Synnytyksestä on kulunut reilut puoli vuotta, ja kesän aikana aloittelin varovaisesti treenaamaan. Keväällä toki kävelin vaunulenkkejä paljonkin, ja touhusin lasten kanssa, mutta mitään ohjelmaa en tehnyt silloin enkä ottanut palautumisesta stressiä. En ota kyllä vieläkään, mutta kesällä alkoi tuntua että olo on sen verran normaali rankan raskauden jälkeen, että pystyisi jo liikkumaan enemmän. Alkukeväällä olin kuukausien iisisti ottamisen jäljiltä niin rapakunnossa että reipas kävely tuntui pahalta. Nyt pystyn jo juoksemaan, hyppimään trampalla pitkiäkin aikoja ja treenaamaan ihan normaalisti.

Zeldan kummisetä Kim on valmistunut personal traineriksi, ja hän teki mulle oman henkilökohtaisen ohjelman heinäkuussa, jota olen nyt noudattanut siis pian kuukauden verran. Ohjelma ei ole mitenkään järin rankka, eikä tarkoituksena ole missään nimessä laihduttaa tai pudottaa painoa, vaan vahvistaa kroppaa, parantaa ryhtiä ja jaksaa paremmin arjessa. Mitään erityisruokavaliota en noudata, vaan syön perusterveellisesti kuten tavallisestikin.

En ole kieltänyt itseltäni mitään, vaan jos musta oikeasti tuntuu siltä että tarvitsen maanantaina jäätelön niin sitten syön sen. Ja tiistaina toisen jos maistuu. Imetyksen turvaamiseksi mä yritän jopa syödä aavistuksen tavallista enemmän, imetys kun vie ne 500 ekstrakaloria vuorokaudessa. En kuitenkaan laske kaloreita, vaan ”syön enemmän” sillä tavalla, että otan ruokaa lisää surutta jos tuntuu että mahassa on vielä tilaa, ja aamu- ja iltapalalla otan vielä sen hedelmän muiden ruokien kaveriksi vaikka pärjäisin ilmankin. Tämä tyyli on toiminut hyvin, eikä ole kertaakaan tuntunut että treenillä olisi ollut maidon tuotantoon mitään vaikutusta. Nova käy edelleen todella usein rinnalla, vaikka sormiruokaileekin, eli maitoa kyllä tulee.

Kaksi kertaa viikossa teen lihaskunto-ohjelman, ja ohjelman mukaan mun tulee käydä lenkillä kaksi kertaa viikossa, ja venytellä ainakin kerran viikossa. Ohjelman noudattaminen on ollut tosi helppoa, koska se ei ole liian rankka. Ja oikeastaan on tullut vahingossa liikuttua enemmän kuin sen ohjelman noudattamiseksi edes tarvitsisi: tälläkin viikolla olen tehnyt jo lihaskunto-osuudet kahteen kertaan, käynyt kerran lenkillä ja viettänyt 1,5 tuntia trampoliinipuistossa pomppien lasten kanssa.

Liikkuminen on helppoa, kun sille on aikaa. Aina ei ole ollut, ennen Novaa mun treeni-into kaatuikin siihen kun oli vaan arjessa liikaa palasia. Kaksi kokopäivätyötä ei jättänyt juurikaan treenille tilaa. Onneksi nyt on toisin.

Olen huomannut että jaksan ihan super paljon paremmin nyt kun tulee liikuttua enemmän, ja on myös helpompi keskittyä kaikkeen muuhun mitä tekee, kuten töihin. Lasten kanssa lenkkeily on hauskinta, kun he pyöräilevät juuri sopivaa vauhtia että reippaalla kävelyllä pysyy hyvin mukana. Ja vaunujen kanssa on niin kivaa kävellä, että melkein joka päivä tulee tehtyä edes pieni lenkki. Jos itsestä tuntuu että ei jaksaisi lähteä, niin isommat tytöt kyllä pitävät huolen että pääsevät pyöräilemään. Mutta ei oikeastaan ole edes tullut sitä fiilistä että ”ääh en jaksa onko pakko”, vaan enemmänkin olen innolla lähdössä ulos joka päivä, ja päivä tuntuu jotenkin vajaalta jos ei siihen ole sisältynyt mitään liikuntaa.

Tähän asti lihaskunto-ohjelma on ollut täysin kehonpainolla (tai vauvan kanssa) tehtävä, ja jatkan varmaan vielä hetken samalla linjalla. Jossain vaiheessa olen kuitenkin miettinyt että hommaisin salikortin, mutta saa nähdä. Jotenkin kotitreeniin on niin hurjan paljon pienempi kynnys, kun ei tarvitse lähteä mihinkään kauas, ja voi ottaa Novan mukaan treeniin painoksi, niinkuin yleensä teenkin. Nova nauttii hurjasti meidän yhteisistä jumppahetkistä ja kiljuu ilosta kun nostelen häntä. Yhdessä on kivaa liikkua.

Ohjelmassa on otettu huomioon se, että, mä synnytin puoli vuotta sitten meidän kolmannen lapsen. Eli esimerkiksi vatsalihaksissa mulla oli vielä pienen pieni rakonen kun tämän ohjelman starttasin, ja siksi en ole treenannut suoria vatsalihaksia vielä ollenkaan, ettei rako jää pysyväksi. Syviä vatsalihaksia sen sijaan olen treenannut, ja erityisesti pyrkinyt vahvistamaan mun ryhtiä ja selkälihaksia, jotka lösähtivät raskausaikana aivan totaalisesti.

 

Olin tällä viikolla Reiman pressitilaisuudessa kuuntelemassa asiantuntijoiden vinkkejä, sekä tuoreita tutkimustuloksia lasten liikunnasta, ja entistä enemmän vahvistui se fiilis että sille liikunnalle on vaan raivattava arjesta tilaa, oli elämäntilanne mikä hyvänsä. Nykyisten liikuntasuositusten mukaan lasten tulee liikkua kolme tuntia päivässä, ja suurin osa lapsista liikkuu aivan liian vähän. Mä haluan näyttää lapsilleni esimerkkiä siitä miten liikunta on luonnollinen osa arkea, ja kuuluu elämään siinä missä uni, työt ja ruokakin. Jos ei kotoa saa hyvää esimerkkiä terveelliseen elämäntapaan, on sellaisen noudattaminen isompana vaikeampaa. Tämä on siis mielestäni jokaisen vanhemman tärkeä tehtävä.

Mulla on hyvä fiilis, ja aion jatkaa tällä samalla linjalla, itseäni kuunnellen. On tärkeää olla armollinen, ja mä en tee mitään mitä en jaksa, enkä koskaan pakota itseäni mihinkään. Jos ei joku päivä huvita tehdä jotain niin en sitten tee. Armollisuus ja se että tekee ilon ja positiivisuuden kautta, on ainakin mulla paljon tehokkaampaa kuin hampaat irvessä puurtaminen. Tähän asti mulla on ollut super hauskaa, ja ihan parhaat treenit oli alkuviikosta Kimin kanssa, kun vedettiin lihaskunto-ohjelmaa vesisateessa nurmikolla. Sade raikasti ihanasti kun tuli hiki!

Kävin viimeksi vaa’alla kesäkuussa, jolloin raskauskiloja oli jäljellä 7. Sen jälkeen en tosiaan ole käynyt punnitsemassa itseäni, enkä tiedä siis paljonko painan. Myöskään mitään senttejä en ole mitannut. Mittoja tärkeämpää mulle on se että tuntuu hyvältä, ja nyt musta tuntuu hyvältä, toivottavasti myös jatkossa.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Henki-Fennian kanssa, ja on osa vuottani Henki-Fennian Ambassadorina.

Me käytiin kesäloman alussa vierailemassa Fennian pääkonttorilla Pasilassa koko perheen kesken. Lounastettiin Henki-Fennian porukoiden kanssa, ja mulle tuli jotenkin niin nostalginen fiilis. Mun äiti oli vakuutusyhtiössä töissä aivoinfarktiinsa asti, ja mä olen viettänyt ison osan lapsuudestani vakuutusyhtiön tiloissa ja tapahtumissa, kokouksissakin hengaillen. Usein tärkeässä vastuuasemassa ollut yksinhuoltajaäitini joutui ottamaan minut mukaan eri tilaisuuksiin, kun ei saanut ketään hoitajaa, eikä se minua haitannut. Oikeastaan pidin kovasti siitä että pääsin työjuttuihin mukaan, ja olin muutenkin sellainen vähän pikkuvanha lapsena että tulin hyvin toimeen äidin kollegoiden kanssa.

Äiti opetti pitämään huolta vakuutusasioista

Mun äitini on opettanut mua pitämään vakuutusasioista huolta kahdella tapaa. Toisaalta siksi, että hän on aina ollut vakuutusyhtiössä töissä, ja se maailma tuli mulle tutuksi pienestä asti. Toisaalta taas siksi, että yksinhuoltajana hän päätyi säästämään väärästä paikasta: omasta henkivakuutuksestaan. Mut oli vakuutettu, meidän koti oli vakuutettu ja auton vakuutukset oli kunnossa, mutta äiti itse oli täysin vailla turvaa sen pahimman varalta. Ja sitten se pahin tapahtui. Kuin salaman kirkkaalta taivaalta, mun äiti sai aivoinfarktin, ja menetti työkykynsä pysyvästi vain 46-vuotiaana. Nykyään äiti on pienituloinen eläkeläinen, ja mua itkettää ja harmittaa se edelleen yli kymmenen vuoden jälkeenkin, että äiti joutuu kärsimään vielä näin pitkään tapahtuneen jälkeen talousvaikeuksista vain siksi, että hänellä ei ollut henkivakuutusta.

Silloin kun me muutettiin Oton kanssa yhteen, äiti kannusti heti hankkimaan kunnon vakuutukset, ja painotti että meidän kannattaa ehdottomasti ottaa myös henkivakuutukset itsellemme. Meillä on Oton kanssa ollut jo monta vuotta henkivakuutukset kunnossa, ja varustettuna turvalla vakavan sairauden varalta. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu, ja varsinkin kun on lapsia, siihen pahimpaan täytyy mun mielestä varautua. Henkivakuutus on ihan viimeinen kohta jossa kannattaa tinkiä.

Vakuutusasiat  voi hyvillä mielin unohtaa kun ne ovat kunnossa

Vakuutusasiat on sellaisia, että ei niitä niin paljoa tule arjessa ajateltua, ja se on hyvä, niin sen kuuluukin olla. Ne kannattaa olla kunnossa, että niitä ei koskaan tarvitsekaan ajatella, ellei tule tilannetta että vakuutusta tarvitsee. Ja se tilanne voi tulla jo tänään, siksi vakuutusten ottamista ei koskaan kannata siirtää huomiselle. Me ollaan vakuutettu kaikki mahdollinen. Koti ja irtaimisto, auto kattavasti, lapset, ja matkavakuutuksetkin on aina kunnossa koko perheellä.

Henkivakuutus on luonnollinen osa tätä pakettia, mutta silti se jää monelta ottamatta, koska sitä ajatellaan irrallisena juttuna ja sellaisena ”ei-pakollisena vakuutuksena” jonka ottamatta jättämisellä säästää rahaa. Henkivakuutus on kuitenkin pieni hinta siitä, että sillä saa turvattua elämän kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Eikä se muutaman euron kuukausittainen rahansäästö paljoa lämmitä siinä vaiheessa, jos työkyky menee loppuelämäksi ja jää pelkän työkyvyttömyyseläkkeen varaan. Ei ainakaan mun mieltäni lämmittäisi.

Henkivakuutuksen saa hankittua itselleen helposti Henki-Fennian nettisivujen kautta, jo heti nyt tänään. Apua mieltä askarruttaviin kysymyksiin saa esimerkiksi nettisivujen chat-palvelusta, puhelimitse numerosta 010 503 7960 tai paikan päältä Henki-Fennian konttorista. Vakutuusneuvojat auttavat mielellään kaikissa mieltä askarruttavissa kysymyksissä, ja vakuutusasiat kannattaa hoitaa aikailematta kuntoon, jos ne eivät jo ole kunnossa.

LUKIJAKILPAILU:

Mikä sinua mietityttää henkivakuutuksissa? Henki-Fennian asiantuntija vastaa lukijoiden esittämiin kysymyksiin kommenttiboksissa. Kaikkien 28.8. mennessä kysymyksen jättäneiden kesken arvotaan 50 € lahjakortti Stockmannille. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, ja lue arvonnan tarkemmat säännöt TÄÄLTÄ.

Aurinkoista maanantaita kaikille!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n ja Lifien kanssa. Mä en ole kasvissyöjä tai vegaani, vaan ihan sekasyöjä. Viime vuosina olen kuitenkin yhä enenevässä määrin vähentänyt lihan syömistä arjessa ja lisännyt kasvisten ja kasviperäisten tuotteiden määrää. Miksi? No minäpä kerron.

Ruoantuotannon ympäristövaikutukset

Sillä mitä me syödään on todella suuri vaikutus ympäristöön, voisi jopa sanoa että se on merkittävin päivittäinen ympäristövalintamme. Ihmisten hiilidioksidipäästöistä 20% aiheutuu ruoasta, mikä on saman verran kuin esimerkiksi liikenteestä jota yleisesti ottaen pidetään ”pahempana” päästötekijänä.

Muiden ympäristötekijöiden kannalta ruuan vaikutus on vieläkin suurempi, esimerkiksi 70% makean veden kulutuksesta maailmanlaajuisesti aiheutuu ruuasta, ja ruuan tuotanto on ylivoimaisesti suurin maankäytön muoto. Luonnon monimuotoisuus kärsii jatkuvasti siitä että yhä enemmän maata raivataan viljelyä varten. Sekä suoraan että välillisesti ruoantuotanto haittaa luonnon monimuotoisuutta kaikkein eniten.

Eläinkunnan tuotteet vs. kasvikunnan tuotteet

Sillä käytämmekö me eläinperäisiä vai kasviperäisiä tuotteita, on suuri merkitys ympäristön kannalta, sillä selkeästi suurin osuus ympäristövaikutuksista liittyy eläinperäisen ruoan tuotantoon. Niin lihan, maitotuotteiden kuin kananmunienkin tuotantoon tarvitaan lähes poikkeuksetta myös viljelyä rehuntuotantoon, joten eläinperäisillä tuotteilla on aina suuremmat ympäristövaikutukset jo pelkästään tästä syystä.

Suomessa lihankulutus lisää esimerkiksi Itämeren ja järvien rehevöitymistä, kun peltojen ravinteet valuvat vesistöihin. Maailmalla lihan tuotanto aiheuttaa metsäkatoa, kuluttaa valtavasti vettä ja aiheuttaa kaikkein suurimmat kasvihuonekaasupäästöt. Ratkaisevaa on se, kuinka paljon me lihaa kulutamme. Nykyisenkaltainen lihankulutus ei voi jatkua, sillä maailma ei yksinkertaisesti kestä sitä.

Lihantuotannon haasteet eivät tarkoita että lihaa ei saisi syödä ollenkaan

Suurin vaikutus on sillä millaista lihaa ja kuinka paljon me syömme. Lihan syömistä ei tarvitse lopettaa kokonaan, mutta pienillä valinnoilla on suuri merkitys ympäristön kannalta. WWF:n lihaopas kannustaa suomalaisia syömään vähemmän ja ympäristön kannalta parempaa lihaa. Jokainen voi vaikuttaa omilla pienillä valinnoillaan ja korvaamalla osan lihasta kasviksilla ja kestävästi pyydetyllä ja kasvatetulla kalalla.

Me ollaan vähennetty lihan syömistä arjessa ihan yksinkertaisilla jutuilla: Syömällä kalaa kaksi kertaa viikossa ja pitämällä ainakin kerran tai kaksi viikossa kasvisruokapäivä. Lihaa on helppo korvata, kun markkinoilla on siihen niin paljon sopivia ja hyvänmakuisia tuotteita, joita tulee kokoajan lisää. Me korvataan lihaa esimerkiksi härkiksellä, pavuilla, kasvispihveillä ja falafeleilla. WWF:n Lihaopas esittelee parhaita vaihtoehtoja lihalle, ja kertoo millaista lihaa lautaselle kannattaa valita silloin kun sitä haluaa syödä.

Mä henkilökohtaisesti tykkään monista liharuuista ja maitotuotteista, enkä aio ryhtyä kokonaan kasvissyöjäksi. Mutta ei mun tarvitse joka päivä saada lihaa, tai välttämättä joka viikkokaan. Liha on meillä enemmän sellainen juhlaruoka, ja sitä osaa enemmän arvostaakin kun rakkaudella hauduttelee vaikka viikonlopun ajan kestävästi kasvatetusta tai tutun pyytämästä lihasta hyvää pataa.

Nyt kuitenkin jaan teille yhden meidän perheen lemppari arkikasvisruokaresepteistä, eli Nyhtökaura Nachos Supremen:

Vegaaninen Nyhtökaura Nachos Supreme (6 annosta)

250g Nyhtökauraa

200g Mustapapuja

1ps tacomaustetta

1/2 pussi nachoja

5 tomaattia

2 avokadoa

1 lime

1 punasipuli

1 tlk valmista texmex salsaa

1tlk kaura fraichea

vegejuustoa raastettuna

Pilko vihannekset ja laita ne eri kulhoihin. Purista limen mehu avokadojen päälle. Valuta pavut. Kuumenna pannulla nyhtökaura ja pavut, lisää joukkoon tacomauste ja puolet tomaateista. Laita uunipelti täyteen nachoja ja lisää päälle nyhtökaura-papu-tomaattiseos, sekä vegejuustoraaste. Paista uunissa 225 asteessa n. 5 minuuttia. Tarjoile tuoreiden kasvisten,  korianterin, limelohkojen, salsan ja kaura creme fraichen kanssa. Yksinkertaista, nopeaa ja hyvää! Nyhtiksen tilalle sopii tosi hyvin myös härkis jota meillä on usein ollut, nyt vaan nappasin nyhtökauraa kun sattui olemaan saatavilla. 

LUKIJAKILPAILU:

Mikä on sun lemppari kasvisruoka arjessa? Jaa oma kasvisruokalempparisi blogin kommenttiboksiin, jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja olet mukana 50€ WWF-verkkokaupan lahjakortin arvonnassa. Arvonta-aikaa on 16.3. klo 22.00 asti. Voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Kannattaa käydä tutustumassa WWF:n lihaoppaaseen, siellä on helppoja konkreettisia vinkkejä jokaisen ruokavalioon, kuinka tehdä parempia valintoja.

Yhteistyössä WWF.

Mahtavaa päivää kaikille!

Moni on toivonut postausta siitä kuinka sujuu palautuminen kolmannen raskauden jälkeen. Synnytyksestä on kulunut nyt 12 päivää ja palautuminen on päässyt hyvin käyntiin. Maha on lähtenyt yllättävän hyvin tälläkin kertaa, vaikka kolmannella kerralla ajattelin että saattaisi kestää hieman kauemmin kuin aikaisemmissa raskauksissa. Mahdun jo omiin farkkuihini (kiitos superstretch!), mutta hirvittävän mukavalta ne eivät tunnu jalassa ja niiden yläpuolelle puristuu kyllä mukavasti nahkaa. Mutta kaikki aikanaan, ei mulla tässä mikään kiire ole minnekään.

Sain nyt kolmannella kerralla muutaman arven mahaan lisää ja niissä varmasti kestää hetki haaleta, mutta aika vähällä pääsin tälläkin kertaa niiden suhteen. Täytyy ehdottomasti olla kiitollinen omaa kroppaa kohtaan ja sitä miten hyvin se on kestänyt kaikki kolme raskautta ja synnytystä. Tiedän että ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys että esimerkiksi synnytyksestä selviää ilman tikkejä tai komplikaatioita. On ollut mukavaa aloitella vauva-arkea kun oma vointi on ollut hyvä ja melko ”normaali”.

Maha synnytyspäivänä

Maha viikko synnytyksestä

Mulla tuli aluksi jäätävät turvotukset synnytyksen jälkeen, en meinannut saada sormuksiakaan pois sormista, mutta nyt nesteet ovat lähteneet pois ja sormuksetkin taas liikkuvat nätisti. Raskauskiloja mulla on varmasti vielä jäljellä, mikä on ihan hyvä imetystä ajatellen. Edessä on kuitenkin pitkä imetystaival ja vauvalla pitää olla vähän ruokavarastoa mistä kehittää maitoa. Onneksi maitokin on tosiaan noussut hyvin ja imetys sujuu mukavasti. En kuitenkaan tiedä montako raskauskiloa mulla on vielä jäljellä koska en omista vaakaa, eikä mua oikeastaan kiinnostakaan sitä vielä tietää. Katsellaan sitten joskus jälkitarkastuksessa kun paino pitää neuvolan puolesta tsekata.

Kymmenen päivää synnytyksestä

En ole vielä liikkunut hirveästi koska näin talviaikaan vauvoja ei suositella vietäväksi ulos ennen kahden viikon ikää. Mutta ensi viikolla ajatuksissa on aloittaa varovasti vaunulenkkeily pikkutyypin kanssa, enkä malttaisi odottaa että pääsen työntelemään meidän vaunuja ja neitokaista niissä. Ulkona on ollut ihan mielettömän kauniita aurinkoisia päiviä, toivottavasti niitä aurinkopäiviä on luvassa ensi viikollakin.

12 päivää synnytyksestä

Mulla on tosi hyvä mieli palautumisen suhteen ja toivon että vointi jatkuu hyvänä tulevinakin viikkoina. Neuvolan hoitaja muistutti ottamaan myös iisisti välillä ja aina imettäessä rentoutumaan kunnolla ja pötköttelemään, vaikka vointi hyvä onkin. Ja olen ottanut neuvosta vaarin ja viettänyt hyvällä omallatunnolla vauvelin kanssa imetyshetkiä sohvalla tai sängyllä pötkötellen.

Kirjoitin vähän kattavammin ajatuksia palautumisesta ylipäätään Zeldan odotusajan jälkeen. Postauksesta voi käydä myös kurkkimassa miten palauduiin kahdella aiemmalla kerralla.

Keväämmällä tarkoituksena on harrastaa liikuntaa taas säännöllisemmin, koska haluan voida hyvin ja olla hyvässä kunnossa. Mutta siitä projektista lisää sitten kun se on ajankohtaisempi, juuri nyt on hyvä juuri näin.

Ihanaa lauantai-iltaa tyypit <3

Mulla on kunnia toimia tänä vuonna Henki-Fennian Brand Ambassadorina, ja Henki-Fennia onkin haastanut mut kiinnittämään tänä vuonna erityishuomiota itseni ja perheeni kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tulen käsittelemään aihetta yhteistyön tiimoilta blogissa erilaisten teemojen kautta koko vuoden ajan, enkä voisi olla enemmän innoissani tästä!

Olen aiemminkin kirjoittanut blogissani henkivakuutusasioista yhteistyössä nimenomaan Henki-Fennian kanssa, mutta tänä vuonna päähuomio tulee olemaan ihanammassa arjessa ja jaksamisessa. Päätin tarttua Henki-Fennian haasteeseen koska haluan todistaa että vauvavuosi voi olla myös hyvinvoinnin vuosi, kun muistaa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin. Samalla haluan haastaa teidätkin voimaan paremmin ja kiinnittämään enemmän huomiota itseenne, arkeenne ja jaksamiseenne.

Mulla on takana kaksi aivan erilaista vauvavuotta, ja varmasti kolmas – aivan omanlaisensa vauvavuosi vielä edessä. Tämä vuosi on meille isojen askelten vuosi, koska sen lisäksi että perheeseen tulee uusi jäsen, meidän esikoinen aloittaa esikoulun ja meidän työkuviot ovat muuttuneet edellisistä vauva-ajoista. Itse tulen toimimaan yrittäjänä koko vauvavuoden ajan ja sen jälkeenkin, enkä halua polttaa itseäni loppuun yrittäjyyden ja vauva-arjen ristitulessa heti alkuun. Haluan löytää keinoja, joilla saan itseni jaksamaan ja joilla saan arjesta toimivaa ja ihanaa, vaikka se olisikin työntäyteistä.

Omasta ja läheisten hyvinvoinnista huolehtiminen on ainakin mulle ihan kaikki kaikessa, sillä se on yksinkertaisesti hyvän elämän perusta. Kun uupumuksesta on omakohtaista kokemusta, ja sitä on seurannut myös viereltä ja nähnyt mihin se pahimmillaan johtaa ja miten se vaikuttaa myös lähipiiriin, sitä ei halua enää kokea uudelleen. Mä haluan, että me kaikki voidaan hyvin ja jaksetaan nauttia siitä kaikesta mitä meillä on. Mitä iloa on kivasta kodista, ihanasta perheestä tai mielenkiintoisesta työstä, jos on niin uupunut ettei niitä osaa arvostaa? Niinpä, ei mitään.

Mulle hyvinvointi tarkoittaa nimenomaan monen asian summaa. Sen lisäksi että hyvinvointiin vaikuttaa terveys, riittävä lepo, terveellinen ruokavalio, positiivinen asenne ja se että tekee arjessa niitä asioista mitkä tuottavat itselle hyvää mieltä ja oloa, hyvinvointi koostuu myös suuremmista asioista. Mulle yksi tärkeimpiä hyvinvoinnin tekijöitä on taloudellinen turvallisuus. Kun koen että talousasioista ei tarvitse murehtia nyt tai tulevaisuudessa, voin olla rauhallisin mielin. Nuorempana rahahuolet olivat mulle varmasti suurin unettomia öitä aiheuttava tekijä, ja saan olla kiitollinen siitä että näin ei nykyään enää ole.

Mielenrauha on oman jaksamisen kannalta tärkeää, ja se syntyy yleensä siitä että ei tarvitse murehtia arjessa isoja ja elämää mullistavia asioita, kuten vakavia sairauksia tai taloudellista epävakautta. Mielenrauhaa meidän perheelle tuovat henki- ja työkyvyttömyysvakuutusten lisäksi myös säästäminen ja maltillinen sijoittaminen. Henki-Fennia tarjoaa niin yrittäjille kuin kotitalouksillekin monenlaisia ratkaisuja mielenrauhan turvaamiseksi.

Yrittäjän arki on aina hieman epävarmaa, sillä koskaan ei tiedä milloin markkinatilanne muuttuu tai töitä ei enää olekaan yhtä paljon kuin ennen. Vararahaston kerääminen tällaisten tilanteiden varalle on elintärkeää, ja se onnistuu parhaiten säästämällä ja sijoittamalla. Kun ennakoi ja tekee viisaita ratkaisuja jo etukäteen, ei tarvitse myöhemmin katua tai harmitella jos joku yllättävä tilanne tuleekin vastaan, vaan voi kohdata sen ja siirtyä eteenpäin. Parhaimmassa tapauksessa joku sellainen tilanne voikin kriisin sijaan osoittautua käännekohdaksi elämässä – keinoksi kehittyä paremmaksi ja löytää jotain vielä mielekkäämpää mitä tavoitella.

Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä oman perheen talouden kustannuksella. Henki-Fennialta löytyy monipuolisia keinoja vaurastua viisaasti ja turvata oma ja perheen tulevaisuus. Niin kannattaa tutustua Henki-Fennian Elä hetkessä -sivustolla tarkemmin.

Mä lähden tähän uuteen vuoteen positiivisella asenteella, ja uskon että tästä vuodesta tulee hieno. Vaikka välillä olisin rättipoikkiväsynyt valvottuani yön vauvan kanssa ja tahkotessani aamukuudelta pikimustan kahvin voimalla kampanjatekstiä valmiiksi ennen deadlinea, odotan sitä kaikkea innolla. Uskon että me tullaan löytämään balanssi rennon perheajan, ahkeran työnteon, levon ja vauva-arjen väliltä ja viettämään mahtava vuosi, joka koostuu kivoista haasteista ja on täynnä rakkautta sekä huoletonta arkea.

Yhteistyössä Henki-Fennia.

Mikä saa teidät jaksamaan arjessa? Millä turvaatte mielenrauhanne? Jakakaa ihmeessä teidän ajatuksia aiheesta, sillä arjen hyvinvointi ja nimenomaan arjen sujuvuus lapsiperheissä on musta todella mielenkiintoinen aihe. Ja jos haluaisitte kuulla mun ajatuksia tarkemmin johonkin hyvinvointiteemaan liittyen niin saa kertoa, mä tartun mielelläni teemoihin jotka kiinnostavat juuri teitä!