Viisi vuotta sitten mä heräsin ensimmäistä kertaa Oton kainalosta. Muistan vieläkin sen aamun, tai keskipäivä se varmaan oli kun me herättiin. Me oltiin mun silloisen kaverin luona, laitettiin mandariineja pakastimeen ja syötiin niitä kohmeisina. Uudenvuoden juhlat olivat olleet railakkaat edellisiltana. Lähdettiin samaa matkaa bussilla keskustaa kohti, mä olin menossa leffaan kavereiden kanssa katsomaan Veijarit-elokuvaa ja pyysin Ottoa mukaan. Otto ei voinut tulla mukaan koska hänellä oli muuta menoa. Vaihdettiin bussimatkalla numeroita ja käytiin vielä pitsalla, ennenkuin mä lähdin leffaan ja Otto kotiin.

Mua niin harmitti että Otto ei voinut tulla leffaan meidän kanssa! Mutta muistan kun lähdettiin leffasta pois ja mentiin mun kotiin Ullanlinnaan hengailemaan kavereiden kanssa, ja sitten mä sain Otolta tekstarin. APUA, me ollaan oltu niin kauan yhdessä että silloin kun me tutustuttiin ei kukaan ollut kuullutkaan Whatsappista. No, joka tapauksessa, siinä tekstarissa luki ”Nainen sä oot saanut mut ihan sekaisin”. Se hetki kun avasin sen tekstarin ja luin sen, mä vieläkin tunnen miten mulla pyöri sukat jaloissa melkein kirjaimellisesti.

Viisi vuotta on mennyt ihan järjetöntä vauhtia. Samaan aikaan tuntuu että aika on mennyt tosi nopeasti, ja toisaalta taas tuntuu että oltaisiin oltu aina yhdessä. Että ei koskaan mitään muuta ole voinut ollakaan kuin minä ja Otto. Me ollaan hitsauduttu niin tiiviisti yhteen, että en edes muista enää kunnolla millainen olin ennen kuin olin Oton toinen puolikas, ja Otto mun toinen puolikas. Tai muistan mä, mutta on vaikea ajatella että joskus olin sellainen enkä tällainen.

Mulle tämä viiden vuoden ajankulu konkretisoitui tällä viikolla aikamoisen arkisella tavalla. Me ollaan tunnettu niin kauan, että meidän ensimmäinen yhdessä ostettu ihan hyvälaatuinen perus pölynimuri hajosi vanhuuteen. Se on viimeisen vuoden ajan ollut aika kulunut ja nyt se sitten viimein ratkesi liitoksistaan lopullisesti. Meidän valko-oranssi Volta oli tullut tiensä päähän.

Olen maailman onnellisin että saan aloittaa tämänkin vuoden samasta kainalosta kuin viisi edellistä. Kun me tänä aamuna herättiin meidän pehmeästä ja ihanasta ja isosta sängystä, mä katsoin Ottoa ja mietin vaan että miten hitossa voin olla niin onnekas että saan olla tuon kanssa joka päivä?

Meidän rakkaus on vuorotellen pölynimuria ja vuorotellen ilotulituksia. Lasten kanssa me ollaan täydellisesti toimiva tiimi, jolla on hauskaa ja joka toimii ja on täynnä arkista rakkautta. Eilen illalla, uutta vuotta viettäessä, me oltiin ensin koko ilta lasten ja meidän ystävien ja mun äidin kanssa. Syötiin hodaribaarin antimia, skoolatiin alkoholittomalla skumpalla, käytiin ulkona katselemassa raketteja ja leikittiin. Lasten mentyä nukkumaan me lähdettiin käymään autolla keskustassa, ja päädyttiin Tähtitorninmäelle katsomaan Senaatintorin upeita ilotulituksia. Tasan kahdeltatoista me oltiin Oton kanssa varmasti ihan yhtä ällösöpöjä kuin viisi vuotta sitten.  Vaihdettiin pusuja ja halittiin ilotulitusten alla, niinkuin joka vuosi. Sitten vietiin meidän kaverit kotiin, ajeltiin takaisin kohti omaa kotia ällösöpöjuttuja höpötellen ja kotiin tultuamme kurkattiin söpöjä tyttöjämme, jotka olivat nukkuneet mummunsa hellässä huomassa, tyytyväisinä ja onnellisina.

Näin on maailman paras <3

Ihanaa vuotta 2016 kaikille!

Heippa ihanat <3 Vuoden 2015 läpileikkaus on tulossa, mutta vasta ensi vuoden puolella. En nimittäin ehtinyt saamaan sitä valmiiksi enää tämän vuoden puolella vaikka kuinka kovasti halusin, enkä myöskään halunnut hätiköidä sen tekemisessä. Se on kuitenkin sellainen tilinpäätös aina vuodelle, jokavuotinen perinne joka pitää tehdä kunnolla ja ajatuksen kanssa. Kuvat ja lempipostaukset on jo valmiina, enää pitää laittaa kaikki yhteen.

Kuva: Photo Saskia

Meillä meni tämä viikon alku töitä tehden, ja tänään ollaan siivottu ja tehty ostoksia ja suhattu paikasta toiseen. Tunnin päästä meillä soi ovikello ja ystävät tulevat meidän kanssa istumaan iltaa ja viettämään uutta vuotta. Tänä vuonna tarkoituksena on ottaa rennosti ja mennä ihan lasten ehdoilla. Sitten kun lapset jo ovat nukkuneet pitkään, me lähdetään varmaankin käymään keskustassa kurkkaamassa keskiyön ilotulitukset kavereiden kanssa autolla, ja sitten ajellaan takaisin kotiin.

Jääkaappi on täynnä hodareita ja hodaritäytteitä, sillä me päätettiin keksiä tarjoiluiksi tänä vuonna Hot Dog -baari. En malta odottaa että pääsen syömään, ihan kauhea nälkä! Mä palaan blogin pariin ensi vuoden puolella, mutta nyt haluaisin vielä kiittää teitä kaikkia ihan hurjasti kuluneesta vuodesta. Se on ollut uskomaton! Kiitos te kaikki ihanat tyypit siellä ruutujen takana <3

Maailman parasta uutta vuotta 2016 teille kaikille!

PS: Joy-kilpailun voittajaksi selviytyi Karamelli, joka kommentoi näin: ”Päälimmäisenä trailerista jäi ihan mieletön badass-fiilis! 😀 Jennifer Lawrence näyttää todella hyvälle lyhyillä hiuksilla, ja mielestäni tällaisia ”henkilötarinoita” kertovat elokuvat ovat lähes poikkeuksetta todella hyviä. Varsinkin kun kyseessä ilmeisesti on kasvutarina, tarjoaa leffa mieletöntä tsemppiä juuri alkavaan vuoteen 2016. Aika loistava tapa aloittaa ensi vuosi siis – ”pienellä” tsempillä!”

Ihan mahti kommentti. Laitan sulle Karamelli sähköpostia voitosta niin saat liput itsellesi! Leffa on mieletön, käykää ihmeessä katsomassa leffa joka tulee huomenna ensi-iltaan! Trailerin ja mun pohdintaa leffasta löydätte täältä.

Niin ihanaa hiljentyä joulun viettoon ihan rauhassa! Kuluneet pari päivää ollaan öllötelty kotivaatteissa, luettu kirjoja, syöty kinkkua niin että napa ruskaa ja leikitty ja pelattu uusilla jutuilla. Käytiin myös Oton tädin luona kylässä ja syömässä Tapaninpäivän lounas.

Joululahjapeleistä varsinkin Junior Alias on noussut nopeasti meidän pelisuosikiksi, etenkin kun esikoinen osoittautui ihan mestariksi siinä pelissä, päihittää mut ja Oton selittämisessä ihan 6-0. Jotenkin 4-vuotiaalla on taito selittää mahdollisimman selkeästi mutta kuitenkin nopeasti ja yksinkertaisesti kaikki sanat, me aikuiset ollaan liian monimutkaisia.

Kuopus sen sijaan viihdyttää ihanilla vastauksillaan ja täydellisellä piittaamattomuudellaan pelin kulusta tai voittamisesta. Hän vastaa ihan mitä mieleen juolahtaa, ja selityksistä ja hänen vastauksistaan tulee välillä aika hauskoja yhdistelmiä. Silti tuntuu että nuorempi neiti on yhtäkkiä kasvanut parissa päivässä ainakin puoli vuotta, hän on oppinut L-kirjaimen ja alkanut käyttää aiemmin oppimaansa S-kirjainta. On niin outoa, kun on tottunut siihen että toinen kuulostaa miltä kuulostaa, samalta kuin minä pienenä, ja yhtäkkiä hän alkaakin puhumaan ihan tavallisesti ärrää lukuunottamatta. Joka päivä hän on vähemmän ja vähemmän vauva, vaikka aina mun vauva onkin.

Ollaan katseltu leffoja ja vaan oltu ja ulkoiltu, niin parasta. Ihanaa on myös ajatella että vielä seuraavat kolme viikkoa me saadaan Oton kanssa viettää joka viikko pitkä viikonloppu yhdessä, se tekee oikeasti tosi paljon ja auttaa varmasti jaksamaan koko kevään. Ja sekin on kiva että auringonvalo lisääntyy tästä viikosta eteenpäin ainakin minuutin joka päivä (tai jotain sinne päin), ja kolmen viikon kuluttua sitä valoa on jo melkein puoli tuntia enemmän päivässä.

Meillä on ollut mahtava joulu, ja on ihanaa kun Armas ja mun äitikin ovat olleet pitkästä aikaa täällä. Tytöillä oli mummuaan tosi tosi kova ikävä, ja he ovatkin nyt olleet tosi iloisia siitä että mummu on vihdoin täällä.

Tämä hiljentyminen, todellinen joulunviettoon rauhoittuminen on tehnyt niin hyvää touhukkaan syksyn jälkeen. Näiden päivien jälkeen on hyvä käynnistellä pian vaihtuva vuosi vähän rennompaan tahtiin ja uudella puhdilla. Tytöt ovat lomalla ensi viikon päiväkodista, joten heillekin tulee nyt vähän pidempi joululomatauko ja varmasti loman jälkeen menevät jo ihan innoissaan hoitoon.

Mä lähden tänään viettämään tyttöjeniltaa Julian kanssa ja odotan sitä jo tosi innolla! Ihan huippua päästä vähän ulos, kun en ole moneen kuukauteen käynyt missään! Mennään jonnekin Tapsan Tansseihin ja pidetään hauska ilta.

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille <3

Joulu 2015 on ollut juuri sitä mitä me ollaan kaivattukin, rentoa yhdessäoloa aamusta iltaan. Pakko tosin myöntää että se suurin rentoutumisen tunne tulee joka vuosi siinä vaiheessa, kun jouluaaton päivällinen on syöty ja lahjat on jaettu. Sitten ei ole enää mitään mitä jännittää, on vaan jääkaappi täynnä valmista ruokaa useammalle päivälle, tekemistä kaikille ja yleensä uudet pehmeät housut ja sukat joihin sujahtaa.

Aamuiset riisipuurot, kinkunpaisto Oton kanssa ja perinteinen joulusauna olivat yhtä ihania hetkiä kuin aina ennenkin. Saunan jälkeen katseltiin lumiukkoa, kuorruteltiin kinkkua ja pukeuduttiin jouluvaatteisiin.

Tytöt saivat avata aamulla omat aamupakettinsa ja ihastuivat kovasti sekä kirjoihin että jouluasuihinsa. Tiaran mekko Zarasta, Zeldan paita Zarasta ja hame Kappahlista.

Joulupukkikin kävi, tytöt eivät juuri edes jännittäneet mutta joululauluja lauloivat ainoastaan minä, joulupukki ja mun äiti. Olisi pitänyt harjoitella suomenkielisiä joululauluja vielä enemmän etukäteen, vaan ei se ole niin justiinsa! Ruokien kanssa venähti sen verran että pukki kävi jo ennen päivällistä, ja me tehtiinkin niin että jaettiin pukin kanssa yksi säkillinen, pidettiin ruokatauko ja  jaettiin ja availtiin sitten kaikki loput lahjat vasta ruokailun jälkeen.

Joulupöydässä kokeiltiin tuttujen laatikoiden, kinkun, lohen ja mädin lisäksi tänä vuonna savuporoterriiniä ja granaattiomena-briejuustosalaattia. Molemmat olivat aivan superhittejä, nam! Illalla lasten mentyä nukkumaan maisteltiin lasilliset punaviiniglögiä ja hyvää oli. Jouluaaton perinteeni, uuden kirjan lukeminen kinkkuleipien kera, vaihtui tänä vuonna leffan katseluun Oton kanssa. Jotenkin vaan tuntui siltä. Kirjakin on tullut tänään avattua tosin, ai että ne Beckyn sekoilut vaan jaksaa hihityttää tässä uudessakin Himoshoppaaja-kirjassa!

Parasta on ollut yhteinen tekeminen.  Ollaan koottu legotaloja, pelattu Junior Aliasta ja Spitting Camelia (kyllä, se tuli kummitädiltä Tipalle ja on aivan älytön ja hauska), katsottu Risto Räppääjää, Niko Lentäjänpoikaa ja joulupiirrettyjä, sekä nautittu ruuasta. Armas-koira on niin ihastunut uusiin minitennispalloihinsa että niitäkin on saanut villille ja leikkisälle 10-kuukautiselle heitellä jatkuvasti.

Oi joulu, voisitko jatkua vielä ainakin kaksi viikkoa? <3 Ihanaa ja rauhaisaa joulupäivän iltaa vielä kaikille!

Moikka, huomenta ja maailman parasta joulua sinne teille kaikille! Jos kerkeätte riisipuuron ja joulupukin kuumalinjan välissä kurkkaamaan viimeisen joulukalenteriluukun niin sieltä löytyy meidän hyvän joulun toivotukset videolta, mukana koko perhe Ottoa myöten. Tällä kertaa video on tehty samaan tyyliin kuin joskus aiemmin, se on täysin leikkaamaton raakaversio, 2,5 minuuttia ehtaa Hyttisten perhettä ja sen on näköinenkin, apua!

Jos haluatte nähdä meidän joulukuulumisia ihan tuoreeltaan, niin snapchatiin ja instagramiin päivittyy varmasti jotain, molemmista löydätte mut nimellä @iinalaura. Pääosin mekin rauhoitutaan kuitenkin joulun viettoon ja palaillaan sitten aaton jälkeen!

Rauhallista ja ihanaa ja rakkaudentäyteistä joulua sinne kaikille! <3