Eilen tuli täyteen raskausviikko 33, jes! Ollaan lomailtu kaikessa rauhassa, ja eilen saatiin myös yökylään meille Emilia, Topias ja lapset Turusta. Vietettiin ihana ilta, pojat kokkasivat hullun tortillabuffan meille ja pelattiin kaikkia mahdollisia lasten lautapelejä ja katsottiin leffaa. Ihanaa yhdessäoloa ja hengailua, ja lapset leikkivät niin kivasti yhdessä. Ihanaa kun on niin samanikäisiä lapsia jotka tykkäävät toistensa seurasta.

Mun äiti ja Armas lähtivät eilen aamulla kotiin, ja saatiin siis vieraita heti siihen perään. Tänään ajellaan Oton perheen mökille yhdeksi yöksi, ja huomenna tullaan takaisin viettämään uutta vuotta kotona toisen ystäväperheen kanssa. Aikamoisen touhun täyteinen loma siis, mutta vain kaikkea kivaa tekemistä. Ihanaa on ollut nähdä kaikkia ja hengailla yhdessä. Onneksi on vielä viikonlopun verran lomaa edessä.

Raskaus on ollut viime päivinä jotenkin aivan sivuosassa, lukuunottamatta vauvaa joka etenkin iltaisin liikkuu niin hulluna että häntä ei voi olla huomaamatta vaikka olisi toisella puolella huonetta. Maha hytkyy vimmatusti ja vauvan jalka näkyy aina ulospäin kun hän potkii. Olen nyt melko varma että hän on kiinnittynyt pää alaspäin, sillä olin ainakin tuntevani alkuviikon aleshoppailureissulla jäätävää painetta ja kipua pitkän aikaa siinä kohdassa johon pään pitäisi parkkeerata, ja sen jälkeen kaikki potkut ovat tuntuneet ylhäällä. Mulla ei koskaan ennen ole näkynyt vauvan jalkapohjaa tai jalan muotoa kunnolla ulospäin mutta nyt on! Se on ihan hullun näköistä ja tuntuista!

Maha raskausviikko 33+0<3

Maha on iso mutta ihana, vaikkakin nyt on alkanut tuntua että en enää hahmota sen kokoa ja meinaan kokoajan törmäillä joka paikkaan sen kanssa, hah! Olen voinut tosi hyvin ja siksi tuntuu niin uskomattomalta että raskaus on jo näin loppumetreillä. Parasta!

Vauvan oma nurkkaus on jo melkein valmiina, joten se on yksi ensimmäisiä juttuja joita esittelen ensi vuoden puolella. Nyt mulla alkaa olla kiire pakata mökkireissua varten, joten alan laittamaan kamoja kasaan. Huomenna ilmestyy vuoden viimeinen postaus, perinteinen katsaus vuoteen 2016 joka on ollut aika vaihe- ja tapahtumarikas.

Ihanaa päivää kaikille <3

Suunnittelin viettäväni ainakin kolme päivää pyjamassa aaton jälkeen, mutta me hipsittiin jo Tapaninpäivän iltana Oton kanssa kiertämään tunniksi alennusmyyntejä Itikseen. Sitä ennen nautittiin kuitenkin pyjamahengailusta aivan rauhassa. Viime päivät ovat kuluneet lähinnä lautapelejä pelaten, ja legoilla ja muilla kivoilla lasten lahjoilla leikkien. Tänään piipahdettiin hakemassa vauvan vaatteille oma lipasto, niin pääsen vihdoin pesemään kaikki vaatteet ja viikkaamaan ne sitten lipastoon.

Lipasto oli vauvanurkkauksen viimeinen puuttuva isompi palanen, joten nyt aletaan sitten sisustamaan sitäkin kun vauvan sängyn ei enää tarvitse toimia varastona. Kunhan nurkkaus on valmis niin esittelen sen heti täällä! Mä olen niin innoissani kun vauvan oma paikka alkaa valmistua pikkuhiljaa, pian pääsen ripustamaan askartelemani mobilenkin sille kuuluvalle paikalle. Mutta niistä lisää myöhemmin, nyt otetaan katsaus joululahjoihin teidän toiveesta. Oton lahjoja en kuvannut kun ne on jo kaikki käytössä jo, mutta tässä on minun ja meidän kaikkien kolmen mukulan lahjoihin katsausta.

Ihan ekana pakko esitellä teille muutama ilme joulupäivän aamulta, kun tyttöjen kovasti toivomat ja saamat Hatchimalsit alkoivat kuoriutumaan. Hatchimalsit taisivat olla eka lahja jota neideille ostin, ja siis pakko myöntää että oltiin kyllä Oton kanssa niistä vähintään yhtä innoissaan kun tytöt.

Me oltiin yläkerrassa, olin juuri herättämässä Ottoa, kun nuorempi neideistä kiljaisi että hänen Hatchimalsinsa oli alkanut nokkimaan kuortaan. Ikinä ei ole tainnut mieheni rynnätä niin nopeasti herättyään alakertaan, hah. Mä lyllersin perässä portaat alas, ja niin me ihmeteltiin yhdessä koko perhe kun söpöt pingut tulivat ulos munistaan. Nämä on kyllä olleet hauskoja, ja kuoriutumisen jälkeen tytöt ovat opettaneet niille temppuja ja hoivanneet niitä ja diskonneet niiden kanssa kun niissä on niin hyviä biisejä kuulemma.

En kestä kyllä noita ilmeitä! Näytin tosin itse varmaan ihan samalta, niin innoissaan me oltiin kaikki.

Äidin lahjat:

Me saatiin yhteiseksi lahjaksi Oton perheeltä mahtava valurautapata ja Merituuli Lindströmin Pataruokaa -kirja. Joskus syksyllä kun oltiin käymässä Oton lapsuudenkodissa, me saatiin maailman herkullisinta lihapataa siellä ja todettiin että pitää ehdottomasti lisätä oma valurautapata ostoslistalle. Mutta nyt saatiinkin se sitten lahjaksi, aivan huippu lahja! Mä olen vaan odottanut että jouluruoka loppuu ja pääsen hauduttelemaan jotain ihan mieletöntä pataa meille.

Mun äidiltä sain Marimekon Sukat Makkaralla -kaatimen josta olen haaveillut pitkään. Se on vaan niin kaunis ja veikeä samaan aikaan. Joka kerta kun katson sitä mua alkaa hymyilyttää väkisinkin, se piristää niin aamiaiskattauksen kuin juhlapöydänkin ilmeen hetkessä. Lisäksi sain toivomani Himoshoppaaja-kirjan, Makian merinovillahuivin, paljon sukkia, överiherkkua suklaata ja Instagramissa esittelemäni dinosraurus- (tai siis pregasaurus-) pyjaman.

Vauvan lahjat:

Vauva sai aivan ihanan Kaiser Baby Hoodie -lämpöpussin turvakaukaloon, Sophie The Giraffen ja Sophie The Giraffe -hiusharjan ja shampoon, Metsolan ylisöpön pandasetin mustakultaisena, Vimman lettibaggyt, Kappahlin värikkään trikoopeiton, söpön yökkärihaalarin ja vielä Tell Kiddon Hello Baby -julisteen johon voi täyttää sitten vauvan tiedot kun hän on syntynyt. Kaikki käytännöllisiä ja ihania lahjoja, jotka sulostuttavat meidän tulevaa vauva-arkea. Ja nyt on minityypilläkin oma kirahvi, niinkuin isosiskoillaankin, aww <3

Tyttöjen lahjat:

Tytöt saivat paljon pelejä ja kirjoja, barbeja, Monster high- nuken, plusplus rakennuspalikoita ja lisäksi legoja, trollseja ja kaikkia askartelutarvikkeita kuten muovailuvahaa, tarroja ja pestävän piirustusmaton. Lego Friends Hevostalli* ja Lego Duplo Maailman ympäri* me saatiin Legolta. Lisäksi he saivat vaatteita ja kuvissakin näkyvät Lindexin donitsipyjamat ja aivan hurmaavat Polarn O. Pyretin sydänyöpaidat. Ollaan pelattu jo Kimbleä monen monta kertaa, Junior Labyrinttiä pari kertaaja Muumipeikon Kalaretkeäkin muutamaan otteeseen. Kaikki ovat hauskoja pelejä ja sopivat oikein hyvin sekä 3- että 5-vuotiaalle mun mielestä.

Parasta on ollut juurikin pelailu ja yhdessä legoilla rakentelu ja kirjojen lukeminen ihan rauhassa. Ja en tiedä kehtaanko edes myöntää mutta tuo Zeldan uusi laventelipäinen Barbie sytytti mussa jäätävän himon saada jotain jännittävää tukkaan. Jännittävän kanssa odotan kyllä sinne asti että vauva on syntynyt mutta sitä mietin että jos kehtaisi vaaleita raitoja käydä laittamassa vielä ennen synnytystä, niin ei tarvitsisi sitten ihan heti vauvan syntymän jälkeen lähteä kampaajalle vaan voisi rauhassa miettiä mitä haluaa ja odottaa että vauvan unirytmit ja muut ehkä selkenevät, ja silti näyttää freesiltä. Mutta katsotaan mihin päädyn.

Ai että, nyt vietellään välipäiviä, nautitaan vielä huominen mun äidin ja Armaksen seurasta, ja torstaina saadaan meille yökylään Emilia ja Topias ja muksut Turusta. Sen jälkeen suunnataan Oton perheen mökille yhdeksi yöksi, ja tullaan uuden vuoden aatoksi takaisin kotiin. Uutta vuottakin saadaan juhlia vielä läheisten kanssa, käytiin juuri tänään hamstraamassa tähtisädetikkuja ja muuta sälää, ja suunnitteilla on viime vuoden tapaan Hot Dog -buffetti. Kivoja lomasuunnitelmia siis tiedossa ja monta päivää lomaa jäljellä, ihanaa! Pian on tulossa perinteistä vuosikatsausta blogiin kunhan saan tehtyä, 2016 on ollut ”vähän” tapahtumarikas.

Ihanaa iltaa kaikille <3

PS: Toivottavasti ei haittaa superpitkät postaukset, mulla on vaan niin paljon höpötettävää! 😀

Heippa ihanat ja mahtavan aurinkoista Tapaninpäivää! Meillä on ollut aivan ihana joulu, juuri sellainen mistä haaveilin etukäteen. Pysyttiin kaikki terveenä, ruuat onnistuivat ja pukki tuli käymään, ja nämä viimeiset kolme päivää ovat olleet täynnä iloa ja rentoa yhdessäoloa. Oikea kunnon perhejoulu kotona vailla mitään pakollisia menoja tai touhotusta, muusta kuin joulupukista.

Aattoaamuna nukuttiin pitkään koko perhe, ja alakertaan tullessaan tytöt löysivät pienet paketit kuusen alta. Voi sitä ilon ja riemun määrää! Neidit halusivat heti lukea uudet jouluisat satukirjat ja luettiinkin ne heti siinä. Satujen jälkeen herkuteltiin aattoaamun perinteisellä riisipuurolla joulupukin kuuman linjan säestämänä.

Meidän jouluperinteisiin kuuluu joulusauna aina siinä aamiaisen jälkeen, ja tänäkin jouluaattona me laitettiin sauna lämpeämään samalla kun keiteltiin puuroa. Kerettiin katsoa Lumiukko ja joulurauhan julistus vielä ennen kuin sauna oli lämmennyt. Käytiin saunassa kaikessa rauhassa ja sen jälkeen laitettiin lapsille uudet jouluvaatteet päälle ja laittauduttiin vähän. Jouluaattona on ihana laittautua vaikka olisikin vaan kotona. Se tuo juhlafiilistä ja hyvää mieltä ja tekee päivästä entistäkin juhlavamman tuntuisen.

Tyttöjen ihanat asut paljastuivat siis aattoaamun paketeista, Zeldan mekko löytyi Zarasta ja Tiaran mekko H&M:ltä. Molemmat olivat kyllä niin söpösiä uusissa mekoissaan, ai että.

Katettiin pöytä vähän tavallista hienommin jouluateriaa varten. Meillä ei ollut enää aattona jouluruokien kanssa mitään sen suurempaa tehtävänä, kun oltiin saatu kaikki uunilohta ja riisipuuroa lukuunottamatta valmiiksi jo edellisenä iltana. Sen kun vain katettiin keittiötaso notkumaan herkkuja, ja alettiin syömään. Meidän joulupöydässä oli tänä(kin) vuonna monenlaista sorttia, ja yhdistelin sekä mummoni klassikkoreseptejä, että aivan uusia herkkuja. Laatikot olivat tänä vuonna bataatti-pekaanipähkinä-pekonilaatikko, sekä punajuuri-vuohenjuustolaatikko, ja voi NAM ne olivat herkullisia! Lapsille maistuivat kala ja laatikot mutta muuten jouluruoka ei taida vielä kuulua ihan heidän suosikkeihinsa. Kivasti kyllä maistoivat kaikkea.

Puolivälissä jouluateriaa mun puhelin soi, ja joulupukkihan se sieltä soitteli. Hän kysäisi että olisiko sittenkin okei että hän tulee jo kymmenen minuutin kuluttua, vaikka aika oli sovittu tuntia myöhemmäksi. Ja me sitten tietenkin sanottiin että kyllä se käy, sillä tiedämme miten hurjan kiireisiä joulupukit ovat jouluaattona. Meillä aikuisilla tuli pienoinen kiire aterioida loppuun, ja päätettiinkin jättää ruoka kesken ja jatkaa sitten pukin lähdettyä.

Lapset olivat onneksi ehtineet syödä lautaset tyhjiksi, ja me sitten kehotettiin heitä menemään vielä mummun kanssa käsipesulle ennen kuin pukki tulee, ja sillä aikaa Oton kanssa äkkiä roudattiin kaikki lahjasäkit ulko-ovelle. Saatiin ne siihen juuri ajoissa, kun jo kuuluikin pukin koputus ovelta ja me riennettiin avaamaan. Pukki oli aivan mahtava, laulettiin hänelle joulupukkii joulupukkii ja hän otti tytöt syliin ja jutteli kaikki vuoden kuulumiset läpi ja pukin jaettua yhden lahjasäkillisen me vielä tanssittiin pukin kanssa piirissä ja laulettiin Mors grisar är vi allihopa. Ihan mahtava pukki, oikea supliikkimies. Pukin lähdettyä tytöt saivat jakaa loput lahjat ja sitten availtiinkin niitä aika tovi.

Oli niin hauskaa kun jokaikisen lahjan kohdalla nuorempi neiti toisteli haltioissaan että ”Ou mai gosh juuri tällaista mä olen aina toivonut! Mä olen niin onnellinen, tämä on parasta!”. Hän jaksoi ihastella ihan kaikkia lahjoja yksisarvissukista Hatchimalsiin ihan yhtä suurella innolla ja sitä oli ihana seurata. Molemmat neidit vaikuttivat oikein onnellisilta lahjoistaan, ja niillä on leikitty nyt nämä kaikki päivät. Molemmat saivat paljon legoja ja lautapelejä, ja aikalailla rakennellessa ja pelaillessa yhdessä ollaan vietetty suurin osa ajasta.

Me aikuiset saatiin tosi kivoja lahjoja myös ja olen jo melkein lukenut Himoshoppaajan uusimman osan loppuun. Vähän on mennyt yökukkumiseksi kun on niin koukuttava kirja! Näytän ehkä lahjoja myöhemmin täällä tai instagramissa jos te niin toivotte.

Täydellinen jouluaatto ja ihana aloitus lomalle. Meillä on koko tämä viikko yhdessä lomaa enkä voisi olla iloisempi <3 Toivottavasti teillä oli ihana joulu myös, ja kiitos hurjasti ihanista hyvän joulun toivotuksista teille <3

Puuuuuuuh! Huomenna se vihdoin koittaa, jouluaatto. Ja eilen tuli täyteen 32 viikkoa raskaana. Nyt ollaan jo tosi hyvillä viikoilla ja olen hurjan iloinen ja onnellinen siitä. Mä en voi lakata hämmästelemästä sitä miten hyvin kaikki on sujunut, se on jopa vähän pelottavaa. Mutta ei auta kuin olla iloinen ja onnellinen ja toivoa että kaikki jatkuu yhtä hyvin loppuun asti ja myös sen jälkeen. Olo on tosi iso ja massiivinen ja aikamoisen joulupallon olen kasvattanut kyllä itselleni. Selasin jotain kuvia kamerasta ja silmiini osui viikko ennen muuttoa otetut mahakuvat. Ajattelin silloin että mullahan on jo vaikka kuinka iso pötsi, mutta se ei ollut kyllä mitään verrattuna tähän. Ja tästäkin tämä vielä ehtii kasvaa useamman viikon, ai hurja.

Tytöt ovat olleet tiistaista alkaen jo joululomalla päiväkodista, ja eilen oli Otolla ja mullakin viimeinen työpäivä ennen jouluaattoa. Syksy on ollut aika täynnä toimintaa ja töitä meillä molemmilla, ja on ihan parasta rauhoittua joulun viettoon yhdessä koko perhe ihan kaikessa rauhassa. Mun äiti ja Armas tulivat tänne keskiviikkona ja tytöt olivat tietenkin aivan innoissaan. Ihanaa kun meillä on myös nyt enemmän tilaa niin äitikin mahtuu tänne paremmin ja hänellä on oma rauha toisessa lastenhuoneista. Tytöt tykkäävät nukkua edelleenkin yhdessä, ja äidin tuloa edeltäneet kaksi yötä Zelda oli yökylässä Tiaran huoneessa. Nyt tytöt ovat sitten kerrossängyssä Zeldan huoneessa, ja Tiaran huone on muunnettu vierashuoneeksi.

Maha 32+0

Me ollaan laitettu nyt urakalla kotia vauvavalmiiksi, ja jouluhömpötyksen jälkeen pääsen vihdoin ehkä jo ensi viikolla esittelemään vauvan omaa nurkkausta ja muita juttuja. Stressi kaikkien vauvantarvikkeiden suhteen on hellittänyt ja mielen on vallannut ihana odottava fiilis. Olisipa meidän vauva jo täällä ja saisin laittaa hänet tuonne ihanaan kehtoon nukkumaan. Mutta toisaalta, ihana nauttia vielä tämä joulu tällä nykyisellä porukalla, heittäytyä isompien neitojen kanssa joulun viettoon ihan kunnolla ja huomioida vain heitä ja nauttia lomasta ja pitkistä yöunista. Keväällä niitä yöuniakaan ei välttämättä ole ihan heti näköpiirissä nimittäin, heh. Mutta tosiaan, kaiken jouluhömpän jälkeen blogi täyttyy vauva- ja raskaushömpästä, ja kaikesta muusta mikä on vielä joulukalenterin ja muun sisällön takia odottanut omaa vuoroaan.

Eilen meillä oli tyttöjen pikkupikkuserkut äitineen kylässä ja vietettiin ihana päivä. Illalla me kokattiin Tiaran kanssa kahdestaan lihapullia ja perunamuusia, neidin päiväkodin kokkaus opintoretkellä saamalla reseptillä. Hän niin hienosti pyöritteli lihapullia ja oli niin ylpeä sekä reseptistä että pullistaan. Tyttöjen mentyä nukkumaan me pidettiin Oton kanssa kolmannet (ja viimeiset) paketointitalkoot Love, Actuallyn siivittämänä ja juotiin glögiä. Taattua joulutunnelmaa. Kaikki alkaa olla valmista huomista varten ja tämä päivä ollaan sitten vietetty perinteisesti jouluruokia kokkaillen.

Tämä postaus on neljäskymmenesneljäs jonka tässä kuussa julkaisen, aivan älytön tahti siis ollut päällä. Joulukalenterin lisäksi olen  pyrkinyt julkaisemaan joka päivä myös toisen postauksen, ja epäonnistunut siinä vain kahtena päivänä kun kiire oli vaan niin kreisi. Tässä kuussa on mennyt jo koko blogihistorian postausmääräennätys rikki, ja se tulee toki kasvamaan vielä entisestään. Olen laittanut itseni koville, mutta ainakin voin nyt jäädä hyvällä omallatunnolla joululomalle ja pitää pari päivää blogivapaata jos maltan. Joku voisi kuvitella että 44:n postauksen jälkeen kirjoittaminen ei houkuttaisi, mutta mulla on jotenkin niin inspiraatio ja hyvä kirjoitusmoodi päällä että odotan vaan että pääsen puhumaan kaikesta mitä on viime aikoina päässä pyörinyt. Mutta ennen sitä luvassa kuitenkin pieni hiljentyminen joulun viettoon, ja jatketaan sitten kun olen saanut kinkku-, lautapeli-, konvehti- ja kirjaöverit.

Huomenna tosiaan luvassa vielä viimeinen joulukalenteriluukku, käykää kurkkimassa sitten kun joulunvietoltanne ehditte. Ja aivan hurjan ihanaa huomista jouluaattoa ja koko joulun aikaa myös teille kaikille jotka ette joulukalenteria ole seuranneet <3

Ette uskokaan kuinka paljon mä olen odottanut että pääsen kirjoittamaan meidän V-A-U-N-U-I-S-T-A! Käytiin ostamassa vaunut maanantaina, ja nyt olen muutaman päivän ehtinyt niitä työnnellä kotona ja ihastella ja kokeilla. Kirjoitin meidän alustavia pohdintoja lastentarvikehankinnoista alunperin jo elokuussa, ja silloin olin ihan varma että ostan meille Bugaboot. Arvatkaa ostettiinko? No ei. Me mentiin vielä yksi askel pidemmälle ja päätettiin sijoittaa Cybexin Eames Officen kanssa yhteistyössä suunniteltuihin Priameihin, joihin mä ihastuin saman tien kun ne ensi kertaa näin.

Me sovittiin jo heti aluksi, että kun tämä luultavasti on meidän viimeinen kerta kun vauvan tarvikkeita hankitaan, niin nyt ei pihistellä vaan hankitaan juuri sitä mikä tuntuu hyvältä ja meidän näköiseltä. Ja niin ollaan myös tehty.

Miksi me päädyttiin juuri Priameihin

Ensimmäisenä Otto ihastui Priameiden toimivaan travel systemiin, eli siihen miten kätevästi turvakaukalon saa niihin kiinni ja irti ihan sekunnissa. Mä tietenkin vähän hihittelin ja selitin että kuules tämä tämmönen travel system on ihan yleinen juttu ja löytyy suunnilleen kaikista rattaista nykyään, että siihen ei kannata ostopäätöstä vielä perustaa. Päätin kuitenkin kokeilla rattaita itsekin, ja tykästyin siihen miten kevyet ne olivat työntää. Näillä on nimittäin painoa kopankin kanssa vähemmän (9,6kg) kuin meidän vanhoilla tukevilla matkarattailla (11,5kg), joita olen viimeksi työnnellyt.

Me haluttiin rattaat jotka ovat nimenomaan kevyet, muuntautumiskykyiset, kauniit ja joissa on kääntyvät etupyörät. Siksi vaihtoehtona oli alunperin Bugaboo, sillä ovathan heidän rattaat äärimmäisen kauniita. Kävin koetyöntelemässä niitäkin pari kertaa ja kokeilemassa eri malleja, ja tykkäsin kyllä tottakai, mutta jotenkin ne eivät vaan tuntuneet yhtä hyvältä kuin Priamit. Cameleon3:t tuntuivat liian matalilta ja etupyörät aivan liian pieniltä. Buffalot taas tuntuivat liian isoilta ja jykeviltä. Kaipasin jotain niiden välistä, ja Priamit taitavat olla meille juuri se oikea välimuoto.

Mietin pitkään että ostaisinko silti Bugaboot, olinhan haaveillut niistä jo monta vuotta. Mutta tulin siihen johtopäätökseen, että jos ne Priamit nyt siitä huolimatta vaan yksinkertaisesti tuntuvat meille sopivammilta, niin miksi ei sitten otettaisi niitä. Ja niin me sitten pitkän jahkailun jälkeen päädyttiin ostamaan ne Priamit.

Vaunujen ominaisuudet

Priameissa on kauniit meleeratut kangasvaihtoehdot, joista mä tykästyin harmaaseen Manhattan Greyhin. Valitettavasti meidän ajoitus oli niin surkea, että ratasistuinta ei ollut enää saatavilla siinä värissä tämän vuoden puolella, vaan ostettiin nyt aluksi pelkkä vaunukoppa. Vuoden 2017 värit ovat juuri tulossa myyntiin, ja saattaa olla että ostetaan joko harmaa tai sitten joku makea erityisvärinen tai -kuosinen Lux-istuin sitten kun niitä on saatavilla, ehkä jo tammikuussa. Ei onneksi ole kiirettä, sillä vauva itse tarvitsee rataistuinta vasta joskus loppukesästä/alkusyksystä syntymäpäivästään riippuen.

Priamit ovat leveydeltään 57,5cm, eli ihanan kapeat ja pienet, vain 2,5cm leveämmät kuin meidän vanhat matkarattaat ja 2,5 cm kapeammat kuin esimerkiksi Cameleon3:t. Niissä on säädettävä työntöaisa, ja tulevan rataistuimen voi kääntää kumminpäin tahansa. Ne menevät yhdestä napista helposti kokonaan kasaan pieneen kasaan, ja niissä on sama kätevä ominaisuus kuin bugiksissa: työntösuuntaa voi vaihtaa niin, että isot takapyörät ovatkin etupyörät ja raivaavat tietä rattaille lumihangessa tai hiekassa. Kunnon talvimeininkejä varten voi tietysti ostaa vielä eturenkaiden tilalle sukset, hah!

Yksinkertainen Travel System

Travel system on todella ihanan yksinkertainen käyttää ja kuuluu hintaan Cybexin omien kaukaloiden kanssa, jollainen meilläkin on*. Rattaiden runko yksin vie ihan supervähän tilaa, ja meidänkin tilavan citymaasturin takakonttiin jää ruhtinaallisesti tilaa vielä rungon jälkeenkin. Mukana tuli myös sadesuoja.

Vaunukopassa on SPF50-suojakertoimella varustettu XXL-kuomu, joka suojaa muotonsa puolesta todella hyvin niin auringolta kuin tuulelta ja tuiskultakin. Siinä on myös kurkistusikkuna takaosassa. Työntöaisa on korkeussäädettävä ja päällystetty mustalla keinonahalla, ja se tuntuu todella ylelliseltä ja ihanalta. Patja on pehmeä ja laadukas. Me valittiin rattaille chromen värinen runko, joka on mun mielestä ihan yli ihana! Ja renkaiksi valittiin kolmesta vaihtoehdosta trekkingit, jotka sopivat niin kaupunkiin kuin maaseudullekin. Ne ovat cityrenkaiden ja maastorenkaiden välimuoto eli juuri sopivat meille, ja kääntyvät 360 astetta mutta voidaan myös lukita suoraan eteen.

*Kaukalo saatu blogin kautta.

Ensivaikutelma

Nyt tosiaan rattaat on seisoneet kaksi vuorokautta meidän olkkarissa. Olen niitä työnnellyt ja testannut kaukalon kanssa ja kopan kanssa ja vaunuverhon kanssa ja lämpöpussin kanssa ja vaikka ja miten. Ja onhan ne nyt ihan yli-upeat! Mä olen niin tyytyväinen meidän valintaan. Ja tavallaan musta on kiva että meillä ei vielä ole ratasistuinta, koska se antaa mulle aikaa miettiä mikä olisi ihanin väri ja kuosi. Mä olen kuitenkin niin tuuliviiri ja saattaa olla että ihastun johonkin ihan toiseen väriin tai kyllästyn tähän nykyiseen, niin sitten kun saa vielä erikseen ostaa ratasistuimen niin saa ikäänkuin kokonaan uudet rattaat.

Ulkona me ei olla rattaita vielä työnnelty, koska tuolla on niin märkää ja ällöä ja on paljon helpompaa kun ne ovat vielä ihan puhtaat renkaistakin kun kannettiin ne sisälle, tai siis Otto kantoi. Nyt en vaan malttaisi enää odottaa että pääsen työntelemään meidän miniä noissa!

Tyylikäs vaihtoehto

2015 markkinoille alunperin tulleista Priameista on tänä vuonna tullut saataville myös ihan mieletön Jeremy Scottin suunnittelema malli kultaisin siivin koristeltuna. Ne ovat varmaan tyylikkäimmät ja cooleimmat rattaat mitä olen ikinä nähnyt, mutta johonkin oli raja vedettävä, designer-versiolle tulisi nimittäin hintaa yli 3000 euroa, mikä menee ainakin mulla jo vaunujen kipurajan yli.

Kirjoitan tarkemmin vaunuista käyttökokemuksia heti kunhan niiden matkustaja on saapunut maailmaan ja ollaan päästy testaamaan vaunuja ihan tositoimissa. Mutta tässä vielä pieni infopaketti rattaista lopuksi, ja jos tulee mieleen jotain kysyttävää niin kysykää ihmeessä! Mä yritän vastata parhaani mukaan vaikka en ihan  ekspertti vielä olekaan. Priameista tuntuu olevan harmillisen vähän käyttökokemuksia suomen kielellä netissä, joten haluan ainakin itse tuoda tähän muutoksen. Mutta englanniksi ja ruotsiksi löysin useamman arvostelun jotka vakuuttivat mut.

 Cybex Priam perusinfoa:

Mitat kasattuna: Pituus 95,5cm, Leveys 57,5cm, Korkeus 31cm

Paino: Runko 4,9kg Vaunukoppa 4,7kg

Kevyt alumiinirunko, Denim-kankaat ja tekonahkayksityiskohdat.

Hinta: Runko 700€ + vaunukoppa 400€ + Lux-istuin 450€ / Yhteensä 1550€

Mitä tykkäätte vaunuista? Löytyykö joltakin teistä samat menopelit?