Meidän mini täyttää huomenna 11 kuukautta, ja on alkanut nukkua aavistuksen rauhallisemmin ja pidempiä pätkiä öisin, kuin ennen. Tosin hän nukkuu niitä pidempiä pätkiä ennen kuin me tullaan nukkumaan. Sitten kun me tullaan nukkumaan samaan huoneeseen, hän alkaa heräilemään useammin. Eli se eka unipätkä omassa sängyssä saattaa kestää melkein viisikin tuntia jos hän on nukkumassa yksin, mutta sitten kun me tullaan samaan huoneeseen, alkaa säännöllisen epäsäännöllinen heräily, joka välillä on todella tiheääkin. Tämä on tuttua isommilta tytöiltä, myös heillä oli tämä sama vaihe suunnilleen samassa iässä.

Siksi ollaankin päätetty, että on aika siirtää vauvis omaan huoneeseen opettelemaan vähän eheämpien öiden nukkumista. Sitten kun yöt ovat kokonaisia, keskimmäinen muuttaa hänen kanssaan samaan huoneeseen, ja esikoinen saa oman koululaisen huoneen. Keskimmäinen odottaa tätä muutosta kaikkein eniten, ja hän on vauvan syntymästä asti kysellyt koska saa siirtyä yläsänkyyn  nukkumaan, ja muuttaa vauvan kanssa samaan huoneeseen. Ollaan kuitenkin sitä mieltä, että ei haluta vauvan katkonaisten öiden missään nimessä herättelevän muita kuin meitä vanhempia, ja siksi minityyppi saa ensin oppia nukkumaan kunnolla omassa rauhassa, ennen kuin yhteinen huone tulee kysymykseen.

Siihen asti isommat tytöt nukkuvat samassa huoneessa, jonka he halusivat viime syksynä, vaikka molemmilla olisi voinut olla ihan ikioma huone. Mehän kokeiltiin sitä ratkaisua silloin kun tänne muutettiin, että kummallakin oli oma huone. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että he yökyläilivät ihan joka yö, eli halusivat nukkua aina yhteisessä huoneessa siitä huolimatta, ja sotkut levittäytyivät sitten aina kahteen huoneeseen. Päädyttiin sitten siihen ratkaisuun, että heille tuli erikseen yhteinen nukkumahuone ja yhteinen leikkihuone. Nyt siis leikkihuone muuttuu vauvan huoneeksi, ja nukkumahuoneeseen järjestetään myös tilaa leikeille.

Tänään onkin ollut kunnon kodinmuutos-päivä, ja ollaan siirretty nyt pinnasänky vauvan uuteen huoneeseen, jota rakennetaan valmiiksi kokonaisuudeksi seuraavien viikkojen aikana. Ihanaa saada kokea tämä ”vauvan oma huone” -vaihe hetken aikaa, kun meillä ei ole ollut sellaista sitten esikoisen vauva-ajan. Isommat tytöt on aina olleet samassa huoneessa sen jälkeen, kun keskimmäinen lakkasi nukkumasta perhepedissä, joten sellaista varsinaista vauvan huonetta meillä ei ole ollut vuosikausiin.

Kuvissa näkyvissä huoneen lähtötilanne, ja valmiin huoneen esittelen sitten heti kun se tosiaan on valmis. 

Tehdään vauvan huoneesta sellainen, että se muuntuu sitten helposti myös hänen ja keskimmäisen yhteiseksi huoneeksi, eli mitään pysyviä ”liian vauvamaisia” muutoksia ei tehdä. Pidetään huone sellaisena että järjestystä on helppo sitten muuttaa tarpeen mukaan. Seinäkiinnitykset tehdään niin, että mikään ei ole sitten kerrossängyn tiellä kun se siirtyy huoneeseen. Mutta muutaman kuukauden ajaksi nyt ainakin saadaan rakentaa sellainen oikea ”nursery” jollaisia olen Pinterestissä ihastellut, ja katsotaan tilanne sitten uudelleen. Takaraja huoneiden muuttamiselle on elokuussa, kun esikoinen aloittaa koulun.

Meille sopii hyvin tällainen ratkaisu, kun rakastetaan muutenkin pyöritellä huonekaluja aina eri päin ja vaihdella järjestystä kerta toisensa jälkeen. Meidän koti ei ikinä tule olemaan valmis, koska se olisi meidän mielestä tylsää. Me rakastetaan tehdä muutoksia täällä, ja lapsetkin tykkäävät vaihtelusta kuulemma. Eihän sitä tiedä miltä yläkerran huonejärjestys näyttää vaikka vuoden päästä, kun lapset keksivät usein itsekin uusia ideoita huoneiden suhteen. Taitavat vähän tulla vanhempiinsa tässä asiassa.

Saa nähdä millainen vaikutus ratkaisulla sitten on yöuniin, ainakin isommilla tytöillä yöt ovat alkaneet muuttua vähemmän katkonaisiksi omaan huoneeseen muuton jälkeen. Tai no esikoinen nyt nukkui muutenkin kokonaisia öitä jo ennen puolen vuoden ikää (ja alkoi uudelleen heräilemään siinä 10kk iässä meidän vanhempien pyörimiseen yms), mutta keskimmäisellä vaikutus oli huomattava. Kuopus kyllä edelleen käy rinnalla öisinkin, mutta tosiaan vasta sitten kun me ollaan tultu samaan huoneeseen nukkumaan. Ja kyllä saa tulla jatkossakin sitten meidän viereen nukkumaan, jos (kun) heräilee omassa huoneessaan eikä saa uudelleen unen päästä kiinni ilman tissiä. Mutta katsotaan miten käy, voihan se olla että tällä ei ole uniin mitään vaikutusta, tai sitten onkin. Mitään unikoulua en ainakaan vielä ole pitämässä, katsotaan ensin onko tällä vaikutusta nukkumiseen, ja jos ei ole niin voi miettiä sitten 1v-synttäreiden jälkeen jotain muuta ratkaisua.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Ihanaa tammikuun ensimmäistä kaikille! Edellinen vuosi on paketissa, ja ensimmäinen sivu on käännetty vuodesta 2018. Meidän vuosi vaihtui rennoissa ja mukavissa tunnelmissa täällä Oulussa mun tädin luona. Saatiin meidän kanssa juhlimaan mun tädin perheen lisäksi myös mun äiti, sekä mun pappa. Meillä ei ollut sen suurempaa ohjelmaa, muuta kuin perinteinen hodaribuffet jolla herkutellaan melkein joka uusi vuosi, sekä perus tähtisadetikkuja ja raketteja. Me ei ostettu yhtään raketteja itse, mutta tädin mies oli panostanut ja saatiin ihastella toinen toistaan hienompia ilotulituksia. Ikkunasta näkyi hienosti myös monen muun raketit, kun tässä vieressä on iso kenttä jonne monet menivät ampumaan niitä. Käytiin ulkona katsomassa raketteja jo hyvissä ajoin illalla, ja loppuilta ihasteltiin ilotulitusta sisätiloista ikkunoista.

Lapset saivat leikkiä minikokoisilla ”confettitykeillä” joita ostin Flying Tigerista, ja ihanat säästäväiset lapset keräsivät confetit kerta toisensa jälkeen uudelleen, laittoivat confettitykkiin ja ampuivat taas ilmaan. Ihailtavaa viitseliäisyyttä. Valotikkulasit olivat myös kova hitti, oli itsekin pakko testata niitä ja olivathan ne nyt hauskat. Aamulla vielä kun heräsin, niin lasit loistivat yksin täällä pimeässä talossa.

Isommat lapset saivat valvoa, mutta nuorimmainen nukahti jo melko aikaisin yöunille, eikä häiriintynyt raketeista. Hän nukkui pisimmän unipätkänsä ikinä, melkein neljä ja puoli tuntia putkeen, ennen kuin heräsi ekan kerran. Se oli aika yllättävää, kun talon ympärillä kuitenkin paukkui jatkuvasti. Ehkä ”metelissä” oli turvallista nukkua, kun uni maittoi niin hyvin. Me aikuiset sinniteltiin että nähtiin vuoden vaihtuminen, ja puoli yhdeltä olinkin jo tyytyväisenä unten mailla. Ei vaan pysty valvomaan enää niin pitkään mitä joskus ennen, enkä kyllä haluakaan. Siinä oli ihan tarpeeksi että sai pussata Ottoa vuoden vaihtuessa. Oli ihan parasta herätä pirteänä uuteen vuoteen ja päivään, yhdessä meidän nauravaisen kuopuksen kanssa.

Juhlittiin vuoden ensimmäistä päivää käymällä luistelemassa, sekä ravintolassa porukalla syömässä. Tämä oli keskimmäisen ensimmäinen kerta luistelemassa, sillä viime talvena kun hän oli 3-vuotias, en itse pystynyt luistelemaan ollenkaan kun olin viimeisilläni raskaana, tai juuri synnyttänyt. Mutta nyt päästiin kokeilemaan, ja pienen tasapainon hakemisen jälkeen se alkoi sujumaan oikein hyvin. Loppureissusta hän jo pysyi itsekseenkin pystyssä ilman tukea, wau! Sai olla äiti ylpeänä, miten hän hienosti kerta toisensa jälkeen nousi uudelleen pystyyn, ja kysyi vielä että tullaanhan huomenna uudelleen. No todellakin!

Mielettömän ihanaa uutta vuotta 2018 vielä kerran teille kaikille, sekä kiitos ihanista viesteistä ja uudenvuoden toivotuksista <3

Heippa ihanat!

Huomenna aamulla ilmestyy joulukalenterin viimeinen luukku, ja sitten se on siinä: JOULU! Joulu, jota on fiilistelty innolla, laskettu öitä, toivottu ja luotu odotuksia. Vaikka mäkin täällä joulua hehkutan, ja olen sitä kovasti odottanut, en halua ottaa siitä liikaa paineita. Tiedän jo etukäteen, että kaikki ei varmasti mene jouluaattona ihan oppikirjan mukaan, ainakaan meillä. Me ollaan vähän tällaisia sähliä, ja aina joku menee vähän sinne päin. Se on ihan ok, enemmänkin kuin ok. Joulun ei tarvitse olla millään mittapuulla täydellinen, meille se on täydellinen kun saadaan olla yhdessä.

Jouluna ei kannata kiristellä hermoja jos joku jouluruoka ei onnistu, joulupukki on vähän myöhässä (tai 20min ajoissa niin kuin meidän pukki viime vuonna joka tuli kesken ruokailun), jollekin tulee flunssa tai jos lapset ovat tavallista rauhattomampia. Heillä on aivan hitsin jännä päivä kuitenkin, jouluaatto! Silloin pitää ymmärtää vähän tavallista enemmän hillumista, kyllähän sitä itsekin muistaa kuinka uskomattoman jännittävää se joulupukin odottaminen oli. Täytyy silti kehaista omia lapsia, ja todeta että he kyllä ainakin edellisinä jouluina ovat olleet kärsivällisempiä kuin itse olin lapsena, vaikka innoissaan toki ovatkin.

Vähän niin kuin onnellisuus, on joulu myös pitkä matka, eikä pelkkä määränpää. Koko tämä odotus ja valmistautuminen, ja ne pienet hetket ovat joulu. Paketoiminen glögimukin kanssa yömyöhällä, joulukalentereiden avaaminen, porkkanalaatikon paistaminen, joulumarkkinoilla käyminen, joulukorttien lähettäminen, herneiden liottaminen ja kinkun kuorrutus. Vaikka siihen yhteen päivään ladataan paljon odotuksia, täytyy muistaa että meillä on ollut jo ihan mielettömän ihana joulu tähän asti, eikä joulu ole vain se yksi päivä. Joten jos aattona joku menee vähän sinne päin, niin sitten menee. Se ei ole sen kummempaa.

Huomenna aamulla päälle napsautetaan Joulupukin Kuumalinja, laitetaan riisipuuro hellalle kiehumaan, ja aletaan valmistautua pukin tuloon ja joulun kohokohtaan meille aikuisille, eli ruokailuun. Jouluruuat ovat valmiina huomenna viimeisteltäviä tuoresalaatteja ja jälkkäreitä lukuunottamatta, kattaus on aloitettu, pöytäliinat silitetty ja vaatteet valittuna. Paitsi kinkkukin on vielä kesken, se pitää vielä kuorruttaa ja kastike tehdä valmiiksi mummun reseptillä. Aattoaamun paketit sentään odottavat jo lapsia kuusen alla, he kun hipsuttelivat äsken nukkumaan. Esikoisen sanoin ”jouluaattoa edeltävänä iltana on parempi mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa sitten hyvillä yöunilla odotella joulupukkia ja viettää kivan päivän”. Hän on kuulkaa fiksu tapaus, täytyy ottaa mallia, ja yrittää päästä itse nukkumaan myös ajoissa tänään, kinkkupuuhista huolimatta.

Tästä joulusta tulee ihana, mä olen siitä varma. Ainiin, jännitetään täällä myös yhtä aika isoa ja monta vuotta odotettua juttua: esikoisella heiluu ensimmäinen hammas. Irtoaakohan se tänä jouluna jo?! Ollaan koko perhe ihan innoissaan tästä suuresta merkkipaalusta.

Maailman ihaninta jouluaattoa kaikille, muistakaa tsekata jossain välissä joulukalenterin viimeinen luukku! <3

Olen saanut hurjasti kysymyksiä meidän bataatti-vuohenjuustolaatikon ohjeesta, ja tässä se nyt tulee, pahoittelut siitä että ohje jäi aavistuksen viime tippaan. Kuvamateriaali on postauksessa viime joululta, sillä meillä on laatikoiden paistopäivä vasta juuri tänään, kun luukku on jo ilmestynyt. Mutta toivottavasti ohje puhuu puolestaan! Me haluttiin joku supermaukas laatikko, ja vähän sellainen freesimpi kaveri klassikkolaatikoille, ja tämä bataatti-vuohenjuustolaatikko on monen vuoden maisteluiden ja erilaisten testailuiden tulos. Ensimmäinen ”uusi” joululaatikko, joka pääsee tokan kerran juuri samanlaisena meidän joulupöytään.

Bataatti-vuohenjuustolaatikossa on pehmeä maku, ja se on pähkinäkuorrutuksensa ansiosta ainakin mun mielestä tosi näyttävä ruoka, se tuo ihanaa vaihtelua joulupöytään. Vuohenjuusto on yksi meidän lemppariaineksia ruuanlaitossa, mutta laatikko toimii hyvin myös ilman sitä, silloin se on vähän makeampi, sillä vuohenjuusto itsessään on aika suolaista.

Bataatti-vuohenjuustolaatikko jouluksi

1kg bataattia

6 porkkanaa

(tai 1kg valmista bataattisosetta)

2 kananmunaa

1dl maitoa

1-2rkl voita

1/2tl suolaa

1pkt murustuvaa vuohenjuustoa

Pinnalle:

1ps pekaanipähkinöitä

1/2 dl ruokokidesokeria

40g voita

1 1/2 rkl vehnäjauhoa

cayennepippuria

suolaa

Kuori ja paloittele porkkanat ja bataatit suolalla maustetussa vedessä. Soseuta. Lisää soseen joukkoon munat, maito, voi ja suola, sekä pieneksi murustettu vuohenjuusto. Murskaa puolet pähkinöistä, ja sekoita pähkinämuru sokerin, voin ja jauhon kanssa ”crumbleksi”. Levitä seosta soseen pinnalle pieninä nokareina. Koristele kokonaisilla pekaanipähkinöillä, ja ripottele pinnalle cayennepippuria ja suolaa sopivasti. Paista uunissa keskitasolla n. tunnin verran 150 asteessa.  

Hurjaa, viimeistä viedään. Huomenna ilmestyy vielä joulukalenterin viimeinen, perinteinen luukku, tuttuun tapaan klo 06.00! Tsekatkaa ihmeessä se jossain vaiheessa. Nyt toivotan tsemppiä kaikille jotka meidän tapaan hääräävät tänään jouluaskareissa, tai muuten ovat sen tarpeessa. Huomenna on joulu, ihanaaa!!

Se olis keskiviikko, ja jouluun on enää NELJÄ yötä! Aivan ihanaa! Otolla on huomenna jo ensimmäinen vapaapäivä, ja me ollaan aloittamassa siis joulun kokkailurumbaa. Tänään illalla tiedossa on vielä viimeiset paketointitalkoot ennen aattoa, ja paketoitavana on ainakin vauvapulkka. Otto oli sitä mieltä että pulkkaa ei tarvitse paketoida mutta mä haluaisin laittaa senkin pakettiin, kun vaan tietäisi miten, hah!

Lapset ovat jääneet jo joululomalle, ja ollaan käyty katsomassa kaksi ihanaa joulujuhlaa. Toinen eskarilaisten juhla koulun suuressa juhlasalissa ja toinen päiväkodin pienessä jumppasalissa. Molemmat aivan ihania, ja esitykset niin hienoja. On suuri onni, että molemmat saavat niin laadukasta varhaiskasvatusta. Vähän meinasi tulla tippa linssiin kun tajusin että tämä oli esikoisen viimeinen joulujuhla päiväkoti-ikäisenä, ensi vuonna hän on jo iso ekaluokkalainen ja joulujuhlassakin esiinnytään koko koululle, eikä pelkille eskarilaisten vanhemmille! Niin jännittävää ja haikeaa samaan aikaan.

Mielettömän ihanaa että Otto sai muutaman päivän vapaaksi ennen joulua, niin saadaan viettää yhdessä melkein viikon joululoma, ennen kuin Otto menee välipäiviksi töihin. Uudenvuoden jälkeen meillä on toinen viikko lomaa, ja silloin reissataan Ouluun. Tavallaan meidän arki ei ole ehtinyt vielä edes kunnolla alkaa, kun päästään jo lomailemaan, kun Oton vanhempainvapaalta töihinpaluusta ei ole vielä niin pitkä aika kuitenkaan.

Toisaalta ihanaa aloittaa arki sitten ihan puhtaalta pöydältä ensi vuonna, ja ajatella että valon määrä lisääntyy koko ajan ja koko uusi upea vuosi edessä uusine mahdollisuuksineen. Olen niin innoissani ensi vuodesta, että en kestä! Kerron teille ensi vuoden suunnitelmista lisää joulun jälkeen, kunhan on ensin käyty tämä vuosi läpi vuosikatsauksessa. Blogissa ei ole luvassa minkäänlaisia muutoksia siis, mutta muita jänniä työjuttuja mulla on kyllä tiedossa, ja niitä odotan jo innolla!

Otettiin tänään jo kinkku aamulla sulamaan, ja huomenna on vuorossa jouluruokaostokset, huhhuh. Onneksi mun äiti on täällä, niin ajateltiin olla oikein hurjia ja lähteä vain yhden lapsen kanssa kauppaan, ja jättää isommat kotiin mummun kanssa leikkimään. He nauttivat huomattavasti enemmän mummun kanssa hengailusta, kuin jättimarketissa kilometrin mittaisen ostoslistan kanssa kiertelystä. Kuopus tosin tykkää siitäkin, kun voi vaan ihmetellä rattaistaan ihmisiä, tai näperrellä lelua. Ennen ostoksia ollaan menossa huomenna esikoisen kummisedän ja Oton kanssa lounaalle, ajateltiin piipahtaa Döner Harjussa pitkästä aikaa.

Joulukuu on ollut intensiivinen ja täynnä touhua, mutta sujunut silti tosi kivasti. Ihan mahtava fiilis hiljentyä pian joulun viettoon! Tämän vuoden joulukalenteri blogissa on saanut ihan super positiivisen vastaanoton, ja sitä on ollut ilo tehdä. Kiitos hurjasti teille kaikille kommentoineille, ja muilla tavoin palautetta antaneille. Teidän kanssa on parasta valmistautua jouluun!

Ihanaa iltaa kaikille <3