Tultiin sunnuntaina tänne Oton perheen mökille Raaseporiin, ja ollaan nautittu mökkielämästä täysin rinnoin. Täällä sielu lepää ja on ihanan hiljaista ja rauhallista, ellei tietty lasten elämöintiä lasketa. Ja sitähän ei lasketa kun se todellakin kuuluu asiaan. Sunnuntaina oli mielettömän upea auringonpaiste ja oikea kunnon kesäpäivä. Päiväksi pystytettiin tytöille uima-allas tähän yläpihalle mökin eteen ja he polskivat siinä ja me muut otettiin aurinkoa ja herkuteltiin muurikalla paistetulla pyttipannulla. Tytöt pelasivat myös mölkkyä ja krokettia hienosti, ja hakivat metsästä tuoreita mustikoita heinänkorteen.

Nova nukkui päiväunet rattaissa terassilla, ja ihmetteli peiton päällä nurmikolla maailman menoa. Täällä on paljon sylejä joista tutkia mitä tapahtuu, ja ollaanpa me tarjottu neidille ensimmäisiä sormiruokamaistiaisiakin. Kiinteiden aloituksesta tulee ihan oma postauksensa, mutta voin kertoa että hienosti sujuu jo!

Illalla saunottiin ja uitiin meressä, mäkin uskalsin pienen jänistelyn jälkeen pulahtaa mereen. Ei se ihan yhtä lämmintä ollut kuin viikontakainen järvivesi, mutta ei kyllä mitenkään ihan hirveän kylmääkään. Kyllä siellä tarkeni muutaman vedon ottaa ihan helposti. Tytöt pukivat uudet omat pelastusliivit päälle ja pulahtivat myös. Oli ihanaa ottaa oikein kunnon löylyt puusaunassa ja katsella mieletöntä merimaisemaa.

Saunomisen jälkeen herkuteltiin vielä muurikalla tehdyllä paellalla jossa oli kaikkea ihan mielettömän hyvää. Lapsetkin tykkäsivät kovasti värikkäästä ja herkullisesta ruuasta. Tuollainen muurikka on kyllä kätevä, melkein voisi kotiinkin hommata kun siinä saa tehtyä niin monenlaista eri ruokaa ja isoja satseja kerralla.

Nyt tätä kirjoittaessani on aamupäivä, ja tänään suunnitelmissa on reissu Matildedahliin veneellä. Mä en ole koskaan ollut veneilemässä ja tää taitaa mun muistaakseni olla ensimmäinen kerta kun puen edes pelastusliivejä päälle. Jännittää vähän, mutta oikeasti siistiä päästä kokemaan joku ihan uusi juttu vielä näin 25-vuotiaana. Virkistävää! Novakin sai omat pienet pelastusliivinsä ja tulee mukaan veneilemään. Saapa nähdä mitä meidän muksut tykkäävät, ainakin nyt he ovat ihan intona. Ennen venereissua he kuitenkin aikoivat lähteä vielä ongelle, katsotaan saadaanko kalaa.

Me jatketaan mökkimeininkien parissa ja ollaan täällä vielä muutama päivä. Täällä on kyllä niin ihanaa että voisi jäädä vaikka koko loppulomaksi jos ei olisi muita juttuja! Mutta onneksi tänne voi tulla uudestaankin. Ollaan kyllä niin onnekkaita että on tällainen upea paikka jossa saa lomailla ihanien ihmisten kanssa.

Ihanaa päivää kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Liberon kanssa, ja toimin tämän vuoden ajan Liberon ambassadorina.

Mä toivon, että jokaisesta postauksesta, jonka tänne lapsiin liittyen kirjoitan, välittyy se rakkaus ja kunnioitus jota lapsiani kohtaan tunnen. He ovat ihan mielettömiä supertyyppejä kaikki kolme, ja tekevät meidän elämästä joka ikinen päivä vaan ihan parasta. Mä vierastan kovasti sitä ajatusta, joka lapsista on tällä hetkellä esimerkiksi mediassa valloillaan. On ihan äärettömän surullista, että lehtien ja verkkomedioiden kirjoitukset lapsista on aina sitä, että he sotkevat, häiritsevät, ovat äänekkäitä ja suorastaan oikeita maanvaivoja.

En tiedä keitä lapsia nämä median edustajat ovat tavanneet, mutta mä väitän että suurin osa lapsista on ihan hemmetin loistavia tyyppejä, jos heille vaan annetaan siihen mahdollisuus. Joo, jokainen lapsi on erilainen, niin on meidänkin kaikki kolme lasta. Kaksi vanhinta eroavat luonteiltaan toisistaan kuin yö ja päivä, vauvasta ei vielä tiedä. Mutta he ovat kaikki juuri omanlaisinaan parhaita, huippuja lapsia joiden kanssa on kiva viettää aikaa. Heidän kanssaan on mukavaa  liikkua, heille on mahtavaa näyttää uusia paikkoja, ja heidän kanssaan ei tule tylsää kotonakaan. He keksivät kaikkea uutta ja hauskaa, heillä on parhaat jutut, ja hersyvimmät naurut mä saan meidän minisupersankareiden kanssa.

Lapset sotkevat, eivät kaikki, mutta jotkut. Jotkut lapset ovat myös äänekkäitä. Lapset myös ymmärtävät puhetta. Kun heitä pyytää olemaan hiljempaa, he usein ovat – kunnes taas innostuvat. Se kuuluu lapsuuteen, sellaisia me ollaan itsekin joskus oltu. Sitten voi taas muistuttaa heitä olemaan vähän hiljempaa, jos se jotain häiritsee. Silloin kun se ei häiritse ketään, pulputtakoon vaikka sydämensä kyllyydestä. Elämä olisi aika tylsää jos ei saisi koskaan innostua, kyllä me aikuisetkin innostutaan mutta tehdään se vaan hillitymmin. Lapset eivät vielä osaa, eikä aina tarvitsekaan.

Sotkut voi siivota, ja jos joku lapsissa häiritsee, heitä voi pyytää tekemään jotakin toisin. Voi myös näyttää hyvää esimerkkiä kuinka käyttäydytään kohteliaasti, ja kohdella heitä tasavertaisina pallontallaajina.

Meidän lapset merkitsevät mulle niin paljon että mitkään sanat maailmassa eivät riitä sitä kertomaan. He ovat mulle ihan kaikki. Tärkeintä maailmassa mulle on, että meidän lapsilla on hyvä olla, ja he ovat onnellisia. Tämä Liberon supersankariteema on ihan mahtava, koska jokainen lapsi on oman elämänsä supersankari, ja meidän aikuisten tehtävä on mahdollistaa se.

Meidän tehtävä on muistuttaa lasta siitä miten hyvä hän on, kehua ja kannustaa. Lapsi uskoo että hän pystyy mihin tahansa, niin kauan kunnes joku rikkoo tämän uskon. Mä en halua rikkoa sitä koskaan.

Meidän lasten makeat supersankariasut ovat Liberokerhon pistekaupasta peräisin, ja  elokuun loppuun kestävän kampanjan ajan Liberon kampanjatunnuksilla merkityistä Comfort 3-7- ja UP&GO 4-8 -kokoisista, sekä kaikista Libero Touch-vaippapaketeista saa Limited Edition -koodeja, joilla voi lunastaa omalle lapselleen Liberokerhon pistekaupasta näitä asuja. Yhden asun saa kuudella koodilla, ja lunastusaikaa on siis vielä 31.8. asti. Isommille lapsille on viittoja ja niihin kuuluvia maskeja kolmessa eri värissä (turkoosi, punainen ja kulta), ja vauvoille on söpö superhero-body ja siihen kuuluva suloinen korvapipo jotka Novalla on päällä. Asuja pääsee kurkkimaan lisää myös Liberokerhon sivuilta.

Asuja lunastaakseen täytyy olla ilmaisen Liberokerhon jäsen, ja syöttää kampanjapakkausten koodit Liberokerhon pistekauppaan. Se on ihan helppoa, ja kerhon jäsen kannattaa muutenkin olla, sillä kamppiksen ulkopuolellakin Liberokerhon pistekaupassa on vaikka mitä kivaa pienille supersankareille. Kampanjan jälkeen käyttämättömät Limited Edition -koodit muuntuvat tavallisiksi pisteiksi, ja niitä voi käyttää pistekaupassa ihan normaalisti.

Yhteistyössä Libero.

Ihanaa päivää kaikille supersankareille ja vanhemmille <3

Me ostettiin pari viikkoa sitten vielä vikalle kesälomaviikolle elokuulle Ruotsin reissu. Tällä kertaa lähdetään matkaan auton kanssa, ja mennään siis laivalla. Laivan tultua satamaan me ajetaan 170km matka Kolmården -eläinpuistoon, ja mennään tsekkaamaan mielettömät eläimet, Marine world ja Bamsevärld. Kolmårdenin jälkeen ollaan vielä kaksi yötä Tukholmassa hotellissa, ennen kuin suunnataan laivalla takaisin kotiin.

Alunperin suunniteltiin että oltaisiin jatkettu Tukholmasta vielä Legolandiin asti autolla. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen tuon Novan hampaan puhkeamisen aikaan, että jos nyt sattuu toinen hammas haluamaan ilmestyä suuhun silloin kun pitäisi ajaa 1000km/suunta, niin siitä ei tule kyllä yhtään mitään. Jätetään siis nämä hieman pidemmät automatkat sinne tulevaisuuteen ja siihen aikaan kun Nova on hieman isompi. Kenties ensi kesään, tai jopa sitä seuraavaan, riippuen siitä millainen matkaaja ja persoona meidän kuopuksesta vielä kehkeytyykään.

Kolmårdenissa ollaan molemmat Oton kanssa käyty ala-asteikäisinä, ja jo silloin siitä jäi mieleen miten taianomainen se oli. Odotan kyllä tosi innolla, että saadaan vielä meidän lapset sinne ja kokemaan se mieletön paikka. Kolmården on Euroopan suurimpia eläinpuistoja, ja se on kooltaan siis 150 hehtaaria. Kolmårdenissa on nähtävillä 750 eri eläintä, ja esimerkiksi safari-köysirata ja Tiger world.

Eläintarhat jakavat mielipiteitä, ja kyllä mä ainakin mietin tarkkaan minkälaiseen eläinpuistoon vien lapsia, ja mullakin on kyllä eläintarhoista ristiriitaiset fiilikset. Kolmården tekee paljon luonnonsuojelullista työtä, ja eläimillä on ihan oikeasti paljon tilaa eikä niitä ole ahdettu minipieniin ahdistaviin häkkeihin, mutta silti mietin tätä vierailua paljon etukäteen. Kaikkiin eläinpuistoihin ja -tarhoihin en lapsia veisi, vaan haluan etukäteen tutkia tarkkaan että eläimiä kohdellaan mahdollisimman hyvin.

Mä perustelen vierailua eläinpuistossa itselleni sillä, että onhan sillä myös sivistävä vaikutus ja eläintarhoilla on jo nyt, ja varsinkin tulevaisuudessa suuri merkitys geenipankkeina, joilla saa diversiteettiä luonnonvaraisiin, köyhtyneisiin eläinpopulaatioihin. Kolmårdenilla on ainakin omien sivujensa mukaan fiksut ja kestävät periaatteet, ja siellä itse vieraillessani olen myös nähnyt että eläimillä on todella suuret, luonnonmukaiset aitaukset. Tai tämä oli jo yli kymmenen vuotta sitten, oletan että vuosien aikana olot ovat vain parantuneet tiedon lisääntymisen myötä.

Delfinaarioon me ei kuitenkaan mennä missään nimessä. Mä olen tasan sitä mieltä, että delfiinit eivät missään olosuhteissa kuulu vankeuteen, ja mä en halua myöskään sellaista esitystä näyttää lapsille vaikka se heidän mielestään varmasti olisikin hieno juttu (koska he eivät vielä ymmärrä). Mä toivon että Kolmårdenin delfinaario, Pohjois-Euroopan viimeinen kaupallinen delfinaario, suljetaan mahdollisimman pian, ja omalta osaltani sitä boikotoin sekuntiakaan epäröimättä.

Kolmårdenissa on upean eläinpuiston lisäksi myös huvipuisto, ja hurjan paljon ravintoloita, eli tekemistä ja näkemistä riittää mahtavasti koko päiväksi. Mä uskon että meille tulee upea reissu, ja kiva lähteä omalla autolla matkaan, se helpottaa elämää niin paljon.

Norrköpingistä ajetaan sitten illalla takaisin Tukholmaan ja yövytään hotellissa lähellä Mall Of Skandinaviaa, jossa on tarkoitus viettää seuraava päivä shoppaillen ja pyörien, kerran autolla kätevästi pääsee. Saattaa olla että ”hieman” innostun ostostelemaan Zara Homessa, Disney Storessa ja muissa ihanuuksissa joita ei meillä Suomessa vielä ole. Varsinkin kun kaiken voi pakata autoon!

Vikana päivänä piipahdetaan varmaan sitten vielä Tukholman keskustassa, ehkä vanhassa kaupungissa ja Östermalmilla. Junibackeniakin mietin, mutta katsotaan mihin päädytään. Se on kuitenkin nähty juuri pari vuotta sitten viimeksi, vaikka ihana paikka onkin. Postauksen kuvat on otettu aiemmilla Tukholman reissuilla.

Oletteko te lähteneet autolla länsinaapuriin? Onko teillä vinkkejä reissua varten? 

Headwrap saatu blogin kautta. 

Mun piti jakaa tänään yksi aivan toisenlainen postaus, mutta sitten tuli ilta, tuli hämärä ja tuli Novan nukkumaanmenoaika. Tuttuun tapaan isommat tytöt menivät ensin nukkumaan ja samalla hoidettiin Novan iltatoimet. Kun olin toivottanut hyvät yöt tytöille ja kehottanut näkemään kauniita unia kukkasista ja perhosista (saaden takaisin erittäin nasevan vastauksen ”eiku mä nään skeittilaudoista ja Robinista), oli aika ottaa se meidän oma kahdenkeskinen hetki Novan kanssa. Ihana iltahetki, ihana nukutustuokio, tuokio mikä joka toinen ilta saa mut nauramaan vedet silmissä, ja joka toinen ilta kyynelehtimään onnesta kun kuuntelen vauvan tuhinaa.

Me mentiin Novan kanssa kahdestaan meidän makkariin, niinkuin aina illalla. Nova vaikutti sopivasti väsyneeltä ja hän kävikin heti kiinni rintaan ja näytti ihan siltä että nyt tulee uni. Vaan ei, hän söi ja söi ja sitten päästi irti. Pötkötteli siinä hetken, sitten kuului ”höööööö” ja äänekäs, tyytyväinen kielen maiskautus. Silittelin omasta mielestäni rauhoittavasti vauvaa, vaan ei, siitähän minityyppi vasta innostuikin: kuului uudestaan ”eh, eeehh, eiiiih” ja taas maiskuttelua, sekä naurun kiljaisu. Pian hän jo repi kaksin käsin mun tukkaa ja yritti saada mun nenää pyydystettyä suuhunsa.

Ja mua alkoi naurattaa. Yritä tässä nyt taas nukuttaa, kun toinen on kuin vasta herännyt pieni peipponen joka iloa pulputen hölpöttää ja pyörii ja rapsuttaa. Tämä meidän kuopus on sellainen tapaus joka pitää ääntä siihen asti että on sikeässä unessa, ellei ole sitten tissi suussa. Joka toinen ilta hän on oikeasti väsynyt, ja nukahtaa ensimmäisen huikan jälkeen. Mutta jokatoinen ilta hän höpöttelee ja höpöttelee ja rapsuttelee, ja hän jaksaa tehdä sitä vaikka kuinka kauan. Vaikka hän olisi ollut aivan rättipoikkipuhkiväsynyt siinä vaiheessa kun valot sammuvat, hän saattaa vielä piristyä ja aloittaa tämän ihanan jokailtaisen höpötystuokion.

Nämä hetket ovat yksi mun lemppari asioista tässä vauva-arjessa. Niistä tulee niin hyvälle tuulelle, ja musta tuntuu että halkean onnesta kun kuuntelen meidän ihanaa palleroa. Vaikka mun sieraimiin menee kuolaa kun hän koittaa haukata mun nenää, se ei haittaa yhtään. Kun mä pötköttelen pimeässä meidän touhutyypin kanssa, en voi olla tuntematta suurta haikeutta jo valmiiksi siitä, että jossain vaiheessa tämä mieletön vauvavuosi ja vauvakupla loppuu. Vaikka mä rakastan yli kaiken seurata sitä miten ihanasti lapset kasvavat ja kehittyvät ja muuttuvat omiksi upeiksi persoonikseen, tuntuu raastavan riipaisevalta että Novakin on jo yli viisi kuukautta vanha. Pian ollaan vauvavuoden puolivälissä.

Toisaalta taas, tekstiin alkuun palatakseni, on siinäkin omat puolensa että nukkumaan menevät lapset ovat jo vähän isompia. Kun oma tytär toteaa näkevänsä ennemmin unta skeittilaudoista ja Robinista kuin kukista ja perhosista (no obviously, miksi edes ehdotin jotain kukkia ja perhosia), sitä muistaa miten mahtavaa on kun lapsilla on omia mielipiteitä asioista, ja saa tutustua joka ikinen päivä paremmin ja syvemmin omiin lapsiinsa. Ne on oikeasti maailman siisteimpiä tyyppejä<3

Nyt onkin satanut kaksi päivää putkeen, ja me ollaan oltu pitkästä aikaa ihan rennosti kotona vaan. Ihan kivaa tämäkin että ollaan vain otettu rauhassa ja maalattu, piirretty ja hengailtu. Eilen meillä kävi kylässä Oton pikkuserkku perheineen, ja lapsilla oli leikkiseuraa. Hauskaa kun nyt Novakin ensimmäistä kertaa huomasi pian vuoden täyttävän pikkupikkuserkkunsa, ja hymyili hänelle niin ihanasti. Noista minityypeistä tulee kyllä mahtavia kavereita ihan varmasti!

Tänään meillä kävi toimittaja tekemässä haastattelun, ja ottamassa pari kuvaa meistä yhteen lehtijuttuun, joka tulee myöhemmin syksyllä ulos. Oli ihan hauskaa tehdä pitkästä aikaa haastattelu ja olla muiden kuvattavana yhdessä Oton kanssa. Toivottavasti jutusta tulee kiva ja kuvasta hyvä! Ainakin meitä nauratti kovasti juttua tehdessä ja oli lämmin tunnelma.

Me kaivattiin olkkariin vähän väriä ja jotain piristystä, ja löysin H&M Homesta meille lehtikuviolla varustetut raikkaan vihreät verhot. En olisi koskaan ennen kuvitellut että haluaisin meille noin räikeän vihreää mihinkään mutta jotenkin se tuntui nyt tosi raikkaalta ja mun mielestä myöskin sopii nätisti vaaleanpunaisen, harmaan ja luonnonvalkoisen kanssa. Olkkari tuntuu nyt jotenkin paljon kodikkaammalta, kun siellä on vähän uutta väriä ja lämmintä tunnelmaa. Löysin myös samalla kuviolla koristellun tyynynpäällisen, ja ostin muutaman teemaan sopivan tuoksukynttilän. Nuo verhot saa nyt olla paikoillaan ainakin siihen asti että alkaa joulun aika ja pitää saada jouluisaa tunnelmaa tänne.

Tällä viikolla ostettiin pieni kesäreissu tuohon länsinaapuriin, ja lähdetään piipahtamaan siellä auton kanssa vielä elokuun alussa ennen eskarin alkua. Muutenkin meillä on syksyn matkasuunnitelmat kovasti käynnissä ja niistä on kyllä pakko kysellä ja kirjoittaa tänne, teiltä on ennenkin saatu loistoja matkavinkkejä. Eli matka-asiaa tulossa tässä lähiaikoina! Lisäksi tällä viikolla on tulossa asiaa myös vanhemmuudesta, alelöydöistä ja syysuutuuksista, sekä ystävyydestä. Loppuviikosta lähdetään mökkeilemään joten mökkifiiliksiä luvassa myös. Paljon kaikkea kivaa jännää tulossa, mitä en malttaisi edes odottaa!

Mua ei ainakaan yhtään haittaa nämä pari sadepäivää, kun on kivaa välillä tehdä kaikkia perinteisiä sadepäiväjuttuja: juoda kahvia ilman että tulee heti hiki, maalata vesiväreillä ja lähteä kumpparit jalassa sadekävelylle. Kesäsade on ihana! Ja sateella on hyvä myös pomppia pihalla uikkareissa ja ampua vesipyssyillä, kun eihän tuolla ole edes kylmä.

Ihanaa sadepäivää kaikille <3