Meillä on tuoli-dilemma! Ei vaan kertakaikkiaan osata päättää, että mitkä tuolit me hommataan ruokapöydän kaveriksi. Tosi monet erilaiset tuolit miellyttää silmää tällä hetkellä ja me haluttaisiin todellakin tehdä sellainen tuolivalinta, joka kestää aikaa vuosikymmeniä. Halutaan sijoittaa laadukkaisiin klassikkotuoleihin, jotka sopii meidän kotiin aina. Sellaiset tuolit, joiden kanssa on hyvä yhdistää ja kokeilla erivärisiä seiniä, erivärisiä tekstiilejä, erilaisia tyylejä. Me kaivataan usein vaihtelua sisustukseen, mutta toivotaan, että tässä kodissa sen vaihtelun voisi toteuttaa aina juuri noilla yksityiskohdilla ja ne perushuonekalut pysyisivät aina samana. 

Ollaan pähkäilty näiden eri tuolien välillä nyt kohta pari kuukautta, eikä olla saatu mitään päätöstä aikaiseksi siis kertakaikkiaan. Siksi ajattelin, että kokoan muutamia meidän suosikkeja (tässä ei ole edes kaikki vaihtoehdot mitä ollaan mietitty) ja kysyn teidän mielipidettä tuoleista! Tämä on tosi iso päätös, koska klassikkotuolit ovat kalliita. Siksi me halutaan ehdottomasti tehdä juuri sellainen ostos, joka miellyttää meitä myös kymmenen vuoden päästä. Toisaalta uskon, että kaikki nämä tuolit voisivat miellyttää silmää vielä kymmenenkin vuoden päästä, mutta en silti vaan osaa päättää, että mitkä sopisivat juuri meille parhaiten.

Alkuun muutamia speksejä mitä meillä on tuolien suhteen: 

– Niiden pitää olla hyvät ja mukavat istua pidemmänkin illallisen ajan, koska me tykätään kokata ystävien ja sukulaisten kanssa ja istua iltaa pitkän kaavan mukaan (normaaliolosuhteissa).  

– Niiden pitää kestää lapsiperheen kovaa käyttöä, sotkua ja kulutusta. Ruokapöytä ei ole meillä vain ruokapöytä; se on myös pelipöytä, askartelu- ja maalauspöytä, läksyjentekopöytä ja sen ääressä syödään myös ruokia, jotka värjäävät ja sotkevat, kuten curryja, mustikoita ja ketsuppia. Näin tulee varmasti olemaan vielä vuosikausia, koska me tykätään tehdä asioita yhdessä ja ruokapöytä on siihen usein paras paikka. 

– Niiden pitää sopia yhteen meidän tulevan keittiön yksityiskohtien kanssa (mm. harmaata ja messinkiä). 

Siinäpä oli ne tärkeimmät. Sitten väreihin. Ollaan mietitty ainakin harmaata, mustaa, vaaleaa puuta/rottinkia ja roosaa. Eli tosi erilaisia värejä. Mustassa viehättää skarppi ulkonäkö. Musta antaa ryhtiä ja on värinä tietenkin todella ajaton. Meillä ei ole juurikaan mustia huonekaluja (paitsi esikoisen piano ja yksi jakkara). Mutta musta miellyttää silti silmää. Se on värinä sellainen, joka sopii lähes aina ja lähes kaiken kanssa. Rakastan Gubin beetle-tuoleja ja ne olisivat kyllä mustana sellainen tosi ajaton klassikko, kuten myös tietysti 1800-luvun lopussa kehitetty TON Chair no. 14. Se toimii niin mustana kuin vaaleanakin. 

Harmaassa on se hyvä puoli, että se sopisi upeasti meidän tulevan keittiön sekä meidän nykyisen sohvan kanssa. Harmaa on kaunis ja rauhallinen väri. Toisaalta, en ehkä ole onnistunut löytämään vielä niin hyvää harmaata tuolia, että olisin siihen yhtä rakastunut kuin joihinkin toisenvärisiin vaihtoehtoihin. Muuton Visu ja Normann Copenhagenin Forms ovat molemmat nättejä, mutta ehkä kaipaisin vielä näyttävämpää harmaata vaihtoehtoa. 

Rottinki tai vaalea puu sopisi upeasti myös meidän pöydän kanssa yhteen, se kun on juuri vaalean puun värinen Ikean Sinnerlig. Toisaalta mietin, että tuleeko kokonaisuudesta liian valju, jos tuolitkin ovat samaa vaaleaa rottinkia? Meidän vanha ruokapöytä-tuoli -kokonaisuus tuntui tosi valjulta, kun kaikki oli valkoista, seinä, tuolit, pöytä ja kaikki. Nyt meillä toisaalta on pinkki seinä, joka ei tietenkään ole sellainen valju tausta, vaan jo itsessään näyttävä. Silti pelkään liian tylsää lopputulosta. Haluan, että aina kun katson meidän ruokailutilaa, voin huokaista ihastuksesta (ainakin sisäisesti). Toisaalta, aina kun katson meidän vaaleaa puista ruokapöytää, huokaan ihastuksesta. Miksi en siis tykkäisi myös vaaleista tuoleista?

Rottinki on aika trendikästä tällä hetkellä ja se miellyttää omaakin silmää ihan super paljon. Toisaalta mietin, että onko rottinki niin mukava istua pidemmän päälle, vaikka jollain kesäsortseilla? Jalkoihin jää kauheat painaumat ainakin, heh. Mutta sitten taas se on kaunis luonnonmateriaali ja kestää kyllä myös aikaa klassikkona, vaikka onkin tällä hetkellä erityisen trendikäs. Rottinki on sellainen kodikas ja lempeä jotenkin. 

Roosa on värinä upea myös ja kuten tiedätte, se malvan väri on mun kaikkein suurin suosikki. Roosat tuolitkin miellyttää. Mun lempiväri on pysynyt samana vuosikaudet ja oletan, että trendien vaihtelut eivät siihen juuri vaikuta. Roosan väriset tuolit olisivat ainakin tosi meidän näköinen valinta. Mutta voiko siihenkin kyllästyä? Entä jos sittenkin vaan kyllästyn siihen väriin ja haluan vaikka kaikesta vaaleanpunaisesta eroon joskus. En pidä sitä todennäköisenä, mutta silti se mietityttää.

Rakastan messinkiä ja sitä tulee olemaan meillä keittiön yksityiskohdissa, kuten vetimissä ja hanassa. Messinkiset jalat ruokapöydän tuoleissa olisivat luonnollista jatkumoa sille, mutta silti mietityttää, että entä jos messinkiinkin kyllästyy joskus? Jos sitten joskus halutaankin vaihtaa vaikkapa vetimet ja hana mustiin tai hopeisiin ja sitten tuolien jalat vaan ovat pysyvästi messinkiset. Voisi kai nekin vaikka tuunata itse sitten. 

Ollaan mietitty myös sitä, että jos ostaisi tietynlaiset tuolit pöydän sivuille ja toisenlaiset, enemmän nojatuolimalliset, pöydän päätyihin. Sellaiset käsinojalliset mallit. Voisi yhdistellä esimerkiksi vaaleita Ton no. 14 -tuoleja ja sitten pöydän päihin vaaleat rottinkiset tuolit. Toisaalta silmää miellyttää myös sellainen harkittu kokonaisuus, jossa kaikki tuolit ovat samanlaisia. Ostamme tuoleja varmaankin ainakin kuusi kappaletta, mutta voi olla, että kahdeksankin. En tiedä, niin paljon vaihtoehtoja!

Mikä tahansa on tietty parempi vaihtoehto kuin tämä meidän nykyinen selkänojattomien jakkaroiden, tripp trappin, yhden pinnatuolin ja juniorkokoisen työtuolin yhdistelmä, heh. Mutta silti ei haluta tehdä ratkaisua, joka myöhemmin harmittaa ja siksi ollaan nyt sinnitelty näillä. Katsotaan mitä me vielä keksitään. 

Help, mitkä tuolit on teidän lempparit? Tuleeko mieleen muita tuoleja, jotka voisivat sopia vielä näitä paremmin meidän ruokailutilaan? Mitä ominaisuuksia te itse arvostatte hyvässä ruokapöydän tuolissa?

Otsikoin tämän nyt näin, koska se on vähän niinkuin huoneen teema, vaikka toinen asukkaista vielä onkin esikoululainen. Mutta ei siihen ekaluokan alkuun enää niin pitkä aika ole, etteikö tätä voisi jo kutsua koululaisten huoneeksi. Saimme suurimman osan tästä huoneesta valmiiksi viikonlopun aikana ja fiilis on niin hyvä, kun lapset ovat selkeästi tyytyväisiä uuteen huoneeseen. Suunnittelimme sen kaikki yhdessä ja se oli tosi hauskaa. Lasten toiveet liittyivät väreihin ja teemaan ja meidän aikuisten toiveena oli saada huoneeseen mahdollisimman paljon säilytystilaa, mutta samalla pitää siellä mahdollisimman paljon vapaata lattiatilaa. Ei ehkä se helpoin toiveiden yhdistelmä, mutta selkeästi mahdollinen.

Huoneen seinät maalattiin puoliksi Tikkurilan Safari -sävyllä. Valittiin täyshimmeä Joker-maali. Safari-sävy on kyllä ihan mielettömän kaunis ja pirteä ja antoi huoneeseen tosi paljon ilmettä. Mietittiin, että maalataanko vain yksi seinä kokonaan, vai keksitäänkö joku muu ratkaisu ja Pinterestiä tutkailtuani löysin tämän hauskan idean, että maalataan seinät (vähän yli) puoliksi. 

Suurin osa huoneen säilytystilasta on nyt lasten sängyn rungoissa, mikä toimii. Ostimme uutena huoneeseen Ikean Släkt-sängyt. Toisessa sängyssä on neljä isoa säilytyslaatikkoa sekä kaksi avohyllyä. Toisessa sängyssä on kaksi isoa säilytyslaatikkoa, sekä toinen ulos vedettävä sänky alla. Tämä on tosi hyvä ratkaisu, jos lapsille tulee joskus tämän koronan mentyä ohitse vaikka kaveri yökylään. Tai jos pikkusisko haluaa yökyläillä isosiskojen huoneessa muuten vain.

Sänkyjen lisäksi säilytystilaa löytyy nyt huoneen seinällä. Me mietittiin todella todella pitkään sopivaa seinähylly+työpöytä -yhdistelmää ja sopivien löytäminen ei ollut helppoa. Ensimmäisenä harkittiin Ikean Algot-seinäkisko -järjestelmää, joka olisi ollut tosi hyvä, mutta se on poistuva sarja, joten kaikkia tarvittavia osia ei ollut enää saatavilla. Tämä selvisi vasta siinä vaiheessa, kun olin suunnitellut täydellisen hyllyjen ja pöydän yhdistelmän suunnitteluohjelman avulla ja saanut automaattisen ostoslistan.

Sitten mietittiin samantyyppistä industrial-henkistä järjestelmää muiden kauppojen valikoimista, mutta se osoittautui tosi hankalaksi, kun monissa rautakaupoissa esim. oli monta saman tyylistä järjestelmää, joiden osat ei kuitenkaan ihan sopinut yhteen ja selkeä suunnitteluohjelma puuttui. Varmasti sen olisi saanut koottua, mutta me vaan todettiin, että menee meille liian hankalaksi, kun yhdisteltäviä osia olisi ollut niin paljon ja suunnittelu tuntui sekavalta ilman ohjelmaa.

Mietittiin myös String-hyllyjärjestelmää, mutta siinä hankalaksi osoittautuivat liian “syvät” (siis liian pitkälle ulos seinästä tulevat) kiinnikkeet. Koska meillä on se ulos vedettävä alasänky ja säilytyslaatikot, kiinnityssysteemi ei saa tulla seinästä ulos kuin pari senttiä, koska muuten laatikoita ei saa vedettyä auki. Hautasimme siis senkin. 

Sitten pohdittiin Ikean bambusta tehtyä Svalnäs-järjestelmää, joka on kaunis ja olisi ollut ihan upea. Ihastuin siihen ihan täysillä, kun löysimme sen ja se tuntui kaikista parhaalta ratkaisulta. Siinä kuitenkin kahden pöydän yhdistelmä osoittautui kymmenen senttiä liian leveäksi, eli ei olisi mahtunut. Yksi pöytä taas oli liian vähän. 

Tässä vaiheessa tuli sellainen fiilis, että hitsi onkohan sellaista ratkaisua edes olemassa, mitä mä etsin. Sanoinkin Otolle, että mä en kyllä keksi enää mitään. Otto vähän aikaa googlaili ja mittaili ja löysi sitten Ikean sivuilta (yllättäen) sopivat erilliset seinähyllyt ja erilliset seinäkiinnitteiset pöydät. 

Seinähyllyiksi valittiin 30cm syvät Bergshult-hyllyt Pershult-kannattimilla. Ollaan hihitelty pershulteille täällä kyllä, niin hauska nimi. Pöydiksi valittiin Norberg -klaffipöydät. Niissä on hyvin työskentelytilaa ja tukeva seinäkiinnitys. Seinähyllyt kannattelevat 20kg painoa kolmella kannattimella per hylly, eli yhteensä neljälle hyllylle saa ladattua 80kg. Ei me niitä ihan niin täyteen uskallettu laittaa, mutta ihan hyvä, että on kestävät hyllyt, kun niiden päälle tuli esimerkiksi Harry Potter-kirjat, jotka eivät ihan sieltä keveimmästä päästä ole. Hyllyt ja pöydät kiinnitettiin tukevasti kiviseinään ja hyvin näyttävät siinä pysyvän.

Safari-värin lisäksi huoneeseen haluttiin muutenkin vähän Safari-teemaa. Teemaa tuotiin esiin meidän olkkarin vanhoilla verhoilla (jotka ostettiin H&M Homesta 2017), keltaisilla ja lehtikuvioisilla vanhoilla tyynyliinoilla sekä lasten itse jo aiemmin askartelemilla eläimillä. Seinälle päätyivät jo olemassa olevat eläin-teemaiset julisteet puukehyksillä (joista unohdin ottaa kuva, mutta IG storyssa näkyy). Vielä pitää kiinnittää pari valokuvaa ja yksi taulu hyllyjen alle, pois pöydiltä. Musta Örfjäll-työtuoli tuli jo esikoisen vanhasta huoneesta. Samanlaista ei ole enää myynnissä uutena, joten yritän bongailla mustaa Örfjäll-tuolia Torista ja fb-kirpuilta, siihen asti musta jakkara saa toimia tuolina.

Tässä vielä loppuun ennen-jälkeen -kuvat:

Huoneeseen tuli kaksi mattoa. Vanha pyöreä matto ovelle, sekä uusi kierrätyspuuvillasta valmistettu Ikean Tiphede-matto sänkyjen väliin. Molemmat keveät matot voi pestä pesukoneessa, mikä on ihanteellista lastenhuoneessa. Vehreää Safari-teemaa tuotiin huoneeseen vielä viherkasveilla, jotka laitettiin lasten itse maalaamiin ruukkuihin. Lapset maalasivat vanhat punasavi-ruukut meidän seinämaalien jämillä ja koristeltiin ne yhdessä glitterillä vielä. 

Huoneesta tuli tosi kiva, lämminhenkinen ja kotoisa. Se on kaikkea sitä, mitä me yhdessä toivottiin ja olen tosi iloinen, että se on nyt valmis.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Ensimmäinen meidän kodin valmis seinä oli ruokailutilan seinä. Ensin pohdittiin tapetin tilalle uutta tapettia, mutta tapetinpoiston jälkeen päädyttiin sittenkin maalaamaan seinä. Me mietittiin aika pitkään, että minkä värinen seinä me halutaan. Palloteltiin erilaisia sävyjä beigestä harmaaseen ja tummanvihreästä ruskeaan. Lopulta sävy, joka vei meidän sydämen oli kuitenkin jotain ihan muuta. Se ei ollut rauhallinen eikä hillitty. Se oli pinkki. Maalisävy on nimeltään Piruetti ja se löytyi Tikkurilan valikoimasta. Maalattiin seinä himmeällä Joker-sisämaalilla, koska himmeä look oli juuri se, mitä haluttiin.

Mä olen aina rakastanut tuota tiettyä vaaleanpunaisen sävyä, jonka olen useimmin nähnyt kulkevan nimellä mauve – malva. Kun vuonna 2017 Gugguulla oli valikoimassaan mauve-sävy, mä hamstrasin sitä vauvalle niin hupparissa, pipossa kuin huivissakin. Mulla on Mauve-sävyinen college ja löytyypä sitä meidän sisustustyynyistä ja torkkupeitostakin. Se on ehkä mun lempiväri, jos joku lempiväri pitäisi osata nimetä. Tykkään vaan siitä ihan älyttömän paljon! Me haluttiin seinään jotain meidän näköistä, iloista, lämmintä ja kotoisaa ja mun mielestä tuo sävy on kaikkea sitä.

Onneksi Ottokin oli heti ihan messissä ja vaikka mä vähän säikähdin sävyn voimakkuutta jopa sitten kun näin isolla pinnalla, Otto oli heti ihan että WAU! Ja mäkin kyllä ensijärkytyksestä toivuttuani olen siihen ihan rakastunut.

Ainoa ongelma tuon sävyn kanssa on se, että se on tosi vaikea ikuistaa oikeanlaisena kuviin! Se vetää helposti joko liian oranssiksi tai liian sinertäväksi, liian tummaksi ja liian kirkkaaksi ja kaikeksi. Näissä kuvissa olen saanut sävyn aika lähelle sitä, miltä se näyttää luonnossa, mutta vielä täytyy harjoitella, että saan tehtyä itselleni ruokailutilan kuvia varten Lightroomiin presetin, jossa tuo seinän sävy olisi aina juuri oikea. Se oikea sävy on ihan hurjan kaunis.

Ruokailutilahan on muuten meillä vielä aivan kesken. Seinän lisäksi ainoastaan ruokapöytä on valmiina. Me ostimme Ikean  Ypperlig-lankkupöydän, jota oltiin katseltu pidemmän aikaa. Se on niin kaunis sävyltään ja vaikka massiivipuinen pöytä on meidän haave joskus tulevaisuudessa, lapsiperhearjessa me koetaan tämä ei-massiivipuinen versio vaan helpompana. Tätä ei tarvitse huoltaa ja se pysyy puhtaana ihan vaan pyyhkimällä. Pinta on myös mahtavan likaa hylkivä, sillä siihen on jo kaatunut vesivärit, tullut paperin reunan yli tussinjäljet ja muut, mutta tähän asti kaikki on lähtenyt ihan vaan pyyhkimällä. Ollaan oikein tyytyväisiä siihen.

Kuten kuvista näkyy, meidän tuolitilanne on vähän mitä on. Ei olla vielä osattu päättää täysin, että mitkä tuolit me halutaan. Toisaalta kiinnostelisi mustat tuolit, jotka toisivat ilmettä ja toisaalta kiinnostelee rottinkiset tuolit luonnonvärissä. Siis mun ultimate-haave olisi sellaiset samettiset harmaat nojatuoli-malliset ruokatuolit, mutta nehän on ihan lapsiperhekauhistus. Me vähän makustellaan tätä tuoliasiaa vielä ja toistaiseksi mennään näillä vanhoilla jakkaroilla, tripptrappilla ja tällä yhdellä vaaleanpunaiseksi maalatulla pinnatuolilla. Ei haluta ostaa mitään väliaikaratkaisuja, vaan sellaiset tuolit, joiden kanssa viihdytään mahdollisesti vaikka loppuelämä. Loput pinnatuolit me jätettiin vanhalle kodille, kun niille on jo ostaja löytynyt.

Ruokailutilan seinälle on tulossa tauluja, sillä tilasin meidän itse otetuista kuvista uusia isoja kuvajulisteita. Kehykset niille onkin jo valmiina. Lisäksi pöydän alle on tulossa joku tosi helppohoitoinen matto jossain suht vaaleassa värissä. Ja verhotankoon kenties verhot, niitä meiltä löytyy jo entuudestaan, mutta ei olla vielä päätetty, mitkä laitetaan. Tuohon valkoisen Bestå-kaapin päälle (tai jonkun muun tason päälle seinää vasten) mä haluan sellaisen viherkasvirivistön ainakin, mutta vielä ei löydy kuin muutama kasvi. Bestå-kaappien lopullinen sijainti ei ole vielä päätetty tuossa ne nimittäin vievät aavistuksen liikaa tilaa ruokailutilasta ison pöydän kanssa. Voi olla, että ne siirtyvät esim. meidän makkariin jossain vaiheessa. Mutta johonkin oli pakko saada purettua piirustustarvikkeet ja lautapelit, joita pelataan koko perhe, niin toistaiseksi tuo kaappi on nyt tuossa.

TÄSSÄ VIELÄ ENNEN-JÄLKEEN-KUVAT:

Tämä seinä tuntuu nykyisen keittiön kanssa ainakin sopivan tosi kivasti yhteen ja me ollaan tosi tyytyväisiä. Uskon, että tullaan olemaan tuohon sävyyn tyytyväisiä tosi pitkään! Se on vaan jotenkin niin herkku! Alimmassa kuvassa sävy on mun mielestä ehkä kaikkein eniten lähellä sitä oikeaa sävyä.

Ihanaa pääsiäistä kaikille! <3

Olen niin iloinen siitä, että ostettiin 3,5 vuotta sitten juuri Söderhamn-sohva, koska siinä on vaihdettavat päälliset. Muuten ei oltaisi ikinä varmasti uskallettu valitakaan vaaleanpunaista sohvaa. Vaaleanpunainen sohva on ollut the juttu meidän olkkarissa ja voi hitsi me rakastettiin sitä väriä alusta asti. Se oli niin ME, ja se oli niin persoonallinen ja hauska ja söpö ja kutsuva. Mutta voi hitsi  me ei tykätty siitä, mitä meidän elämä teki meidän sohvalle. Alusta asti me kuitenkin päätettiin, että sohva (edes haalean vaaleanpunainen) ei ole meidän kodissa mikään näyttelyesine vaan just se paikka, missä jokainen saa olla just niinkuin on.

Sohva on käynyt läpi lukuisia rankkoja kokemuksia, kuten kaatuneet coca-colat ja kahvit, sulaneet suklaakarkit tyynyjen välissä, täytekakun mansikat synttäreillä, lasten vatsataudit vuosien varrella ja hoitokoiran kuratassut. Ollaan pesty päälliset aika monta kertaa niin koneessa kuin tekstiilipesurillakin. 3,5 vuotta alkoi kuitenkin olla se aika, että edes perusteellinen pesu ei enää saanut irti kaikkea sitä harmautta, jota meidän elämä päällisiin aiheutti. Tahrat lähtivät aina, mutta mites divaaniin ja istumapaikoille ikiajoiksi kuluneet harmaat pyllyn kuvat? Meidän vakkaripaikat oli oikeasti nähtävissä sohvasta heti. Ei olla niitä ihmisiä, jotka ensin ostavat vaaleanpunaisen sohvan ja sitten peittävät istuinosat peittojen alle, etteivät ne tummu. Me ollaan ihan vaan annettu sohvalle parastamme ja pahintamme, se on ollut meidän kodin käytetyin huonekalu.

Viime viikolla kun me tultiin reissusta kotiin, äidin koira Armas oli oksentanut meidän olkkarin matolle useaan kohtaan, eikä äiti ollut onnistunut saamaan tahroja kokonaan irti, vaan edessä oli maton pesu (sekä synttärijuhlat viikonloppuna, eikä matto olisi ehtinyt enää ajoissa juhliin kun soittelin paniikissa viiteen eri pesulaan). Seuraavana päivänä reissulta paluusta meidän 3-vuotias löysi jostain kauan kadoksissa olleen violetin limalöllerön, jonka hän onnistui vahingossa rikkomaan sohvalle. Violetit slimet levisivät joka suuntaan sohvalla, eivätkä tahrat lähteneet millään. Sohva näytti oikeasti todella ällöttävältä. Katsottiin toisiamme Oton kanssa ja päätettiin, että tämä oli nyt tässä. Meidän olkkarin oli aika käydä läpi vähän isompi muutos, jota oltiin jo pidempään mietitty.

Ne vaihdettavat päälliset, onneksi, voi onneksi meidän sohvassa on mahdollisuus vaihtaa ne päälliset. Käytiin ostamassa Ikeasta uudet harmaat päälliset meidän sohvaan ja sen ilme muuttui kokonaan kuin uudeksi. Me rakastetaan meidän sohvaa ja se on kestänyt todella aktiivista käyttöä upeasti 3,5 vuotta. Se on pitänyt muotonsa ja on edelleen ihan yhtä mukava kuin ostettaessa. Päälliset vaihtamalla se oikeasti muuttui aivan uudeksi edullisesti ja helposti. Ei tarvinnut vaihtaa koko sohvaa, vaan ilme muuttui täysin pelkät päälliset vaihtamalla. Ja uudetkin päälliset ovat pestävät ja vaihdettavat. Eiköhän näillä mennä taas monen monta vuotta eteenpäin.

Lisäksi ostettiin vaaleanpunainen matto, koska ei kertakaikkiaan haluttu olla juhlissa ilman mattoa. Vanha matto on nyt pesulassa ja kun se tulee takaisin, niin katsotaan, että vaihdetaanko se takaisin olkkariin ja tuo uusi ihana vaaleanpunainen matto sitten meidän makuuhuoneeseen, missä ei ole vielä ollenkaan mattoa. Meillä on ylipäätään siis aivan todella vähän mattoja, koska ollaan niin kranttuja ja ollaan mieluummin ilman kuin ostetaan joku ”ihan kiva”. Tuo vaaleanpunainen oli siis kuitenkin sellainen, jota oltiin jo pidempään vilkuiltu ja mietitty sinne makkariin. Nyt se kuitenkin näyttää musta myös aika kivalta tuossa olohuoneessa, että saapa nähdä mitä me vielä keksitään. Vaaleanpunainen matto löytyi Askosta.

Vaihdettiin olkkarissa myös verhot ja pari tyynynpäällistä, sillä vihreät lehtiverhot olivat olleet paikoillaan nekin jo melkein kolme vuotta ja kaivattiin vaihtelua. Nyt olkkari näyttää meistä tosi kivalta ja lämpöiseltä ja on ihana saada erilaista ilmettä pitkästä aikaa. Rakastan silti edelleen meidän lehtiverhoja ihan hitsisti ja pidän ne todellakin tallessa, ei sitä tiedä jos vaihdan ne taas pian takaisin ikkunaan, tai laitan ne vaikka sinne makuuhuoneeseen.

ENNEN: 

JÄLKEEN:

Toivotaan, että harmaa sohva kestää meidän harmaita ja mustia housuja paremmin kuin vaaleanpunainen sohva, haha!

Mitä mieltä uudesta olohuoneen ilmeestä? Onko harmaa sohva parempi kuin vaaleanpunainen? Vaihdetaanko vaalea matto takaisin olkkariin, vai pidetäänkö vaaleanpunainen matto siellä?

Mä pähkäilin todella pitkään, että minkä pipon ostaisin itselleni. Olen siis lainannut meidän esikoisen vanhaa pipoa koko syksyn, jota hän ei itse enää käytä. Se on löystynyt käytössä hänelle liian isoksi, joten se on mulle sopiva. Voin kertoa, että se ei kuitenkaan ole ollut se pipo, jota haluaisin käyttää. Onhan se ihan kiva, mutta ”käytössä löystynyt lasten pipo” ei ehkä ole kuitenkaan se, jonka itse ekana kaupasta kotiuttaisin. Kaupungilla olen katsonut kaikkia muita ihmisiä tyylikkäissä pipoissaan ja huiveissaan ja itse näyttänyt pöntöltä pelkässä takissa. Koska kyllähän nyt pipo ja huivi pitää olla tähän aikaan vuodesta!

Olen katsellut vaikka ja mitä pipoja, käynyt sovittamassakin montaa ja aina kuitenkin jättänyt ostamatta. En ole halunnut tehdä hutiostosta, vaan halusin ostaa pipon ja huivin, jotka kestävät käyttöä vuodesta toiseen ja näyttävät ajattoman tyylikkäältä. Mä halusin muhkean pipon joka lämmittää, joka ei kiristä yhtään mun päätä (koska en voi kestää jos pipo on liian tiukka) ja joka sopisi useimpien mun takkien kanssa, eli olisi suht neutraalin värinen, eli vaikka harmaa tai beige tai vaaleanpunainen tai luonnonvalkoinen.

Päätin lähteä keskiviikkona pipo-ostoksille ja olin ihan avoimin mielin. Tutkailin Myssyfarmin ihania myssyjä Stockmannilla (Pöytyäläisten mummojen kutomia) ja ne oli oikeasti niin mageita! Ainoa ongelma oli, että just se muhkea pipomalli josta tykkäsin ei vaan sopinut just mun pään muotoon. Se tuntui puristavalta ja siksi mä jätin sen kauppaan. Sitten suuntasin ylempiin kerroksiin, Acne Studiosin osastolle, koska halusin kokeilla sitä Pansya, jota olen jo muutaman vuoden kuolannut muilla ihmisillä.

No, siellä ei Pansya ollut eikä muitakaan merkin pipoja. Päätin lähteä Kämp Galleriaan katsomaan Marita Huurinaisen pipoja ja tsekkaamaan My O My -liikkeen, koska tiesin, että siellä on ainakin joskus myyty Acne Studiosin vaatteita. Kävelin kaatosateessa Oton kanssa (tietenkin ilman sateenvarjoa) sinne. Avulias myyjä My O Myssa kertoi, että heillä ei enää ole myynnissä Acne Studiosia, mutta hän tietää, että Beamissa on niitä Pansy-pipoja myynnissä. Arvostin kovasti sitä, että myyjä neuvoi mut eri kauppaan ostoksille, eikä alkanut esimerkiksi suosittelemaan jotain omia eri merkin pipoja. Todella hyvää asiakaspalvelua ja tuli just sellainen fiilis, että sinne pitää mennä ostoksille toisella kertaa. Jatkettiin siis matkaa kaatosateessa Kämp Galleriasta Erottajankadulle Beamiin. Beamin myyjää nauratti, kun me näytettiin varmaan jo aivan uitetuilta koirilta kun asteltiin vettä valuvina sinne sisään.

Kysyin heti ekana, että onko heillä myynnissä Acne Studiosin Pansy-pipoja ja myyjä pahoitellen totesi, että heille ei vielä ole tullut kuorma, ja että siihen tulevaan kuormaankin on varauslista, jos haluaa varata oman pipon. Niitä oli käyty kuulemma kyselemässä monta kertaa joka päivä jo pidemmän aikaa. Hän kuitenkin lisäsi heti perään, että Beamin sisarliike Beamhilliin tuli juuri edellisenä päivänä kevään mallien toimitus, joista ei otettu varauksia, vaan ne olivat jo myynnissä. Tästähän mä innostuin ja kysäisin, että missä se Beamhillin liike olikaan, ja myyjä kertoi, että se sijaitsee Yliopistonkadulla (eli ihan Kämp Gardenin lähellä, missä oltiin just oltu). Ja ei kun takaisin vesisateeseen, takaisin kohti Yliopistonkatua.

Kun me vihdoin päästiin sinne liikkeeseen ja näin siinä pöydällä heti ihanan tosi vaaleanharmaan Pansyn, mä tiesin, että siinä se on! Siis kun niin paljon näin vaivaa, että pääsin edes sovittamaan sitä (ja raahasin vielä Otto-ressukkaa mukana kaatosateessa koko sen ajan), niin olisi ollut aika turhauttavaa jos se pipo ei olisi sopinutkaan. Ottokin sanoi mulle, että nyt kans sitten ostat sen pipon kun ollaan metsästetty sitä näin kauan. Pyörittiin liikkeessä sen aikaa, että mun läpimärät hiukset kuivuivat sen verran, että kehtasin sovittaa pipoa. Onneksi polkkatukka kuivuu nopsaa!

Pansy oli päässä just niin ihana kuin toivoinkin ja niin mä vihdoin löysin itselleni ihanan pipon. Mikä tuuri mulla kävi, että kuormallinen kevään pipoja oli juuri tullut Beamhilliin!  Ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys, että sain tämän, jos ne on kerta näin kiven alla. Toki netistä löytyy varmasti jostain. Mä kuitenkin rakastan ostaa kivijalkaliikkeistä, koska haluan sovittaa aina ensin ja varsinkin just pipon kohdalla on tärkeää se, että se ei purista. Ja musta se on parasta, kun ostoksen saa heti mukaan ja sitä voi fiilistellä, eikä tarvitse odotella.

Pipo Acne Studios | Takki ZARA | Huppari R-Collection | Farkut Gina Tricot | Kengät Puma| Laukku Gucci

Nyt multa puuttuu enää huivi. Yritän löytää mahdollisimman hyvin mun pipon sävyyn sopivan huivin mahdollisimman pian. Yksi vaihtoehto on tietty Acne Studiosin huivi, mutta en ainakaan nähnyt pipon kanssa ihan samanvärisiä huiveja missään näistä liikkeistä. Toki joku muukin harmaan sävy voisi sopia hyvin. Siihen asti käytän tarvittaessa mun omaa (mutta Otolle luovuttamaani) Makian mustaa merinovillahuivia. Sekin on kyllä tosi ihana, mutta sopii ehkä kuitenkin paremmin Otolle.

Kiitos hurjasti ihanista pipovinkeistä kaikille ja ihanaa viikonloppua <3