Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Erisanin kanssa.

Joulukuussa tulee vuosi siitä, kun luovuin viimeisistäkin hajusteellisista kosmetiikkatuotteista pakon edessä. Sillä on ollut ratkaiseva merkitys mun migreenin kannalta, eikä hajustettuihin tuotteisiin enää ole paluuta. Alkuun mulla oli tosi paljon sopeutumista siihen, että kaikki piti vaihtaa. Välillä tuntui, että en vaan löydä sopivia korvaajia ihan niille käytetyimmillekään perustuotteille.

Monet tuotteet olivat myös hajusteettomana kalliimpia, kuin hajusteelliset vaihtoehdot. Yksi tällaisista tuotteista, joka oli pakko vaihtaa markettituotteesta kampaamotuotteeseen, oli kuivashampoo, koska hajusteetonta kuivashampoota ei vaan löytynyt. Käytän kuivashampoota niin runsaasti, että tämä vaihdos tuli myös aika kalliiksi. On eri asia ostaa neljän euron pullo kerran kuussa (tai useammin) kuin 20 tai 25 euron pullo kerran kuussa. Harva haluaisi käyttää kuivashampooseen esim 300 euroa vuodessa.

Mulle kuivashampoo on arjen pelastaja. Mun tukka menee likaisen näköiseksi nopeasti, ihan jo yhdessä päivässä ja lisäksi se on sellaista ohutta hiuslaatua joka lässähtää hetkessä. Näin on ollut aina siitä asti kun hiukset alkoivat teini-iässä rasvoittumaan.

Käytän kuivashampoota niin tuuheuttamaan kuin raikastamaankin. Pesen hiukset joka toinen päivä ja kuivashampoota tulee käytettyä siis ainakin niinä pesujen välipäivinä, mutta myös aina kun teen kampauksia tai laittamalla laitan tukkaa. Sitä siis kuluu paljon ja usein. Kuivashampoo säästää mun aikaa ja myös hiuksia. Kun suihkuttelee kuivashampoota hiusten juuriin, ei tarvitse myöskään tupeerata saadakseen tuuheutta. Olenkin kaivannut markkinoille hyvää hajusteetonta kuivashampoota, joka löytyisi ihan lähikaupasta.

Yksi ensimmäisiä tuoksuttomia tuotteita, joita viime keväänä ostin hiuksille marketista, oli Erisanin hajusteeton joustava hiuslakka. Siitä tuli mun lemppari, koska se ei tehnyt hiuksiin sellaista kypäräfiilistä, vaan antoi joustavaa tukea niin hiusten laittamiseen kuin viimeistelyynkin. Vuosien varrella monia eri hiuslakkoja testanneena siitä tuli heti yksi mun suosikeista, eikä maltillinen hintakaan todellakaan haitannut. Nyt sille on tullut vielä mahtavampi kaveri: Erisan hajusteeton kuivashampoo.

Mun toiveisiin on vastattu! Erisanin uusi hajusteeton kuivashampoo on päivittäistavarakauppojen ensimmäinen hajusteeton kuivashampoo, jolla on Allergia-, Iho- ja Astmaliiton myöntämä allergiatunnus. Se antaa hiuksille rakennetta juuri niinkuin toivonkin, mutta ei jätä hiuksia tahmaisen tuntuiseksi. Tuote sopii myös tummille hiuksille, mikä on tosi hyvä. Vaikka mulla on pääosin vaalea tukka, mun juurikasvu on ruskeaa ja se puskee esiin nopeasti. Erisan hajusteeton kuivashampoo ei sisällä hajusteita, väriaineita tai silikoneja. Erisanin kuivashampoo on todella hyvä ja pärjää ihan 6-0 myös tuoksullisille kilpailijoille ainakin mun kokemuksella. Se raikastaa mun tukan, eikä jää mähmäistä tuntumaa tai jauheista lookia.

Erisan hajusteetonta kuivashampoota kuuluu ravistaa kunnolla ja sitten suihkuttaa tukkaan n. 15cm etäisyydeltä. Jos hiukset haluaa raikastaa, tuotetta suihkutetaan kuivien hiusten tyveen. Jos haluaa tehdä kampauspohjan, kuivashampoota voi suihkia enemmän koko hiusten pituudelta. Sitten annetaan kuivahtaa hetki ja muotoillaan. Tosi helppoa. Just sellainen arjen hyvä keino, jollaiselle mulla on käyttöä, kun ei ole aikaa laittaa hiuksia kovin pitkään vaan pitää saada nopeasti siisti look. Mä käytän mun hiuksissa klipsipidennyksiä ja kuivashampoo auttaa myös tekemään tukasta vähän karheamman, jotta klipsit pysyy paremmin kiinni eikä liu’u pois itsekseen.

Mulle kuivashampoo on yksi tärkeimmistä kosmetiikkajutuista, koska mua ei ole siunattu tuuhealla ja itsekseen pitkään puhtaana näköisenä pysyvällä kuontalolla. Se sopii niin äitinutturan raikastamiseen kuin hienompiikin juhlakampauksiin. Olen tosi iloinen, että nyt löydän kuivashampoota samalla kun käyn kauppareissulla ja siihen menee paljon vähemmän rahaakin. Erisan hajusteentonta kuivashampoota saa esimerkiksi S- ja K-ryhmien kaupoista, Stockmannilta ja Sokokselta. Kuivashampoota myydään kahdessa eri pakkauskoossa: 250ml sekä käsilaukkukoko 100ml, jota on myynnissä vain S-ryhmän kaupoissa.

Erisanin hajusteettomaan kuivashampooseen ja sen uuteen raikkaaseen pakkausdesigniin voi käydä tutustumassa Erisanin sivuilla. Kannattaa myös osallistua Erisanin Facebook-sivulla kilpailuun, jossa arvotaan 3 hiustenmuotoilu -palkintokassia, jotka sisältävät Erisan kuivashampoon (250 ml), Erisan Extra Strong -hiuslakan (250 m) ja Erisan muotovaahdon (200 ml). Kilpailuaika on 10-17.10.2019.

Ihan mieletöntä, että hajusteettomien tuotteiden valikoima laajenee jatkuvasti ja tästä muutoksesta tulee mullekin koko ajan helpompi ja helpompi. Hajustettomuus on parantanut mun elämänlaatua migreenistä kärsivänä todella paljon, koska migreenikohtaukset ovat hajusteettomuuden myötä vähentyneet radikaalisti.

Käytättekö te kuivashampoota arjessa? Löytyykö muita hajusteettomien tuotteiden suosijoita? 

Kuten aiemmin kirjoitinkin, mulla oli tälle talvelle ostoslistalla uusi villakangastakki, tarkemmin sanoen camel coat. Mulla ei ole ollut kunnollista villakangastakkia sitten teinivuosien, jolloin ostin viimeksi sellaisen villakangastakin, joka kesti monta vuotta. Lopulta luovuin siitä ehkä viitisen vuotta sitten. Silloin vaatteiden eteenpäin laittaminen oli mulle pikkujuttu, enkä miettinyt sen tarkemmin, että voisiko vaatetta sen sijaan vielä huoltaa tai jatkojalostaa. Takki oli ihan kelpo takki silloinkin ja olisin voinut sitä käyttää edelleen, jos en olisi luopunut siitä.

Sen villakangastakin jälkeen mulla olleet ”villakangastakin näköiset” takit ovat olleet niin huonolaatuisia, että hävettää edes myöntää. Sellaisia 100% polyesterisia lirpakkeita, jotka eivät ole lämmittäneet, mutta ovat hiostaneet ja ovat hajonneet jo ekan talven aikana. Pari niistä sain ja yhden taisin myös vuonna 2015 ostaa. Sanomattakin on varmaan selvää, että ne eivät kestäneet. Vuorikankaat repesivät ylhäältä alas, puolet napeista tippui hukkaan, vetoketjut lakkasivat toimimasta tai pinta nyppyyntyi pahasti. En ole ostanut tai saanut sellaisia tai minkään muunkaanlaisia villakangastakkeja vuoden 2015 jälkeen ja takkikaapissa on ollut aukko tyylikkäälle ja ajattomalle takille, jota voisi pitää siistimmissä tilaisuuksissa.

Rakastan mun makuupussitakkia, jolla pyörähtää nyt kolmas talvi käyntiin, mutta se ei varsinaisesti ole se itsenäisyyspäivän juhlien go-to, eikä liioin se valinta, joka puetaan päälle pieneen fine dining -ravintolaan, josta mun takki yksin veisi 1/10 pinta-alasta. Se on täydellinen kaikkeen ulkona liikkumiseen ja puistossa seisoskeluun myös, mutta ei mihinkään hienompiin tilaisuuksiin. Se on myös tosi painava, eli kaupungilla liikkumisessa se on tuskastuttavan kuuma ja ahdistava. Se päällä ei kertakaikkiaan voi olla. Kaipasin kevyttä, siistiä takkia joka olisi designiltaan ajaton.

Olen kiertänyt syksyn aikana second hand -myymälöitä ja kirppiksiä juuri sellainen kamelin värinen pelkistetty takki mielessäni ja selannut myös nettikirppiksiä. En ole löytänyt ollenkaan sitä väriä tai mallia mitä olen toivonut, ja nekin jotka ovat olleet edes etäisesti toivomaani mallia muistuttavia, ovat olleet täysin liian isoja, huonoa materiaalia ja/tai liian huonokuntoisia. Yhden juuri täydellisen takin bongasin FB-kirppiksellä, mutta sekin oli ehtinyt jo mennä ja perässä oli sen lisäksi jo seitsemän ”jono” -kommenttia. En siis ainakaan aio syytellä itseäni yrityksen puutteesta. Yritin löytää takin käytettynä ensin ja aloitin hyvissä ajoin. En jättänyt viime tippaan ja sitten heti luovuttanut kun ei löydy.

Olin niin kovasti päättänyt löytää takin käytettynä, että mua harmitti kyllä kun ei löytynyt. Harkitsin paria ”ihan kivaa” käytettyä takkia, jotka eivät kuitenkaan olleet ihan sitä mitä halusin. Tai joihin ihastuin täysillä, mutta jotka edustivat enemmän yhden tai kahden talven trendiä kuin pitkäikäistä valintaa. Totesin, että haluan ennemmin ostaa juuri sen takin, jollaista olen jo pitkään miettinyt, koska sille mulla on varmasti käyttöä, enkä kyllästy siihen kun muoti vaihtuu, koska se on tyyliltään sellainen, joka näyttää hyvältä joka vuosi.

Yksi päivä kiertelin äidin kanssa kauppoja ja löysin sellaisen takin, joka oli materiaaliltaan italialaista villasekoitetta (75% villaa), väriltään ihana vaalea kameli ja malliltaan täydellinen. Jätin takin silloin vielä kauppaan, koska halusin vielä harkita ostosta rauhassa. Eilen oltiin Oton kanssa kaupoilla katsomassa hänelle villakangastakkia ja samalla näin uudelleen sen saman takin, johon olin jo kerran tykästynyt. Sovitin sitä ja rakastuin. Se oli kevyt ja juuri sellainen, jonka halusin. Ostin sen.

Takki löytyi Zarasta. Sen kangas on italialaisen Mantecon valmistama ja googlasin tämän Mantecon ja heidän vastuullisuusraporttinsa vielä ennen ostopäätöksen tekemistä. Tulin siihen tulokseen, että ostan takin. Kankaan valmistusprosessi on jäljitettävissä aina lammasfarmille asti ja se on valmistettu turvallisesti ilman haitallisia kemikaaleja. Manteco myös velvoittaa asiakasyrityksiään noudattamaan omia vastuullisuusvaatimuksiaan valmistusprosessin kaikissa vaiheissa. Takki ei todellakaan ole täydellinen ostos enkä minä tee ihmisenä pelkästään täydellisiä vaate- tai muitakaan ostoksia. Mutta se on harkittu ostos, jonka tarkoituksena on kestää aikaa ja käyttöä. Uskon, että mulle olisi tullut parempi fiilis takista, jos olisin löytänyt sen käytettynä. Mutta koska en löytänyt, aion nyt nauttia tästä takista, jonka lopulta ostin.

Takki ZARA | Neule ZARA | Housut Bubbleroom | Kengät H&M | Laukku Gucci 

Takki on malliltaan melko suora ja se sopii hyvin niin mekkojen kanssa kuin housupuvun päällekin. Tänä syksynä näitä perusmallisia villakangastakkeja on näkynyt älyttömän paljon yhdistettynä rennosti ihan vaan huppariin ja farkkuihin ja sitäkin ajattelin kokeilla. Tykkään siitä, miten tällainen ajaton malli uudistuu joka vuosi, kun sen voi yhdistellä milloin mihinkin.

Takille kaivoin varastosta kaveriksi vanhat kengät, jotka olen ostanut jo vuonna 2013 H&M:ltä. Mustat platform-nilkkurit, joiden korkea korko ei tunnu niin korkealta platformin ansiosta. Tämän tyylisiä kenkiä on näkynyt taas paljon kaupoissa ja olenkin iloinen, että olen säästänyt nämä kaikkien näiden vuosien ajan, vaikka en nyt muutamaan talveen ole käyttänytkään. Nyt ne ovat taas ajankohtaiset. Kengät ovat olleet aikanaan hyvinkin ahkerassa käytössä ja kestäneet sitä mielestäni hyvin.

Mulla on joitakin sellaisia kenkiä ja vaatekappaleita, joita säästän pitkiäkin aikoja vaikka en käyttäisikään. Olen tehnyt niitä oman postauksenkin nimeltä Vaatekaapin aarteet ja edelleen olen sitä mieltä, että joitakin juttuja kannattaa säilöä.

Tykkäättekö te villakangastakeista? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Muutama viikko sitten kirjoitin asioista, jotka omalla kohdallani ovat vaikuttaneet mun ruokasuhteeseen ja jotka ohjasivat ennen valintojani ruokakaupassa. Kirjoitin teinivuosistani ja niistä ajoista, kun hinta oli tärkein vaikuttava tekijä ruokaostoksille. Nykyään olen siitä onnekkaassa asemassa, että pystyn tekemään ruokaostoksia myös muilla perusteilla, kuin pelkästään hintalappuja tuijottamalla. Tänään ajattelin tehdä katsausta siihen, mitä meidän kauppakassista löytyy ihan tavallisena arkipäivänä ja miksi.

Näissä kuvissa on esillä meidän tavalliset täydennys-ruokaostokset keskeltä viikkoa. Ne eivät ole koko viikoksi, vaan muutamaksi päiväksi, kaveriksi sellaisille jutuille, joita kotoa jo löytyy. Tässä on kuitenkin esillä paljon sellaisia juttuja, joita me käytetään säännöllisesti ja ostetaan usein ja siksi tämä oli mun mielestä hyvä esimerkkikassi tähän postaukseen. Etenen tuotteiden kanssa samassa järjestyksessä kuin meidän lähi- K-Supermarketin pohjapiirros menee.

Hevi-osastolla mun ostoskäyttäytymistä ohjaa eniten satokausiajattelu. Pyrin ostamaan niitä hedelmiä, vihanneksia ja marjoja, jotka kulloinkin ovat parhaimmillaan. Suosin ehdottomasti kotimaista ja lähellä tuotettua tällä osastolla, mutta ostan myös joskus ulkomaisia satokaudelle ajankohtaisia vihanneksia ja hedelmiä, joita ei Suomesta välttämättä saa, kuten vaikkapa talvella persimoneja ja klementiinejä. En ole ehdoton valinnoissani ja kyllä me syödään välillä myös avokadoja sekä esimerkiksi USA:sta tuotua bataattia vuoden ympäri, mutta pääosin suositaan satokausiajattelua.

K-Supermarketin hevi-osastolla mun mielestä ihaninta on se, että niin monissa eri vihanneksissa ja hedelmissä lukee tarkasti kenen tilalta se on tullut. Tuottajia nostetaan isosti esiin. Tulee hyvä mieli ostaa joltain tietyltä tuottajalta, eikä vaan ”tomaattia”. Tuotteiden yhteydessä on kerrottu laajasti mistä kunnasta ja miltä tilalta keneltä tuottajalta tuote on, ja näin saa myös tiedon siitä, kuinka pitkän matkan tuote on kulkenut kaupan hyllylle.

Näin syksyllä satokauden mukaan mun ostoskoriin päätyy usein kotimaisia juureksia kuten porkkanaa, punajuurta, keltajuurta ja raitajuurta, sipulia, kurpitsaa, sieniä kuten suppilovahveroita ja kanttarelleja ja hedelmistä etenkin omenoita. Viime viikolla ostin myös kotimaisen valtavan vesimelonin meidän 8-vuotiaan synttäreille. En edes tiennyt, että niitäkin kasvatetaan Suomessa! Kauppareissujen ostetuimmat jutut hevi-osastolta meillä on varmaan ympäri vuoden kotimainen kurkku ja tomaatti, sekä tuoreet yrtit. Niitä vaan kuluu niin älyttömästi joka päivä.

Juustohylly on mun heikkous ja sieltä mä ostan varmasti eniten ulkomaista, vaikka arkijuustoissa kotimaista suosinkin. Mä rakastan voimakkaan makuisia erilaisia juustoja ja vietetään juustoiltaa ehkä kerran kuussa Oton kanssa. Meidän lasten suosikki on valkohomejuusto, jota saa kotimaisenakin vaihtoehtona. Testaillaan aina vähän erilaisia juustoja ja oikeastaan koskaan ei ole vastaan tullut sellaista, joka EI olisi maistunut meille aikuisille.

K-Supermarketeissa on tosi hyvä juustovalikoima, eikä tarvitse lähteä sen suurempaan kauppaan maistellakseen uusia jännittäviä herkkuja. Parhaat juustohillot löytyy muuten myös Pirkka Parhaat -sarjasta: juustohillo-pakkauksessa on kolme erilaista hilloa, joista mun ehdottomat lempparit on greippi ja inkivääri.

Proteiiniosastolla suosin kotimaista tuoretta kalaa sekä kasviproteiineja ja vapaiden ulkokanojen (luomu)munia. Meidän ostoskärryyn päätyy jonkin verran myös kotimaista broileria, eikä kieltäydytä lihasta silloin, kun sitä tekee mieli. Näin lokakuussa me kuitenkin vietetään semi-lihatonta lokakuuta, eikä osteta kotiin ollenkaan lihaa, vaikka muuten sitä saatetaan tulla syöneeksi jossain, esim. lapset koulussa. Tämä on mennyt aika iisisti ainakin ekojen 10 päivän ajan, eikä ole kertaakaan tullut tilannetta, että lihaa olisi kaivannut kotiin. Nykyisin on hyvin helppoa löytää erilaisia hyvänmakuisia kasviproteiineja, meidän suosikkeja on esimerkiksi perus-Härkis, sekä beanit-suikaleet. Tykkään siitä, että kaikki kylmässä olevat vegeproteiinit löytyvät yhdestä hyllystä meidän lähi K-Supermarketissa. 

Leipähyllyllä meidän ostoskoriin päätyy useimmin kauraa ja ruista, mutta lapset tykkäävät myös paahtoleivästä. Välillä herkutellaan kotimaisilla artesaanileivillä, kuten cashew-karpalo-chiabattalla. Sen päälle ei tarvitse muuta kuin voita ja avot! Mutta se on pelkkää vaaleaa leipää, joten meillä se on sellainen viikonloppuherkku ja muuten suositaan kuitupitoisempia vaihtoehtoja.

Maitohyllyllä meidän kärryihin tarttuu barista-kauramaitoa kahvimaidoksi. Ostetaan aina pieniä 2dl tölkkejä, koska yksi sellainen kestää meillä Oton kanssa kahvimaitona juuri sen viisi päivää, jonka purkki säilyy avattuna. Näin ei tule hävikkiä, kun ei muuhun käytetä. Lapset ovat tänä syksynä vaihtaneet omasta halustaan maidon tilalle kauramaidon, jota käyttävät esim. kaakaossa ja murojen kanssa. Jugurtin he syövät edelleen maitopohjaisena ilman lisättyä sokeria. Mun omia lempijugurtteja on Helsingin meijerin lähellä tuotetut jugurtit, joista omena ja puolukka on ehdottomasti parhaat. Meidän lähi K-Supermarket oli eka kauppa, jossa näihin törmäsin jo vuosia sitten ja olen niin iloinen, että niitä saa edelleen ja muutkin ostavat pienen tuottajan juguja, joita en koskaan ole nähnyt esimerkiksi markkinoitavan missään.

Kuiva-aine- ja säilykehyllyiltä valitsen kärryyn usein erilaisia papuja ja linssejä, riisiä ja pastaa (arjessa yritän suosia tummaa ja täysjyvää, mutta herkuttelen joskus kyllä valkoisella). Lisäksi meille ostetaan kaurahiutaleita puuroon ja leivontaan sekä täysjyvämuroja ja granoloita, joihin ei ole lisätty sokeria tai joissa sitä on hyvin vähän. Näiden lisäksi tulee ostettua myös pähkinöitä ja siemeniä, kahvia ja kookosmaitoa, sekä erilaisia maustekastikkeita.

Pakastimeen ostan joskus helppoja arkiruokia, kuten täysjyvä-kalafileitä, punajuuri-kasvispullia ja erilaisia perunapakasteita.  Sekä tietenkin jäätelöä! Rehellisyyden nimissä on myös myönnettävä, että me ollaan edelleen pakastapizzan ystäviä ja sitä tulee  myös syötyä vähintäänkin kerran kuussa, ellei useamminkin. Se on meidän kauppa-pahe.

Me ei olla missään ruoka-asioissa ehdottomia ja kaikkein eniten ruokaostoksia ohjaavat maku, helppous ja terveellisyys, mutta pyritään tekemään hyviä valintoja silloin kun se tuntuu luontevalta. Kun on tehnyt muutoksia ruokavalioon pikkuhiljaa, niihin on ollut helppo sopeutua ilman luopumisen tuskaa, kun ei oikeastaan olla luovuttu mistään. Joskus me ostetaan myös jotain tosi epäterveellistä ja kauheaa ja nautitaan siitä täysillä. Se on ihan fine, kun suurimmaksi osaksi pyrkii elämään monipuolisella ja värikkäällä ruokavaliolla.

Meidän perheessä kaikki saavat vaikuttaa omalta osaltaan siihen, mitä kaupasta ostetaan ja otetaan lapset aktiivisesti mukaan keskusteluun ruuasta ja ruokaan liittyvistä arvovalinnoista. He tietävät miksi vähennetään lihan syömistä, miksi vältellään ruokahävikkiä ja miksi suositaan lähellä tuotettuja satokausivihanneksia. Haluan opettaa lapset rakastamaan ja arvostamaan ruokaa ja myös huomioimaan sen, mitä tapahtuu ennen kuin ruoka päätyy kauppaan ja kaupasta lautaselle.

K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruoasta voi tutustua lisää heidän sivuillaan. Ne ovat hyvin linjassa omien ajatusteni kanssa. Arvot ja ajatukset sekä rakkaus ruokaa ja arvostus tuottajia kohtaan tulee vahvasti esiin ihan jokaisella kauppareissulla ja se on mun mielestä tosi kunnioitettavaa. 

Millaiset arvot ja valinnat ohjaavat teidän kauppareissuja? Mitä teiltä löytyy joka viikko ostoskassista?

PS: Kuunnelkaa muuten ihmeessä tämä kaunis biisi, jonka K-Supermarket on tehnyt. Otto on lauleskellut sitä jo muutaman viikon ja mä vasta nyt tajusin, että kyseessä on K-Supermarketin mainosbiisi.

Bongasin Ainon tarinoita treenaamisesta -blogista (ja monesta muustakin) tämän hauskan Kuinka usein-haasteen ja päätin toteuttaa sen itsekin. 

Kuinka usein?

Vaihdat lakanat? Viikon tai kahden viikon välein yritän. Tyynyliinaa vaihdan useammin.

Vaihdat pyyhkeet? 2-3 kertaa viikossa.

Soitat isälle/äidille? Äidille soitan ihan joka päivä, jos en soita niin tulee kauhea syyllisyydentunne. Mulle on tärkeää pitää yhteyttä äitiin, vaikka asutaankin kaukana. Oltiin niin monta vuotta vaan kahdestaan ja nykyään äiti on yksin.

Näet vanhempiasi? Silloin kun ollaan Oulussa niin nähdään lähes joka päivä tai ainakin joka toinen päivä. Vuoden aikana Oulun reissuja tulee yleensä 3-4 ja äiti käy täällä meidän luona ainakin kolme kertaa, eli lasten synttäreillä.

Käyt leffassa? Ehkä parin kuukauden välein suunnilleen, eli olisko se sitten kuusi kertaa vuodessa.

Föönaat hiukset? Lähes joka kerta kun käyn suihkussa, paitsi jos käydään illalla saunassa, niin sitten en föönaa vaan annan kuivua itsekseen.

Putsaat lattiakaivot? En ikinä, ei oo mun homma!

Käyt metsässä? Haluaisin käydä joka viikko, mutta lähempänä todellisuutta on varmaan joka toinen tai joka kolmas viikko.

Käyt suihkussa? Joka toinen päivä, paitsi jos käyn lenkillä niin käyn aina suihkussa sen jälkeen. Eli vähän viikosta riippuen voi olla, että käyn joka päiväkin tai jopa kaksi kertaa samana päivänä, tai sitten vain joka toinen päivä. Hiukset pesen joka toinen päivä.

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Joka päivä lapsille ja Otolle monta kertaa ja äidille ainakin kerran. Muille läheisille yritän sanoa niin usein kuin mahdollista.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Muutaman kuukauden välein. Yritän aina pitää taaimmaisena ne, mitkä säilyy pisimpään ja nostaa eteen ne, jotka on menossa ekana vanhaksi.

Luuttuat lattiat? Kerran kuussa. Pyyhin kyllä jos on tahroja niin vaikka joka päivä, mutta kunnolla luutuan kerran kuussa.

Peset vessan? Kerran viikossa tai tarvittaessa useammin, eli jos on näkyvää likaa.

Puhdistat liesituulettimen? Liian harvoin.

Syöt noutoruokaa? 1-3 kertaa viikossa. Joskus vieläkin useammin ja toisinaan voi mennä viikko, että ei haeta kertaakaan.

Valehtelet? Tarkoituksella en koskaan, joskus saatan muistaa jotain väärin tai sekoilla sanoissa. Mun on ihan turha valehdella tarkoituksella, koska olen siinä todella huono, eikä se auta mitään.

Riitelet suhteessa? Silloin kun on kiire ja väsy niin saatetaan kinastella pikkujutuista enemmän  ja silloin kun on  seesteisempää ja vähemmän hektistä, voi mennä viikkoja ettei kinastella yhtään.

Sheivaat? Kainalot joka toinen päivä, jalat sheivaan kesällä kerran viikossa ja talvella en ollenkaan, ellen sitten satu menemään lomalle tai hienoihin juhliin. Talvella kuljen uimahallissakin karvajalkana.

Vaihdat hammasharjan? 2-3 kuukauden välein vaihdan sähköhammasharjan harjaspään.

Käyt kirjastossa? Ainakin kerran kuussa, välillä useamminkin. Rakastan kirjoja ja rakastan hengailla lasten kanssa kirjastossa. Käyn myös kirjastossa aina kun mun pitää tulostaa jotain, koska tulostan niin harvoin, ettei olisi mitään järkeä hankkia omaa tulostinta.

Peset peitot ja tyynyt? Olen enemmän sellainen tuulettaja ja lisäksi meillä on kaikilla sellaiset suojapäälliset tyynyissä ja petauspatjoissa esim. mun itseruskettavan takia. En siis pese kovinkaan usein. Peitot pesen lapsilta tarvittaessa (jos tulee verta nenästä yöllä tai joku vatsatauti). Muuten ehkä silloin kun vaihdan kesäpeitoista talvipeittoihin ja toisinpäin.

Syöt herkkuja? Joskus viikon jokaisena päivänä ja joskus voi mennä kuukausikin, että en osta mitään herkkuja. Tällä hetkellä pyrin siihen, että en herkuttele turhan takia tai napsi päivän aikana herkkuja kaapeista. Syön herkkuja, jos joku muu tarjoaa niitä esim. jossain tapahtumassa, tai sitten jos pidetään lasten kanssa leffailtaa tms.

Soitat anopille? Mulla ei ole anoppia valitettavasti.

Peset rintsikat? Mulla on 3-4 rintsikat jatkuvasti käytössä, joiden välillä vaihtelen. Pesen ehkä 2-3 käyttökerran välein, paitsi urheilurintsikat pesen joka käytön jälkeen. Normi arkirintsikoihin harvoin tulee hikoiltua, joten en siksi koe tarpeelliseksi pestä joka käytön jälkeen.

Leivot? Silloin kun on synttärit lapsilla tai sitten jos saan muuten jonkun inspiksen/työn puolesta tarvitsee leipoa. Keskimäärin ehkä 1-2 kertaa kuussa. Meillä lapset leipovat kyllä useammin.

Siivoat jääkaapin? Ehkä kerran kuussa.

Käyt puntarilla? Silloin kun käyn Oulussa niin saatan käydä mun sukulaisten luona, meillä ei kotona ole puntaria. Eli ehkä 1-3 kertaa vuodessa.

Komennat miestäsi? En komenna, eikä hänkään minua.

Syöt irtokarkkeja? Ehkä keskimäärin kerran kuukaudessa.

Vierailet isovanhempiesi luona? Silloin kun ollaan Oulussa niin käydään mun ainoan elossa olevan isovanhemman luona joka päivä tai joka toinen päivä. Oulun reissuja tulee se 3-4 vuodessa. Soitan kyllä useammin.

Peset pyykkiä? Ehkä 3-4 koneellista viikossa.

Imuroit kotisi? 2-3 kertaa viikossa.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Ei tällä hetkellä ikinä. Katsotaan miltä näyttää vastaus tähän esim. sitten, kun meillä on kolme teini-ikäistä täällä.

Käyt hammaslääkärissä? Viimeksi kävin elokuussa, mutta yleensä n. 2 vuoden välein.

Käyt kaupassa? Kerran viikossa isommin, 3-4 kertaa viikossa pienemmin, kun aina joku yksi juttu unohtuu. Tosin niitä unohtuneita hakee yleensä Otto. Mä itse siis käyn 1-2 kertaa viikossa.

Peset ikkunat? En pese, vaan tilaan siivoojan pesemään.

Vaihdat sukat? Joka päivä.

Olet eri mieltä miehen kanssa? Aika moniulotteinen kysymys. Somea kun selaa niin olen joka päivä monenkin miehen kanssa eri mieltä, oman miehen kanssa harvemmin. Oton kanssa ollaan pikkuasioista eri mieltä ehkä viikottain, ainakin kuukausittain. Isoista asioista ei juuri koskaan.

Ostat uusia vaatteita? Vaihtelee. Itselleni ostan harvemmin kuin lapsille. Lokakuussa en ole ostanut itselleni mitään vaatteita, enkä usko että ostankaan. Pyrin ostamaan vain silloin, kun on tarvetta. Joskus tarvetta on samassa kuussa muutamallekin jutulle ja voi mennä pari kuukautta, että en osta mitään.

Siivoat? Joka päivä tulee vähintäänkin järjesteltyä, mutta nuo spesifimmät siivousaikataulut on lueteltu jo ylempänä.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? En tarpeeksi usein kyllä, mutta meillä on onneksi hälytysjärjestelmä, joka ilmoittaa jos palovaroitinten patterit ovat loppumassa lähiaikoina.

Peset autosi? Aiemmin käytiin ehkä kerran parissa kuussa, nyt ehkä kerran kuussa.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Kesällä, talvella ja keväällä eli kolme kertaa vuodessa, aina kun kausi vaihtuu.

Siivoat lääkekaapin? Ehkä kerran vuodessa tulee käytyä läpi.

Puhdistat hiukset harjasta? Joka viikko, useammin jos lähtee enemmän tukkaa.

Raha-aiheisen postauksen kirjoitettuani vastaanotin jälleen yllättävän monta kommenttia ja viestiä, joissa kysyttiin, että mitä mä oikein teen työkseni. Muutama kommenttien/viestien lähettäjistä oli omien sanojensa mukaan blogin/somekanavien pitkäaikaisia seuraajia, mutta silti oli jäänyt epäselväksi, että mikä se mun työ on mistä saan rahaa. Tämä oli tosi yllättävää mulle, koska itse koen, että olen tuonut esiin tosi avoimesti mun töitä täällä. Mutta toisaalta, ei koskaan voi olettaa, että pitkäaikaisetkaan seuraajat olisivat lukeneet tai katselleet tai kuunnelleet kaikkea sitä sisältöä, mitä olen tuottanut. Näiden vuosien aikana olen julkaissut esimerkiksi 2673 blogipostausta, joten on ihan oletettavaa, että niistä jotkut vaan menevät ohi.

Mun työtähän on siis sisällön tuottaminen. Tuotan sisältöä blogiin, Instagramiin, Facebookiin, YouTubeen sekä teen Oton kanssa podcastia nimeltä Yhdessä. Lisäksi tuotan satunnaisesti (silloin kun ehdin) sisältöjä suoraan yrityksille, pidän koulutuksia ja konsultoin sekä järjestän tapahtumia. Kaikki nämä ovat osa mun työtä. Mun tulot koostuu sekä mun tuottamasta kaupallisesta sisällöstä että ei-kaupallisesta sisällöstä. Eri kanavissa mun tuottama sisältö tavoittaa kuukausittain yhteensä n. 100 000 eri ihmistä, joista valtaosan blogissa mutta paljon myös muissa kanavissa.

Musta itsestäni on tosi mielenkiintoista tehdä aina välillä katsauksia siihen, miltä mun työviikko näyttää ja siksi halusin toteuttaa pitkästä aikaa tällaisen viikkokatsauksen. Olen tehnyt näitä toki aiemminkin, ainakin vuosina 2016 (jolloin keväällä blogi oli vielä mun sivutyö ja tein toista työtä päivätyönä) sekä 2017 ollessani 4kk ikäisen vauvan äiti. Nyt reilun kahden vuoden tauon jälkeen on musta ihan hyvä hetki tehdä katsausta siihen, mikä on meininki juuri nyt. Sen pidemmittä puheitta, viime viikon kaikki työpäivät:

MUN TYÖVIIKKO 30.9.-6.10.2019

Maanantai

07.30-07.45 Herätys, vastaan seuraajien viesteihin sängyssä

TAUKO TÖISTÄ, LAPSET VALMIIKSI JA DAGIKSEEN/KOULUUN

9.00- 13.00 Kirjoitin kolmen postauksen tekstit alustavasti valmiiksi

13.00 Postasin insta storyyn videon, jolla annoin seuraajille mahdollisuuden kysyä rahaan liittyviä kysymyksiä IG Storyssa

13.15 Instassa vastailua seuraajien lähettämiin viesteihin

13.30 Sähköpostin läpikäyntiä ja vastailua sähköposteihin

14.00- Viikon aikataulun koostaminen, to do -lista

14.15-14.30 Illalla julkaistavan postauksen hakukoneoptimointi

TAUKO TÖISTÄ, LAPSET KOTIIN JA LASTEN KANSSA HENGAILUA

20.00 kaupallisen kamppiksen julkaisu: Prisma Sport jossa instakuva ja insta storyt, kirjoitettu & kuvattu aiemmin. 

20.30 Instassa saatujen rahakysymysten läpikäynti ja kokoaminen

21.30 työpäivä päättyy 

Vastaanotetut sähköpostit: 24

Lähetetyt sähköpostit: 3 

Vastaanotetut instagram -viestit: 45

Lähetetyt instagram -viestit: 38

Päivän työtunnit: 7h 15min 

Tiistai

07.00-07.15 Herätys: käyn läpi yön aikana tulleita viestejä sängyssä

TAUKO TÖISTÄ, LAPSET VALMIIKSI KOULUUN JA DAGIKSEEN

08.15 Yön aikana tulleiden rahakysymysten läpikäyntiä 

08.30 Kirjoitan raha-aiheista postausta

10.00 Raha-aiheisia instastoryja, kiitän seuraajia ja käyn läpi sitä, mistä aiemmista jutuista voi löytyä vastauksia joihinkin kysyttyihin kysymyksiin

10.30 Jaan storyssa muutamia seuraajien jakamia storyja, joissa mun tili tägätty

10.40 Jatkan raha-aiheisen postauksen kirjoittamista

15.00 Kerron storyssa, että meidät on nimetty Babyshop Awardseihin, joissa käynnistyi myöhemmin äänestys (tällä viikolla vasta)

TAUKO TÖISTÄ, LASTEN HAKEMISTA JA HARRASTUKSIA JA HENGAILUA YHDESSÄ + ILTATOIMET

20.30 Raha-aiheisen postauksen läpikäyntiä, viimeiset viilailut, hakukoneoptimointi ja linkkaukset loppuun 

21.00 Raha-aiheisen postauksen julkaisu ja jakaminen eri kanavissa

21.30 Työpäivä päättyy 

Vastaanotetut sähköpostit: 24

Lähetetyt sähköpostit: 4

Vastaanotetut instagram -viestit: 10

Lähetetyt instagram -viestit: 9

Päivän työtunnit: 8h 

Keskiviikko

7.20-7.30 Herätys: vastaan seuraajien viesteihin sängyssä

TAUKO TÖISTÄ, LAPSET VALMIIKSI JA DAGIKSEEN/KOULUUN

9.00-9.30 työmatka Indieplacen toimistolle

9.30  Indieplacen toimistolla, mennään nauhoittamaan podcastin ekan kauden vikaa jaksoa, ensin lyhyt tapaaminen ennen sitä 

10.00- 10.45 jakson nauhoitusta yhdessä kavereiden kanssa 

11.00-12.30 ideointi- ja lounaspalaveri Oton kanssa podin tulevista aiheista

13.00 Takaisin kotona – insta storyssa kerron omia ajatuksiani syntyvyyden laskusta ja kysyn seuraajilta, kuinka syntyvyyden lasku on koskettanut heidän elämää

13.30 postauksen tekemistä syntyvyyden laskusta 

16.30 viesteihin vastaamista insta storyssa

17.00 postauksen koostamista saaduista kymmenistä vastauksista

18.30-18.45 Koko perheen kuvaaminen ulkona

TAUKO TÖISTÄ, LASTEN KANSSA HENGAILUA (Otto oli hakenut lapset, laittanut meille ruuan ja söin samalla kun tein töitä aiemmin)

20.00 Postauksen viimeistelyä, vastailua viesteihin instassa

20.30 kuvien editointia

21.00 Syntyvyyden laskuun Suomessa liittyvän postauksen julkaisu ja nosto fbssä ja instassa

21.15 viesteihin vastailua instassa ja storyssa seuraajien kokemusten jakamista

22.30 kommentteihin vastailua 

23.00 työpäivä ohi 

Vastaanotetut sähköpostit: 21

Lähetetyt sähköpostit: 4

Vastaanotetut instagram -viestit: 40

Lähetetyt instagram -viestit: 30

Päivän työtunnit: 12h 55min 

Torstai

8.45 Työpäivä alkaa instaviestien ja sähköpostien lukemisella ja vastailulla

9.00 sähköpostin läpikäymistä, inboxiin tullut aamun aikana jo 20 uutta viestiä

9.00-9.30 vastaan tärkeimmät sähköpostit pois alta

9.30-14.00 Mallorca-videon editointia

14.00-14.15 illan postauksen tsekkaus ja hakukoneoptimointi

TAUKO TÖISTÄ, LASTEN HAKU JA HARRASTUKSET JA YHDESSÄ HENGAILUA + MUN ÄIDIN HAKU MEILLE JUNALTA

20.00 lapset nukkumaan

20.00 Viesteihin vastailua instagramissa, koneen ongelmien selvittelyä ja googlailua

21.00 Meidän uudesta autosta kertovan postauksen julkaisu, tilastojen tsekkaus, kommenttien julkaisu, postauksen jako eri kanaviin

21.45 kommentteihin vastailua

22.15 työpäivä päättyy 

Vastaanotetut sähköpostit: 20

Lähetetyt sähköpostit: 0

Vastaanotetut instagram -viestit: 48

Lähetetyt instagram -viestit: 30

Päivän työtunnit: 7h 15min 

Perjantai: 

10.00 Työpäivä alkaa: seuraajien viesteihin vastailua instassa & sähköpostin läpikäyntiä

10.30 Matka palaveriin Oton kanssa, seuraajien viesteihin vastailua instassa

11.00 Palaveri klo 11-12.30 yhteistyökumppanin ja myyntitiimin kanssa REDIssä tulevista yhteistyökuvioista

12.30-13.30 Podcast-jakson esikuuntelu Oton kanssa

TAUKO TÖISTÄ, LASTEN KANSSA HENGAILUA, MUTTA IG Storyja pitkin päivää, seuraajien viesteihin vastaamista instagramissa

18.00 IG-kuvan julkaisu, kommentteihin vastailua (työpäivä päättyy suunnilleen)

(Treffeillä Oton kanssa muutaman IG Storyn kuvaaminen)

Vastaanotetut sähköpostit: 25

Lähetetyt sähköpostit: 2

Vastaanotetut instagram -viestit: 25

Lähetetyt instagram -viestit: 20

Päivän työtunnit: n. 4h 

Lauantai: 

11.00-11.15 Podcast-jakson otsikon ja kuvauksen kirjoittaminen ja toimittaminen eteenpäin

TAUKO TÖISTÄ MUTTA: IG Storyja pitkin päivää, seuraajien viesteihin vastaamista pitkin päivää

17.30-18.30 kuvausreissu ulos Oton kanssa kahteen eri lokaatioon

18.30 Mallorca-videon editointia loppuun, musiikit ja äänitasojen säätö

21.00 videon tekstitykset kohdilleen YouTubessa

22.30 Mallorca-aiheisen videon julkaisu ja jakaminen blogissa ja eri somekanavissa

23.00 Seuraajien viesteihin vastailua

23.30 työpäivä päättyy 

Vastaanotetut  sähköpostit: 4

Lähetetyt sähköpostit: 0

Vastaanotetut instagram -viestit: 28

Lähetetyt instagram -viestit: 10

Päivän työtunnit: 6h 15min (+ satunnaiset storyt)

Sunnuntai:

8.30 Kirjanpitoa: Palkkioiden laskutusta ja yhden laskun maksu

9.00 Kommenttien julkaisua ja vastaus kolmeen sähköpostiin

9.20-9.40 Seuraajien kommentteihin ja viesteihin vastailua instassa 

TAUKO TÖISTÄ, MUTTA: päivän aikana kuvaamista synttäreillä

18.30 Kuvien editointi

19.30 Postauksen kirjoittaminen

21.00 Postauksen julkaisu ja jakaminen eri kanavissa

21.15 Podcastin instatilillä kuvan jakaminen ja uudesta jaksosta teasaaminen sekä omalla että podin instatilillä

21.45 seuraajien viesteihin vastaamista instagramissa

22.30 Työpäivä päättyy

Vastaanotetut  sähköpostit: 5

Lähetetyt sähköpostit: 3

Vastaanotetut instagram -viestit: 30

Lähetetyt instagram -viestit: 30

Päivän työtunnit: 5h 10min 

Koko viikon työtunnit yhteensä: 50h 50min

Koko viikon julkaistut blogipostaukset: 6

Koko viikon julkaistut IG-Storyt: 95 

Koko viikon julkaistut IG-kuvat: 7

Koko viikon julkaistut YouTube-videot: 1

Koko viikon julkaistut podcast-jaksot: 1

Täytyy sanoa, että yllätyin tuosta tuntimäärästä nyt kyllä vähän. Tai siis, no mulla on tälläkin hetkellä suunnilleen samanlainen työviikko menossa kuin viime viikko oli, mutta en jotenkin ole osannut ajatella, että tunteja kuluu viikossa työntekoon näin paljon. Kuitenkin tuotakin listausta kun kävin läpi, niin keskiviikkoa lukuunottamatta mulla oli tosi hyvin aikaa olla esimerkiksi lasten kanssa joka päivä ja se on mulle sitä rentouttavaa aikaa myös. Mulle henkilökohtaisesti tärkeintä on se, että mulla on aikaa olla mun lasten kanssa ja sitä järjestän joka viikko niin paljon kuin vain pystyn.

Lapsilla ei ollut yhtään pitkiä hoitopäiviä ja vaikka kuopuksella on vapaapäivä perjantaisin, onnistui mun tällä viikolla hoitaa pakollisia työjuttuja silloinkin, koska mun äiti tuli meille kyläilemään ekaa kertaa sitten viime huhtikuun. Joka päivä ehdittiin viettää edes pieni hetki kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa sekä kunnon treffit perjantaina ja kävin mä viime viikolla myös kaksi kertaa lenkilläkin ja järkättiin vieläpä esikoisen synttärit. Näin kun katsoo viime viikkoa taaksepäin niin jopa vähän hengästyttää, mutta sitten taas viime viikolla tunnelma oli melko rento ja kiireetön keskiviikkoa lukuunottamatta.

Viime viikko oli ihan tavallinen työviikko. Oli pari palaveria, nauhoitukset, sekä paljon kirjoitustyötä ja kommunikointia seuraajien kanssa. Viime viikolla käytettiin kuvaukseen aika vähän aikaa, enkä ehtinyt osallistua yhteenkään tapahtumaan, vaikka kutsuja tuli monta. Tämä viikko näyttää taas erilaiselta ja tämäkin on ihan tavallinen.

Sen mä tästä näen itsekin, että se näkyy myös työtuntien määrässä, että läsnäolon vaatimukset eri kanavissa ovat kasvaneet. Muutama vuosi sitten riitti vielä se, että vastasi kommentteihin blogissa ja instassa sekä sähköposteihin. Nykyisin Instagram storiesin kautta lisääntynyt kommunikointi ottaa ison osan työviikosta.

Mä rakastan olla vuorovaikutuksessa seuraajien kanssa ja se on parasta tässä ammatissa, mutta samalla myös on vaikea tasapainoilla sisällön tuottamisen ja kommunikaation ristitulessa. Vaikka tekee niin paljon kuin ikinä jaksaa, ehtii ja pystyy, se ei koskaan ole tarpeeksi. Aina joku osa-alue kärsii, koska yhden ihmisen mediatoimisto ei pysty vaan kaikkeen. Kun katson tätä listaa, mä näen, että tein parhaani ja yritin, mutta silti tiedän, että viime viikollakin jäi monta viestiä ja kommenttia vastaamatta. Niille kommentoijille se fiilis on, että mä en tehnyt parastani, mulla ei ollut aikaa heille. Se tuntuu pahalta ja se on mulle se kaikkein vaikein pala purtavaksi tässä ammatissa.

Mutta kokonaisuutena olen viikkoon tyytyväinen. Sellainen viikko se!