Nopea netti on mun tärkein työväline

19.05.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa.

Mä lähdin mukaan tähän DNA:n kaupalliseen yhteistyöhön, jossa mut haastettiin tarkastelemaan mihin kaikkeen mä mun päivän aikana käytän nettiä. Bloggaajana/somevaikuttajana mun työpäivän tärkein työväline on nopea nettiyhteys, koska mun työhön aika olennaisesti kuuluu se, että olen yhteydessä netin välityksellä ihmisiin. Suurin osa mun työstä tapahtuu nimenomaan netin välityksellä, mutta on sillä netillä melko suuri rooli myös vapaa-ajalla. Niin moni asia olisi tällä hetkellä aivan mahdoton ilman nettiä.

Mun työssä ei ole olemassa mitään yleistä työpäivä-standardia. Ihan mun jokainen työpäivä on erilainen. Toki joskus työpäivät kotitoimistolla ovat ehkä aikataulullisesti suht samanlaisia, mutta teen aina ihan eri asioita eri päivinä. Valitsin tähän postaukseen nyt mukaan mun tämän viikon tapahtumarikkaimman arkipäivän, niin töiden kuin vapaa-ajankin osalta. Nyt pääsette mukaan seuraamaan siis yhtä mun toukokuista arkipäivää ja sitä, mihin kaikkeen mä työpäivän aikana ja sen ulkopuolella nettiä käytän.

My day: Torstai 16.5.2019

Klo 8.00

Herätys. Heräilen hetken sängyssä, luen muutaman aikaisin aamulla tulleen meilin ja instaviestin. Sitten nousen ylös ja hiippailen herättämään lapsia ja alakertaan kahvin keittoon. Käytän siis heti herättyäni puhelimen nettiä siihen, että tsekkaan meilit ja viestit instassa.

Klo 8.15

Aamupala. Me syödään aina aamuisin rauhassa yhdessä aamupalaa lasten kanssa ja se on yksi niistä hetkistä päivässä, jolloin puhelin tai mikään nettiyhteydellä varustettu laite ei ole lähimaillakaan. Ruokapöytään ei meillä kuulu älylaitteita jos lapset ovat kotona/hereillä. Lasten kanssa ruokaillessa syödään ja jutellaan tulevan/kuluneen päivän tapahtumista ja aikatauluista ja haluan aina keskittyä siihen täysillä.

Klo 8.30

Aamutoimet lasten kanssa, hammaspesut ja hiusten harjaus ja vaatteet päälle.

Klo 8.45

Otto lähtee viemään isoja lapsia kouluun ja päiväkotiin. Mä tsekkaan nopeasti ennen sitä Wilmasta, ettei tälle päivälle ole mitään sen kummallisempaa ja muistan pakata metsäretkelle lähtevälle päiväkotilaiselle eväshedelmän ja vesipullon mukaan reppuun. Taapero jää mun kanssa kotiin. Käytän nettiä Wilma-sovelluksen käyttämiseen puhelimellla.

Klo 8.50

Leikitään taaperon kanssa jalkapallolla sen aikaa, kun Otto on viemässä lapsia. Tänään on mun työpäivä ja Oton vuoro olla päivän ajan taaperon kanssa, jolla torstait ja perjantait ovat vapaapäiviä.

Klo 9.10

Otto tulee kotiin ja mä siirryn koneelle. Kirjoitan postauksen seuraavalle päivälle ja editoin aiemmin otetut kuvat, jotka sopivat postauksen kuvitukseen. Käytän nettiä siihen, kun kirjoitan postausta blogialustalla.

Klo 11.00

Tsekkaan nopeasti kysymyslistan kuntoon Google docsista päivän haastattelua varten. Lisään muutaman tarkentavan kysymyksen aiheista, jotka mua erityisesti kiinnostaa ja joista haluan jutella. Google Docs toimii nettiselaimessa, joten käytän siihenkin nettiä.

Klo 11.05

Syödään Oton ja taaperon kanssa yhdessä lounasta.

Klo 11.20

Ajomatka haastattelemaan ihanaa erilaista perhettä Espooseen. Matkalla mä meikkaan ja laitan hiukset, kun aikaa on 40 minuuttia. Otto käyttää nettiä puhelimen navigaattoriin. Ja tietty myös meidän musiikit tulee puhelimesta netin kautta auton kaiuttimiin, eikä radiosta. Taapero nukahtaa päiväunille autoon. Haastateltavana on tällä kertaa meidän maailman siistein ystäväperhe ja siksi poikkeuksellisesti Otto ja taapero tulivat mukaan, yleensä hoidan haastattelut aina alkuviikosta ja teen ne yksin.

Klo 12.00

Haastattelu. Ensin haastattelin perhettä n. reilun tunnin verran ja sitten nappasin kuvia. Naputtelin haastattelun suoraan Google Docsiin, johon käytin hotspotia tietokoneella mun puhelimesta, niin ei tarvinnut kysellä netin salasanoja. Mä käytän tosi usein mun puhelimen nettiä myös koneella (aina kun en ole kotona) ja siksi on ihan super tärkeää, että nopean wlanin lisäksi mulla on myös nopea ja luotettava mobiilinetti.

Klo 14.20

Ajomatka keskustaan. Otto heittää mut keskustaan, sillä aikataulu on super tiukka. Vastaan nopeasti muutamaan meiliin puhelimella ja tsekkaan vielä, että meikit on kunnossa. Vaihdan ajomatkalla vaatteet hieman juhlavampiin ja siistimpiin.

Klo 15.00

Ystävien vihkiminen maistraatissa, jossa minä olin toisena todistajana. Ihan mielettömän herkistävää päästä mukaan pieneen ja intiimiin tilaisuuteen, kun ystävä meni naimisiin. Otin samalla muutaman valokuvan tuoreesta avioparista. Varsinaiset hääjuhlat olivat vasta viikonloppuna, joten tässä vaiheessa vihkiminen oli vain nopea juttu, jonka jälkeen lähdettiin eri suuntiin.

Klo 15.30

Metrolla äkkiä kohti kotia ja vaatteita vaihtamaan (taas). Metrossa vastaan vielä muutaman meilin, jotka ovat tulleet sillä aikaa kun olin haastattelemassa ja vihkimisessä. Miten niitä tuleekin niin älyttömästi! Käytin siis jälleen nettiä. Onneksi nykyään netti toimii metrossakin paremmin, muista kuinka vielä muutamia vuosia sitten nettiyhteys katkeili metrossa jatkuvasti ja se oli aivan super ärsyttävää.

Klo 16.00

Vaatteiden vaihto kotona mukavampiin. Otto on hakenut isommat dagiksesta ja koulusta ja laitetaan nopeasti urheiluun sopivat vaatteet lapsille ja Otolle.

Klo 16.30

Kohti Rediä. Automatkalla nopea tsekkaus Redin ruokapaikoista. Meillä oli niin kiire, ettei ehditty laittaa kotona ruokaa, joten piti keksiä minne mennään syömään pika-aikataululla. Päädyttiin kuitenkin siihen, että haetaan välipalaa kaupasta ja syödään kunnon ruoka vasta kiipeilyn jälkeen.

Klo 16.45

Nopeat välipalat kaupasta.

Klo 17.00

Koko perheen voimin kiipeilemään lapsen koulun tapahtuman vuoksi Redin Irti maasta -kiipeilykeskukseen. Mun tehtäväksi tosin muodostui juosta taaperon perässä, jolle kiipeilyvaljaat olivat vielä aivan liian suuret. Hän kuitenkin nautti kun sai olla mukana.

Klo 19.15

Kiipeilemässä oli super hauskaa! Sitten illallista subwaysta koko porukalle.

Klo 19.30

Kotona iltaruoka Subista vihdoinkin ja kamppeet valmiiksi seuraavaa päivää varten, iltapala ja iltatoimet sekä iltasatu.

Klo 20.00

Lapset nukkumaan ajoissa, sillä kiipeily vei kaikilta mehut ihan täysin.

Klo 20.00

Päivän kaupallisen yhteistyöpostauksen julkaisu ja jakaminen koneella sekä puhelimella Instagramissa. Käytän nettiä sekä koneella että puhelimella.

Klo 20.15

Töitä koneella. Kommentteihin vastailua, päivällä otettujen kuvien editointia. Käytän nettiä ainakin kommentteihin vastaamiseen.

Klo 22.00

Leffa Viaplaysta & iltapala yhdessä Oton kanssa. Ihanaa rentoutua hetken aikaa kahdestaan, herkutella meidän iltapalaleivillä ja röhnöttää sohvalla. Käytetään nettiä siihen, että leffa tulee puhelimesta chromecastilla telkkariin.

Klo 00.00

Nukkumaan ja herätys puhelimesta kello 8.00. Päivä paketissa!

Tätä päivän kulkua selatessa sen huomaa, miten jäätävän suuri rooli netillä on mun tavallisessa arkipäivässä. Ilman sitä suurin osa asioista olisi ihan mahdottomia eikä mun ammattia olisi edes olemassa. Se on aika hurja ajatus. Mulle on ihan älyttömän tärkeää, että netti toimii moitteettomasti.

Joitakin vuosia sitten netin katkeaminen saattoi aiheuttaa esimerkiksi sen, että mun jo 90% valmiiksi kirjoittama postaus vaan hävisi kuin tuhka tuuleen kun tallensin sivun. Silloin piti aina varmuuden vuoksi muistaa kopioida teksti toiseen paikkaan ennen, kuin lähti päivittämään sivua tallennuksen yhteydessä. Muuten se saattoi hävitä koska tahansa ja niinkin pääsi joskus käymään. Erityisen pahalta se tuntui silloin, jos oli jo muutenkin väsynyt ja viimein huokaisi helpotuksesta, että sai kaiken valmiiksi. Ja sitten se vaan hävisi, eikä sitä saanut palautettua mitenkään.  Nyt ei tule mieleen, että milloin olisi viimeksi käynyt niin, onneksi.

Instassa kesti ekoina vuosina ikuisuus ladata kuvaa jos sen teki jossain metrossa. Nykyään sitä hetkeä ei ehdi edes huomata kun kuva latautuu. On hassua miettiä miten paljon erilaiset suoratoistopalvelut kuten Spotify, Deezer, Netflix, Viaplay ja HBO Nordic on myös muuttaneet musiikin kuuntelua ja sarjojen ja leffojen katselua. Ei tarvitse enää odottaa sekuntiakaan, että joku alkaisi telkkarista tai soisi sattumalla radiosta. Voi ihan itse valita mitä ja milloin kuuntelee tai katselee.

Netti on netti, ihan sama mistä laitteesta se tulee tai millä laitteella sitä käyttää. Puhelimen netin käyttäminen koneella on mulle ihan yhtä nopeaa kuin normaalin wlaninkin, eikä tarvitse pelätä isojen tiedostojen lataamista tai mitään muutakaan. DNA:lla pidetään ekstrahyvää huolta siitä, että netti toimii ja päivittyy jatkuvasti uusimpien tarpeiden ja teknologioiden mukaan. DNA:n nopeisiin nettiyhteyksiin voi tutustua tarkemmin DNA:n sivuilla.

Mihin kaikkeen te käytätte nettiä päivän aikana? Mitä kaikkea jäisi tekemättä ilman nettiä?


Ensimmäinen kouluvuosi paketissa Otolla

17.05.2019

Mä olen niin ylpeä Otosta, että halkean varmaan. Kun Otto viime elokuussa aloitti opinnot ammattikorkeassa, se oli uutta meille kaikille. Oton syksy yhdistäen kokopäivätyötä ja koulunkäyntiä ja mun syksy yhdistäen kokopäivätyötä ja taaperon kotihoitoa oli eittämättä yksi työntäyteisimmistä ajanjaksoista meidän elämässä. Se oli kuitenkin todella sen arvoista. Tämä kevät taas on ollut mahtavaa työ-, opiskelu- ja vapaa-ajan harmoniaa. Kaikki on tuntunut olevan tasapainossa. On voinut höllätä, on voinut päästää irti siitä kiireen tunteesta ja pysähtyä nauttimaan kaikesta.

Otto ei oikein tiennyt mitä odottaa, kun palasi korkeakoulun penkille seitsemän vuoden tauon jälkeen. Nyt vuoden opiskeltuaan hän voi huokaista helpotuksesta: opiskelu aikuisena perheenisänä on hänelle aivan erilaista kuin se oli silloin seitsemän vuotta sitten. Kyky ottaa vastuuta, keskittymiskyky ja ajanhallinta ovat aivan eri tasolla kuin ne olivat silloin. Toisin sanoen opiskelu on hänelle paljon helpompaa nyt. Ei helppoa, mutta huomattavasti helpompaa.

Ensimmäisenä vuonna Otto on suorittanut jo lähes puolet koko 3,5v tutkinnon opintopisteistä. On siis syytäkin olla hänestä ylpeä. Ja millaisella innostuksella, draivilla ja ammattitaidolla hän on opintojaan suorittanut! Mä olen voinut katsoa vain ihaillen vierestä sitä kunnianhimoa, joka hänestä on löytynyt. Musta on ollut tosi hienoa huomata, miten tämä koulu on avannut Otosta ihan uusia puolia. Hän on innostunut monesta sellaisesta jutusta, jotka mietityttivät häntä opinnoissa etukäteen ja hän on löytänyt vahvuuksia juuri niissä asioissa, jotka häntä kiinnostivat. Tiedän, että opiskelu on ollut hänelle todella palkitsevaa.

Oton menestys opinnoissa on inspiroinut myös mua tosi paljon ja sytyttänyt sen palon, että mäkin haluan kouluun. Toisaalta, se on myös entisestään vahvistanut sitä tunnetta, että haluan ajoittaa sen oikein. Haluan ajoittaa sen aikaan, jolloin pystyn rauhassa keskittymään opintoihin, yhtä rauhassa kuin Otto on nyt pystynyt. Ja haluan ajoittaa sen aikaan, jolloin taloudellinen paine ei lepää mun harteilla, vaan pystyn heittäytymään 100% siihen kouluun ja miettimään työjuttuja vasta sitten, jos aikaa ja energiaa niiden jälkeen vielä on.

Mua naurattaa tämä: täällä me vaan mietitään perusteellisesti oikeaa ajoitusta opiskelulle (tai toiselle opiskelulle), mutta vanhemmiksi ryhdyttiin silloin kun niin vaan kävi siinä iässä, missä muut yleensä lähtevät opiskelemaan. Meillä taitaa olla nyt mun opiskeluhaaveiden kanssa vähän samat pohdinnat, kun ”niillä muilla” taas on nyt tai alkaa kohta olla lapsihaaveiden kanssa. (huom. en tarkoita kirjaimellisesti kaikkia ihmisiä, mulle on enemmän kuin ok jos ei halua lapsia ikinä eikä se kuulu mulle) Milloin olisi hyvä hetki, mitä se merkitsee taloudellisesti, jääkö meille ollenkaan yhteistä aikaa? Onko musta siihen, olenko riittävän hyvä? Hyvä puoli on se, että opiskelun ajoittaminen on sentään vähän paremmin omassa hallinnassa kuin lasten saannin ajoittaminen, vaikka ei sekään tietty ole kiveen hakattua, että kouluun pääsee silloin kun sinne hakee.

No, tämä ei ole juuri nyt niin ajankohtaista vielä ja meillä on mahdollisuus katsella, että mihin suuntaan se elämä vie tämän ja ensi vuoden aikana tai vaikka seuraavan 10v aikana. Opiskelemaan kun voi lähteä missä iässä tahansa, eikä tarvitse olla huolissaan siitä, että opiskeluhedelmällisyys laskee. Naurattaa vaan tämä meidän täysin käänteinen järjestys tehdä asiat. Vaikka ollaan tehty kaikki väärässä järjestyksessä, niin kaikki on onneksi järjestynyt ihan mukavasti. Ollaan siitä älyttömän kiitollisia.

Otolla opinnot jatkuvat kesälläkin, mutta paljon kevyemmin mitä tämän ekan lukuvuoden aikana. Päästään siis nauttimaan kunnolla kesästä ja lapset saavat pitkän kesäloman tänäkin vuonna. Mä ajattelin tänäkin kesänä jossain vaiheessa pitää viikon loman, mutta en ole vielä päättänyt sen ajankohtaa. Katsellaan sitten, että mitä kesällä tapahtuu. Halusin vaan jakaa, miten ylpeä olen Otosta, koska oikeasti todella olen. Mun mielestä on mahtavaa, miten luontevasti koulu on tullut osaksi Oton elämää niin pitkän tauon jälkeen ja miten hienosti hän on kaiken hoitanut. Nyt otetaan kesä rennommin ja syksyllä sitten taas täysillä opintojen kimppuun.

Me ollaan vietetty tämä ilta terassilla grillaillen meidän perheen ja esikoisen kummisedän voimin ja tämä mieletön auringonpaiste ja lämpö on kyllä aika perfect tapa aloittaa tämä viikonloppu ja pikkuhiljaa K E S Ä. Kesä on oikeesti täällä, IIK!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Ruokaostokset kesällä & grillattu siika

16.05.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Food Market Herkun kanssa.

En tiedä teistä, mutta musta ainakin tuntuu, että meillä on aivan erilainen ruokavalio kesällä kuin talvella. Jotenkin n. 6448939 kertaa yksinkertaisempi. Talvella käytetään hirveästi mausteita ja tehdään sellaista melko tuhtia ruokaa. Toki syödään kasviksia paljon, mutta tehdään usein erilaisia patoja, pastoja ja muita ei-niin-keveitä ruokia. Kesällä taas meillä on aina kokatessa grilli kuumana  ja tehdään tosi simppeliä ruokaa. Grillattua protskua ja vihanneksia, vähän uusia pottuja kaveriksi ja avot. Usein tehdään myös ruokaa, jota ei tarvitse kuumentaa ollenkaan. Salaatteja ja muita kevyitä ratkaisuja. Etenkin viimevuotinen uskomaton hellekesä oli sellainen, että ei todella olisi tehnyt mieli mitään tuhtia pataa, saati sitten pitää uunia päällä jotain viittä tuntia. Syötiin tosi paljon kylmiä salaatteja grilliruuan lisäksi.

Me myös aina kesäaikaan reissaillaan aika paljon ja tehdään ex tempore kaikkea, kun lapset ovat lomalla, eikä ole aikatauluja. Kesällä meidän ruokaostosten tekeminen on siksi aivan erilaista kuin talvella. Talvella käydään yleensä se kerta viikkoon isosti kaupassa ja suunnitellaan viikon ostokset ja ateriat, joita sitten täydennellään kerran tai kaksi. Kesällä se menee aina lähes väistämättä siihen, että käydään melkein joka päivä kaupassa ja ostetaan aina vaan sille päivälle jotain + jäätelöä. Ihan vaan juuri siksi, että jos me ostettaisi viikon ostokset kerralla, tulisi aivan järjetön määrä hävikkiä, koska luultavasti puolet siitä viikosta syötäisiin kuitenkin ulkona/kaverilla/noutoruokaa.

Kesällä yritänkin enemmän hyödyntää esim. kauppojen -30% tarroilla varustettuja tuotteita, kun ne käytetään kuitenkin heti. Viikon ruokaostoksia tehdessä yritän aina katsoa mahdollisimman pitkälle päivämäärän, mutta joka päivä käydessä taas voi hyvin napata samana tai seuraavana päivänä vanhaksi menevän tuotteen. Food Market Herkussa päiväystuotteet on brändätty ihanilla vihreillä zero waste -sydänlapuilla niiden perus oranssien lappujen sijaan ja mä oikein aina etsin niitä. Niistä tulee hyvä fiilis siitä, että auttaa vähentämään ruokahävikkiä.

Kauppalehden ostoskorivertailun mukaan Food Market Herkun ruokakorin hinta on muuten laskenut 7% vuoden takaisesta. Se on aika iso muutos! Ja olen sen muutoksen kyllä itsekin huomannut, osittain myös sen takia tulee nykyisin vieläkin useammin valittua Food Market Herkku meidän ostospaikaksi kuin ennen. Viihtyvyyden, S-bonusten (jotka menevät suoraan rahastoon) ja loistavan valikoiman lisäksi hinnallakin on mulle merkitystä. En halua ehdoin tahdoin maksaa älyttömän paljoa asiasta, jonka saisi edullisemminkin. Food Market Herkussa mun mielestä kohtaavat hinta ja laatu. Siellä monia super laadukkaita ja herkullisia juttuja, kuten uuni-/pannuvalmiita meal prepsejä saa todella edullisesti. Herkusta löytää nyt myös arjen suosikkituotteita edullisesti ja ne on merkitty oransseilla ”katso hintaa!” -hyllynreunaetiketeillä.

Näin kesäajan lähestyessä me hyödynnetään aika paljon Herkun palvelutiskejä. Parhaat grillattavat saa juuri sieltä. Mä uskaltauduin esimerkiksi ekaa kertaa nyt grillaamaan siikaa ja vielä niin, että söin siikafileen nahkoineen päivineen. En kuuna päivänä olisi uskaltanut tehdä niin, jos olisin lähtenyt kokonaisesta kalasta liikkeelle. Nyt kysyin tiskiltä neuvoa ja sain hyvät neuvot, miten saan paistettua täydelliset siikafileet grillissä. Tämän postauksen tiskistä ostettu siika oli muuten päiväystuote ja kahdelle reilun kokoiselle siikafileelle jäi hintaa vain n. 10€. Kaikkein tuoreimman kalan lisäksi tiskistä voi tehdä siis myös edullisia löytöjä, jos hyödyntää pian vanhaksi menevää kalaa.

Herkusta saa ruodottomat kalafileet, jotta tällainen ei-niin-lahjakas kalan käsittelijäkin saa hyvät grilliherkut tehtyä. Toki sieltä löytyy myös kokonaista kalaa taitavammille. Jos haluaa päästä oikein helpolla, niin voi napata Mealsin puolelta vielä valmiin salaatin kalalle kaveriksi, vaihtoehtoja piisaa. Me käytiin ostamassa Herkusta salaatit myös taannoisiin polttareihin ja ne olivat menestys.

Me tosiaan grillaillaan kesällä paljon ja tehdään niin burgereita, vihannesnyyttejä kuin kalaakin. Kesällä mä haluan pitää ruokaohjeet lyhyenä, mutta maut kohdallaan. Tästä alta löydätte ehkä mun blogihistorian lyhyimmän pääruuan ohjeen, joka on helppo, nopea ja älyttömän herkullinen, eli kaikkea mitä kesäruuan pitääkin olla!

Maailman helpoin & nopein kesän arkiruoka: grillattu siika & uudet perunat voikastikkeella (4:lle)

2 siikafileetä

laadukasta sormisuolaa

mustapippuria

1kg uusia perunoita

3 kevätsipulia varsineen

120g voita

Keitä uudet perunat suolalla maustetussa vedessä n. 15-20min ajan. Pilko sipulit ja kuullota kattilassa pienessä voitilkassa. Lisää loppu voi, tilkka vettä tai maitoa sekä suolaa ja pippuria ja keitä kasaan. Voitele siikafileet kevyesti sulatetulla voilla ja mausta suolalla ja pippurilla. Grillaa siikafileet grillissä nahkapuoli alaspäin. Älä käännä fileetä, niin saat rapean nahan. Tarjoile siika perunoiden ja voikastikkeen, sekä tuoresalaatin kanssa.

Tilauspalvelusta ruuat kevään juhliin

Kesän juhlia ajatellen hyvä vaihtoehto on Food Market Herkun tilauspalvelu. Sieltä voi tilata kätevästi kaikki ruuat kevään tai kesän juhliin (tai arkeen), jos haluaa päästä mahdollisimman helpolla, mutta tarjota silti super hyvää ruokaa. Ruuat voi tilata joko kotiinkuljetuksella tai noutaa itse. Juhlatilauksia voi tehdä tämän kevään ylppäreihin ja muihin vielä 26.5. asti TÄÄLLÄ.

PS: Keskustan Herkun Bistron sunnuntaibrunssi on katettu vielä tänä sunnuntaina 19.5.! Brunssin hinta on Helsingin brunsseista todella kohtuullinen 19,90 ja siellä on tarjolla upea seisova pöytä, jossa on laajasti kylmiä herkkuja ja niiden kaveriksi saa valita itse ihanista vaihtoehdoista lämpimän pääruuan. Ootteko käyneet jo kokeilemassa?


Kuka on aito?

15.05.2019

Somemaailmassa puhutaan paljon aitoudesta. On ihmisiä, jotka julistavat olevansa aitoja. On ihmisiä, jotka kaipaavat kiiltokuvan keskeltä aitoutta. On ihmisiä, jotka määrittelevät kuka ja millainen ihminen voi olla aito. Kun joku kertoo parisuhdeongelmista tai siitä, kuinka joskus vihaa omaa lastaan, kiitellään aitoudesta. Kun kerrotaan rakkaudesta tai jaetaan harkittuja ja editoituja kuvia, syytellään sen puutteesta. Aitouden määrittelemiseen liittyy hyvin vahvasti nykyisin vastakkainasettelu. Usein keskustelussa korostuu vain tietynlainen tyyli olla aito ja kaikki muu koetaan epäaitona.

Mutta kuka oikeastaan on aito?

Mun mielestä on hieman kummallinen ilmiö, että tuntemattomat ihmiset voivat määritellä kuka on aito ja kuka ei. Ja ylipäätään se tarve määritellä jonkun ihmisen aitous tuntuu mun mielestä hämmentävältä. Mä itse ajattelin aina ennen aitoudesta sillä tavalla, että jos joku on oikeasti aito oma itsensä, se näkyy kyllä. Että ei tarvitse erikseen julistaa tai alleviivata olevansa aito, vaan ihmiset kyllä huomaavat silloin kun puhuu tai kirjoittaa vilpittömästi suoraan sydämestä, oli kyseessä mikä tahansa aihe tai asia. Mutta eivät kaikki sitä huomaa. Ilmeisesti se ei vaan näy joillekin, jotka ovat muodostaneet jo oman mielipiteensä.

Siksi olen jo kauan sitten lakannut miettimästä olenko jonkun mielestä aito vai en. Tärkeintä mulle on se, että minä itse ja ne ihmiset ketkä mut tuntevat, tietävät kuka ja millainen olen. Olen jo aikoja sitten huomannut, että tein somessa sitten niin tai näin, se on aina jollekin väärin. Siksi teen juuri niin, kuin musta itsestä tuntuu oikealta. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, eikä tarvitsekaan. Mulle aitous on sitä, että olen rehellinen itselleni. En tee mitään, minkä takana en voisi seisoa, enkä sano mitään mikä ei ole totta. Se, mitä joku muu on siitä sitten mieltä, ei enää ole mun käsissä. Se on hänen totuutensa minusta, ei se, kuka minä oikeasti olen. Tämän ymmärtäminen on ollut tosi helpottavaa ja vapauttavaa. Se on tehnyt mut paljon rohkeammaksi sen kanssa mitä uskallan sanoa tai tehdä.

Mun tyyli on alusta asti ollut täällä blogissa ja muissa kanavissa ihan samanlainen, koska sellainen mä olen. Olen aina nostanut esiin pääosin niitä hyviä ja ihania asioita arjessa ja elämässä, vaikka olen kertonut myös isättömyydestä, masentuneen vanhemman lapsena kasvamisesta, läheisen kuolemasta ja migreenin kanssa elämisestä. Olen jakanut täällä ilon ja onnen lisäksi aika monta isoa ja surullista asiaa mun historiasta ja nykyhetkestä. Kerron ikävistä asioista silloin, kun ne vaikuttavat  tai ovat vaikuttaneet merkittävästi mun elämään ja fiiliksiin, koska haluan. Se, että en olisi kertonut ollenkaan näistä asioista, ei kuitenkaan tekisi musta epäaitoa. Se tarkoittaisi vain, että olen halunnut rajata sen osan itsestäni pois somesta. Ja minulla olisi siihen ihan täysi oikeus.

Mainitsen arjen hankalista sattumuksista silloin kun sellaisia tapahtuu siinä määrin, että ne jäävät mieleen. Oksennustauti tai haava sarveiskalvolla ovat sellaisia, jotka saattavat jo tehdä päivästä tai viikosta kokonaisuudessaan niin epämukavan, että saatan asiasta mainita. Kiukuttelu yhtenä aamuna vaatteita pukiessa taas ei – sellaiset unohtuvat multa heti. Sellainen mä vaan olen ihmisenä, en kiinnitä sen suurempaa huomiota arjen pieniin ikävämpiin hetkiin. En silti koskaan väitä etteikö niitäkin joskus olisi.

Mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa tai epäaitoa, jos arjessa mieleen nousevat ne ikävät asiat tai haluaa puhua niistä enemmän kuin positiivisista asioista. Joidenkin elämässä myös tapahtuu oikeasti paljon enemmän ikäviä asioita kuin toisten, mikä on tosi harmillista. Luonnollisesti niillä asioilla voi silloin olla suurempi rooli elämässä ja niistä voi haluta puhua enemmän. Ikävistä kokemuksista puhuminen voi olla todella voimaannuttavaa ja arvokasta sekä itselle että muille. Siksi on tärkeää puhua ikävistä asioista, silloin kun itse niin haluaa. Me kaikki koetaan tapahtumia omalla tavallamme ja meillä jokaisella on oma tapa tarkastella elämää. Jokaisella on vapaus kertoa omasta elämästään mitä ja miten itse haluaa.

Aitouden ja negatiivisista asioista kertomisen vastapuolella ei kuitenkaan ole positiivisten asioiden feikkaaminen tai negatiivisista asioista systemaattisesti kertomatta jättäminen ja epäaitous. Niin väittäminen on mun mielestä ikävää ja väärin. Ihan yhtä aitoa ja totta voi olla iloisista ja hyvistä asioista ja hetkistä kertominen. Eikä niistä kirjoittaminen välttämättä tarkoita, että on jättänyt vaan pois ne ikävät asiat.

Ihmisillä tuntuu joskus olevan sisäsyntyinen tarve mustavalkoiseen ajatteluun ja vastakkainasetteluun. Harvoin asiat kuitenkaan ovat mustavalkoisia tai selkeästi niin tai näin. Somessa ei myöskään koskaan ole kenenkään ihmisen koko elämä. Siksi mun mielestä on turhaa määritellä jonkun toisen ihmisen aitoutta varsinkaan sosiaalisen median perusteella. Ennemmin kannattaa keskittyä siihen, onko itse itselleen aito. Oman elämän kannalta sillä on paljon enemmän merkitystä.

Joskus nuorempana mietin kerran, että olisi mahtavaa, kun ihmiset voisivat tulla vaikka viikoksi kärpäseksi meidän kattoon katsomaan, millaista se meidän arki ja elämä on. Halusin todistaa, että se oikeasti on sellaista kuin kerron. Silloin mua häiritsi tosi paljon se, jos joku ei uskonut mua. Nykyään mulla ei ole tarvetta todistella kenellekään mitään, jos joku ei usko niin sitten hän ei usko. Ja siinä se.

Mitä te ajattelette aitoudesta? Miksi uskotte, että aitous on yleisesti noussut niin suureksi keskustelunaiheeksi viime vuosina?


Kevätjuhlamekot lapsille

14.05.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Kevätjuhlat ovat jo ihan nurkan takana ja tämä kevät on meille tosi tunteellinen niiden suhteen. Yksi juhlii koulun ensimmäistä kevätjuhlaa, yhdellä on dagiksen viimeinen kevätjuhla ja yhdellä elämänsä ensimmäinen kevätjuhla. Voisin siis ennustaa, että ainakin minä tulen kyynelehtimään tänä keväänä ”hieman”. Kevätjuhlien lisäksi meillä on tänä keväänä myös kahdet valmistujaiset, yhdet ylioppilasjuhlat ja häät, eli juhlia riittää vierailtavaksi lasten kanssa.

Kaikki tuntuvat kasvaneen talven aikana aivan älyttömän määrän pituutta ja kaapissa oli kyllä etenkin esikoisella ja kuopuksella juhlamekon mentävä aukko. Keskimmäisellä on kyllä vielä sopivia mekkoja kesäksi esikoiselta perittynä, mutta hän halusi dagiksen viimeiseen kevätjuhlaan valita aivan itse mekon, joka on vain hänen omansa. Ja mun mielestä se on täysin fine. Oman tyylin ilmaiseminen voi olla tosi tärkeää ja mä haluan tukea sitä parhaani mukaan.

Me suunnattiin lasten kanssa tämän kaupallisen yhteistyön merkeissä Itiksen Polarn O. Pyretiin, jossa ihanat myyjät auttoivat lapsia valitsemaan itselleen mieluisat kevätjuhlamekot. Isommat sovittelivat ja valitsivat aivan innoissaan ja pienimmäinen keskittyi leikkimään puisella junaradalla. Hän myös sivusilmällä vilkuili äitiä leikkien lomasta ja aina kun lähestyin jonkun mekon kanssa kysyäkseni hänen mielipidettään, hän ilmoitti jo kaukaa, että ”EN TYKKÄÄ TOSTA MEKOSTA!”. Ei ole kyllä epäilystäkään etteikö meillä asuisi tällä hetkellä kaksivuotias täällä, haha. Isosiskon mekon nähtyään hän kuitenkin onneksi ihastui siihen ja valitsi itse itselleen samanlaisen. Onni, että se ei haitannut siskoa, vaan päin vastoin. Molemmat olivat innoissaan samanlaisista mekoista.

Polarn O. Pyretissä on tosi laaja ja kaunis valikoima mekkoja kesään niin juhlaan kuin arkeenkin. En tiedä muiden lapsista, mutta ainakin meidän lapsille PO.Pin monissa mekoissa oleva pyörähtävä kellohelma on se ”the juttu”. He ihastuvat aina siihen. Jos on siis kellohelmaa tarjolla, niin se on aika varma nakki, että kellohelmaa myös lähtee mukaan. Niin kävi tälläkin kertaa. Esikoinen valitsi itselleen koululaismallistosta aivan hurmaavan vaaleansinisen luomupuuvillaisen kellohelmaisen mekon. Mekossa on ihan mielettömän kaunis hieman avoin selkäosa ja pienet röyhelöt yläosassa. Helma pyörähtää upeasti.

6v valitsi saman mallisen mekon, mutta BCI-sertifioidusta puuvillasta ja valkoisella reikäbrodeeratulla kukkakuviolla. Tuo selkäosa on niin uskomattoman kaunis näissä mekoissa, voisin ottaa itselleni samanlaisen. Meidän taapero ihastui tosiaan samaan valkoiseen mekkoon, joka sopi hänellekin kuin nenä päähän. Ihanaa valkoista mekkoa löytyy koossa 86-116 ja vaaleansinistä mekkoa koosta 122 alkaen.

Valkattiin myös mekkoon sopivat valkoiset kauniit pitsisukkahousut, kun nuo ilmat ovat olleet niin ailahtelevaiset. Näitä kuvia otettaessa oli lämmintä, eikä tuullut, mutta on kyllä hyvä olla ne sukkahousut varalta. Isommat tytöt valitsivat hiuksiin vielä kauniit raidalliset vaaleansiniset hiuspannat, mutta taapero ei sellaista halunnut. Hän halusi ponnarin ja meiltä löytyi onneksi kotoa väreihin sopiva rusettipinni hänellekin.

MEKOT TARJOUKSESSA 15.5. alkaen:

Huomisesta 15.5. alkaen Polarn O. Pyreteissä (myymälöissä ja verkossa) on kaikki mekot 20% alennuksessa seuraavien kahden viikon ajan, joten nyt on super hyvä hetki täydentää mekkovarastoa. Tarjoukseen kuuluvat niin arkimekot kuin nämä juhlavat ihanuudetkin. Tästä pääset suoraan mekkovalikoimaan!

Juhlitaanko teillä tänä keväänä kevätjuhlia tai muita ihania keväisiä juhlia? Joko on vaatteet valittuna?