Maailman suloisin pyramidi, jonka meidän lapset tekivät. Meidän erottamaton kolmikko, jotka ovat päivä päivältä vaan tiivimmin yhdessä. Tässä hetkessä raikasi nauru ja rakkaus kuului siitä naurusta. Mikään, ei mikään tässä maailmassa ole ihanampaa kuunneltavaa kuin se, kuinka omat lapset nauravat ja rakastavat keskenään jokaisella solullaan. Heidän ilo ja nauru on niin aitoa ja tarttuvaa. Rakastan heidän omia hömppiä juttuja joita he keksivät kolmestaan. Vihaan sitä, että mun on pakko sanoa tähän perään, että ”kyllä, kyllä he myös nahistelevat keskenään joskus”. Jos en sano, sitä kommentoidaan heti, että eivätkö he muka koskaan tee niin.

Ihan kuin se, että olisi paljon iloa ja naurua ja rakkautta, tarkoittaisi, että ei koskaan kinastele, jos ei sitä erikseen sano. Inhoan, että iloon ja rakkauteen on pakko tuoda mukaan se, että kyllä hekin joskus ovat eri mieltä asioista. Itselleni on aivan itsestäänselvää, että asioista ollaan joskus eri mieltä, joskus kaksi haluaa yhtäaikaa saman lelun tai joskus jonkun mielestä joku asia on epäreilua. Ja että näitä asioita selvitellään, niistä keskustellaan, niitä ratkomalla opitaan tärkeitä taitoja. Ja niistä myös päästään eteenpäin. Nauretaan, iloitaan, rakastetaan.

Jos pikkukinoja miettii jälkeenpäin, voin miettiä, miten hienosti erimielisyydet ratkaistiin. Tai sitten voin keskittyä muistelemaan niitä iloisia ja ihania hetkiä niiden kinojen ympärillä. Molempi parempi. Se, missä itse en näe mitään järkeä omalla kohdallani, olisi miettiä päivän jälkeen, että ”Olipa ärsyttävää kun lapset huusivat tänään. Olipa tosi raskasta kun ne kinastelivat siitä värityskirjasta. Vitsi että ketutti taas siivota magneetteja, leikkiruokia, pompuloita ja leikkirahoja olkkarista”. Ei vaan hyödytä mitään, nuo on just sellaisia juttuja, jotka mä unohdan saman tien kun ne on ohi.  Paljon mieluummin keskityn miettimään kaikkea sitä hyvää, mitä meillä yhdessä on. Mutta se onkin vain mun tapa, jollekin toiselle toimii toinen tapa.

Kun mä mietin tuotakin kuvassa näkyvää pyramidi-hetkeä, muistan sen, miten hellästi lapset katsovat toisiaan. Miten innokkaasti isommat opastivat pikkusiskoaan, kun tämä kiipesi heidän selkäänsä. Kuinka hän ensin meni makaamaan mahalleen siskojen selkien päälle ja isot kärsivällisesti neuvoivat, että ei sitä pyramidia ihan sillä tavalla tehdä. Sen riemun, kun hän vihdoinkin onnistuneesti kiipesi kontalleen isosiskojen päälle ja katseli sieltä korkeuksista meitä vanhempia. Kun hän lopulta kapusi alas pyramidin päältä, kaikki kolme nauraa rätkättivät ja halasivat toisiaan. Nuo on niitä hetkiä, joita mä purkitan mun muistoihin ja joihin mä palaan aina uudelleen ja uudelleen. Niitä hetkiä, joista olen ihan valtavan kiitollinen.

Nyt, kun koronaviruksen takia varmasti moni viettää enemmän aikaa perheen kanssa kuin yleensä, saattavat hermot kiristyä. Veikkaan, että meillä ainakin lapsilla tulee jossain vaiheessa olemaan tavallista enemmän kinastelua keskenään, jos kovin pitkään eristäydytään kotiin/ollaan vain perheen kesken. Silloin on entistäkin tärkeämpää koittaa unohtaa ne pienet ärsyttävät hetket ja keskittyä niihin iloisiin ja ihaniin hetkiin yhdessä. <3

Olen taas kerännyt arkisia asuja viime viikoilta ja tässä postauksessa esittelen niistä viisi. Säät on vaihdelleet kyllä niin tiuhaan viime aikoina, että huhhuh! Joinakin päivinä on ollut niin keväinen fiilis jo ja jopa kuusi astetta lämmintä, kuten viimeksi tänään. Lisäksi on näkynyt luntakin ja tietysti viime viikonloppuna Himoksella oltiin ihan kunnon ulkoilukamppeissa. Sielläkin tosin lauantaina lämpötila nousi tosi korkeaksi rinteessä. Tuntui ihan, että paistuu niissä laskettelukamoissa. Lasketteluasuja nyt en ihan ottanut tähän mukaan sentään, mutta muita arkisia asukokonaisuuksia kyllä. Täältä tulee:

1. Laskostetut mom jeansit & puhvihihainen paita

Puin ylleni tämän asun, kun nauhoitettiin podcastin jaksoa. Koko asu on korviksia myöden Gina Tricotista. Nämä farkut ovat tosin jo yli vuoden vanhat. Ostin ne ”omassa koossa” kun ihastuin niihin vuosi sitten, mutta sitten kun hengailin niissä pidempään, ne puristivatkin liikaa. Olin jo luopumassa näistä ja ne olivat jonkin aikaa mun kirppispinossa. Tänä keväänä kuitenkin nappasin ne sieltä takaisin ja sovitin ja nyt ne eivät enää puristaneetkaan yhtään, vaan näissä on jopa mukava hengailla. Tykkään näistä laskoksista ja 90-luvun jenkkimammatyylistä. Nää on niin hauskat! Samoin tuo jo edellisessä asukollaasipostauksessa esitelty paita on mun suuri suosikki, mä kertakaikkiaan rakastan sitä.

2. Makuupussitakki, farkut, huppari ja maiharit

Tämä asu eksyi päälle yhtenä kylmempänä aamuna, kun mittari näytti 6 pakkasastetta. Taisikin olla tämän talven ainoa edes etäisesti kunnon pakkanen Helsingissä, mutta sekään ei kestänyt kuin muutaman tunnin, kun jo lauhtui takaisin plussalle. Vedin päälleni hienosti 2017 syksystä asti palvelleen Adidaksen untsikan, eli tuttavallisemmin makuupussitakin, tummanharmaat Gina Tricotin mom jeansit, Bik Bokin harmaan hupparin, niittimaiharit ja Acne Studiosin pipon. Ai että oli mukavaa, kun ei tarvinnut ollenkaan palella.

3. Musta lyhyt neule, farkut ja kamelitakki

Tämä taas oli yksi niitä lämpimämpiä päiviä, kun arvoin, että laitanko päälle paksun villaneuleen ja nahkatakin vai ohuen neuleen ja villakangastakin. Päädyin vielä jälkimmäiseen, mutta sanokaa mun sanoneen, nahkatakki tekee ihan just comebackin! Tämä on yksi mun perusasuista. Ginan jo hieman resut farkut on niin hyvät jalassa, ne on ollut mulla käytössä jo syksystä 2017. Neulepaita on Zarasta, sekin käytössä jo pidempään. Zaran mustat nilkkurit, jotka ovat edelleen tosi ahkerassa käytössä ja Zaran kamelitakki, joka on osoittautunut tämän talven aikana todelliseksi löydöksi. Se on vaan niin monipuolinen ja samaan aikaan sekä lämmin että kevyt.

4. Musta lyhyt neule, mustat farkut ja kamelitakki

No hitsi, täähän on sama asu kuin äskeinen, mutta vaan tummanharmailla farkuilla sinisten sijaan. Nämä on ne samat tummanharmaat Gina Tricotin mom jeansit, jotka taas olivat jo tuossa tokassa asussa. Rakastan näitä ja nämäkin on olleet luottofarkut jo tosi pitkään. Ovat nykyisin huomattavasti löysemmät mulle kuin ennen, mutta siksi juuri niin mukavat.

5. Keltainen neule ja nahkahame

Viimeisenä ehkä tämän koosteen keväisin asu? Joka on kuvattu tällä viikolla, kun mittari näytti kuutta plus-astetta, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja oli aivan tosi keväinen fiilis. Huolimatta siitä, että tuuli ihan hitosti, kuten varmaan kuvista ja leijuvasta takista ja tuulen tuivertamasta tukasta näkee. Ginan keltainen puuvillaneule on reilun vuoden takaa ja yksi tän hetken ehdottomia lempivaatteita. Ja tuo musta nahkahame on farkkujen lisäksi mun käytetyimpiä alaosia tällä hetkellä. Näistä viidestä tämä asu on varmaan mun oma suosikki, koska kevät!

Sellaisia päivän asuja tällä kertaa. Aika paljon on jälleen menty farkuilla ja niillä vaatekaapin lemppareilla. Tämä on jotenkin ihan mahtavan ajatuksia selkeyttävää tehdä näitä asukollaaseja. Niistä bongaa niin hyvin just ne vaatteet, joilla on eniten käyttöä ja näistä käy ainakin itselleni kiusallisen selväksi mitkä on niitä vaatteita, jotka taas ei ikinä eksy päälle. Koska niitä ei koskaan näy näissä. Erittäin hyvä. Näin voin suorittaa karsintaa vaatekaapissa ja selkiyttää sitä entisestään. Tavoitteena on, että tämän kevään jälkeen kaapissa ei ole mitään sellaista, mitä vain toivoisin käyttäväni, mutta en käytä.

Miten te olette tunnistaneet vaatekaapista omat lempparit? Vinkkejä luopumiseen niistä vaatteista, joita haluaisi niin kovasti osata käyttää ja rakastaa, mutta ei vaan koskaan käytä? Mikä oli lemppari-asu?

Tällä hetkellä niin kovin ajankohtainen aihe, koronavirus, puhuttaa aikuisten lisäksi myös lapsia. Meilläkin eri ikäisten lasten kanssa asia on mietityttänyt heitä eri tavoilla. Vanhimman kanssa aiheesta on puhuttu kaikkein eniten, keskimmäisen kanssa jonkin verran ja nuorimman kanssa ei oikeastaan ollenkaan, koska häntä asia ei vielä kiinnosta ollenkaan. Multa pyydettiin vinkkejä siihen, miten asiasta voi keskustella lapsen kanssa ja päätinkin listata meidän omat keinot.

1. Älä lue ääneen shokeeraavia otsikoita tai maalaa piruja seinille.

Mun mielestä ihan ykkönen on se, että ei lue ääneen (eikä muutenkaan) mitään shokeeraavia otsikoita tai artikkeleita. Itse välttelen muutenkin kaikkea sensaatiohakuista uutisointia ja keltaisia lööppejä, mutta en varsinkaan lue ääneen mitään koronavirusotsikoita, mistä haluaisin puhua esim. Otolle, vaan laitan mieluummin vaikka linkin whatsappissa. Jos lapsi kuulee vain pelottavan otsikon tai pätkän uutisesta tms. niin saattaa herätä tosi turhaa huolta. Muutenkin pitää muistaa se, että lapsilla on yllättävän tarkat korvat ja he kuuntelevat tosi herkästi sitä, mitä aikuiset juttelevat keskenään. Jos asiasta on pakko keskustella lasten kuullen (aikuisten kesken), niin silloin muistaa ainakin olla rauhallinen ja pysyä faktoissa, joita voi lukea THL:n tai WHO:n sivuilta.

2. Puhu lapsen kanssa avoimesti.

Asia kannattaa ottaa puheeksi lapsen kanssa rauhallisesti jo ennen kuin siitä puhutaan koulussa/eskarissa. Me puhuttiin yhdessä koronaviruksesta jo heti silloin, kun siitä alettiin uutisoida, koska lapset puhuvat paljon myös keskenään ja oli vain ajan kysymys, milloin joku toinen lapsi ottaisi aiheen puheeksi ennen meitä ja me ei voitaisi silloin kontrolloida sitä, millaista juttua lapsi uskoo virukseen liittyen. Nyt tässä vaiheessa toki koulussa on puhuttu viruksesta myös opettajien toimesta, mikä on hyvä.

3. Kerro faktoja, älä arvioita tai mututuntumaa.

Jos lasta huolettaa, voi mun mielestä kertoa rauhallisesti faktoja koronaviruksen yleisimmistä oireista ja sairastuneiden määrästä Suomessa. Kaikenlaista hysterisointia kannattaa välttää, mutta ainakin me ollaan oltu realistisia. Ei olla hysteerisiä eikä myöskään vähätellä. Seurataan aktiivisesti uutisointia ja katsotaan mitä tapahtuu. Ollaan puhuttu myös siitä, että joitakin oppilaita on asetettu karanteeniin joissakin kouluissa ja että jos niin tapahtuisi meidän lapsille, opiskella voi myös kotona etänä. Erityisesti tämä, että mitä opiskeluille sitten tapahtuu, on huolettanut ja ollaan siis vakuutettu, että lapset varmasti saavat oppia kaikki tarvittavat asiat, vaikka koulu menisi kiinni tai tulisi karanteeni.

4. KÄSIENPESU.

Mä olen itse kunnon käsienpesun puolestapuhuja, koska pelkään etenkin tähän aikaan vuodesta norovirusta oksennusfobiani vuoksi. Tämän takia käsienpesu on meillä aikuisilla ja meidän lapsilla erittäin hyvin hallussa ja he pesevät aina kädet hyvin vedellä ja saippualla, riittävän rauhallisesti ja joka puolelta, ja kuivaavat kädet hyvin. Mun blogista löytyy myös (kaupallinen yhteistyö) hyvät ohjeet oikeanlaiseen käsienpesuun. Meillä on mukana käsidesiä aina kun käydään kaupassa tai missä tahansa. Jos ei ole pääsyä veden ja saippuan ääreen, niin sitten läträtään käsidesillä. Kun käydään kaupassa ja tullaan sen jälkeen autoon, desinfioidaan kädet. Kotiin tullessa vielä pestään kädet. Hyvästä käsihygieniasta ei voi olla mitään haittaa, vaan jokaisen kannattaa opetella se.

Koronavirus voi säilyä pinnoilla jopa useita päiviä (lähde: YLE). Esimerkiksi koulujen buffet-ruokailuissa olisi todella tärkeää, että ne kädet on pesty hyvin ennen, kuin kaikki koskevat samoihin kauhoihin ja sen jälkeen syövät niillä samoilla käsillä esimerkiksi leipää. Ja tätä mieltä olen aina, en pelkästään koronaviruksen vuoksi vaan ihan jo noroviruksen ja kausi-influenssankin vuoksi. Vaikka itse ei tauteja pelkäisi, meidän joukossa elää paljon perussairaita ihmisiä ja vanhuksia, joille ne itselle harmittomalta tuntuvat ”pikkusairaudet” voivat olla kuoleman vaarallisia. Lisäksi ainakin meidän lapsille oli huojentavaa se, että niinkin pienellä ja helpolla keinolla kuin hyvällä käsihygienialla voi parhaiten ehkäistä koronavirukseen sairastumista.

5. Yskiminen ja aivastaminen nenäliinaan tai hihan yläosaan, mikäli nenäliinaa ei ole saatavilla.

Yhtä tärkeää kuin hyvä käsihygienia on myös oikeanlainen yskiminen ja aivastaminen. Kannattaa pitää pientä nenäliinapakettia taskussa mukana ja jos yskittää/aivastuttaa niin sitten käyttää nenäliinaa ja laittaa sen samantien roskiin. Jos ei ole nenäliinaa saatavilla, voi käyttää omaa kyynärtaivetta/hihan yläosaa. Missään nimessä ei aivasteta/yskitä omiin käsiin. Nämä jutut on hyvä kerrata lasten kanssa, vaikka olisivatkin itsestäänselvyyksiä.

6. Lapsen rohkaiseminen puhumaan kaikesta, mikä mietityttää.

Lapsella pitää olla sellainen tunne, että voi ja saa kysyä vanhemmalta ihan mitä vaan. Liittyi se sitten koronavirukseen tai mihin tahansa isompaan tai pienempään asiaan.

Kukaan ei tällä hetkellä vielä tiedä varmuudella miten laajalle koronaviruksen vaikutukset tulevat ulottumaan Suomessa tai maailmanlaajuisesti. Koronavirus on juuri julistettu WHO:n toimesta maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Seuraan uutisointia aktiivisesti luotettavista lähteistä, noudatan hyvää käsihygieniaa, enkä matkusta. Mikäli viranomaisilta tulee lisäohjeita tai rajoituksia, noudatan niitä. Nyt voi vain toivoa, että voimme omilla toimillamme hidastaa viruksen leviämistä, jotta terveydenhuollon kapasiteetti riittäisi kaikkien sairaalahoitoa tarvitsevien hoitamiseen, kun sairastuneiden määrä kasvaa.

Miten teillä on puhuttu koronaviruksesta lasten kanssa? Mietityttääkö aihe teidän lapsia?

Multa toivottiin postausta meidän aamu- ja iltapaloista ja tässä tulee! Tämä onkin hauska aihe, koska harvemmin tulee niistä kirjoiteltua, kun yleensä sitä aina jakaa ns. pääruoka-reseptejä tai sitten jotain makeita. Mutta nyt tosiaan ajattelin käydä vähän läpi, että mitä meillä syödään aamuisin ja iltaisin. Ajattelin tähän alkuun tehdä pienen listauksen niistä jutuista, joita meillä on yleensä aamu- ilta ja välipaloja varten jääkaapissa/kuivakaapissa/hedelmäkorissa:

Meidän perheen lempparit aamu- ja iltapalatarvikkeet:

– Granolaa, jossa ei ole lisättyä sokeria, esim. Pauluns Kaneli, Manteli & Omena, Pauluns mansikka, mulperimarja & kardemumma, Fazer Alku Omena-kaneli-granola

– Mahdollisimman vähäsokerisia muroja, esim. Myllärin Muumi-murot, Two Dads -murot

– Jogurttia, jossa ei ole lisättyä sokeria, esim. Juustoportti Hyvin-jogurtit, Valio A+ Kreikkalainen luonnonjogurtti tai Valio Luonnonjogurtti +

– Hedelmäsosetta (100% hedelmää) esim. Bonne isot purkit.

– Ruis- ja kauraleipää, esim. Fazer Pehmeämpi Kaurapuikulat, Fazer Ruispuikulat,  Kurkelan tilan kaurarieskaset (ja lapsille herkkuleipänä joskus myös Pågen Oivallus!)

– Siemennäkkäriä, esim. Leipomo Rosten

– Kauramaitoa, Esim. Kaslink Aito luomu kaurajuoma, (kahviin Juustoportti Barista tai Kaslink Aito Barista, josta ostetaan aina pieni 2dl purkki, joka kestää kahvimaitona mulla ja Otolla yhdessä just sen 5vrk minkä säilyy avattuna)

– Maapähkinävoita esim. Green Choice luomu maapähkinävoi

– Margariinia

– Juustoa

– (Joskus vähärasvaista leikkelettä esim. kalkkunaa)

– Vapaiden ulkokanojen kananmunia

– Viime kesänä itse pakastettuja kotimaisia mansikoita / tuoreita marjoja kuten pensasmustikoita/ kesällä kaikkia mahdollisia tuoreita marjoja

– Tuoreita vihanneksia esim. kurkku, tomaatti, paprika, avokado

– Tuoreita hedelmiä esim. omena, päärynä, mandariini, banaani, viinirypäleet

– Kahvia

– Pikakaurahiutaleita

– Pähkinöitä

Aamupalat

Aamupalan pitää olla riittävän runsas, että jaksaa. Paitsi Otolle, joka ei edelleenkään syö aamuisin mitään. Näin on ollut aina. Mutta minä ja lapset syödään aina aamupalaa ja yleensä syödään se yhdessä. Jokainen tekee aamupalaa arkisin yleensä itse, paitsi viikonloppuisin tykätään kokkailla yhdessä runsaammin. Ja 3-vuotiaalle aamupalan teen toki yleensä minä tai sitten Otto tekee. Joskus isommatkin tekevät iltapalaa toisilleen.

Arkiaamuisin aamupalan pitää olla helppoa, joten usein se on lapsilla muroja tai granolaa kauramaidon tai jogurtin kanssa, sekä hedelmä tai marjoja pakkasesta ja joskus esim. naturel cashew-pähkinöitä, manteleita tai maapähkinöitä. Jos on maustamatonta jugua, niin sitten meillä on usein myös hedelmäsosetta, jota he kaatavat jugurtin joukkoon mausteeksi. Toinen vaihtoehto jogurtille on sitten tehdä leipää tai näkkäriä. Joko perinteistä suolaista leipää tai sitten esim. maapähkinävoi-banaanileipää. Meillä lapset syövät useimmiten kauraleipää ja me taas Oton kanssa syödään enemmän ruisleipää, mutta joskus kauraakin. Koska pilkon yleensä aina iltapalalle vihanneksia, niitä on usein aamuisin valmiiksi pilkottuna jääkaapissa edelliseltä illalta, jolloin leivän päälle saa helposti kurkkua, paprikaa ja/tai tomaattia oman maun mukaan. Joskus lapsia kyllästyttää kaikki muut vaihtoehdot ja he pyytävät puuroa banaanilla, ceylonin kanelilla ja maapähkinävoilla.

Mä itse syön aamuisin eniten juuri leipää. Syön yleensä kaksi leipää ja juon kupin kahvia ja lasin vettä. Pyrin syömään aamullakin vihanneksia ja hedelmiä, mutta tässä kyllä laiskuus usein vie voiton. Eli jos edelliseltä illalta on vihanneksia (eikä lapset ole syöneet kaikkia), syön niitä leivän päällä, mutta jos ei, niin en ala itselleni erikseen pilkkomaan muuta kuin korkeintaan kurkkua. Mulla on myös se hankala, että olen monelle hedelmälle raakana allerginen, niin en voi vaan napata banskua tai omppua kuten lapset. Mandariineja syön silloin kun ne ovat parhaimmillaan, koska ne ovat helppoja.

Viikonloppuaamuisin tehdään joskus esim. banaanilettuja banaanista ja kananmunasta tai joskus herkutellaan croissanteilla, smoothieilla tai kunnon brunssilla.

Iltapalat

Iltapalat on meillä tosi samaa settiä siis kuin aamupalatkin, lapsilla varsinkin. Erona on se, että Oton kanssa me panostetaan meidän kahdenkeskisiin iltapaloihin. Iltaisin ei ole yleensä hoppu minnekään ja jaksaa pilkkoa leivän paahtumista odotellessa avokadot, paprikat, tomaatit ja kurkut, jotta leivästä saa tehtyä kunnon vihanneskeon. Mua naurattaa se, että siis iltapalaleipien tekeminen kestää ehkä 1-2 minuuttia pidempään niiden vihannesten pilkkomisen kanssa, mutta silti se tuntuu aamuisin liian vaivalloiselta alkaa alusta asti pilkkomaan koko settiä. Mutta koitan siis aina illalla syödä ekstrapaljon värikkäitä vihanneksia, jos aamulla en ole syönyt. Joskus illalla Otto paistaa leivän päälle meille kananmunia, mutta yritän olla syömättä niitä liikaa. Meillä on suvussa korkeaa kolesterolia, jota en halua riesaksi itselleni.

Mä syön tosiaan itse 99% ajasta sekä aamulla että illalla leipää. Olen sillä tavalla tylsä, että en vaan jaksa vaihdella. Tiedän suunnilleen kuinka pitkään jaksan aamuisin kahdella leivällä ja tiedän, että iltaisin kaksi leipää on sopivasti eikä tule ähky. Ihailen aina kaikkien värikkäitä smoothie bowleja ja koitan aina tammikuussa tehdä ekat kaksi viikkoa raikkaita hedelmäsmoothieita ja meal preppausta, mutta totuus on se, että palaan aina niihin leipiin.

Perjantaisin lapset saavat ”herkkuiltapalan” eli esim. jugurtin, vanukkaan, rahkan tai risifruttin tms. oman valinnan mukaan, silloin saa ottaa halutessaan myös sellaisen, jossa on lisättyä sokeria. Tämä toimii meillä tosi hyvin, kun lapset ei arkisin edes pyydä mitään sokeriöverijuttuja, kun tietävät, että perjantaina sitten saa valita sellaisen jos tekee mieli.

Me ei olla näissä tuotteissa mitenkään ehdottomia, vaan tämä lista muuttaa muotoaan aina aika ajoin. Mutta siinä olen ehdoton, että meillä ei arkipäivinä syödä sokerijuguja, eikä mitään sokeriöverimuroja. Aina kun tulee uusia vaihtoehtoja, jotka kuulostaa siltä, että sopii meille niin ostan riemusta kiljuen kaupasta ja testaan. Sellainen kysymys mulla olisikin, että mikä on parhaimman makuinen kasvipohjainen jugu teidän mielestä, jossa ei ole lisättyä sokeria? Maito on ollut helppo vaihtaa, mutta ei olla vielä löydetty juguhyllystä sitä kasvipohjaista superlempparia, joka maistuisi lapsille yhtä hyvin kuin nämä. Itse taas en jugurttia syö muutenkaan kuin aniharvoin, ehkä kerran-pari kuussa. Eli vinkkejä otetaan mieluusti vastaan!

Sellaisia aamupala- ja iltapalajuttuja meillä! Olisi tosi hauska kuulla teiltä, että millaisia aamupaloja tai iltapaloja te tykkäätte syödä? Ehkä mä saisin inspiraatiota teiltä! Ja olis tosi hauska kuulla muilta, joilla on siitepölyn kanssa paljon hedelmä- ja vihannesallergioita ristikkäisallergiana (kuten mulla), että mitä hedelmiä ja vihanneksia syötte ja missä muodossa?

Bongasin hauskan 18x viimeisin -postausidean Sara Tickle -blogista ja halusin tehdä vähän samantyylisen, mutta omilla ”viimeisimmillä” jutuilla. Täältä tulee siis lapsiperheversio 18x viimeisin -postausideasta.

18x Viimeisin:

1. Whatsapp-viesti lapselta: Lapsen ottama selfie itsestään, johon hän on piirtänyt hienoja kuvioita ja laittanut emojeja ja päälle tekstin ”rakastan sua äiti” sinisellä <3

2. Ratkaistu kinastelu: Kun 2/3 halusi käyttää mun pinkkiä joogamattoa joogaamiseen. Ratkaisuna tehtiin ”joogamatto” myös sinisestä lasten viltistä ja kaikki olivat tyytyväisiä.

3. Katsomani lasten ohjelma: Muumilaakso. Meidän lapset eivät ole koskaan olleet ihan hirveän isoja muumifaneja, paitsi kuopus oli 1-vuotiaana. Yhtenä iltana kuitenkin telkkarin avatessa Yleltä tuli Muumilaakson uusia jaksoja ja he istahtivat telkkarin eteen kuin tatit ja katsoivat innoissaan. Mäkin jämähdin hetkeksi muumien eteen. Ehkä Muumilaakso saa muumifaniuden syttymään?

4. Katsottu perhe-elokuva: Räyhä Ralf valloittaa Internetin. Se oli ihan hauska ja viihdyttävä myös vanhemmalle!

5. Wilma-viesti: Viikkokirje koulusta.

6. Ostettu lastenvaate: Kiukkuinen koala -kuvioiset Mainion leggingssit, jotka 3-vuotias valitsi itselleen.

7. Arkiruoka, joka maistui koko perheelle: Härkis-tortillat. Klassikko, joka toimii A I N A.

8. Naurattanut lasten suusta -juttu: Kun 3-vuotias ilmoitti kotimatkalla autossa, että meidän pitäisi nyt ajaa suoraan koirakauppaan, koska hän haluaa ihan oman karvaisen koiran, jota voi silittää.

9. Tauti, josta on lappu hoitopakan ovessa: Yskä. Mun suosikki. Kun vaihtoehtona on kihomadot, vatsatauti tai vaikka se corona-virus niin ai että tuo tuttu ja turvallinen yskä tuntui helpottavalta.

10. Yhteinen lempipuuha koko perheelle: Party Alias. Nyt kun 3-vuotias on oppinut näyttelemisen lisäksi selittämään korttien kuvia, on pelaaminen edennyt vielä aivan uudelle tasolle! Viimeksi 3-vuotias voitti koko pelin! Se on nerokkaasti suunniteltu, kun 3-vuotiaskin voi aidosti pärjätä omille vanhemmilleen ja pelaaminen on mielenkiintoista kaiken ikäisille.

11.  Lasten appi, joka on ollut hitti: Moka Mera Lingua. Ilmainen kielten opettelu-appi androidille ja iPhonelle, johon törmäsin jonkun jakaman blogipostauksen kautta Facebookissa. Sen on tehnyt suomalaiset varhaiskasvatuksen ammattilaiset, se on täysin ilmainen eikä siinä ole ollenkaan mainoksia tai tekstiä. Appilla voi opetella Suomea, Ruotsia, Englantia, Arabiaa, Espanjaa, Venäjää ja muita kieliä ja meidän lapset ovat tosi tykästyneet siihen. Se on tosi helppokäyttöinen, mutta silti kiinnostava jopa isommille lapsille.

12. Biisi, jota lapset haluavat kuunnella: Miss Li – Komplicerad

13. Iltasatukirja, jota ollaan luettu: Little People, Big Dreams: Coco Chanel. New Yorkista ostamani maailman ihanin satukirja, joka kertoo Coco Chanelin tarinan. Se on englanninkielinen, mutta meidän lapset ymmärtää sen hyvin, siinä on melko helppoa englannin kieltä. Visuaalisesti super kaunis kirja ja lapset haluavat kuulla tarinan uudelleen ja uudelleen. Pakko tilata sarjan muut osat!

14. Ylpeyttä herättävä äitihetki: Kun heräsin eräänä aamuna siihen, kun kuulin, miten keskimmäinen opasti meidän 3-vuotiasta kädestä pitäen alas portaita varovasti. Kun nousin ja tulin alakertaan, hän oli keittiössä tekemässä pikkusiskolle aamupalaksi leipää. Meinasin haljeta rakkaudesta.

15. Siivottu lasten sotku: Se kasa portailla, joka ilmestyy siihen joka päivä, vaikka ollaan miljoona kertaa päätetty, että ei enää tehdä kasoja portaille. En ole siis yhtään sen parempi itse, minäkin kasaan siihen asioita, vaikka suurin osa onkin lasten jäljiltä.

16. Piirustus, joka on ripustettu jääkaapin oveen: Lapsen tekemä muotipiirros baskeripäisestä ja pitkäsäärisestä tyypistä, jolla on mielettömän upea ruutuhame, liehuvan pitkä tukka ja näyttävät korvakorut.

17. Asia, jonka lapsi itse osti: Pieni limu ja sipsipussi koulun diskossa muutama viikko sitten.

18. Kerta kun sanoin lapsille, että rakastan: Tänä aamuna, kun isot lähtivät eskariin ja kouluun. Halittiin myös ja lähetettiin lentosuukkoja.

Olipas hauskaa listata näitä juttuja, tuli hyvä mieli! Olis hauska kuulla teidänkin viimeisimpiä, ei tarvitse kaikkia listata jos ei jaksa, mutta olisi hauska kuulla vaikka mitä teillä luetaan, puetaan, katsotaan tai kuunnellaan juuri nyt lasten kanssa?