Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Santander Consumer Financen kanssa.

Miten ostaa uusi auto fiksusti?

Joku varmasti muistaa, että me päivitettiin autoa kuopuksen raskausaikana isompaan upouuteen malliin. Edellisvuonna oltiin ostettu itse edullinen auto, joka osoittautui aivan surkeaksi ja oli joka kuukausi huollossa. Vaikka tämä auto oli edullinen, se tuli loppupeleissä tosi kalliiksi, koska makseltiin sitten niitä ylimääräisiä huoltoja koko ajan. Sen lisäksi auto aiheutti hirveästi stressiä. Aina sai olla sydän syrjällään, että koska se ei enää käynnistykään, tai stoppaa keskelle motaria. Vuoden jälkeen siis tuli mitta täyteen, samalla kun mun vatsassa alkoi kasvaa meidän kuopus, ja alettiin miettiä parempaa vaihtoehtoa sille autolle.

Me haluttiin uusi ja turvallinen menopeli, jonka kanssa huoltoja ei tarvitse miettiä. Uuden auton ostamisessa epäilytti kuitenkin se mitä kaikki sanovat: auton arvo tippuu heti ainakin puolet kun ajaa autokaupan pihasta ulos, ja omiaan ei saa pois. Kuinka saada käyttöön uusi auto mahdollisimman järkevästi? Tutustuttiin huolellisesti kaikkiin erilaisiin vaihtoehtoihin ennen lopullista päätöstä, ja parhaalta meidän mielestä vaikutti silloin uusi palvelu, nimeltä Santander All-in-one.

Mikä on Santander All-in-one?

Santander All-in-one on nimensä mukaisesti kaiken sisältävä, asiakkaan tarpeiden mukaan räätälöitävä autopaketti. Meillä siihen kuuluu auto, rahoitus, kausihuollot, mahdolliset muut huollot ja taattu hyvityshinta sopimuskauden päätteeksi. Maksetaan kiinteää kuukausierää, johon sisältyy siis nämä kaikki, ja ainoa mitä me tehdään itse autolle, on tankkaus ja pesu. Sitten kun tämä kausi päättyy, auton saa myydä itse pois mihin liikkeeseen haluaa, ja maksaa jäljellä olevan osuuden sillä (ja pitää mahdollisen myyntivoiton), tai sitten auto lunastetaan meiltä takaisin rahoituksesta jäjellä olevalla osuudella. Halutessaan auton voi myös pitää itsellään, ja maksaa jäljellä olevaa osuutta sitten uuden suunnitelman mukaan pois.

Me ollaan ajeltu nyt siis puolitoista vuotta autolla, jota ei ole ajanut ikinä kukaan muu kuin Otto. Kun Otto ajoi sen ulos autokaupasta, me ei hävitty rahaa, vaan saatiin käyttöömme uudelta tuoksuva, turvallinen menopeli, joka oli kaikkien meidän toiveiden täyttymys. Siellä on välillä riisikakkumurusia jalkatilassa, ja kuraiset rattaat takakontissa, mutta se tuntuu silti vieläkin uudelta.

Santander All-in-one meidän valintamme myös jatkossa

Vaikka me tykätään tästä autosta hulluna, niin veikkaan että silti tämän kauden päätyttyä myydään tämä auto pois, ja otetaan kokonaan uusi auto, jälleen samalla Santander All-in-onella. Lasten kasvaessa me tarvitaan autoon ne kaksi penkkiä enemmän, jotta sitten voi kuskata kavereitakin tarvittaessa. Nyt kuitenkin pärjätään hienosti tällä sen mitä tästä kaudesta on jäljellä. Ollaan oltu todella tyytyväisiä palveluun, ja kertaakaan ei ole tarvinnut murehtia auton toimivuutta tai oikeastaan mitään muutakaan. Ja näinhän sen kuuluukin olla: auton kuuluu helpottaa arkea eikä olla ylimääräinen stressin aihe.

Jos etsii mahdollisimman edullista vaihtoehtoa, niin sitä tämä meidän rahoitus ei välttämättä ole kokonaishinnaltaan. Mutta jos etsii turvallista, fiksua ja stressitöntä vaihtoehtoa, niin sitä tämä kyllä on. Ja toki rahoituspaketin voi ottaa juuri sellaisena kuin itse haluaa, ja sen saa myös käytettyyn autoon niin halutessaan, jolloin se on varmasti paljon edullisempi. Jos auton päivittäminen tai ensimmäisen auton hankkiminen on ajankohtaista, niin kannattaa käydä lukemassa lisää Santander Consumer Financen sivuilta.

Vaikka tämä on kaupallinen yhteistyö, niin tämä rahoitus me ollaan otettu itse ihan ilman mitään yhteistyökuvioita, tai tietoa tulevista sellaisista, jo yli puolitoista vuotta sitten. Voin siis todellakin puhua sen puolesta omakohtaiseen kokemukseen perustuen.

Santander Consumer Financen palvelut pähkinänkuoressa

Santander Consumer Finance Oy on suomalainen rahoitusyhtiö, joka aloitti toimintansa vuonna 2007. Se tarjoaa yksilöllisiä ja joustavia rahoitusvaihtoehtoja niin yksityisille kuin yritysasiakkaillekin. Se on Suomen suurin autorahoittaja. All-In-Onen lisäksi se tarjoaa ihan tavallista autorahoitusta, sekä Santander Lainaa, joka on kulutusluotto. Santander Consumer Finance ei ole pikavippifirma tai pankki, vaan tarjoaa luotettavia ja joustavia rahoitusvaihtoehtoja erilaisiin tilanteisiin.

Meille auton täydellinen omistaminen ei ole mikään itseisarvo, vaan me haluttiin löytää vaihtoehto joka sopii meille kaikkein parhaiten, ja tämä on juuri se. Muutenkin mun mielestä on hyvä aina pohtia, että mikä on omalle perheelle tai itselle paras ratkaisu, eikä toimia aina niin, miten yleisesti on ”hyväksyttyä” tai muiden mielestä parasta. Ja tämä koskee ihan kaikkea elämässä, ei pelkkää auton ostoa. Mun mielestä esimerkiksi se ei tee ihmisestä mitenkään hienompaa, että hän omistaa auton 100%. Mutta jos se on itselle tärkeää, niin go for it.

Santander Consumer Financen sivuilla voi tutustua kaikkiin rahoitusvaihtoehtoihin, ja laskea omia tarpeitaan vastaavan rahoituksen kuluineen helposti. Kannattaa kokeilla!

Mukavaa päivää kaikille <3

Vuosi sitten tähän aikaan oli yhtä kova pakkanen kuin nytkin. Aamu alkoi niin tavallisesti kuin mahdollista, ja koko päivä sujui aivan tavallisissa merkeissä, leikkien, ruokaa laittaen ja hengaillen. Mikään ei enteillyt että meidän perhe olisi saamassa uuden jäsenen juuri sinä päivänä. Mulle tulvahtavat kaikki ihanat muistot kuopuksen synttäripäivästä mieleen kun ajattelenkin vain sitä. Ihan kuin se olisi ollut viime viikolla, eikä VUOSI sitten.

Kello 20.51 illalla, vain kolme tuntia aiemmin lapsivesien menolla käynnistyneen synnytyksen jälkeen, saatiin syliimme maailman ihanin pieni ruttuinen vauva, joka kävi heti hanakasti kiinni rintaan ja otti oman paikkansa. Siinä hän on ollut tiiviisti vuoden, äidissä kiinni kuin pieni takiainen, pieni, ihana takiainen. Ja minä hänessä. Olemme olleet takiaisia, koska se on ollut ihanaa ja parasta, juuri sitä mitä toivoin. Raskausaikana en asettanut itselleni paineita, en ajatellut että mun pitäisi olla niin kiinni vauvassa. Ajattelin, että kaikki kulkee kyllä omalla painollaan, ja mulle ja Otolle kehittyy juuri ne vanhemman roolit kuopuksen kanssa, kuin on tarkoitettu.

Kuva: Annina Segerman Photography

Paineita en ole ottanut koko vuonna, kolmannen kanssa olen todellakin osannut relata enemmän kuin kahden aiemman. Ajattelin koko ajan, että olen juuri niin kiinni vauvassa kuin itse haluan ja jaksan. Olen luottanut omiin kykyihin, ja olen luottanut vauvan kykyyn ja vaistoon toimia. Hän kyllä tietää itse paljonko haluaa syödä ja nukkua, kaikessa ollaan menty lapsentahtisesti. Ja se on ollut parasta. Ei olla yritetty mahtua mihinkään muottiin, vaan ollaan toimittu just niin kuin meidän vauvalle ja perheelle on ollut parasta. Voin suositella sitä tapaa ihan kaikille, sillä ei todella ole olemassa yhtä toimivan vauva-arjen muottia, vaan jokaisella perheellä on omansa.

Nyt meidän pienestä vastasyntyneestä on kasvanut yksivuotias. Pieni ja vauva hän on edelleenkin, mutta uskomattoman taitava pieni ihminen joka ei millään osa-alueella varmasti jää huomiotta, hän ottaa oman tilansa, mentiin minne tahansa. Viime viikolla nauratti, kun menin käymään hänen kanssaan pressipäivässä. Showroom oli täynnä ihmisiä, ja tyyppi vaan käveli itsevarmana keskelle suurta tilaa, kaikkien ihmisten eteen ja suoraan DJ-pöydän viereen. Siihen hän jäi seisomaan ja hymyilemään kaikille, ja oikein poseerasi. Hän on sellainen pieni sydäntenmurskaaja, joka rakastaa ihmisiä.

Kuva: Annina Segerman Photography

Hän on pieni ihminen jolla on suuri persoona, ja vahva tahto. Hän osallistuu keskusteluun ja kertoo oman mielipiteensä painokkaasti. Hän on täynnä rakkautta, ja osoittaa sitä usein ja paljon, märillä pusuilla, halauksilla ja paijauksilla. Jos joku ei mene hänen mielensä mukaan, hän kertoo myös sen. Esimerkiksi jos hän ei saa kaupasta kahta samanlaista muumipalloa, jollainen häneltä jo löytyy kotoa, hän ottaa kaksi palloa kainaloon ja lähtee itse kävelemään kassaa kohti niiden kanssa. Ja koska hän ei siitä huolimatta saa vielä kahta samanlaista palloa, hän kertoo painokkaasti, että sellainen ratkaisu on hänen mielestään aivan väärä.

Kyseisen incidentin aikaan eräs turisti-nainen Stockmannilla naurahteli meidän tahtotyypille ja kommentoi ytimekkäästi ”character”. Jep, luonnetta meidän#girlbossilta löytyy. Sen kanssa tulee varmasti vielä hauskaa tulevina vuosina, voin jo kuvitella. Mutta eiköhän me johdonmukaisella meiningillä, tunteiden sanoittamisella, isosiskojen hienolla esimerkillä ja huumorilla päästä aika pitkälle, näin ainakin haluan uskoa. Ja se että on vahva luonne, on pelkästään hyvä juttu.

Kuva: Annina Segerman Photography

Hän puhuu kuin nuori Runeberg, jonka päivä osuvasti onkin synttäriä edeltävä. Sanoja tulee kahdella kielellä, joka päivä uusia, ja niin paljon että niitä ei enää voi edes laskea. Hän vastaa kaikkiin kysymyksiin ”joooooooo” ja nyökkää painokkaasti. Tällä viikolla hän oppi sanomaan myös ei, mutta säestääkseen eitä hän ei puistele päätään, vaan keikkuu puolelta toiselle kuin pikkuinen pingviini. Se vasta on hellyyttävän näköistä. Ja onneksi joo on vielä paljon suositumpi kuin ei.

Hän syö kaikkea ja paljon, koska hän liikkuu aina ja koko ajan. En ihmettelisi jos hän lähtee tässä kohta juoksemaan, sen verran terhakkaasti hän yrittää jo välillä ottaa juoksuaskelia, kun tulee kiire jonkun jännittävän jutun perään. Hän rakastaa heittäytyä lattiatyynylle, kiivetä sohvalle ja sukeltaa pallomereen. Parasta on kuitenkin touhuta isosiskojen kanssa, ja olla yksi ”isoista tytöistä”. Siisteintä mitä hän tietää on leikkiä isosiskojen huoneessa, ihan mitä vaan.

Kuva: Annina Segerman Photography

Hän tykkää kovasti järjestellä kyniä purkkiin ja pois purkista, hoitaa vauvoja, lukea kirjoja, ja touhuta ulkona lumessa. Lempparein lelu on iso parkkitalo, ja synttärilahjaksi saatu saman sarjan poliisiasema. Autoilla hän päristelee ja ajelee jatkuvasti, sekä parkkitalossa että lattialla. Hän tanssii aina kun musiikki soi, paitsi jos äiti yrittää tanssia. Silloin hän haluaa tulla syliin, ja tuntea äidin rytmin sylistä.

Isosiskot rakastavat pikkusiskoaan ehdoitta, ja pitävät hänestä aina huolta. Side näiden kolmen välillä on aivan älyttömän vahva, enkä itse ainoana lapsena edes osannut kuvitella miten ihanaa sitä olisi seurata. Olen niin ylpeä meidän kaikista kolmesta tytöstä. Vaikka isompienkin elämään tuli uusi iso palanen tasan vuosi sitten, he ovat ottaneet sen loistavasti vastaan.

Kuva: Annina Segerman Photography

Kiitos rakas 1-vuotias Nova, että tulit meidän elämään ja olet juuri sinä. Kiitos, että pöristelet äidin mahaa. Kiitos, että laitat aina portaiden turvaportin kiinni jos se unohtuu auki. Kiitos, että tuot äidin kengät valmiiksi olkkariin kun ollaan lähdössä jonnekin. Kiitos, että haluat pestä hampaat seitsemäntoista kertaa päivässä, ja syöt niin hienosti. Kiitos että sanot aina ihanan pienellä unisella äänellä ”moiiii” kun heräät. Kiitos, kun olet nukkunut jo kaksi hienoa kokonaista yötä, ja kohta kaksi viikkoa ilman yötissiä. Kiitos myös niistä ihanista öistä, kun nukuit meidän vieressä ja olit pehmeä ja lämmin äidin mahaa vasten, vauvan kanssa nukkuminen on ihanaa. Kiitos, että teit meidän perheestä vielä enemmän meidän perheen ja hitsasit meitä vielä enemmän yhteen. Olet täydellinen lisä meidän jengiin. #TeamHyttiset

Kuva: Annina Segerman Photography

Onnea meidän maailman rakkaimmalle yksivuotiaalle vielä kerran <3

Ne harvat kerrat kun päädyn sanaisen arkkuni avaamaan, puhun minä mielelläni jostain jonka tunnen ja tiedän. Koska osaamisalueeni kattaa lähinnä pelaamisen, työni, epämääräistä nippelitietoa mm. kaikesta, sekä perheeni, ajattelin että voisin vähemmän yllättäen keskittyä näistä viimeiseen. Tässä tapauksessa tuohon parempaan puoliskooni, Iinaan, joka kovasti on taas hinkunut minua näppiksen ääreen toimistoaikojen ulkopuolellakin.

Siispä ajattelin olla mieliksi, ja kirjoittaa eräänlaisen ”paljastuspostauksen”, jota Iina on niin kovasti toivonut. Kaikki näistä ei välttämättä tule ihan jokaiselle yllätyksenä. Täytyy ottaa huomioon että Iina on blogiaan pitänyt jo muutaman vuoden, ja on todennäköisesti edes ohimennen osan näistä itse maininnut. Yritin vähän tsekkailla, ettei nyt ihan äkkisiltään tullut vastaan, mutta mun tuurilla puolet näistä on kuitenkin mainittu tässä kuukauden sisään.

Noh, ei anneta sen häiritä. Asiaan.

***

1. Iina korjaa nenänsä (asentoa)
90-luvulla, ja toki varmaan muinakin aikoina, oli aikuisilla tapana sanoa lapsille että “älä vääntele naamaasi tai se jää siihen asentoon”, mikä toki enemmän yllytti kaikkia irvistelemään, kuin pelotti. Iinalla tämä sanonta tosin taisi jäädä jonnekin takaraivoon kalvamaan, sillä nenäänsä hän edelleen korjaa päinvastaiseen suuntaan, jos onnistuu sitä esim. vahingossa kädellä pyyhkäisemään ylöspäin.

2. Iina selittää läppänsä
Joku viisas sanoi joskus, että vitsin selittäminen on kuin suorittaisi sammakolle ruumiinavauksen, sitä ymmärtää paremmin, mutta sammakko kuolee. Iina on todennäköisesti yksin vastuussa kokonaisen sammakkokannan sukupuutosta. Koska Iina siis tykkää selittää vitsinsä. Höhö.

3. Iina nauraa huonoille jutuille 
Nopeammin kuin ehdit sanomaan ”saippuakullipyllypillukauppias”, ehtii Iina hajoamaan aivan totaalisesti kunnon vanhan koulukunnan pieruvitseille. En tiedä mikä siinä on, sillä vaikka Iina nauttii myös “sivistyneemmästä” huumorista, en ole koskaan nähnyt hänen nauravan millekään niin paljon kuin Neil Patrick Harrisille vääntämässä ripulitorttua stetsoniin (A Million Ways to Die in the West, sori spoileri), tai vaihtoehtoisesti TÄLLE…

4. Iina ei hanskaa meemejä
…ei sillä että omassa huumorintajussani olisi sen enempää kehuttavaa, itse kun nauran samoille asioille kuin keskiverto 12-vuotiaat pärinäjonnet. Vaikka meidän molempien intohimot ovat netissä, ja osittain sosiaalisessa mediassa, ovat ne niin saman spektrin eri ääripäissä kuin suinkin mahdollista. Onneksi edes Facebook-ryhmä Naistenhuone onnistuu välillä avaamaan Iinalle meemien ihmeellistä maailmaa, että kiitos heille siitä.

5. Iina hukkaa puhelimensa koko ajn 
Siitä huolimatta, että Iinalla on aina välillä ei-niin-salainen salasuhde puhelimensa kanssa, olen minä silti puolet ajasta enemmän tietoinen siitä missä se hiivatin luuri on, kuin vaimo itse. Puhumattakaan siitä, että puhelimen akku on jostain syystä aina loppu. Kovin yllättävää sinänsä.

6. Iina tykkää pelata,  sillä on vain matala prioriteetti
Ihan oikeasti tykkää. Ei me olla tässä viimeisen seitsemän vuoden aikana ehditty pelaamaan yhdessä kuin sen parikymmentä tuntia, mutta aina on ollut kivaa. Iinalla kun vain on pelaaminen niin paljon matalammalla sijalla prioriteettilistalla kuin minulla, niin harvemmin löytää aikaa. Eläkepäiviä odotellessa.

7. Iina rakastaa huonekasveja/kukkia mutta ei kastele niitä
Kaikista tässä jutussa mainitsemistani paljastuksista, tämä on ehkä se turhauttavin. Me molemmat pidämme huonekasveista, ja olemme molemmat aivan susia niiden kastelussa. Meistä kahdesta minä tosin tiedostan tämän, enkä osta huonekasveja, toisin kuin eräät. Siinähän sitten roudataan kuolleita jukkapalmuja roskiin. Hyvää duunia. Leikkokukkia suostun Lidlistä tuomaan, kun ei niiden ole tarkoituskaan säilyä. Kämppä näyttää kuitenkin aina kivalta niin kauan kuin ne elossa pysyvät, ja on tuo yksi viimevuotinen huonekuusikin ilmeisesti vielä elossa. Edistystä!

8. Iina kärsii kroonisesta vauvakuumeesta
Tämä nyt tuskin yllättää, mutta ansaitsee silti maininnan. Siitäkin huolimatta että meillä on jälleen kerran, muutaman vuoden tauon jälkeen, vauvavuosi taas ohi, haaveilee Iina jo seuraavasta. Sellaisella “en mä oikeasti halua lisää lapsia, mut kato miten ihana pieni vauva ja kato miten söpöjä pikku sukkia”-tavalla.

9. Iina palvoo ruotsalaisia
Sillä on jonkinsortin fiksaatio ruotsalaisiin. Ruotsalaiset ovat niin ihania, kauniita ja tyylikkäitä. Ruotsi on kaunis kieli, Ruotsi on kaunis maa, ja kaikki on täydellistä. En tiedä miten Iina selviää, kun joutui tyytymään tällaiseen muka-suomenruotsalaiseen. Ei ole rapujuhliinkaan vielä päässyt, reppana.

Mahtava tyyppihän tuo Iina on, jos minulta kysytään. Oletusarvoisesti tuskin kysytään, kun lähtökohta on se että mies pitää vaimostaan, mutta silti. Sitäpaitsi Iinalla varmaan on muutama vastaavanlainen sananen sanottavana minusta. Että on juu ihan kiva tuo, Iina, rakas vaimoliinini. Anna armoa.

Terveisin,

Otto

Selvennyksenä kaikille jotka olette hypänneet kelkkaan vuodenvaihteen 2015-2016 jälkeen, Otto kirjoitti siis suosittua AKKAVALTA-nimistä blogia, jonka hän lopetti tuolloin vuodenvaihteessa pari vuotta sitten. Sen jälkeen hän on tehnyt aina tasaiseen tahtiin vierailuita mun blogin puolella, ja ne löytyvät kaikki TÄÄLTÄ. 

Tänään juhlittiin meidän vauvaa, joka täyttää ensi viikolla yksi vuotta! Juhlien alkuperäinen teema oli Winter ONEderland, talven ja 1v iän mukaan, mutta enemmän siitä tuli oikeastaan sellainen talvimetsä-teema. Meidän piti askarrella paaaaljon lumihiutaleita lasten kanssa, ja olin kuulkaa ostanut feikkiluntakin valmiiksi, mutta viikonlopun aikana ei vaan ehditty tehdä niitä. Mutta hei, metsäteema oli meistä kyllä ihana sekin, ja synttärisankari oli innoissaan pupuista ja karhuista. En usko että hän huomasi lumihiutaleiden tai feikkilumen puutosta, hah. Teemaa toteutettiin lähinnä sitten metsän eläinten kautta, esillä oli pupuja, karhuja, ja askarreltiinpa me Oton siskon kanssa vesimelonista myös siili.

Ostin kaikki juhlien koristeet lemppari juhlakaupasta eli Pop-Up Kemuista Eerikinkadulta, ja kakut ja muut leivottiin alusta asti omin pikku kätösin. Juhlien juotavat meille tarjosi Raikastamo näkyvyyttä vastaan.

Me kutsuttiin paljon vieraita, mutta pahin mahdollinen infektioaika verotti monta rakasta vierasta pois. Onneksi saatiin kuitenkin hyvä porukka kasaan silti, ja kyllä täällä kävi aika kuhina, ja tarjottavat tekivät tehtävänsä. Aloitettiin juhlat hyvissä ajoin alkuiltapäivästä, ja osa vieraista viihtyi meillä pitkälle iltaan saakka. Ihana päivä läheisten ihmisten kanssa, ja mikä tärkeintä: itse synttärisankari tuntui nauttivan juhlapäivästään ihan täysillä.

Hän nukahti päiväunille aamupäivällä, ja heräsi juuri sopivasti ennen juhlien alkua punaposkisena pihalta, ja vähän pöllämystyneenä pitkien unien jälkeen. Hän oli vielä vähän totisena siinä aluksi kun oli paljon ihmisiä, koristeita, ääniä ja kaikkea uutta ja jännittävää. Mutta vähän kakkua syötyään, ja ihmisiä pikkuhiljaa moikkailtuaan hän ihan innostui ja touhusi täällä kaikkien muiden muksujen kanssa hymy korvissa, ihan niinkuin ainakin iso tyttö.

Mä leivoin hänelle ihan oman kakun, jossa oli täysjyvävehnäjauhoista tehty pohja, ja kuorrutus kreikkalaista jugurttia, eikä yhtään lisättyä sokeria. Kakun makeutin banaanilla ja omenalla, ja hienosti maistui! Ei tosin muille kuin vauvalle, hah. Mutta hän veteli aivan onnesta soikeana, koska jugurtti on hänen lempparinsa. Tämän ohjeen jaan blogissa myöhemmin.

Me muut syötiin porkkanakakkua, joka onnistui aivan älyttömän hyvin vaikka itse sanonkin! Tein sen Annin Uunista -blogin Maailman paras porkkanakakku -ohjeella, ja todellakin oli maailman parasta porkkanakakkua. Tein ohjeen tuplana, niin saatiin kunnon satsi kakkua ja se riitti koko porukalle.

Kuopus sai ihania lahjoja, ja hoivasi innoissaan vauvanukkea ja nallea, leikki uudella poliisiasemalla, luki ihania kirjoja ja innostui legoeläimistä. Hän sai myös hienot aasikuvioiset housut, joissa kuulemma oli MUUUUUU eli lehmä.

Juhlien jälkeen täällä istui kolme väsynyttä mutta onnellista neitiä rivissä sohvalla, ja katsoi Kaapoa. Oli kuulemma tosi kiva päivä, ja niin oli meillä aikuisillakin. Mä rakastan kyllä järjestää synttärijuhlia, se on niin kivaa. Vaikka juhlien jälkeenkin on kyllä hyvä fiilis aina, sellainen väsynyt mutta onnellinen. Nyt on juhlat ohitse, ja tiistaina juhlistetaan pikkuneitiä vielä perheen kesken sitten oikeana päivänä. <3

Kiitos hurjasti meidän ihanille juhlavieraille mahtavasta päivästä!

Huomenna juhlitaan meidän kuopuksen 1v-synttäreitä, pari päivää etuajassa. Mun äiti tuli meille Oulusta synttärivieraaksi ja muutamaksi päiväksi kylään, ja lapset on olleet aivan innoissaan mummusta. Huomaa miten kuopus on kasvanut viimeisen parin kuukauden aikana taas ihan hurjasti, kun nyt hän ei ole niin kiinni äidissä, vaan menee innoissaan mummun syliin lukemaan kirjaa. Vielä joulun aikaan hän ei yhtään tykännyt jos äiti poistui vaikka yläkertaan laittamaan pyykkejä, ja piti jäädä mummun kanssa. Nyt hän ei edes huomaa jos menen, hah.

Myös Oton sisko tuli meille auttamaan juhlajärjestelyissä ja leipomisessa, ja hommaa on kyllä riittänyt ihan joka sormelle. Ollaan leivottu kakkuja, ripustettu koristeita ja siirrelty huonekaluja. Huomenna meille tulee 30 ihmistä juhlistamaan meidän ihanaa pientä ihmettä, joka on itsekin ihan innoissaan vaikka ei juhlista varmaan vielä tiedäkään. Olen hänelle kyllä kertonut, että huomenna sinulla on rakas isot juhlat ja saat maistaa kakkua. Hän totesi tyytyväisenä ”Jhoooooooooooo” ja nyökytteli. Varmaan sille kakulle ja maistamiselle, hän on nimittäin tällä hetkellä tosi kova tyyppi syömään.

Juhlat on Winter ONEderland -teemalla, jonka itse miellän sellaiseksi lumiseksi metsäteemaksi. Toki olisin voinut tehdä pelkkää Frozen -tyyliä ja hopeaa ja valkoista, mutta halusin tuoda talvisen metsän ja metsän ihanat eläimet mukaan. Karhut, peurat ja puput on niin söpöjä. Päädyin sittenkin tekemään kaksi kakkua, sokeriversion aikuisille ja isommille lapsille, ja sokerittoman kakun vauvalle erikseen. Voi olla että hän silti maistaa molempia, mutta onpahan ainakin vaihtoehto. Teen banaani-omenakakkua täysjyväjauhoista, siitä tulee varmasti herkkua. Isompien juhlakakku on tällä kertaa porkkanakakku, koska NAM.  Tänään on siis raastettu porkkanoita ahkerasti, kumihanskat kädessä tietysti, koska olen allerginen raa’alle porkkanalle. Pitää jakaa ohjeet täällä, kunhan ollaan testattu ne juhlissa maistuviksi!

Kokeilin muuten silloin teidän suosituksesta sitä kauppakassipalvelua, ja ollaan nyt tehty kaksi kertaa isot ostokset sillä. Nyt viimeksi juuri ostettiin viikon ruuat ja kaikki synttäritarjoilut sillä, niin ihanan helppoa ja vaivatonta. Klikkailin yökkärit päällä sohvalla Oton kanssa kaikki tuotteet listalle ja tilasin ja maksoin, ja sitten joku muu keräsi kaiken mahdollisen kaupasta, punnitsi miljoona erilaista hedelmää ja vihannesta, etsi kaikki erikoisjutut kaupan hyllyjen välistä ja pakkasi tuotteet valmiiksi. Parasta. En tiedä jaksanko enää ikinä lähteä hypermarkettiin pyörimään, kun sille on olemassa näin kiva vaihtoehto.

Lapset on ulkoilleet koko viikonlopun ja nauttineet lumen paljoudesta. He rakensivat meidän terassille oman pulkkamäenkin, niin ihanaa kun on kunnolla lunta! Moneen vuoteen ei ole tainnut olla tällaista lumimäärää Helsingissä, joten tämä tuntuu ihan luksukselta nyt kun tietkin on aurattu eikä tarvitse kyntää puolimetrisessä hangessa vaunujen kanssa. Tänään illalla päästiin vielä Oton kanssa kahdestaan lenkille ilman lapsia, ekaa kertaa yli vuoteen, ja ai että oli ihanaa juosta kahdestaan rapsakassa pakkasessa ja jutella vaan kaikkea mahdollista. Toivottavasti päästään pian uudelleen.

Ihana viikonloppu kyllä takana, ja huomenna varmasti huikeat juhlat edessä! Ihanaa lauantai-iltaa tyypit <3