Viime viikkoina yksi eniten kysytty kysymys meidän uuteen kotiin liittyen on ollut se, että miksi jaoimme lastenhuoneet juuri niinkuin jaoimme. Eli kahdelle vanhimmalle yhteinen huone ja nuorimmalle oma. Näin äkkiseltään kun sen sanoo ääneen, niin onhan se todella ei-perinteinen ratkaisu. Kuulostaa jopa epäreilulta. Yleensähän se menee niin, että vanhimmalla lapsella on oma huone ja nuoremmilla yhteinen, jos huoneita ei ole riittävästi kaikille omia. Miten me sitten päädyttiin tällaiseen ratkaisuun?

Lähdetään ihan ekaksi liikkeelle siitä, että kysyttiin lapsilta, miten he itse haluaisivat jakaa huoneet. Pohdittuaan huonejakoja eri näkökulmista, he tulivat siihen tulokseen, että jaetaan huoneet näin. Uskon, että se kumpuaa eniten meidän lasten ikäeroista. Meidän kahdella vanhimmalla on keskenään ikäeroa 1,5 vuotta. Meidän keskimmäisellä ja kuopuksella on ikäeroa toistensa kanssa paria kuukautta vaille neljä vuotta. Siinäpä se.

Siinä missä keskimmäinen täyttää huomenna seitsemän ja näin etäkoulun aikaan hänen ja 8,5-vuotiaan esikoisen elämänrytmit ja kiinnostuksen kohteet liippaavat jo hyvin läheltä toisiaan, 3-vuotias pikkusisko on elämässään ihan eri vaiheessa. Suurimman osan päivästä hän levittää leluja ympäriinsä, leikkii, järjestelee niitä riveihin, rakentaa, rikkoo rakennelmansa, sotkee. Iltaisin hän yksin ollessaan rauhoittuu heti nukkumaan, mutta siskojen kanssa nukkuessaan höpöttelee ja kikattelee niin, että nukahtaminen voi venyä jopa tunnilla. Hän myös menee nukkumaan hieman aiemmin kuin isosiskot. Vaikka kaikki kolme nukkuvat mielellään yhdessä ja yökyläily toisten huoneessa on meidän perheessä tosi rakas juttu erityisesti viikonloppuisin, etenkin öiden kannalta tämä meidän huonejako on aivan loistava.

Kaikki lapset menevät iltaisin yhtäaikaa omiin huoneisiin. Kun 3-vuotias alkaa nukkumaan, isosiskoilla on vielä 30min-1h aikaa lukea rauhassa kirjoja omassa huoneessa. Kumpikin osaa lukea sujuvasti ja nauttii siitä, kun saa lukea omassa rauhassa. Tämä ei onnistuisi, jos keskimmäinen ja 3v olisivat yhteisessä huoneessa, koska 3-vuotias ei todellakaan alkaisi nukkumaan jos keskimmäisellä palaisi lukuvalo ja sivun kääntämisestä kuuluisi ääni. Meidän isommat ovat nauttineet ihan älyttömän paljon tästä, että saavat lukea iltaisin rauhassa.

Myös lasten kiinnostuksen kohteet vaikuttivat huonejakoon: vaikka meillä vanhimmatkin tykkäävät vielä leikkiä, keskenään ollessaan he yleensä tekevät jotain muuta. He tarvitsevat huoneessaan tilaa enemmän askartelulle, maalaamiselle, lukemiselle, pelaamiselle ja piirtämiselle, sekä koulutehtävien tekemiselle ja rauhassa hengailulle.  Pikkusiskon kanssa he kyllä leikkivät kaikkea mahdollista. Siksi on loogista, että juuri pikkusiskon huoneessa on tilaa levittää leluja rauhassa joka puolelle. Hänen huoneensa on nyt koko porukan yhteinen leikkihuone myös. Hän ei vielä kaipaa omaa tilaa samalla tavalla kuin isommat, joten hänelle on enemmän kuin fine, että kaikki tulevat leikkimään sinne.

Näin pystyttiin pitämään isompien huoneesta kaikki lelut pikkulegoja lukuun ottamatta pois, jolloin sotkutkin keskittyvät vain yhteen huoneeseen. Aiemmin meillä oli leluja molemmissa lastenhuoneissa, jolloin sotkua oli paljon hankalampi hallita. Nyt vanhempien lasten huone ei oikeastaan edes sotkeudu, mitä he arvostavat kovasti. Heillä on siellä tilaa kaikelle mitä he tykkäävät tehdä itsekseen ja toisessa lastenhuoneessa on hyvin tilaa leikkiä useampaakin leikkiä vaikka yhtäaikaa. Ja toki jos vanhimmat haluaisivat leikkiä vaikkapa keskenään LOLeilla, niin voisivathan he viedä korin omaankin huoneeseen leikin ajaksi halutessaan.

Sitten on vielä huoneiden koko. Täällä lapset saivat kaksi suurinta makuuhuonetta, jotka ovat kaksi kertaa meidän vanhojen lastenhuoneiden kokoisia. Meidän esikoisella on nyt uudessa yhteisessä huoneessa ihan saman verran tai jopa enemmän omaa tilaa, kuin vanhan kodin ikiomassa huoneessa.

Nyt hänellä on kaksi omaa vaatekaappia (aiemmassa hänellä oli puolikas vaatekaappi). Hänellä tulee olemaan oma työpöytä, omat kirjahyllyt. Hänellä on oma sänky, jossa on paljon säilytystilaa. Hänen sänkynsä edessä on paljon tyhjää lattiatilaa. Toisella puolella huonetta keskimmäisellä on nyt nämä ihan samat omat jutut ja oma tila ja kaksi omaa vaatekaappia. Vanhassa kodissa hänellä oli kerrossängyn yläsänky, puolikas vaatekaappi ja yhteinen pieni huone 3-vuotiaan pikkusiskon kanssa. Nyt sekä keskimmäisellä että esikoisella on ikäänkuin oma huone yhteisen huoneen sisällä. He saavat vielä sänkykatokset, joilla omaa tilaa voi rajata entisestään halutessaan.

Meidän lapset ovat aina olleet tosi läheisiä keskenään. Uskoisin, että he ovat nukkuneet suurimman osan elämästään kaikki kolme yhdessä, vaikka meillä on ollutkin monta erilaista huonejakoa käytössä. Silloinkin kun esikoisella oli oma huone, hän usein halusi yökyläillä pikkusiskojen huoneessa tai otti jomman kumman tai molemmat pikkusiskot yökylään omaan huoneeseen. Me ajateltiin muuttuvia tilanteita myös nyt. Keskimmäisen sängyn alla on ulos vedettävä toinen sänky laatikossa, jossa pikkusisko voi halutessaan yökyläillä. Siellä voivat nukkua myös yökyläilevät lasten kaverit. Silloin kun meillä on aikuinen yövieras (esim. mun äiti), hän voi nukkua kuopuksen huoneessa ja meidän lapset voivat  kaikki kolme nukkua toisessa huoneessa.

Tilanteet voivat toki muuttua paljon, meillä on vasta lasten teini-ikä edessäpäin. Voi olla, että se päivä tulee eteen, kun kaikki ovat sitä mieltä, että oma huone olisi kiva. Mutta nyt ei ole vielä sen aika.

Mä itse asuin elämäni ensimmäiset kymmenen vuotta mun yksinhuoltajaäidin kanssa pienessä kerrostalokaksiossa. Sitten asuttiin muutama vuosi kolmiossa. Äidin sairastumisen jälkeen muutettiin joka vuosi pienempään ja halvempaan kolmioon ja kun mä olin 17 ja äidin sairastumisen aiheuttamien talousvaikeuksien vuoksi menetettiin meidän vika kolmio Oulussa, muutettiin jälleen kaksioon. Me mahduttiin ihan riittävän hyvin, enkä koskaan kaivannut enempää. Siksi mun on jotenkin todella vaikea nähdä, että tämä meille valtavalta tuntuva paritalon puolikas ei riittäisi meidän perheelle, eikä jokaiselle löytyisi omaa nurkkaa, jossa olla rauhassa halutessaan. Voi olla, että jos on asunut koko elämänsä vaikka omakotitalossa, jossa on ylimääräisiäkin huoneita, tämä meidän järjestely tuntuu ahtaalta, mutta jokainen tulkitsee asioita omasta perspektiivistään.

Oma tila tarkoittaa kaikille eri asioita. Meidän perheessä se tarkoittaa sitä, että silloin kun haluaa, saa olla rauhassa. On oma tila, jonka sisustuksesta ja järjestyksestä saa itse päättää halutessaan. Tällä hetkellä se ainakin toteutuu oikein hyvin. Mikään ei ole kiveen hakattua ja tilanteet voivat muuttua ja mielipiteet voivat muuttua. Voi olla, että joskus tämä alkaa tuntumaan meistä viidestä ahtaalta ja sitten muutetaan. Tai voi olla, että meille tulee joskus tänne vielä neljäskin lapsi ja mahdutaan silti ihan hyvin olemaan täällä. Ikinähän ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Just nyt on kuitenkin todella hyvä olla juuri näin ihan kaikin puolin.<3

PS: Lastenhuoneet valmistuvat hyvää vauhtia, mutta kumpikaan ei vielä ole täysin valmis! Lastenhuone-esittelyitä luvassa sitten kun saadaan kaikki valmiiksi.

Ensimmäinen meidän kodin valmis seinä oli ruokailutilan seinä. Ensin pohdittiin tapetin tilalle uutta tapettia, mutta tapetinpoiston jälkeen päädyttiin sittenkin maalaamaan seinä. Me mietittiin aika pitkään, että minkä värinen seinä me halutaan. Palloteltiin erilaisia sävyjä beigestä harmaaseen ja tummanvihreästä ruskeaan. Lopulta sävy, joka vei meidän sydämen oli kuitenkin jotain ihan muuta. Se ei ollut rauhallinen eikä hillitty. Se oli pinkki. Maalisävy on nimeltään Piruetti ja se löytyi Tikkurilan valikoimasta. Maalattiin seinä himmeällä Joker-sisämaalilla, koska himmeä look oli juuri se, mitä haluttiin.

Mä olen aina rakastanut tuota tiettyä vaaleanpunaisen sävyä, jonka olen useimmin nähnyt kulkevan nimellä mauve – malva. Kun vuonna 2017 Gugguulla oli valikoimassaan mauve-sävy, mä hamstrasin sitä vauvalle niin hupparissa, pipossa kuin huivissakin. Mulla on Mauve-sävyinen college ja löytyypä sitä meidän sisustustyynyistä ja torkkupeitostakin. Se on ehkä mun lempiväri, jos joku lempiväri pitäisi osata nimetä. Tykkään vaan siitä ihan älyttömän paljon! Me haluttiin seinään jotain meidän näköistä, iloista, lämmintä ja kotoisaa ja mun mielestä tuo sävy on kaikkea sitä.

Onneksi Ottokin oli heti ihan messissä ja vaikka mä vähän säikähdin sävyn voimakkuutta jopa sitten kun näin isolla pinnalla, Otto oli heti ihan että WAU! Ja mäkin kyllä ensijärkytyksestä toivuttuani olen siihen ihan rakastunut.

Ainoa ongelma tuon sävyn kanssa on se, että se on tosi vaikea ikuistaa oikeanlaisena kuviin! Se vetää helposti joko liian oranssiksi tai liian sinertäväksi, liian tummaksi ja liian kirkkaaksi ja kaikeksi. Näissä kuvissa olen saanut sävyn aika lähelle sitä, miltä se näyttää luonnossa, mutta vielä täytyy harjoitella, että saan tehtyä itselleni ruokailutilan kuvia varten Lightroomiin presetin, jossa tuo seinän sävy olisi aina juuri oikea. Se oikea sävy on ihan hurjan kaunis.

Ruokailutilahan on muuten meillä vielä aivan kesken. Seinän lisäksi ainoastaan ruokapöytä on valmiina. Me ostimme Ikean  Ypperlig-lankkupöydän, jota oltiin katseltu pidemmän aikaa. Se on niin kaunis sävyltään ja vaikka massiivipuinen pöytä on meidän haave joskus tulevaisuudessa, lapsiperhearjessa me koetaan tämä ei-massiivipuinen versio vaan helpompana. Tätä ei tarvitse huoltaa ja se pysyy puhtaana ihan vaan pyyhkimällä. Pinta on myös mahtavan likaa hylkivä, sillä siihen on jo kaatunut vesivärit, tullut paperin reunan yli tussinjäljet ja muut, mutta tähän asti kaikki on lähtenyt ihan vaan pyyhkimällä. Ollaan oikein tyytyväisiä siihen.

Kuten kuvista näkyy, meidän tuolitilanne on vähän mitä on. Ei olla vielä osattu päättää täysin, että mitkä tuolit me halutaan. Toisaalta kiinnostelisi mustat tuolit, jotka toisivat ilmettä ja toisaalta kiinnostelee rottinkiset tuolit luonnonvärissä. Siis mun ultimate-haave olisi sellaiset samettiset harmaat nojatuoli-malliset ruokatuolit, mutta nehän on ihan lapsiperhekauhistus. Me vähän makustellaan tätä tuoliasiaa vielä ja toistaiseksi mennään näillä vanhoilla jakkaroilla, tripptrappilla ja tällä yhdellä vaaleanpunaiseksi maalatulla pinnatuolilla. Ei haluta ostaa mitään väliaikaratkaisuja, vaan sellaiset tuolit, joiden kanssa viihdytään mahdollisesti vaikka loppuelämä. Loput pinnatuolit me jätettiin vanhalle kodille, kun niille on jo ostaja löytynyt.

Ruokailutilan seinälle on tulossa tauluja, sillä tilasin meidän itse otetuista kuvista uusia isoja kuvajulisteita. Kehykset niille onkin jo valmiina. Lisäksi pöydän alle on tulossa joku tosi helppohoitoinen matto jossain suht vaaleassa värissä. Ja verhotankoon kenties verhot, niitä meiltä löytyy jo entuudestaan, mutta ei olla vielä päätetty, mitkä laitetaan. Tuohon valkoisen Bestå-kaapin päälle (tai jonkun muun tason päälle seinää vasten) mä haluan sellaisen viherkasvirivistön ainakin, mutta vielä ei löydy kuin muutama kasvi. Bestå-kaappien lopullinen sijainti ei ole vielä päätetty tuossa ne nimittäin vievät aavistuksen liikaa tilaa ruokailutilasta ison pöydän kanssa. Voi olla, että ne siirtyvät esim. meidän makkariin jossain vaiheessa. Mutta johonkin oli pakko saada purettua piirustustarvikkeet ja lautapelit, joita pelataan koko perhe, niin toistaiseksi tuo kaappi on nyt tuossa.

TÄSSÄ VIELÄ ENNEN-JÄLKEEN-KUVAT:

Tämä seinä tuntuu nykyisen keittiön kanssa ainakin sopivan tosi kivasti yhteen ja me ollaan tosi tyytyväisiä. Uskon, että tullaan olemaan tuohon sävyyn tyytyväisiä tosi pitkään! Se on vaan jotenkin niin herkku! Alimmassa kuvassa sävy on mun mielestä ehkä kaikkein eniten lähellä sitä oikeaa sävyä.

Ihanaa pääsiäistä kaikille! <3

Huh, mä en tiedä mistä mä aloittaisin! Tämä viikko. Kun mä viime viikon maanantaina jaoin ekat kurkistukset meidän uudesta kodista, en todellakaan tiennyt, että jo seuraavana perjantaina nukkuisin ekan yön siellä. Me ei oltu aloitettu pakkaamista, ei mitään kertakaikkiaan ollut valmiina vielä silloin, koska meillä oli vielä niin paljon aikaa. Se oli lähinnä hyvä läppä, että hei muutetaanko huomenna, eihän me tarvita kuin patjat nukkumiseen. Mutta sitten tuli se tunne, että täällä on meidän koti. Täällä on niin paljon parempi olla. Tänne me halutaan. Ja sitten me vaan alettiin tekemään töitä sen eteen, että päästään viikonlopuksi kotiin. Se tuntui oikealta ja me kaikki haluttiin sitä.

Tämä viikko on ollut todella intensiivinen, takki on aivan tyhjä ja väsy-itkut itketty pariinkin kertaan. Mutta me tehtiin se. Viisi päivää sen jälkeen kun me saatiin avaimet, me nukuttiin ensimmäinen yö täällä. Ja itketty on useampaan kertaan myös onnen itkut. Kun tuntuu niin hyvältä ja onnelliselta, että kyyneleet vaan nousee silmiin.

Valehtelisin jos väittäisin, että muuttaminen kahdestaan kolmen lapsen kanssa neliöstä toiseen olisi ollut helppoa ja mukavaa. Eniten on harmittanut se, että meillä on oikeasti mahtava, upea tukiverkko ja meillä olisi ollut muuttoapua, lastenhoitoapua ja tapetin irroittajaa, mutta koronan takia me ollaan tehty kaikki yksin. Me ei palkattu muuttofirmaa, ei laitettu lapsia hoitoon, ei vuokrattu muuttolaatikoita. Muuttoautona toimi meidän oma auto, lapset repivät tapetteja, pakkasivat ja välillä leikkivät muuton keskellä ja käytettiin samoja 20 Ikean pahvista muuttolaatikkoa, jotka säästettiin vuoden 2016 muutosta. No, hyvin ne toimivat. Hyvin toimi sekin, että täytettiin laatikot, Otto vei ne uuteen kotiin, mä purin ne paikoilleen ja sitten täytettiin ne vanhassa kodissa uudelleen ja taas purettiin. Me selvittiin.

Vaikka nyt väsyttää, päällimmäinen tunne on kiitollisuus ja suuri onni. Me tehtiin se! Perjantai-iltana kun me syötiin pizzaa ja juotiin cokista uuden kodin ruokapöydän ääressä, musta tuntui, että halkean onnesta. Ja kun me laitettiin lapset nukkumaan ja he sanoivat, että he rakastavat nukkua täällä uudessa kodissa. Ja kun me mentiin Oton kanssa saunaan lasten nukkumaanmenon jälkeen, heitettiin löylyt, käytiin meidän tuplasuihkuissa, joista oltiin niin pitkään haaveiltu ja tuijotettiin toisiamme onnellinen virne naamalla. Ja kun mä heräsin lauantaiaamuna, kävelin meidän yläkerran aulaan ja kurkkasin alakertaan ja näin siellä meidän lapset sohvalla, käpertyneenä toistensa kainaloon katsomaan aamupiirrettyjä. Ja kun me tehtiin ekaa kertaa ruokaa täällä. Täällä on niin hyvä olla.

Pidin viikonlopun ajan blogista lomaa, koska aika ei vaan riittänyt muuton lisäksi tähän. Mutta remppapostauksia tulee, kunhan asiat etenee. Tällä hetkellä meillä on jo ruokailutilan seinä maalattuna ja muut maalattavat seinät valmiina maalausta varten. Alakerrassa ei ole enää pahveja lattialla, wohoo! En malta odottaa, että kaikki tilat alkavat valmistua. Nyt meillä on laatikoita purkamatta enää alle 10 ja nekin lähinnä siksi, että saadaan ne purettua vasta kun seinät on maalattu yläkerrassa ja hyllyt saatu paikoilleen niiden eteen. Ei paha enää. Nyt ollaan voiton puolella. Nyt voidaan edetä ihan rauhassa ja aloittaa arki täällä.

Tämä muutto oli kyllä ikimuistoinen. En olisi ikinä uskonut, että pystytään kahdestaan tähän, kun ei olla koskaan muutettu edes pienempiin koteihin ilman muuttoapua (ja -autoa). Ja yleensä meillä on ollut aikaa pakkaamiseenkin viikkoja, eikä muutamaa päivää. Mutta saipahan huomata, että kun me jotain oikein kovasti halutaan saada tehtyä, niin kyllä me saadaan se tehtyä, vaikka alkuun tuntuisi aivan mahdottomalta. Alkuun meillä oli kyllä tarkoituksena ottaa edes muuttoauto, mutta kun huomattiin miten paljon tavaraa meidän omaan autoon mahtuu, siinä vaan kävi niin, että tavarat siirtyivät autokuorma kerrallaan Oton voimin. Sohva meni purettuna yhdellä autoreissulla ja meidän parisänky meni purettuna yhdellä autoreissulla. Voin kertoa, että aika moneen kertaan päivittelin miten ihmeessä Otto jaksoi roudata yksin kaiken ja vielä kasata heti täällä.

Vanhalla asunnolla meillä on läpikäytävänä vielä varasto ja lisäksi meidän kuopuksen tuleva sänky on siellä vielä. Lisäksi sinne jäi vielä jonkin verran kaikkea pientä tavaraa, mitä varmasti haetaan ensi viikolla vielä tänne. Mutta pikkuhiljaa, nyt meillä on helpotus siitä, että aikaa on vielä se kaksi kuukautta. Meillä oli vaan niin kova halu päästä aloittamaan arki täällä, että siksi kiirehdittiin, vaikka siinä ei ehkä ollut mitään järkeä. Me vedettiin aivan täysin tunteella. Mutta se kannatti. Koska nyt kun me ollaan täällä, niin tässä on kaikki järki.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja kiitos ihan mielettömän paljon kaikista kauniista sanoista, tsempistä ja tuesta, mitä olette laittaneet. Te olette niin ihania <3 

Tulin huikkaamaan tällaiset pikamoikat täältä meidän muuttorumban keskeltä. Me tosiaan päätettiin nyt, että halutaan uuteen kotiin niin nopeasti kuin mahdollista. As in viikonloppuna. Hetken aikaa pyöriteltiin jo mielessä, että oltaisiin vaan viety sängyt sinne heti ja alettu jo nukkua siellä. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään järkeä, vaikka houkuttelevalta kuulostikin, heh.

Nyt ollaan roudattu jo paikalle kolmisenkymmentä muuttolaatikollista tavaraa ja purettu niistä valtaosa kaappeihin. Meillä on vieläkin tallessa samat hyvät muuttolaatikot, joita käytettiin jo v.2016 muuttaessa. Niitä menee hyvin meidän autoon yhdeksän kerrallaan penkit kaadettuna, niin kerralla saa ihan hyvin tavaraa siirrettyä. Puretaan tavarat aina heti paikoilleen, niin sitten voi viedä taas tyhjiä laatikoita täytettäväksi.

Aina aamulla mä oon tehnyt töitä, Otto on pakannut muuttolaatikoita ja esikoinen on tehnyt koulutehtävät valmiiksi ja sitten iltapäivät ja illat on mennyt uudella asunnolla. Tämä on toiminut hyvin ja tehokkaasti.

Otto on saanut meidän autolla vietyä myös kirjahyllyjä, kaappeja ja tyttöjen uudet sängyt, joissa pisimmät paketit olivat 208cm pitkät. Onneksi meillä on valtavan iso auto. Toistaiseksi ollaan pärjätty hyvin ihan omin avuin tässä puuhassa, vaikka tekemistä paljon onkin. Meillä ei kuitenkaan ole kiire saada tätä vanhaa asuntoa tyhjäksi, niin siinä mielessä tämä on meille helppoa. Voidaan keskittyä saamaan meille kaikkein tärkeimmät jutut viikonlopuksi valmiiksi uudessa kodissa, kun sitten on vielä pari kuukautta aikaa tyhjentää tätä vanhaa asuntoa pikkuhiljaa.

Saatiin eilen iltapäivällä irroitettua yläkerran yhdestä makuuhuonesta tapetit jo kokonaan ja ilta mulla kului ruokailutilan tapettia irroittaessa. Otto osti ison ämpärillisen Kiilto-tapetinpoistoainetta, jolla saatiin tapetit irti. Yläkerran yhdestä makkarista ne lähtivät isoina suikaleina ja koko hommaan meni ehkä 40 minuuttia. Ruokailutilan tapetin irroittelussa taas kesti mulla tunteja. Alettiin myös tyttöjen kanssa repimään toisesta lastenhuoneesta tapettia (kuivana) irti, koska huomattiin Oton kanssa, että noissa paksummissa tapeteissa se aine ei imeydy niin hyvin siitä päällimmäisen kerroksen läpi, jolloin se irroittaminen on tosi hidasta.

Yllättäen sitä lähtikin kuivana tosi hyvin irti ja saatiin varmaan puolessa tunnissa kolmestaan seinästä jo tosi paljon tapettia pois. Lapset olivat todella eteviä siinä irroittelussa ja he saivat varsinkin niitä pikkupaloja irti, joita on ärsyttävää rapsutella. Olen iloinen, että tapetin irroitus sujui kuitenkin näin helposti, koska meillä ei ollut siitä mitään aiempaa kokemusta ja se vähän jännitti etukäteen.

Postauksen kuvat on eiliseltä. Tänään ollaan jatkettu samoissa puuhissa ja kaikki edistyy hyvin. Saatiin loputkin tapetit irti ja ruokailutilan seinä tasoitettua jo. Siitä lähti samalla maalia irti kun irroitettiin tapettia, joten seinää sai vähän tasoitella ennen kuin sitä pääsee maalaamaan. Se yksi mun tilaama tapetti tulikin jo perille, mutta se ei vastannutkaan ihan sitä, miltä se kuvissa näytti ja se lähti palautukseen. Joten nyt ollaan taas ihan lähtöpisteessä, eikä meillä ole vielä mitään hajua, mitä kaikille seinille tapahtuu. Mutta pikkuhiljaa, ainakin ne ovat kaikki nyt valkoisia, mikä ei ole paha juttu sekään.

Jotenkin on ollut ihanaa vaan keskittyä kaikkiin muuttojuttuihin nyt. Paljon konkreettista tekemistä, mikä vie ajatukset pois kaikesta siitä huolesta, mikä on viime viikkoina ollut mielessä.

Sellaisia muuttokuulumisia meiltä! Pitäkää meille peukkuja, että huomenna me syödään pizzaa, saunotaan ja nukutaan uudessa kodissa! <3

Me saatiin eilen avaimet meidän uuteen kotiin ja Instagramin puolella vilautinkin jo meidän olkkaria, kääk! Kuvasin eilen pikaisesti meidän tyhjää uutta kotia. Kodissa on tällä hetkellä vielä aaltopahvit lattialla edellisten omistajien jäljiltä, jotka he ystävällisesti jättivät paikoilleen meille vielä meidänkin muuttoa varten, niin meidän parketit eivät kulu kenkien alla kun kanniskellaan kamppeita. Ei olisi ollut mitään järkeä ottaa niitä pois, kun asunnossa kuljetaan edestakaisin seuraavat viikot. Meillä meni nyt vähän jotenkin pasmat sekaisin kun päästiin sisälle uuteen kotiin.

Tuli samantien sellainen olo, että meidän on päästävä sinne just-nyt-heti pysyvästi! Alunperin ajatus oli siis se, että me ollaan täällä vanhassa kodissa niin kauan, että kaikki on ihan valmista uudessa kodissa, mutta meidän kelkka nyt vähän kääntyi. Meidän olisi vaan niin paljon mukavampi korona-kotoilla uudessa kodissa kuin täällä vanhassa, vaikka siellä uudessa olisikin vähän keskeneräistä. Siellä lapset voivat ulkoilla isolla omalla pihalla ja hyppiä trampoliinilla sydämensä kyllyydestä. Täällä vastassa on ankea tiiliseinä, eikä omalla pihalla ole mitään tekemistä. Me käytiin tänään jo pystyttämässä sinne trampoliini ja lapset olivat niin onnellisia ja kiljuivat ilosta. Sitä oli ihana kuunnella. Tämä tramppa oli meidän strateginen veto, kun ajateltiin, että saadaan sitten rauhassa repiä tapetteja ja muuta, kun heilläkin on siellä tekemistä. Ja samalla sujuu liikuntatunnit kätevästi, heh.

Mutta joo, kurkataanpa nyt sinne kotiin!

Tässä on meidän uusi olkkari. Siellä on aivan mieletön huonekorkeus, joka on just se asia, johon me rakastuttiin. Olkkarissa on myös portaat yläkertaan. Olohuone on avoin meidän keittiöön ja ruokailutilaan ja olkkarin ja ruokailutilan välistä pääsee meidän terassille ja pihalle.

Tässä on meidän eteinen, keittiö ja ruokailutila. Keittiö on vastapäätä meidän yläkerran portaikkoa. Mä vaan rakastan tätä pohjaratkaisua, kun tämä on niin selkeä, eikä ole mitään turhia väliseiniä. Kaikki on niin ihanan avaraa. Keittiö meillä on tosiaan suunnitelmissa remontoida, mutta nyt juuri en vielä osaa sanoa meidän aikataulua. Vanhalle keittiöllekin on jo kohde, mihin se menee  uudelleen käyttöön, joten hukkaan se ei ole menossa. Keittiö on kuitenkin tosi toimiva ja siisti ja miljoona kertaa parempi kuin meidän nykyinen keittiö, niin ei mua haittaisi jonkin aikaa tämän kanssa asustella. Samoin keittiön ja eteisen kivilattiat ovat menossa vaihtoon. Ja ruokailutilan tapetti vaihtuu joko maaliin tai toisenlaiseen tapettiin.

Kodinhoitohuoneeseen ja vessaan pääsee eteisestä, olkkarista katsottuna eteisen oikealta puolelta. Ihanaa kun on tilava kodinhoitohuone ja vessa, joka on ihan omassa rauhassa kodinhoitohuoneessa, ovella erotettuna. Kodinhoitohuoneen ja vessan lattia, sekä vessan muutkin laatoitukset on sellaiset, joita en itse ehkä olisi ekana valinnut, mutta suunnitelmissa ei kuitenkaan ole nyt alkaa mihinkään isoihin kylppäriremppoihin. Pohdiskellaan mikrosementtiä ja/tai kaakelimaalia. Mutta nämä ovat sellaisia vähän pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Kodinhoitohuoneessa on vesipiste ja ihanan paljon kaappitilaa! Sinne saa kaikki liinavaatteet ja siivouskamat ja pyykkikorit ja kaikki. Niin parasta.

Eteisestä olkkarista katsottuna vasemmalla on kylpyhuone sekä sauna, jotka ovat ihanan simppelit ja tyylikkäät. Rakastan pieniä valoja pesuhuoneen katossa ja tietenkin meidän tuplasuihkuja! Mun mielestä sekä sauna että kylppäri on aivan ihanan kodikkaat. Tykkään! Niille ei tarvitse tehdä mitään.

Yläkerrassa portaikkoa vastapäätä on meidän toinen kylppäri, joka on ihanan tilava ja pelkistetty. Sillekään ei tarvitse tehdä mitään, tykkään siitä tosi paljon. Kolme suihkua yhteensä on super hyvä juttu!

Makkareita on kolme ja niistä kaksi on samankokoisia kuin mun ja Oton nykyinen masterbedroom ja yksi on ehkä yhden neliön pienempi kuin meidän nykyinen masterbedroom. Kaikki ovat siis valtavan paljon suurempia kuin meidän nykyiset lastenhuoneet. Me otetaan Oton kanssa nyt se kaikkein pienin makuuhuone, koska meidän iso sänky mahtuu sinne ihan hyvin. Lapset saavat kaksi isoa huonetta, joissa heillä tulee olemaan ihan tosi hyvin tilaa nykyiseen verrattuna. Näistä kuvista ei ehkä ihan hahmota vielä sitä, minkä kokoisia lastenhuoneet ovat, mutta sen näkee varmasti sitten paremmin, kun saadaan ne valmiiksi. Toisessa lastenhuoneessa on aivan hurmaava kulmaikkuna ja kaikissa huoneissa on _sikana_ kaappitilaa verrattuna siihen, että nykyisin molemmissa lastenhuoneissa on kaksi hyllykaappia.

Sellainen pikakierros meidän kodissa! Mä laitan heti postauksen julkaisun jälkeen vielä IG Storyyn videomuotoisen kierroksen uudessa kodissa, jossa siitä saa ehkä toivottavasti hieman paremman käsityksen vielä. Näistä kuvista osan olen kuvannut puhelimella, että sain ultralaajaa kuvaa ja osan kameralla.

IIK! Katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu ja kuinka nopeasti asiat etenevät kaikilta osin. Meillä on niin paljon vielä kysymysmerkkejä ilmassa. Yksi juttu on myös se, että meidän pitää saada ne vanhat tavarat eteenpäin täältä vanhasta kodista, joista ollaan luopumassa. Esimerkiksi kerrossänky (jää pieneksi), astianpesukone, ruokapöytä ja pinnatuolit, paljon kirjoja, joitakin astioita, meidän v.2012 ostettu hyvin toimiva pesukone (joka ei riitä 7kg täyttömäärällä enää meidän tarpeisiin) ja sitten paljon kaikkea pienempää kampetta, kuten Pipsa Possu -leluja, parkkihallileluja ja muita, joilla lapset eivät enää leiki. Ja joitakin vauvatavaroitakin meillä on vielä säästössä, kehtoa ja sitteriä ja muita. Olin ajatellut etukäteen pitää kotikirppiksen täällä sitten kun ollaan muutettu pois, mutta nyt näyttää epätodennäköiseltä, että sellainen onnistuisi ennen kesäkuuta. Pitää vähän miettiä, että miten me oikein tehdään.

Jotenkin tosi sellainen sekava (mutta onnellinen) olo, kun me ei oikeasti tiedetä nyt yhtään, että mitä tässä tapahtuu. Mutta aloitettiin pakkaaminen ja Otto kävi viemässä tänään jo yhden kierroksen pahvilaatikoita uudelle asunnolle. Kai me nyt ollaan niinkuin muuttamassa niin nopeasti kuin mahdollista. Jännittävää! Paljon remppa- ja sisustusjuttuja on tulossa heti kun vaan tapahtuu. Yksi ihana tapetti me jo löydettiin ja tilasin sitä tänään. Vaikka nyt ollaan vähän kysymysten äärellä, niin silti fiilis on vaan niin hyvä.

Eilen kun me seistiin meidän uudessa kodissa ekaa kertaa sen näytön jälkeen niin oli vaan jotenkin tosi epätodellinen fiilis. Asunto oli vielä paljon hienompi ja tilavampi ja ihanampi kuin muistin. Pihakin oli paljon isompi kuin muistin ja siis en kestä, siellä oli omenapuita ja kirsikkapuu! Se fiilis vahvistui entisestään, että me tehtiin niin oikea päätös. Nyt vaan tehdään kovasti töitä, että päästään asumaan sinne mahdollisimman pian. Tämä uusi koti on kaikkea mitä me haluttiin. <3