Tulin huikkaamaan tällaiset pikamoikat täältä meidän muuttorumban keskeltä. Me tosiaan päätettiin nyt, että halutaan uuteen kotiin niin nopeasti kuin mahdollista. As in viikonloppuna. Hetken aikaa pyöriteltiin jo mielessä, että oltaisiin vaan viety sängyt sinne heti ja alettu jo nukkua siellä. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään järkeä, vaikka houkuttelevalta kuulostikin, heh.
Nyt ollaan roudattu jo paikalle kolmisenkymmentä muuttolaatikollista tavaraa ja purettu niistä valtaosa kaappeihin. Meillä on vieläkin tallessa samat hyvät muuttolaatikot, joita käytettiin jo v.2016 muuttaessa. Niitä menee hyvin meidän autoon yhdeksän kerrallaan penkit kaadettuna, niin kerralla saa ihan hyvin tavaraa siirrettyä. Puretaan tavarat aina heti paikoilleen, niin sitten voi viedä taas tyhjiä laatikoita täytettäväksi.
Aina aamulla mä oon tehnyt töitä, Otto on pakannut muuttolaatikoita ja esikoinen on tehnyt koulutehtävät valmiiksi ja sitten iltapäivät ja illat on mennyt uudella asunnolla. Tämä on toiminut hyvin ja tehokkaasti.
Otto on saanut meidän autolla vietyä myös kirjahyllyjä, kaappeja ja tyttöjen uudet sängyt, joissa pisimmät paketit olivat 208cm pitkät. Onneksi meillä on valtavan iso auto. Toistaiseksi ollaan pärjätty hyvin ihan omin avuin tässä puuhassa, vaikka tekemistä paljon onkin. Meillä ei kuitenkaan ole kiire saada tätä vanhaa asuntoa tyhjäksi, niin siinä mielessä tämä on meille helppoa. Voidaan keskittyä saamaan meille kaikkein tärkeimmät jutut viikonlopuksi valmiiksi uudessa kodissa, kun sitten on vielä pari kuukautta aikaa tyhjentää tätä vanhaa asuntoa pikkuhiljaa.
Saatiin eilen iltapäivällä irroitettua yläkerran yhdestä makuuhuonesta tapetit jo kokonaan ja ilta mulla kului ruokailutilan tapettia irroittaessa. Otto osti ison ämpärillisen Kiilto-tapetinpoistoainetta, jolla saatiin tapetit irti. Yläkerran yhdestä makkarista ne lähtivät isoina suikaleina ja koko hommaan meni ehkä 40 minuuttia. Ruokailutilan tapetin irroittelussa taas kesti mulla tunteja. Alettiin myös tyttöjen kanssa repimään toisesta lastenhuoneesta tapettia (kuivana) irti, koska huomattiin Oton kanssa, että noissa paksummissa tapeteissa se aine ei imeydy niin hyvin siitä päällimmäisen kerroksen läpi, jolloin se irroittaminen on tosi hidasta.
Yllättäen sitä lähtikin kuivana tosi hyvin irti ja saatiin varmaan puolessa tunnissa kolmestaan seinästä jo tosi paljon tapettia pois. Lapset olivat todella eteviä siinä irroittelussa ja he saivat varsinkin niitä pikkupaloja irti, joita on ärsyttävää rapsutella. Olen iloinen, että tapetin irroitus sujui kuitenkin näin helposti, koska meillä ei ollut siitä mitään aiempaa kokemusta ja se vähän jännitti etukäteen.
Postauksen kuvat on eiliseltä. Tänään ollaan jatkettu samoissa puuhissa ja kaikki edistyy hyvin. Saatiin loputkin tapetit irti ja ruokailutilan seinä tasoitettua jo. Siitä lähti samalla maalia irti kun irroitettiin tapettia, joten seinää sai vähän tasoitella ennen kuin sitä pääsee maalaamaan. Se yksi mun tilaama tapetti tulikin jo perille, mutta se ei vastannutkaan ihan sitä, miltä se kuvissa näytti ja se lähti palautukseen. Joten nyt ollaan taas ihan lähtöpisteessä, eikä meillä ole vielä mitään hajua, mitä kaikille seinille tapahtuu. Mutta pikkuhiljaa, ainakin ne ovat kaikki nyt valkoisia, mikä ei ole paha juttu sekään.
Jotenkin on ollut ihanaa vaan keskittyä kaikkiin muuttojuttuihin nyt. Paljon konkreettista tekemistä, mikä vie ajatukset pois kaikesta siitä huolesta, mikä on viime viikkoina ollut mielessä.
Sellaisia muuttokuulumisia meiltä! Pitäkää meille peukkuja, että huomenna me syödään pizzaa, saunotaan ja nukutaan uudessa kodissa! <3
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WSOY:n, BookBeatin & Indieplacen kanssa.
Viime viikkoina yksi keino saada hetki omaa rauhaa tai yksi keino matkustaa hetkeksi ihan toiseen maailmaan koko viisihenkisen perheen ollessa 24/7 kotona on ollut kirjoihin uppoutuminen. Tai no, myönnettäköön, ei se ole sitä ollut vain viime viikkoina vaan aina, siitä asti kun opin lukemaan 6-vuotiaana. Kirjat ovat paras mahdollinen keino nojatuolimatkailla tai unohtaa hetkeksi ihan kaikki muu ja antaa vaan hyvän tarinan tai uusien ajatusten viedä. Mä olen itse lukijana sellainen, että kun mä luen kirjaa, en kuule mitään muuta. Maailma voi romahtaa mun ympärillä ja mä en huomaa mitään. Siksi se onkin niin hitsin hyvä keino rentoutua nyt, kun meidän kotona on hiljaista vain öisin.
Aikuisiällä olen myös palannut vanhan innostukseni – äänikirjojen – pariin. Muistatteko teidän lapsuudesta ne pehmeäkantiset kirjat ja satukasetit? Mä taisin kuulua johonkin kirjakerhoon, josta niitä tuli. Rakastin kuunnella satuja kasetilta ja kuuntelin niitä usein vielä silloinkin kun olin jo oppinut itse lukemaan. Nykyisin tykkään kuunnella äänikirjoja niin lenkkeillessä, siivoillessa kuin kotona vaan rentoutuessakin. Esimerkiksi kirkkaassa auringonpaisteessa ulkona on paljon kivempi kuunnella kuin yrittää itse lukea silmiä siristellen. Helposti lähestyttäviä tietokirjoja on tullut äänikirjoina valtavasti tarjolle, ja parhaat niistä toimivat moneen kertaan kuunneltuina ja tarjoavat mulle jotain uutta joka kerta.
Viime aikoina olen lukenut ja kuunnellut tosi erilaisia kirjoja. Välillä olen tykännyt uppoutua enemmän jännittäviin ja koukuttaviin tarinoihin. Toisaalta, olen etsinyt myös inspiraatiota omaan työhön ja rentoutumiseen kirjoista. Olen lukijana aika sellainen fifty-fifty, luen sekä self-helpiä että sitten romaaneja. Tässä postauksessa keskityn enemmän tähän self-help- ja tietokirja-osastoon, sillä tässä tulee nyt monta kirjavinkkiä sellaisista kirjoista, jotka ovat viime aikoina inspiroineet mua erityisen paljon, antaneet voimaa tai opettaneet mulle jotain ihan uutta ja hyödyllistä. Tässä tulee:
Tänään 31.3. sekä kirjana että äänikirjana ilmestynyt Maaret Kallion Voimana Toivo on ihana kirja. En ole lukenut sitä vielä kokonaan, mutta sain ennakkolukukappaleen viime viikolla ja ehdin jo aloittaa kirjan. Mun mielestä Suomen tunnetuin psykoterapeutti Maaret Kallio on aivan asioiden ytimessä. Tässä ajassa me tarvitaan toivoa erityisen paljon. ”Hyvä elämä ei synny täydellisyydestä tai toisiaan seuraavista huippukokemuksista, vaan siitä, että säilytämme toivon hyvään vaikeasta huolimatta. Toivon teemat herättävät lukijan katsomaan elämää rikkain sävyin auttaen vaikean hyväksymisessä ja hyvän vahvassa tavoittamisessa. ” Näin sanotaan kirjan kuvauksessa BookBeatissa ja se on niin totta. Suosittelen tätä kirjaa ihan jokaiselle, josta tuntuu, että toivo on joskus vähän hukassa. Ja jokaiselle, joka haluaa pitää toivosta kiinni.
Unfu*k yourself on hyvä kirja kaikille, jotka joskus epäilevät itseään ja pelkäävät epäonnistumista, eivätkä ole tyytyväisiä omiin saavutuksiinsa. Kirja opettaa, ronskilla otteella, armoa ja itsensä hyväksymistä. Vaikka koin jo valmiiksi olevani ihan suht hyvällä tolalla itseni hyväksymisessä, opin kirjasta paljon uutta. Gary John Bishop on Skotlannissa syntynyt henkisen kasvun valmentaja. Unfu*k yourself on menestysteos, jota on myyty lähes kaksi miljoonaa kappaletta ja käännetty yli 20 kielelle.
Tähän kirjaan meidän perheestä tarttui alunperin Otto. Mulla jäi kirjan paperiversio pöydälle lojumaan keittiössä kun olin lukenut siitä takakannen ja Otto päätyi lukemaan kirjaa samalla kun laittoi ruokaa. Yhtäkkiä hän vaan ilmoitti hyvin painokkaasti, että hän aikoo kyllä tehdä kolmen tytön isänä kaikkensa edistääkseen tasa-arvoa tässä maailmassa, koska niin moni asia on niin hiton pielessä. Tiesin kyllä jo etukäteen, että Otto tekee isänä kaikkensa ja meidän omassa tasa-arvoisessa perhekuplassa onkin helppo ajatella, että asiathan on jo ihan hyvin. Mutta tämä mielenkiintoinen kirja kertoo jotain ihan muuta. Nyt tämä kirja on meillä myös lukupiirin kuukauden kirjana, jota itsekin aloin innoissani lukemaan.
Näkymättömät naiset kasaa yhteen piinkovaa faktaa: tuoretta tutkimustietoa, dataa ja kiehtovia esimerkkitapauksia niin lääketieteestä, sosiaalipolitiikasta, teknologiasta kuin kaupunkisuunnittelusta ja osoittaa, kuinka maailma on suunniteltu miesten mittojen mukaan. ”Informaatio, jonka varassa rakennamme ja kehitämme maailmaa, ei olekaan neutraalia vain naiset poissulkevaa. Tähän on aika saada muutos.”. Voin todella suositella tätä kirjaa jokaiselle, joka epäilee äskeistä lausetta, sillä kirjassa kaikki on perusteltu 100% luotettavilla faktoilla. Suosittelen tätä jokaiselle miehelle ja jokaiselle, joka on sitä mieltä, että feminismiä ei tarvita ja tasa-arvo on valmis. Suosittelen tätä myös jokaiselle, joka välittää tasa-arvosta ja feminismistä, sillä tässä on hyvässä paketissa ne faktat, joita kaipaa tueksi keskusteluun.
Sain signeeratun kirjan syksyllä, kun olin kuuntelemassa, kuinka Maria Veitola luki itse kirjaansa ääneen aamiaistilaisuudessa. Nyt Toisinpäin on BookBeatissa kaikkien kuunneltavissa Veitolan itsensä lukemana, mitä suosittelen lämpimästi. Se antaa jotenkin paljon syvemmän kirjakokemuksen, kun Veitola itse lukee – tai vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin. Mä luin kirjan yhdessä päivässä syksyllä, koska se oli tosi helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Tämä ei ehkä niinkään ole self help -kirja, mutta sitäkin voimaannuttavampi ja mielenkiintoisempi. Rakastan Veitolan mutkatonta rehellisyyttä. Hän uskaltaa vastata rohkeasti sellaisiinkin kysymyksiin, joiden edessä itse olisin kauhusta kankeana.
Marja! Maailman ihanin tyyppi, johon meillä on ollut ilo ja kunnia tutustua podcast-nauhoituksissa ja muissa tilaisuuksissa. Erityistason seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin esikoisteos Iso O. on ollut menestys, eikä syyttä. Marja puhuu seksuaalisuudesta ihanan rennosti ja käytännönläheisesti, mutta silti niin hienotunteisesti ja kauniisti. Luin kirjan jo ennen kuin tutustuin Marjaan paremmin ja olen kyllä ihan sen fani. Siitä voi oppia paljon uutta. Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle naiselle, myös kaikille, joista tuntuu jo, että tietävät seksuaalisuudesta ja seksistä ja nautinnosta ihan tarpeeksi. Tämän voi lukea tai kuunnella ja sen jälkeen suosittelen ehdottomasti jatko-osaa Iso O. harjoituskirjaa myös!
Viime aikoina ehkä eniten mua inspiroinut kirja on kollegoideni Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjoittama Unelmaduunarin tilipäivä – kahdeksan askelta ja tienaat tarpeeksi. Satu ja Hanne kirjoittavat molemmat suosittuja blogeja, mutta lisäksi he ovat molemmat yrittäjiä ja tekevät paljon muutakuin kuin somesisältöä. En ennen kirjaa ollut oikeastaan pysähtynyt sen tarkemmin miettimään esimerkiksi sitä, minkä arvoisena pidän omaa työtuntiani. Mikä on kannattavaa ja mikä ei ole kannattavaa. Olen tienannut ihan tarpeeksi jo pitkään, mutta se ei kyllä ole ollut täysin omaa ansiotani, vaan sen ansiota, että mua on kohdeltu reilusti.
Kaikki eivät tällä alalla ole niin onnekkaita, eivätkä monella muullakaan alalla. Siksi olisi ihan hitsin hyvä ymmärtää itse oman työnsä arvo ja osata nämä asiat. Sain kirjasta ihan älyttömästi uutta puhtia omaan tekemiseeni ja uskon, että tästä tulee hyvä työvuosi. Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle, joka hinnoittelee omaa työtänsä itse tai joka edes pohtii yrittäjäksi ryhtymistä. Tämä kirja on tosi käytännönläheinen ja helppolukuinen, mutta myös kiva kuunneltava. Sen ahmaisee nopeasti.
Yksi kaikkien aikojen suosituimpia äänikirjoja ja yksi ensimmäisiä äänikirjoja, joita itse kuuntelin, on Oskari Saaren ja Aki Hintsan Voittamisen anatomia. Aki Hintsa on tunnettu F1-maailman huipulta, sillä hän työskenteli ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon erikoistuneena lääkärinä ja toimi 11 vuotta Formula 1:ssä varikkolääkärinä ja valmentajana. Hintsa pyöritti myös Genevessä erikoisklinikkaa, jonka asiakkaita ovat kansainväliset huippujohtajat ja -urheilijat.
Tätä kirjaa suositteli mulle alunperin mun ystävä, joka perheineen on elämässä kaikilla mittapuilla todella goals. Sellainen perhe, jota katson todella ylöspäin ja joista inspiroidun aina. Pari, joka on saavuttanut paljon ihan itse, samalla isoa perhettä rakastavasti kasvattaen. Mun ystävä oli lukenut tämän ja saanut tästä inspiraatiota siihen, miten yhdistää treenaaminen mm-tasolla, vaativat opiskelut, työt ja iso perhe. Meidän perhe nyt on vielä aavistuksen pienempi, mutta koen, että meilläkin on joskus ollut haasteita esimerkiksi löytää ne jutut, joita kannattaa priorisoida ajankäytössä. Tämä kirja opettaa juuri sitä. Se sisältää runsaasti ennen julkaisematonta tietoa formulamaailman kulissien takaa sekä Hintsan kokonaisvaltaisen toimintamallin, jota voivat omassa elämässään hyödyntää ihan tavallisetkin tallaajat. Vaikka en mikään formulafani tai huippu-urheilija itse olekaan, sain tästä kirjasta todella paljon irti. Samat metodit, joita huippu-urheilijat käyttävät, ovat päteviä ihan jokaiselle, joka haluaa olla omassa elämässään voittaja ja menestyä niissä asioissa, jotka ovat itselle merkityksellisiä.
Tämä on yksi mun kaikkien aikojen lemppari äänikirjoja, tosin tämä Kultaturbo-versio on nyt siis uusittu, jossa on mukana vielä Antin kuulumiset ajalta ennen paluuta. Alkuperäinen elämäkerta ilmestyi vuonna 2018, jolloin sen kuuntelin, mutta nyt kirjasta on tehty uusi versio. Antti Tapani -teoksen uusi, täydennetty versio kertoo Antti Tuiskun koko tarinan: tien tähdeksi, petovuodet sekä sen, kuka on Antti Tuisku vuonna 2020, miltä suomalainen popmusiikki kuulostaa tulevaisuudessa ja miten sitä luodaan. tämä uusittu versio onkin mulla nyt seuraavaksi kuuntelulistalla, kunhan saan Näkymättömät naiset loppuun.
Tämä teos on juuri nyt meille tosi ajankohtainen, kun suunnitellaan tulevaa kotia. Nimen perusteella kirja kuulostaa siltä, että siellä on kauniita kuvia täydellisistä kodeista, mutta toteutus onkin ihan muuta. Kirjassa neuvotaan tosi käytännönläheisesti miten kodista saa tyylikkään. Siellä on oikeasti vinkkejä niin asetelmista tyynyjen määrään, huonekalujen järjestelystä valaistukseen, erilaisista yhdistelmistä, tilankäytöstä, kaikesta. Sisustamisen käsikirja ei keskity pikkutavaroihin, huonekaluihin tai trendeihin, vaan sisustamisen perusperiaatteisiin. Ruotsalainen Frida Ramstedt pitää itse suosittua sisustusblogia. Tyylikäs koti kokoaa yhteen sisustussuunnittelijoiden näppärät vinkit, joiden avulla omasta kodista tulee harkitumman näköinen kokonaisuus.
ILMAINEN KOKEILUJAKSO BOOKBEATIIN:
Jos kaipaat juuri nyt tekemistä, niin suosittelen ehdottomasti rekisteröitymään BookBeatiin ja ottamaan käyttöö 30 päivän ilmaisen kokeilujakson. Koodillabihns kaikki uudet käyttäjät voivat kokeilla Bookbeatin e- ja äänikirja-palvelua 1kk ajan ilmaiseksi!
Me saatiin eilen avaimet meidän uuteen kotiin ja Instagramin puolella vilautinkin jo meidän olkkaria, kääk! Kuvasin eilen pikaisesti meidän tyhjää uutta kotia. Kodissa on tällä hetkellä vielä aaltopahvit lattialla edellisten omistajien jäljiltä, jotka he ystävällisesti jättivät paikoilleen meille vielä meidänkin muuttoa varten, niin meidän parketit eivät kulu kenkien alla kun kanniskellaan kamppeita. Ei olisi ollut mitään järkeä ottaa niitä pois, kun asunnossa kuljetaan edestakaisin seuraavat viikot. Meillä meni nyt vähän jotenkin pasmat sekaisin kun päästiin sisälle uuteen kotiin.
Tuli samantien sellainen olo, että meidän on päästävä sinne just-nyt-heti pysyvästi! Alunperin ajatus oli siis se, että me ollaan täällä vanhassa kodissa niin kauan, että kaikki on ihan valmista uudessa kodissa, mutta meidän kelkka nyt vähän kääntyi. Meidän olisi vaan niin paljon mukavampi korona-kotoilla uudessa kodissa kuin täällä vanhassa, vaikka siellä uudessa olisikin vähän keskeneräistä. Siellä lapset voivat ulkoilla isolla omalla pihalla ja hyppiä trampoliinilla sydämensä kyllyydestä. Täällä vastassa on ankea tiiliseinä, eikä omalla pihalla ole mitään tekemistä. Me käytiin tänään jo pystyttämässä sinne trampoliini ja lapset olivat niin onnellisia ja kiljuivat ilosta. Sitä oli ihana kuunnella. Tämä tramppa oli meidän strateginen veto, kun ajateltiin, että saadaan sitten rauhassa repiä tapetteja ja muuta, kun heilläkin on siellä tekemistä. Ja samalla sujuu liikuntatunnit kätevästi, heh.
Mutta joo, kurkataanpa nyt sinne kotiin!
Tässä on meidän uusi olkkari. Siellä on aivan mieletön huonekorkeus, joka on just se asia, johon me rakastuttiin. Olkkarissa on myös portaat yläkertaan. Olohuone on avoin meidän keittiöön ja ruokailutilaan ja olkkarin ja ruokailutilan välistä pääsee meidän terassille ja pihalle.
Tässä on meidän eteinen, keittiö ja ruokailutila. Keittiö on vastapäätä meidän yläkerran portaikkoa. Mä vaan rakastan tätä pohjaratkaisua, kun tämä on niin selkeä, eikä ole mitään turhia väliseiniä. Kaikki on niin ihanan avaraa. Keittiö meillä on tosiaan suunnitelmissa remontoida, mutta nyt juuri en vielä osaa sanoa meidän aikataulua. Vanhalle keittiöllekin on jo kohde, mihin se menee uudelleen käyttöön, joten hukkaan se ei ole menossa. Keittiö on kuitenkin tosi toimiva ja siisti ja miljoona kertaa parempi kuin meidän nykyinen keittiö, niin ei mua haittaisi jonkin aikaa tämän kanssa asustella. Samoin keittiön ja eteisen kivilattiat ovat menossa vaihtoon. Ja ruokailutilan tapetti vaihtuu joko maaliin tai toisenlaiseen tapettiin.
Kodinhoitohuoneeseen ja vessaan pääsee eteisestä, olkkarista katsottuna eteisen oikealta puolelta. Ihanaa kun on tilava kodinhoitohuone ja vessa, joka on ihan omassa rauhassa kodinhoitohuoneessa, ovella erotettuna. Kodinhoitohuoneen ja vessan lattia, sekä vessan muutkin laatoitukset on sellaiset, joita en itse ehkä olisi ekana valinnut, mutta suunnitelmissa ei kuitenkaan ole nyt alkaa mihinkään isoihin kylppäriremppoihin. Pohdiskellaan mikrosementtiä ja/tai kaakelimaalia. Mutta nämä ovat sellaisia vähän pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Kodinhoitohuoneessa on vesipiste ja ihanan paljon kaappitilaa! Sinne saa kaikki liinavaatteet ja siivouskamat ja pyykkikorit ja kaikki. Niin parasta.
Eteisestä olkkarista katsottuna vasemmalla on kylpyhuone sekä sauna, jotka ovat ihanan simppelit ja tyylikkäät. Rakastan pieniä valoja pesuhuoneen katossa ja tietenkin meidän tuplasuihkuja! Mun mielestä sekä sauna että kylppäri on aivan ihanan kodikkaat. Tykkään! Niille ei tarvitse tehdä mitään.
Yläkerrassa portaikkoa vastapäätä on meidän toinen kylppäri, joka on ihanan tilava ja pelkistetty. Sillekään ei tarvitse tehdä mitään, tykkään siitä tosi paljon. Kolme suihkua yhteensä on super hyvä juttu!
Makkareita on kolme ja niistä kaksi on samankokoisia kuin mun ja Oton nykyinen masterbedroom ja yksi on ehkä yhden neliön pienempi kuin meidän nykyinen masterbedroom. Kaikki ovat siis valtavan paljon suurempia kuin meidän nykyiset lastenhuoneet. Me otetaan Oton kanssa nyt se kaikkein pienin makuuhuone, koska meidän iso sänky mahtuu sinne ihan hyvin. Lapset saavat kaksi isoa huonetta, joissa heillä tulee olemaan ihan tosi hyvin tilaa nykyiseen verrattuna. Näistä kuvista ei ehkä ihan hahmota vielä sitä, minkä kokoisia lastenhuoneet ovat, mutta sen näkee varmasti sitten paremmin, kun saadaan ne valmiiksi. Toisessa lastenhuoneessa on aivan hurmaava kulmaikkuna ja kaikissa huoneissa on _sikana_ kaappitilaa verrattuna siihen, että nykyisin molemmissa lastenhuoneissa on kaksi hyllykaappia.
Sellainen pikakierros meidän kodissa! Mä laitan heti postauksen julkaisun jälkeen vielä IG Storyyn videomuotoisen kierroksen uudessa kodissa, jossa siitä saa ehkä toivottavasti hieman paremman käsityksen vielä. Näistä kuvista osan olen kuvannut puhelimella, että sain ultralaajaa kuvaa ja osan kameralla.
IIK! Katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu ja kuinka nopeasti asiat etenevät kaikilta osin. Meillä on niin paljon vielä kysymysmerkkejä ilmassa. Yksi juttu on myös se, että meidän pitää saada ne vanhat tavarat eteenpäin täältä vanhasta kodista, joista ollaan luopumassa. Esimerkiksi kerrossänky (jää pieneksi), astianpesukone, ruokapöytä ja pinnatuolit, paljon kirjoja, joitakin astioita, meidän v.2012 ostettu hyvin toimiva pesukone (joka ei riitä 7kg täyttömäärällä enää meidän tarpeisiin) ja sitten paljon kaikkea pienempää kampetta, kuten Pipsa Possu -leluja, parkkihallileluja ja muita, joilla lapset eivät enää leiki. Ja joitakin vauvatavaroitakin meillä on vielä säästössä, kehtoa ja sitteriä ja muita. Olin ajatellut etukäteen pitää kotikirppiksen täällä sitten kun ollaan muutettu pois, mutta nyt näyttää epätodennäköiseltä, että sellainen onnistuisi ennen kesäkuuta. Pitää vähän miettiä, että miten me oikein tehdään.
Jotenkin tosi sellainen sekava (mutta onnellinen) olo, kun me ei oikeasti tiedetä nyt yhtään, että mitä tässä tapahtuu. Mutta aloitettiin pakkaaminen ja Otto kävi viemässä tänään jo yhden kierroksen pahvilaatikoita uudelle asunnolle. Kai me nyt ollaan niinkuin muuttamassa niin nopeasti kuin mahdollista. Jännittävää! Paljon remppa- ja sisustusjuttuja on tulossa heti kun vaan tapahtuu. Yksi ihana tapetti me jo löydettiin ja tilasin sitä tänään. Vaikka nyt ollaan vähän kysymysten äärellä, niin silti fiilis on vaan niin hyvä.
Eilen kun me seistiin meidän uudessa kodissa ekaa kertaa sen näytön jälkeen niin oli vaan jotenkin tosi epätodellinen fiilis. Asunto oli vielä paljon hienompi ja tilavampi ja ihanampi kuin muistin. Pihakin oli paljon isompi kuin muistin ja siis en kestä, siellä oli omenapuita ja kirsikkapuu! Se fiilis vahvistui entisestään, että me tehtiin niin oikea päätös. Nyt vaan tehdään kovasti töitä, että päästään asumaan sinne mahdollisimman pian. Tämä uusi koti on kaikkea mitä me haluttiin. <3
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lumme-tuotteiden & Indieplacen kanssa.
Silloin kun jätin kaikki hajustetut tuotteet pois käytöstä migreenin vuoksi 1,5 vuotta sitten, jouduin vaihtamaan lähes kaikki mun tuotteet kerralla niin kosmetiikan, hiustenhoidon kuin myös kodinhoidon osalta. Se ei tosiaan ole ollut mikään ihan helppo prosessi, että on löytynyt uudet, sopivat ja tehokkaat lempparit, jotka vastaavat omia toiveita ja arvoja. Hajusteettomuus ei ole mulle se ainoa merkitsevä tekijä vaan sen lisäksi odotan kaikilta mun käyttämiltä siivoustuotteilta myös laatua, tehokkuutta, turvallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Tämä kaventaa vaihtoehdot aika vähäksi, mutta onneksi näiden vaihtoehtojen joukosta löytyy myös ihan huippuja tuotteita, jotka ovat korvanneet tai ohittaneet aiemmat lempparit mennen tullen.
Ainakin meidän perheessä sotkua ja pyykkiä tulee paljon ja usein. Meillä ei varota vaatteita tai pintoja, vaan kaikki vaatteet on pidettäväksi tarkoitettu ja lapset saavat piirtää ja maalata ja liimata missäpäin kotia haluavat. Meillä saa myös syödä banaania, tomaattikastiketta ja mustikoita tai puhaltaa saippuakuplilla. Tärkeintä ei ole se, että kaikki pysyy puhtaana vaan se, että sotkut on helppo puhdistaa, jos (ja kun) sellaisia tulee. Sotkut kuuluvat elämään ja usein ne hauskimmat jutut on just niitä, joista tulee vähän tai paljon sotkua. Vanhempana mun hermoja säästää se, että tiedän olevan tehokkaita keinoja puhdistaa ne sotkut. Silloin mun ei tarvitse hokea lapsille ”varo!” tai ”älä!” koko ajan. Kun me siivotaan ja pestään usein, on entistäkin tärkeämpää, että käytössä on ympäristöystävälliset tuotteet.
Vaatehuolto menee meillä niin, että pestään vain täysiä koneellisia, kuivataan suurin osa pyykeistä narulla (ainoastaan lakanat ja pyyhkeet kuivausrummussa), poistetaan tahrat tehokkaasti ja käytetään ympäristöystävällisiä, hajusteettomia pesuaineita. Meillä on käytössä Lumme Kirjopyykki Sensitive -pyykinpesuaine, joka on kehitetty yhteistyössä Allergia,- Iho- ja Astmaliiton kanssa. Lisäksi käytössä on nestemäinen Lumme Tahranpoistaja, joka on myös hajusteeton ja dermatologisesti testattu. Se on tehokas esikäsittelyaine sekä valko- että kirjopyykille. Molemmilla tuotteilla on Pohjoismainen ympäristömerkki, eli Joutsen-merkki. Lumme pyykinpesunesteet on tiivistetty, joten yhteen koneelliseen pyykkiä tarvitaan vain 40 ml pesuainetta. Yhdellä pakkauksella pyykinpesunestettä pesee siis 20 koneellista normaalilikaista pyykkiä.
Sekä Tahranpoistaja että Kirjopyykki Sensitive toimivat jo alhaisissa lämpötiloissa. Me pestään käyttövaatteet aina 30 asteessa alusvaatteita lukuunottamatta, koska alhainen pesulämpötila on sekä hellävaraisempi vaatteelle että ekologisempi valinta. Pyyhkeet, lakanat ja alusvaatteet pestään korkeammissa lämpötiloissa, mutta niitäkin vain täysiä koneellisia. Pyykinpesuainepussit ja kierrätetystä muovista valmistetut Tahranpoistaja-pullot kierrätetään lopuksi muoveina. Pyritään pitämään pyykkihuolto mahdollisimman ympäristöystävällisenä alusta loppuun asti.
Monet tahrat lähtevät ihan ilmankin pesuainetta, kuten mustikkatahrat kiehuvalla vedellä. Osa tahroista, kuten juuri banaani, saippuakuplat ja rasvatahrat vaativat järeämpiä aseita ja silloin me otetaan Tahranpoistaja käyttöön. Sitä suihkutetaan tahran päälle, annetaan vaikuttaa viisi minuuttia ja sen jälkeen pestään normaalisti.
Mulle on tärkeää, että siivouksessa käytetyt puhdistusaineet ovat hajusteettoman lisäksi turvallisia ja ympäristöystävällisiä. Meillä myös lapset saavat auttaa siivouksessa ja esimerkiksi pintojen pyyhkimisessä, joten on erityisen tärkeää, että tuotteet ovat turvallisia käyttää myös heille. Meillä on käytössä Lumme Yleispuhdistusaine Hajusteeton, jossa on rajoittava vaahtosuutin, joka levittää vähemmän aerosoleja ilmaan kuin tavallinen suutin ja vähentää riskiä sisäänhengittää ainetta. Lumme-puhdistussuihkeet valmistetaan tehtaalla, joka toimii 100 % tuulivoimalla, uusiutuvalla energialla ja pullo valmistetaan 100 % kierrätetystä muovista.
Lumme kasvipohjainen ja vegaanisertifioitu Yleispuhdistusaine sisältää vain tarkkaan valittuja ainesosia uusiutuvista raaka-aineista. Yleispuhdistusaine puhdistaa kaikki pinnat ja sopii hyvin myös lasi- ja peilipinnoille, eikä jätä raitoja. On kätevää, kun yhdellä aineella saa puhdistettua kaiken. Mä rakastin ennen puhdistusaineiden tuoksuja. Rakastin ostaa erilaisia tuoksuvia tuotteita ja koti nimenomaan tuoksui puhtaalta silloin, kun täällä leijaili raikas puhdistusaineen tuoksu. Pikkuhiljaa olen tottunut siihen, että silloin kun koti on puhdas, täällä ei tuoksu mikään ulkopuolinen aine vaan täällä tuoksuu me. Meidän koti, meidän kodin asukkaat. Nykyisin hajusteeton tuoksuu puhtaalta. Sama pyykin suhteen. Ennen rakastin erilaisia huuhteluaineita ja tuoksuttelin niitä. Nykyisin rakastan sitä, että pyykki tuoksuu puhtaalta, kun se ei tuoksu erityisesti miltään.
Astiat me pestään Lumme Konetiskitableteilla. Niissä ei ole hajusteita eikä väriaineita ja ne on kehitetty yhteistyössä Allergia, Iho ja Astmaliiton kanssa. Tabletit on pakattu 100 % kierrätysmateriaaleista ja kierrätettävästä kartongista valmistettuihin kartonkipakkauksiin ja niillä on sekä Joutsenmerkki että Vegan Society -sertifiointi. Lumme konetiskitableteissa on mukana huuhtelukirkaste, joka antaa astioille puhtaan pinnan, sekä suolaa, joka huolehtii astianpesukoneen puhtaudesta. Tabletit toimivat tehokkaasti jo 50 asteen lämpötilassa, mikä on hyvä, koska tykätään pestä astiat meidän koneen 50 asteen Eco-pesuohjelmalla, vaikka se onkin hieman hitaampi. Ennakoimalla senkin käyttö kuitenkin onnistuu hyvin.
Ilman migreenin aiheuttamaa hajusteyliherkkyyttä mä varmasti edelleen rakastaisin erilaisia tuoksuja ja nauttisin niistä täysillä, mutta kun tilanne on tämä, olen oppinut elämään sen kanssa. Lumme-tuotteiden joukostahan löytyy paljon myös ympäristöystävällisiä, tuoksuvia vaihtoehtoja heille, jotka tuoksuista pystyvät edelleen nauttimaan. Itse olen vain super iloinen ja kiitollinen siitä, että laadukas, kaunis ja ympäristöystävällinen brändi on tehnyt myös meille hajuherkille sopivat vaihtoehdot. Käytän niitä ilomielin nyt ja jatkossa ja toivon, että hajusteettomien tuotteiden valinnanvara lisääntyy jatkossakin entisestään.
Psst! Instagramin puolella on muuten arvonta, jossa kaksi onnekasta voittaa Lumme-tuotepaketin itselleen! Käy osallistumassa mun @iinalaura -tilillä.
Millaisia tuotteita te käytätte siivouksessa ja/tai pyykinpesussa? Koetteko, että hajusteettomia vaihtoehtoja on helppoa löytää tarvittaessa?
Tässä kuvassa me tehdään jotain, mikä ilahdutti mua valtavasti! Nimittäin me pelattiin esikoisen ja keskimmäisen kanssa yhdessä The Sims 4 -peliä. Se oli niin kivaa! Päätettiin yhdessä tehdä meidän perhe ja isot tyypit saivat auttaa mua tekemään juuri meidän perheen näköiset hahmot. Tai ainakin niin meidän näköiset kun me vaan osattiin. Lisäksi alettiin rakentamaan Sims-versiona meidän tulevaa uutta kotia, se vasta hauskaa olikin. Tosin tehtiin ihan liian iso talo meidän talon oikeaan kokoon nähden, tuosta tuli n. kolminkertainen neliöiltään, vaikka pohjapiirros olikin sama. Nauratti lähes messuhallin kokoinen olohuone-keittiö-tila ja kylpyhuone, jossa on vain kaksi suihkua nurkissa ja yksi pyyhetanko seinässä.
Se, mikä mua erityisesti ilahdutti, oli se vaihe kun me suunniteltiin hahmoja. Me analysoitiin meidän koko perheen piirteitä, kun yritettiin tehdä hahmoista meidän näköisiä. ”Äidillä pitäisi olla vähän lyhyempi nenä, ehkä tuo tuossa. Esikoisella on vähän vaaleammat kulmakarvat. Keskimmäisellä on samanlaisia kasvonpiirteitä kuin äidillä. Kuopuksella pitäisi olla vähän vähemmän hiuksia. Ja isille pitää tehdä paljon lihaksikkaammat reidet”.
Tutkittiin toistemme kasvoja ja piirteitä, eikä keneltäkään tullut yhtäkään negatiivista sanaa. Ei meidän lapsilta yleensäkään tule negatiivisia sanoja liittyen omaan tai toisten ulkonäköön, mutta jotenkin oikein havahduin jälkikäteen ajattelemaan tätä asiaa. Silloin kun mä olin lapsi, oli ihan tavallista, että porukalla pelatessa kiinnitettiin huomiota Sims-hahmojen ulkonäköön negatiivisessa mielessä, kommentoitiin ”kauheita” piirteitä tai ”rumia vaatteita”. Kaikki tekivät sitä silloin, se oli normaalia. Nykyisin se ei ole.
En ole ikinä kuullut, vieläkään, että meidän lapset olisivat tehneet niin, missään yhteydessä. En ole koskaan kuullut myöskään, että heidän kaverit olisivat tehneet niin. Sen sijaan olen usein kuullut, kuinka lapset kehuvat toisiaan tai toistensa vaatteita, tai sitten omia vaatteitaan tai ulkonäköään. Sitä on niin ihana seurata. Jokainen piirre, vaate ja tyyli on heille ihan yhtä arvokas. Niitä ei laiteta järjestykseen tai lokeroida vain tietynlaisia juttuja kauniiksi tai oikeanlaisiksi. Erilaiset nenät ovat vaan erilaisia neniä, eivät kauniimpia tai vähemmän kauniita. Erilaiset vaatteet ovat kaikki ihan yhtä hienoja. Cooleinta on se, että on sellaiset vaatteet, joista itse tykkää. Ihan sama onko kavereilla samanlaisia vai ei. Tässä mielessä uusi sukupolvi on niin paljon edellä kuin mun sukupolvi.
90-luvulla syntyneiden sukupolvi kasvoi siihen, että toisten arvostelu ulkonäön perusteella on ihan ok. Nykyisin siitä pyristellään irti, mutta silti se on edelleen monelle vaikeaa. Molemmat ovat yhtä vaikeita: lakata katsomasta toisia arvostellen ja lakata katsomasta itseä arvostellen. Mulle on ollut pitkä matka opetella hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Toisten hyväksyminen ja arvostaminen oli paljon helpompaa. Mulle tärkein tekijä on ollut äitiys. En ole missään tilanteessa halunnut siirtää tapaa arvostella itseäni lapsilleni. Heti kun tulin äidiksi, tein sen päätöksen, että sen täytyy loppua. Alkuun se ei ollut helppoa, piti oikein muistutella itseä, ettei mene peilin eteen puristelemaan makkaroita. Nykyisin se tulee luonnostaan. Tuntuu oudolta ajatella, että menisin vaikka peilin eteen puhumaan ääneen siitä, miten hirveältä näytän.
Lapset ovat saaneet mut ajattelemaan paljon kauniimmin itsestäni ja arvostamaan itseäni enemmän. Vaikka edelleen olen joskus epävarma ulkonäöstäni, olen paljon vähemmän epävarma kuin ennen. Vaikka edelleen ääni pään sisällä saattaa muistuttaa, että en ole oikeanlainen tai joku mun piirre ei ole sellainen kuin toivoisin, en koskaan sano sitä ääneen. Ja pääosin nykyisin pystyn ajattelemaan, että olen kaunis ja hyvä juuri omana itsenäni. Se tuntuu hyvältä.
Kylläpäs lähti ajatus rönsyilemään pelkästään Simsin pelaamisesta, heh! Mutta oli kyllä niin hauskaa, pelattiin varmaan pari tuntia lasten kanssa yhdessä. Lapset saivat suunnitella tulevat unelmahuoneet ja unelmapihan. Saunaa me jäätiin kaipailemaan, pitäisi hankkia joku lisäosa, että sen saisi vielä. Tuli ihana nostalgiafiilis, en ollut pelannut Simsiä vuosikausiin.
Ihanaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä tähän tilanteeseen <3 #staysafe
