Huh, mä en tiedä mistä mä aloittaisin! Tämä viikko. Kun mä viime viikon maanantaina jaoin ekat kurkistukset meidän uudesta kodista, en todellakaan tiennyt, että jo seuraavana perjantaina nukkuisin ekan yön siellä. Me ei oltu aloitettu pakkaamista, ei mitään kertakaikkiaan ollut valmiina vielä silloin, koska meillä oli vielä niin paljon aikaa. Se oli lähinnä hyvä läppä, että hei muutetaanko huomenna, eihän me tarvita kuin patjat nukkumiseen. Mutta sitten tuli se tunne, että täällä on meidän koti. Täällä on niin paljon parempi olla. Tänne me halutaan. Ja sitten me vaan alettiin tekemään töitä sen eteen, että päästään viikonlopuksi kotiin. Se tuntui oikealta ja me kaikki haluttiin sitä.

Tämä viikko on ollut todella intensiivinen, takki on aivan tyhjä ja väsy-itkut itketty pariinkin kertaan. Mutta me tehtiin se. Viisi päivää sen jälkeen kun me saatiin avaimet, me nukuttiin ensimmäinen yö täällä. Ja itketty on useampaan kertaan myös onnen itkut. Kun tuntuu niin hyvältä ja onnelliselta, että kyyneleet vaan nousee silmiin.

Valehtelisin jos väittäisin, että muuttaminen kahdestaan kolmen lapsen kanssa neliöstä toiseen olisi ollut helppoa ja mukavaa. Eniten on harmittanut se, että meillä on oikeasti mahtava, upea tukiverkko ja meillä olisi ollut muuttoapua, lastenhoitoapua ja tapetin irroittajaa, mutta koronan takia me ollaan tehty kaikki yksin. Me ei palkattu muuttofirmaa, ei laitettu lapsia hoitoon, ei vuokrattu muuttolaatikoita. Muuttoautona toimi meidän oma auto, lapset repivät tapetteja, pakkasivat ja välillä leikkivät muuton keskellä ja käytettiin samoja 20 Ikean pahvista muuttolaatikkoa, jotka säästettiin vuoden 2016 muutosta. No, hyvin ne toimivat. Hyvin toimi sekin, että täytettiin laatikot, Otto vei ne uuteen kotiin, mä purin ne paikoilleen ja sitten täytettiin ne vanhassa kodissa uudelleen ja taas purettiin. Me selvittiin.

Vaikka nyt väsyttää, päällimmäinen tunne on kiitollisuus ja suuri onni. Me tehtiin se! Perjantai-iltana kun me syötiin pizzaa ja juotiin cokista uuden kodin ruokapöydän ääressä, musta tuntui, että halkean onnesta. Ja kun me laitettiin lapset nukkumaan ja he sanoivat, että he rakastavat nukkua täällä uudessa kodissa. Ja kun me mentiin Oton kanssa saunaan lasten nukkumaanmenon jälkeen, heitettiin löylyt, käytiin meidän tuplasuihkuissa, joista oltiin niin pitkään haaveiltu ja tuijotettiin toisiamme onnellinen virne naamalla. Ja kun mä heräsin lauantaiaamuna, kävelin meidän yläkerran aulaan ja kurkkasin alakertaan ja näin siellä meidän lapset sohvalla, käpertyneenä toistensa kainaloon katsomaan aamupiirrettyjä. Ja kun me tehtiin ekaa kertaa ruokaa täällä. Täällä on niin hyvä olla.

Pidin viikonlopun ajan blogista lomaa, koska aika ei vaan riittänyt muuton lisäksi tähän. Mutta remppapostauksia tulee, kunhan asiat etenee. Tällä hetkellä meillä on jo ruokailutilan seinä maalattuna ja muut maalattavat seinät valmiina maalausta varten. Alakerrassa ei ole enää pahveja lattialla, wohoo! En malta odottaa, että kaikki tilat alkavat valmistua. Nyt meillä on laatikoita purkamatta enää alle 10 ja nekin lähinnä siksi, että saadaan ne purettua vasta kun seinät on maalattu yläkerrassa ja hyllyt saatu paikoilleen niiden eteen. Ei paha enää. Nyt ollaan voiton puolella. Nyt voidaan edetä ihan rauhassa ja aloittaa arki täällä.

Tämä muutto oli kyllä ikimuistoinen. En olisi ikinä uskonut, että pystytään kahdestaan tähän, kun ei olla koskaan muutettu edes pienempiin koteihin ilman muuttoapua (ja -autoa). Ja yleensä meillä on ollut aikaa pakkaamiseenkin viikkoja, eikä muutamaa päivää. Mutta saipahan huomata, että kun me jotain oikein kovasti halutaan saada tehtyä, niin kyllä me saadaan se tehtyä, vaikka alkuun tuntuisi aivan mahdottomalta. Alkuun meillä oli kyllä tarkoituksena ottaa edes muuttoauto, mutta kun huomattiin miten paljon tavaraa meidän omaan autoon mahtuu, siinä vaan kävi niin, että tavarat siirtyivät autokuorma kerrallaan Oton voimin. Sohva meni purettuna yhdellä autoreissulla ja meidän parisänky meni purettuna yhdellä autoreissulla. Voin kertoa, että aika moneen kertaan päivittelin miten ihmeessä Otto jaksoi roudata yksin kaiken ja vielä kasata heti täällä.

Vanhalla asunnolla meillä on läpikäytävänä vielä varasto ja lisäksi meidän kuopuksen tuleva sänky on siellä vielä. Lisäksi sinne jäi vielä jonkin verran kaikkea pientä tavaraa, mitä varmasti haetaan ensi viikolla vielä tänne. Mutta pikkuhiljaa, nyt meillä on helpotus siitä, että aikaa on vielä se kaksi kuukautta. Meillä oli vaan niin kova halu päästä aloittamaan arki täällä, että siksi kiirehdittiin, vaikka siinä ei ehkä ollut mitään järkeä. Me vedettiin aivan täysin tunteella. Mutta se kannatti. Koska nyt kun me ollaan täällä, niin tässä on kaikki järki.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja kiitos ihan mielettömän paljon kaikista kauniista sanoista, tsempistä ja tuesta, mitä olette laittaneet. Te olette niin ihania <3 

Tulin huikkaamaan tällaiset pikamoikat täältä meidän muuttorumban keskeltä. Me tosiaan päätettiin nyt, että halutaan uuteen kotiin niin nopeasti kuin mahdollista. As in viikonloppuna. Hetken aikaa pyöriteltiin jo mielessä, että oltaisiin vaan viety sängyt sinne heti ja alettu jo nukkua siellä. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään järkeä, vaikka houkuttelevalta kuulostikin, heh.

Nyt ollaan roudattu jo paikalle kolmisenkymmentä muuttolaatikollista tavaraa ja purettu niistä valtaosa kaappeihin. Meillä on vieläkin tallessa samat hyvät muuttolaatikot, joita käytettiin jo v.2016 muuttaessa. Niitä menee hyvin meidän autoon yhdeksän kerrallaan penkit kaadettuna, niin kerralla saa ihan hyvin tavaraa siirrettyä. Puretaan tavarat aina heti paikoilleen, niin sitten voi viedä taas tyhjiä laatikoita täytettäväksi.

Aina aamulla mä oon tehnyt töitä, Otto on pakannut muuttolaatikoita ja esikoinen on tehnyt koulutehtävät valmiiksi ja sitten iltapäivät ja illat on mennyt uudella asunnolla. Tämä on toiminut hyvin ja tehokkaasti.

Otto on saanut meidän autolla vietyä myös kirjahyllyjä, kaappeja ja tyttöjen uudet sängyt, joissa pisimmät paketit olivat 208cm pitkät. Onneksi meillä on valtavan iso auto. Toistaiseksi ollaan pärjätty hyvin ihan omin avuin tässä puuhassa, vaikka tekemistä paljon onkin. Meillä ei kuitenkaan ole kiire saada tätä vanhaa asuntoa tyhjäksi, niin siinä mielessä tämä on meille helppoa. Voidaan keskittyä saamaan meille kaikkein tärkeimmät jutut viikonlopuksi valmiiksi uudessa kodissa, kun sitten on vielä pari kuukautta aikaa tyhjentää tätä vanhaa asuntoa pikkuhiljaa.

Saatiin eilen iltapäivällä irroitettua yläkerran yhdestä makuuhuonesta tapetit jo kokonaan ja ilta mulla kului ruokailutilan tapettia irroittaessa. Otto osti ison ämpärillisen Kiilto-tapetinpoistoainetta, jolla saatiin tapetit irti. Yläkerran yhdestä makkarista ne lähtivät isoina suikaleina ja koko hommaan meni ehkä 40 minuuttia. Ruokailutilan tapetin irroittelussa taas kesti mulla tunteja. Alettiin myös tyttöjen kanssa repimään toisesta lastenhuoneesta tapettia (kuivana) irti, koska huomattiin Oton kanssa, että noissa paksummissa tapeteissa se aine ei imeydy niin hyvin siitä päällimmäisen kerroksen läpi, jolloin se irroittaminen on tosi hidasta.

Yllättäen sitä lähtikin kuivana tosi hyvin irti ja saatiin varmaan puolessa tunnissa kolmestaan seinästä jo tosi paljon tapettia pois. Lapset olivat todella eteviä siinä irroittelussa ja he saivat varsinkin niitä pikkupaloja irti, joita on ärsyttävää rapsutella. Olen iloinen, että tapetin irroitus sujui kuitenkin näin helposti, koska meillä ei ollut siitä mitään aiempaa kokemusta ja se vähän jännitti etukäteen.

Postauksen kuvat on eiliseltä. Tänään ollaan jatkettu samoissa puuhissa ja kaikki edistyy hyvin. Saatiin loputkin tapetit irti ja ruokailutilan seinä tasoitettua jo. Siitä lähti samalla maalia irti kun irroitettiin tapettia, joten seinää sai vähän tasoitella ennen kuin sitä pääsee maalaamaan. Se yksi mun tilaama tapetti tulikin jo perille, mutta se ei vastannutkaan ihan sitä, miltä se kuvissa näytti ja se lähti palautukseen. Joten nyt ollaan taas ihan lähtöpisteessä, eikä meillä ole vielä mitään hajua, mitä kaikille seinille tapahtuu. Mutta pikkuhiljaa, ainakin ne ovat kaikki nyt valkoisia, mikä ei ole paha juttu sekään.

Jotenkin on ollut ihanaa vaan keskittyä kaikkiin muuttojuttuihin nyt. Paljon konkreettista tekemistä, mikä vie ajatukset pois kaikesta siitä huolesta, mikä on viime viikkoina ollut mielessä.

Sellaisia muuttokuulumisia meiltä! Pitäkää meille peukkuja, että huomenna me syödään pizzaa, saunotaan ja nukutaan uudessa kodissa! <3

Me saatiin eilen avaimet meidän uuteen kotiin ja Instagramin puolella vilautinkin jo meidän olkkaria, kääk! Kuvasin eilen pikaisesti meidän tyhjää uutta kotia. Kodissa on tällä hetkellä vielä aaltopahvit lattialla edellisten omistajien jäljiltä, jotka he ystävällisesti jättivät paikoilleen meille vielä meidänkin muuttoa varten, niin meidän parketit eivät kulu kenkien alla kun kanniskellaan kamppeita. Ei olisi ollut mitään järkeä ottaa niitä pois, kun asunnossa kuljetaan edestakaisin seuraavat viikot. Meillä meni nyt vähän jotenkin pasmat sekaisin kun päästiin sisälle uuteen kotiin.

Tuli samantien sellainen olo, että meidän on päästävä sinne just-nyt-heti pysyvästi! Alunperin ajatus oli siis se, että me ollaan täällä vanhassa kodissa niin kauan, että kaikki on ihan valmista uudessa kodissa, mutta meidän kelkka nyt vähän kääntyi. Meidän olisi vaan niin paljon mukavampi korona-kotoilla uudessa kodissa kuin täällä vanhassa, vaikka siellä uudessa olisikin vähän keskeneräistä. Siellä lapset voivat ulkoilla isolla omalla pihalla ja hyppiä trampoliinilla sydämensä kyllyydestä. Täällä vastassa on ankea tiiliseinä, eikä omalla pihalla ole mitään tekemistä. Me käytiin tänään jo pystyttämässä sinne trampoliini ja lapset olivat niin onnellisia ja kiljuivat ilosta. Sitä oli ihana kuunnella. Tämä tramppa oli meidän strateginen veto, kun ajateltiin, että saadaan sitten rauhassa repiä tapetteja ja muuta, kun heilläkin on siellä tekemistä. Ja samalla sujuu liikuntatunnit kätevästi, heh.

Mutta joo, kurkataanpa nyt sinne kotiin!

Tässä on meidän uusi olkkari. Siellä on aivan mieletön huonekorkeus, joka on just se asia, johon me rakastuttiin. Olkkarissa on myös portaat yläkertaan. Olohuone on avoin meidän keittiöön ja ruokailutilaan ja olkkarin ja ruokailutilan välistä pääsee meidän terassille ja pihalle.

Tässä on meidän eteinen, keittiö ja ruokailutila. Keittiö on vastapäätä meidän yläkerran portaikkoa. Mä vaan rakastan tätä pohjaratkaisua, kun tämä on niin selkeä, eikä ole mitään turhia väliseiniä. Kaikki on niin ihanan avaraa. Keittiö meillä on tosiaan suunnitelmissa remontoida, mutta nyt juuri en vielä osaa sanoa meidän aikataulua. Vanhalle keittiöllekin on jo kohde, mihin se menee  uudelleen käyttöön, joten hukkaan se ei ole menossa. Keittiö on kuitenkin tosi toimiva ja siisti ja miljoona kertaa parempi kuin meidän nykyinen keittiö, niin ei mua haittaisi jonkin aikaa tämän kanssa asustella. Samoin keittiön ja eteisen kivilattiat ovat menossa vaihtoon. Ja ruokailutilan tapetti vaihtuu joko maaliin tai toisenlaiseen tapettiin.

Kodinhoitohuoneeseen ja vessaan pääsee eteisestä, olkkarista katsottuna eteisen oikealta puolelta. Ihanaa kun on tilava kodinhoitohuone ja vessa, joka on ihan omassa rauhassa kodinhoitohuoneessa, ovella erotettuna. Kodinhoitohuoneen ja vessan lattia, sekä vessan muutkin laatoitukset on sellaiset, joita en itse ehkä olisi ekana valinnut, mutta suunnitelmissa ei kuitenkaan ole nyt alkaa mihinkään isoihin kylppäriremppoihin. Pohdiskellaan mikrosementtiä ja/tai kaakelimaalia. Mutta nämä ovat sellaisia vähän pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Kodinhoitohuoneessa on vesipiste ja ihanan paljon kaappitilaa! Sinne saa kaikki liinavaatteet ja siivouskamat ja pyykkikorit ja kaikki. Niin parasta.

Eteisestä olkkarista katsottuna vasemmalla on kylpyhuone sekä sauna, jotka ovat ihanan simppelit ja tyylikkäät. Rakastan pieniä valoja pesuhuoneen katossa ja tietenkin meidän tuplasuihkuja! Mun mielestä sekä sauna että kylppäri on aivan ihanan kodikkaat. Tykkään! Niille ei tarvitse tehdä mitään.

Yläkerrassa portaikkoa vastapäätä on meidän toinen kylppäri, joka on ihanan tilava ja pelkistetty. Sillekään ei tarvitse tehdä mitään, tykkään siitä tosi paljon. Kolme suihkua yhteensä on super hyvä juttu!

Makkareita on kolme ja niistä kaksi on samankokoisia kuin mun ja Oton nykyinen masterbedroom ja yksi on ehkä yhden neliön pienempi kuin meidän nykyinen masterbedroom. Kaikki ovat siis valtavan paljon suurempia kuin meidän nykyiset lastenhuoneet. Me otetaan Oton kanssa nyt se kaikkein pienin makuuhuone, koska meidän iso sänky mahtuu sinne ihan hyvin. Lapset saavat kaksi isoa huonetta, joissa heillä tulee olemaan ihan tosi hyvin tilaa nykyiseen verrattuna. Näistä kuvista ei ehkä ihan hahmota vielä sitä, minkä kokoisia lastenhuoneet ovat, mutta sen näkee varmasti sitten paremmin, kun saadaan ne valmiiksi. Toisessa lastenhuoneessa on aivan hurmaava kulmaikkuna ja kaikissa huoneissa on _sikana_ kaappitilaa verrattuna siihen, että nykyisin molemmissa lastenhuoneissa on kaksi hyllykaappia.

Sellainen pikakierros meidän kodissa! Mä laitan heti postauksen julkaisun jälkeen vielä IG Storyyn videomuotoisen kierroksen uudessa kodissa, jossa siitä saa ehkä toivottavasti hieman paremman käsityksen vielä. Näistä kuvista osan olen kuvannut puhelimella, että sain ultralaajaa kuvaa ja osan kameralla.

IIK! Katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu ja kuinka nopeasti asiat etenevät kaikilta osin. Meillä on niin paljon vielä kysymysmerkkejä ilmassa. Yksi juttu on myös se, että meidän pitää saada ne vanhat tavarat eteenpäin täältä vanhasta kodista, joista ollaan luopumassa. Esimerkiksi kerrossänky (jää pieneksi), astianpesukone, ruokapöytä ja pinnatuolit, paljon kirjoja, joitakin astioita, meidän v.2012 ostettu hyvin toimiva pesukone (joka ei riitä 7kg täyttömäärällä enää meidän tarpeisiin) ja sitten paljon kaikkea pienempää kampetta, kuten Pipsa Possu -leluja, parkkihallileluja ja muita, joilla lapset eivät enää leiki. Ja joitakin vauvatavaroitakin meillä on vielä säästössä, kehtoa ja sitteriä ja muita. Olin ajatellut etukäteen pitää kotikirppiksen täällä sitten kun ollaan muutettu pois, mutta nyt näyttää epätodennäköiseltä, että sellainen onnistuisi ennen kesäkuuta. Pitää vähän miettiä, että miten me oikein tehdään.

Jotenkin tosi sellainen sekava (mutta onnellinen) olo, kun me ei oikeasti tiedetä nyt yhtään, että mitä tässä tapahtuu. Mutta aloitettiin pakkaaminen ja Otto kävi viemässä tänään jo yhden kierroksen pahvilaatikoita uudelle asunnolle. Kai me nyt ollaan niinkuin muuttamassa niin nopeasti kuin mahdollista. Jännittävää! Paljon remppa- ja sisustusjuttuja on tulossa heti kun vaan tapahtuu. Yksi ihana tapetti me jo löydettiin ja tilasin sitä tänään. Vaikka nyt ollaan vähän kysymysten äärellä, niin silti fiilis on vaan niin hyvä.

Eilen kun me seistiin meidän uudessa kodissa ekaa kertaa sen näytön jälkeen niin oli vaan jotenkin tosi epätodellinen fiilis. Asunto oli vielä paljon hienompi ja tilavampi ja ihanampi kuin muistin. Pihakin oli paljon isompi kuin muistin ja siis en kestä, siellä oli omenapuita ja kirsikkapuu! Se fiilis vahvistui entisestään, että me tehtiin niin oikea päätös. Nyt vaan tehdään kovasti töitä, että päästään asumaan sinne mahdollisimman pian. Tämä uusi koti on kaikkea mitä me haluttiin. <3

Kirjoitin reilu vuosi sitten tammikuussa blogiin postauksen, jossa listasin meidän toiveita uudelle kodille. Sen jälkeenhän toiveista on toki joustettu ja esimerkiksi meidän 2. kauden ekassa podijaksossa puhuttiinkin tarkemmin niistä jutuista, mistä ollaan jo lakattu haaveilemasta ja mitkä on vielä niitä, mitkä meille merkitsee ja joiden haluttiin toteutuvan. Moni on kysynyt, että kuinka moni meidän toiveista tulevalle kodille lopulta toteutui ja ajattelinkin, että olisi aika hauskaa tehdä tällainen vertailupostaus niistä alkuperäisen toivelistan kohdista. Kuinka moni toive lopulta toteutui tässä uudessa kodissa, jonka ostimme?

Aloitetaan niistä silloin tärkeimmiksi määrittelemistäni deal breakereista asunnon suhteen:

Sijainti: Check!

No tämä toteutui ihan 100%. Meillä oli aika iso alue, mistä asuntoja katseltiin. Tyyliin neljäsosa Helsingistä, sitten koko Helsinki. Jossain vaiheessa siirryttiin jo  katselemaan kämppiä Granista, Espoosta, Tuusulasta ja Porvoostakin, kun tuntui, että ei me vaan Helsingistä löydetä sitä sopivaa unelmakotia. Onneksi kuitenkin maltoimme mielemme, sillä lopulta asunto löytyi Helsingistä, juuri sieltä, mistä kaikkein eniten sen toivoimme löytävämme alunperinkin. Sijainti on aivan täydellinen meille. Siellä on rauhallista, mutta silti hyvät kulkuyhteydet. Pääosin pientaloja, ei turhaa läpikulkuliikennettä, palvelut silti lähellä ja paljon kivaa tekemistä lapsiperheelle lähistöllä.

Koko: Check & Noup!

Alunperin me lähdettiin etsimään kotia, joka olisi n. 130m2, mutta määrittelimme neliöiden ehdottomaksi alarajaksi 110m2, jonka arvelimme olevan meille pienin sopiva koko kodille. Lopulta kun aikaa kului, päätettiin, että 100m2 on vielä meille ihan riittävä neliömäärä. Sitten alettiin katsomaan myös alle sadan neliön asuntoja,  koska haluttiin laajentaa reviiriä. Joka kerta todettiin alle sadan neliön asunnot kuitenkin liian pieniksi meille viimeistään näytössä. Onneksi maltoimme tässäkin mielemme, sillä meille löytyi kuin löytyikin sopiva koti, jossa on myös riittävästi neliöitä.

Meidän tuleva koti on juuri yli 100m2, mutta ei kuitenkaan niin paljoa yli, kuin alunperin toivoimme. Siinä on silti sopivasti lisää tilaa nykyiseen asuntoon verrattuna. Meidän tulevassa kodissa on kolme makuuhuonetta, eli kaikille lapsille ei ole omaa huonetta, kuten meillä ei nytkään ole. Toisaalta, kaikki makuuhuoneet ovat melkein tuplasti sen kokoisia, mitä meidän nykyisessä kodissa lastenhuoneet ovat. Pohja on myös sellainen, että mahdollisesti voisimme saada huonejärjestystä muokattua. Toistaiseksi sille ei kuitenkaan ole tarvetta. Keskustelimme lasten kanssa n. miljoona kertaa tämän asunnon etsintä -prosessin aikana ja ennen asunnon ostamista, että sopiiko heille se, jos heillä ei ole omia huoneita, mutta huoneet ovat isompia kuin nykyisin. Se oli 100% ok.

Kodinhoitohuone erillisellä sisäänkäynnillä tai kodinhoitohuone ja kuraeteinen erillisellä sisäänkäynnillä: Noup!

Tässäkin tulimme vuoden aikana vaatimuksissa vastaan ja päädyimme siihen, että kunhan edes olisi se kodinhoitohuone ylipäätään, niin olisimme tyytyväisiä. Alkoi nimittäin tuntua, että se kodinhoitohuone omalla sisäänkäynnillä oli liikaa vaadittu. Kodinhoitohuoneen täydellisen puuttumisen vuoksi sanottiin ei todella monelle muuten aivan mielettömän kauniille asunnolle. Ja hyvä että sanottiin, sillä tämä pyykkirumba pitkin asuntoa ei vaan tunnu hyvältä enää. Tulevassa kodissa meillä on tilava kodinhoitohuone vesipisteellä ja kunnolla kaappitilaa. Kodinhoitohuoneessa ei ole omaa sisäänkäyntiä, mutta eteisestä pääsee kuitenkin hyvin nopeasti sinne suoraan, eikä tarvitse kulkea koko kodin poikki kuraisissa vaatteissa, kuten meidän nykyisin täytyy, jos haluamme saada märät ulkovaatteet kylppäriin kuivumaan.

Korkea huonekorkeus olohuoneessa: Check!

Mua oikeasti naurattaa tämä kohta. Ja niin nauratti montaa muutakin tämän meidän etsinnän aikana. Arvatkaa kuinka monelle muuten upealle asunnolle me ollaan sanottu ei korkean huonekorkeuden puutteen takia? Aika monelle. Toki ollaan sanottu myös ei upealle asunnolle, jossa oli korkea huonekorkeus mutta ei kodinhoitohuonetta (ja vain yksi suihku koko asunnossa). Mä ymmärrän, että korkea huonekorkeus ei ole mikään asumismukavuutta suoraan lisäävä asia. Ymmärrän, että monesta se tuntuu ihan turhalta ja naurettavalta vaatimukselta asunnolle. Mulle se oli kuitenkin tärkeä juttu, olin haaveillut siitä niin pitkään. Mä tiesin, että jos ei sitä ole, en lakkaa haaveilemasta siitä. Ja nyt kun se on, niin ai hitsi se on mahtava! Ja Ottokin on myhäillyt, että onneksi ei joustettu siitä, kun se on niin upea. Ja se on myös se tekijä, joka tekee meidän uudesta kodista tosi paljon neliöitään suuremman ja avaramman tuntuisen.

Sauna: Check!

Ja ihana ja tunnelmallinen ja tilava sauna onkin. Tästä ei vaan mitenkään olisi voinut joustaa, oma sauna on oltava meillä.

Tuplasuihkut kylppärissä (tai ainakin tilaa laittaa sinne tuplasuihkut): Check!

Meidän tulevassa kodissa on ihanat tuplasuihkut saunan yhteydessä olevassa kylpyhuoneessa ja lisäksi siellä on vielä erillinen yksittäinen suihku yläkerran kylpyhuoneessa. Juuri niinkuin toivottiin! Me tullaan olemaan niin fiiliksissä kun ekan kerran käydään saunassa uudessa kodissa ja on kaksi suihkua!

Haaveilin myös keittiön ja olohuoneen suuresta avoimesta tilasta ja sekin nyt toteutui. Se ei ollut varsinainen dealbreaker, mutta kyllä mä huomasin kiintyväni aina enemmän sellaisiin asuntoihin, joista se löytyi. Ihanaa, kun keittiö ja olohuone ovat yhtä avaraa tilaa!

Nämä olivat ne kaikkein tärkeimmät kohdat. Lisäksi kirjoitin vuosi sitten näin:

”Näiden lisäksi asunnon pitää olla turvallinen asua ja kaikki mahdolliset todistukset olemassa ja tarkastukset tehtynä, sekä mahdollisimman ekologinen lämmitysmuodoltaan. Ollaan valmiita kyllä tekemään keittiö- tai kylppäriremppaa ja pintaremonttia, eli kodin ei tarvitse olla mitenkään priimakunnossa. Mulla on paljon haaveita keittiön ja kylppärin suhteen, ja olen aika varma, että kun me löydetään koti, ei monetkaan niistä haaveista täyty valmiiksi. Mutta onneksi sitten kun koti on oma, sitä voi alkaa pikkuhiljaa muuttamaan enemmän itseä miellyttäväksi (tai jos se pinnat on huonossa kunnossa, voi rempata sen  jo ennen muuttoa).”

Tämä koti, joka me ostettiin on kyllä ehdottomasti turvallinen ja ihan priimakunnossa, sillä se on melko uusi. Lämmitysmuotona on ekologinen maalämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys. Kyseessä ei ole uudiskohde, mutta talo on vain joitakin vuosia vanha, eli käytännössä siellä ei ole vielä vuosiin mitään remppahuolia. Keittiön suhteen mulla on kuitenkin ollut haaveita niin pitkään, että se meillä on tarkoitus remontoida mun haaveita vastaavaksi. Se on kyllä kaunis ja hyväkuntoinen nytkin, mutta erilainen kuin se mun haaveiden keittiö. Olen haaveillut niin kauan siitä, että pääsen kokkaamaan itse suunnittelemassani unelmakeittiössä, että nyt kun se on vihdoinkin mahdollista, niin me aiotaan toteuttaa se. Vanhoja keittiökalusteita ei ole todellakaan tarkoitus heittää roskiin, vaan myydä eteenpäin, koska niistä joku saa vielä aivan upean, ajattoman ja toimivan keittiön vuosikymmeniksi eteenpäin.

Pintaremppaa aiotaan myös tehdä, eli esimerkiksi seiniä maalataan ja tapetoidaan yms. Saatetaan tehdä jotain muutakin vielä, mutta katsotaan nyt miten tässä menee aikataulut ja muut ja tämänhetkinen korona-pandemia toki varmasti vaikuttaa jonkin verran myös siihen, miten meidän remppa ja muutto edistyy. Voi olla, että joitakin suunnitelmia täytyy lykätä eteenpäin, tai sitten ei. Kaikki on vielä ihan auki. Mutta kuten jo vuosi sitten totesinkin, niin nyt kun koti on oma, on parasta se, että sitä kotia voi pikkuhiljaa muuttaa omannäköiseksi.

*Postauksen kuvat on kuvakaappauksia mun Pinterest-taulusta.

En malta odottaa, että pääsen näyttämään teille lisää! <3 

Tämän kuvan on napannut meidän 3-vuotias minusta ja isästään. Hän rakastaa valokuvaamista ja onkin varmaan meidän perheen ahkerin kuvaaja. Meidän lapset on myös just niitä tyyppejä, jotka saa Otosta noin leveän hymyn tallennettua kameran muistikortille. Ei hän hymyile kenellekään toiselle niinkuin meidän lapsille. Mä rakastan tuota hymyä Oton kasvoilla, kun hän katsoo meidän minejä. Se on niin täynnä rakkautta ja lämpöä, se hymy huokuu kaikkea sitä, mitä Otto on isänä.

Kuvassa me laitetaan meidän olohuoneen sohvaan uusia päällisiä, mikä ei ollutkaan ihan niin pieni ja helppo homma kuin muistelin etukäteen. Piti irrottaa ainakin miljoona mutteria ja osasta toisistaan ja sitten kasata koko homma takaisin. Tässä kuvassa me oltiin vasta päästy alkuun ja suurin osa työstä oli vielä edessä. Mutta oli kyllä todellakin vaivan arvoista, kun saatiin sitten niin kivan näköinen olkkari.

Me rakastetaan kasata huonekaluja Oton kanssa ja laittaa kotia muutenkin. Se on kivaa yhteistä tekemistä. Tavallaan voihan se olla, että me tykättäisiin myös vaikkapa remontoida, jos meillä olisi siitä kokemusta yhtä paljon kuin Ikea-huonekalujen kasaamisesta. Ehkä me tykättäisiinkin ostaa joku vanha talo, jota laitettaisiin pikkuhiljaa yhdessä? Ei voi tietää kun ei ole kokeiltu. Tietty huonekalujen kasaaminen on pikkuisen helpompaa kuin se remppaaminen, että ei niitä oikein voi verrata toisiinsa. Mutta noin niinkuin yleisesti niin yhdessä kotihommissa puuhastelu sopii meille. Ainakin pintaremontointi on sellaista kivaa hommaa, mitä me jopa osataan tehdä.

Keskusteltiin yksi ilta Oton kanssa perustavanlaatuisesti ajatuksista muuttamiseen nähden. Todettiin molemmat, että ei jakseta enää olla koko ajan sellaisessa ”no me muutetaan tästä kuitenkin kohta pois” -moodissa, missä ollaan oltu yli vuosi. Yli vuoden ajan ollaan ajateltu, että ei tehdä muutoksia kotona, ei sisusteta ei mitään, koska kuitenkin ollaan lähdössä. Samalla monet asiat kotona on alkanut pikkuhiljaa ärsyttääkin. Päätettiin, että kyllä me jotain pieniä muutoksia voidaan ihan hyvin tehdä, kuten vaihtaa sohvan päälliset tai verhot. Kunhan nyt ei investoida mihinkään tuhansien eurojen design-huonekaluihin ennen kuin ollaan muutettu ja tiedetään, että ne sopivat myös uuteen kotiin.

Tekstiilejä ja sisustusjuttuja voi aivan hyvin päivittää vanhassakin kodissa, sehän vain lisää viihtyvyyttä. Ja harvoin tekstiilit ovat sopimattomia johonkin toiseen kotiin. Violetin liman, koiran oksennuksen ja tämän keskustelun turvin sitten päädyttiin päivittämään olohuonetta ja lopputuloksen näette tästä postauksesta, jos ette ole vielä nähneet. Nyt kotona on paljon parempi ilme ja se tuntuu taas sellaiselta raikkaalta ja oman näköiseltä. Ehkä nyt on helpompi etsiä uutta kotiakin, kun ei ärsytä olla vanhassa niin paljon? Hyvä kotihan se on edelleen, jota rakastetaan ja joka joskus tuntui ihan unelmakodilta. Sen on vaan unohtunut, kun on niin kova kiire päästä kokonaan omaan kotiin.

Ihanaa viikonloppua kaikille!