Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa ja on osa vuottani Lifen brändilähettiläänä.

Viimeistä viedään! Musta tuntuu, että ihan vasta kirjoitin postausta otsikolla ”Hyvinvoinnin tavoitteet vuodelle 2018” ja mietin sopivia tavoitteita itselleni tälle vuodelle Lifen brändilähettiläänä, tai brand ambassadorina. Itselleni tuo jälkimmäinen vierasperäinen sana tuntuu luontevammalta, koska sitä käytetään enemmän mun verkostoissa. Joka tapauksessa, vuosi on mennyt aivan älyttömän nopeasti, ja nyt on tullut aika pohtia, kuinka tämä vuosi on vaikuttanut muhun, ja vinkata vielä viimeiset hyvinvoinnin tuotteet, eli hyvän olon joululahjat!

Alkuvuodesta otin tavoitteeksi sen, että olisin mahdollisimman paljon terveenä, tai että oltaisiin koko perhe mahdollisimman paljon terveenä. Musta tuntuu, että se on onnistunut aika hyvin, mitä nyt keväällä meillä oli yksi koko perheen angiina, sekä kaksi vatsatautia kuukauden sisällä. Mutta muuten ollaan oltu tosi hyvin terveenä. Syksyllä on ollut yksi pikkuflunssa, joka kiersi puolet porukasta, sekä yksi laryngiitti nuorimmaisella. Aika vähällä ollaan siis selvitty, kun päiväkoti-ikäisten lasten perheissä esim. 10 nuhakuumetta vuodessa on ihan normaali määrä, ja meillä on niitä ollut vain yksi. Uskon, että tässä hyvinvointia tukemassa ovat olleet vitamiinit ja maitohappobakteerit.

Toinen tavoite oli se, että vaihtaisin 2/3 käyttämästäni kosmetiikasta luonnonkosmetiikkaan. Tässä olen epäonnistunut, vaikka muutosta on kuitenkin tullut myös parempaan päin. Tällä hetkellä ehkä n. puolet käyttämästäni kosmetiikasta on luonnonkosmetiikkaa, ja monia meikkituotteita olen esim. vaihtanut luonnonkosmetiikkaan. Suurin syy sille, että en ole voinut vaihtaa niin monia tuotteita kuin olisin toivonut, on mun hajusteherkkyys.

Eli hajusteettomuus ajaa kaiken muun yli. Mun hajusteherkkyys on pahentunut viimeisen raskauden jälkeen, ja tänä vuonna olen joutunut luopumaan tuote toisensa jälkeen sellaisistakin purkeista, joita olen käyttänyt jo vuosia ja ollut ihan ok tuoksun kanssa. Samalla olen pelännyt kokeilla uusia tuoksullisia tuotteita, koska jo yksi nuuhkaisu väärää tuoksua voi laukaista migreenin. Mulla on enää muutama erittäin miedon tuoksun tuote käytössä, ja muuten kaikki on joko tuoksutonta synteettistä tai tuoksutonta luonnonkosmetiikkaa.

Tämän vuoden aikana olen saanut tutustua laajasti Lifen hyvinvoinnin tuotteiden valikoimaan eri teemojen kautta. Ennen tätä vuotta olin aika noviisi kaikenlaisten lisäravinteiden ja muiden käytössä, mutta nyt olen saanut hyvät eväät ja keinot valita ne itselleni sopivimmat jutut sieltä laajasta valikoimasta. Tässä toki on auttanut myös Lifen konsulttini Piritta, jonka kanssa ollaan pohdittu niin vatsan hyvinvointia, matkustusta kuin flunssan ehkäisyäkin. Viimeisellä konsultointikäynnillä valkattiin Pirittan kanssa lahjoja mun lasten opettajille ja päiväkodin hoitajille, ja löydettiinkin aika kivat lahjat kaikille.

Mä en halua antaa opettajille lahjaksi mitään krääsää, ja siksi päädyinkin täysin syötäviin/juotaviin lahjoihin. Lifessa on myynnissä aivan ihania English Tea Shopin luomulaatuisia joulutee-makuja, ja valkattiinkin sieltä jokaiselle opelle ja hoitajalle oma söpö ja herkullinen teemaku. Mukaan lähtivät ihana vaaleanpunainen Sleigh Ride, sininen Silent Night, punainen Gingerbread Man ja vihreä Candy Cane. Teen lisäksi opet ja hoitajat saavat suklaata, koska mikäs sen parempaa! Valitsin Vivanin herkullisista luomusuklaista kaikille eri maut: 70% tummaa suklaata karpaloilla, cappucinon makuista maitosuklaata, valkosuklaa crispiä ja tummaa amaretto marsipaani fondantia. Suklaapakkaukset ovat kauniita jo itsessään. Näiden lisäksi lapset saavat askarrella kortit itse.

Lifesta löytyy muuten myös tämän joulun hittijuomaa, eli Lapin Marjan luomu Kerkkä Glögiä! Kerkkä-glögissä maistuu nimensä mukaisesti kuusenkerkkämehu, sekä inkivääri- ja sitruunamehut. Ihan älyttömän herkullinen vaalea glögi. Tätä en taida onnistua antamaan lahjaksi, kun jotenkin ehdin varmasti aina avata itse pullon ja keittää sen itselleni iltajuomaksi, ennen kuin saan sitä pakettiin asti, heh. Suosittelen siis ostamaan sitä ihan itselle, koska se on niin herkullista.

Mun ihanat tohvelit kuvissa on myös Lifesta, ja ne ovat eettisesti tuotettua 100% villaa! Tohveleita löytyy lapsille ja aikuisille, ja ne ovat aivan älyttömän lämpimät ja mukavat. Lifen verkkokaupan joulutuotevalikoimassa on paljon kaikkea ihanaa, ja joulukuvastosta löytää nekin tuotteet, jotka ovat myynnissä vain myymälöissä, kuten nuo Vivanin suklaat.

ALEKOODI LIFEN OMIIN TUOTTEISIIN:

Viimeistä viedään myös alekoodin kanssa, eli mun oma alekoodini on voimassa enää tämän kuun loppuun asti! Jos siis tarvitsee täydentää lisäravinnevarastoja tai luonnonkosmetiikkavarastoja Lifen omilla Life-tuotteilla, niin se kannattaa tehdä nyt. Koodilla sandwich saatte 20% alennuksen kaikista kaikista normaalihintaisista Lifen oman Life-tuotesarjan tuotteista sekä Lifen verkkokaupassa että Lifen kaikissa myymälöissä. Valikoimassa on paljon ihania tuotteita jotka sopivat myös joululahjaksi, kuten Lifen ihanat Body & Soul -luonnonkosmetiikkatuotteet!

Haluan kiittää vielä Lifea ja Pirittaa hienosta ambassador-vuodesta, jonka aikana olen oppinut aivan älyttömän paljon. Mä toivon, että näillä eväillä voin pitää parempaa huolta itsestäni ja hyvinvoinnistani koko loppuelämän, enkä epäröi kysyä neuvoa jos ja kun sitä joskus hyvinvointituotteissa tarvitsen. Kiitos <3

Tämä ekaluokan ensimmäinen lukukausi lähestyy loppuaan, ja täytyy ihan hämmästellä sitä, miten koulu on vaan sujahtanut osaksi elämää niin luontevasti. Ensimmäisen lapsen koulun aloitus on niin suuri merkkipaalu, että sitä tuli mietittyä moneen kertaan jo vuosia ennen kuin koulu oikeasti alkoi. Se oli niin merkittävä juttu, ja ajatuksena niin ISO, että meidän lapsi menee kouluun. Vaikka se itse koulun aloitus ei sen koulun kannalta jännittänytkään, mua jännitti se kaikki siinä ympärillä.

Koulumatkat – ”Se, miten hän oppii kulkemaan koulumatkaa joskus itsenäisesti, kun pelkkä ajatus tuntuu niin pelottavalta. Vaikka tiedän, että hän itse on fiksu ja tekisi parhaansa ja olisi valppaana, se ei kuitenkaan aina riitä. Kuinka joskus uskaltaa päästää sen oman pienen sinne maailmaan ihan  yksin?” kirjoitin elokuussa. Pelkäsin sitä päivää, kun ekaluokkalainen menisi kouluun itsekseen. Ja arvatkaa mitä, niitä päiviä on jo ollut. Suurimmaksi osaksi edelleen viedään kouluun, ja iltapäiväkerhosta haetaan aina, mutta hän on mennyt joinakin aamuina myös itsenäisesti kouluun. Se on sujunut hienosti joka kerta ja jos hän saisi päättää, hän menisi varmaan itse joka aamu.

Harjoiteltiin matkaa yhdessä monen monta kertaa etukäteen, ja ekasta kerrasta voin kertoa, että olin aivan uskomattoman jännittynyt ja pelkäsin ihan hulluna. Mutta hän on päässyt perille joka kerta, ja hän ilmoittaa aina kun on päässyt turvallisesti kouluun, niin ei tarvitse jäädä arpomaan, että pääsikö hän perille vai ei. On ollut hienoa voida antaa vastuuta pikkuhiljaa lisää, eikä ole tarvinnut tehdä suuria harppauksia kerralla. On ollut turvallista ja huojentavaa harjoitella kaikkea lapsentahtisesti.

Mua jännitti etukäteen myös se, että kukaan aikuinen ei kerro mulle enää joka päivä, miten lapsen päivä on koulussa sujunut. Onneksi olin siinäkin pikkuisen väärässä. Ainakin meidän koululaisen leppoisassa eftiksessä ohjaaja kertoo ihan joka päivä, miten lapsen päivä on sujunut siellä koulun jälkeen, mitä hän on puuhaillut ja kuinka syönyt. Yksittäin lapsen koulupäivästä ei tietty kukaan aikuinen kerro sen enempää, mutta onneksi meidän koululainen kertoo itse hyvin innokkaasti päivän tapahtumista. Yleensä ei ehditä edes kysyä miten on mennyt, kun ollaan jo saatu seikkaperäinen selostus. Toisaalta huomaa myös jo selkeästi, miten paljon lisää sellaisia ”omia juttuja” kavereiden kanssa lapselle on jo tullut, ja sekin on aika siistiä.

Kaverisynttäreiden määrä on yllättänyt tänä syksynä, tuntuu, että niitä on lähes joka viikko ja parhaimpina viikkoina useammat. Tosin tähän vaikuttaa myös se, että keskimmäinenkin on jo 5v ja hänenkin kaverinsa pitävät kaverisynttäreitä. Yhtenä viikkona meillä oli  NELJÄT kaverisynttärit, ja tälläkin viikolla on kahdet. Lapsista se on mahtavaa, ja toki meistäkin on ihanaa, että kavereita ja juhlia riittää. Taaperon kasvua odotellessa.. Onkohan meillä kolmen vuoden päästä sitten kolmet kaverisynttärit joka viikko standardina? Apua!

Ekaluokkalainen on ottanut hienosti vastuun omasta koulunkäynnistään, vaikka toki se on myös meidän vanhempien tehtävä tukea lasta koulutiellä parhaamme mukaan. Musta on ollut hienoa nähdä lapsen läksyjä ja kirjoja, ja kuulla mitä he ovat koulussa tehneet. Ollaan myös keskusteltu monista teemoista, joita koulussa on käsitelty, ja paikoista joissa he ovat vierailleet. Mä haluan jatkossakin tukea meidän kaikkia lapsia opin tiellä parhaani mukaan, ja meillä saa aina pyydettäessä apua ja tukea läksyihin ja projekteihin. Ja joka päivä luetaan yhdessä ainakin se suositeltu vartti.

Haluan tukea lapsen opiskelumotivaatiota niin hyvin kuin osaan, ja tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa! Ollaan myös osallistuttu kaikkiin koulun tapahtumiin joihin ollaan vain päästy, ja on ihanaa, että koulu on sellainen tiivis yhteisö, jossa muutkin vanhemmat tulevat tutuksi. Saadaan olla kyllä hurjan kiitollisia näin kivasta koulusta ja ihmisistä, sekä tietty meidän mahtavasta ekaluokkalaisesta!

Miten teidän muiden ekaluokkalaisten vanhempien mielestä on lähtenyt koulutie sujumaan? Joko teillä kuljetaan itsenäisesti kouluun? 

Joulukalenterin ensimmäiset lahjavinkit tulevat tässä! Ekana haluan vinkata aineettomista joululahjoista, sillä ne ovat suuria suosikkejani ja niitä voi antaa ihan kenelle vaan. Tässä tulee lahjaideoita niin lapsille kuin aikuisillekin. Lisää lahjaideoita on myöhemmin luvassa, sillä niitä on kovasti toivottu. Nyt ihan ekana kuitenkin näitä

1. Teatteri-, musikaali- tai konserttiliput (tai ooppera tai baletti)

Mä tykkään käydä teatterissa ja musikaaleissa sekä Oton kanssa, että lasten kanssa. Olenpa käynyt tänä vuonna teatterissa äitinikin kanssa, ja sekin oli aivan ihanaa! Tällä hetkellä esimerkiksi Helsingin Kaupunginteatterissa on meneillään musikaali Kinky Boots joka mua kiinnostaa, kun olen kuullut sitä kehuttavan. Ensi kesänä on vaikka mitä konsertteja ja festareita, jotka varmasti ilahduttavat monia. Erityisesti lapsia varten on vaikka mitä, kuten Nukketeatteri Sampo. Kannattaa tutkia oman kaupungin kulttuuritarjontaa, ja tsekata sieltä olisiko siellä ensi vuodelle joku ihana tapahtuma.

2. STAYCAY

Miniloma oman rakkaan kanssa tai vaikka kaverin kanssa on ihan täydellinen lahja! Me saatiin viime jouluna Oton kanssa lahjaksi Staycay ja vielä lastenhoito yön yli hotelliyön ajaksi. Siinä oli joululahja, joka todella ilahdutti vielä heinäkuun helteillä kun se käytettiin. Aina ei tarvitse lähteä kauas, kun jo yö jossain oman kaupungin mukavassa hotellissa voi olla ihana piristys, joka auttaa rentoutumaan.

3. Leffaliput

Mä tykkään ihan hirveästi käydä leffassa, mutta käyn silti harvemmin kuin haluaisin. Sarjaliput on sellaisia, jotka aina kannustaa lähtemään sinne leffaan, eikä odottelemaan vaan, että leffat tulee vuokrattavaksi mukavasti kotisohvalta. Leffassa käyminen on lapsistakin hurjan hauskaa, ja varsinkin jos joskus mennään esim. kahdestaan leffaan jomman kumman isomman lapsen kanssa, niin se on tosi spesiaalia heidän mielestään.

4. Museokortti

Museokortilla pääsee yli 250 museoon Suomessa. Se on kuitenkin sen verran edullinen, että jo muutamalla vuotuisella museokäynnillä kortin hinta tulee katettua.

5. BookBeat-lahjakortti

Jos ei tiedä mikä kirja ilahduttaisi vastaanottajaa eniten, niin miten olisi vaikka BookBeat-lahjakortti? Meillä on ollut BookBeat alkukeväästä asti käytössä, ja kesällä otettiin jopa se perhetili käyttöön, että Ottokin voi lukea. BookBeatissa on sekä äänikirjat että e-kirjat, ja mä käytän itse nykyään varsinkin niitä e-kirjoja. Ihan parasta, kun saa kaikki maailman kirjat (no ei ihan, mutta siltä se tuntuu), ja aina kun ilmestyy joku uusi kiinnostava kirja, niin se on jo valmiiksi mun puhelimessa luettavissa.

6. Yhteistä liikunnallista tekemistä

Luistelureissu tai uimahallireissu johonkin uuteen uimahalliin jossa ei ennen ole käyty. Lapset rakastavat liikkua yhdessä! Luksusta kaipaavalle tai omalle kumppanille yhteinen lahjakortti vaikkapa kylpylään olisi myös ihana! Me vietettiin viime keväänä hääpäivää Flamingo Spassa ja se oli aivan ihanaa hemmottelua.

Näiden lisäksi muita aineettomia lahjaideoita joita tulee mieleen on mm. lahjakortti kauneushoitoon tai ravintolaan, tai miksei vaikkapa itse kokattu kolmen ruokalajin illallinen? Otto antoi sisaruksineen omalle isälleen viime isänpäivänä illallisen lahjaksi, ja se oli ainakin musta aivan ihana lahjaidea. Tai sitten voi hyvin antaa lahjaksi vaikkapa lastenhoitoapua, siivousapua tai muuten lahjoittaa omaa aikaansa. Mä olisin myös itse varmasti tykännyt nuorempana Netflix- tai Spotify -lahjakortista, jos sellaisia olisi silloin ollut olemassa. Lapsille kelpaisi mieluusti  varmasti Hoplop- tai muu sisäleikkipuistolahjakortti, tai joku harrastus-lahjakortti. Psst! Eikä kannata unohtaa pelaajille varmasti mieluisaa Steam-lahjakorttia!

Ihania ideoita kaikki ainakin mun mielestä, ja osa näistä löytyy myös meidän perheen joulupaketeista. Mutta en missään nimessä paljasta, että mitä tai kenen paketista!

Oletteko te innostuneet aineettomista joululahjoista? Mikä on teidän paras aineeton lahjavinkki?

Muutaman kerran ollaan jo otettu lasten kanssa joulukorttikuvia, ”ihan muutaman vain” tässä 7v aikana. Koen, että mulle on kertynyt jo aika paljon sellaisia vinkkejä, joiden avulla kuvauksista selviää helpommin esim. liikkuvaisen taaperon tai useamman lapsen kanssa. Tässä tuleekin siis meidän parhaat vinkit, sillä tässä alkaa olla viimeiset hetket räpsiä ja tilata joulukuvia lapsista kortteja varten, mikäli mielii lähettää niitä edullisemmilla kotimaan joulumerkeillä tänä jouluna.

1. Ennen kuvia masut täynnä ruokaa, ei pissahätä, ei jano, ei väsy kenelläkään. Ihan ekana kannattaa pitää kaikista näistä kohdista huoli, niin kaikilla on hyvä fiilis ottaa joulukuva.

2. Parhaat kuvat tulee luonnonvalossa, joten näin talviaikaan paras aika kuvata on n. klo 12, toki aurinkoisina päivinä valoa riittää paremmin myös muina kellonaikoina. Toki jouluvalojen kanssa kuvatessa taas ei sillä muulla valolla ole niin paljoa väliä.

3. Taapero tai muuten vilkas lapsi pysyy helpommin paikoillaan, jos hänellä on esim. joku joulun ajan herkku kädessä. Joulukorttikuvaukset onkin siis ihan mahtavaa yhdistää vaikkapa koko perheen yhteiseen herkkupäivään (meillä lauantai), jolloin kuvausten ajaksi taaperolle voi antaa käteen piparin tai jonkun muun herkun, joka sopii teemaan ja pitää hänet tyytyväisenä.

4. Lapset eivät hymyile aidosti käskemällä, vaan heitä pitää ihan oikeasti naurattaa joko a) valitsemalla hauska ”kuvaustilanne” tai b) sanomalla jotain superhauskaa. Olen todennut, että usein ne jutut, joista ei ruokapöydässä saa puhua, ovat niitä joilla irtoaa parhaat naurut.

5. Kannattaa pukea kaikki suunnilleen yhteen sopiviin sävyihin, ja esim. Pinterestistä löytyy tähän tosi paljon vinkkejä. Joulukorttikuvissa kaikilla ei tarvitse todellakaan olla punaista, mutta jos värit kuitenkin sopivat yhteen, kuvaan tulee rauhallisempi yleisilme. Vaatteiden kanssa voi käyttää myös luovuutta. Mitä jos kaikki pukeutuisivatkin jouluisiin yökkäreihin?

6. Jouluista taustaa tai teemaa kuvauksiin saa helposti esim. kirkkaalla valosarjalla. Valosarjakin muuten pitää hyvin taaperon kiireisenä, kun voi ihmetellä lamppuja (ledit ei onneksi kuumene).

7. Lapset rakastavat hauskoja kuvausideoita, siispä vain mielikuvitus on rajana, mitä joulukorttikuvissa voi tehdä! Lapset saivat esimerkiksi sitoa mut ja Oton jouluvaloilla yhteen, ja he rakastivat sitä.

8. Muita joulun tunnelmaa helposti tuovia asioita ovat esim. eucalyptus-oksat tai kranssi, huonekuusi, joulukuusen edessä otetut kuvat, joulupallot ja havujen oksat.

9. Jos käytössä on Olympuksen kamera, kannattaa ladata puhelimeen sen oma sovellus, jolla oman puhelimen voi muuttaa helposti kaukolaukaisimeksi. Näin me otetaan nykyisin kaikki perhekuvat. Varmasti myös muilla kameramerkeillä on omia sovelluksia, jotka toimivat kameran wi-fin kanssa yhdistettynä samalla tavalla. Ihan super kätevää!

10. Kuva kannattaa lopuksi käsitellä esim. puhelimen ilmaisella Lightroomilla, tai sitten ihan tietokoneen Lightroomilla. Kuvasta kannattaa ainakin poistaa keltaisuus ja sinisyys (jotka helposti tulee kun talvihämärässä kuvaa esim. lämpimän valkoisia led-valoja, ks. esimerkkikuvat yllä) ja korjata valkotasapaino. Ylläoleva kuvapari näyttää, miten radikaalisti kuva muuttuu jälkikäsittelyllä hankalistakin kuvausolosuhteista.

11. Bonusvinkkinä: nukkuva vauva tai taapero on supersöpö kuva-aihe joulukorttiin, jos ei hereillä ollessa onnistu! Pukee vain jouluiset vaatteet päälle ennen kuin tyyppi nukahtaa, ja sitten nukuttaa jollekin sopivalle jouluisalle alustalle tai ihan vaan valkoisen lakanan päälle, ja lisää nukkuvan tyypin viereen vaikka huonekuusen tai muutaman joulupallon. Tähän tosin tarvitaan hyviä unenlahjoja! Mikäli sellaisia ei ole, niin mitäs sanotte siitä, että mini nukkuu vaikka vanhemman sylissä? Aika söpö joulukuva näinkin! Perhekuvan tästä olisi saanut itselaukaisimella, ja juoksemalla itse vielä viereen, heh.

Joulukorttikuvien kanssa vain mielikuvitus on rajana! Me otettiin vasta viime viikonloppuna meidän omat tän vuoden joulukorttikuvat, kun saatiin joulukuusi koristeltua. Kaikista tässä luetelluista vinkeistä huolimatta paras kuva tuli meillä ihan vahingossa. Isommat tytöt pötköttelivät kuusen alla taljoilla, koska se oli hauska leikki. Mä näin, että tässä on nyt se mahdollisuus ottaa just sopiva joulukorttikuva, ja kannustin taaperon heidän keskelle istumaan. Hän istui siinä ehkä 15 sekuntia, mutta kerkesin napata ainakin kaksi heilahtamatonta kuvaa, joista toisessa oli vielä ihan loistavat ilmeet kaikilla. Eli näiden kaikkien vinkkien lisäksi kaikkein tärkein vinkki on tietysti tilannetaju. Jos huomaa, että jossain tilanteessa kuvan saaminen onnistuisi helposti, vaikka siitä ei ”ihan täydellinen” tulisikaan, niin se kannattaa napata just silloin. Usein ne ei-niin-harkitut kuvat onnistuu kaikkein parhaiten.

Joulukuun eka viikonloppu on ollut aika best, vaikka ei samanlaista upeaa ensilunta saatukaan, kuin viime vuonna. Meidän perhejoulukalenterissa luki eilen, että ”käykää moikkaamassa joulupukkia” ja me käytiinkin siis eilen moikkaamassa joulupukkia keskustassa. Eilen oli ihan mielettömän upea sää, ja käveltiin keskustassa ulkona ja tsekattiin jouluikkunoita ja valoja. Iltaa vietettiin kotona, jouluelokuvaa katsellen ja herkutellen. Onneksi ainakin vielä meidän koko perhe fiilistelee joulua yhtä paljon kuin minä. Joulua inhoavalla tyypillä voisi olla näinä aikoina meidän perheessä vähän hankalaa, heh!

Tänä aamuna perhejoulukalenterissa luki, että ”koristelkaa joulukuusi”, ja voi sitä kiljunnan määrää kun se luukku avattiin! Aivan yhtä fiiliksissä kaikki kolme pientä tyyppiä. Ja niin me tänään tehtiin. Joulukuusi paljastuu myöhemmin ensi viikolla perinteisessä joulukalenteriluukussa. Perhejoulukalenteri on tänäkin vuonna täytetty perheen yhteisellä tekemisellä. Joillekin päiville on isompaa, kuten joulukuusen koristelua tai joulupakettien viemistä hyväntekeväisyyteen, ja joillekin päiville pienempää, kuten tonttudiskoa tai joulusatujen lukemista.

Kuusen koristelun jälkeen me lähdettiin ulos yhden päiväkodin pihalle leikkimään. Siellä on lapsista niin hauskaa, kun siellä on sekä pieni ”metsä” että paljon erilaisia leikkivälineitä. Lisäksi sieltä löytyy mm. autonrenkaita, joilla lapset rakastavat leikkiä. Hauska, vähän erilainen päiväkodin piha. Ei meidän päikyn pihalla mitään auton renkaita ollut silloin kun mä olin pieni. Kuopuksen suurinta hupia on kiivetä (äidin tai isin avustuksella) rengastornin sisään ja leikkiä kukkuu-leikkiä sieltä. Uudestaan ja uudestaan hän kyykistyy renkaiden taakse piiloon, ja pomppaa ylös. Ainiin, ja hän on antanut mulle uuden nimen. Mä olen nykyään ”Mami shark du-duu-du-du-du-du”. Isommat lapset pääsivät jo yli Baby sharkista, mutta taapero on vasta viime aikoina päässyt sen makuun.

Keskimmäinen rakenteli siellä kävyistä, havuista, kivistä ja kepeistä tontulle omaa kotia, jonka katossa oli kuulemma ”hålkakoreita” (eli reikäleipiä). Hän järjesteli tikkuja reikäleipien tangoiksi. He kävivät jokin aika sitten päiväkodin kanssa Kruununhaassa Ruiskumestarin talossa (jossa hän näihin hålkakoreihin tutustui), ja mulla tulvahti ihan kaikki muistot omasta lapsuudesta mieleen. Mekin käytiin siellä silloin kun olin vielä alakoulussa, ja siellä oli niin jännittävää kuulla Wickholmin perheen tarinaa ja tutustua kaikkiin vanhoihin tavaroihin. Mä näin oikein mielessäni sen talon kun meidän 5v kertoi heidän vierailustaan. Sinne on muuten aina ilmainen sisäänpääsy, pitää mennä koko perhe joskus käymään siellä.

Oton sisko kävi meillä tänään kylässä ja pelattiin Junior Aliasta. Meidän 7v on aivan ylivoimainen siinä, hän arvaa aina enemmän ja nopeammin kuin aikuisetkaan ja voittaa lähes joka kerta. Pitäisi varmaan siirtyä hänen kanssaan pikkuhiljaa isompien versioon, niin olisi edes jotain haastetta hänelle (tai siis meille tasoituksen mahdollisuutta, eiku). Illalla katsottiin vielä toinen jouluelokuva, The Princess Switch Netflixistä. Se oli musta tosi kiva, perinteinen vähän ennalta arvattava joululeffa, mutta siis juuri siksi ihan loistava.

Sellainen aika rauhallinen ja perhekeskeinen viikonloppu, joka oli todella tervetullutta vastapainoa viime viikonlopun juhlaputkelle. Teki niin hyvää vaan olla yhdessä, eikä ollut mitään pakollista menoa minnekään. Ensi viikko onkin itsenäisyyspäivän ansiosta aika tynkäviikko, ja silloin meidän lapsillakin on neljän päivän loma, kun perjantai on vapaa myös koulusta. Odotetaan sitä innolla, kuten joululomaakin, sillä olisihan tätä viikonlopun aikatauluttomuutta, yökkärihengailua ja rentoa ulkoilua voinut jatkaa vaikka monta päivää putkeen. Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille <3

PS: Ihanien erilaisten perheiden hakuaika on nyt päättynyt, ja nyt mun täytyy tehdä hurjia valintoja. Ihan mielettömän suuret kiitokset yli 50 perheelle sydämellisistä, ihanista, mielenkiintoisista, itkettävistä, rakkaudentäyteisistä viesteistä ja tarinoista. Mä en malta odottaa, että pääsen viemään tätä eteenpäin <3