Meidän olkkari on ollut alakerrassa se viimeinen keskeneräinen tila jo pitkän aikaa. Siellä on ollut pitkälti vanhoihin asuntoihin ostetut kalusteet, jotka eivät ihan sellaisenaan ole toimineet juuri tässä kodissa parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän vanha, syvä ja leveä Bestå-kaappi oli tosi hallitseva ja vääränlainen. Se ei tarjonnut fiksua säilytystä kirjoille eikä telkkarille ja se vei tosi paljon tilaa keskellä huonetta. Oltiin jo pitkään pyöritelty erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta ei keksitty sitä oikeaa.

Viime viikolla Otto sitten löysi Ikean valikoimista uudenlaisen TV-telineen, jonka pystyi kiinnittämään suoraan TV-tasoon. Tähän asti oltiin siis luultu, että telkkarille ainoat mahdolliset paikat on joko kiinnitettynä seinään (keskellä olkkaria), tai tason päällä siinä tai jossain muualla. Tämä tv-tasokiinnitteinen teline muutti kaiken. Yhtäkkiä telkkari olikin mahdollista sijoittaa portaiden alle ja näin ollen sen hallitsevuus väheni huomattavasti ja katseluasento parani kerralla. Telkkarin ollessa keskellä huonetta, sitä ei pystynyt katsomaan kuin sohvan toisesta päästä. Nyt telkkarin sai suoraan vastapäätä sohvaa ja vihdoin koko meidän perhe pystyy hengaamaan sohvalla yhtäaikaa katsomassa leffaa. En myöskään ole meidän portaiden suurin fani (toivon, että joskus tulevaisuudessa saataisi ne kokonaan valkoisiksi), joten on kiva kun ne kaksi olkkarin ei-niin-lempparia asiaa (portaat ja telkkari) on samalla suunnalla ja helppo rajata pois kuvista.

Nyt meillä on fiksusti olohuoneessa kaikki ne toiminnot jotka sinne halutaan: mukava löhösohva, josta telkkarin näkee hyvin. Kirjahylly, jossa lempparikirjat kauniisti esillä. Televisio ja tv-taso, jossa tilaa siististi pelikonsoleille, kaiuttimille ja muille. Kevyt ja siirreltävä nojatuoli, joka toimii niin lukutuolina kuin lisäistumapaikkana leffaa katsellessa. Piano, joka mahtuu kätevästi portaiden alle ja lapset mahtuvat siellä hyvin soittamaan. Ja matolla riittävästi tyhjää lattiatilaa pelata liikunnallisia konsolipelejä, tanssia ja joogata.

Olohuoneen muutos ei tullut kalliiksi, sillä myimme vanhan Bestå-kaapin rungon Ikealle takaisin Second Hand -palvelun avulla ja saimme siitä hyvitystä, jolla sitten kustansimme osan muutoksesta. Hyvityskortin ansiosta hintaa muutokselle tuli vain n. 220 euroa. TV-teline maksoi 59€, Bestå-TV-taso 119€ (kiinnitimme siihen vanhat jalat, jotka meillä oli vanhasta kalusteesta), sekä Billy-kirjahylly vitriiniovilla 99€, johon ostimme vielä messinkiset keittiön kaappeihin sopivat vetimet (4,90€).

Aiempia ”uusia” juttuja olohuoneessa on tuo meidän ihana viiden euron kierrätyslöytö rottinkituoli, joka oli alunperin kirkkaanpunainen. Otto spraymaalasi sen kuitenkin beigeksi ja siitä tuli olkkariin aivan ihana  ja maanläheinen tuoli. Lisäksi ripustettiin kirjahyllyn viereen tuolin taakse nyt vihdoinkin muutama taulu, jotka ovat etsineet paikkaa kotoa meidän makuuhuoneiden vaihdon jälkeen. Kaksi valokuvajulistetta on teetetty meidän omista New Yorkissa kuvatuista kuvista ja yksi on vanha valmis kuva, joka meillä oli jo vanhassa kodissa.

Nyt olohuoneen upea melkein kuuden metrin huonekorkeus tulee paljon paremmin esiin, ja tuntuu, että tila on paljon paremmin hyödynnetty.  Näin pieni muutos ja niin valtavan suuri vaikutus! Olkkaria katsellessa on ollut melkein koko täällä asumisen ajan sellainen bleh-fiilis, mikä on harmi, koska meidän valtavat ikkunat on mun kaikista lempparein asia koko tässä kodissa. Montaa juttua ollaan kokeiltu, mutta ne eivät ole ratkaisseet niitä ongelmia, jotka ovat häirinneet. Mutta nyt. NYT! Nyt tuntuu siltä, että olkkari näyttää siltä miltä toivottiinkin sen näyttävän ja mua hymyilyttää aina kun katson sitä! Ainahan sitä voisi muuttaa jotain ja tehdä enemmän ja blaablaa, mutta juuri nyt tämä on täydellinen meille tällaisenaan. Nyt alakerta tuntuu valmiilta ja yhtenäiseltä.

Seuraavaksi käydään sitten makkarin kimppuun! Siellä ei ole luvassa enää valtavia muutoksia tai järjestyksen vaihtoa, mutta sisustuksen viimeistelyä. Siellä ei nimittäin ole kiinnitettynä vielä mitään seinille, joten melko kolkko on ollut meininki. Mutta tämäkin ”muutos” toteutetaan melko pitkälti jo olemassa olevilla jutuilla, eli käytännössä se ei ole muutos, vaan keskeneräisen tekemistä valmiiksi. Kai tämä on jonkinlaista pesänrakennusviettiä, sitä haluaa saada ne pienetkin yksityiskohdat valmiiksi ennen vauvan syntymää, kun sitten ei välttämättä ole voimavaroja alkaa sen enempää sisustelemaan, eikä halua myöskään joka päivä tuijottaa keskeneräisiä juttuja.

*Postauksen kuvissa näkyvä seinämaali saatu Cover Storylta kaupallisen IG-yhteistyön yhteydessä ilmaiseksi.

Joulukuun puolella vaihdettiin makuuhuoneita meidän kuopuksen kanssa. Meille tuli sellainen fiilis, että huoneet voisivat sittenkin olla paremmat toisinpäin. Keväällä huoneita jakaessamme katsoimme vain huoneiden kokoa, emme muotoa. Halusimme antaa neliöiltään kaikkein suurimman huoneen kuopukselle, tottakai, jotta lasten yhteisestä leikkihuoneesta tulisi mahdollisimman tilava. Omaksi makuuhuoneeksemme valitsimme alkuun kodin pienimmän makuuhuoneen, joka sekin on kuitenkin tilava ja hyvän kokoinen.

Kun olimme tuijotelleet näitä huoneita puoli vuotta, aloimme nähdä ne eri silmin. Tajusimme, että kalustesijoittelun kannalta onkin kenties parempi, jos vaihdamme huoneet toisinpäin. Pitkän mallinen iso huone pääsisi paremmin oikeuksiinsa, jos meidän sänky muuttaisi sinne. Ja neliön muotoinen pienempi huone taas toimisi paremmin kuopuksen pienemmillä huonekaluilla. Kalusteita siirtäessä meille valkeni hyvin nopeasti, että päätös oli hyvä. Kuopuksen huonekaluilla meidän vanha huone näytti noin tuhat kertaa isommalta ja vaikka se tuntuu oudolta, pienemmässä huoneessa hänelle jäi enemmän avointa leikkitilaa.

Pitkän mallinen makuuhuone taas oli parempi meille. Laitettiin nyt toistaiseksi meidän parisänky seinää vasten, jolloin se vie mahdollisimman vähän tilaa isosta huoneesta. Se mahtuisi myös keskelle seinää, mutta luultavasti pidetään sänky seinää vasten siihen asti, että saadaan vaihdettua huoneen kaapistot liukuovellisiin, jolloin kaapinovien eteen ei tarvita enää niin paljon tilaa kuin nyt. Ovet saa kyllä hyvin auki nytkin, vaikka sänky olisi keskellä seinää, mutta sitten ei jää rauhassa tilaa ihmetellä kaappien sisältöä jos toinen haluaa vaikka kävellä ohi. Joten pidetään toistaiseksi se siinä missä se on. Toisaalta sänky nurkassa on aika ihana, siihen saa luotua sellaisen ihanan leffapesän esimerkiksi, kun laittaa paljon tyynyjä seinää vasten.

Huoneen ikkunoiden eteen jäi meidän mittapuulla ruhtinaallisesti tilaa. Saimme siihen tehtyä Otolle työpisteen. Siihen tulee muuttamaan myös oma työpisteeni sitten, kun keksin lopullisesti millaisen siitä haluan. Haaveilen mahdollisimman kompaktista ja siirreltävästä seisomatyöpisteestä. Sellainen mahtuu Oton pöydän viereen kyllä oikein mainiosti, mitä olen pieniä sähköpöytiä katsellut. Halutaan edetä tosi rauhassa makuuhuoneen sisustuksen kanssa, koska halutaan tehdä vain aikaa kestäviä sisustusratkaisuja. Makustellaan ja katsellaan rauhassa mihin päädytään. Toistaiseksi minä naputtelen edelleen alakerrassa meidän saarekkeen päällä ja Otto taas tekee omat hommansa yläkerrassa. Tämäkin toimii kyllä hyvin.

Oton työpöytä on Ikeasta Råvaror-sivupöytä, joka on massiivitammea sekä tammiviilua. Se on siro, kaunis ja lämpimän sävyinen. Tuo ihanasti lämpöä meidän suuren valkoisen sängyn kaveriksi. Otolla on kaksi valtavaa näyttöä ja iso koneen runko, joita ei nätisti saa piiloon minnekään. Mutta ainakin ne ovat nyt makuuhuoneessa piilossa, eivätkä keskellä olohuonetta. Otto itse tykkää kovasti uudesta työpisteestään ikkunoiden edessä.

Musta Kullaberg-työtuoli on myös Ikeasta, se on meidän keskimmäisen työtuoli, jota Otto on lainannut nyt puoli vuotta. Hänen piti vain lainata sitä sen aikaa, kun hän miettii millaisen tuolin hän itse haluaa, mutta hän ihastuikin siihen. Pitää siis varmaan käydä ostamassa keskimmäiselle uusi samanlainen työtuoli, kun nyt hänellä on vain vanha vaaleanpunainen pinnatuoli työtuolina. Toisaalta, meidän lapset edelleen tekevät läksyt ja piirtävät useimmiten keittiön ruokapöydän ääressä, vaikka heillä on omassakin huoneessa työpöydät, joten työtuolille ei ole toistaiseksi ollut kovin suurta tarvetta heidän huoneessaan.

Maalattiin makuuhuone omasta mielestäni aika jännittävällä sävyllä: *Cover Storyn harmaan vihreällä Agatha-sävyllä. Kirjoitin Cover Storyn maaleista ja tarinasta enemmän tekemäni IG-yhteistyön yhteydessä, mutta me tosiaan ihastuttiin tähän kauniiseen sävyyn, joka rauhoitti koko makuuhuoneen ihanan kutsuvaksi. Kuopuksen jäljiltä makuuhuoneessa oli yksi vaaleanpunainen seinä ja kolme valkoista. Neljästä seinästä kolme oli täynnä reikiä ja yhdellä oli kaapit. Seinien maalaaminen teki siis suuren vaikutuksen huoneen yleisilmeeseen. Nyt tyhjät seinät kaipaavat vielä tauluja ja hyllyjä, joille tulee kirjoja esille. Muuten huone on toistaiseksi valmis. Koska reikiä oli niin paljon, ollaan nyt oltu todella harkitsevia, eikä olla kiinnitetty seiniin vielä mitään. Halutaan miettiä rauhassa mihin tulee mitäkin, ettei jouduta sitten taas paikkailemaan reikiä!

Ollaan kyllä todella tyytyväisiä meidän uuteen makuuhuoneeseen ja Oton työtilaan. Oli ihanaa saada isot näytöt pois olohuoneesta ja piano tilalle. Piano on paljon rauhallisemman näköinen siellä. Uskon, että meidän sisustus tulee muuttumaan ja kehittymään tänäkin vuonna reippaasti.

Makuuhuone on vielä aivan kesken, vaikka tykkäänkin sen tunnelmasta todella kovasti jo nyt. Kodista tulee koko ajan enemmän meidän näköinen. En malta odottaa mitä kaikkea vielä tänä vuonna keksitäänkään! Esittelen sitten kuopuksen huoneen, kunhan sekin on kokonaan valmis. Ja varmasti tulen näyttämään tämän meidän makuuhuoneen muutosta tänä vuonna lisää, kuten kaapiston muutosta, sekä seinille tulevia tauluja/hyllyjä ja tekstiilejä.

Löydettiin muuten (myös Ikeasta) tuo kätevä valkoinen kulmaverhokisko, joka kiinnitettiin kattoon. Se on ihanan vähäeleinen ja ihastuttiin siihen heti. Tullaan luultavasti vaihtamaan tuollaiset kattoon kiinnitettävät verhokiskot myös muihin huoneisiin, joissa on verhot. Ne ovat meidän mielestä enemmän meidän tyyliset, kuin metalliväriset tangot. Huone myös tuntuu paljon korkeammalta, kun verhot lähtevät jo heti katosta.

Mitä pidätte lopputuloksesta? Laittakaa viestiä FB:ssä tai Instassa!

Halloween-asut ovat olleet jo kovassa mietinnässä kuluneina viikkoina ja ensi viikolla onkin jo niiden aika. Meillä ei ole suunnitelmissa osallistua mihinkään Halloween-juhliin tänä vuonna, mutta aiotaan varmasti viettää juhlaa kotona perheen kesken. Rakastan suunnitella erilaisia teemoja ja teema-asuja ja nautin kovasti myös maskeerauksesta, vaikka en siinä mikään ammattilainen olekaan. Siksi me varmasti pukeudutaan tänäkin halloweenina, vaikka oltaisiin ihan vain kotona.

Mulle on tärkeää, että kun pukee näin isoa perhettä naamiaisasuihin, iso osa niistä asusteista olisi jo valmiiksi kotoa löytyvistä tarvikkeista toteutettavissa. Vaikka meille on vuosien varrella kertynyt myös iso läjä ihan oikeita naamiaisasuja, pyritään hyödyntämään tällaisissa koko perheen teema-asuissa jo olemassaolevia juttuja, ettei yhden päivän vuoksi osteta viiden ihmisen vaatteita ja asusteita. Tässä tuleekin muutama asuidea, joita ollaan vuosien varrella toteutettu ilman sen suurempia investointeja:

1. Addams Family

Oikeasti tekisi mieli pukeutua vaan Addams Familyksi joka vuosi, sillä nämä olivat ehkä hauskimmat asut, joita meillä on koskaan vielä tähän mennessä ollut. Oli niin super hauskaa pukeutua Addams Familyksi ja kaikki muut jutut paitsi mun musta peruukki löytyivät meiltä jo valmiina. Pääset alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

2. Perinteiset noidat, lepakot ja muut

Näihin löytyy aika helposti asusteita kaupasta, tai miksei vaikkapa huovasta ja mustasta hiuspannasta voi askarrella itsekin noidan hattua. Tämä oli se halloween, kun olin raskaana ja meillä oli muutto kesken, joten panostuskin oli sen mukainen! Lapsia ilahduttaa jo sekin, että saa vähän pukeutua arjesta poikkeavasti, eikä aina ole pakko vetää maskeerausta ihan täysillä.

3. Sushi (perhehän voi pukeutua sushibuffaksi tai soijapulloksi, wasabiksi, inkivääriksi ja sushiksi)

Tein itse viime vuonna sushi-asun taaperolle dagiksen naamiaisiin. Tämä oli kyllä ihan mun ultimate lemppari ikinä! Niin helppo toteuttaa ihan ilman ompelukonetta pyyhkeistä, narusta ja mustasta kankaasta. Se on ehkä tylsä jos koko perhe pukeutuu samaan asuun, mutta mites vaikka Sushibuffa tai sitten sushi ja tykötarpeet, kuten wasabi? Aika helppo pukeutua esim. kokonaan vihreäksi, tai sitten soijapulloksi mustilla vaatteilla ja DIY-etiketillä. Alkuperäinen postaus löytyy TÄÄLTÄ.

4. Peura

Tämä peura-asun idea löytyi vuosia sitten Pinterestistä ja se on aika helppo toteuttaa kasvomaaleilla tai jopa ihan meikeillä. Musta eyeliner, aurinkopuuteri ja valkoinen kasvomaali vievät jo pitkälle tämän asun kanssa ja sitten vaan ruskeat vaatteet päälle. Silloin peuran sarvia ei saanut oikein mistään, mutta nykyisin niitäkin myydään monissa kaupoissa tähän aikaan vuodesta. Alkuperäinen postaus peura-asusta löytyy TÄÄLTÄ.

5. Kissa tai leopardi

Kissan asu on helpoin halloween-asu ikinä. Mustat vaatteet, kasvomaalit mustalla eyelinerilla tai kasvomaalilla ja mustat korvat. Korvat voi helposti tehdä pahvista tai huovasta ja mustasta hiuspannasta (ja niitä myydään joka kaupassa). Leopardi on aavistuksen haastavampi kissaeläin, mutta onnistuu sekin melko helposti. Kaikilla leo-kuosin faneilla löytyy varmaan jotain leopardikuosista kotoa ja nuo leopardin läiskät saa myös tehtyä tosi helposti mustalla eyelinerilla tai kasvomaalilla. Alkuperäinen postaus asuista löytyy TÄÄLTÄ.

Meidän tämän vuoden asut on jo päätetty ja näytän ne sitten halloweenina! Addams Familya on kyllä tosi vaikea yrittää ylittää, se oli vaan niin huippu. Mutta on niitä paljon muitakin hauskoja ideoita, jotka odottavat vielä toteuttamistaan. Pinterestin ihmeellisestä maailmasta löydän itse aina parhaat ja helpoimmat ideat, sekä vinkit asujen toteuttamiseen helposti. Miten musta muuten tuntuu, että aina syksyllä ja talvella hölötän Pinterestistä kaikissa inspiraatipostauksissa, ja sitten aina kesäksi unohdan koko appin. Muita samaistujia, jotka pinnailevat kaikkea mahdollista tähän aikaan vuodessa ja kesällä unohtavat koko paikan?

Keittiö on valmistunut ja ruokailutila (edelleen niitä tauluja lukuunottamatta) myös. Nyt on aika kääntää katse seuraaviin juttuihin, joita alakerrassa tulee tapahtumaan. Ihan ekana meillä on suunnitelmissa asentaa eteiseen uusi lattia, jota tilattiin samalla kun keittiönkin lattia. Lattiapaketit ovat lojuneet tuolla portaiden alla nyt kesäkuusta lähtien ja olisi kiva saada ne pois sieltä. Eteiseen tulee samaa lukkopontilla asennettavaa vaaleaa Pergon vinyylilaattaa, jota meillä on jo keittiössä.

Se on vain 4,5mm ohutta ja joustavaa, joten sen voi hyvin ja turvallisesti asentaa suoraan laatoituksen päälle. Meidän eteinen on melko ”synkkä” kun se on nyt alakerran ainoa esillä oleva tila, jossa on vielä tumma lattia. Eteinen on käytävän muotoinen ja lisäksi meillä on vielä tumma ulko-ovi, mikä pimentää käytävää entisestään. Odotan siis innolla, että saamme eteisestä valoisamman ja avaramman uuden lattian myötä.

Meillä on myös toinen suunnitelma. Eteisessä on tilava peiliovilla varustettu komero, jossa on siis vain yksi megaleveä vaatetanko, sekä kaksi hyllyä korkealla ylhäällä. Emme tarvitse meidän vaatteille ihan niin paljoa tilaa kuin siellä tällä hetkellä on ja Otolta tulikin Redditistä inspiroituneena huippu idea: hän siirtää oman työpisteensä sinne eteisen komeroon. Komero on niin iso, että nykyinen työpöytä mahtuu sinne mainiosti ja lisäksi hän voi vaihtaa esim. satulatuoliin, jonka saa työnnettyä sitten pöydän alle ja peilioven kiinni.

Näin työpiste siirtyy pois olohuoneesta ja sen saa vieläpä kokonaan piiloon. Sitten mun ja Oton työpisteet on myös hauskasti vierekkäin (vaikkakin väliseinällä erotettuna). Mä työskentelen yleensä tässä meidän niemekkeellä seisoen sen edessä tai baarijakkaralla istuskellen ja Oton pöytä on sitten heti seinän toisella puolella ja tuoli mun vieressä. En ikinä olisi itse keksinyt tällaista ideaa (ja muutenkin tuntuisi ehkä hurjalta käskeä mies laittamaan rakas oma tilansa komeroon piiloon), mutta olen iloinen, että Otto ehdotti sitä. Uusimmassa Ikean kuvastossa oli muuten myös toteutettu tällainen komero-työpiste ja vieläpä samalla työpöydällä, joka Otolla on.

Kun Oton työpiste siirtyy olohuoneesta pois, meillä on viimein aidosti mahdollisuus muuttaa olohuoneen järjestystä kunnolla. Suunnitelmissa on mahdollisesti asetella sohva nykyiselle telkkariseinälle, divaaniosa osittain portaiden alle. Televisio tulee luultavasti siirtymään sitten meidän nykyisen Picasso-taulun paikalle suuren ikkunan ja parvekkeen oven väliin, johon se ilmeisesti juuri ja juuri mahtuu. Television seinäteline tulee jättämään ihan hirveät jäljet, mikä on se syy, miksi ei olla aiemmin sitä siirretty. Mutta toki ne voi pakkeloida ja peittää vaikkapa isolla taululla.

Seinäteline on kuitenkin kätevä, sillä sen avulla telkkarin saa juuri siihen asentoon kuin haluaa. Vaikka telkkari ei sitten jatkossa olisikaan kiinnitettynä vastapäätä sohvaa, sen saa seinätelineen avulla hyvin käännettyä niin, että sohvalta on loistava näkyvyys. Olohuoneen säilytys menee varmasti osittain uusiksi, sillä tässä järjestyksessä ei ole tilaa tuolle suurelle Bestå-kaapistolle. Ei olla vielä keksitty mitä laitetaan sen tilalle, mutta kartoitamme vaihtoehtoja. Vitivalkoisen kaapiston tilalle olisi ihana saada jotain persoonallisempaa ja ehkä myös jotain väriä tai tekstuuria.

Tämä järjestys vaikuttaa ainakin ajatuksena hyvältä. Näin alakerta luultavasti avartuu (ainakin toivon niin) ja sellainen käytävämäisyys häviää täältä ja saadaan oikeasti kaikki ilo irti tästä avoimesta tilasta, johon tässä kodissa alunperin rakastuttiinkin. Mä tykkään itse sohvasta nykyiselläkin paikalla, mutta erityisesti Ottoa se ahdistaa. Alkuun hän suorastaan inhosi tätä järjestystä, mutta nyt on ilmeisesti jo tottunut siihen. Erilainen järjestys mahdollistaisi myös ehkä nojatuolin lisäämisen olohuoneeseen, kun sitten meille jäisi paljon avointa lattiatilaa. Ikkunatkin pääsisivät ihanasti esiin.

Nyt pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni, tyhjentää eteinen tavarasta ja tehdä lattia valmiiksi. Keittiöasentajalla meni 45 minuuttia, kun hän laittoi meidän keittiön lattian paikoilleen. Ohuen vinyylin asentaminen vaikutti huomattavasti helpommalta kuin meidän vanhan asunnon erikoispaksun laminaatin asentaminen. Palat sai leikattua mattoveitsellä. Ajateltiin siis ehkä olla niin hurjia, että laitetaan se itse, vaikka ollaan vähän tällaisia remppatumpeloita. Ehkä ensi viikolla jo tapahtuu?

Muistatteko, kun kerroin, että aion itse maalata suuren maalauksen meidän olohuoneen seinälle? Siitä on jo aikaa, kun asiasta jossain mainitsin, mutta vasta nyt löytyi sopiva rako tällaiselle puuhalle, kun edessä oli kokonaan vapaa sateinen viikonloppu. Meillä on olohuoneessa ollut valmiit kiinnikkeet kahdelle todella suurelle taululle valmiina ja ajateltiinkin, että akustiikan (ja toki sisustuksen) vuoksi olisi kiva kiinnittää niihin molempiin jotain ihanaa. 

Lauantaina päätettiin extempore lähteä sitten ostamaan suurta maalauspohjaa, jollaisia tiesin Espoon Ainoan Sostrene Grenessa olevan. Mulle on tullut viime päivinä tosi paljon kysymyksiä meidän maalaustarvikkeista Instagramin puolella ja ne on siis kaikki ostettu sieltä. Siellä on hyvä valikoima maalaustarvikkeita, maaleja, siveltimiä ja erikokoisia maalauspohjia. Suosin itse maalustarvikeostoksissa kivijalkamyymälää, koska yleensä silloin kun inspiraatio iskee, on maalaamaan päästävä heti.

Sieltä tosiaan löytyi 120×150 kokoinen maalauspohja, joka ostettiin muiden maalaustarvikkeiden ja lehtikultahippujen lisäksi. Käveltiin parkkihalliin meidän autolle ja alettiin lastaamaan maalauspohjaa kyytiin. No eihän se hitto vieköön mahtunut. Yritettiin niin takaluukusta kuin ovistakin, kaikki penkit kaadettuna. Se jäi muutamasta sentistä kiinni, eikä vaan siis kertakaikkiaan mahtunut. Minä siis nappasin valtavan maalauspohjan kainaloon ja matkustin julkisilla Tapiolasta kotiin sen kanssa. 

Helsingin puolella vielä kävelin sitten useamman kilometrin vesisateessa ja kovassa tuulessa ja meinasin lähteä lentoon – en kestä. Otto tuli lasten kanssa kävellen puolimatkaan mua vastaan ja otti maalauspohjan kannettavakseen. Jos ei muuta, niin oli ainakin loistavaa käsivarsitreeniä tuon maalauspohjan kantaminen ja tuulta vastaan taisteleminen. Välillä tuntui, että maalauspohja oli kuin purje, sillä tuuli tuuppi mua tiellä ihan minne sattui. Mutta päästiin kuin päästiinkin ehjänä perille, niin minä kuin maalauspohjakin. Nyt mua naurattaa joka kerta kun katson sitä, kun muistan miten rakkaudella mä matkasin sen kanssa. Keräsin kyllä ihania hymyjä ihmisiltä kun toikkaroin ison maalauspohjan kanssa ja mulle avattiin matkalla oviakin täysin pyytämättä. Tuli hyvä mieli ja kiittelin kovasti. 

Kotona levittäydyin maalauspohjan ja maalien kanssa eteisen lattialle ja maalasin loppuillan. Lapset maalasivat omia maalauksiaan mun vieressä kodinhoitohuoneessa. Vitsit se oli rentouttavaa, uppoutua vaan maalaamiseen ja värien sekoitteluun. Nautittiin siitä kaikki ihan täysillä. Maalasin vielä muutaman tunnin lasten mentyä nukkumaan ja sitten jätin maalauksen hautumaan yön ajaksi.

Jatkoin maalauksen viimeistelyä vielä sunnuntaina, kun olin keksinyt mitä halusin vielä sille tehdä. Värit maalaukseen valikoituivat meidän sisustuksesta ja mun lempiväreistä: harmaata, valkoista, kultaa ja vaaleanpunaista. Kultalehdet olivat ihan mieletön lisä siihen, niistä tuli juuri sellaista ilmettä kuin halusinkin. Mä rakastan sitä, miten maalatessa voi vaan kokeilla kaikkea, eikä ole olemassa oikeaa tai väärää. 

Tänään nostimme maalauksen olohuoneeseen sille kuuluvalle paikalle. Tai siis romanttisesti näin ajattelimme tekevämme, kunnes huomasimme, että vanhat kiinnikkeet ovat muutamalla sentillä väärässä kohdassa. Taas kaikki oli muutamasta sentistä kiinni tämän saman maalauspohjan kanssa. Se todella tahtoi meidän näkevän vaivaa eteensä. Ja mehän nähtiin. Otto porasi uudet reiät ja viimein meidän olohuoneessa oli suuri maalaus paikoillaan. Mä tykkään siitä, vaikka se onkin omatekemä ja omia teoksiaan kohtaan tulee usein oltua kriittinen. Tätäkin tuijottelin ja tarkastelin armottomasti niin monta kertaa ja mietin, mitä se vielä kaipaa ja lisäsin pieniä yksityiskohtia. Mutta fakta on se, että kun musta viimein tuntui siltä, että se ei kaivannut enää mitään, se oli valmis.

Ja siinä se nyt on, meidän olkkarin seinällä, korkealla viemässä katsetta ylemmäs. Se toi ihanasti väriä meidän muuten niin vaaleaan olohuoneeseen. Tykkään. Ihaninta oli kuulla lasten mielipiteitä taulusta ja siitä, mitä siinä tapahtuu heidän mielestään. Tällä hetkellä tuntuu, että taulu on juuri sellainen kuin halusinkin ja se saa olla tuossa kaikessa rauhassa. Voihan olla, että joskus se menee vaihtoon tai sitten voi olla, että siitä tulee sellainen esine, jota tuijottelen vielä mummonakin, ei voi tietää vielä. 

Mutta mikä tärkeintä: sen tekeminen oli hauskaa, rentouttavaa, ihanaa ja se vei mut kunnolla takaisin maalaamisen pariin. Rakas harrastus, joka unohtui aivan liian moneksi vuodeksi. Tänä vuonna olen saanut sen takaisin. Ja kuinka paljon nautinkaan siitä, kun saan vaan maalata ja antaa ajatusten lentää. Lapsena ja teininä maalasin ja piirsin lähes joka ikinen päivä. Hiilikynillä, öljyväreillä, kuivapastelleilla, akryyliväreillä, akvarellikynillä. Nyt olen löytänyt takaisin akryylivärien ja vesivärien pariin, enkä enää halua unohtaa niitä.

Tykkäättekö te maalata tai piirtää?