kokenut itseäni liian kuormittuneeksi.

Nyt kun yrittäjyyttä tulee elokuussa täyteen jo viisi vuotta, on ollut helpompaa myös tehdä jo etukäteen sellaisia ratkaisuja, jotka helpottavat työtaakkaa ensimmäisinä kuukausina, kun olen yksin. Olen esimerkiksi säästellyt pidempiä vuosidiilejä laskutettavaksi syksylle, vaikka olen tehnyt työtä niiden eteen jo koko kevään. Näin ollen pystyn laskuttamaan ja nostamaan itselleni palkkiota, vaikka vauvan ekoina kuukausina en ehtisi keskittyä myyntiin tai tekemään kovinkaan monia kaupallisia yhteistöitä. Lisäksi olen pystynyt kerryttämään hyvin säästöjä, kun olen nyt keväällä tehnyt hieman tavallista enemmän töitä. Olen kiitollinen siitä, että olen fyysisesti voinut hyvin ja jaksanut tehdä paljon, jotta sitten syksyllä päästään helpommalla.

Tämän olen ennakoinut lähinnä siksi, että ei vielä tiedä millainen tyyppi vauva on. Onko hän tyytyväinen vai itkuinen, nukutaanko me hyvin vai semihyvin vai ei ollenkaan. Jos vauva on perustyytyväinen ja nukkuu hyvin, en näe mitään estettä sille, että tekisin enemmänkin töitä. Ihan vauvan ja oman jaksamisen mukaan kuitenkin mennään. Liian ahtaalle en aio itseäni ajaa.

Sen aikaa kun Otto on vielä töissä ekat kuukaudet ja minä yksin vauvan kanssa, on tarkoituksena tehdä koneella/puhelimella töitä vain silloin kun se helposti onnistuu, eli lähinnä vauvan nukkuessa. Puhelinpalaverit hoituvat helposti myös vaunulenkillä tai vauva kantorepussa nukkuen. Ainakin meidän ala on onneksi sen verran perhemyönteinen, että kukaan ei myöskään hätkähdä jos videopalaverissa samalla syöttää vauvaa. Ja toki jos syksyllä toivottavasti saa jo elää vapaammin, vauva kulkee mukana myös lounastreffeillä ja pr-tilaisuuksissa vallan mainiosti, jos tekee mieli nähdä ihmisiä muutenkin kuin tietokoneen näytöltä.

Vaikka kirjoitukset, kuvat ja videot ovat se osa mun työstä, joka näkyy, iso osa on myös kaikenlaista muuta, kuten ruuanlaittoa, valokuvaamista, tapaamisia tai stailaamista (itseni, kattauksen, ruuan tai esim kodin). Eli kaikkea muuta kuin tietokoneen tai puhelimen ruudun ääressä olemista. Esimerkiksi ruokaa voin tarvittaessa aivan hyvin laittaa myös joskus kun vauva on hereillä, kyllähän ihmiset muutenkin laittavat ruokaa lasten ollessa hereillä.

Sitten, kun Otto jää kotiin, hänkin voi lähteä vauvan kanssa vaunulenkille päivällä tai leikkiä vauvan kanssa hänen ollessa hereillä. Silloin saan tehtyä varmasti jo helpommin koneen äärellä töitä ja palattua pikkuhiljaa normaalimpaan työtahtiin. Mutta suurimman osan töistä aion tehdä Oton vapaallakin nimenomaan silloin kun vauva nukkuu, jotta voidaan nauttia ainutlaatuisesta ajasta yhdessä. Se tarkoittaa sitä, että omaa aikaa on vähemmän, mutta priorisoin itse mieluummin sitä koko perheen yhteistä aikaa. Vauvavuosi on niin ainutlaatuinen ajanjakso, että en halua missata siitä mitään, kerran meillä on tällainen mahdollisuus. Omaa aikaa ehtii sitten viettää taas hyvin, kun vauva on kasvanut isommaksi, ja toki sitä voi tarvittaessa viettää vauvavuodenkin aikana välillä.

Sain muutaman hyvän kysymyksen tähän vauva-arjen ja yrittäjyyden yhdistämiseen liittyen ja vastaan niihin vielä tässä:

Mitä se käytännössä tarkoittaa, että ei voi jäädä äitiyslomalle?

No mulle se meinaa sitä, että en voi laittaa mun kaikkia somekanavia kiinni vaikka kolmeksi (saati sitten yhdeksäksi) kuukaudeksi ja olettaa, että sen jälkeen vielä ihmisiä kiinnostaa mun jutut ja mulla on  yritys, jolla tehdä työtä. Onhan se toki mahdollista, että kolmen kuukauden hiljaiselon jälkeen voisin jatkaa samaan malliin, mutta on myös mahdollista, että siinä putoaa aika pahasti kelkasta. Riskiä en uskalla ainakaan itse ottaa. Kukaan toinen ei myöskään voi elää mun elämää ja tuottaa mun sisältöjä mun kanaviin. Jonkun toisen vierailu voi olla hauska juttu päivän tai vaikka viikon ajan, mutta ei kolmea kuukautta.

Mun työ on sellaista, että se koostuu sekä työstä, josta mulle maksetaan että työstä jota teen ilmaiseksi, jotta voisin tehdä myös sitä maksullista työtä. Kukaan ei maksa mulle siitä, että höpöttelen raskauskuulumisia storyyn tai askartelen lapsille naamiaisasuja ja esittelen niitä. Mutta toisaalta, jos en koskaan höpöttelisi ei-kaupallisia juttuja storyyn, ei kukaan jaksaisi katsoa mun storyja, eikä silloin kukaan haluaisi ostaa sieltä myöskään tilaa kaupalliselle yhteistyölle.

En voi siis valita vain jompaa kumpaa, vaan molemmat tukevat toisiaan ja tarvitsevat toisiaan. Jos en tekisi kaupallista sisältöä, en voisi myöskään tehdä niin paljoa ei-kaupallista sisältöä, koska sitten mulla olisi jokin muu päivätyö, joka veisi leijonaosan mun ajasta. Normaalista päivätyöstä taas toki voisin jäädä äitiyslomalle normaalisti, mutta se ei koskaan ole ollut mulle mikään must-juttu. Mulle tärkeämpää on se, että arki kokonaisuutena toimii, sekä vauvavuonna että myös sen jälkeen. Yrittäjyys sopii mun luonteelle ja elämänarvoille parhaiten ja olen kokenut sen olevan helppo yhdistettävä perhe-elämään.

Tässä meidän ”tosi rauhallinen” kolmas mini seisomassa puolen vuoden iässä, juuri pari päivää aiemmin opittuaan nousemaan itse seisomaan tukea vasten. Ja vieressä hieman vauvan meininkiä jännittävä Otto vanhempainvapaalla.

Miten arvioin mitä jaksan/voin tehdä?

Tämä onkin tosi hyvä kysymys! Etukäteen kun ei tosiaan voi tietää millaista vauva-arki on juuri tällä kertaa, kuten ei voinut viimeksikään. Pyrin katsomaan siis tilanteen mukaan. Toistaiseksi olen sopinut vain muutamia työjuttuja ekojen kuukausien ajalle, ja pyrkinyt pitämään toimeentulosta huolta muuten jo etukäteen. Mutta vasta aika näyttää kuinka paljon pystyn tekemään. 10 vuoden kokemus alasta ja kolmesta lapsesta on onneksi jonkun verran jo opettanut arvioimaan sitä omaa jaksamista. Tiedän, että jaksaisin tehdä ainakin kerran viikkoon kaupallisen yhteistyön, vaikka nukkuisin tunnin pätkissä joka yö. Muuta sisältöä tuotan muutenkin oman elämän tahdissa ja matalalla kynnyksellä, joten se onnistuu varmasti, oli se arki sitten millaista tahansa. Ja siinäkin voi käyttää harkintaa ja joustaa tilanteen mukaan.

Äitiysvapaan aikana töitä saisi tehdä sunnuntaisin ilman, että se vaikuttaa äitiyspäivärahan määrään. Itse en halua kuitenkaan sitoa itseäni mihinkään tiettyihin viikonpäiviin, vaan teen töitä silloin kun se helpoiten onnistuu. Siksi teen tälläkin kertaa niin, että otan pakolliselta äitiysvapaalta ainoastaan minimiäitiysrahan, enkä YEL-työtuloon perustuvaa äitiysrahaa, ja teen töitä rajoituksettomasti juuri silloin kun siltä tuntuu. Se on meille taloudellisesti kaikkein helpointa, eikä mun silloin tarvitse ilmoitella mun työpäiviä kenellekään, tai miettiä yhtään enempää.

Muuttavatko työt luonnettaan vauva-arjen myötä?

En usko, että töiden luonne muuttuu. Jatkan samalla hyväksi havaitulla linjalla omien arvojeni mukaisesti. Mutta korona saattaa muuttaa töiden luonnetta. Yli vuoden 100% kotoa työskentelyn jälkeen voi olla ihan kivaakin jos syksyllä olisi jo enemmän tapahtumia ja livetapaamisia, jotka piristäisivät sitä kotiarkea.

Toivoisinko, että voisin joskus ottaa lomaa? Tekisinkö silloin mieluummin sisältöjä ennakkoon vai palkkaisinko harjoittelijan?

Yrityksen perustamisen jälkeen 1,5 viikkoa on pisin loma, jonka olen pitänyt. Sitä pidempää täyslomaa (eli kokonaan ilman mitään somea ja sähköpostia) en usko voivani pitää, mutta se ei myöskään haittaa mua. Olen ihmisenä sellainen, että kaipaan sitä tekemistä ja ideointia, enkä oikein viihdy kokonaan lomalla pitkiä aikoja. Kirjoitin blogia ja tein somesisältöjä myös esikoisen ja toisen lapsen vauvavuosina säännöllisesti, silloin en vaan vielä tienannut siitä rahaa niin paljoa, että olisin voinut kutsua sitä mun työksi. Mua ei kiinnosta se, että saisin olla tekemättä töitä täysin, vaan mulle vapautta ja luksusta on se, että saan tehdä mua kiinnostavaa työtä mun omilla ehdoilla ja aikatauluilla. Työn ja vauva-, sekä perhearjen yhdistäminen menee tosi rutiinilla näin monen vuoden jälkeen ja se on mun elämäntapa, jossa tunnen olevani vapaa ja onnellinen.

Kokeilin välissä myös sitä, että kävin palkkatyössä muualla ja tein blogia/somea vain sivutyönä ja kyllä tämä nykyinen tapa sopii mulle itselleni ja meidän perheelle paljon paremmin. Mun lyhyiden lomapyrähdysten ajaksi en ole ottanut itselleni sijaista. Joskus olen tehnyt sisältöjä ennakkoon, toisinaan taas antanut vain olla. Se on työn kannalta kannattavampaa, että tekee ennakkoon sisältöjä, joita julkaisee myös lomalla (eli ei ole kuitenkaan ihan täyslomalla), mutta välillä kaipaa ihan 100% irtautumistakin toki. Molempia tilanteen mukaan.

Itse odotan tulevaa arkea innolla ja avoimin mielin. Yksi kokemus takana tuo varmuutta, eikä mua oikeastaan hirveästi jännitä. Voin kertoa sitten kokemuksia kun nähdään millainen tämä meidän hulivilivauva on mahan ulkopuolella, hah! Ymmärrän, kuinka ainutlaatuista ja harvinaista on se, että me pystytään järjestämään vauva-arki näin ja viettämään suurin osa vauvavuodesta koko perhe yhdessä. Olen ihan valtavan kiitollinen siitä, etenkin kun takana on myös kaksi aivan erilaista vauvavuotta, joista etenkin toisen aikana olin lähes täysin yksin lasten kanssa Oton tehdessä pahimmillaan aina monta 7-päiväistä työviikkoa päivystyksineen putkeen, kun me säästettiin häitä varten. Olen siis nähnyt myös sen toisen puolen ja juuri siksi arvostan tätä meidän nykyistä arkea vielä miljoona kertaa enemmän.

Kirjoitettiin postauksia tähän aiheeseen liittyen myös meidän kolmannen lapsen vauvavuonna Oton kanssa, ne löytyvät tästä:

Kun Otto vanhempainvapaalle jäi

AKKAVALTA: Otto vanhempainvapaalla

AKKAVALTA: Vanhempainvapaan loppumetreillä

Vuosi yrittäjänä (vauvan ollessa n. 7kk)

Viikko kului kuin siivillä, kun kesä saapui vihdoinkin Helsinkiin kunnolla. Taas on tiistai ja viikot vaihtuvat. Mun on ollut viime aikoina jotenkin tosi vaikea samaistua mun kahteen edelliseen raskauteen, kun fiilis on niin eri! Tämä neljäs raskaus muistuttaa tosi paljon enemmän mun ensimmäistä raskautta, jossa en kärsinyt supistuksista ennen 34. raskausviikkoa lainkaan. Toisaalta, se ensimmäinen raskaus kuitenkin loppui aiemmin kuin kaksi muuta, joten jännä nähdä miten tämä nyt etenee. Mun veikkaus on se, että dramaattisesta alusta huolimatta tämä voisi olla se mun kaikkein ”normaalein” raskaus ja kenties edetä vaikka laskettuun aikaan asti ilman mitään sen kummempaa. Katsotaan olenko oikeassa.

Viime viikolla nukuin ehkä vähän huonommin kuin aiemmin, heräsin melkein joka yö käymään vessassa. Mutta viime yönä nukuin taas super hyvin, menin nukkumaan jo 23.30 ja heräsin 7.30 ihan pirteänä, enkä herännyt yöllä kertaakaan. Että ota näistäkin nyt selvää! Pidän sormet ristissä, että saisin ainakin joitakin kokonaisia öitä vielä nukuttua ennen kuin loppuraskauden pissalla ramppaaminen alkaa.

Vauva liikkuu edelleen tosi paljon. Välillä hän on ihan tosi alhaalla ja välillä taas kiipeää ylöspäin. Eilen hän oli ihan ylhäällä mun vasemmassa kyljessä ja venytteli hulluna. Se on aina niin outo tunne kun vauva on pitkään hengannut jossain yhdessä kohtaa ja sitten ihan yhtäkkiä siirtyy johonkin aivan eri paikkaan. Menee aina hetkeksi sisäelimet ihan solmuun tai jotain. Mutta yhtä kaikki, ihanaa kun liikkuu. Nyt ei ole ollut hirveästi onneksi sellaisia kivuliaita liikkeitä, enemmän vaan juuri kovaa paineen tunnetta ja sitten sellaisia peruspotkuja ja nyrkkeilyitä.

Maha on kyllä kasvanut ja pyöristynyt, mutta ei se tunnu vielä mitenkään ihan valtavalta, eikä ole vielä pahasti tiellä. Ihan hyvin yltää halimaan vielä Ottoa ja ruokaakin pystyy laittamaan ilman, että maha on tiellä. Mahan muoto muuttuu edelleen jatkuvasti, välillä se on enemmän vaan edessä päin ja välillä sitten leviää kohti sivujakin, jos vauva on poikittain. Pääosin vauva viihtyy alhaalla, joten maha ei paina onneksi ylhäältä vielä keuhkoja tai muutenkaan. Mutta hetkellisesti jos vauva tulee ylemmäs, niin sitten voi olla tukala olo.

Kävely onnistuu hyvin ja jopa melko rivakkaan tahtiin. En tiedä miten on mahdollista, mutta kävelytyylini muistutti enemmän ankkaa viikolla 14 kuin viikolla 25. Siis varmaan jotenkin kun kohtu oli alkuun vielä alempana ja vauva myös, niin silloin se painoi enemmän alas ja kävely tuntui inhottavammalta. Nyt kun molemmat ovat kasvaneet ja nousseet ylemmäs, niin kävelykin tuntuu helpommalta. Mulla oli alussa paljon enemmän sellaisia loppuraskauden oireita kuin nyt keskivaiheilla, hah. Tätä seesteistä keskiraskautta eli toista kolmannesta on vielä muutama viikko jäljellä, ennen kuin alkaa viimeinen kolmannes.

Ensi viikolla me päästään kurkkaamaan vauvaa 3D/4D-ultraan ja tämä on meidän ensimmäinen kerta kun käydään sellaisessa! Kuten aiemmin kirjoittelinkin, että kun tässä taas nyt ehkä mahdollisesti ollaan viimeistä kertaa raskaana (heh, ei sitä tiedä) niin halutaan ottaa kaikki mahdollinen tästä irti. Aiemmin meille ei ole ollut mahdollista taloudellisesti käydä yksityisellä näissä ultrissa, paitsi ehkä kolmannella kerralla olisi, mutta ei vaan jostain syystä menty siltikään. Nyt halutaan ehdottomasti käydä, koska sitten päästään tutustumaan meidän tulevaan pikkuiseen vieläkin paremmin jo nyt raskausaikana. Mua jännittää jo etukäteen ihan hulluna, koska niin hassua päästä näkemään hänen kasvot jo etukäteen, eikä vasta sitten synnytyksessä.

Ehkä me sitten saadaan viimeinkin päätettyä myös hänen koko nimi valmiiksi, kun edelleen meillä on vain se kutsumanimi, mutta ei muita päätettynä. Nimilistoja mulla on ainakin viisi ja selaan nimisivustoja harva se päivä, kyllä se vielä joku päivä tuottaa tulosta, ei hän nimettömäksi jää!

Checklist raskausviikko 25:

Vauvan koko hedelmänä: Papaija (edelleen)

Cravings: Uudet perunat!

Oireet: Vähän hankalat yöt, olen heräillyt öisin jonkin verran. 

Ostettiin maaliskuussa meidän pihalle ilmatäytteinen edullinen Bestway Lay-z-spa Helsinki poreallas. Meinattiin ostaa sellainen jo vuosi sitten keväällä, mutta jahkailtiin ostoksen kanssa niin pitkään, että ne ehdittiin myydä kevään osalta silloin loppuun. Me ei haluttu mitään muuta mallia, sillä oltiin kaiken googlettelun perusteella tultu siihen lopputulokseen, että nimenomaan tämä Lay-Z-Spa Helsinki -malli on se paras ja laadukkain näistä ilmatäytteisistä. Pohdittiin myös paljua, koska siinä houkutteli se, että käyttö voisi olla edullisempaa, kun ei tarvita sähköä lämmitykseen. Lopulta kuitenkin tultiin siihen tulokseen, että meitä viehättää tämä sähkökäyttöisen porealtaan helppous enemmän ainakin toistaiseksi.

Erilaisia ilmatäytteisiä porealtaita on paljon eri malleja erilaisilla ominaisuuksilla ja eri kokoisina. Lay-Z-Spa Helsinki eroaa muista siinä, että se kestää jopa 10 astetta pakkasta, eli on meidän Helsingin talvessa melko pitkälle myös talvikäytettävä. Toki talvella sen käyttökustannukset kohoavat muita vuodenaikoja korkeammiksi, sillä automaattilämmitysjärjestelmää joutuu pitämään silloin jatkuvasti päällä. Me ei kuitenkaan ostettu tätä jatkuvaan talvikäyttöön, vaan enemmän siihen, että voi ottaa käyttöön aikaisin keväällä ja käyttää myöhäiseen syksyyn asti. Kenties leutona talvena siellä voi kylpeä vaikkapa jouluaattonakin, mutta varmaan tammi-helmikuun pakkasille otetaan se ainakin pois ja tarvittaessa jo aiemmin.

Valittiin Lay-Z-Spa Helsinki ominaisuuksien ja myös osittain koon perusteella. Sinne mahtuu hyvin meidän koko viisihenkinen perhe + mun iso raskausmaha. Aikuisten kesken ollessa sinne mahtuu mukavasti 4 aikuista meidän kokemuksella. Altaan koko on 180 x 66 cm ja tilavuus 1123 litraa ja siinä on valmistajan mukaan tilaa 5–7 aikuiselle. Kyllä sinne sen verran saa ahdettua porukkaa, mutta tilavaa ei kyllä silloin enää ole, hah. 4 aikuista mahtuu rennosti ja mukavasti, eikä jalat osu toisiinsa koko ajan. Altaassa on tosi ohuet seinämät muihin malleihin verrattuna ja siksi siellä on hyvin sisätilaakin. Materiaalit ovat mukavia ja altaassa on miellyttävä istuskella, vaikka ei erillisiä penkkejä olekaan. 

Altaan automaattinen Freeze Shield™ -lämmitys estää veden jäätymisen ja suojaa allasta vahingoittumiselta (sitä siis pidettävä päällä kylmällä ilmalla). Lämmityksen voi myös ohjelmoida ennalta jopa 40 päiväksi. Altaan AirJet-suutinjärjestelmässä on 180 suutinta, jotka tuottavat poreita. Poretoiminnosta kuuluu melko kova ääni, mutta altaassa kuulee kuitenkin jutella myös poreiden aikana. Eniten me ollaan kuitenkin käytetty allasta ihan vaan paljuna, eli ilman poretoimintoa. Poreet kuulostavat vähän imurilta (haha), mutta ääni ei kuitenkaan ole niin kova kuin imurissa. Ja tosiaan sillon kun poretoiminto ei ole päällä, altaasta ei kuulu tietenkään mitään ääntä. 

Altaan käyttöönotto ja käyttö sujuu helposti. Altaan seinämät täytetään ilmalla. Täyttäminen ilmalla käy nopeasti (ihan  minuuteissa), sillä siinä käytetään altaan omaa tehokasta vesihierontapumppua. Seinät on valmistettu Drop-Stitch-materiaalista ja ne on niin jämäkät, että altaan seinämän päällä voi aikuinen mies seisoa vaikka tunnin, eikä se litisty ollenkaan. Vedellä täyttäminen kesti meillä n. 1-2 tuntia muistaakseni, eli aika kauan, koska vettä tulee niin paljon.

Otettiin allas käyttöön maaliskuussa pikkupakkasella, kun säätiedotteissa ei enää luvattu yli 10 asteen pakkasia. Ensimmäinen lämmitys oli kaikkein hitain ja se kesti n. 28 tuntia, koska vesiletkusta tuleva vesi oli vain 0-asteista. Ensilämmityksen jälkeen lämmittämiseen kuluva aika on ollut lyhyempi, koska vesi on ollut aina vähintään 10-asteista. Ja nyt kun ulkona on päivisin jo 10-15 astetta lämmintä, kestää monta päivää ennen kuin altaan veden lämpötila laskee alle 15 asteen, eli automaattilämmitystäkään ei ole tarvinnut pitää päällä ollenkaan, mikä säästää rahaa ja sähköä.

Pääosin lämpötila on pysynyt ilman lämmitystäkin n. 20 asteessa, sillä altaan eristävä mukana tuleva kansi pitää sen niin pitkään lämpimänä. Silloin kun altaassa on valmiiksi se 20 astetta, laitetaan allas lämpenemään n. 12-15 tuntia ennen kuin halutaan kylpemään. Allasta voi toki pitää lämpimänä myös koko ajan, mutta se tulee melko kalliiksi sähkölaskun kannalta. Meille on ollut toimiva systeemi näin, varsinkin kun lämmityksen voi ajastaa käynnistymään juuri oikeaan aikaan. Kesällä kun lapset ovat lomalla, niin pidetään varmaan lämmitystä useammin päällä, mutta toisaalta lämpötila ei laske niin nopeasti, jolloin käyttökin on edullisempaa.

Altaan voi lämmittää max 40 asteeseen, mutta me ollaan käytetty sitä n. 36-37 asteessa, mikä on ollut oikein miellyttävä lämpötila näin alkukeväästäkin. 40 astetta voisi olla jopa liian kuuma, varsinkin näin raskausaikana. Kesällä voi olla, että 34-35 astettakin riittää ihan hyvin.

Altaan toimintoja ohjataan digitaalisesta ohjauspaneelista iisisti, se on niin helppokäyttöinen, että meillä lapsetkin osaavat sitä käyttää ja laittaa poreet päälle ja pois.  Altaan oma ChemConnect™-annostelija varmistaa tasaisen klooritason koko altaassa, mutta toki klooritabletit ja kombitabsit ostetaan itse ja niitä lisätää n. kerran viikossa. Ollaan ostettu myös testiliuskoja, jotka testaavat kaikki mahdolliset eri pitoisuudet vedestä ja kertovat mitä ainetta pitää lisätä ja mitä on sopivasti. Näin altaan vesi pysyy puhtaana ja turvallisena. Meillä on erillisessä kelluvassa annostelijassa kloori ja ChemConnectissa kombitabsit (tai toisinpäin). Toistaiseksi vettä ei ole tarvinnut vaihtaa, sillä arvot ovat pysyneet hyvänä ja vesi on edelleen kirkasta ja puhdasta. Luultavasti tullaan vaihtamaan vesi kerran ennen kesää ja kesällä varmaankin toisen kerran.

Me tilattiin Allas Motonetistä, jossa sen hinta oli 699 euroa. Olen nähnyt tätä allasta myytävän 699-849 eurolla eri nettikaupoissa. Altaan mukana tulee siis lähes kaikki tarvittava, paitsi ne kemikaalit. Lisäksi sen kaveriksi voi ostaa myös muita lisävarusteita, jos itse haluaa. Esimerkiksi alusmatto ei ole mitenkään pakollinen, mutta me ajateltiin, että se olisi hyvä terassin ja altaan väliin, eikä se ollut kallis.

Lisävarusteet, joita ostettiin altaaseen:

– Alusmatto suojaamaan sekä altaan pohjaa että terassia (ei pakollinen) 29,90€

– Kelluva klooriannostelija n. 5€

– Erilliset suodattimet, joita vaihdetaan n. 2 viikon välein n. 4,90€/kpl

– Klooritabletit n. 15€/kg

– Kombitabletit n. 10€/kg

– Testiliuskat n. 7€/50kpl

Ollaan saatu vasta yksi sähkölasku altaan oston jälkeen ja se ei ollut mitenkään järkyttävän korkea, mutta parempaa tietoa altaan todellisista käyttökustannuksista saadaan varmaankin muutaman kuukauden kuluessa. Me ollaan tosiaan käytetty allasta aika maltillisesti, koska ei haluta liikaa tuhlata rahaa eikä sähköä, mutta kuten sanottua, kesällä sitten se voi olla kovemmassa käytössä. Myöskään vesilaskua ei olla vielä saatu, niin en osaa siitäkään vielä sanoa paljonko se kertatäyttö on maksanut.

Onneksi me muuten tilattiin allas jo silloin maaliskuun alussa, sillä nyt ne on taas myyty loppuun jo monesta paikasta. Ilmeisen suosittu allas ja mekin ollaan tämä todellakin hyväksi todettu, uskallan suositella. Tämä sama allas löytyy useammalta meidän tutulta ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä, eikä ongelmia ole ollut. Käyttö on helppoa ja yksinkertaista, vesi on ihanan lämmintä ja allas on mukava ja tilava useammallekin kylpijälle.

Ollaan siis todella tyytyväisiä ostokseen, ei mitään valittamista tähän asti. Altaalla on myös kahden vuoden takuu, mikä on kiva juttu, mikäli joku vika ilmenisi, toistaiseksi ei onneksi ole ollut mitään. Muista Lay-Z-Spa -altaista mulla ei ole kokemusta, mutta tämä eroaa niistä ainakin ratkaisevasti tuon talvikäytön mahdollisuuden osalta, koska sitä ei käsittääkseni ole muissa malleissa. Myös seinämät ovat tässä huomattavasti ohuemmat kuin muissa, mikä lisää tilaa altaan sisällä. Olen kuitenkin kuullut monelta myös muista sarjan malleista hyviä kokemuksia, kun olen Instassa puhunut meidän altaasta, eli varmasti löytyy muitakin hyviä malleja etenkin kesäkäyttöön.

DISCLAIMERIT vielä loppuun:

– Jos harkitset poreallasta, selvitä tarvitsetko jotain lupaa tällaisen altaan hankkimiseen, esimerkiksi as. oy:ssä käsittääkseni lupa pitää olla ainakin kiinteälle altaalle. Me asutaan itse kiinteistössä, joten ei tarvittu mitään lupia keneltäkään. Tämä ei tietty ole kiinteä allas, eli voi olla että lupaa ei tarvita sen enempää kuin lasten puhallettavalle altaallekaan, mutta itse en tästä osaa sen enempää sanoa, tästä vaan mulle tuli monta viestiä Instassa, että onhan meillä lupa.

– Selvitä, miten ja mihin altaan tyhjennys onnistuu. (Edit!) Seuraajan erittäin hyvän pointin jälkeen: altaan voi tyhjentää letkun avulla esimerkiksi omaan viemäriin. Älä päästä vesiä luontoon, sillä kloorilla ja kemikaaleilla kyllästetty vesi ei tee hyvää luonnolle, vaikka omalla tontilla olisikin oja tms. johon vedet voisi teoriassa tyhjentää. 

Hankittiin poreallas siksi, että haluttiin etenkin näin korona-aikana (ja raskausaikana) jotain ihanaa pientä arjen luksusta kotiin. Voi olla, että kesällä ei jaksa käydä ihan niin usein rannalla kuin normikesinä, kun on viimeisillään raskaana. Silloin poreallas omassa pihassa on varmasti lasten mieleen. Ja muutenkin nyt uimahallien ollessa edelleen kiinni, on tämä ollut aivan ihana pieni piristys. Uskon, että tämä tulee olemaan kovassa käytössä läpi kesän ja olen tosi iloinen, että nyt lopetettiin jahkailu ja ostettiin tämä.