Huomenna paukkuu taas uudet viikot ja vuorossa on siis raskausviikko 31+0. Tyypillä pitäisi raskaussovelluksen mukaan tällä hetkellä olla kokoa jo n. 40cm ja hippasen alle 2kg, vaikka toki kaikki mahatyypit kasvavatkin yksilöllisesti. Samalla ihanaa ja jännittävää että mahassa asuva tyyppi on jo mahdollisesti noin lähellä vastasyntyneen kokoa! Toki tässä on vielä monta viikkoa aikaa kasvaa ja kehittyä, mutta silti. Vastahan hän oli joku mandariinin kokoinen pallero! Juuri eilen lasten kanssa luettiin taas vauvan kehityksestä ja siitä miten ensin vauva on vain tulitikun pään kokoinen ja siitä lähtee kasvamaan ja kasvamaan.

Nyt vauvan tarvikkeetkaan eivät aiheuta enää niin jäätävää stressiä, sillä kaikki alkaa olla selvää. Vaatteitakin on nyt tullut ostettua ja ensimmäisen koon vaatteet alkavat olla kaikki kasassa, seuraavassakin on jo jonkin verran. Perjantaina on tulossa ekoja vauvantarvikepostauksia, ja ensi viikolla me käydään vihdoin ostamassa vaunut niin pääsen sitten esittelemään nekin! Vauvan oma nurkkaus jää ilmeisesti ihan viime tippaan meistä riippumattomista syistä, mutta onneksi hän ei sitä tarvitsekaan heti vaan nukkuu luultavasti meidän viekussa ainakin ekat yöt. Ja jos nyt sattuu tulemaan kova kiire ja oman sängyn tarve niin onneksi aina on nopeita vaihtoehtoja.

Mä alan olla jotenkin ihan innoissani ja fiiliksissäni lähestyvästä synnytyksestä. Olen katsonut viime aikoina useampia jaksoja kaikkia raskaus- ja äitiysohjelmia joissa on tietysti myös synnytetty. Joka ikinen kerta mulla vaan nousee onnenkyyneleet silmiin kun uusi vauva syntyy, oli synnytys sitten millainen hyvänsä. Toivotaan että kaikki menee meillä hyvin tälläkin kerralla. Kirjoitan ajatuksia synnytyksestä vielä vähän lähempänä synnytystä, sillä mulla on pyörinyt kaikki synnytykseen liittyvät asiat paljon mielessä ja siitä on paljon sanottavaa.

Perjantaina mulla on jälleen neuvola, ihan hurjaa vauhtia tuli nyt tämä kun tuntuu että vastahan mä kävin, vaikka siitä onkin jo kolme viikkoa. Ihanaa päästä kuuntelemaan vauvan sydänääniä ja tsekkaamaan miten hän kasvaa. Saa nähdä montako neuvolaa mulla ehtii vielä olla ennen kuin vauva syntyy, nyt ne neuvolakäynnit taitavat tihentyä viikko viikolta loppua kohti mikä on tietysti ihan hyvä ja lisää turvallisuuden tunnetta.

Olo on ihan hyvä, vaikkakin edelleen liikkuminen on aika hankalaa. Onneksi rakkaat fiksut tyttäreni kannustavat mua kauppareissullakin, tai sitten nauravat mulle., tai molempia vuoronperään, ”äiti mä voin vaappua sun kanssa niinkuin ankka, ollaan ankkoja yhdessä kvaak kvaak!”.  Että joo, kvaak kvaak vain!

Tässä vielä mahavertausta kolmen raskauden väliltä raskausviikolla 31+0! Mahat on aika samankokoisia mutta mun koko vähän vaihtelee, hah. Koen silti että näytän eniten hyvinvoivalta tässä tuoreimmassa kuvassa, ja siltä musta myös tuntuu. Tässä näkee muuten ainakin tuosta 2011- Tiaramasusta selkeästi että hän on perätilassa. Tosin ei sillä että tietäisin itsekään että missä asennossa vauva nyt on, kun hän niin kovasti hyörii ja pyörii joka päivä.

Aivan ihanaa iltaa kaikille <3

Tässä raskauden aikana meidän tytöt ovat oivaltaneet mitä hassuimpia asioita raskaana olemisesta, tulevasta vauvasta, synnytyksestä ja kaikesta mahdollisesta. Kasasin oivalluksista parhaat tähän postaukseen illan kevennykseksi. Se on ihan huikeaa miten paljon lapset näitä juttuja miettivät jo ihan pienenä, ja meillä ainakin odotetaan tulevaa pikkusisarusta todella innolla. Mun mielestä on ihan parasta kuunnella lasten mietteitä, ja välillä miettiä itsekin että mistä ne niiden jutut oikein tulee.

Usein mun fiilistä piristävät sellaiset pienet arkipäiväiset, raadollisen rehelliset huomiot äidin voinnista raskausaikana, kuten:

”Äiti muistatko sä kun sä pystyit vielä kumartumaan? Se oli kivaa!”

”Äiti, sä oot ihan kuin Nalle Puh, ihan yhtä pyöreä!”

”Äiti, sun maha on niinkun vaahtokarkki ja sun tissit on niinku tulivuoret!”

”Mä tiedän miksi sä käytät nykyään vaan isin paitoja! Koska sulla on niiiin iso maha ja sun omat paidat on niiiiiiin pieniä!”

Kuten sanoinkin, synnytystä on pohdittu kovasti. Ihan yksityiskohtiin asti ei olla menty koska niitä ei olla kysytty, mutta olen välillä kuunnellut kun lapset ovat keskenään keskustelleet siitä miten vauva tulee mahasta ulos.

”Sitten kun vauva syntyy niin äidin maha halkeaa ja vauva tulee sieltä ulos.”

”No eihän halkea! Vaan sen napanuora leikataan!”

”Niin, se vauva tulee sieltä äidin navasta!”

”Voiko miesten mahoissa kasvaa vauvoja?”

Paljon on pohdittu sitä mitä vauva osaa tehdä sitten syntyessään, ja mitä kaikkea vauvan kanssa sitten voi tehdä yhdessä.

”Sitten kun vauva syntyy, niin mä kuljetan sitä mun pyörän tarakalla ja me ajellaan yhdessä!”

”Sitten kun vauva on syntynyt niin me mennään hoploppiin ja mä lasken sen kanssa liukumäestä!”

”Mä en malta enää odottaa että vauva syntyy, kun sitten me voidaan piirtää yhdessä vauvan kanssa ja mä opetan sitä!”

”Aion opettaa vauvan sukeltamaan sitten kun me mennään sen kanssa uimaan.”

”Osaakohan vauva mennä meidän kanssa vuoristorataan Lintsillä?”

”Osaisikohan vauva mennä tuollaista temppurataa pitkin jos me talutetaan sitä?”

”Sitten kun vauva syntyy niin se osaa vaan nukkua ja syödä ja itkeä ja kakkia.”

Ainakin toinen on siis hyvin perillä siitä miten vauvat toimivat. Toisella on ehkä vähän suuret odotukset ja ollaan hienovaraisesti yritetty opastaa että vauvasta ei ehkä ihan heti saa sitä kaikkein aktiivisinta leikkikaveria, mutta että hän kuitenkin varmasti tykkää kovasti jos hänelle jutellaan ja näytetään vaikka leluja tai kirjasta kuvia sitten kun hän ihan pikkuisen kasvaa. Ja että kyllä sinne Hoploppiin ja vauvauintiinkin päästään vielä, kunhan sitten hetki maltetaan.

Vaikka lapset kovasti odottavatkin pikkusiskoa, on heillä myös muita toiveita joita he uskovat äidin pystyvän toteuttamaan maagisella mahan kasvatuksella.

”Ensi kerralla sun mahasta vois äiti tulla kissa!”

”Joooooooo! Tai lehmä, koska äiti on kissoille allerginen. Mitä ne lehmän vauvat olikaan? Pentuja?”

Toivottavasti mun mahasta ei koskaan tule kissaa tai lehmää, apua! Tytöt ovat myös pohtineet mikä vauvasta tulee isona.

”Tuleekohan meidän vauvasta isona hammaslääkäri tai merirosvo?”

”Tai supersankari??”

1. Mutta joo, näiden kahden kanssa saa kyllä hihittää harva se päivä. Voin kertoa, että nekin päivät kun pienen ihmisen sisällään kasvattaminen on tuntunut himputin raskaalta, ovat olleet miljoona kertaa parempia kun on jo kaksi maailman ihaninta pientä höpöttäjää. Tiedän että meidän kolmas tyyppi täydentää tätä jengiä aivan loistavasti, enkä malta odottaa millaisia hupijuttuja hän laukoo isompana. Ollaan me kyllä aika onnekkaita <3

Mitä hauskaa teidän lapset, kummilapset tai sisarukset ovat sanoneet raskaudesta, vauvoista tai synnyttämisestä? Teidän juttuja on aina niin hauskaa lukea!

No nyt on sitten siirrytty viimeiselle kymmenluvulle raskausviikoissa, tai näin ainakin uskoisin. Raskausviikko 30+0, what?! Maha on sen mukainen kyllä että ei varmasti jää kenellekään epäselväksi että loppu lähestyy. Rakas miehenikin kutsui mua jo ”viimeisillään” raskaana olevaksi, vaikka muutama viikko matkaa maaliin vielä onkin.

Mulla on ollut tunteet pinnassa viimeisen viikon aikana ja olen mm. pillittänyt Stockan lastenvaateosastolla kun en keksinyt minkä bodyn halusin ostaa vauvalle. Näin jälkeenpäin se naurattaa hulluna, mutta silloin viikko sitten tilanne oli mulle ihan todellinen ja joku maailman suurin ongelma. Nyt suorastaan hävettää että itkin tuollaisesta asiasta. Tiedän että se johtui vaan hormoneista mutta tuntuu jotenkin niin huvittavalta että ne voivat vaikuttaa tuolla tavalla!

30+0

Viimeksi mä olin maailman seesteisin viilipytty, mutta nyt olen kyllä kaukana siitä. Onneksi mulla hormonit pistävät lähinnä mut vain herkistymään, enkä ole ollut esimerkiksi normaalia kiukkuisempi. Otolle mukavampaa näin päin, hehee. Otto on kyllä ollut suurin tuki ja pitänyt mut edes jokseenkin järjissäni hormonienkin keskellä. Oton kanssa olen myös saanut paljon tavallista enemmän hallitsemattomia nauruhepuleita viime aikoina, johtuvatkohan nekin hormoneista vai onkohan meillä joku kuherruskuukausi vol. 3984748 meneillään?

Kuten sanoinkin, maha alkaa olla valtava. Edelleen vauva mahtuu pyörimään siellä kovasti ja maha muuttaa muotoa välillä monta kertaa päivässäkin. Koskaan ei aamulla herätessä tiedä että millainen maha tänään on. Yhtenä yönä myös heräsin hillittömään närästykseen kun vauva oli päättänyt nousta ihan ylös. Seuraavana yönä taas kärsin liitoskivuista kun hän oli aivan alhaalla, mutta inhokkivaiva närästys onneksi pysyi poissa. Vähän saa mennä jännityksellä siis aina nukkumaan kun jokainen yö on erilainen. Välillä nukun hyvin läpi yön ja välillä koko yö tuntuu aivan farssilta enkä saa nukutuksi juuri ollenkaan. Onneksi päivisin riittää silti ihan hyvin energiaa enkä ole esimerkiksi hetkeen nukahtanut kertaakaan kesken leffan!

Yleisesti ottaen fiilis on ihan hyvä, vaikka kovasti jo odotan sitä että liikkuminen olisi taas helpompaa. Tämä raskaus on kuitenkin sujunut niin paljon paremmin kuin edellinen että en tosiaan voi valittaa yhtään. Toivotaan että päästäisiin tällä voinnilla mahdollisimman pitkälle! Ensi viikolla on taas neuvola, hassua miten niitä on jo näin tiheään nyt kun raskaus on loppumetreillä. Ensi viikolla alkaa myös postaussarja vauvahankinnoista, kun ekat jutut alkaa olla valmiina!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Kiitos hei hurjasti kaikille jotka lähettivät kysymyksiä! Tässä on mun ja Oton ensimmäinen osa vastauksia teidän kysymyksiin. Ne joihin toivottiin vastaukset videolla, on vastattu videolla, ja ne jotka haluttiin kirjallisena löytyvät tuosta videon alapuolelta kirjoitettuna. Kysymyksiä tuli niin paljon että tulee ainakin vielä 1 tai 2 osaa vastauksia lisää myöhemmin, mutta tässä tosiaan siis nämä ensimmäiset. Vitsit meillä oli hauskaa kun Oton kanssa kuvattiin videota ja höpöteltiin ja räkätettiin. Pitää tehdä Oton kanssa lisää videoita kun se on niin kivaa.

Koetteko olevanne tasa-arvoisia ja tasavertaisia vanhempia?

Otto: Kyllä.

Iina: Koen ehdottomasti.

Pyrittekö vähentämään esim lihansyöntiä ekologisista/eettisistä syistä ja kannatatteko yleisesti ”vihreitä” arvoja?

Otto: Jossain määrin kyllä. Olen itse vain mielestäni niin käsi keittiössä että väkisinkin tarttuu paketti jauhelihaa mukaan jos minä olen vastuussa ruoanlaitosta. Kasvisruoka on kuitenkin aina ollut jees ja härkis on äijää.

Iina: Kyllä pyritään, parhaamme mukaan. Kokonaan ei olla lihasta luovuttu mutta yritetään senkin suhteen tehdä parempia valintoja, ja viikossa on aina vähintään yksi ja usein useampi kasvisruokapäivä.

Molempien joululahjatoiveet?

Otto: Mulla on sukat taas lopussa, Iina on vielä kysymysmerkki.

Iina: Mä toivon sellaista ihanaa kiristämätöntä raskauspyjamaa, ja jotain hyvää kirjaa mihin uppoutua kinkkuleipien kanssa.

Oletteko enää suunnitelleet Ruotsiin muuttoa?

Otto: Ei oikeastaan. Ollaan niin kotiuduttu että tuntuisi vähän liian alusta aloittamiselta tässä vaiheessa.

Iina: Ei me olla sitä aktiivisesti enää suunniteltu, mutta on se mulla edelleen haaveena, ehkä kaukaisena sellaisena. Koskaan en sano ei koskaan.

Minkä nimen antaisitte koiralle?

Otto: Pumbaa ollaan tässä tovi makusteltu.

Iina: Pumba olisi ihan ykkönen <3

Onko teillä jotain tapoja tehdä asioita arjessa ja/tai periaatteita joista olette täysin eri mieltä keskenänne?

Otto: No se iänikuinen kiista siitä että kumpi kuuluu leivässä päällimmäiseksi, juusto vai kinkku, jatkuu edelleen. Jatkuu todennäköisesti hamaan loppuun saakka.

Iina: Juustokinkkukiista, Otto laittaa nimittäin aina juuston päällimmäiseksi mikä on väärin. Muita ei tule mieleen.

Mitä/millaisia vlogeja seuraatte jos seuraatte?

Otto: Olen enemmän Let’s Play kuin vlog-ihminen. Iinasta en osaa sanoa.

Iina: Mä en oikeastaan hirveän aktiivisesti seuraa vlogeja, mutta kavereiden videot katson yleensä ja sitten joskus jotain meikkivideoita kun tarvitsen inspiraatiota.

Kuka on paras ystäväsi?

Otto: Minulla on kourallinen erittäin hyviä ystäviä, finalisteja en ala sen kummemmin erottelemaan.

Iina: Mulla on monta parasta rakasta ystävää joita en osaa laittaa sen kummemmin järjestykseen. Olen vaan kiitollinen siitä miten ihania ihmisiä meidän ympärille on kerääntynyt.

Ammatit?

Otto: Olen tekninen asiantuntija.

Iina: Sisällöntuottaja

Onko teillä Oton kanssa toisillenne lempinimiä?

Otto: Löytyyhän noita, ällösöpöimmät ehkä Otsukkaliini ja Iinatsuikkeli. Möhömaha on kanssa kova sana. Pätee molempiin.

Iina: Joo, Oton sanomat ja sitten perus muru ja rakas. Möhömaha on paras <3

Mikä on lemppari matkakohteenne?

Otto: Berliini so far ylivoimainen ykkönen. Ei tässä vielä ole tullut hirveästi matkusteltua, mutta se on sellainen mesta että sinne on pakko mennä toistamiseen.

Iina: Otto huijaa, kyllä se on matkustellut tosi paljon ja varsinkin jo ennen kuin me tavattiin. Mutta mä sanon että meidän yhteisistä kans Berliini, se oli vaan ihan meidän paikka. Toinen on Tukholma, se on mun ikilemppari.

Itse muistan lapsuudestani ja etenkin teini-iästäni sen, kun äiti ei antanut lupaa johonkin mitä kovasti halusi niin rynnättiin kysymään isältä. Kumpi teistä todennäköisemmin olisi tämä jolta saisi niin sanotusti helpommin luvan, vaikka toinen vanhemmista olisi asian kieltänyt?

Otto: Kyllä mä tunnustan että Iina on meistä se jolta kannattaa kysyä, oli se sitten hyvä tai huono asia.

Iina: Mä olen ehkä vähän lepsumpi ja helpommin annan luvan.

Millaisia lapsia olitte?

Otto: Aika pikkunörtti olin.

Iina: Mä olin sellainen pieni totuudentorvi joka kertoi aina äidille ihan kaikesta ja leikki aina kiltisti ja luki kirjoja ja piirsi. Ja vähän sellainen pikkuvanha, ja tosi kiinnostunut opiskelusta ja ahkera koululainen.

Entä millaisia teinejä?

Otto: Nörtti edelleen, mutta ilman pottatukkaa.

Iina: Lasken teini-ikäni alkaneeksi vasta 16-vuotiaana, silloin musta tuli teini ja siihen asti olin mallikäytöksinen lapsi. Mutta siis no 16-19-vuotiaana olin kyllä aika kova menemään ja varmasti äitiä joskus huoletti. Onneksi Otto kesytti mut, hah.

Tuleeko neljättä lasta?

Otto: Ei kyllä ainakaan näillä näkymin. Kolme on sellainen kiva luku. Itsekin olen kolmesta lapsesta vanhin.

Iina: En sano ei koskaan mutta just nyt kolme tuntuu siltä että se on meille hyvä luku.

Entä koiraa parin vuoden sisällä?

Otto: Ei mitenkään täysin poissuljettua, vaikka ei vielä mitenkään suunnitelmissa olekaan.

Iina: En ehkä usko että parin vuoden sisällä vielä, sitten kun elämässä on tarpeeksi aikaa ja annettavaa koiralle, on oikea aika ottaa uusi karvainen perheenjäsen.

Jos Tipa ei ois ilmoitellut tulostaan, milloin olisitte luultavasti hankkineet lapsia?

Otto: Joskus toiste, veikkaisin.

Iina: En osaa sanoa. Me oltiin tunnettu niin vähän aikaa silloin kun Tipa ilmoitti tulostaan että en tiedä millaiseksi ja miten nopeasti meidän suhde olisi kehittynyt ilman sitä.

Mietittekö koskaan miten olisi elämä mennyt ilman lapsia?

Otto: Ihminen on luonteeltaan kovin jossitteleva. En kuitenkaan koskaan ole ns. katumuksen kautta miettinyt. Meidän pikkunaperot on siinä Iinan rinnalla parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, mikään ei saa minua haluamaan mitään muuta kuin juuri tätä.

Iina: En oikeastaan, tai ainakaan en keksi mitään parempaa mitä mulle olisi voinut tapahtua kuin Otto ja lapset, ainoastaan paljon paljon  huonompia vaihtoehtoja. Mieluummin olen miettimättä ja keskityn tähän hetkeen.

Sellaisia vastauksia! Kysymykset oli tosi hauskoja ja niihin oli kivaa vastata, odotan jo innolla seuraavan osan tekemistä! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Tämän viikon jälkeen siirrytään uudelle kymmenluvulle, luultavasti viimeiselle sellaiselle. Tänään tuli täyteen 29+0. Joka viikko mä olen vaan kiitollisempi siitä, että olen päässyt jo näin pitkälle hyvävointisena. Vauva kasvaa tasaisesti ja hyvin. Edellinen raskaus oli huolta ja pelkoa täynnä jo puolivälin jälkeen. Nyt osaan todellakin arvostaa sitä, että nyt voin mennä joka ilta hyvällä mielellä nukkumaan pelkäämättä, että synnytys käynnistyy aivan liian aikaisin kesken unien.

Rasituksessa harjoitussupistuksia tulee edelleen, mutta se on normaalia. Aaina kun siltä tuntuu että olisi levolle tarvetta, otan iisisti ja ne menevät heti ohi. Kipeitä supistuksia ei ole tullut muuton jälkeen enää. Toivotaan, että pysyvätkin poissa sinne asti, että vauva on täysiaikainen ja saa luvan syntyä.

Raskausviikko 29+0

Viime viikolla mulla oli neuvolakäynti ja kuunneltiin sydänäänet ja mitattiin SF-mitta. Hyvin ja tasaisesti kasvaa mahakin. Neuvolassa todettiin että maha on vielä tosi ylhäällä, ja vauva on mahassa aivan poikittain, mutta seuraavana päivänä hän sitten kääntyi ja maha laskeutui astetta alemmas. Senkin jälkeen tyyppi on ehtinyt hyörimään ja pyörimään ties kuinka paljon, eikä mulla ole kyllä mitään hajua että miten päin hän siellä on.

Välillä potkut tuntuvat navassa, välillä nivusessa. Välillä vauva tunkee pyllyä ylös navan vierestä ja välillä taas potkii kylkiluita vasemmalta. Eli on aivan miten sattuu siellä, eikä ole vielä kiinnittynyt lähtökuoppiin. Onneksi tässä on monta viikkoa vielä aikaa kääntyä ”oikein päin”. Mulla on kokemusta onnistuneesta perätilasynnytyksestäkin, niin en osaa sitäkään pelätä. Mun lantio on mitattu niin, että sieltä mahtuu perätilassakin tulemaan jos tarve sitä vaatii.

Musta tuntuu samaan aikaan jotenkin epätodelliselta että hän on jo pian täällä, ja toisaalta jännittävän todelliselta että joidenkin viikkojen päästä me oikeasti ollaan synnärillä jo saamassa tyyppiä tähän maailmaan. Tämä syksy on mennyt ihan älyttömän nopeasti, ja se jossain hamassa tulevaisuudessa siintänyt joulukuu on jo täällä. Mulla on ihan hirmuinen vauvakuume ja odotan jo niin kovasti että pääsen hoitamaan meidän pientä, mutta samaan aikaan olen kyllä iloinen että meillä on vielä aikaa laittaa kaikki valmiiksi. Vauvanurkkauksen tavaroiden pitäisi saapua meille seuraavan parin viikon sisällä, ja rattaiden viimeistään kuun puolivälissä eli pian alan esittelemään vauvahankintojakin!

Mahavertaus raskausviikko 29

Vertasin jälleen mahoja kolmen raskauden ajalta. Ne näyttävät musta melkein samanlaisilta kaikki kolme viikolla 29+0, ja saman muotoisiltakin. Mitä mieltä te olette? Jos haluatte muuten kurkata raskauskuulumisia aiemmilta raskauksilta samoilta viikoilta, niin tässä kirjoittamani postaus vuodelta 2011 ja tässä vuodelta 2013.

Muistakaa seurata joulukalenteria joka päivittyy joka aamu klo 7.00! Tän päivän luukussa oli meidän 3v:n kertoma ja kuvittama sydäntä lämmittävä joulutarina. Huomenna luvassa jotain uutta! Ja joulukalenterin lisäksi viikonloppuna luvassa muutakin kivaa. Me aletaan tyttöjen kanssa viettämään nyt superpitkää viikonloppua. He ovat huomisen kotona, ja sitten on viikonloppu. Maanantaikin pidetään yhdessä vapaata, joka jatkuu vielä tiistain itsenäisyyspäivän vapaalla.

Yrittämisen parhaita puolia on juurikin se, että voin säädellä omaa työtahtiani. Kun olen tehnyt kaiken tehokkaasti etukäteen voin ottaa meille tällaisen ihanan viiden päivän tyttöjen miniloman jolloin leivotaan ja askarrellaan ja katsotaan leffoja ja koristellaan joulukuusia ja keskitytään vaan kaikkeen hauskaan. Ihan parasta, en malta odottaa!

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3