Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Bissellin kanssa.

Vaaleanpunainen sohva & kolme lasta = mahdoton yhtälö?

Te tiedätte, että meillä on vaaleanpunainen sohva, joka on meidän lempipaikka koko meidän kodissa. Olen rehellisesti kertonut täällä blogissa, että jos haluaa sen näyttävän aina kauniilta ja puhtaalta, sitä ei kannata hankkia, jos siis tykkää myös ottaa sen kanssa yhtä rennosti kuin me. Meidän sohvalla on aina vähän jotain likaa, ja tähän asti se on myös ollut tosi harmaantunut. Meillä ei kukaan natseile vaalealla sohvalla tummissa vaatteissa hengailusta, ja sen näköinen on sohvakin. Vaikka meidän sohvassa on konepestävät ja irroitettavat päälliset, sappisaippua ja tavallinen hajusteeton pesuaine eivät tepsineet tummien vaatteiden aiheuttamiin tummentumiin kankaissa. Sohva oli pesty viimeksi n. viisi kuukautta sitten jouluna, ja se ei silloin lähtenyt tummentumista puhtaaksi, vaikka tahrat lähtivätkin. Viiden kuukauden jälkeen sohva näytti jo ihan samalta, kuin silloin ennen joulua. Tahraiselta, harmaalta ja rajusti rakastetulta.

Sohvan pinta ennen puhdistusta

Oikeat välineet puhdistukseen on kaiken a ja o

Yleensä me pyyhkäistään tahroja heti kun niitä ilmestyy, mutta se ei ole kovin tehokasta. Ja kuten kerroinkin, konepesukaan ei puhdistanut päällisiä kokonaan, edes armottoman sappisaippuahinkkauksen kanssa. Olinko jo menettänyt toivoni sohvan värin suhteen? Kyllä. Ajattelin, että se tulee olemaan harmaantunut loppuelämänsä, ja olin itse asiassa jo ihan sinut sen kanssa. Ajattelin, että kunhan tahrat saa pois niin tummentuma ei haittaa, se on elämää. Edelleenkin olen samaa mieltä, mutta kun näytin sohvalle Bissell Spot Clean -tekstiilipesuria, sain hämmästyä: tummentumat alkoivat lähtemään mun silmien edessä. Harmauden alta alkoi paljastumaan se alkuperäinen vaaleanpunainen sävy.

Miksi tekstiilipesu ennemmin kuin konepesu?

Konepesukin on tehokasta, ja tarpeen aina ajoittain, mutta tekstiilipesuri on siitä kiva, että sen voi ottaa esiin ihan milloin vaan. Kaikkien päällisten irroittelu ja pesukoneeseen roudaaminen ja kuivattaminen vie aina vähintään sen päivän niin, että sohvalla ei sitten voi istua. Tekstiilipesurilla sen sijaan voi putsata tahrat heti kun niitä tulee. Aina välillä voi myös sitten käsitellä koko sohvan, niin saa tosiaan sen harmauden pois. Ja postauksen loppupuolella kurkataan, mitä meidän sohvasta irtosi viiden kuukauden käytön jälkeen.

Mitä kaikkea tekstiilipesurilla voi puhdistaa?

Tekstiilipesurihan sopii kaikkien kodin kangaspintojen lisäksi hyvin myös esimerkiksi lasten ulkovaatteiden puhdistukseen. Sitä voi käyttää joko yhdessä Bissellin Oxygen Boost & Formula -puhdistusaineiden kanssa, tai sitten ihan pelkällä vedellä. Kuuma höyry, sekä veden kuumana pitävä HeatWave -technology ovat jo itsessään tehokkaita puhdistajia. Ulkovaatteiden vedenpitävyyskäsittelyt saattavat kärsiä, jos vaatteita jatkuvasti pesee pesukoneessa. Spot Cleanilla tahrat voi putsata heti niiden synnyttyä ilman että vaatteiden ominaisuudet kärsivät. Lisäksi kuumalla höyryllä myös bakteerit kuolevat tehokkaasti. Veikkaan että ulkovaatteista ei myöskään irtoa yhtä paljoa mikromuoveja, kun käsittelee niitä kuumalla vesihöyryllä, verrattuna pesukonepesuun. Mutta tämä on toki vain omaa mututuntumaa, joku osaavampi voisi kertoa pitääkö paikkansa?

Kuinka poistaa banaanitahrat, voikukkatahrat tai saippuakuplatahrat vaatteista & kankaista?

Jokainen lasten vaatteita huoltava tietää, että painajaisimmat tahrat eivät suinkaan ole pahalta näyttävät veri (lähtee kylmällä vedellä) tai mustikka, johon sappisaippua tehoaa helposti, vaan vähemmän silmiinpistävät banaani, voikukka ja saippuakuplaneste. Vaikka ne eivät ole niin pigmenttisiä kuin vaikkapa mustikka, ne ovat sitäkin tiukemmin kiinni pysyviä. Niiden kanssa saa välillä taistella ihan huolella, että saa irtoamaan. Aurinko auttaa melkein kaikkeen, mutta aina ei ole aikaa odotella. Bissellin Spot Cleanilla lähti ainakin meidän sohvatyynystä banaanitahra, jonka taapero teki eräänä aamuna, kun hän päätti lähteä keittiöstä erittäin kypsän banaanin kanssa halimaan tyynyjä olohuoneeseen.

Bissell Spot Clean -laitteen käyttö

Bissell Spot Clean on helppoa ja nopeaa ottaa käyttöön. Vesisäiliössä on selkeät merkinnät mihin asti laitetaan kuumaa vettä, ja mihin asti kahta eri pesuainetta. Merkinnät on tehty sekä pienelle määrälle seosta, että suurelle määrälle seosta. Käyttö on tosi helppoa, täytetään vaan säiliö, laitetaan johto seinään ja laitetaan päälle suuresta punaisesta napista. Kuuma höyry-pesuaineseos on tosi tehokas puhdistaja, ja se oikeasti irrottaa lian silmien edessä.

Kannattaisiko sohvat ja nojatuolit puhdistaa säännöllisesti tekstiilipesurilla?

Kun mä olin putsannut meidän YHDEN sohvan istuintyynyn, ja katselin Spot Cleanin likavesisäiliötä, mua alkoi ällöttää. Katsokaa tuota vettä, mikä sohvasta irtoaa sen oltua käytössä viisi kuukautta edellisen konepesun jälkeen. Viisi kuukautta. Ja miettikää sohvia, joissa ei ole irrotettavia päällisiä, ja jotka ovat käytössä vuosia tai vuosikymmeniä. Vaikka likaa ei näkisi tummasta kankaasta, se ei tarkoita etteikö sitä siinä olisi. Tuli kyllä sellainen fiilis, että mä todellakin haluan putsata meidän sohvan päälliset erittäin säännöllisesti. Siinä oleskellaan niin paljon, että se todella kerää kaiken lian ja pölyn iholta. Ja varsinkin näin kesällä, kun ollaan usein samoilla vaatteilla sekä ulkona että sisällä, on tärkeää putsata sohvaa vieläkin useammin.

Bissell lyhyesti

Bissell oli itselleni tuntematon merkki ennen tätä kampanjaa, mutta tutustuttuani yhtiön historiaan, olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että Bissell on hieno yritys. Bissell on perustettu jo vuonna 1876, ja itse asiassa Bissellin johtoon astui vuonna 1889 Amerikan ensimmäinen naispuolinen toimitusjohtaja: yrityksen perustaneen Melville Bissellin vaimo Anna. Ihan mieletöntä, ja edistyksellistä siihen aikaan! Bissell on edelleen perheyritys, vaikka onkin kasvanut melkoisesti 1800-luvulta. Yhtiön filosofia kohtaa hyvin omani kanssa: kotona kuuluu saada nauttia siellä olemisesta, eikä varoa sotkuja tai elämää.

LUKIJAKILPAILU: VOITA OMA BISSELL SPOT CLEAN TEKSTIILIPESURI (ARVO 129€)!

Mitä sinä puhdistaisit Bissell Spot Cleanilla? Tutustu Spot Cleaniin ja sen mahdollisuuksiin Bissellin sivuilla, ja kerro vastauksesi tämän postauksen kommenttiboksissa, niin osallistut yhden Bissell Spot Cleanin arvontaan (arvo 129€). Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 27.5.2018 klo 22.00 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan kaikille!

En vaan kertakaikkiaan käsitä miten upeat säät meillä on ollut jo toista viikkoa. Niin mielettömän kaunista, lämmintä ja ihanaa. Näiden parin viikon aikana on saatu jo nauttia enemmän hellepäivistä, kuin viime vuonna koko kesänä. Me ollaan suunnilleen vietetty kaikki aika vaan ulkona, paitsi yhtenä päivänä kun oli ihan hirveästi töitä ja deadlinet puskivat päälle. Parasta on se, että vielä illalla eskari- ja työpäivän jälkeen on lämmintä, ja voi lähteä esimerkiksi rannalle chillailemaan ja upottamaan varpaita veteen.

Uimaan ei vielä uskaltauduttu luonnonvesiin, mutta eilen käytiin Aurinkolahden rannalla hengailemassa hiekalla, heittelemässä frisbeetä ja myöskin vähän kahlaamassa, ilman uikkareita tosin (ei kuitenkaan alasti oltu kuten kuvista huomaa). Merivesi ei ole se kaikkein nopeimmin lämpenevä uintivesi, ja mietinkin että jos lämpöä vielä riittää, niin lähdetään käymään Vantaan puolella Kuusijärvellä tai Silvolassa, siellä taitaa olla vähän lämpimämpi meininki (kertokaa jos ootte käyneet, että oliko jo lämmin vesi?).

Aurinkolahden ranta on kyllä ehdottomasti yksi Helsingin kauneimpia paikkoja, ja sellainen joka kesän lemppari. Viime kesänä tosin me ei käyty siellä kertaakaan – koska säät & pieni vauva & mukavuudenhalu. Viime kesänä uitiin joka kerta järvessä, koska järvivesi nyt vaan oli lämpimämpää, helpommin tavoitettavissa kun oltiin esim. mökillä, ja järven rannalla tuulee yleensä vähemmän. Eli Aurinkolahden ranta on kaikkien paitsi yhden kesän lemppari, heh. Ehkä tänä kesänä vietetään siellä taas enemmän aikaa, kun vauvasta on tullut taapero, ja ainakin näiden parin viikon perusteella pidän toivon kipinää yllä, että tämä kesä olisi se THE kesä kun Suomessakin oikeasti tuntuu kesältä, eikä tarvitse joka päivä tuijotella surkuhupaisia Suomen kesä -meemejä FB-feedissä. Koska osaa se Suomen kesä joskus olla ihana ja upeakin, esim. just nyt.

Jonkun jäljen se viime kesä kuitenkin jätti, koska musta on jokaisena kauniina hellepäivänä tuntunut, että teen suorastaan rikoksen jos en vietä jokaista valoisaa minuuttia ulkona! Tuntuuko teistäkin samalta, että on ihan pakko ottaa kaikki irti näistä upeista hetkistä, kun ei tiedä kauanko ne kestää? Onneksi töitä on helppo tehdä omalla pihallakin, kun voi hengailla aurinkotuolissa näpyttelemässä samalla kun taapero nukkuu vaunuissa, ja tän viikon palaverit ja tapaamisetkin on osittain onnistuneet ulkona. Parasta!

Tää viikko on ollut tosi hyvää jatkumoa viime viikolle, ja oon ihan täynnä intoa ja suunnitelmia. Vaikka kesällä tahti hetkeksi hidastuu, niin loppuvuodeksi on tiedossa jo vaikka mitä siistiä. Tosi ihanaa että ennen kesää on jo tiedossa paljon kaikkea loppuvuodeksi, eikä kesällä tarvitse yhtään miettiä näin yrittäjänä, että uskaltaako siitä kesästä nauttia, vai pitääkö stressata loppuvuoden hommien riittämistä. Ei tarvitse, kalenteri näyttää oikein lupaavalta. Saan kyllä olla kiitollinen siitä, että työtä ja upeita ihmisiä ympärillä riittää.

Huomenna esikosella on viimeinen uimakoulupäivä eskarin aikana, ja sen jälkeen hän saa kivan yllärin mitä on toivonut jo tosi pitkään. Edessä on kiva viikonloppu, kivoja suunnitelmia kaveriperheiden kanssa ja toivottavasti myös lisää aurinkoa ja lämpöä. Pidän ainakin peukkuja pystyssä! Uskomatonta, että eskaria on enää kaksi viikkoa jäljellä, ja sitten meidän esikoisesta tulee ekaluokkalainen. Ihan hullua. Mutta totta se on, kahden viikon päästä lapset jäävät pitkälle kesälomalle, ja me aletaan virittäytyä kesämoodiin pikkuhiljaa koko perhe.

Pakko oli laittaa tähän loppuun vielä kuva kolmen vuoden takaa kesältä 2015: katsokaa miten pieniä meidän isot tytöt on silloin olleet! Mä en kestä, miten paljon he ovat kasvaneet, ja miten tuohon väliin on tullut tuollainen yksi taaperotyyppi lisää. Siisteimmät tyypit ikinä. Otto otti ihan vahingossa samanlaisen kuvan, ja kun selasin näitä uusia kuvia ja näin tuon ylläolevan, niin muistin heti tuon vanhan kuvan ja piti etsiä se.

Ihanaa iltaa kaikille <3

En ole hetkeen päivittänyt meidän taaperon kuulumisia imetyspostausta lukuun ottamatta, joten ajattelin että olisi hauska kirjoittaa vähän hänestäkin välillä! Tiedän että monet teistä ovat suunnilleen samanikäisten taaperoiden vanhempia, ja on hauskaa lukea saman ikäisten lasten kuulumisia, kuin mitä itsellä on. Meidän kuopukselle taitoja ja ihania juttuja on tullut rutkasti lisää siitä kun viimeksi kirjoitin, ja tuntuu että hän on kehittynyt ihan hurjasti viimeisten viikkojen aikana. Hän on nykyään ihan selvästi taapero eikä vauva, vaikka mulle hän onkin varmasti ikuisesti äidin vauva.

Meidän pihalle muutti viime viikolla hiekkalaatikko, ja sen jälkeen kuopus ei ole paljoa sisällä aikaa viettänyt. Hän kertakaikkiaan rakastaa hiekkalaatikolla leikkimistä, ja voisi istua siinä koko päivän, joka päivä. Keinut jää aivan kakkoseksi jos puistosta löytyy hiekkalaatikko, ja meidän pihallakin se on suuri hitti. Hän ei vielä tee itse hiekkakakkuja, mutta rakastaa laittaa hiekkaa ämpäriin, ja pois ämpäristä lapiolla. Vaikka ei aina olisikaan hiekkalaatikkoa tarjolla, niin pikkukivet ajavat saman asian. Hän on aivan toista maata kuin meidän esikoinen, joka yksivuotiaana nosti hiekkalaatikolla kädet pystyyn ja kiljui ällötyksestä hiekkaa kohtaan. Kuopus on aina valmiina upottamaan sormet multaan, hiekkaan, pikkukiviin tai vaikka jugurttiin. Kunhan vaan saa tuntea sormilla ja läträtä, se on lempipuuhaa.

Meidän 1v ei kovin mielellään tule sisälle jos on kerran päässyt ulos (paitsi jos sisällä on tarjolla ruokaa). Autolta kotiin siirtyminen on esimerkiksi aikaavievää, sillä usein hän karkailee, tai heittäytyy sylissä äänekkääksi spagetiksi joutuessaan sisätiloja kohti. Mutta ollaan me aina sisään päästy, ja onhan se nyt tosi hienoa että hän tykkää olla ulkona raikkaassa ilmassa. Puistossa hän tykkää myös keinua ja laskea liukumäkeä, vaikka valitseekin yleensä sen hiekkalaatikon. Hän kiipeää itse jo liukumäkeen, jos alimmainen porras on tarpeeksi matalalla, että hän yltää. Hän myös laskisi itse alas, mutta ihan en vielä uskalla päästää.

Taaperosta on kehittynyt varsin tarkkasilmäinen, ja liikkeellä ollessa hän bongaa jokaisen koiran, vaikka nämä olisivat kilometrin päässä ja näkyisivät vaan pienenä pisteenä. Koiran nähdessään hän aina huutaa hau, ja ison koiran nähdessään hän sanoo ”muuuuuu”. Monet muutkin eläimet sanovat ”muuuu” isojen koirien ja lehmien lisäksi, kuten ketut, oravat ja mäyrät. Kissat sentään sanovat ”miau” ja linnut sanovat ”titutii”. Lintuja hän bongailee myös ulkona mielellään, ja kutsuu iloisesti ”TITTU! TITTU!”. Juuri tällä viikolla naapurin parvekkeen kaiteella oli pikkulintu, ja taapero innoissaan osoitteli sinne ja huusi tittua. Naapuria pihalla hieman hymyilytti.

Puhetta tulee todella paljon ja koko ajan enemmän, ja hän myös toistaa jo perässä monet asiat mitä me sanotaan, sekä ymmärtää oikein hyvin mitä hänelle sanotaan. Oltiin juuri vähän aikaa sitten ystäväperheen kanssa puistossa, ja perheen parivuotias tyttö kysyi meidän kuopukselta, että ”Annatko minulle tuon ämpärin ja lapion?” (joilla taapero silloin itse leikki) ja meidän taapero vastasi että ”joo” ja ojensi ne hänelle, sekä vielä sanoi itse perään ”tiitti” eli kiitti. Hän vastaa kaikkeen mitä hänelle sanotaan, ja ainakin onnistuu kuulostamaan tosi pätevältä ja siltä, että tietäisi tasan mistä puhutaan.

Ruoka maistuu hänelle edelleen erittäin hyvin, ja hän onkin usein vailla jotain keittiössä. Hän hakee aina lusikan ruokailuvälinelaatikosta, menee se kädessään jääkaapin oveen roikkumaan ja rynkyttämään ja huutelee ”Mammiaaaa. Nämä, nämä. Tiitti, tiitti.” Yritetään silti pitää kiinni viidestä ruokailukerrasta päivässä, sekä pastilleista heti ruuan jälkeen. Hän on tarkka siitä että ovet ja laatikot suljetaan, ja käykin aina laittamassa vessan oven, portaiden turvaportin ja kaikki keittön laatikot kiinni, kun isommat tytöt eivät ole ihan niin tarkkoja niistä. Lempiruokia on riisi, lohi, avokado, maustamaton jugurtti, maissi ja tomaatti, niitä hän söisi vaikka koko ajan. Hän ei pidä hirveästi lihasta eikä perunasta, ja ne päätyvätkin usein lattialle. Hän kuitenkin maistaa ihanan ennakkoluulottomasti kaikkea, ja usein maistaa toisenkin kerran vaikka ensiksi irvistäisi.

Ulkoilun lisäksi hän tykkää edelleen tosi paljon kirjojen lukemisesta, ja jaksaa selata ja kuunnella vaikka kymmenen kirjaa putkeen. Hän sanoittaa innoissaan kirjojen sisältöä, ja kyselee välillä ”toi? toi?” eli varmaankin että ”Mikä toi on?”. Sitten kerrotaan, ja joskus hän myös toistaa perässä heti uuden sanan. Eläimet ja numerokirjat on lemppareita, ja numerokirjasta hän näyttää ”ykki kakki” eli yksi kaksi.

Sanoja tulee varmaankin n. pari sataa, ja joka päivä uusia. Jotkut unohtuvat, mutta pysyvästi käytössä on varmaankin se n. pari sataa sanaa. Hän on jo reilun kuukauden (?) ehkä kauemminkin puhunut kahden sanan lauseita, kuten ”hejää isi” (herää isi), ”Oova ittuu” (Nova istuu) ”menee kiikkaa” ”mennään keinumaan” ja ”Ei oo”. Aika yksinkertaisiahan nuo lauseet vielä ovat, mutta kommunikointi sujuu meiltä kuitenkin hurjan hyvin, kun pääsääntöisesti on helppo ymmärtää mitä taapero haluaa. Hänellä on  nyt sellainen selostamisvaihe päällä, ja hän selostaa kaikkia tekemisiään koko ajan, ja toteaa aina tyytyväisenä ”noin” ja ”näin” ja ”nonni” kun puuhastelee.

Hänellä on kaksi tärkeää pehmolelua, suositun huoltoasemaketjun maskottiapina nimeltä ”Apsi”, jota hän myös kutsuu ihan oikein apsiksi suhahtavalla ässällä, sekä Ikean panda-pehmo, jonka kanssa hän nukkuu aina yöt. Apina seuraa päivisin joka paikkaan, ja pandan hän ottaa aina illalla sängyssä kainaloon, ja alkaa nukkumaan. Hän nukkuu edelleen isosiskojen kanssa, ja se sujuu edelleen hyvin. Sinne hän jää aina sänkyyn tyytyväisenä pandapehmonsa kanssa, ja hetken höpöttelyn jälkeen alkaa nukkumaan, ja nukkuu aamuun asti.

Meidän taapero on ihan mahti tyyppi, ja huokaillaan kyllä koko perhe joka päivä miten ihana hän on, niinkuin meidän isommat tytötkin ovat. Toisiaan isosiskot eivät ehkä ihastele yhtä antaumuksella kuin pikkusiskoaan, mutta yhtä ihania ja rakkaita ovat kaikki kolme, ja onneksi me vanhemmat hoidetaan tämä ihastelu- ja kehumispuoli kaikkien osalta<3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa, ja on osa vuottani Lifen ambassadorina.

Meidän Kreikan matka lähestyy, ja kävinkin tuossa vähän aikaa sitten Lifessa konsultaatiossa hakemassa vähän tarpeellisia tuotteita, joiden avulla voi valmistautua matkaan entistäkin paremmin. Meidän perheestä löytyy niin aurinkoihottumaan taipuvaista, pisamaista kuin pikkuistakin, joten on tärkeää suojata iho mahdollisimman hyvin haitalliselta UV-säteilyltä. Kreikassa tulee olemaan todella kuuma silloin kun me matkustetaan, eikä auringolta voi välttyä kuin pysymällä sisällä, mitä me ei tietenkään haluta tehdä. Life-myymälästä sain jälleen todella asiantuntevaa palvelua, ja jokaisen meidän perheenjäsenen tarpeisiin sopivat tuotteet matkalle mukaan.

Kuinka välttää aurinkoihottuma ja auringossa palaminen

Jo silloin kun matkustin äidin kanssa rantalomalle Kreikkaan viisitoista vuotta sitten, äiti tiesi kertoa, että beetakaroteenilla hankitaan kaunis rusketus, ja vältetään herkän ihon palaminen. Me popsittiin beetakaroteenia muutama viikko ennen reissua, ja täytyy sanoa että enpä koskaan ole ollut niin ruskea kuin sen reissun jälkeen. Silloin en myöskään palanut ollenkaan, vaikka se oli ensimmäinen kertani ulkomailla, eikä ihoni ollut koskaan saanut niin paljon aurinkoa kuin silloin. Aurinkoihottumaa sen sijaan sain silloin ensimmäistä kertaa elämässäni, käsivarsiin. Sain aurinkoihottumaa myös meidän Mallorcan reissulla käsivarsiin, ja kovasti haluaisin välttää sen nyt tällä kolmannella kerralla kun lähden aurinkoon.

Me ollaan alettu nyt syömään Life Aurinko Plus -beetakaroteenivalmistetta, tosi hyvissä ajoin ennen matkaa juuri siksi, että en tällä kertaa saisi aurinkoihottumaa. Sitä voi alkaa syömään pari kuukauttakin ennen reissua, jolloin vahva beetakaroteeni yhdessä lykopeenin ja tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden kanssa antaa iholle kauniin kullanruskean sävyn. Beetakaroteeni on siis porkkanoidenkin sisältämä A-vitamiinin esiaste. Life Aurinko Plus-valmisteen A-vitamiini, sinkki ja C-vitamiini edistävät ihon kunnon pysymistä normaalina auringon paisteessa. Valmiste ei kuitenkaan todellakaan korvaa aurinkosuojavoidetta, eli yksin se ei riitä suojaksi, vaan oikeat aurinkosuojavoiteet ovat ehdottoman tärkeitä.

Miksi aurinkovoiteet luonnonkosmetiikkapuolelta

Aurinkosuojavoiteiden antama aurinkosuoja voidaan tuottaa kahdella eri tavalla: joko kemiallisesti tai fysikaalisesti, tosin jotkut tuotteet sisältävät molemmat suojat. Kemialliset aurinkosuojafiltterit toimivat imemällä itseensä UV-säteitä, kun taas fysikaaliset suojat heijastavat UV-säteitä pois iholta. Kemialliset aurinkosuojat saattavat sisältää sellaisia UV-filttereitä, kemikaaleja ja nanoteknologiaa, joiden pitkäaikaisvaikutuksia ja ei ole voitu vielä tutkia riittävästi. 

Merkittävin ero kemiallisten aurinkosuojien ja luonnonkosmetiikan aurinkosuojatuotteiden välillä on se, että jälkimmäisissä ei käytetä lainkaan ympäristölle ja/tai terveydelle mahdollisesti haitallista nanoteknologiaa, tai muita keholle haitallisia kemikaaleja. Luonnonkosmetiikan aurinkosuojatuotteista tehdään tehokkaita käyttämällä hyvin siedettyjä ja turvallisia mineraalifilttereitä, joilla iholle saadaan turvallinen ja tehokas suoja säteilyä vastaan. 

Matkaa varten meillä on käytössä Lifesta saatavat Algamaris-aurinkosuojatuotteet. Algamariksen valikoimasta löytyy monta mahtavaa tuotetta, joista meillä on testissä kasvojen oma Algamaris SK 50+ aurinkosuojavoide, Algamaris SK 50+ aurinkosuoja -spray, sekä SK 30 aurinkosuojavoide. Tuo SK 30 -voide on kotimaassa ollutkin jo käytössä meillä, kun helle on hellinyt niin ihanasti tällä viikolla. Voide tuntuu tehokkaalta, ja se on helppo pestä iholta illalla pois esimerkiksi Konjac-sienellä kevyesti hieromalla.

 Aurinkovoide taaperolle & UV-säteiltä suojautuminen etelän auringossa

Lapsille käytetään aurinkosuojakerrointa 50+ koko reissun ajan, sekä tietenkin suojataan ihoa myös vaatteilla. Lasten iholle meillä on Lifesta oma lapsille tarkoitettu Algamaris 50+ aurinkosuojavoide, joka on sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, eikä sisällä haitallisia ainesosia. Se on myös veden kestävä, mutta silti täytyy pitää huoli että voidetta on aina riittävästi iholla. Ollaan ostamassa myös UV-suojavaatteet taaperolle, ja lisäksi hänellä on useampi leveälierinen aurinkohattu, jotka suojaavat niskaa ja kasvoja hyvin. Koko kroppaa ei kuitenkaan vaatteillakaan saa piiloon, ja oikean aurinkosuojavoiteen valinta onkin ehdottoman tärkeää.

Aurinkoa saaneen ihon helliminen ja viilennys

Vaikka iho ei palaisikaan, on tärkeää pitää huoli riittävästä kosteutuksesta ja viilennyksestä hellepäivinä. Ihoa on hyvä kosteuttaa esimerkiksi tuoksuttomalla Life Body & Soul -vartalovoiteella (jota voi muuten pitää vaikka jääkaapissa hellepäivinä, niin saa ihanaa viilennystä iholle), tai Life Body & Soul -arganöljyllä, joka kosteuttaa ihoa super tehokkaasti. Mikäli iho punoittaa auringossa oleskelun jälkeen, sitä on hyvä helliä Life Aloe Vera -geelillä, tai Life Aloe Vera -suihkeella. Molemmat on valmistettu Meksikossa luomuvalvonnan alaisuudessa (Aloecorp ja ÖKO) viljellyistä Aloe-kasveista. Geeli ei sisällä parabeenejä eikä mineraaliöljyjä.

Toivon kovasti, että kukaan meidän perheestä ei pala reissun aikana, ja uskon että ollaan ainakin melko hyvin suojauduttu palamista vastaan näillä eväillä. Tärkeintä on kuitenkin se hyvä suojautuminen vaatteilla ja hatuilla, sekä varjoon hakeutuminen. Mun käsityksen mukaan meidän hotellissa on ainakin osa lasten altaista katettu jollain tavalla, että pienet pääsevät varjoon leikin tiimellyksessäkin.

Vatsapöpöjen ehkäisy matkustaessa

Vielä on tuoreessa muistissa tämän kevään vatsatauti, ja se on kyllä viimeinen juttu mitä ihanalle, kovasti odotetulle aurinkolomalle kaipaa. Matkalle mukaan lähtevät Lifesta Balanssi-maitohappobakteerit, sekä lapsille Bioteekin Junior Probiootit, joita he ovat syöneetkin koko kevään. Mä en uskaltaisi edes lähteä reissuun ilman maitohappobakteereja, sillä kaikissa maissa on erilainen bakteerikanta, ja on tärkeää suojata vatsaa niillä hyvillä bakteereilla.

Tavallisten maitohappobakteerien lisäksi varaudutaan pahimpaan Lifen uudenlaisella Sporebiotic -valmisteella, jossa maitohappobakteerit ovat itiömuodossa (!!!). ”Itiöiden kyky selvitä toimintakykyisinä erilaisista olosuhteista on täysin omaa luokkaansa. Itiömuodossa bakteeri on tavallaan horroksessa ja muodostaa suojakseen erittäin vahvan kuoren kalsiumista ja aminohapoista. Tämän suojakuoren ansiosta itiöt kestävät erinomaisesti olosuhteita, jotka tavallisesti heikentävät bakteerien elinvoimaisuutta: lämpötilanvaihteluita, pitkäaikaista säilytystä ja happamia olosuhteita (esim. mahahapot).

Itiö ”tunnistaa” optimaaliset kosteus-, pH- ja lämpöolosuhteet, jolloin se sulattaa kuorensa ja aktivoituu.” (lähde: Life). Sporebioticia voi syödä säännöllisesti, tai sitten kuuriluontoisesti esimerkiksi vatsapöpön iskiessä. Mä niin toivon, että tätä pakettia ei tarvitse avata reissulla! Lisäksi sain testiin Pycnogenol Strong-valmisteteen näin pahimpaan allergia-aikaan, ja toivon saavani siitä apua siitepölyallergian oireisiin luonnollisesti.

ALEKOODI LIFE-TUOTTEISIIN

Muistuttelen teitä koko vuoden kestävästä huikeasta alekoodista: Koodilla sandwich saatte 20% alennuksen kaikista kaikista normaalihintaisista Lifen oman Life-tuotesarjan tuotteista vuoden loppuun saakka. Koodi on voimassa sekä Lifen verkkokaupassa, että Lifen kaikissa myymälöissä koko tämän vuoden ajan. Lifen oma tuotevalikoima on todella kattava, tässä postauksessa kerrottujen tuotteiden lisäksi siihen kuuluu yli 60 muuta tuotetta, kuten luonnonkosmetiikkaa. 

HINTADIEETTI-TARJOUSKAMPANJA LIFE-MYYMÄLÖISSÄ:

Life-myymälöissä ja verkossa on tällä viikolla meneillään Hintadieetti-kampanja, minkä ajan Lifessa on monia isoja tarjouksia joka päivä! Koko Hintadieetti -tarjousviikon ajan (14.-20.5.) tarjouskampanjassa on alennuksessa  postauksessa mainitut Balanssi, Aloe Verat sekä Arganöljy. Life Aurinko Plus on torstaista (17.5.) eteenpäin tarjouksessa. 

Nyt me sitten vaan odotellaan lomaa, syödään beetakaroteenia ja nautitaan näistä uskomattomista helteistä täällä Suomessa. Ehkä nämä jatkuvatkin sinne asti että ollaan lähdössä lomalle? Se vasta olisi paras kesä! Ihanaa iltaa kaikille <3

Mä rakastan Ottoa siksi, että jos mä pyydän sitä laittamaan mun puhelimen lataukseen, se ei koskaan kysy multa missä mun puhelin on, vaan etsii sen itse. Koska se tietää, että mä en tiedä, ikinä. Mä rakastan Ottoa, koska se laittaa aina illalla kahvinkeittimen valmiiksi, että mä saan aamulla kuumaa kahvia heti herättyäni. Mä rakastan Ottoa, koska se auttaa mua aina kun tarvitsen apua, oli kyse pienestä tai isosta asiasta. Mä rakastan Ottoa, koska se kuskaa meitä joka paikkaan, eikä koskaan valita, vaikka ei sitä aina varmasti kiinnostaisi lähteä mukaan johonkin mun hömpötykseen. Mä rakastan Ottoa, koska se tuntee mut niin täydellisesti ja osaa lukea mua kuin avointa kirjaa.

Otto tietää usein millä fiiliksellä mä oon ennen kun ees itse tiedän sitä. Ja ei, tää ei oo nyt mikään ”mulla on ne mielipiteet ja Otolla ne faktat” -juttu jos ootte Temppareita katellut. Vaan jos mä vaikka stressaan jotain, ja yritän väittää itselleni että en muka stressaa, niin Otto kyllä näkee mun läpi. Ja sitten me puhutaan, ja sitten mä en oikeesti stressaa enää. Ja jos mielipiteistä ja faktoista puhutaan, niin niistä me keskustellaan tosi usein.

Sitäkin mä rakastan, että Oton kanssa voi oikeesti keskustella ihan mistä vaan. Otto ei oo tyyppinä sellainen, joka perustaisi ajatuksensa mielipiteille tai stereotypioille, vaan faktoille. Se ei jää jumittamaan ennakkokäsityksiin, vaan on valmis muuttamaan ajatuksiaan paremman tiedon perusteella. Sitä mä arvostan, enkä voisi kuvitella olevani minkään muunlaisen ihmisen kanssa yhdessä. Viisi vuotta sitten oltiin molemmat vielä jääräpäisempiä, mutta onneksi ollaan molemmat opittu, että se oma mielipide ei aina ole se oikea.

Me luetaan molemmat tosi paljon, ja keskustellaan siitä mitä me luetaan. Joskus luetaan samoja juttuja, mutta yleensä aivan eri asioita. Se on tosi piristävää, kun sitten molemmat voi kertoa toisilleen ihan erilaisia asioita. Mun maailmankuva on avartunut ihan uskomattoman paljon sinä aikana kun me ollaan seurusteltu. Toki siihen vaikuttaa paljon se, että ikää on tullut tässä samalla seitsemän vuotta lisää, ja lapsia kolme. Mutta väitän, että suuri osa on myös sillä, että me ollaan aina juteltu niin paljon, ja myöskin tultu tähän parisuhteeseen ja vanhemmuuteen aivan erilaisista lähtökohdista. Meillä on ollut paljon erilaisia näkemyksiä ja keskusteltavaa. Niiden näkemysten pohjalta me ollaan luotu meidän parisuhde ja vanhemmuus sellaiseksi kuin se nyt on, yhdessä. Me ollaan yhdistetty meidän kokemukset ja arvot, ja luotu ne omat tavat toimia, jotka sopii just meille.

Mä rakastan Ottoa, koska se puhuu niin kauniisti meidän lapsille ja mulle, ja tekee aina parhaansa sekä isänä, että puolisona. Siihen voi aina luottaa, jos se jotain lupaa niin se myös pitää sen. Mua ei oo ensimmäisten viikkojen jälkeen jännittänyt koskaan kertoa Otolle mitään. Silloin kyllä jännitti, kun ekan kerran kerroin olevani raskaana, mutta se olikin ensimmäisten viikkojen aikana. Sen jälkeen ihan sama mistä asiasta on ollut kyse, mä oon tiennyt että voin sanoa sen ihan milloin vaan.

Eniten mä rakastan Ottoa siksi, että se on aina uskonut meihin kahteen. Se ei koskaan ole kuitannut mitään sillä, että ”tää nyt vaan on tällasta tää pikkulapsiaika ja ehditään me olla yhdessä sitten myöhemmin”.  Me ollaan aina pyritty aktiivisesti viettämään aikaa toistemme kanssa ja huomioimaan toisiamme, oli tilanne siinä ympärillä mikä hyvänsä. Otto ei koskaan ole antanut meidän unohtaa toisiamme, ei väsyneenä vastasyntyneen vanhempina, ei ruuhkavuosien keskellä, eikä tänä maanantaina kun aloitettiin yhdessä työpäivä seitsemältä aamulla, ja mun työpäivä loppuu tänään illalla klo 23 siihen että en jaksa enää naputella. Enkä ole mäkään. Tänäänkin me otetaan iltapalaa, katsotaan jakso Brooklyn 99:a, halitaan ja nauretaan yhdessä huonoille vitseille. Sitten me pestään yhdessä hampaat, kiivetään yhdessä portaat ylös yläkertaan, ja sanotaan toisillemme, että rakastetaan.

Kuvat: Oton sisko Edit: minä

Vaikka se täysillä yhdessäolo jää joskus siihen puoleen tuntiin myöhään illalla, me ollaan aina yhdessä. Me ollaan aina ME. Meidän parisuhde ei rakennu unelmatreffeistä fine dining -ravintoloissa, tai kahdenkeskisistä luksuslomista. Se yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunne syntyy ymmärtävästä katseesta, kun lapsi toteaa ravintolassa kovaan ääneen jotain huvittavaa. Se syntyy siitä tsemppiviestistä, minkä toinen laittaa aamulla, kun olet juuri saanut lapsen puettua ja laitettua rattaisiin ja lapsi ilmoittaa, että ”kakka”. Se syntyy siitä, että saat jakaa jokaisen tunteen toisen kanssa. Ne maailman suurimmat ilot, lapsen uudet taidot, omat haaveet ja saavutukset, niin suuret kuin pienetkin. Se syntyy siitä, että laittaa aina perheen kaiken muun edelle, ja siitä että molemmat tuntevat toisensa yhtä tärkeäksi osaksi perhettä ja parisuhdetta. Ja se syntyy siitä, kun voi sanoa toiselle, että ei jaksa enää, ja toinen ottaa kiinni ja jatkaa siitä mihin toinen on jäänyt. Me rakastetaan molemmat niin lujaa ja täysillä, että en ole koskaan epäillyt sitä sekuntiakaan.

Kiitos Otto kun oot just sä, ja kiitos kun elät tätä hullua elämää just mun kanssa. Mä lähetin viime viikolla yhtenä todella hektisenä päivänä Otolle edellä olevan viestin, ja sain takaisin ”kunhan vaan saan elää sitä sun kanssa.”. Meidän elämä on hullua, koska se on hullun siistiä, hullun täynnä rakkautta, onnea, iloa ja meitä. En vaihtaisi sitä mihinkään muuhun <3