Moikka! Takana on tosi kiva viikonloppu, joka piti sisällään sekä kivaa tekemistä, että rentoa löhöilyä kotona. Voisin siis sanoa että juuri mun lemppari viikonloppu, kun rakastan sekä touhuta, että ottaa rennosti. Perjantaina meillä oli ystäväperhe kylässä koko päivän ja lapsilla riitti leikkiä ja touhua iltaan saakka, ja me aikuiset höpöteltiin ja laitettiin yhdessä ruokaa, eikä unohdettu pulliakaan. Pullat tosin tulivat kyllä pakasteesta, niinkun meillä aika usein, mutta hyviähän nekin ovat. Illalla katsottiin vaan telkkaria ja mentiin aikaisin nukkumaan.

Eilen käytiin kuopuksen yksivuotiskuvauksissa Annina Segermanin studiolla Vallilassa, enkä malta odottaa millaisia ihania kuvia sieltä tulikaan! Meidän aamu oli kyllä sellaista sähellystä kun koitin saada kaikki kolme tyttöä valmiiksi kuvauksia varten ja itseni siinä samalla (kun otettiin myös perhekuva). Lopulta siinä kävi niin että meikkasin itseni vasta automatkalla, ja ehdittiin nippanappa muutama minuutti myöhässä, huh.

Kuvauksissa oli hauskaa, ja Annina oli aivan hurmaava tyyppi. Meidän kohta-yksi-vee oli kyllä varsin vallattomalla tuulella, ihanan iloinen, mutta joka paikkaan olisi pitänyt päästä tutkimaan. Paikallaan pysyminen ei kuulunut suosikkipuuhiin, mutta kyllä uskon että saatiin silti ihania kuvia. Studio oli aivan ihana paikka, ja oli kivaa käydä kuvauksissa.

Kuvausten jälkeen käytiin tekemässä ruokaostokset viikoksi eteenpäin, ihan parasta että sekin on taas viikoksi hoidettu ja nyt ei tarvitse miettiä kauppahommia ollenkaan. Joku kerta olen ajatellut kokeilla jotain kauppakassi-palvelua, että tekisin ostokset etukäteen verkosta ja vaan noutaisin sitten ruuat. Se on varmasti ihan mahtavan helppoa. Ehkä ensi viikko on se viikko kun innostun kokeilemaan? Jotenkin vaan sitä aina tulee ennemmin lähdettyä sinne kauppaan, kun tutustuttua uuteen tapaan tehdä ostokset. Ruokakassipalveluhan meillä on monesti ollutkin käytössä ja ollaan siitä tykätty, mutta koko viikon kaikkia ostoksia jugurteista leipiin yms. en ole vielä tehnyt etänä koskaan. Saa kertoa kokemuksia kauppakassipalveluista jos ootte testanneet!

Kauppareissun jälkeen Zeldan kummisetä tuli meille kylään, ja vietettiin hänen kanssa iltapäivää siinä samalla kun kokkailtiin ja puuhasteltiin muutenkin. Illalla lasten mentyä nukkumaan herkuteltiin Oton kanssa juustoilla, ja katsottiin leffaa Elisan Vuokraamosta. Ihanan rento lauantai.

Ja tänään on sitten ollut mukava sunnuntai. Aamulla Otto heräsi lasten kanssa, ja itse nukuin kymmeneen asti! Mitä luksusta, sen jälkeen oli todellakin uudelleensyntynyt olo, kun olin mennyt illalla nukkumaankin jo ennen puolta yötä. Yötä toki pilkkoivat yöherätykset minityypin kanssa, mutta silti sain nukkua yhteensä tosi pitkän yön, ja se teki kyllä hyvää. Saankohan tänään unta ollenkaan kun nukuin niin pitkään?!

No, sitä on turha murehtia etukäteen, jos en saa, niin luen sitten kirjaa sängyssä, se vasta luksusta onkin. Siitä on nyt reilu viikko kun kuopus muutti omaan huoneeseen nukkumaan (ja nukkuu siellä yleensä aamuyöhön asti, ennen kuin tulee meidän viekkuun), ja on niin ihanaa kun voi taas illalla pitää valoa päällä makkarissa ja lukea kirjaa. Niiin parasta, mä rakastan lukemista ennen nukkumaanmenoa, ja nyt olen taas lukenut joka ilta. Yleensä nukahdan niin että kirja on vielä mulla käsissä (tai naamalla), ja Otto siitä sitten nostaa ystävällisesti kirjan pois ja sammuttaa valon. Mutta oikeesti, aivan ihanaa!!

Apua, ajauduinpas sivuraiteille nyt, kun aiheena oli tämä päivä. Aamulla heräämisen jälkeen oli ihana fiilis, ja aurinko paistoi.  Me päätettiin lähteä päiväksi Oton perheen luokse Graniin ja siellä vierähtikin monta tuntia, ulkoillessa ja hengaillessa. Tosi kiva päivä ja lapset saivat purkaa hulluna energiaa puistossa, ja kävelyllä.

Kiitos muuten kaikille farkkusuosituksista, niitä on tullut ihan hurjan suuri määrä! Ainoa on vaan että aika todella tasaista tuntuu olevan eri merkkien kesken, ja musta tuntuu että oon vaan enemmän sekaisin kuin ennen postausta, että mitä lähden ostamaan! Kun niin erilaisia kokemuksia monella samoistakin merkeistä, toiset kehuu ja toisilla ollut ihan huonot. Mutta kokeilemallahan se selviää, mikä itselle sopii parhaiten. Nyt ainakin tiedän mitä lähden kokeilemaan, ja katson sitten sen pohjalta lisää.

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille <3

Kun perustin yritykseni puolitoista vuotta sitten, mä listasin jo silloin toimialakseni myös sosisaalisen median konsultoinnin, ja sisällöntuotannon muille yrityksille. Tarkoituksena oli nimittäin, että sitten kun kuopus lähestyy kahta vuotta, eli ensi vuoden alussa, voisin pikkuhiljaa alkaa hankkimaan itselleni oman firmani ulkopuolisia asiakkaita.

Tulevaisuudessa aioin alkaa tuottamaan sisältöä myös muiden yritysten tarpeisiin, ja konsultoimaan sosiaalisen median  asioissa, sisällöntuotannossa, bloggaamisessa ja someyhteistöissä. Käytännössä samaa hommaa mitä tein ennen kolmatta raskautta, mutta vaan oman yritykseni kautta ja useammille yrityksille. Nyt kuitenkin kävi sillä tavalla, että mulla onkin ensimmäinen asiakas jo NYT, vuotta etuajassa.

Jep, niin siinä vaan kävi, että kun mua pyydettiin pari kuukautta sitten, en voinut enkä halunnut sanoa ei, vaikka en sillä hetkellä tiennytkään, että miten saan kaikki arjen palaset loksahtelemaan kohdalleen. Ja jos totta puhutaan, en ihan vieläkään tiedä, sillä olen juuri aloittanut homman vuoden alusta. Teen jatkossa 40 tuntia kuukaudessa töitä yritysasiakkaan tarpeisiin, ja se on ihan mahtavaa, virkistävää ja juuri sitä mitä olen kaivannut. Se fiilis, kun saa tehdä kaikkea sitä mitä rakastaa, mutta ei tarvitse vastata siitä omalla persoonallaan ja omalla henkilökohtaisella elämällään, vaan saa keskittyä olennaiseen! Voin kertoa että se on jotain ihan uskomatonta, voimaannuttavaa ja ihanaa. Ja samalla siitä saa energiaa ja inspiraatiota, ja sellaista objektiivista suhtautumista myös tähän omaan blogiin ja sen tekemiseen.

Meidän hoitokuviot ei siis toistaiseksi muutu mitenkään, eli minä olen edelleen kotona kuopuksen kanssa, ja taiteilen tätä työpalapeliä jotenkin siinä samalla päiväuniaikoina, iltaisin ja viikonloppuisin, ja Otto käy normaalisti omissa päivätöissään. Jos tuntuu että aika loppuu kesken, niin sitten olen miettinyt osa-aikaisen assarin palkkaamista itselleni, joka hoitaisi kaikkia niitä juoksevia asioita, joihin mulla kuluu myös paljon aikaa. Mutta katsotaan miten tämä tästä lähtee sujumaan, toistaiseksi ainakin ihan hyvin.

Tarkoitus siis on että kuopus menee osa-aikaisesti dagikseen aikaisintaan vuoden kuluttua keväällä, ja siihen asti en kyllä pysty ottamaan enää yhtään nykyistä enempää työtä vastaan vaikka kuinka innostuisin. Mutta musta on tosi mahtavaa ja upeaa ja hienoa että mut haluttiin juuri tähän hommaan juuri nyt, ja on suuri etuoikeus saada tehdä sitä. On myös tosi hyvä pitää yllä kokemusta myös oman blogin (ja somen) ulkopuolisesta sisällöntuotannosta, kun tarkoitus on kuitenkin tehdä sitä jatkossa sitten enemmänkin.

Ensimmäiset työtunnit on jo tehty, ja mulla on niin loistava fiilis tästä! On suuri etuoikeus saada tehdä työkseen juuri sitä mistä nauttii kaikkein eniten, ja vielä kahdella eri tapaa. Sekä omaa blogia ja somea, että sitten toisille asiakkaille. Mun mielestä nämä kaksi täydentävät toisiaan ihan täydellisesti, ja hyödyttävät myös. Esimerkiksi tässä yritysasiakkaan tarpeisiin asioita selvitellessä olen oppinut monta sellaista uutta juttua, joita en muuten olisi välttämättä huomannutkaan, ja ne hyödyttävät myös omissa henkilökohtaisissa töissäni. On myös hauskaa, kun saa tehdä jotain ihan täysin eri tyylillä kuin sitä omaa blogia, johon on hioutunut itselle se tietty tyyli josta ei halua liikaa poiketa. Sekin avartaa ajatuksia ja inspiroi!

Saan kyllä olla kiitollinen siitä, että työkuviot on näin hyvällä mallilla, ja todella olenkin. Hienojen mahdollisuuksien lisäksi olen kuitenkin kaikkein eniten kiitollinen siitä, että pystyn tekemään kaiken kotoa, ja joustavasti omien aikataulujeni mukaan. Se on pikkulapsiarjessa aivan korvaamattoman arvokas juttu. Tästä vuodesta voi tulla kyllä aika timanttinen, kun se on alkanut jo näin hienosti! Ainakin mä uskon ja toivon niin.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Heräsin: 50 minuuttia liian myöhään, nukuin siis ihan kunnolla pommiin. Ainakaan vielä omaan huoneeseen siirtymisellä ei ole ollut merkittävää vaikutusta yöunien parantumiseen, ja tämä ensimmäinen arkiviikko onkin ollut sellainen silmäpussien kasvattaja että moro vaan. Mutta hei – plussaa siitä, että sain tänään 50 minuuttia pidemmät yöunet kuin olisin muuten saanut, se tekee jo ihmeitä! Ja kerkesin ajoissa ja jopa meikattuna aamun pressitilaisuuteen, joka meni loistavasti. Jotenkin sitä aina sitten kuitenkin jotenkin saa itsensä laitettua ja kaiken valmiiksi, kun on pakko, vaikka normaalisti siihen olisinkin tarvinnut sen 50 minuuttia enemmän.

Söin aamiaiseksi: croissanttia, ananasta, mustikoita ja ison kupin hyvää kahvia siellä samaisessa pressissä. Kylläpä olinkin kaivannut croissantteja, en ollut pitkään aikaan syönyt yhtään.

Tapasin: tilaisuudessa monta ihanaa kaveria ja tuttua, sekä uusia tyyppejä, ja sen jälkeen ystäväni, jonka kanssa käytiin kahvilla. Hän teki musta myös työjuttujen tiimoilta haastattelun firmansa julkaisuun, mikä oli mahtavaa. Musta tuntuu että oon onnistunut vuosien varrella ympäröimään itseni ihan mielettömän inspiroivilla ja ihanilla tyypeillä, joiden kanssa tsempataan toisiamme ja autetaan myös kaikissa mahdollisissa urajutuissa missä pystytään. Myös itse pyrin aina nostamaan kavereita esiin kun mahdollista, ja auttamaan aina kun voin.

Nauroin: koska olin vaihtamassa vaippaa meidän vauvalle kahvilan lastenhoitohuoneessa/ainoassa vessassa, ja vauva päätti koko reissun ajan pitää sellaista aavistuksen kyseenalaista ”ääh aah” -ääntä ja kiljahtelua. Kun tultiin vessasta ulos, ovella omaa vuoroaan odotti vanha pappa joka totesi ” Ai se olikin vauva, minä jo mietin että mitä siellä vessassa oikein tapahtuu kun tuollainen ääni kuuluu”. Nauroin vedet silmissä kun pääsin takaisin kahvilan pöytään. Pappa luuli että vessassa harrastettiin jotain ihan muuta kuin vaipanvaihtoa.

Siivosin: joulukuusen pois. Päätettiin Oton kanssa, että mehän ei yhtään sekuntia tuhlata lomapäivistä lasten kanssa jollekin joulukuusen keräämiselle, joka meidän koristemäärällä vei puolitoista tuntia. Se tuntui niin turhalta verrattuna vaikka lautapeleihin, Heurekaan tai ulkoiluun loman aikana, että keräsin kuusen pois vasta tänään kun isommat lapset olivat hoidossa ja eskarissa. Kylläpä olohuoneeseen tuli taas lisäneliöitä, siirrettiin nyt leikkinurkkaus siihen missä kuusi on ollut viimeisen kuukauden.

Ostin: sinistä hiusväriä, en itselleni vaan Otolle. Musta tuntuu että mun oma jännien hiusten kuume vaan pahenee kun Otto halusi laittaa omat hiuksensa vähän jännittävämmiksi. Pinterestboardi on täynnä shokkivärejä ja kaikkea mahdollista, vaikka kesällä vannoin pysyväni ikuisesti tässä luonnollisen blondissa. Hah. Katsotaanpa mitä tästäkin tulee.

Touhusin lasten kanssa: ruokapöydän äärellä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tehty ruokaa, vaan sotkettiin shampoolla, perunajauholla ja elintarvikevärillä. Tarkoituksena oli tehdä ”limaa” mutta siitä tulikin silkkisen sileää ja ihanaa muovailuvahaa, joka purkitettiin talteen myös seuraavia muovailuja varten. Muovailuvahamaista tuli kun sekoitin 1/3 shampoota ja 2/3 perunajauhoa, ja lisäksi lapset kaatoivat sekaan teelusikallisen elintarvikeväriä. Meillä on kaappi täynnä ”oikeaa” muovailuvahaa, mutta jotenkin siinä oli niin ihana fiilis kun tehtiin sitä itse ja sotkettiin yhdessä, hah. Meidän sotkuja näkyvissä mun instastoriesissa huomiseen asti (@iinalaura).

Herkistyin: Kun laitoin lapsia nukkumaan, ja eskarilainen muisteli kolme vuotta sitten hukkaamaansa pehmoleluleopardia. ”Se merkitsi mulle tosi paljon. Sillä oli ihana elämä mun kanssa, mutta nyt sillä on varmasti hyvä olla jonkun toisen lapsen kaverina joka on löytänyt sen.” Aivan mielettömän hienosti ajateltu <3

Aamulla kun mä avasin silmät klo 07.10 ja tajusin että meidän pitää istua autossa liikkeellä tasan puolen tunnin päästä (ja olin eka joka heräsi), mua vähän kylmäsi. Mutta tästähän tuli tosi hieno ja ihana päivä, ja niin hyvin ehdittiin aamullakin, että saan kyllä olla ainakin vähän ylpeä. Toivottavasti teillä on ollut ihana keskiviikko!

Tänään jatkui taas loman jälkeen eskari ja päiväkoti isommilla tytöillä, ja arki on pikkuhiljaa käynnistymässä. Otolla on kuitenkin vielä tänään ja huomenna lomaa, niin olen pitänyt tänäänkin sellaisen tehokirjanpitopäivän että oksat pois! Hyvä että olen saanut hommia hoidettua, ja vuoden voi aloittaa puhtaalta pöydältä jälleen. Me käytiin viimeisen lomapäivän kunniaksi eilen lasten kanssa Heurekassa ja voi vitsit meillä oli kivaa siellä!

Me annettiin lapsille muutama vaihtoehto mitä tehdä vikana lomapäivänä (luistelu, leffateatteri tai tiedekeskus Heureka) ja he valkkasivat näistä vaihtoehdoista Heurekan, kun luistelemassa oltiin jo käyty monta kertaa ja leffateatterikin on jo nähty. Mentiin Heurekaan iltapäivällä, ja siellä oli paljon muitakin ihmisiä mutta silti mihinkään ei tarvinnut jonottaa minuuttia kauempaa, jos edes sitä.

Heurekassa oli käynnissä klassikkonäyttelyiden lisäksi seitsemän sisarusta tulevaisuudesta -näyttely, josta meidän lapset tykkäsivät kovasti, sekä Tartunta-näyttely joka oli mielenkiintoinen mutta lasten mielestä myös vähän turhan jännittävä, ja siellä ei oltukaan niin kauaa kuin muissa. Eniten aikaa vierähti varmaan klassikkonäyttelyissä, mutta tuo Tulevaisuus-näyttely oli tosi jännittävä ja hauska myös, ja siellä oli paljon hauskoja tehtäviä. Lapset pystyivät osallistumaan tosi paljon ja siellä oli mun mielestä tosi hyvin tekemistä 4- ja 6-vuotiaille ja meille aikuisille myös.

Oltiin Heurekassa suunnilleen kolme tuntia, ja se vierähti ihan siivillä. Myös vauvalle siellä on paljon katseltavaa vaikka mitään varsinaista vauva-aktiviteettia siellä ei olekaan. Me ei ehditty ollenkaan leffoihin, kun käytettiin niin paljon aikaa näyttelyissä ja Heureka meni kiinni jo kuudelta. Mutta tosiaan mun mielestä sieltä saa kyllä hyvin vastinetta lippujen hinnalle, ja tekemistä parhaimmillaan koko päiväksi jos kiertää ne leffat ja muut esitykset myös. Meille tuo kolme tuntia oli ihan riittävä, varsinkin kun mukana oli vauveli joka olisi halunnut kävellä ihan itse koko reissun, vailla minkäänlaista päämäärää tai edes selkeää suuntaa, hah. Hän muka niin pätevänä tepasteli siellä ympäriinsä. Illalla uni tuli samantien, taisi olla jänskä päivä.

Meillä oli kyllä tosi kiva loma sekä täällä että Oulussa. Oulussa nähtiin paljon mun sukulaisia ja ystäviä, vietettiin aikaa mun tädin perheen luona ja käytiin useampaan kertaan moikkaamassa mun rakasta pappaa. Ajomatkat sujuivat hyvin lasten kanssa, enkä niitä enää ole pitkiin aikohin jännittänytkään. Vauvakin on jo ihan konkari pitkillä matkoilla, ja lähinnä nukkuu, leikkii ja syö.

Me otettiin lomasta kyllä kaikki mahdollinen ilo irti, ja ihanaa kun ollaan saatu nauttia auringosta myös nämä viimeiset pari päivää. Tiedän että ollaan vielä kaukana keväästä, mutta aurinko tuo niin paljon energiaa että kyllä jo mulla ainakin on vähän kevättä rinnassa, haha.

Aivan ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Niin siinä vain kävi että jo 11 kuukautta on vierähtänyt ja meidän vauvan viimeinen vauvakuukausi on alkanut. Ensi kuussa juhlitaan 1v-synttäreitä, ou mai gaad. Samaan aikaan sekä hassua että outoa että hän täyttää 1 vuotta. Jotenkin hän on tuntunut niin pitkään jo niin isolta ja osaavalta, että tuntuu kummalliselta että vieläkin on kuukausi matkaa synttäreihin. Toisaalta taas on hullua, että siitä on muka pian vuosi kun hän syntyi. Kyllä te muut vanhemmat tiedätte tämän ristiriitaisen fiiliksen, kun aika kuluu kummallisen nopeasti.

On mieletöntä saada tutustua minityyppiin päivä päivältä enemmän, ja on ollut ilo huomata että omat ajatukset hänestä ovat osuneet ihan oikeaan jo aiemmin. Hän todellakin rakastaa musiikkia, tanssia ja rummuttelua niin kuin ajateltiin jo puolen vuoden iässä kun hän läpsytteli pöytää ja loisti kuin Naantalin aurinko aina musiikin soidessa. Nyt 11 kuukauden iässä hän tanssii ihan koko ajan, ja rakastaa soittaa omilla puisilla soittimillaan, jotka joulupukki toi. Rumpukapulat ja ksylofonin kapulat pysyvät hienosti kädessä ja hän soittaa niillä innoissaan. Ei tarvita kuin mainoksen musat, tai laulava leluauto, niin tämän tyypin lantio lähtee liikkeelle, toki Fröbelin palikat on vielä parempi. Hän itse rämpyttää myös musiikit päälle aina parkkitalosta jos ei muuta musiikkia ole tarjolla, että pääsee vähän sheikkaamaan. On muuten melko kovaääninen meidän parkkitalo, varsinkin siinä klo 6.30 aamulla.

Hänen lempiruokaansa on puuro, ja hän haluaisikin puuroa ihan joka aterialla. Aina kun kysytään onko nälkä, tai mennään kohti keittiötä, hän sanoo ”puuwoaa, puuwoaaa”, ja osoittelee kaappia josta hänen puuronsa löytyy. Vaikka hän rakastaa nimenomaan puuroa, hän syö kyllä reippaasti kaikkea muutakin, sekä ihan itse, että syötettynä. Ollaan siirrytty suurimmaksi osaksi siihen että hän syö samaa ruokaa kuin me (toki ilman suolaa ja vähemmillä mausteilla). Itsetehdyistä ruuista lemppareita on ainakin spagetti bolognese, ja kana ja riisi. Hän rakastaa avokadoa, kurkkua, banaania, paprikaa, persimonia ja klementiiniä. Apinaeväs sen sijaan ei vieläkään ole kovin suuri hitti, vaikka aina välillä sitä yritän tarjota. Isommat tytöt tykkäävät siitä. Hapanmaitotuotteita ollaan aloitettu pienillä määrillä, ja hyvin tuntuvat maistuvan. Maustamaton jugurtti on ihan lempparia myös.

Rintamaitoa menee edelleen useamman kerran vuorokauden aikana, päivällä aina ennen unia ja silloin kun siltä hänestä tuntuu, ja yöllä sitten 1-5 kertaa. Onneksi hän tykkää myös tosi paljon juoda vettä, ja osaa hienosti juoda ihan tavallisesta mukista. Imetyshetket eivät päivällä ole enää kovin rauhallisia, hän yleensä seisoo tai jumppailee jotain omiaan samalla, ja läpsyttelee mua. Illalla ja yöllä hän rauhoittuu rinnalle vielä ihan eri tavalla.

Hän ymmärtää tosi hyvin puhetta, nyökkää aina myöntävän vastauksen tosi painokkaasti, mutta ei osaa vielä puistaa päätään eikä sanoa ei. Ymmärtää tosi hyvin sellaisia juttuja kuin “ tuotko kaken äidille” (tuo kaken, nyökkää ja sanoo kiitti), “vietkö vaipan roskiin” (vie vaipan roskiin), “onko kiitti?” (on syönyt ruuan valmiiksi ja nyökkää ja sanoo kiitti), luetaanko kirjaa? (hakee kirjan ja nyökkää), “missä koira?” (osoittaa kirjasta koiraa ja sanoo hau), “soitetaanko mummulle?” (sanoo heti mummu, aammish ja nyökyttelee), “teetkö Zeldalle pop?” (tökkää isosiskoaan etusormella nenään ja sanoo pop). 

Sanavarastossa on tällä hetkellä jo paljon sanoja, sekä ensimmäinen kahden sanan yhdistelmä joka on niinkin arkipäiväinen kuin ”kakka pois”. Suomeksi sanoja tulee mm. kakka, kake, äiti, isi, armas, mummu, hau, miau, auto, leipä, puuro, vettä, namnam, vaippa, pipo, puppe (koira), titityy, näin, tänne hei, heippa ja jee. Ruotsiksi sanoja tulee vähän vähemmän, mutta kuitenkin mun mielestä tosi hyvin ottaen huomioon iän, ja sen että ruotsia kuulee paljon vähemmän. Ruotsinkielisiä sanoja on tällä hetkellä pappa, lampa, apa, tacktack ja titta. Hän sanoo isille tacktack ja äidille kiitti, muuten hän käyttää lähinnä vain jommankumman kielistä versiota. Esim ei sano koskaan lamppu vaan aina lampa, eikä sano apina vaan aina apa.  

Päiväunia vauva nukkuu yleensä kahdet, mutta vähän siitä riippuen missä ollaan ja mitä tehdään, autoon nukahtaa lähes aina yli 20min matkoilla. Yöunilla pisin pätkä on tähän mennessä ollut viisi tuntia, mutta vaihtelee hieman joka yö. Pari yötä sitten muutti omaan huoneeseen nukkumaan. Yöunille hänet nukuttaa aina Otto, joka toimii tosi hyvin, ja se oli ensimmäinen juttu joka alkoi parantamaan unen laatua ja pituutta. Hän yleensä nukahtaa itse omaan sänkyyn, mutta niin että Otto on kaverina siinä vieressä. 

Hän oppi kävelemään vuoden toisiksi viimeisenä päivänä, ja kävely on korvannut konttaamisen lähes kokonaan. Ei välttämättä konttaile enää edes joka päivä. Hassua miten nopeasti tämä muutos tapahtui. Hän kävelee melko tukevasti myös kengät jalassa, mutta kunnon toppakamppeissa on vielä vähän hutera meininki.

Hampaita minillä on nyt viisi kappaletta, kaksi alhaalla ja kolme ylhäällä. Ja voi kyllä niitä tehtiinkin oikein antaumuksella joulukuussa. Nyt on menossa vähän rauhallisempi hammasjakso onneksi.

Hän on kova hauskuuttamaan ja yrittää aina saada meidät nauramaan. Hän rakastaa antaa märkiä pusuja ja lukea kirjoja. Lempparileluja on parkkitalo, laulavat autot ja nukkevauva. Isosiskot ovat hänelle tosi tärkeitä ja rakkaita tyyppejä, ja kaikkein mieluiten hän leikkii heidän kanssaan. Hän on tosi aurinkoinen tapaus, eikä suutu kovin helposti. Juuri nyt on kuitenkin menossa sellainen pieni eroahdistusvaihe, ja hän mieluiten pitää äidin näköpiirissä hereillä ollessaan, muuten alkaa harmittamaan.

On kyllä suuri etuoikeus saada olla äiti näin mahtavalle minityypille (ja kahdelle hurjan mahtavalle isommalle tyypille myös) <3