Heräsin: Klo 6.17. Pelättiin eilen että tästä yöstä ei tulisi kovinkaan kokonainen, kun 1v sai rokotuksia ja niistä nousi korkea kuume hetkeä ennen nukkumaanmenoa. Kuume onneksi laski panadolilla, ja vauva nukkui tyytyväisenä koko yön, eikä herännyt kuin 16 minuuttia tavallista aikaisemmin. Hän on nyt jo viikon verran herännyt joka aamu klo 6.33 minuutilleen, ja olen alkanut itse heräämään automaattisesti klo 6.32. Ollaan täsmällisiä tyyppejä nähtävästi. Saa nähdä palataanko huomenna jo tavalliseen rytmiin, ja nukutaan taas 16 minuuttia pidempään?

Söin aamiaiseksi: Maustamatonta jugurttia, granolaa, pensasmustikoita, manteleita, pekaanipähkinöitä, (Lidlin) vihersmoothieta, klementiinin ja kahvia. Näin hiihtolomalla  herkutellaan aamuisin, nam!

Puuhasin lasten kanssa: Leivottiin yhdessä valkosuklaahippukeksejä lasten toiveesta. He halusivat myös tehdä meille omat drinkit, eli appelsiini-porkkanamehua ja mansikka lasin kylkeen. Kekseistä tuli super hyviä, ja leipominen oli helppoa. Keskimmäinen muisti niin hienosti hakea päiväkodista saamansa leipomishatun yläkerrasta, ja oikein antaumuksella muovaili kauniin pyöreitä keksejä pellille.

Söin lounaaksi: Edellispäivän jämiä, eli vietnamilaista maapähkinäkanaa cosmopolitan-salaattikäärössä. Oton kokkauksia, ja ai että oli hyvää vielä tänäänkin.

Liikuin: Pidin esikoiselle tanssitunnin, koska hän halusi oppia tanssimaan samalla tavalla kuin yksi tyttö jonka tanssivideoita ollaan katsottu yhdessä Instagramista. Me tanssittiin yhdessä kokonainen tunti, ja meille tuli HIKI. Hän oli niin reipas opettelija, ja hän päätti, että tästä lähtien pidetään kuulemma joka tiistai Instagram-tanssitunti. Hän harjoitteli vielä tunnin jälkeen itsekseen koko illan aina vähän väliä peilin edessä, ja halusi esittää tanssin isille heti kun hän tuli töistä. Vauva pyöri koko tanssitunnin ajan mukana, ja otti aina kädestä kiinni ja heilutti lantiota. Hän on ihan tanssityyppi.

Yllätyin: Kun esikoinen ei halunnut kuunnella Marcusta ja Martinusta tanssitunnilla, kun kuulemma ”ei jaksa aina samaa artistia”. Hän halusi kuunnella Ed Sheerania ja Marshmalloa.

Nauroin: Kun tajusin että meidän kuopus kutsuu syliä nimellä ”kukku”. Aina kun hän haluaa syliin, hän nostaa kädet ylös ja sanoo ”kukku” ja nyökyttelee. ”Kukku!” ”Haluutko sylkkyyn?” ”JOOOOOOOOOOOOOOOO”. Sylkky ilmeisesti kuulostaa samalta kuin kukku hänen mielestään. Hassu vauva.

Söin illalliseksi: Myös Oton kokkaamaa Tikka Masalaa ja täysjyväriisiä. Se oli herkullista, ja maistui lapsillekin. Talvella on ihanaa syödä ruokia joissa on vahva, mutta pehmeä maku. Otto on ottanut vetovastuuta ruuanlaitosta, että mä saan tehtyä sillä aikaa töitä. Mä rakastan itsekin kokkailla, mutta ihan kivaa että saa välillä tehtyä arkipäivinä esim. juuri ruuanlaiton ajan työhommia, kun Otto kokkaa yhdessä lasten kanssa (ja vauva tyhjentää kaikkia kaappeja ja laatikoita ja metsästää lattialle putoavia herkkupaloja).

Iloitsin: Huomisen työtapaamisesta, ja eräästä toisesta kivasta työprojektista johon pääsin mukaan. Se on jotain ihan uutta ja erilaista, mitä en ennen ole tehnytkään. Tämä vuosi on kyllä ehdottomasti uravuosi, vaikka tuntuukin hassulta sanoa niin samalla kun hoidan kotona meidän 1-vuotiasta. Mutta totta se on. Aikamoista palapeliä välillä, mutta sitäkin antoisampaa. Voi mitä kaikkea tämä vuosi voikaan tuoda vielä tullessaan, kun se on alkanut näin mahtavasti.

Katsoin lasten kanssa YouTubesta: Fail Armyn mokavideon. Me luetaan aina iltasatu joka ilta, paitsi kerran viikossa tai kahdessa he saavat katsoa iltasaduksi viiden tai kymmenen minuutin pituisen Fail Army -videon, yhdessä meidän kanssa. Tämä on alunperin Oton keksintö jo parin vuoden takaa. Lapsista on ihan megahauskaa saada välillä katsoa iltasaduksi höpsöjä mokia, ja ollaan aina kaikki täällä ihan että ”eiiii, apua, älä tee noin!!”.

Ajattelin: Että ihan parasta, että isommat tytöt ovat lomalla tämän viikon. Niin kivaa olla yhdessä heidän kanssaan, höpöttää aamusta iltaan ja touhuilla yhdessä. Meillä on kyllä maailman parhaat kolme tyttöä <3

Tytöt ovat tämän viikon hiihtolomalla eskarista ja dagiksesta, ja me ollaan oltu ihan lomafiiliksillä jo viikonlopusta lähtien! Lauantaina käytiin tietenkin Helsingin parhaassa pulkkamäessä, eli Kaivopuistossa, nauttimassa upean aurinkoisesta pakkassäästä koko perhe. Mukaan pakattiin kaakaota ja autollinen innostuneita Hyttisiä.

Aurinko tuo niin paljon energiaa, ihan uskomatonta että ollaan saatu nauttia näin upeasta talvesta tänä vuonna. Ei todellakaan voi valittaa, niin hienot säät on olleet ja ekaa kertaa kunnon talvi moneen vuoteen (siis mulle). Saattoihan sitä olla viime vuonnakin kaunis talvi helmikuussa, se vaan meni multa ohi. Mä muistan viime vuoden helmikuusta vain vauvakuplan, ja sen kuinka pesittiin vastasyntyneen kanssa sisällä imettämässä muutama viikko ennen ulkoilulupaa. Ihanaa sekin oli, mutta nyt on kyllä huikeaa päästä nauttimaan vauhdikkaan taaperon ja isompien tyttöjen kanssa täysillä talven parhaista puolista.

Hiihtolomalla on tarkoitus ottaa rennosti, ja liikkua ja ulkoilla niin paljon kuin sielu sietää. Mulla ja Otolla on molemmilla töitä ihan normaalisti, mutta yritin tehdä viime viikolla vähän etukäteen juttuja ja pidän tällä viikolla vähän kevyemmän viikon itse, niin pystyn myös olemaan tytöille kunnolla läsnä ja touhuamaan niin että he saavat kunnon loman. Aiotaan ainakin käydä luistelemassa, sisäleikkipuistossa ja jossain museossa piipahtamassa. Pohdittiin Kansallismuseota, kun ollaan kierretty moneen kertaan jo Lasten kaupunki ja Luomus. Kansallismuseo oli ainakin yksi mun omista lemppareista lapsena. Sen lisäksi ulkoillaan omalla pihalla, nähdään kavereita ja leikitään barbeilla ja askarrellaan. Ja kuunnellaan paljon musiikkia!

Kaivopuistossa oli niin kaunista, ja paljon paljon ihmisiä laskemassa mäkeä. Mutta kaikille oli silti tilaa, ja kaikille oli sopivan kokoisia mäkiä. Hurjimmat laskivat aivan mäen huipulta hurjan pitkän matkan alas, ja taapero sai laskea mäen viimeiset metrit isin turvallisessa sylissä. Nekin laskut saivat aikaan innostuneita ”huuiiiiiiiiii”-hihkaisuja, ja joka kerta laskun jälkeen hän halusi laskea uudelleen. Aina kiipesi takaisin pulkkaan istumaan ja nyökytteli, ja sanoi painokkaasti ”JOO!”.

Onko teillä muuten vinkkiä siihen, kuinka suojata posket kylmältä näillä pakkasilla? Meillä tuntuu isommilla tytöillä olevan tosi herkkä iho poskissa pakkaselle, ja se on ainoa miinus tässä upeassa talvisäässä. Kun tuntuu että posket kylmettyvät helposti vaikka kuinka suojaisi ihoa. Jos teillä on jotain pettämättömiä vinkkejä kuinka suojata naama kylmettymiseltä niin jakakaa ihmeessä!

Ihanaa ja aurinkoista helmikuista uutta viikkoa kaikille <3

Kaupallinen yhteistyö: Valio ValSa.

Suolan syönti arjessa

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Valio ValSan kanssa. Meidän 1-vuotias on kuluneen puolen vuoden aikana siirtynyt asteittain samaan ruokavalioon mun perheen kanssa. Vauvan ruokien miettimisen ansiosta ollaan otettu koko perheen syömiset vielä entistäkin tarkempaan syyniin, ja pyritty saamaan kaikki ruokavalion osaset kohdalleen. Sitä helposti muistaa vauvan ruokien terveellisyyden tärkeyden, mutta ihan yhtä hyvää huolta täytyy pitää myös isompien lasten ruokavaliosta. Ja ei me vanhemmatkaan voida hyvin, jos syödään huonosti.

Toki arjessa on joskus sallittua mennä sieltä mistä aita on matalin ja kokata vaikka eineksiä, mutta pääosin täytyy pitää huoli siitä, että kukaan ei saa mitään liikaa, eikä liian vähän. Pienten lasten ruokavaliossa on muutamia ainesosia, joiden kanssa täytyy olla tarkkana. Näitä ovat mm. lihajalosteista kuten leikkeleistä ja makkaroista saatava nitriitti, proteiini jota ei saa syödä liikaa, sekä suola, jota munuaiset eivät kestä kuin pienen määrän. Näistä kaikkein vaikeinta tarkkailla on mun mielestä suola, sen kanssa saa olla aivan super tarkkana, koska sitä löytyy melkein kaikesta.

Pienten lasten suolansaantisuositukset

Alle 1-vuotiaille suolaa ei suositella lainkaan, ja 1-2-vuotiaan suolansaantisuositus on maksimissaan 2 grammaa päivässä, eli noin 0,5 teelusikallista. Se on tosi vähän, ja se tulee täyteen hyvin nopeasti esim. leivästä, juustosta ja kahdesta lämpimästä ateriasta. Alle 2-vuotiaan ruokiin ei missään nimessä kannata lisätä suolaa ollenkaan, kun se suositusmaksimi tulee täyteen jo sellaisista tuotteista, joissa suolaa on valmiina. Kannattaa suosia vähäsuolaisia vaihtoehtoja kaikessa missä voi. Esimerkiksi kaikki lihat kannattaa maustaa itse, koska valmiissa marinadeissa on jo reippaasti suolaa. Monessa leipäviipaleessakin suolaa on jo 0,5-1 grammaa.

2-4 -vuotiaiden suolansaantisuositus on maksimissaan 3-4 grammaa päivässä, eli ei sekään kauhean suuri ole.  Se antaa jo vähän enemmän pelivaraa, mutta silti meillä esimerkiksi keitetään aina pasta ja riisi suolaamattomassa vedessä, puuroon en lisää koskaan suolaa, ja esim.  kastikkeisiin laitan suolaa todella maltillisesti, kun sitä voi lisätä sitten omalla lautasella jos siltä tuntuu. Sanoi kulinaristit mitä hyvänsä, en halua että lapset saavat liikaa suolaa. Kun he eivät totu suolaisen ruuan makuun pienenä, eivät he kaipaa sitä isompanakaan. Maailma on täynnä ihan mielettömiä makuja ja mausteita, joilla ruokia voi maustaa suolan sijaan.

Suola ei kokonaan pannassa

Kun pääosin välttelee liikaa suolansaantia ja piilosuolaa arjessa, ei haittaa jos joskus tekee ruuaksi jotain vähän suolaisempaa, kuten soijakastikkeella maustettua lohta. Silloinkin teen tosin oman vähäsoijaisemman version lapsille, ja käytän aina sitä soijakastiketta, josta suolan määrää on vähennetty. Meillä on myös suvussa korkeaa kolesterolia, korkeaa verenpainetta ja tietenkin äitini saama aivoinfarkti, ja siksi pidän äärimmäisen tärkeänä sitä että vältän liikaa suolan saantia itse, ja opetan lapsille pienestä asti hyvän ruokavalion mallin. Me yritetään noudattaa THL:n Syödään yhdessä -ruokasuostuksia koko perheen ruokavaliossa mahdollisimman hyvin. Uskon että niihin voi luottaa, ja ainakin ollaan koko perhe voitu hyvin kun ollaan niitä noudatettu.

Mitä on maitosuola?

Myös Valio on ottanut tärkeäksi asiakseen vähentää liikaa suolan saantia arjessa. Valio on kehittänyt uuden Valio ValSa -maitosuolan, joka koostuu maidon luontaisista mineraaleista. Siinä on lähes 80% vähemmän natriumia kuin tavallisessa
ruokasuolassa. Maidon sisältämät mineraalit ovat peräisin lehmien syömästä rehusta. Kesällä lehmät syövät pääosin
tuoretta nurmea ja talvella säilöttyä AIV-rehua. Maidosta juustoa valmistettaessa syntyy sivutuotteena heraa, joka koostuu heraproteiineista sekä maidon mineraaleista, eli siis maitosuolasta.

Maitosuolalla voidaan korvata osa esimerkiksi maitotuotteiden ja leipien valmistuksessa käytettävästä ruokasuolasta. Samalla tuotteiden suolapitoisuus laskee, mutta mausta ei tarvitse tinkiä. Valio ValSa on keksintönä merkittävä myös kansainvälisesti.

Parempia valintoja

Me ollaan käytetty jo melkein vuoden ajan Oivariini ValSaa levitteenä, koska se on herkullista ja siitä suolan määrää on vähennetty. Se maistuu ihan samalta kuin tavallinenkin Oivariini, mutta tulee syötyä sopivasti vähemmän suolaa levitteessä. Kamppiksen myötä testattiin myös Valio Oltermanni ValSaa, ja sekin maistui ihan perus Oltermannilta. Taidetaan siis vaihtaa meidän Kevyt Oltermanni pysyvästi tähän Valio Oltermanni vähemmän suolaa -versioon.

Me syödään leipää melkein joka päivä, koska leipä on vaan niin hyvää. Siksi musta on tosi hienoa, että leipää syödessäkin voi tehdä vielä entistä parempia valintoja.

Kiinnitättekö huomiota suolan saantiin omassa tai lasten ruokavaliossa? 

Meidän makuuhuone on kuluneen vuoden ajan ollut vähän sellainen meidän kodin murheenkryyni. Toki siellä on ollut kivoja huonekaluja, kuten meidän ihana iso sänky ja vauvan kaunis talosänky, mutta muuten se on toiminut pyykinkuivatushuoneena, puhtaanpyykin keräyshuoneena, vaatekaappihuoneena ja vain nukkumahuoneena, ja sitä rataa. Se on ollut täynnä tavaraa, ja täynnä sänkyjä. Kun kuopus reilu kuukausi sitten muutti omaan huoneeseen, oli aika miettiä mitä me omalta makuuhuoneeltamme halutaan. Halutaanko että se on edelleen vain nukkumahuone ja keskeneräinen, vai haluttaisiinko ehkä hengaillakin siellä?

No vastaus oli tietenkin ilmiselvä: kyllä siellä olisi kiva joskus viettää aikaakin. Tuntui aika turhalta että asunnossa on iso huone jossa käydään vaan kääntymässä yöaikaan ja tullaan mahdollisimman nopeasti pois. Meidän makkari on kaunis valoisa huone, josta pääsee meidän omalle ihanalle parvekkeelle, jonne ilta-aurinko paistaa kauniisti ja jossa olisi mahtavaa viettää aikaa.

Iltaisin me katsotaan paljon leffoja ja sarjoja, mutta yleensä ollaan katsottu niitä olkkarissa. Otto kuitenkin pelasti isoisänsä vanhan telkkarin joka oli tarpeeton, ja se on odottanut hyvää paikkaa makuuhuoneessa nyt varmaan kuukauden verran, ihan vaan lattialla. Tarvittiin sille joku hyvä taso, mutta ei oikein keksitty mikä sopisi meidän makuuhuoneeseen.

Olkkarin lisäksi toinen murheenkryyni on ollut meidän eteisen tuulikaappi, johon ei olla vaan löydetty sopivaa säilytysratkaisua. Siirrettiin sinne väliaikaisesti vauvanvaatelipasto silloin kun vauva muutti omaan huoneeseen, mutta se ei myöskään ole oikein toiminut. Se on vähän liian iso tuulikaappiin, ja muutenkin hankala. Se ei myöskään sallinut koko tilan käyttöä, niinkuin korkeampi kaluste olisi tehnyt. Nyt päädyttiin hankkimaan eteiseen oikein kunnon eteiskaluste vaatetangolla, vaatekoukuilla ja säilytyshyllyillä, ja siirrettiin lipasto takaisin makuuhuoneeseen telkkaritasoksi. Tämä ratkaisu oli oikein hyvä, ja nyt pienessä tuulikaapissa saa hyödynnettyä myös tilan korkeuden.

Meidän sänky on niin korkea, että joku perinteisempi telkkaritaso olisi ollut aivan liian matala. Siksi päädyttiin hyödyntämään jo olemassaolevaa lipastoa. Lipastolta telkkaria pystyy katsomaan juuri oikealta korkeudelta kun pötköttelee sängyllä.

Katseltiin torstai-iltana lasten kanssa ekaa kertaa hetki telkkaria makkarin sängyllä, ja jopa yleensä niin neutraali esikoinen totesi, että ”täällä on niin mukavaa ja ihanaa, ihan kuin hotellissa”. Tunnetta saattoi lisätä se, että ostettiin Oton kanssa toisillemme yhteinen ystävänpäivälahja: sellainen tuplaleveä unelmanpehmeä peitto, jonka alla nukutaan. Ja me kun vannottiin, että ei ikinä siirryttäisi yhteiseen peittoon. Mut kun se on niiiin ihana, ja mahdutaan sen alle vaikka koko perhe katsomaan leffaa.

Kuinka mukavaa on, että nyt voi illalla jo aikaisin syödä iltapalan, pestä kasvot ja hampaat ja siirtyä sitten yläkertaan katselemaan hetkeksi Netflixiä kunnon isosta telkkarista Oton kanssa, ja sitten voi vaan jäädä siihen nukkumaan. Ei tarvitse raahautua enää erikseen eri kerrokseen siinä vaiheessa kun on jo ihan poikki. Niin parasta! Ja jos joskus ollaan kipeänä, voidaan vaan köllötellä sängyssä katsomassa piirrettyjä, ihan parasta.

Vaikka meidän sängyssä ei enää nukukaan kukaan muu kuin minä ja Otto, musta tuntuu että meidän sängystä tuli nyt enemmän perhepeti kuin ennen: Nyt siellä voi hengailla yhdessä koko perhe ja pitää vaikka pyjamabileet joku viikonloppu. Tai vaikka tänä viikonloppuna, kun lapsilla alkoi hiihtoloma!

Makkaria pitää vielä tehdä kotoisammaksi isommalla matolla, ja tuohon pitkälle oviseinälle tulee varmaankin tauluhylly ja lasten piirustuksia esille. Mutta muuten sekin alkaa olla pikkuhiljaa nyt valmis. En sitä ainakaan kutsuisi enää murheenkryyniksi, vaan ihanaksi rentoutumispaikaksi.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Kampaamopalvelut ja tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan pitkäaikaiselta yhteistyökumppaniltani Salon Pepe Åhmanilta. 

Laitoin joulun aikoihin instagramiin #TB-kuvan mun pastellivioletista tukasta, ja siitä asti mulla oli kytenyt sellainen pieni ikävä sitä kohtaan. Se vaan voimistui ja voimistui, ja jotenkin mua kyllästytti niin paljon se puolipitkä blondi-ruskeasekoitus joka ei ikinä siitä kasva pidemmäksi vaikka mitä tekisin. Vaikka biotiini ja Swiss Clinicin Hair Renewal Serum auttavat hiusten määrään (tukka on tuuhentunut tosi paljon siitä mitä oli pahimmillaan, juuri niin kuin kokeilemani tuotteet lupaavatkin) ja Olaplex on auttanut siihen, ettei tukka katkea niin aikaisin mitä ennen, mikään ei vaan voi pelastaa tukkaa joka ei suostu kasvamaan pidemmäksi kuin olkapäiden tasalle. Ainakaan näin helmikuussa 2018. Toivottavasti vielä joskus mun oman elämän aikana voi, mutta toistaiseksi ei sellaista tuotetta ole löytynyt. PSST! Lue loppuun asti niin löydät alekoodin kampaamopalveluihin!

Tämä juttu on ollut mulla vuosia, ja vaikka tilanne on vähän parantunut, eikä tukka katkea enää kymmentä senttiä vaan ainoastaan muutaman, se ei poista sitä, että omista hiuksista en enää saa pitkiä. Olen kokeillut pitää melkein vuoden tauon värjäämisestä kahteen kertaan, olen ollut käyttämättä pompuloita, olen käyttänyt ties mitä rakennepaikkaavia tuotteita ja nukkunut mahdollisimman varovasti. Mikään ei ole auttanut.

Uskon tämän liittyvän hormoneihin, sillä ennen kun imetin keskimmäistä vuoden, mun hiukset kasvoivat ihan normaalisti. Anyway, olen kaivannut pitkää tukkaa. Olen aina kokenut pitkän tukan omakseni enemmän kuin lyhyen, ja siksi mulla olikin tauotta pidennykset melkein kymmenen vuotta. Kuopuksen raskausaikana luovuin pidennyksistä, ja vaikka puolipitkässä tukassa on puolensa (HAH), olen kaivannut sitä pituutta ja pitkän tukan monipuolisuutta.

Ennen kaikkea olen kaivannut JÄNNÄÄ. Jännää tukkaa, jotain piristystä. En jaksa olla tylsä. Vaikka ihan tavallisen värinen tukka olisi tällä hetkellä 1000 kertaa trendikkäämpi kuin pastellitukka, mä olen vihdoin tajunnut sen että olennaista ei ole olla trendikäs tai sellainen joka on muiden mielestä hieno. Vaan olennaista on olla sellainen, mikä itsestä tuntuu hyvältä, koska minähän sitä mun ulkonäköä kannan eikä kukaan muu. Moni muu onnistuu olemaan super jännittävän ja persoonallisen näköinen vaikka ruskealla tukalla, mutta musta itsestä ei vaan enää tuntunut siltä omassa luonnollisessa tukassani. Halusin jotain ihan muuta.

Mulla oli viimeksi pidennykset reilut 1,5 vuotta sitten. Silloin en vielä tajunnut kiinnittää huomiota hiusten eettisyyteen, pidennykset oli super yleinen juttu ja on edelleen, mutta eettisyydestä niiden suhteen oli silloin puhetta huomattavasti vähemmän kuin nykyään. Täytyy ihan rehellisesti myöntää, että silloin en ajatellut asiaa sen enempää, vaikka esimerkiksi lasten vaatteissa olen kiinnittänyt näihin asioihin huomiota jo vuosien ajan. Parissa vuodessa asiat ovat kuitenkin muuttuneet paljon, ja nykyään esimerkiksi mediassa on paljon puhetta hiustenpidennysten epäeettisyydestä.

Tällä kertaa kun ennen kuin lähdin edes harkitsemaan pidennyksiä, ihan ensimmäisenä aloin selvittämään, onko edes mahdollista hankkia eettisesti tuotettuja hiustenpidennyksiä, kun niin paljon on puhetta vain siitä epäeettisyydestä, riistämisestä ja huijaamisesta. Yritin ensin selvittää itse netistä, mutta tietoa tuntui olevan hankalaa löytää. Suurimmat suoraan kuluttajille myyvät pidennysfirmat eivät ainakaan kertoneet minkäänlaisia vastuullisuustietoja omilla nettisivuillaan, mikä ei tuntunut kovin vakuuttavalta. Niinpä otin yhteyttä yhteistyökumppanini Salon Pepe Åhmanin toiminnanjohtajaan Lisbethiin, ja hän auttoi mua selvittämään eri maahantuojilta hiusten alkuperää, tuotanto-olosuhteita ja niihin käytettyjä kemikaaleja.

Ilokseni sain suomalaiselta BPhairilta vastauksen, joka vakuutti mut siitä, että uskallan hyvällä mielellä ottaa päähäni heidän pidennykset. BPhair kertoo, että heidän pidennyksensä valmistetaan Kiinassa, kiinalaisesta hiuksesta, joka on myyty vapaaehtoisesti tietäen että se tulee bisneskäyttöön (eikä esimerkiksi väitetty että se on lahjoitettavaksi sairaille lapsille tms). Edustaja kertoo käyneensä itse paikanpäällä Kiinassa seuraamassa hiusten valmistusta tehtaassa, sekä hiusten myymistä luovutuspisteellä. Tehdas on auditoitu ja hiusten luovuttajat saavat asianmukaisen korvauksen hiuksistaan.

Edustaja myös itse tuntee tehtaan omistajan henkilökohtaisesti, ja vakuuttaa, että kyseessä on ehdottoman vapaaehtoisesti luovutettu ja rehellisesti vastaanotettu hius. Tämä oli mulle todella tärkeää, enkä olisi voinut ottaa hiuksia ilman tätä tietoa. Toivon että moni muukin vaatisi tietoa hiuksen alkuperästä, ja olisi kiinnostunut siitä, eihän pidennyskulttuuria muuten voi muuttaa paremmaksi. Epäeettisesti tuotettua hiusta myydään juuri niin kauan, kuin sille löytyy ostajia.

Sain päähäni BPhairin uudet Multiway-hiukset, joita voi käyttää sekä teippipidennyksinä, että klipsipidennyksinä. Tämä on tosi mullistavaa! Ainakin nyt minä otin hiukset klipseinä, jolloin voin olla suurimman osan ajasta ilman niitä, esimerkiksi kotona verkkareissa. Saan monipuolisesti tehtyä niillä eri kampauksia, ja niillä saa hiukset kuntoon tosi nopeasti. Lisäksi klipsihiukset kestävät mun kokemuksella hyvänä pidempään, koska ne eivät ole jatkuvassa käytössä, eikä niitä pestä jatkuvasti. Uskon että nämä hiukset kestävät käyttöä jopa 8-12 kuukautta, kun hoidan niitä hyvin. Myös tämä tukee mielestäni eettisyyttä – hiukset ei ole mitään kertakäyttökamaa jotka vaihdetaan kuukauden välein. Tässä on oikeasti jonkun ihan oikean ihmisen tukkaa, jota mä lainaan mun päähän.

Hiukset sävytettiin kauttaaltaan Pravana Pastels Luscious Lavender -suoravärillä, joka on pidennyksille soveltuva. Mukana oli myös Pravanan Chromasilk Vivid Clearia ja Silveriä joissain kohdissa tuomassa elävyyttä sävyyn. Kävin Mikonkadun Salon Pepe Åhmanilla Raisan käsittelyssä, sillä Raisa on oikea pastellitukkaekspertti. Hän sai rakennettua mulle täydellisen haalean vaalean pastellivioletin sävyn, jota olen rakastanut siitä sekunnista asti kun sen näin. Tämä on juuri sitä mitä olen aina halunnut! Moni Pinterest-inspistukka on oikeasti vähän liian hankala arkikäyttöön saavutettavaksi, mutta tässä tukassa Raisa onnistui täydellisesti, ja se on just niin kuin mun Pinterestin inspiskansiossa. En voisi olla tyytyväisempi! Pakko aina nipistää itseä kun katsoo peilistä.

BPhair antoi mulle myös pidennyksille ja pastellivärille sopivat kotihoitotuotteet, eli BPcare Platinum Shampoon ja Maskin, sekä BPcare Luxury Dropsit joita voi käyttää sekä pidennysten että oman tukan latvaan siloittamaan.

SALON PEPE ÅHMAN ALEKOODI KAMPAAMOON:

Nyt saatte maaliskuun loppuun asti -10% kaikista kampaamopalveluista Salon Pepe Åhmanin kampaamoissa koodilla kevät18 kun varaatte ajan suoraan Salon Pepe Åhmanin sivuilta. Salonkeja löytyy useampia Espoosta, Vantaalta ja Helsingistä! Alekoodi käy niihin kaikkiin. 

Voin kertoa että nyt on niiiiiin hyvä. Oon ihan fiiliksissä tästä tukasta, tää on ihan best. Nyt vaan Otollekin shokkitukka takaisin niin tämähän on ihan 2016, eiku. No ei, mutta Otollekin taisi aiheutua pieni värikuume tämän mun kuontalon ansiosta, joten katsotaan mitä me vielä keksitäänkään.