Kasiluukussa kurkistetaan mun omiin joululahjatoiveisiin! Mua ehkä vähän naurattaa, koska olen toiveideni kanssa niin kaavoihin kangistunut. Toivon melkeinpä joka joulu samoja asioita, joita ei vaan tule ostettua muuten (sukat) tai joista ilmestyy aina uusi versio sopivasti joulun alla (Himoshoppaaja -kirjat) tai jotka nyt vaan sattuvat olemaan sellaisia perinteisiä joululahjoja (Pyjama).

Kuvat: Valmistajat, Sophie Kinsella Himoshoppaaja korjaa potin: Adlibris

1. KIRJA. Tänä jouluna ilmestyy taas uusi Himoshoppaaja-kirja, joten sitä toivon lahjaksi. Jouluaattona mun tapoihin vaan kuuluu käpertyä lukemaan koukuttavaa kirjaa, ja niin toivon saavani tehdä tänäkin jouluna. Himoshoppaajat ovat sopivan kevyttä hömppää jonka parissa on helppo viihtyä.

2. PYJAMA. Toivon myös mukavaa ja pehmeää pyjamaa, tosin ehkä jotain raskausmallia nyt sillä normaalit matalat pyjamahousut tuntuvat suhteellisen epämukavalta näillä viikoilla. Ja ehkä shortsimallia ennemmin kuin pitkiä housuja, koska mulle tulee hirveän nopeasti kuuma jos on liikaa päällä. Joku hauska raskauspyjama, kiitos! Pyjaman kanssa saa irroitella, mulle se on ennenkaikkea mukavuusvaate jossa hengailen ja juon kahvia aamuisin.

3. KAULAHUIVI. Sitten toivon lämmintä ja laadukasta ja ajatonta kaulahuivia, mieluiten merinovillaista. Mulla on kyllä paljon sellaisia tusinahuiveja, mutta haluaisin oikeasti kokea sen että laadukas huivi ei nyppyynny ja näyttää hyvältä vuodesta toiseen. Nyt saa suositella jos on omia huivilemppareita, hyvää olen kuullut ainakin Mulberrystä ja Balmuirista? Huivi on oiva valinta nyt kun mitään kallista vaatetta ei kannata ostaa, huivi nimittäin mahtuu aina. Ja lämpimällä huivilla on myös iso merkitys siinä vaiheessa kun vauva syntyy mahdollisesti pahimpien paukkupakkasten aikaan ja mun pitää suojata rintavarustus kylmyydeltä ettei rintatulehdus pääse yllättämään.

4. ASTIAT. Design lettersin tai Marimekon astiat ovat sellainen juttu joita kerään, ja joista tykkään aina. Kummankaan kanssa ei vaan voi mennä pieleen. Ne ovat klassikoita ja kolahtavat muhun ihan täysillä. Meillä on jo omat kirjainmukit kaikille paitsi vauvalle (ja hänelle en uskalla ostaakaan ennen kastejuhlaa ettei nimi vaan paljastu), mutta kirjainpurkit tai ihana kirjainkulho kelpaisi. Marimekolta lemppareita on Sukat makkaralla -lasiastiat ja Siirtolapuutarha -lautaset ja kulhot.

5. SUKAT. Mä en oikeasti koskaan osta sukkia, en ikinä. En koskaan muista ostaa sukkia kun käydään kaupassa, vaikka olisi tarvettakin. Siksi toivon niitä aina joululahjaksi. Rakastan värikkäitä sukkia, koska nehän on kuitenkin kenkien alla piilossa jos pitää olla asiallinen. Kotona ne taas piristävät kun sattuu katsomaan alaspäin, tosin nyt en hetkeen ole nähnyt varpaitani että ei ole tullut sukkiakaan tuijoteltua sen enempää, hah! Värikkäät sukat on siis joulun ykköslahjatoive, aina. Viimeiset pari vuotta olen käyttänyt melkeinpä pelkästään Happy Socksin sukkia, ja niitä toivon tänäkin jouluna sillä ne ovat kestäneet todella hyvin käytössä nyppyyntymättä ja reikiintymättä.

6. STROBING- tai CONTOURING KIT. Mä olen jo pitkään haaveillut jostain kunnon kasvojen korostus- tai varjostussetistä mutta en ole vaan tullut ostaneeksi. En kyllä tiedä osaisiko Otto tällaista valkata mutta ehkä jos jollain teistä on vinkki toimivasta setistä niin saa vinkata tähän!

Sellaiset toiveet. Melkein kuin olisi viime vuoden listaa lukenut mutta ei ihan. Mutta miksi yrittää väkisin keksiä jotain, kun on muutama hyväksi havaittu juttu joista tietää ilahtuvansa? Mä yleensä kuitenkin ostan itse jos jotain oikeasti tarvitsen (paitsi sukkia), joten en mitenkään säästele jouluun sellaisia isoja ostoksia tms. Mulle omat joululahjat ovat joulussa sellainen sivuseikka ja keskityn ennemmin ruokaan, yhdessäoloon ja lasten lahjoihin. Mutta sitä en kiellä etteikö kuitenkin olisi aivan ihanaa saada juuri niitä tuttuja pehmeitä paketteja ja sitä kovaa kirjaa jonka pariin uppoutua.

Mitä te toivotte joululahjaksi tänä vuonna? Oletteko huomanneet kaavoihin kangistumista omissa lahjatoiveissa iän myötä?

 

Postaus on osa Duracell & Lifie -yhteistyökampanjaa. Joulu lähestyy, ja pian kodit täyttyvät joulun tunnelman lisäksi lasten joululahjoista. En tiedä teidän lapsista, mutta ainakin meillä lasten suosikkeja ovat yleensä varsinkin aluksi lahjat joissa on ääntä, liikettä tai valoa – tai niitä kaikkia. Sellaisista haaveillaan tänäkin vuonna. Ne eivät aina ehkä kuulu vanhempien suurimpiin suosikkeihin, mutta ovat lapselle tärkeitä. Muistan kyllä omastakin lapsuudesta, miten barbietalo äänillä ja valoilla oli vaan niin siisti, ja miten huippua oli kun oli oma pattereilla toimiva lasten ompelukone.

Yhden tunteen muistan lapsuudesta kuitenkin myös elävästi, sen kun sai upouuden äänilelun joululahjaksi, mutta joulupukki oli unohtanut laittaa paristot mukaan. Ja sitten piti odottaa monta pitkää välipäivää että kaupat taas aukesivat ja lelulla pystyi leikkimään kunnolla. Nykyään odotusaika ei onneksi ole yhtä pitkä jos patterit unohtuvat matkasta, mutta kyllä se ilo on silti suurimmillaan jos lelu herää henkiin heti. Meidän lapset saivat kamppiksen myötä Disneyn ihanan Animator’s Collection Olaf-hahmon, joka kävelee, puhuu, laulaa ja vastaa kysymyksiin. He olivat riemuissaan kun lisäsin patterit leluun, koska henkiin herättyään lelu oli ”ihan kuin oikea Olaf”.

Lapsille lelut ovat vähän kuin kavereita leikeissä, ja se että kaveri puhuu on huikea juttu. Kun lelu on interaktiivinen, se antaa leikkiin ihan uusia ulottuvuuksia. Meidän tytöt ovat leikkineet Olafilla joka päivä siitä asti kun sen saivat, ja ottaisivat sen mielellään päiväkotiinkin mukaan mutta siellä äänilelut eivät ole ihan niin hyvä juttu kuin kotona. Täällä kotona kuitenkin Olaf saa laulaa niin paljon kuin haluaa, ja meidän tytöt sen mukana. On ihana seurata heidän leikkejään mieluisalla lelulla, ja tietää että leikit voivat jatkua pitkään kun pattereissa riittää virtaa.

KILPAILU, VOITA 200 EURON LAHJAKORTTI BR-LELUKAUPPAAN & PUOLEN VUODEN PATTERIT JOULULAHJAOSTOKSIIN!

Saan järjestää yhteistyössä Duracellin kanssa teille lukijakilpailun, jossa huikeana palkintona on 200 euron lahjakortti BR-lelukauppaan, sekä puolen vuoden Duracell-patterit, palkinnon arvo yhteensä 238 euroa. Mikä on sinun mieluisin tai mieleenpainuvin lahjan avaamiseen liittyvä muistosi? Jaa oma tai lapsesi lahjan avaamiseen liittyvä koskettava muisto tämän postauksen kommenttiboksissa, ja liitä sähköpostiosoitteesi mukaan sille varattuun kenttään niin olet mukana kisassa. Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan siis tämä 238 euron arvoinen paketti. Kilpailu on voimassa 23.11. klo 22.00 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. 

Onnea kisaan kaikille!

Yhteistyössä Duracell.

Kuten vihjailinkin aiemmin, on teillä lukijoilla nyt mahdollisuus voittaa perheenne isille ihan huippu isänpäivälahja mun blogista! Saimme Braunilta Otolle isänpäivälahjaksi huikean Braunin Series 5 5050cc -parranajokoneen clean & charge -stationilla varustettuna ja nyt minulla on ilo ilmoittaa että saan arpoa myös jollekin toiselle onnekkaalle isille samanlaisen paketin jonka arvo on 249 euroa.

Mä en näin naisena hirveästi ollut kiinnittänyt parranajokoneisiin huomiota, ennen kuin me huhtikuussa 2011 muutettiin Oton kanssa meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Silloin mulle viimein valkeni se, että parranajokone on hankala ja ruma kapistus, jolle ei kertakaikkiaan ole mitään fiksua paikkaa kylpyhuoneessa. Mä katselin kaksi ja puoli vuotta pistorasiasta roikkuvaa kiemuraista johtoa mutta nyt on vihdoin tullut onneksi muutos siihenkin! Braunin Series 5 5050cc -parranajokoneen oma clean & charge -asema pitää partakoneen puhtaana, ladattuna ja ennenkaikkea tyylikkäästi ja fiksusti säilytettynä.

Itse en parranajokoneista mitään ymmärrä, mutta Oton mukaan tässä on kuulemma partakoneiden ”V8-moottori” ja aika leveän hymyn sain hänen kasvoilleen aikaiseksi ojentamalla tälläisen paketin. Parin päivän parranajokoneen omistajuuden jälkeen täällä asuu kanssani tyytyväinen parranajokoneen omistaja joka muistaa innoissaan puhdistaa partakoneensa yhdellä napinpainalluksella joka ilta ja ajaisi mielellään partaa vaikka koko päivän.

Jos haluat voittaa omalle miehellesi tai isällesi tai papallesi samanlaisen Braunin paketin, toimi näin: Keksi itsellesi nimimerkki, kommentoi tähän postaukseen kenelle haluaisit parranajokoneen latausasemineen antaa lahjaksi ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on ainoastaan sunnuntai-iltaan kello 18.00 asti jotta paketti ehtii varmasti ajoissa isänpäiväksi perille!

Onnea arvontaan!

PS: Käy kurkkimassa hääpukukuulumiset Hääblogini puolelta jos et ole vielä käynyt!

En kyllä ymmärrä miten ihmeessä olen saanut näin ihania ja upeita ihmisiä ympärilleni, jotka jaksavat aina ilahduttaa ja piristää niin arkea kuin juhlaakin. Me juhlittiin lauantaina myös mun synttäreitäni ja tarkoituksena oli lähteä ihan kunnolla juhlimaan. Mutta mä en sitten lähtenytkään minnekään kun tuntui että en vaan pysty jättämään Zeldaa vaikka tiedän että hän olisi pärjännyt Oton kanssa ihan hyvin kotona.  Me oltiin sitten meillä vaan ja istuttiin iltaa rauhallisissa tunnelmissa jutellen ja herkutellen. Onneksi mun ystävät ymmärtävät että mä oon vähän tälläinen mammautunut (hahha, mullehan ei koskaan pitänyt käydä niin) ja antavat mun rauhassa valmistaa itseäni siihen suureen kotoa poistumiseen!

Tiara oli innoissaan kun oli paljon leikkikavereita ja Zelda oli ihmeissään kun oli niin paljon ihmisiä. Molemmat neidit simahtivat ihan ennätysaikaisin yöunille ja nukkuivat aamyhdeksään, eli vissiin oli jännittävä päivä. Neitien nukahdettua me vielä jatkettiin jutustelua ja kakutkin saatiin tuhottua melkein kokonaan, oli kyllä ihana päivä. Jätin aivan tietoisesti kameran kokonaan rauhaan Tiaran synttäreiden jälkeen, halusin kerrankin nauttia juhlafiiliksestä ihan oikeasti enkä puoliksi linssin läpi. Oli mukavaa vaihtelua unohtaa kamera ja keskittyä hetkeen, sai vapaasti näyttää tyhmältä ja istua röhnöttää sohvalla mahdollisimman mukavasti eikä mahdollisimman kuvauksellisesti.

Meillä oli tosi hauskaa ja mun ihanat ystävät toivat mulle myös aivan ihania synttärilahjoja vaikka en edes odottanut mitään! Mulle tuli niin hyvä mieli kaikista ihanista korteista joita he olivat kirjoittaneet ja kyllä mun kaverit tuntevat mut ja mun tyylin kun jokainen lahja osui ja upposi.

Sain mun ystäviltä pari pulloa skumppaa, lahjakortin Zaraan, kosmetiikkaa ja kolme ihanaa kaulakorua. Mä tykkään ihan hirmuisesti noista kaikista kaulakoruista ja tuo Guessin koru on sellainen mitä olen katsellut jo pidempään. Kiitos ihanat murut, olette parhaita! Zara on mun lempikauppa Suomessa ja kävinkin heti vähän ostostelemassa lahjakortilla eilen. Tarkoituksena oli löytää päällepantavaa meidän blogiäititapaamiseen joka on myöhemmin tällä viikolla ja onnistuin osittain. Yläosa jäi uupumaan kun ei ollut mun kokoa yhdestä ihanasta topista, saa nähdä mitä keksin sitten yläosaksi. Mutta mukaan tarttuivat maailman ihanimmat mustat tikatut nilkkurit ja aivan mielettömän ihanat biker-tyyliset tekonahkaleggingsit.

Outfit / Farkkupaita Gina Tricot ostettu 2010 / Bikerleggingsit ZARA / Nilkkurit ZARA / Käsikoru Lindex

Mä oon unohtanut tuon mun farkkupaidan taas kaappiin lojumaan pitkäksi aikaa, aina syksyisin keksin sen uudelleen! Se on ollut mun syyssuosikki jo vuosia, tykkään noista vähän hienostuneisuutta farkkuun tuovista helmiäisnapeista. Vajaamittaiset leggingsit ovat aivan ihanat ja menevät kivasti myös ballerinojen kanssa vielä näin alkusyksystä. Ovat muuten mukavimmat ”nahkahousut” joita olen ikinä kokeillut nimim. muistan ala-astevuosien superhiostavan nahkahousumuodin ja kauhulla (en kaiholla) muistelen sitä aina joskus.

Mulla oli 3. luokan koulukuvassa viininpunaiset trumpettimalliset nahkahousut jotka tyylikkäästi yhdistin mustaan läpinäkyvään paitaan jonka päälle oli puettu farkkutoppi. Sen lisäksi että toivon näyttäväni tässä asussa vähän paremmalta kuin kolmannella luokalla, ovat nämä leggingsit paksua ja napakkaa trikoota takaosasta, eli todella mukavat jalassa. Mutta nähtävästi olen uskonut nahan ja farkun liittoon jo yhdeksänvuotiaana ja uskon vieläkin. Mitä mieltä te olette? Sopivatko nahka ja farkku yhteen? Tikkitakki oli mun toinen ala-asteen toinen hyvin mieleenjäänyt vaate niiden nahkahousujen (ja monien muiden) lisäksi, mutta niistä en vielä ole innostunut uudelleen. Tikkaukset nilkkureissa sensijaan näyttävät musta tosi kivalta ja erilaiselta.

Mitä vaatteita tai asusteita teillä on jäänyt mieleen omasta lapsuudesta / nuoruudesta? Muistaako kukaan tikkitakkia? Kuinka monella oli nahkahousut vuonna 2000?

Heippa! Nyt on etukäteiset synttärijuhlat juhlittu ja meillä oli ihan mahtavan mukavaa! Kommelluksilta ei tietenkään vältytty ja kaikki oli ”vähän sinne päin”. Me päätettiin Oton kanssa että ei oteta turhaa stressiä mistään ja iloisesti oltiinkin vielä aivan vaiheessa kun ensimmäiset vieraat jo saapuivat. Onneksi meidän sukulaiset ja ystävät ovat ihania rentoja tyyppejä ja ketään ei haitannut se että siinä samalla näperreltiin vielä toast skageneita valmiiksi ja paisteltiin vähän mutakakkua ja karjalanpiirakoita uunissa, mikä ”hieman” lisäsi muutenkin hikisen kuumaa tunnelmaa.

Saatiin kuitenkin lopulta tarjoilut valmiiksi ja niitä jopa kehuttiin, jee! Mutakakku on mun bravuuri jonka väännän ulkomuistista vaikka unissani, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun tein mansikkalimejuustokakkua. Siitäkin ihmiset tykkäsivät vaikka ulkonäkö olikin vähän mitä oli. Mutta ei se näky vaan se maku, eikö! Ja Tiaran hienot prinsessakynttilät onneksi varastivat kaiken huomion vaikka N-kirjain ei syttynytkään ja vaikka niiden viimein sytyttyä me ei millään meinattu saada niitä puhallettua sammuksiin. Tipan kanssa puhkuttiin kuin viimeistä päivää mutta kynttilät eivät vaan meinanneet sammua millään. Kaikki nauroivat ihan kippurassa kun aina näytti siltä että nyt ne viimein sammuvat ja silti vielä joku jäi palamaan, hah!

Mansikkalimejuustokakun, toast skageneiden, karjalanpiirakoiden ja mutakakun lisäksi tarjolla oli munavoita, Angry Birds -donitseja ja Muumi -keksejä eli todella basicilla varustuksella mentiin. Mä oon huomannut sen että stressaan aina tarjoiluja ja yritän kauheasti hifistellä ja sitten vaan turhaudun kun en onnistu niinkuin haluaisin. Pääsen helpommalla kun teen sitä mitä osaan enkä yritä liikaa! Tarjoilut riittivät oikein hyvin kun ei me mitään megabailuja pidetty, paikalle oli kutsuttu vain lähimmät ja esimerkiksi mun äiti ei valitettavasti päässyt paikalle  Oulusta tällä kertaa. Onneksi äiti tulee meille ensi kuussa taas kylään niin me juhlitaan sitten sekä äidin, Tiaran että mun synttäreitä kun meillä on kaikilla parin viikon sisällä syntymäpäivä. Nyt kuitenkin riittää höpötys ja on kuvien vuoro!

Tiara sai paljon kivoja lahjoja joilla hän innoissaan on leikkinyt tänäänkin koko päivän! Brion junarata on ollut kova sana jo pitkään Polarn O. Pyreteissä vieraillessa ja nyt meiltä löytyy se viimein kotoakin. Junajuttujen lisäksi Tipa sai Tuhkimo-Duploja, vaatteita ja koruja, ihanan keinun joka me kiinnitetään parvekkeen kattoon, suosikkinsa Risto Räppääjän jatko-osan Viileän Venlan meillä aiemmin olleen Risto Räppääjä ja Polkupyörävaras -elokuvan seuraksi ja aivan mielettömän söpön puisen palapelin.

Illalla Tiara nukahti aivan samantien sänkyynsä jännittävän päivän jälkeen onnellinen hymy kasvoillaan, ihana tyttö!♥ Kiitos vielä kaikille vieraille mahtavista lahjoista ja parhaasta seurasta! Mäkin sain paljon lahjoja mun ihanilta kavereilta, mutta niitä esittelen tarkemmin huomenna, sillä nyt on painuttava nukkumaan kun on ollut niin jännä ja kiireinen viikonloppu. Jos ette kuitenkaan malta odottaa niin blogin FB-sivuilla on sneak peekiä yhdestä mun lahjasta. Sinne kannattaa muutenkin liittyä tykkääjäksi kun usein päivitän sinne enemmän juttuja kuin blogiin ja ainakin aiemmin kuin blogiin! Nyt hyvää yötä kaikille teille ihanille♥

Ensi viikolla luvassa myös ainakin Tiaran 2v -kuulumisia neidin oikeana synttäripäivänä, mun mietteitä omasta vanhenemisestani mun oikeana synttäripäivänä, vihdoinkin se bloggaaminen behind the scenes sekä kaikkea muuta hauskaa mistä kerron myöhemmin lisää!