Päätettiin heti kun tähän muutettiin, että halutaan kasvattaa ainakin jotain hyötykasveja pihalla. Nyt, kun ei olla luultavasti lähdössä mihinkään kesäreissuille vallitsevan maailmantilanteen vuoksi, niin ollaan ainakin kotona kastelemassa ja pitämässä huolta pihasta. Mikä olisikaan parempi aika kokeilla omien vihannesten ja marjojen viljelyä? 

Otolla on toki kokemusta omasta pihasta jo lapsuudesta, mutta mulla ei meidän rivarin puuterassia ja muutamaa tuijaa enempää. Mä olen aivan noviisi kaikissa puutarhajutuissa. Ei löydy viherpeukaloa (vielä). Otto on jonkun verran pyörinyt pihahommissa, mutta mistään viljelystä hänelläkään ei ole kyllä aiempaa kokemusta yhtä puoli vuotta olohuoneessamme kasvanutta chilin taimea enempää. Päätimme silti kokeilla.

Törmäsin Hilla Stenlundin mahtavaan postaukseen heidän kasvilaatikoista ja samalla tuli sellainen fiilis, että hitsi kyllä mekin nyt kokeillaan muutaman istutuslaatikon verran, että tulisiko tästä mitään. Tänään sitten tartuimme tuumasta toimeen. Ostimme istutuslaatikot Biltemasta osta & nouda -palvelulla, missä kätevästi ja turvallisesti vaan ostokset toimitettiin suoraan auton takakonttiin, eikä meidän tarvinnut edes nousta autosta. 

Kävi ilmi, että se ei todellakaan ole ihan niin helppoa, että vaan ostetaan ne laatikot ja vähän multaa ja kohta on kukkiva puutarha. No, en nyt ihan niin ajatellutkaan, mutta yllätyin tosi paljon siitä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon! Kyselin onneksi seuraajilta vinkkejä jo etukäteen Instagram storiesin puolella ja sainkin aivan huippuja vinkkejä, jotka ajattelin nyt listata tähän postaukseen teillekin! Ne löytyvät postauksen loppupuolelta.

Kun tosiaan me ollaan aivan ensimmäistä kertaa liikenteessä, niin monet itsestään selvältä varmasti muille tuntuvat asiat oli meille ihan uusia. Esimerkiksi se, että ostetaanko me sitten laatikoihin taimia vai siemeniä, kuinka paljon kasvilaatikkoon menee multaa, milloin siemenet tai taimet kylvetään, mitä istutuslaatikon alle kuuluu laittaa, kuinka paljon siemeniä tai taimia menee mihinkin, mitkä kasvit voi laittaa samoihin laatikoihin jne. Lisäksi mietitytti erilaiset tuholaiset ja muut. 

Googlettelin tosi paljon ja päädyimme lopulta ostamaan neljä lavakaulusta. Kaksi 120x80cm kokoista ja kaksi 80x60cm kokoista. Isot laitoimme päällekkäin ja pienemmät erikseen. Paikaksi valitsimme pihan aurinkoisimman paikan, johon aurinko paistaa ihan koko päivän ajan, vaikkakin osan päivästä hieman puiden takaa. Mutta suoraa auringonvaloa tulee varmasti tuossa riittävästi. Se on hyvä paikka myös siksi, että se on ihan terassin ja grillin vieressä. 

Laatikoiden pohjalle laitoimme katekangasta, jonka tehtävänä on pitää rikkaruohot poissa laatikoista. Niiden päälle laitoimme märkiä sanomalehtiä, kuten meitä neuvottiin. 

Sitten ostimme multaa ja sitä menikin aika reippaasti, mutta kuitenkin vähemmän kuin luulimme. Netissä luki lähes kaikkien lavakauluksia myyvien kauppojen sivuilla, että “yhteen laatikkoon menee n. 200-250l multaa”. Näin luki sekä pienempien että isompien laatikoiden kohdalla, joten arvioimme, että tarvitsemme yhteensä ainakin 16 (50 litran) säkkiä multaa. Se oli vähän yläkanttiin, sillä lopulta multaa meni noihin meidän laatikoihin 12 kappaletta 50 litran säkkiä. Pienempiin laatikoihin meni kumpaankin kaksi säkillistä ja isoon meni yhteensä kahdeksan. Mutta ei haittaa, että multaa jäi yli, koska laitetaan varmasti vielä meidän isoihin termoruukkuihinkin jotain kasvamaan ja niihin tarvitaan multaa myös. 

Ostimme lisäksi vielä kupariteippiä, jota laitetaan laatikoiden reunoihin pitämään etanat loitolla. Pihan lähellä on oja ja sieltä nousee jonkin verran kuulemma etanoita. Täällä meidän pihalla on näkynyt myös jo ainakin kaksi tai kolme kertaa jänis sinä aikana kun ollaan asuttu täällä, eli varmasti myös jonkinlainen suoja laatikoiden päälle tulee olemaan tarpeellinen, etteivät mene porkkanat parempiin suihin. 

Mietinnässä on vielä, että ostetaanko jonkinlainen tukiritilä, jos tuohon isoon laatikkoon laitetaan kasvamaan jotain, mikä nousee ylöspäin niin sitten varmasti sellainen tarvitaan vielä. 

Meidän piha-ostokset tähän mennessä:

2x istutuslaatikko 120cmx80cm 9,90/kpl yhteensä n. 20€

2x istutuslaatikko 80cmx60cm 7,90/kpl yhteensä n. 16€

1 rulla (80cmx10m) katekangasta 9,90 

16 säkkiä multaa 9,80 x 4kpl, yhteensä n. 40€ (huom. meidän laatikoihin riittikin 12 säkkiä) 

2 säkkiä kylvö- ja taimimultaa varmuuden vuoksi 4,50kpl yhteensä 9€

1 pakkaus lannoitetta 19,90 

2 rullaa kupariteippiä 5,90/kpl yhteensä n. 12€

Kaikki yhteensä: n. 127€ 

Kyselin tosiaankin mun seuraajilta vinkkejä niin viljeltävistä kasveista kuin viljelyn aloittamisestakin. Sain hurjan määrän vinkkejä sekä viljeltävistä kasveista että viljelyn aloituksesta. Tässä tulee ensin vinkkejä aloitukseen tarvittaviin varusteisiin ja aikatauluun: 

SEURAAJIEN VINKIT LAVAKAULUSVILJELYN / KASVILAATIKKOVILJELYN ALOITTAMISEEN:

– Ekaksi suositeltiin liittymään lavakaulusviljely -FB-ryhmään ja sinnehän mä liityinkin samantien! Tämä oli mahtava vinkki. Siellä oli paljon keskustelua ja konkreettisia vinkkejä.

– Suositeltiin myös @versoileva IG-tiliä & podcastia

– YouTubessa helppoja ohjevideoita

– MTV3 Kotoisa-ohjelmassa ja Strömsössä hyviä vinkkejä

– Mahdollisimman aurinkoinen paikka kasveille, mieluiten vähintään 8h auringonvaloa päivän aikana.

– Taimia ostamalla pääsee helpommalla, sitten kun on enemmän kokemusta, voi aloittaa siemenistä.

– Toisaalta, osa on kuulemma vaan kylvänyt siemenet multaan ilman sen kummempaa tietoutta ja saanut satoa silti.

– Taimet kannattaa istuttaa ulos vasta kun ei ole enää yöpakkasia, vaan mittari näyttää öisinkin ainakin yli viisi astetta. Osa neuvoi, että vähintään 10 astetta öisinkin ja osa taas sanoi, että kasvilaatikkoon uskaltaa jo heti toukokuun alussa laittaa. 

– Salaatit ja yrtit kasvavat kuulemma hyvin myös yhden kauluksen laatikossa, juurekset ja muut pidempijuuriset kannattaa laittaa vähintään kahden kauluksen laatikkoon. 

– Joitakin siemeniä (esim salaatit & yrtit) voi suorakylvää siemenistä vielä toukokuussakin laatikkoon, kannattaa katsoa siementen pusseista kylvöaika. 

– Taimia voi ostaa jo nyt ja pitää niitä sisällä öisin ja viedä ulos aurinkoon päivisin kun on lämmintä.

– Kannattaa huomioida tuholaiset ja/tai eläimet. Laatikon päälle voi tehdä verkon tai laittaa kankaan suojaksi. 

– Pohjalle aluskangas tai pohjalevy.

– Mullan alle märkiä sanomalehtiä. Voi laittaa myös vanhoja lehtiä pihalta.

– Kannattaa jättää laatikoiden väliin tilaa ruohonleikkurille/kottikärryille jos mahdollista. (me ei jätetty, kun laatikoiden ympärille ehkä tulossa koristekiviä tms). 

– Muista kastella paljon ja päivittäin, ei vain mullan pintaa vaan myös syvältä. 

SEURAAJIEN VINKIT LAATIKOIHIN KYLVETTÄVISTÄ KASVEISTA: 

– Samettikukkaa yrttien sekaan tuholaisten karkottajaksi.

– Porkkana kannattaa ostaa kylvönauhoissa, jolloin ei tarvitse harventaa. 

– Minttu ja oregano valtaavat tilaa muilta kasveilta, niitä kannattaa kasvattaa mieluummin ruukussa. 

– Kesäkurpitsan taimet valmiisen istutussäkkiin.

– Kannattaa hyödyntää kaupan yrttien ja salaattien jämät myös, niitä voi kylvää laatikkoon. 

– Kotimaiset mansikantaimet, basilika ja ruohosipuli

– Vadelma on kiva. Hyvä kalkitus multaan, taimi sinne ja reilusti vettä.

– Peruna, porkkana, sipuli, salaatti.

– Herneet, retiisi. 

– Avomaan kurkku, helppo ja satoisa.

– Pelargoniat ja orvokit helppoja kukkia.

– Sokeriherneet siemenistä suoraan laatikkoon toukokuussa.

– Peruna, herne, lehtipersilja, kaupan ruukusta tulee hyvä.

– Salaatit ja yrtit on helppoja.

Löysin itse vielä hyvän kumppanuuskasvilistauksen Turun sanomien sivuilta, jota ajattelin hyödyntää nyt, kun alan suunnittelemaan, että mitä me noihin meidän laatikoihin oikein kylvetään. Sen avulla on varmasti hyvä suunnitella, että mitkä kasvit viihtyvät samassa laatikossa ja kuinka paljon tilaa niille pitää varata. 

Tää on jotenkin niin jännittävää ja ihanaa ja hauskaa! Tästä tulee varmasti yksi kivoimmista koko perheen yhteisistä projekteista, kun seurataan sitten mitä meidän laatikoissa kasvaa (vai kasvaako mitään). Me ollaan aivan aloittelijoita ja varmasti tullaan tekemään myös jotain virheitä, ellei olla tehtykin jo. Mutta ei se haittaa, tekemällähän sitä oppii.  Seuraavaksi meillä on siis suunnitelmissa päättää mitkä kasvit me kylvetään näihin laatikoihin ja mitä mahdollisesti vielä ruukkuihin kaveriksi. 

Edelleen otamme kiitollisina kaikenlaiset vinkit vastaan! Ja olen super kiitollinen ihan jokaiselle, joka laittoi yksityisviestillä tai muuten mulle tänään vinkkejä IG Storyssa! Ihan mahtavaa, miten paljon löytyy auttamisen halua ja ennen kaikkea hyviä neuvoja. Kiitos ihan valtavasti <3

Tilasin tässä tällä (vai viime?) viikolla meille uusia sisustusjulisteita valokuvista, joita otettiin helmikuussa New Yorkissa. Samalla jotenkin pysähdyin selaamaan reissukuvia pitkäksi aikaa ja halusin jakaa teille vielä muutaman kuvan New Yorkista, joita en aiemmin ole jakanut missään. Me kuvattiin reissulla ihan älytön määrä kuvia ja vieläkin on muistikortilla paljon kuvia, joita en ole vielä ehtinyt käydä läpi. Säästelen niitä kuvia ja muistoja, koska niihin on niin ihana palata.

Vitsi miten onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että meillä kävi niin hyvä tuuri, että ehdittiin toteuttaa reissu ennen tätä kaikkea. Se oli vain kuukaudesta kiinni, maaliskuussa reissu ei olisi enää ollut turvallinen. Seurasin kyllä jo silloin tammi-helmikuussa uutisointia koronavirukseen liittyen melko aktiivisesti ja kyllä se mietitytti juuri pitkillä lennoilla ja lentokentällä etenkin, kun monilla oli maskit päällä jo silloin. Onneksi silloin ei vielä kuitenkaan ollut vaaraa. 

Me ihan muuten vaan päädyttiin varaamaan reissu helmikuun alkuun, silloin oli melko hyvin tilaa hotelleissa ja edulliset hinnat lennoille (+ meidän hääpäivä, mikä ei kuitenkaan ollut ratkaiseva tekijä). Oltaisiin ihan hyvin saatettu varata se ihan mihin tahansa muuhunkin ajankohtaan. Kävi vaan aivan valtava munkki.

Tuntuu jotenkin niin epätodelliselta se, että me oikeasti oltiin siellä. Varsinkin nyt, kun lehdissä näkyy päivittäin kuvia New Yorkin autioituneista kaduista ja Times Squarelta, jonka valtavassa ihmisvilinässä mekin ihan vasta oltiin. Miten paljon kaikki on muuttunut vain kahdessa kuukaudessa. 

Oikeasti tähän väliin on pakko kertoa tosi random juttu! Kun istuin kirjoittamassa tätä sohvalla ja nousin höyläämään juustoa meidän lapselle, niin samalla löysin mun pyllyn alta Yhdysvaltain yhden sentin kolikon. Siis miten? Millä todennäköisyydellä yhtäkkiä löytyy sellainen pyllyn alta kun kirjoittaa juuri tähän reissuun liittyen, enkä ole nähnyt mitään kolikoita missään varmaan kertaakaan reissun jälkeen. No ei siinä, kyllä sitä on tottunut löytämään kaikenlaista kaikenlaisista paikoista näin lapsiperhearjessa. Mutta tämä oli vaan niin hauska ja outo sattuma. Jatketaan.

Se reissu oli kyllä sellainen unelmien täyttymys ja niin suuri kokemus, että sitä tulee edelleen ajateltua ainakin joka viikko. Ehkä siksi tuntui ihanalta ajatukselta tilata valokuvia reissulta myös osaksi meidän kotia. Niitä kuvia katsellessa tulee aina hyvä ja kiitollinen fiilis siitä, että saatiin kokea se kaikki. Niitä katsellessa on myös hyvä haaveilla siitä, että joskus me vielä lähdetään sinne koko perhe. Siihen menee varmasti vuosia, mutta me tehdään se. 

Meillä oli suunnitelmissa tälle kesälle Euroopan roadtrip koko perheen kesken. Roadtrip on ollut meidän haaveena jo pitkään ja ollaan odotettu, että kuopus on tarpeeksi vanha sellaiselle reissulle. Tänä kesänä niin olisi ollut. Suunnitelmissa oli kiertää lasten kanssa Legoland ja Saksan isot huvipuistot. Se taitaa kuitenkin jäädä haaveeksi vielä pitkäksi aikaa, sillä ei voi tietää onnistuuko sellainen reissu vielä ensi vuodenkaan kesällä. Vain aika näyttää. Mutta kyllä sitä ehtii myöhemminkin sitten, nyt voi keskittyä oikean matkailun sijaan nojatuolimatkailemaan. Voi muistella vanhoja reissuja, lukea vanhoja reissupostauksia tai katsella vanhoja videoita Kreikan aalloista tai Mallorcan lämmöstä. Niistä tulee hyvä ja lämmin fiilis. 

Heti kun tilaamat julisteet ovat tulleet perille ja olen saanut ne kehystettyä, niin pitää kyllä näyttää millainen lopputulos tuli! Viikonloppuna meillä on suunnitelmissa vanhan asunnon varaston läpikäymistä, ulkoilua (jes, lumet suli pois!) ja hyllyjen kiinnittelyä seinille. Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Musta tuntuu, että viimeisen kuuden viikon aikana on tapahtunut niin paljon, että jossain määrin olen hetkeksi unohtanut olevani muutakin kuin äiti, yrittäjä, kokki ja muuton keskellä. Tiedättekö, kun on vaan ollut niin paljon kaikkea muuta, että en ole edes istahtanut hetkeksi alas miettimään, että mitä mulle kuuluu, millainen olo mulla on, miltä musta tuntuu.

Olen vain syöksynyt eteenpäin kuin höyryjuna ja yrittänyt pitää huolen omalta osaltani kaikista perheenjäsenistä ja kodista ja töistä, olla läsnä, mutta olla silti tehokas. Ja en missään nimessä tarkoita ettenkö olisi nauttinut näistä viikoista samalla, todellakin olen. Olen nauttinut aivan älyttömän paljon siitä, että olen voinut oikeastaan siirtää omat ajatukset ja tarpeet hetkeksi syrjään ja keskittyä kaikkeen muuhun. Mun mielestä on tosi rentouttavaa heittäytyä täysillä perhe-elämään, töihin ja kodin laittamiseen. Mutta toki tekee hyvä aina välillä myös pysähtyä kuuntelemaan itseä. Siksi ajattelinkin nyt listata muutamia ajatuksia, joita mulle heräsi tänä aamuna, kun kysyin itseltäni: mitä minulle kuuluu.

1. Olen innostunut uudelleen ruuanlaitosta ihan kunnolla ja nauttinut siitä. Kuluneiden kuuden viikon aikana ollaan tilattu ruokaa kotiin kaksi kertaa, eikä käyty ravintolassa kertaakaan. Tämä on ihan valtava muutos entiseen, sillä normaalisti me syödään ulkona lounasta tai päivällistä tai tilataan ruokaa vähintään 2-4 kertaa viikossa. Ensin tuntui raskaalta, että kaikkina päivinä oli vaan kokattava ne viisi ateriaa. Nyt siihen on tottunut, siihen on saanut sellaisen hyvän rutiinin. Ja ollaan huomattu, että ihan oikeasti pystytään aivan hyvin siihen, että isot ostokset tehdään kerran viikossa ruokakaupasta ja muuten ei ramppailla. Kuusi viikkoa sitten käytiin kaupassa vielä suunnilleen joka päivä niiden isojen ostosten lisäksi, kun aina ”muka puuttui jotain”, eli siis teki mieli jotain, mitä ei ollut. Olen aika fiiliksissä tästä. Olen aina fiiliksissä siitä, kun testaan jotain uutta reseptiä ja se maistuu hyvältä! Huomaan, että tähän vaikuttaa myös se, että keittiö on nyt yhteisessä tilassa olohuoneen kanssa. Kokkaaminen on paljon kivempaa, kun ei tarvitse eristäytyä yksin keittiöön.

2. Nautin juoksemisesta edelleen aivan älyttömän paljon ja siitä olen pitänyt kiinni myös tässä poikkeus-arjessa. Säännöllistä juoksuharrastusta on takana nyt seitsemän kuukautta. Se on mulle todella paljon. En osaisi enää olla ilman lenkkeilyä. Rakastan vaan juosta ja kuunnella podia tai äänikirjaa ja olla miettimättä yhtään mitään. Nykyisin huomaan, että juoksen joskus jopa nopeammin kuin joku toinen lenkkeilijä – se on jotain, mikä on mulle ihan uutta. En ole ikinä ennen tätä ollut ketään muuta nopeampi! Se ei ollut mitään sellaista, mitä olisin tavoitellut, en ole yrittänyt juosta kovempaa, niin on vaan käynyt ihan huomaamatta. Ja nyt kun meillä on tramppa, huomaan, että mun kestävyys on parantunut ihan hulluna. Vielä viime kesänä pomppiessani mun tädin trampalla, mun piti pitää taukoja aina välillä. Nyt jaksan hyppiä vaikka 20 minuuttia putkeen helposti.

3. En aio stressata tulevaisuudesta. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, miten nämä viikot ja kuukaudet vaikuttavat meidän kaikkien ihmisten elämään, talouteen ja kaikkeen. Aion mennä vaan päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin ja katsoa mitä eteen tulee, sillä ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ole.

4. Musta on tullut himosaunoja. Täällä uudessa kodissa olen saunonut enemmän kuin koskaan missään. Ei meillä sauna lämpeä joka päivä, mutta joka toinen tai joka kolmas päivä ja se on meille usein. Saunominen rentouttaa ihanasti ja tuntuu jotenkin erityiseltä juuri nyt. Nyt kun meille satoi lunta, niin mietin, että pitäisikö juosta saunasta lumihankeen! Se vasta olisi hauskaa.

5. Rakastan tätä omaa rauhaa, mikä meillä nyt on. Se on mulle ihan korvaamattoman arvokasta ja vaikuttaa jotenkin mun fiiliksiin tosi paljon. Viihdyin kyllä myös rivitalossa, mutta mä nautin ihan hirveän paljon siitä, että nyt meillä on oikeasti täällä ihan oma rauha. Kukaan ei jatkuvasti kävele suoraan meidän pihan vierestä, eikä mistään ulkopuolelta edes kantaudu ääniä meidän pihalle. Verhoja voi pitää auki koko päivän, kun kukaan ei voi tulla niin lähelle, että näkisi meille sisään. Bussit ei pysähdy meidän keittiön ikkunan alapuolelle liikennevaloihin. Vaikka olen aina ollut kaupunkilaistyttö, ai että mä rakastan sitä, että oman rauhan voi saada myös täällä Helsingissä. Täällä uudessa kodissa on vähän sellainen olo, kuin olisi jossain mökillä koko ajan (vaikka ei ollakaan kaukana mistään). Silleen hyvällä tavalla. En tiennyt kaipaavani tätä rauhaa niin paljon ennen kuin sain sen.

6. Vaikka en ole pysähtynyt miettimään tunteitani sen tarkemmin, olen koko ajan tuntenut oloni onnelliseksi. Olen niin onnellinen, että se on pelottavaa. Vaikka nautin toki unelmien toteuttamisesta, se on myös ihan älyttömän pelottavaa.  Se on pelottavaa, koska on niin paljon menetettävää. Mutta valitsen olla pelkäämättä. Valitsen nauttia jokaisesta ihanasta hetkestä, jonka saan, ja valitsen olla murehtimatta tulevasta.

Sellaisia ajatuksia tähän hetkeen. Olipa jotenkin virkistävää hetkeksi pysähtyä miettimään tätä kaikkea. Nyt voi taas palata höyryjunailemaan, eikun! Ihanaa viikon jatkoa kaikille <3

Tänään sinä täytät seitsemän vuotta. En kestä, että jälleen juuri sinun synttäreillä oli huonoa tuuria, kun sattui tämä koronavirus-pandemia – viime vuonna sinulla oli synttäreilläsi käsi murtunut. Vaikka onkin ollut nyt huonoa synttärituuria, et ole antanut sen haitata tai hidastaa synttärimeininkiä ollenkaan. Positiiviselle luonteellesi tyypillisesti keksit heti ratkaisun. Pidettiin tänään synttärisankari päättää -päivä kotona. Ja se päivä oli upea ja sinun näköinen ja vähintään yhtä hauska kuin synttärijuhlat. Vaikka rock-teemaiset synttärisi siirtyivät tulevaisuuteen, ollaan juhlittu sinua oikein olan takaa perheen kesken. Vaikka tämä tilanne kestäisi 8-vuotissynttäreihisi asti (mitä kukaan ei todellakaan toivo), me pidetään myös 7-vuotissynttärit, minä lupaan sen.

Sinä et vauvavuotesi jälkeen ole koskaan ollut vaativimmasta päästä. Olet joustava ja sopeudut tilanteeseen kuin tilanteeseen helposti. Minulle on aina ollut äärimmäisen tärkeää, että tunnet olosi tärkeäksi tässä perheessä. Että sinun äänesi tulee kuulluksi siinä missä muidenkin, vaikka et aina muista pitää itsestäsi meteliä. Että me tehdään yhdessä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja että sinä saat tavoitella omia unelmiasi ja kertoa mielipiteesi. Teen parhaani, jotta se aina toteutuisi.

Muista aina, että sinulla saa olla huono päivä. Sinulla saa olla suru tai paha mieli ja me lohdutetaan ja tuetaan. Vaikka olet meidän iso pieni aurinko, sinäkin saat suuttua, murehtia ja harmistua. Sinulla on lupa erehtyä, kokeilla, vaihtaa mielipidettä ja tehdä virheitä. Meillä kaikilla on. Eikä sinun koskaan tarvitse miellyttää ketään. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet ja me ollaan sinusta ylpeitä. 

Toivoit syntymäpäivälahjaksi kirjaa, joka kertoisi sinulle kaiken rock-musiikista, sen historiasta, erilaisista rock-bändeistä ja artisteista. Etsimme sellaista kissojen ja koirien kanssa netistä ja lopulta löysimme yhden ainoan lapsille tehdyn kirjan rock-musiikista. Se löytyi ruotsin kielellä. Mikä onni, että te lapset olette kaksikielisiä, muuten emme olisi voineet toteuttaa ainoaa toivettasi. Joululahjaksi toivoit koko perheen yhteistä lautapeliä ja nyt syntymäpäivälahjaksi tätä kirjaa. Molempia toiveita mietit pitkään ja hartaasti. Et koskaan pyydä mitään, mitä et oikeasti tarvitse ja minä arvostan sitä ihan älyttömän paljon. Eniten sinä arvostat perheen yhteistä aikaa, mikä on maailman ihaninta.

Rakastan tiedonjanoasi ja haluan kertoa sinulle kaiken. Olet ihan älyttömän fiksu ja hämmästytät meitä usein tietämällä monia sellaisia asioita, joita emme edes tienneet sinun vielä tietävän. Et ehkä ole aina se perheen äänekkäin keskusteluihin osallistuja, mutta aina kun osallistut, sinulla on jotain järkevää sanottavaa. Olet empaattinen ja puhut kauniisti muista ihmisistä. Huomaat paljon sellaista, mitä moni muu ei. Olet ihana tytär, sisko ja ystävä. Rakastat ilahduttaa toisia ja teetkin sitä niin usein kuin mahdollista. Rakastan pieniä yllätyksiäsi, kauneushoitolassasi istumista ja niitä suuria ja lämpimiä haleja, joita annat.

Näen sinussa paljon samaa, kuin itsessäni samassa iässä, vaikka rakkauden rockia kohtaan olet kyllä perinyt isältäsi. Rakastat huomata yhtäläisyyksiä sinussa ja minussa ja se on minulle suurin kohteliaisuus ikinä. Olen ylpeä siitä, että sinä olet ylpeä niistä piirteistä ja kiinnostuksen kohteista, joita olet  meiltä saanut.

Tuntuu uskomattomalta, että olemme saaneet seurata sinun kasvuasi jo seitsemän vuotta ja sinä olet jo ensi syksyn koululainen. Vaikka tämä eskarin kevät sai hieman odottamattoman käänteen ja käyt mitä luultavimmin eskarin loppuun kotona, olet kyllä niin valmis kouluun kun voi lapsi vain olla. Tiedän, kuinka suurella innolla sinä odotat koulun alkua. Lupaan olla sinun tukenasi koulussa. Lupaan, että meiltä voit aina kysyä apua, ja meille voit aina kertoa jos jokin asia askarruttaa, ilahduttaa tai huolestuttaa. Me autetaan aina. Ja jos me ei tiedetä vastausta kaikkiin sun kysymyksiin, selvitetään yhdessä. Lupaan, että me ei koskaan jätetä sinua yksin kysymysten, huolien tai murheiden kanssa. Lupaan, etten koskaan sano sinulle turhaan ei vain oman mukavuuteni tähden. 

Muistathan aina olla sellainen kiva kaveri ja kiva sisko kuin nyt olet. Muistathan aina olla oikeudenmukainen ja pitää huolen, että kaikki pääsevät mukaan. Muistathan auttaa toisia, jos he pyytävät apua. Muistathan auttaa silloinkin jos huomaat jonkun tarvitsevan apua, vaikka tämä ei itse uskaltaisi sitä pyytää. Kerrothan meille, jos joskus tarvitset itse aikuisen apua asioiden selvittämisessä. Älä koskaan murehdi yksin. Ja vaikka joku joskus sanoisi, että äidille ja isille ei saa kertoa, niin älä usko. Ei ole olemassa sellaista asiaa mitä ei meille saisi kertoa. Mikään, mitä ikinä sanot tai teet, ei voisi vähentää sen rakkauden määrää, joka meillä on sinua kohtaan. Me rakastetaan sua A I N A, vaikka mitä tapahtuisi.

On maailman suurin kunnia saada olla sinun ja siskojesi äiti. Te kolme ja teidän omat ja yhteiset jutut tekevät meidät niin onnelliseksi ihan joka päivä. Kiitos, kun olet juuri sinä. Kiitos, kun me saadaan olla sun vanhemmat. Kiitos, kun innostut aina kaikesta niin helposti. Kiitos, kun muistat kehua aina kun näet jotain kaunista. Kiitos, kun kerrot meille sun ajatuksista ja haaveista. Kiitos, kun luet pikkusiskollesi satuja ja eläydyt niihin. Kiitos, kun kysyt niin mahtavia kysymyksiä. Kiitos, kun keksit aina hauskaa tekemistä koko perheelle. Kiitos kun teet mulle kampauksia, rakastan sitä kun joku laittaa mun tukkaa. Kiitos kun naurat niin paljon. Kiitos kun katat aina pöydän ja tyhjennät tiskikoneenkin pyytämättä. Kiitos, kun otat aina kainaloon, jos joku kaipaa läheisyyttä ja tulet itsekin usein kainaloon. Kiitos, kun olet juuri sinä. Olet ihana, rakas ja maailman siistein 7-vuotias <3 Vielä kerran paljon onnea äidin ja isin rakkaalle 7-vuotiaalle! 

Viime viikkoina yksi eniten kysytty kysymys meidän uuteen kotiin liittyen on ollut se, että miksi jaoimme lastenhuoneet juuri niinkuin jaoimme. Eli kahdelle vanhimmalle yhteinen huone ja nuorimmalle oma. Näin äkkiseltään kun sen sanoo ääneen, niin onhan se todella ei-perinteinen ratkaisu. Kuulostaa jopa epäreilulta. Yleensähän se menee niin, että vanhimmalla lapsella on oma huone ja nuoremmilla yhteinen, jos huoneita ei ole riittävästi kaikille omia. Miten me sitten päädyttiin tällaiseen ratkaisuun?

Lähdetään ihan ekaksi liikkeelle siitä, että kysyttiin lapsilta, miten he itse haluaisivat jakaa huoneet. Pohdittuaan huonejakoja eri näkökulmista, he tulivat siihen tulokseen, että jaetaan huoneet näin. Uskon, että se kumpuaa eniten meidän lasten ikäeroista. Meidän kahdella vanhimmalla on keskenään ikäeroa 1,5 vuotta. Meidän keskimmäisellä ja kuopuksella on ikäeroa toistensa kanssa paria kuukautta vaille neljä vuotta. Siinäpä se.

Siinä missä keskimmäinen täyttää huomenna seitsemän ja näin etäkoulun aikaan hänen ja 8,5-vuotiaan esikoisen elämänrytmit ja kiinnostuksen kohteet liippaavat jo hyvin läheltä toisiaan, 3-vuotias pikkusisko on elämässään ihan eri vaiheessa. Suurimman osan päivästä hän levittää leluja ympäriinsä, leikkii, järjestelee niitä riveihin, rakentaa, rikkoo rakennelmansa, sotkee. Iltaisin hän yksin ollessaan rauhoittuu heti nukkumaan, mutta siskojen kanssa nukkuessaan höpöttelee ja kikattelee niin, että nukahtaminen voi venyä jopa tunnilla. Hän myös menee nukkumaan hieman aiemmin kuin isosiskot. Vaikka kaikki kolme nukkuvat mielellään yhdessä ja yökyläily toisten huoneessa on meidän perheessä tosi rakas juttu erityisesti viikonloppuisin, etenkin öiden kannalta tämä meidän huonejako on aivan loistava.

Kaikki lapset menevät iltaisin yhtäaikaa omiin huoneisiin. Kun 3-vuotias alkaa nukkumaan, isosiskoilla on vielä 30min-1h aikaa lukea rauhassa kirjoja omassa huoneessa. Kumpikin osaa lukea sujuvasti ja nauttii siitä, kun saa lukea omassa rauhassa. Tämä ei onnistuisi, jos keskimmäinen ja 3v olisivat yhteisessä huoneessa, koska 3-vuotias ei todellakaan alkaisi nukkumaan jos keskimmäisellä palaisi lukuvalo ja sivun kääntämisestä kuuluisi ääni. Meidän isommat ovat nauttineet ihan älyttömän paljon tästä, että saavat lukea iltaisin rauhassa.

Myös lasten kiinnostuksen kohteet vaikuttivat huonejakoon: vaikka meillä vanhimmatkin tykkäävät vielä leikkiä, keskenään ollessaan he yleensä tekevät jotain muuta. He tarvitsevat huoneessaan tilaa enemmän askartelulle, maalaamiselle, lukemiselle, pelaamiselle ja piirtämiselle, sekä koulutehtävien tekemiselle ja rauhassa hengailulle.  Pikkusiskon kanssa he kyllä leikkivät kaikkea mahdollista. Siksi on loogista, että juuri pikkusiskon huoneessa on tilaa levittää leluja rauhassa joka puolelle. Hänen huoneensa on nyt koko porukan yhteinen leikkihuone myös. Hän ei vielä kaipaa omaa tilaa samalla tavalla kuin isommat, joten hänelle on enemmän kuin fine, että kaikki tulevat leikkimään sinne.

Näin pystyttiin pitämään isompien huoneesta kaikki lelut pikkulegoja lukuun ottamatta pois, jolloin sotkutkin keskittyvät vain yhteen huoneeseen. Aiemmin meillä oli leluja molemmissa lastenhuoneissa, jolloin sotkua oli paljon hankalampi hallita. Nyt vanhempien lasten huone ei oikeastaan edes sotkeudu, mitä he arvostavat kovasti. Heillä on siellä tilaa kaikelle mitä he tykkäävät tehdä itsekseen ja toisessa lastenhuoneessa on hyvin tilaa leikkiä useampaakin leikkiä vaikka yhtäaikaa. Ja toki jos vanhimmat haluaisivat leikkiä vaikkapa keskenään LOLeilla, niin voisivathan he viedä korin omaankin huoneeseen leikin ajaksi halutessaan.

Sitten on vielä huoneiden koko. Täällä lapset saivat kaksi suurinta makuuhuonetta, jotka ovat kaksi kertaa meidän vanhojen lastenhuoneiden kokoisia. Meidän esikoisella on nyt uudessa yhteisessä huoneessa ihan saman verran tai jopa enemmän omaa tilaa, kuin vanhan kodin ikiomassa huoneessa.

Nyt hänellä on kaksi omaa vaatekaappia (aiemmassa hänellä oli puolikas vaatekaappi). Hänellä tulee olemaan oma työpöytä, omat kirjahyllyt. Hänellä on oma sänky, jossa on paljon säilytystilaa. Hänen sänkynsä edessä on paljon tyhjää lattiatilaa. Toisella puolella huonetta keskimmäisellä on nyt nämä ihan samat omat jutut ja oma tila ja kaksi omaa vaatekaappia. Vanhassa kodissa hänellä oli kerrossängyn yläsänky, puolikas vaatekaappi ja yhteinen pieni huone 3-vuotiaan pikkusiskon kanssa. Nyt sekä keskimmäisellä että esikoisella on ikäänkuin oma huone yhteisen huoneen sisällä. He saavat vielä sänkykatokset, joilla omaa tilaa voi rajata entisestään halutessaan.

Meidän lapset ovat aina olleet tosi läheisiä keskenään. Uskoisin, että he ovat nukkuneet suurimman osan elämästään kaikki kolme yhdessä, vaikka meillä on ollutkin monta erilaista huonejakoa käytössä. Silloinkin kun esikoisella oli oma huone, hän usein halusi yökyläillä pikkusiskojen huoneessa tai otti jomman kumman tai molemmat pikkusiskot yökylään omaan huoneeseen. Me ajateltiin muuttuvia tilanteita myös nyt. Keskimmäisen sängyn alla on ulos vedettävä toinen sänky laatikossa, jossa pikkusisko voi halutessaan yökyläillä. Siellä voivat nukkua myös yökyläilevät lasten kaverit. Silloin kun meillä on aikuinen yövieras (esim. mun äiti), hän voi nukkua kuopuksen huoneessa ja meidän lapset voivat  kaikki kolme nukkua toisessa huoneessa.

Tilanteet voivat toki muuttua paljon, meillä on vasta lasten teini-ikä edessäpäin. Voi olla, että se päivä tulee eteen, kun kaikki ovat sitä mieltä, että oma huone olisi kiva. Mutta nyt ei ole vielä sen aika.

Mä itse asuin elämäni ensimmäiset kymmenen vuotta mun yksinhuoltajaäidin kanssa pienessä kerrostalokaksiossa. Sitten asuttiin muutama vuosi kolmiossa. Äidin sairastumisen jälkeen muutettiin joka vuosi pienempään ja halvempaan kolmioon ja kun mä olin 17 ja äidin sairastumisen aiheuttamien talousvaikeuksien vuoksi menetettiin meidän vika kolmio Oulussa, muutettiin jälleen kaksioon. Me mahduttiin ihan riittävän hyvin, enkä koskaan kaivannut enempää. Siksi mun on jotenkin todella vaikea nähdä, että tämä meille valtavalta tuntuva paritalon puolikas ei riittäisi meidän perheelle, eikä jokaiselle löytyisi omaa nurkkaa, jossa olla rauhassa halutessaan. Voi olla, että jos on asunut koko elämänsä vaikka omakotitalossa, jossa on ylimääräisiäkin huoneita, tämä meidän järjestely tuntuu ahtaalta, mutta jokainen tulkitsee asioita omasta perspektiivistään.

Oma tila tarkoittaa kaikille eri asioita. Meidän perheessä se tarkoittaa sitä, että silloin kun haluaa, saa olla rauhassa. On oma tila, jonka sisustuksesta ja järjestyksestä saa itse päättää halutessaan. Tällä hetkellä se ainakin toteutuu oikein hyvin. Mikään ei ole kiveen hakattua ja tilanteet voivat muuttua ja mielipiteet voivat muuttua. Voi olla, että joskus tämä alkaa tuntumaan meistä viidestä ahtaalta ja sitten muutetaan. Tai voi olla, että meille tulee joskus tänne vielä neljäskin lapsi ja mahdutaan silti ihan hyvin olemaan täällä. Ikinähän ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Just nyt on kuitenkin todella hyvä olla juuri näin ihan kaikin puolin.<3

PS: Lastenhuoneet valmistuvat hyvää vauhtia, mutta kumpikaan ei vielä ole täysin valmis! Lastenhuone-esittelyitä luvassa sitten kun saadaan kaikki valmiiksi.