Kiitos hei hurjasti kaikille jotka lähettivät kysymyksiä! Tässä on mun ja Oton ensimmäinen osa vastauksia teidän kysymyksiin. Ne joihin toivottiin vastaukset videolla, on vastattu videolla, ja ne jotka haluttiin kirjallisena löytyvät tuosta videon alapuolelta kirjoitettuna. Kysymyksiä tuli niin paljon että tulee ainakin vielä 1 tai 2 osaa vastauksia lisää myöhemmin, mutta tässä tosiaan siis nämä ensimmäiset. Vitsit meillä oli hauskaa kun Oton kanssa kuvattiin videota ja höpöteltiin ja räkätettiin. Pitää tehdä Oton kanssa lisää videoita kun se on niin kivaa.

Koetteko olevanne tasa-arvoisia ja tasavertaisia vanhempia?

Otto: Kyllä.

Iina: Koen ehdottomasti.

Pyrittekö vähentämään esim lihansyöntiä ekologisista/eettisistä syistä ja kannatatteko yleisesti ”vihreitä” arvoja?

Otto: Jossain määrin kyllä. Olen itse vain mielestäni niin käsi keittiössä että väkisinkin tarttuu paketti jauhelihaa mukaan jos minä olen vastuussa ruoanlaitosta. Kasvisruoka on kuitenkin aina ollut jees ja härkis on äijää.

Iina: Kyllä pyritään, parhaamme mukaan. Kokonaan ei olla lihasta luovuttu mutta yritetään senkin suhteen tehdä parempia valintoja, ja viikossa on aina vähintään yksi ja usein useampi kasvisruokapäivä.

Molempien joululahjatoiveet?

Otto: Mulla on sukat taas lopussa, Iina on vielä kysymysmerkki.

Iina: Mä toivon sellaista ihanaa kiristämätöntä raskauspyjamaa, ja jotain hyvää kirjaa mihin uppoutua kinkkuleipien kanssa.

Oletteko enää suunnitelleet Ruotsiin muuttoa?

Otto: Ei oikeastaan. Ollaan niin kotiuduttu että tuntuisi vähän liian alusta aloittamiselta tässä vaiheessa.

Iina: Ei me olla sitä aktiivisesti enää suunniteltu, mutta on se mulla edelleen haaveena, ehkä kaukaisena sellaisena. Koskaan en sano ei koskaan.

Minkä nimen antaisitte koiralle?

Otto: Pumbaa ollaan tässä tovi makusteltu.

Iina: Pumba olisi ihan ykkönen <3

Onko teillä jotain tapoja tehdä asioita arjessa ja/tai periaatteita joista olette täysin eri mieltä keskenänne?

Otto: No se iänikuinen kiista siitä että kumpi kuuluu leivässä päällimmäiseksi, juusto vai kinkku, jatkuu edelleen. Jatkuu todennäköisesti hamaan loppuun saakka.

Iina: Juustokinkkukiista, Otto laittaa nimittäin aina juuston päällimmäiseksi mikä on väärin. Muita ei tule mieleen.

Mitä/millaisia vlogeja seuraatte jos seuraatte?

Otto: Olen enemmän Let’s Play kuin vlog-ihminen. Iinasta en osaa sanoa.

Iina: Mä en oikeastaan hirveän aktiivisesti seuraa vlogeja, mutta kavereiden videot katson yleensä ja sitten joskus jotain meikkivideoita kun tarvitsen inspiraatiota.

Kuka on paras ystäväsi?

Otto: Minulla on kourallinen erittäin hyviä ystäviä, finalisteja en ala sen kummemmin erottelemaan.

Iina: Mulla on monta parasta rakasta ystävää joita en osaa laittaa sen kummemmin järjestykseen. Olen vaan kiitollinen siitä miten ihania ihmisiä meidän ympärille on kerääntynyt.

Ammatit?

Otto: Olen tekninen asiantuntija.

Iina: Sisällöntuottaja

Onko teillä Oton kanssa toisillenne lempinimiä?

Otto: Löytyyhän noita, ällösöpöimmät ehkä Otsukkaliini ja Iinatsuikkeli. Möhömaha on kanssa kova sana. Pätee molempiin.

Iina: Joo, Oton sanomat ja sitten perus muru ja rakas. Möhömaha on paras <3

Mikä on lemppari matkakohteenne?

Otto: Berliini so far ylivoimainen ykkönen. Ei tässä vielä ole tullut hirveästi matkusteltua, mutta se on sellainen mesta että sinne on pakko mennä toistamiseen.

Iina: Otto huijaa, kyllä se on matkustellut tosi paljon ja varsinkin jo ennen kuin me tavattiin. Mutta mä sanon että meidän yhteisistä kans Berliini, se oli vaan ihan meidän paikka. Toinen on Tukholma, se on mun ikilemppari.

Itse muistan lapsuudestani ja etenkin teini-iästäni sen, kun äiti ei antanut lupaa johonkin mitä kovasti halusi niin rynnättiin kysymään isältä. Kumpi teistä todennäköisemmin olisi tämä jolta saisi niin sanotusti helpommin luvan, vaikka toinen vanhemmista olisi asian kieltänyt?

Otto: Kyllä mä tunnustan että Iina on meistä se jolta kannattaa kysyä, oli se sitten hyvä tai huono asia.

Iina: Mä olen ehkä vähän lepsumpi ja helpommin annan luvan.

Millaisia lapsia olitte?

Otto: Aika pikkunörtti olin.

Iina: Mä olin sellainen pieni totuudentorvi joka kertoi aina äidille ihan kaikesta ja leikki aina kiltisti ja luki kirjoja ja piirsi. Ja vähän sellainen pikkuvanha, ja tosi kiinnostunut opiskelusta ja ahkera koululainen.

Entä millaisia teinejä?

Otto: Nörtti edelleen, mutta ilman pottatukkaa.

Iina: Lasken teini-ikäni alkaneeksi vasta 16-vuotiaana, silloin musta tuli teini ja siihen asti olin mallikäytöksinen lapsi. Mutta siis no 16-19-vuotiaana olin kyllä aika kova menemään ja varmasti äitiä joskus huoletti. Onneksi Otto kesytti mut, hah.

Tuleeko neljättä lasta?

Otto: Ei kyllä ainakaan näillä näkymin. Kolme on sellainen kiva luku. Itsekin olen kolmesta lapsesta vanhin.

Iina: En sano ei koskaan mutta just nyt kolme tuntuu siltä että se on meille hyvä luku.

Entä koiraa parin vuoden sisällä?

Otto: Ei mitenkään täysin poissuljettua, vaikka ei vielä mitenkään suunnitelmissa olekaan.

Iina: En ehkä usko että parin vuoden sisällä vielä, sitten kun elämässä on tarpeeksi aikaa ja annettavaa koiralle, on oikea aika ottaa uusi karvainen perheenjäsen.

Jos Tipa ei ois ilmoitellut tulostaan, milloin olisitte luultavasti hankkineet lapsia?

Otto: Joskus toiste, veikkaisin.

Iina: En osaa sanoa. Me oltiin tunnettu niin vähän aikaa silloin kun Tipa ilmoitti tulostaan että en tiedä millaiseksi ja miten nopeasti meidän suhde olisi kehittynyt ilman sitä.

Mietittekö koskaan miten olisi elämä mennyt ilman lapsia?

Otto: Ihminen on luonteeltaan kovin jossitteleva. En kuitenkaan koskaan ole ns. katumuksen kautta miettinyt. Meidän pikkunaperot on siinä Iinan rinnalla parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, mikään ei saa minua haluamaan mitään muuta kuin juuri tätä.

Iina: En oikeastaan, tai ainakaan en keksi mitään parempaa mitä mulle olisi voinut tapahtua kuin Otto ja lapset, ainoastaan paljon paljon  huonompia vaihtoehtoja. Mieluummin olen miettimättä ja keskityn tähän hetkeen.

Sellaisia vastauksia! Kysymykset oli tosi hauskoja ja niihin oli kivaa vastata, odotan jo innolla seuraavan osan tekemistä! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Huomenta ja ihanaa joulukuun tokaa päivää! Tässä luukussa kurkataan meidän lasten joululahjatoiveisiin. Joulupukin kirjeet on lähetetty eteenpäin jo aikaa sitten, tytöt kirjoittivat ne lokakuun loppupuolella kun asuttiin vielä vanhassa kodissa. Kirjeet olivat hellyyttäviä ja niissä ehkä parasta oli se kun neidit kokivat tarpeelliseksi lisätä meidän osoitteen, että joulupukki varmasti tietää että ollaan muutettu sitten jouluksi uuteen kotiin. Ja lisäksi he listasivat pikkuiselle vauvasiskolle vähintään yhtä paljon toiveita kuin itselleen, ja innoissaan ympyröivät lelukuvastosta vauvaleluja ja sittereitä ja ties mitä vauvahömpötystä.

Mä kokosin joululahjatoiveita kollaaseihin, neiti 5v:n toiveet omaansa ja neiti 3v:n toiveet omaansa. Aika lailla tuntuu olevan näitä joulun hittilelutoiveita meilläkin, mutta lisäksi myös sellaisia juttuja mistä voidaan nauttia koko perhe yhdessä, kuten kirjoja ja pelejä.

 

Kuvat: Valmistajat, Isin ja tyttöjen lettikirja bileet S&S Kustantamo

1. Hatchimals – muna jota haudotaan ja sieltä kuoriutuu pingviini. Munaa pitää siis jotenkin hautoa ja hoivata ja sitten sieltä kuoriutuu ulos pingviinivauva jota pitää myös hoitaa. Nämä ovat kuulemma loppuneet jo monesta kaupasta, mä onneksi tilasin meidän omat jo marraskuun alussa kun jossain verkkokaupassa oli 25% alennus kaikesta, ja kerettiin saada ne ennen kuin loppui. Tämä on vähän ehkä tällainen yhden joulun höpöhöpö mutta se oli se kaikkein suurin toive josta puhua pulputetaan kokoajan niin halusin sen siitä huolimatta toteuttaa. Oli mulla itselläkin lapsena joitakin höpöhöpöjuttuja aina seassa.

2. Lego Friends vuoristorata & Lego Friends Hevostalli*. Hevostalli me saatiin Legolta Tiaralle, kuten myös Lego Friends Hot Dog -koju*, mutta tuota vuoristorataa mä vielä mietin. Se on kyllä ihana ja sitä hän toivoi kyllä todella paljon (ja rakastetaan rakentaa porukalla legoilla), mutta ehkä kaksi pakettia on jo tarpeeksi.

3. Barbie Fashionistas -nukke. Tiara ihastui tähän nukkeen jolla on sininen mekko ja ihanat isot korvakorut.

4. Taikurintarvikesetti. Meidän neiti on innostunut taikomisesta ihan tosissaan, ja tällainen setti olisi ihan must have. Jos teillä on vinkkejä parhaista taikurin seteistä niin kertokaa ihmeessä koska huomasin googlaillessani että niitä on ainakin miljoona erilaista!

5. Matka -peli. Matka -pelissä reissataan ympäri Pohjoismaita eri liikennevälineillä ja pysähdytään ja kerätään kokemusta eri kaupungeista ja paikoista Pohjoismaissa. Peliä pelatessa oppii sekä kieliä että hauskaa faktatietoa eri maista ja niiden perinteistä. Suositellaan yli 5-vuotiaille. Tiara ihastui heti tähän peliin kun näki sen kuvan, varmaan on vielä muistissa jännittävä matka lentokoneella Mallorcalle ja hän innostui pelin aiheesta. Kuulostaa kyllä sen verran kivalta, että varmaan päätyy pukinkontiin.

6. Barbie Dreamtopia -nukke. Tämä sateenkaariprinsessa oli hänen harras toiveensa myös, sillä kun on niin ihanan pinkki tukka.

7. Isin ja tyttöjen lettikirja: Bileet. Tästä voisi tulla aika ihana juttu Otolle ja Tiaralle, ja voisi varmaan äitikin sieltä katsoa vinkkejä esikoisen superpitkäksi kasvaneen tukan kampauksiin. Mä rakastan laittaa tyttöjen hiuksia, ja ehkä Ottokin intoutuisi jotain tekemään, hänkin osaa sentään perusletin ja ponnarin laittamisen.

Kuvat: Valmistajat, Super Charlie & Den Försvunna tomten: BonnierCarlsen

1. No se sama Hatchimals. Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä. Molemmille on omat pingviinivauvat.

2. Monster High Draculaura. Joskus tuossa lokakuussa tytöt alkoivat yhtäkkiä puhumaan Lakulaurasta ja mä ajattelin että tämä on joku uusi karkki tai jotain, kunnes ensimmäistä lelukuvastoa selatessa yhtäkkiä he kiljaisivat että kato äiti tossa on Lakulaura. Eli Draculaura. Kuopus on kovasti innoissaan Draculaurasta ja toivoo kovasti saavansa sellaisen.

3. Uno Junior. Heti tämän nähtyään kuvastossa hän innostui että tämä meillä on päiväkodissakin ja tämä on minun lempipeli! Ja mä luulen että tämä voisi olla hauska, sellainen mitä voitaisiin pelata sekä koko perheellä että tytöt kahdestaan. Mäkin tykkäsin kovasti Unosta pienenä mutta ei ole tullut moneen vuoteen pelattua.

4. Lego Duplo Maailman Ympäri*. Tämän me saimme Legolta Zeldalle, ja tämä on kyllä ihan mieletön pakkaus jossa tosiaan matkustetaan maailman ympäri ja kurkataan jäätikölle, safarille ja Kiinaan. Zelda on tätä toivonutkin kaikista kuvastoista ja on se kyllä ihan mahdottoman ihana. Me leikitään tosi paljon duploilla edelleen ja vaikka Zelda on jo 3,5v niin pian syntyy meidän jäätävän kokoiseksi paisuneelle duplokokoelmalle uusikin käyttäjä onneksi. Jotenkin silti vähän haikeaa että tämä on varmaan vika joulu kun meidän Zelda toivoo enää duploja.

5. Super Charlie & Den Försvunna Tomten -kirja. Zelda tykkää joulukirjoista, rakastaa vauvoja, ja tämä yhdistää ne molemmat. Super-Charlie on hassu supervauva ja tämä kirja on yksi Ruotsin tämän joulun suosituimpia lastenkirjoja käsittääkseni. Pakko metsästää se jostain meille!

6. Barbie Fashionistas -nukke. Zelda ihaili tämän barbien keltaista hametta, koska hän kuulemma haluaisi melkein samanlaisen hameen ja sitten he voisivat olla samiksia barbien kanssa. Mä tykkään tästä Fashionistas -sarjasta jossa on paljon erilaisia nukkeja ja haluan ehdottomasti pari nukkea sieltä meille.

Aika maltilliset toiveet mun mielestä molemmilla, mun omat listat olivat pienenä varmaan kilometrin mittaisia. Tai ehkä se aika koittaa vasta joskus alakouluaikoina, apua! Sitä odotellessa, eikun. Kerron myöhemmin vielä vauvan joululahjatoiveista (siihen tulee varmaan sekä tyttöjen toiveita vauvalle, että äidin ja isin toiveita vauvalle), mutta tässä olivat nämä. Meillä on suurin osa joululahjoista jo hankittuna lapsille, aikuisten lahjat vaan puuttuvat ja sitten jotain pienempiä juttuja kuten noita kirjoja ja pelejä, mutta niitä onneksi kerkeää hyvin ostamaan vielä.

Mitä teillä toivotaan tänä jouluna? Löytyykö samoja kuin meidän tyttöjen toiveista?

Tämän viikon jälkeen siirrytään uudelle kymmenluvulle, luultavasti viimeiselle sellaiselle. Tänään tuli täyteen 29+0. Joka viikko mä olen vaan kiitollisempi siitä, että olen päässyt jo näin pitkälle hyvävointisena. Vauva kasvaa tasaisesti ja hyvin. Edellinen raskaus oli huolta ja pelkoa täynnä jo puolivälin jälkeen. Nyt osaan todellakin arvostaa sitä, että nyt voin mennä joka ilta hyvällä mielellä nukkumaan pelkäämättä, että synnytys käynnistyy aivan liian aikaisin kesken unien.

Rasituksessa harjoitussupistuksia tulee edelleen, mutta se on normaalia. Aaina kun siltä tuntuu että olisi levolle tarvetta, otan iisisti ja ne menevät heti ohi. Kipeitä supistuksia ei ole tullut muuton jälkeen enää. Toivotaan, että pysyvätkin poissa sinne asti, että vauva on täysiaikainen ja saa luvan syntyä.

Raskausviikko 29+0

Viime viikolla mulla oli neuvolakäynti ja kuunneltiin sydänäänet ja mitattiin SF-mitta. Hyvin ja tasaisesti kasvaa mahakin. Neuvolassa todettiin että maha on vielä tosi ylhäällä, ja vauva on mahassa aivan poikittain, mutta seuraavana päivänä hän sitten kääntyi ja maha laskeutui astetta alemmas. Senkin jälkeen tyyppi on ehtinyt hyörimään ja pyörimään ties kuinka paljon, eikä mulla ole kyllä mitään hajua että miten päin hän siellä on.

Välillä potkut tuntuvat navassa, välillä nivusessa. Välillä vauva tunkee pyllyä ylös navan vierestä ja välillä taas potkii kylkiluita vasemmalta. Eli on aivan miten sattuu siellä, eikä ole vielä kiinnittynyt lähtökuoppiin. Onneksi tässä on monta viikkoa vielä aikaa kääntyä ”oikein päin”. Mulla on kokemusta onnistuneesta perätilasynnytyksestäkin, niin en osaa sitäkään pelätä. Mun lantio on mitattu niin, että sieltä mahtuu perätilassakin tulemaan jos tarve sitä vaatii.

Musta tuntuu samaan aikaan jotenkin epätodelliselta että hän on jo pian täällä, ja toisaalta jännittävän todelliselta että joidenkin viikkojen päästä me oikeasti ollaan synnärillä jo saamassa tyyppiä tähän maailmaan. Tämä syksy on mennyt ihan älyttömän nopeasti, ja se jossain hamassa tulevaisuudessa siintänyt joulukuu on jo täällä. Mulla on ihan hirmuinen vauvakuume ja odotan jo niin kovasti että pääsen hoitamaan meidän pientä, mutta samaan aikaan olen kyllä iloinen että meillä on vielä aikaa laittaa kaikki valmiiksi. Vauvanurkkauksen tavaroiden pitäisi saapua meille seuraavan parin viikon sisällä, ja rattaiden viimeistään kuun puolivälissä eli pian alan esittelemään vauvahankintojakin!

Mahavertaus raskausviikko 29

Vertasin jälleen mahoja kolmen raskauden ajalta. Ne näyttävät musta melkein samanlaisilta kaikki kolme viikolla 29+0, ja saman muotoisiltakin. Mitä mieltä te olette? Jos haluatte muuten kurkata raskauskuulumisia aiemmilta raskauksilta samoilta viikoilta, niin tässä kirjoittamani postaus vuodelta 2011 ja tässä vuodelta 2013.

Muistakaa seurata joulukalenteria joka päivittyy joka aamu klo 7.00! Tän päivän luukussa oli meidän 3v:n kertoma ja kuvittama sydäntä lämmittävä joulutarina. Huomenna luvassa jotain uutta! Ja joulukalenterin lisäksi viikonloppuna luvassa muutakin kivaa. Me aletaan tyttöjen kanssa viettämään nyt superpitkää viikonloppua. He ovat huomisen kotona, ja sitten on viikonloppu. Maanantaikin pidetään yhdessä vapaata, joka jatkuu vielä tiistain itsenäisyyspäivän vapaalla.

Yrittämisen parhaita puolia on juurikin se, että voin säädellä omaa työtahtiani. Kun olen tehnyt kaiken tehokkaasti etukäteen voin ottaa meille tällaisen ihanan viiden päivän tyttöjen miniloman jolloin leivotaan ja askarrellaan ja katsotaan leffoja ja koristellaan joulukuusia ja keskitytään vaan kaikkeen hauskaan. Ihan parasta, en malta odottaa!

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Tervetuloa blogijoulukalenterin ensimmäiseen luukkuun! Tästä tämä ihana matka kohti joulua alkaa jo neljättä kertaa mun blogissa ja mä olen ihan superhyper innoissani. Toivottavasti tekin. Kivaa odottaa joulua yhdessä teidän kanssa ja virittäytyä tunnelmaan joka aamu. Mä julkaisen uuden joulukalenteriluukun joka aamu tasan klo 7.00 eli hyvin kerkeää vaikka työmatkalla tsekkaamaan jos haluaa. Kalenterissa on luvassa vaihtelevasti kaikkea mahdollista tarinoista vinkkeihin, diy-jutuista resepteihin ja videoista arvontoihin. Pysykää siis kuulolla! Tässä sen pidemmittä puheitta, ensimmäinen luukku eli meidän kuopuksen ihan eka oma joulutarina hänen tekemänsä kuvituksen kera.

”Olipa kerran joulupukki. Se oli tyttö jolla oli punainen mekko ja pitkä parta. Joulupukki meni sen autolla joka osasi lentää. Se meni sillä antamaan lapsille lahjoja. Ne meni ekaksi Espanjaan, sitten Suomeen, Englantiin, Ruotsiin, Kreikkaan ja Japaniaan ja vielä Helsinkiin. Ne lapset halusi lahjaksi vaatteita, ja prinsessavaatteita koirille ja kaulahuivin ja sitten vielä aikuisten pinnejä. Sitten se pukki kävi meidän kummitytön luona Zimbabwessa ja antoi sille lahjaksi housut kun sillä oli vaan hame. Sitten se kokeili niitä ja ne oli kivoja ne housut mutta vähän pitkät ja sitten se pukki vähän klippasi niitä. Sitten pukki meni sen omaan kotiin Korvatunturille. Se leikki sen tonttukavereiden ja porojen kanssa. Sen pituinen se.”

Ihanaa joulukuun ensimmäistä tyypit <3