Luukku 20: Lasten joulukuvat & tarinat niiden takana

20.12.2019

Meillä oli oman perhejoulukalenterin yhden luukun tehtävänä piirtää jouluisat kuvat ja keksiä niistä omat pienet joulusadut. Lapsilta tuli aivan huikeat tarinat ja siis yllättäen meidän taaperon runosuoni lähti aivan pulppuamaan. Tarinasta ei ollut tulla loppua kun hän pääsi alkuun. Niin mieletöntä, että hänkin on jo niin iso, että pystyy keksimään kokonaisia omia satuja. Mä rakastan kuunnella lasten juttuja ja seurata heidän mielikuvituksensa lentoa, se on jotenkin niin siistiä. Millaisia maailmoja he luovat ja millaisia käänteitä he keksivät.

Koululaisen satu:

Tonttu-Liisa ja Joulupukki ovat viimeisessä vierailtavassa talossa. Tonttu-Liisa jakaa lahjoja sillä aikaa kun joulupukki viihdyttää lasta, jonka luona he olivat tuomassa lahjoja. Ikkunasta näkyvät porot odottavat pukkia ja Tonttu-Liisaa nätisti reessä tyhjän lahjasäkin kanssa.

Eskarilaisen satu:

Kuva kertoo kolmesta kaveruksesta, jotka on nimeltään Pingu, jääkarhu ja lumiukko. Ne on tehnyt hienoja joulukoristeluita. Niillä on tosi hyvä mieli, koska kohta on joulu. Tuolissa joulukuusen vieressä nukkuu tonttu ja ulkona kävelee toinen tonttu, joka on matkalla Korvatunturille, koska se on jo tehnyt valmiiksi kaiken tarvittavan.

Taaperon satu:

Tässä on joululaama ja tässä on joulukoira ja toinen joulukoira. Mut se on väsynyt, mut äsken kun joulupukki tuli siihen, niin sitä ei enää väsyttänyt. Sitten se joululaama alkoi kuljettamaan lahjoja joulupukille. Joulupukki ratsasti joululaaman selässä ja sitten joululaamalle tuli vesirokko. Mut sit side otti ne pois ja sen ei tarvinnut enää mennä lääkäriin. Sitten se laama ratsasti joulupukin selässä sinne vuorelle ja toi posti meni tohon sen häntään ja sitten se kuljetti sen postin tonne, missä kaikki lapset on. Joululaama on iloinen, mut kohta niiden pitää mennä taas lääkäriin. Tuolta kolosta ne jakaa lahjoja noille. Sitten toi lääkäri teki hoidon.

Mä en kestä miten ihania! Kaikkien kuvat ja sadut olivat ihan huippuja, mutta kyllä koko meidän perheen sydämen varasti taaperon joululaama. Siis mistä ihmeestä hän edes keksi sen? Niin ihana ja erilainen tarina ja täytyy kyllä myöntää, että piirustuksessa oleva laamahan on aivan näköinen. Ja vielä punainen väriltään, eli selkeästi joululaama. 

Neljä yötä jouluun! Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Luukku 19: Lapset stailaa aikuisille tonttuasut

19.12.2019

Ollaan koettu anna lapsesi pukea sinut -päivät ja -viikot tosi hauskoiksi ja siksi päätettiinkin pitää näin joulukuussa jouluteemainen anna lapsesi pukea sinut -päivä. Lapset saivat siis päättää mulle JA Otolle jouluteemaiset asut, jotka me puettiin mukisematta.

Lähdettiin aika jännityksellä tähän, koska meiltä molemmilta löytyy aika hurjiakin jouluvaatteita, asusteista nyt puhumattakaan. Mutta toisaalta oltiin tosi innoissamme, koska olihan se nyt hauskaa taas jälleen kerran nähdä mitä lapset meille valitsevat. Mä olin ehkä vapautuneempi, sillä totuin jo marraskuussa siihen, miten mukavan iisiä oli, kun lapset päättivät mun vaatteet. Otto sen sijaan ei ollut niin rentoutuneena, varsinkaan kun päiväksi valikoitui sellainen päivä, jolloin menoa oli vähän joka suuntaan.

Oton asu:

Tree Rex -joulupaita & farkut, sekä meidän kuopuksen tonttulakki, joka on hieman turhan nafti Oton päähän. Isompiakin olisi ollut tarjolla, mutta he valitsivat juuri tämän liian pienen. Aika mainio asu mun mielestä! Tonttulakkia lukuunottamatta Otto voisi pukea tän päälle muutenkin, koska joulu on ihan pian. Hän siis sai yllättyä iloisesti, kun asu ei ollutkaan niin hurja kuin hän pelkäsi. Ehkä tämä oli  myös vähän turhan helppo Oton osalta, kun hän käyttää ihan oikeasti niitä hurjimpiakin jouluvaatteita näin joulun alla arjessa. Tree Rex-paita on taattua joulutyyliä, kilisee aina kun Otto liikahtaa ja kimaltelee kauniisti. Ihan huippu klassikko jo muutaman vuoden takaa.

Oton kommentti asusta: ”Se oli varsin jouluinen ja housut oli mukavat, kun oli mun”. Toim.huom. paitakin oli kyllä Oton, mutta tonttulakki ei, että sikäli toki ihan perusteltu kommentti.

Iinan asu:

Mun päälle valikoitui ehkä sellainen yhdistelmä, jota en itse heti olisi keksinyt. Satiininen punainen joulumekko, joka mulla on ollut ainakin kahtena viime jouluaattona päällä. Olen miettinyt, että laitanko sen taas päälle tänä jouluna, mutta siinä on etualalla ikävä rasvatahra, joka mun pitäisi poistaa ennen kuin sitä voi käyttää sellaisenaan. Sen päälle lapset valitsivat mun kaikkein ensimmäisen jouluneuleen: pörrömahaisen pingviinin vuodelta 2014. Molemmat vaatteethan on ihan hurmaavia, mutta en itse ehkä lähtisi yhdistämään ohuen ohutta kietaisumekkoa jouluneuleen kanssa. Mutta ainakin asu oli mukava ja jouluinen, sehän oli tärkeintä! Asusteiksi he valikoivat mulle punaisen rusettihiuspannan sekä mun joulukorvakorut, joista roikkuu kaikenlaisia jouluisia asioita, kuten polkkakaramelli, joulukuusi ja kulkunen.

Otto höpöttelee meidän taaperolle näissä kuvissa. 😀

Tämä oli hauska piristys tähän viikkoon. Lapset ehdottivat, että pidetään joskus sellainen päivä, että äiti ja isi saa päättää heidän vaatteet. Mun mielestä idea oli aika suloinen, vaikka nauratti se, että yleensä me vaan katsotaan jotkut vaatteet heille aamuksi kaapista ja he pukevat ne ihan tyytyväisenä päälle sen kummempia miettimättä. Heillä on aina illalla mahdollisuus myös valita  asu itse, mutta yleensä he toivovat, että me vaan katsotaan jotkut. Ostoksilla he osallistuvat kyllä enemmän valintoihin, eli ehkä ollaan vaan onnistuttu yhdessä lasten kanssa täyttämään heidän kaapit sellaisilla vaatteilla, joita kaikkia he tykkäävät pukea päälle? Sehän on vain hyvä juttu!

Mikäs on mielipide meidän asuista & asusteista ? Kumpi vei voiton tällä kertaa?


Koiran hoitajina – tuleeko meille oma koira?

18.12.2019

Meille tuli meidän ystävien koira hoitoon pariksi päiväksi (ja yöksi), kun ystävät muuttivat uuteen kotiin. 1-vuotias Elvis-koira on hurmaava suomenlapinkoira, joka viihtyi meillä tosi hyvin. Me ollaan tosi pitkään pohdittu koiran hankintaa aina välillä ja etenkin Otolla on ollut välillä kunnon koirakuume. Se on aina hetkittäin tarttunut mullekin. Mä olen pääosin kuitenkin toppuutellut ja sanonut, että katsotaan sitä sitten joskus myöhemmin.

Ajateltiin molemmat, että tämä koiran hoitaminen on myös tosi hyvä kokeilu meille. Sitten tiedetään, miltä se oikeasti tuntuu kun se koira on siinä useamman päivän samalla kun arki pyörii. Toki mun äiti ja Armas on usein ollut meillä, mutta Armas on kuitenkin aina ensisijaisesti mun äidin vastuulla. Se ei ole siis ihan sama asia, vaikka me sitä ulkoilutetaankin välillä.

Nyt ihana Elvis-koira oli täysin meidän vastuulla muutaman päivän. Tämä oli 1-vuotiaan koiran ensimmäinen kerta pidemmästi hoidossa ja meillä meni Elviksen kanssa ihan loistavasti. Elvis on mahtavan tasapainoinen ja hyväkäytöksinen koira, joten hän päästi meidät todella helpolla. Söi hyvin, käyttäytyi ulkoillessa hyvin ja osasi myös levätä. Välillä intoutui leikkimään meidän kanssa ja välillä nukkui oikein rauhassa tai söi omaa luutaan. Elvis leikitti myös itse itseään, heitteli itselleen lelua ja palloa ja jahtasi niitä onnesta soikeana. Hän oli ihan messissä kaikissa meidän touhuissa joulukalenterin avaamisesta iltasatuun, ja yöksi rauhoittui hyvin nukkumaan.

Elvis oli oikeastaan koirana  juuri sellainen, kuin me omalta mahdolliselta koiralta toivottaisiin. Pärjäsi hyvin lasten kanssa, avoin ja iloinen ja aktiivinen koira, helppo turkki (karvaa ei irtoa jatkuvasti) ja tietysti hyvin käyttäytyvä ja mahdottoman söpö. Eli periaatteessa voisi kuvitella, että meidän koirakuume vain paheni 193847644%. Mutta arvatkaa mitä? Niin ei käynytkään. Tämä kokeilu osoitti meille molemmille aikuisille sen, että on tosi hyvä, että meillä ei vielä ole koiraa, eikä koiraa kyllä meille ihan hetkeen vielä tulekaan. Hoitoon meille saa sen sijaan tulla koska tahansa pariksi päiväksi, mutta se pari päivää riittää toistaiseksi. Ja kerron nyt miksi.

Tämä viikko oli sinällään ”helppo” viikko, että mun työjuttujen kanssa on jo vähän kevyempi meno joulun lähestyessä, Otto on lomalla koulusta ja lapsilla ei ole enää harrastuksia, kun nekin ovat joulutauolla. Normaalisti meillä olisi siis kaikille arkipäiville enemmän menoja kuin nyt, joten siksi tämä ei antanut edes ihan todenmukaista kuvaa siitä, mitä arki logistisesti koiran kanssa voisi olla.

Koiran ulkoilutus onnistui päivällä tosi hyvin, eikä yhtään ärsyttänyt edes lähteä ulos vaikka satoi kaatamalla vettä. Olin iloinen, kun sain juoksulenkille kaverin, lenkkikin meni paljon nopeammin kun samalla höpötin Elvikselle. Ja hän juoksi kuin vanha tekijä. Oli ihanaa tehdä myös koko perheen kesken pitkä ja rauhallinen metsälenkki koiran kanssa. Aamullakin mä kiskoin vaan takin yökkäreiden päälle ja lähdin hyvällä fiiliksellä koiran kanssa ulos. Mun yllätykseksi aamulenkitkin oli siis ihan piece of cake. Mutta siis iltalenkki. Siinä vaiheessa kun lapset on nukkumassa, työhommat paketissa ja haluaisi vaan makoilla sohvalla, pitääkin vielä lähteä ulos. Otto hoiti iltalenkit molempina iltoina tällä kertaa, mutta mä peilasin niitä iltoja siihen, että mitä jos meillä olisi oma koira joka ilta.

Meille illat on sitä aikaa, joka antaa älyttömästi voimavaroja arkeen. Etenkin arkisin silloin rentoudutaan aikuisten kesken ja vaan ollaan. Aktiivisen koiran kanssa ei riitä myöhään illalla mikään vartin pissalenkki, vaan on tehtävä ihan kunnon lenkki. Parina hoitopäivänä se on täysin ok ja mukavaa, mutta mä voin vaan kuvitella, että tässä meidän arjessa joka ikinen päivä se olisi just nyt liikaa meille. Me tarvitaan sitä rauhallista ilta-aikaa ja sitä hetkeä päivässä, kun saa olla läsnä ihan vain itselleen ja toisilleen, eikä tarvitse tehdä yhtään mitään jos ei halua. Joskus tulevaisuudessa mä luulen, että vaikka yhdessä koiran kanssa iltalenkille lähteminen voisi myös olla yksi niistä asioista, joka antaa voimavaroja arkeen, mutta tällä hetkellä se ei sitä olisi, koska me tykätään liikaa meidän illoista just näin.

Me halutaan ottaa koira meille sitten, kun meillä on 100% varmasti tarpeeksi aikaa ja energiaa olla koiralle läsnä ja antaa koiralle se kaikki mitä koira ansaitsee arjessa joka päivä.

Ihailen ihan valtavasti kaikkia, joilla pieni(ä) lapsi(a) ja koira ja jotka handlaavat sen kaiken hyvin. Meille tuntuu tällä hetkellä helpommalta valita se, että meille saa tulla hoitokoiria, mutta omaa koiraa harkitaan vasta sitten, kun lapset on reilusti isompia. Ehkä sitten kun lapset on vaikkapa kaikki kouluikäisiä tai teinejä, voisi olla hyvä aika pohdiskella tätä uudelleen. Tämä kokeilu antoi tosi hyvän päätöksen meille tälle jatkuvalle jahkailulle ja pähkäilylle, että otettaisiinko koira vai ei. Ei oteta, ei ainakaan nyt. Mutta Elvis on ihan huippu koira ja hän saa tulla meille milloin tahansa uudelleen yökylään <3

Onko siellä muita, jotka ovat pohdiskelleet koiran hankintaa viime aikoina? 


Luukku 18: Kaikki viime hetken DIY-lahjavinkit

18.12.2019

Olen ehtinyt blogihistoriani ja etekin blogijoulukalenterini olemassaolon aikana julkaista jo aika paljon erilaisia DIY-lahjavinkkejä. Osa niistä on ihan hukkunut blogini tuhanisen postausten alle, vaikka ovat (ainakin mun mielestä) aivan ihania ideoita. Siksi ajattelin nostaa kaikki mun julkaisemat DIY-lahjavinkit esiin tähän koontipostaukseen, jos joku vielä miettii kivoja itse tehtäviä lahjoja näin alle viikkoa ennen joulua. Nämä kaikki ideat ovat sellaisia, jotka voi helposti toteuttaa vielä tällä viikolla. Osa ideoista on askartelujuttuja ja osa taas on ruokalahjoiksi sopivia. Tässä tulee!

1. DIY Pilvimobile vauvalle

Jos lähipiiriin on syntymässä vauva tai haluaa askarrella vaikka omalle vauvalle mobilen, niin tässä ohjeet helppoon pilvimobileen. Tein tämän meidän kuopukselle muutama vuosi sitten.

2. Joulugranola

Herkullinen granola maistuu ihanan jouluisalta ja valmistuu helposti uunissa. Tämä oli meillä ihan hitti viime jouluna!

3. DIY Kolmen aineen sokerikuorinta 

Raikas ja toimiva kolmen aineen sokerikuorinta on ihana ja helppo lahjaidea hemmotteluun.

4. Tumma rocky road pistaasilla ja merisuolalla (kaupallinen yhteistyö) 

Pistaasi-merisuola rocky road on aivan käsittämättömän herkullista ja valmistuu myös nopeasti. Rocky roadiahan voi tehdä melkein mistä vain, mistä itse eniten tykkää.

5. DIY Sateenkaari -seinäkoriste

Trendikäs sateenkaari-seinäkoriste valmistuu helposti paksusta köydestä, rautalangasta ja erivärisistä villalangoista. Tämä on yksi söpöimmistä joululahjoista!

6. Suolakaramelli-mantelit (kaupallinen yhteistyö) 

Aina kun teen näitä manteleita, ne loppuvat alta aikayksikön. Koukuttavan hyviä!

7. DIY Tupsuseinäkoriste 

Tämä seinäkoriste valmistuu nopeasti yhdessä lasten kanssa. Tupsujen askartelu on tosi hauskaa ja niistä saa tehtyä söpöjä koristeita.

8. Petteri Punakuono -joulukeksit (kaupallinen yhteistyö) 

Petteri Punakuono -keksit on tosi helppo tehdä ja tekivät valtavan vaikutuksen ainakin meidän lapsiin. Tästä hauska naposteltava joulun ajaksi koko perheelle.

9. Oton glögisiirappi

Vaalea glögisiirappi valmistuu vartissa, säilyy huoneenlämmössä ja on tosi riittoisaa, sekä tietenkin herkullisen jouluisan makuista. Anna lahjaksi tai herkuttele itse!

10. DIY Koristeet kuivatuista appelsiinisiivuista 

Kuivatuista appelsiineista voi tehdä mitä tahansa seinäkoristeista jouluisaan potpuriin. Tässä ohjeet appelsiinisiivujen kuivatukseen.

11. Piparkakku-valkosuklaa rocky road

Tämä valkosuklainen rocky road on niiiiin herkullista, pakko tehdä tätä tänäkin jouluna!

Jos näiden 11 lahjaidean joukosta ei vielä löytynyt sitä oikeaa, niin Pinterestistä varmasti löytyy! Se on kertakaikkiaan niin ihana joulu- (ja kaiken muunkin) inspiraation lähde, että sieltä ei voi olla löytämättä lahjaideaa. Mikä DIY-lahjaidea on teidän vakkari tai suosikki, jonka olette itse saaneet? 


Kolmikko, joka kulkee aina mun mukana

17.12.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Samsungin ja Indieplacen kanssa.

Siis ette usko mitä mulle kävi just sinä päivänä, kun julkaisin ensimmäisen postauksen mun uudesta Samsung Galaxy S10+ puhelimesta? Otto oli menossa illalla kauppaan ja mä huusin hänelle, että tuo juustoa kaupasta myös. Hän ei kuullut, joten lähdin juoksemaan perään ovelle. Mun puhelin lensi kaaressa näyttö alaspäin mun taskusta suoraan Oton sähköpotkulaudan laudalle, joka on siis kovaa ruostumatonta terästä hiekkapaperityylisellä pinnoitteella. Siitä kuului aivan hirveä kolahdus, kun se osui siihen ihan täysillä. HUH. Se hetki kun mä nostin puhelimen siitä laudalta, oli todella kuumottava. Olin ihan varma, että nyt mun uusi ja upea puhelin on aivan pirstaleina.

Mutta arvatkaa mitä? Näyttöä suojaamassa ollut (puhelimessa valmiiksi pakkauksesta avatessa ollut) suojakalvo oli kyllä vähän ”röpelöllä” mutta itse puhelin sen alla oli täysin kunnossa, ei naarmun naarmua. Ja Galaxy S10+ on toiminut täysin moitteettomasti sen jälkeenkin jo useamman viikon. Joten säikähdyksellä (ja uudella suojakalvolla) selvittiin. Kuulen vieläkin sen hirveän kolahduksen kun ajattelen tätä tapahtumaa. Onneksi ei käynyt kuinkaan, olisi ollut tosi noloa mulle hajottaa heti uusi puhelin, vaikka vahinko olikin. Puhumattakaan siitä, miten ikävää olisi ollut luopua tästä, kun olen niin kiintynyt tähän puhelimeen jo nyt.

Yllä olevat kuvat kuvattu kaikki samasta kohdasta: 1. ultralaajakulmakameralla 2. laajakulmakameralla ja 3. telekameralla.

Sain tämän Samsung Galaxy S10+ puhelimen juuri siihen vuodenaikaan, kun valokuvaus on kaikkein haasteellisinta. Luin juuri jostain somesta, että meillä oli marraskuussa yhteensä 17,5 tuntia auringonvaloa koko kuukauden aikana. 17,5 tuntia kuukauden aikana ei ole kauhean hyvä juttu kuvien kannalta. Kamera on joutunut kovaan testiin heti, mutta olen ollut ihan äärimmäisen tyytyväinen. Takakamerat (ne kaikki kolme eli ultralaajakulmakamera, jonka näkymä on jopa 123 astetta, laajakulmakamera, sekä telekamera.) toimivat ihan loistavasti myös hämäräkuvauksessa, jota olen harrastanut ne kaikki muut tunnit noita seitsemäätoista lukuunottamatta.

Mä opin koko ajan lisää siitä, miten voin parhaiten hyödyntää kamera-appin monipuolisia ominaisuuksia. Olen kuvannut super slo-mo videota esikoisen kärrynpyöristä, ottanut selfieitä ”vilkuttamalla” kädellä puhelimen näytölle ja rakastan sitä, että kun ottaa yhteisselfien, etukamerankin kuvan saa nappia painamalla laajemmaksi. Ei siis enää sitä ongelmaa, että koko meidän viisihenkinen perhe ei meinaisi mahtua kuvaan.

Tykkään myös siitä, miten saumatonta Samsung Galaxy S10+ ja Instagramin yhteistyö on. Instagramin käyttö on niitä juttuja, mitä kaikkein eniten teen mun puhelimella ja tämä on vaan niin mullistavaa, kun kaikki toimii täysin ongelmitta. Olen tehnyt paljon enemmän storyjakin viime aikoina, koska se on nykyään niin mukavan helppoa.

Samsung Galaxy S10+ toimii Galaxy Wearables-appin ansiosta loistavasti yhteen Samsung Galaxy Watch Active 2-älykellon ja Galaxy Buds -kuulokkeiden kanssa. Olen liittänyt ne silloin yhden kerran yhteen (sinä päivänä kun sain ne) eikä yhteys ole katkennut tai aiheuttanut ongelmia kertaakaan. Ne ovat kavereita keskenään ja voin milloin tahansa laittaa kuulokkeet korviin ja alkaa kuunnella kesken jäänyttä äänikirjaa, eikä tarvitse erikseen yhdistää mitään. Kelloon tulee kaikki ilmoitukset puhelimesta ja sillä voi myös soittaa tai vastata viesteihin (ja paljon muuta).

Olin alkuun vähän skeptinen siitä, oppisinko käyttämään Galaxy Watch Active 2-älykelloa. Mutta mä olen tykästynyt siihen todella paljon ja nyt en enää osaa olla ilman. Tykkään monipuolisesta Samsung Health -appista, joka toimii sekä puhelimessa että kellossa. Sen lisäksi, että se seuraa mun elintapoja ja esim. sykettä, siinä on myös erilaisia ”treenivalmennuksia”. Aina kun lähden lenkille, laitan juoksuvalmennuksen päälle. Tällöin Samsung Health kertoo mun Galaxy Buds -kuulokkeista milloin juoksen tarpeeksi kovaa saavuttaakseni tavoitteeni, milloin menen liian hitaasti ja milloin tahti on juuri oikea. Se kannustaa juoksemaan kovempaa, pidentämään askelta ja jaksamaan vielä vähän.

Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta mun juoksuajat on parantuneet tosi paljon sen jälkeen, kun aloin käyttää Samsung Healthia. Ihan vaan, koska en halua kuulla sitä enää koskaan uudelleen, että sovellus kysyy multa ”are you feeling well enough to train today?”. Siitä tuli sellainen sopivan lapsellinen näyttämisenhalu, että kuule mulla on loistava olo ja mä näytän sulle miten kovaa mä juoksen. Juoksen nyt mun peruslenkin melkein kaksi minuuttia nopeammin kuin vielä kuukausi sitten. Se on mulle tosi iso parannus. On vaan niin paljon kivempaa, kun appi sanoo lenkin puolivälissä, että ”keep up this pace”, kuin että ”run a little bit faster”. Pari kertaa olen myös unohtanut laittaa appin päälle lenkille lähtiessä, mutta onneksi se huomaa itsekin silloin kun mä treenaan ja tallentaa suorituksen automaattisesti.

Olen tähän kolmikkoon edelleen todella tyytyväinen. En ole aiemmin ollut in-ear -kuulokkeiden suurimpia faneja, koska musta on aina tuntunut, että ne eivät istu mun korvaan. Samsungin Galaxy Budseissa tulee kuitenkin mukana niin paljon eri vaihtoehtoja korvan sisään ja korvan ulkopuolelle jääville osille, että sain niistä tehtyä sellaiset, jotka pysyy mun päässä vaikka juoksisin kuinka kovaa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun mulla on aidosti mukavat in-ear -kuulokkeet, joita käytän aktiivisesti. Niillä on hyvä kuunnella podcasteja ja äänikirjoja ja niissä on myös mikrofoni, jonka avulla myös puhelut onnistuu lenkillä hyvin. Podijakson saa myös helposti pauselle hipaisemalla kuuloketta sormella, eli ei tarvitse etsiä mitään nappeja tai puhelinta kesken lenkin, jos haluaa hetkeksi äänet pois.

Yllä olevat kuvat kuvattu kaikki samasta kohdasta: 1. ultralaajakulmakameralla 2. laajakulmakameralla ja 3. telekameralla.

Kaikkien kolmen laitteen akkukesto on tosi hyvä: Galaxy Watch Active2 -kellon akku kestää mulla jatkuvassa käytössä n. kaksi vuorokautta, Galaxy Budsit olen ladannut kuukauden aikana kaksi kertaa (käytän niitä 3-4 kertaa viikossa puoli tuntia-tunnin) ja puhelimen akku kestää todella hyvin koko päivän ja lataa nopeasti täyteen.

Laitteisiin voi tutustua lisää Samsungin nettisivuilla. Mutta täytyy sanoa, että nämä on kyllä tulleet niin pitkän matkan siitä, kun vuonna 2010 ostin ensimmäisen Samsung Galaxy S -älypuhelimen (ilman numeroa, se oli se eka). Silloin oli aivan mullistavaa saada Facebook toimimaan niin hyvin puhelimessa ja ottaa selfieitä. Yhdeksän vuotta myöhemmin Samsung Galaxy S10+ on niin paljon muutakin kuin selfiet ja Facebook.

Kaikki postauksen kuvat on otettu Samsung Galaxy S10+ -puhelimella kolmea kameralla otettua tuotekuvaa lukuunottamatta. Mun mielestä tää kuvien laatu on aivan ällistyttävä.