Postaus on osa Gladen ja Lifien yhteistyökampanjaa. Minulle tuoksut ovat aina olleet isossa roolissa niin kotona kuin muuallakin. Moneen tuoksuun liittyy todella vahvoja muistoja, ja sitähän sanotaan että tuoksut nimenomaan palauttavat mieleemme monia sellaisiakin muistoja jotka muuten unohtaisimme. Tuoksumuistot jättävät vahvan muistijäljen, ja joku tuttu tuoksu voi tuoda mieleen muistoja vuosikymmenienkin takaa. Kampanjassa saimme testattavaksi Gladen tuoksutuotteita kotiin, ja ne ovatkin auttaneet luomaan sitä kodin tuntua tänne ihan uuteen kotiin jo ekasta illasta lähtien.

Mulle tunne kodista on todella tärkeä, kodin pitää tuntua kotoisalta, eikä vaan katolta pään päällä. Muuttolaatikoidenkin keskellä halusin luoda meille edes yhden kotoisan nurkan johon käpertyä illalla, ja sellainen me luotiin olkkariin. Vaikka kaikki muu oli vielä kesken, olkkarin sohvan nurkassa näytti valmiilta ja tuoksui omena ja kaneli, sopivasti vähän jouluiselta. Siinä on ollut hyvä loikoilla, ja muu koti on rakentunut tämän turvallisen nurkan ympärille. Jouluihmisenä kanelin tuoksu on mulle äärimmäisen rakas, ja tuo mieleen kaikki lapsuuden joulut. Riisipuuron mummolassa, mantelin etsinnän jouluaamuna ja ihanan jouluisen kiisselin jota saatiin aina ruuan jälkeen jälkkäriksi. Nyt se sama tuoksu tuo mulle mieleen myös tämän ihanan turvallisen nurkan.

Gladen tuoksukynttilöissä on mun mielestä ihanan mieto tuoksu, sellainen joka ei hyökkää päälle mutta luo ihanaa tunnelmaa silloin kun kynttilää polttaa. Mä olen herkkä tuoksuille enkä itse käytä tai omista esimerkiksi hajuvesiä ollenkaan. Tuoksukynttilöillä on kuitenkin ihana luoda tunnelmaa kotiin, kunhan ne eivät ole liian päällekäyviä tuoksuja, ja nämä eivät ole. 30h palava Cozy Apple & Cinnamon kynttilä sopii ihanasti yhteen isomman punaisen 52h Apple & Cinnamon -kynttilän kanssa. Molempien kaunis joulunpunainen väri luo myös jo itsessään tunnelmaa.

Valikoimasta löytyy monenlaisia tuoksuja erilaisiin tunnelmiin, ja esimerkiksi Honey & Chocolate muistuttaa mua yhden lapsuuden kaverini kodista. Heillä tuoksui aina hauskat potpourrit kulhoissa, ja niissä oli ihan tismalleen samanlainen tuoksu kuin näissä Honey & Chocolate -kynttilöissä. Ehkä annan joululajaksi tuoksukynttilän ystävälleni, niin hänkin muistaa saman ihanan tuoksumuiston lapsuudestaan.

Musta on ihana tulla kotiin, istahtaa alas sohvalle ja sytyttää tuoksuvat kynttilät luomaan kotoisaa fiilistä. Sohvan lämmöstä on hyvä katsella ulkona hiljalleen satavaa lunta ja joka ilta kynttilöiden takana ikkunalla kasvavaa lumikinosta. Meidän talvipesä on valmis <3

Mulla on instassa kisa meneillään, jossa voi voittaa Gladen tunnelmallisen tuotepaketin! Käy kommentoimassa mun (@iinalaura) kuvaa instagramissa jossa Gladen tuotteet näkyvät, ja kerro mihin tilanteeseen sä yhdistäisit Gladen tuoksuvia tuotteita.

Ihanaa talvipäivää kaikille <3

Multa kysyttiin jokin aika sitten haluaisinko testata patjansuojuksia* meidän koko perheelle. Ensin olin vähän että no öh, me ollaan kyllä kaikki ihan yökuivia oltu tässä jo pidemmän aikaa, että ei oikein ole tarvetta enää. Sitten päätin kuitenkin kuunnella mitä sanottavaa ComfortNights-patjansuojuksia testanneella ystävälläni oli niistä, sillä tiedän että myös heillä lapset ovat olleet pois vaipoista jo pidemmän aikaa. Ehkä patjansuojuksilla on jotain muutakin käyttöä, kuin estää pissojen leviäminen patjaan?

Keski-Euroopassa patjansuojukset ovat kuulemma todella yleisiä myös aikuisilla, useastakin syystä. Kosteuden lisäksi ne pitävät patjoista ja petauspatjoista myös kaiken lian ja hien poissa, näin patjat säilyvät raikkaana pidempään. Ja jos vaikka käyttää karttavärillistä itseruskettavaa, siitä ei tartu väriä patjaan asti vaan väri jää suojukseen. Imetysaikana ja synnytyksen jälkeen patjansuojus on myös hyvä juttu, pitää maidon pois patjasta. Sen lisäksi että ne pitävät ylhäältä päin tulevan lian ja kosteuden 100% pois patjasta ja tyynystä, ne pitävät myös pölypunkit ja muut ällötykset pois vuodevaatteista ja nukkujan hengitysteistä. Siksi ne ovatkin allergikoille ja astmaatikoille erityisen suositeltuja. Kuulostaa mielestäni aika järkeenkäyvältä, tai oikeastaan tämän kuunneltuani mulle tuli sellainen fiilis että miksi ihmeessä meillä EI ole patjansuojuksia jo.

Mä kärsin vuoden ympäri allergisesta nuhasta, ja vaikka viime vuonna uusimme patjat, tyynyt ja peitot ja pidän tyynyt ja peitot aina puhtaana ja raikkaana, musta tuntuu että viime aikoina mulla on taas ollut enemmän nuha öisin mitä vaikkapa silloin kun patjat oli ihan vasta ostettu. Toisaalta siihen voi vaikuttaa raskauskin, sillä raskausaikana usein tulee nuhaa (vain yksi niistä kummallisista oireista mitä raskauteen voi liittyä). Testattuamme patjansuojuksia parisen viikkoa, mä olen kuitenkin välttynyt joka-aamuisilta aivastelukohtauksilta ja nenän tukkoisuudelta.

On myös kiva tietää että jos vaikka joku yöllinen oksutauti yllättää jommankumman lapsista, ei oksennukset leviä patjaan tai tyynyyn asti, vaan selviää pelkällä lakanoiden vaihdolla, ja patjansuojuksen pesulla. Suojat voi pestä 90 asteessa, ja ne ovat 100% antibakteerisia. Vauvoille löytyy myös oma kokonsa ja meidän minityyppiä odottelee täällä oma sopivan kokoinen suojus. Ei tarvitse säikähtää siis myöskään hänen kanssaan mahdollisia yöllisiä niskasinappeja, lakanat vaihtoon ja suojus pesuun vain.

Patjansuojus.fi-sivustolla on koko valikoima esillä. Me otettiin testiin ohut ja hengittävä Tencel-materiaalista valmistettu patjansuojus sekä tyynynsuojukset, jotka on kyllä kaikkea muuta kuin alkuperäiset mielikuvani paksusta kahisevasta muovitetusta froteesta. Ne ovat yhtä ohuita kuin lakanat, ja tuntuvat niin pehmeältä että niiden päällä voisi nukkua ihan ilman lakanaa ja tyynyliinaakin, eikä kahise tai tunnu ollenkaan häiritsevästi nukkuessa. Lapsille taas saimme ohuet, pehmeästä froteesta valmistetut patjansuojukset, jotka myös omaavat loistavan suojan lisäksi ihan samanlaiset ominaisuudet kuin meidän Tencel-suojatkin, eli pestävyyden, antibakteerisuuden ja hengittävyyden.

Patjansuojukset saatu blogin kautta.*

Patjansuojukset ovat edullisia, ja pidentävät patjojen käyttöikää huomattavasti sekä tekevät nukkumisesta mukavampaa. Nyt saatte koodilla 1001 10% alennuksen kaikista ComfortNights-patjan- ja tyynynsuojuksista Patjansuojus.fi-sivustolla. Suojuksia voi ostaa myös jälleenmyyjiltä, joita ovat mm. Hobby Hall, Kärkkäinen, Etola ja Veljekset Keskinen. 

Minä suosittelen lämpimästi, nämä olivat positiivinen yllätys!

Vihdoin on tullut aika ottaa pieni katsaus taaksepäin ja kertoa siitä miten me päädyttiin valitsemaan uuteen asuntoon juuri tämä lattia. Lattia on yhteistyönä saatu Karitma Collectionilta bloginäkyvyyttä vastaan.

Mä olen himoinnut vaaleaa lattiaa jo vuosikaudet, aina meidän ihan ekasta vuokrakodista asti. Siellä oli vaaleanharmaa muovimatto, joka oli itseasiassa väriltään aivan täydellinen, mutta muuten siis jotain ihan muuta kuin mitä kotiini olisin halunnut. Seuraavassa kodissa oli upouusi tammilaminaatti, joka tuntui huomattavalta parannukselta muovimattoon verrattuna, mutta ei ollut väriltään meidän kotiin sopiva. Kaikki ne vuodet mä vaan haaveilin siitä miten kivalta kaikki meidän huonekalut näyttäisi juuri sen vaalean lattian kanssa, joka ei riitelisi minkään muun värin kanssa ja joka tekisi kodista kuin tyhjän kankaan, sopivan alustan mille tahansa sisustusväreille.

Kun me löydettiin tämä nykyinen asunto, heti ensimmäisenä mä sanoin jo näytössä että lattiat menee vaihtoon mutta muuten täydellinen meille. En vielä silloin tiennyt että saataisiin osa lattiasta valmiiksi jo ennen muuttoa, mutta näin jo silmissäni miten ihanan valoisa runsailla ikkunoilla varustetusta kodista tulisi kun lattiakin olisi vielä vaalea. Ihan vitivalkoinenkin lattia mun haaveissa käväisi myös, mutta mä tiesin että Otto ei siihen suostuisi, ja tiesin myös että se ei olisi meille järkevä vaihtoehto koska mä en ole sellainen tyyppi joka jaksaa olla pesemässä lattioita kovin usein. Valkoinen lattia olisi siis näyttänyt meillä aina likaiselta. Vaaleanharmaa oli turvallisempi vaihtoehto.

Löysin Karitman Kronotex –laminaattivalikoimasta netissä kaksi laminaattia, jotka kuvissa miellyttivät mun silmää todella paljon ja tuntuivat ominaisuuksiltaan sopivalta meidän kotiin. Toinen oli erikoispitkä ja erikoispaksu Kronotex Mammut -laminaatti sävyssä Capital Oak Light, ja toinen oli erikoispitkä ja erikoisleveä Kronotex Mammut Plus -laminaatti sävyssä Macro Oak White. Molemmat kuuluvat parhaaseen käyttöluokkaan, ja kestäisivät kulutusta loistavasti myös esimerkiksi julkisissa tiloissa. Täydellisiä lapsiperheeseen siis. Tilasin molemmista mallipalat kotiin, ja vertailtiin niitä pari iltaa ennen lopullista päätöstä.

Mallipalat on tosi hyvä juttu, sillä niiden avulla päätös on paljon helpompi tehdä. Kokeilin mallipaloja niin lattialla meidän huonekaluja vasten, kuin sitten vertailin niitä ihan vierekkäinkin. Molemmissa miellytti lankkujen pituus, ja Mammut Plussassa lankut olivat vielä leveydeltäänkin todella todella näyttäviä. Tykkäsin kuitenkin hieman kapeamman Mammut Capital Oak Lightin sävystä enemmän, ja Otto oli samaa mieltä, ja niin sitten päädyttiin siihen. Toinen vaihtoehto oli aavistuksen liian sinertävä meidän makuun, ja tämä Capital Oak Light sopivan neutraali ja hieman vielä vaaleampi.

Kun kyseessä on lattia joka ei ole ihan valkoinen, on mun mielestä sävyllä todella iso merkitys. Sen on oltava tarpeeksi neutraali, jos ei vielä valitessa ole aivan satavarma väreistä joilla kodin tulee sisustamaan. Me ihastuttiin tässä Capital Oak Lightissä myös siihen miten luonnolliselta se sekä näyttää että tuntuu, puunsyyt ovat upeasti esillä ja kun lattia koskee kädellä, se tuntuu ihan oikealta puulattialta. Parketti olisi ollut liian arka materiaalina meille, tai aitopuinen lankkulattia, ja siksi mä olen niin onnellinen että löytyi laminaatti joka ei tunnu miltään korvikkeelta ”oikeille” lattioille vaan on kaunis ja upea ihan omana itsenään.

Meidän 95m2 kotiin tilattiin siis 100m2 Mammut Capital Oak Lightia, ja siitä lähti prosessi kohti valoisampaa uutta kotia. Seuraavassa osassa mä kerron lattian asennusprosessista lisää. Meillä siis tällä hetkellä valmiina alakerta, listoja lukuunottamatta, ja projekti jatkuu edelleen!

Ihanaa päivää kaikille <3 

Lauantaista asti on testailtu uutta sohvaa ja heti se tuntui niin omalta, että ei epäilystäkään siitä tehtiinkö oikea valinta vai ei. Kirjoitin sohvan valinnasta muutama viikko sitten kun kirjoitin uuden kodin sisustushaaveista. Silloinkin jo haaveilin vähän vaaleanpunaisesta sohvasta salaa, mutta ajattelin sen olevan jotenkin ihan mahdotonta, kysymättä edes Oton mielipidettä. Ajattelin että vaaleanpunainen sohva on sellainen sinkkunaisten etuoikeus, kun he pääsevät yksin valitsemaan kotinsa vaikka täyteen pinkkiä niin halutessaan. Mutta olinkin ihan väärässä.

Käytiin ”muutamaan” otteeseen Ikeassa tuossa ennen muuttoa, ja mä aina haikailin ihanan vaaleanpunaisen Söderhamnin perään, mutta silti puhuttiin harmaan hankinnasta. Yhdellä kerralla Otto kuitenkin uskaltautui kysymään multa, mitä mieltä olen tuosta vaaleanpunaisesta. Ja mä olin haljeta riemusta: ”MÄ RAKASTAN SITÄ VOIDAANKO ME OTTAA SE?!” Ja voitiinhan me. Oton mielestä vaaleanpunainen sohva oli kiva, koska se ei ollut tylsä harmaa ja koska siinä oli 40 asteessa konepestävät päälliset joissa on valikoiman paras kulutuksenkesto. Vaaleanharmaissa päällisissä sen sijaan oli ainoastaan kemiallisen pesun mahdollisuus, vaikka nekin ovat irrrotettavat. Eli vaaleanpunainen oli parempi vaihtoehto, ja jännempi ja persoonallisempi ja hauskempi ja valoisampi ja jotenkin vaan niin siisti!

Alunperin meidän tarkoituksena oli ostaa kulmasohva, mutta kun päästiin asunnolle mittailemaan viime viikolla, ja teipattiin maalarinteipillä kulmasohvan muoto ja mitat lattiaan, tajuttiin että se on aivan liian iso meidän olkkariin. Siksi siis päädyttiin tuohon divaanimalliin. Söderhamnissa on onneksi se kiva että sitä voi muokata ja lisätä ja poistaa palasia ihan miten haluaa ja milloin haluaa. Toistaiseksi meidän nelihenkiselle perheelle riittää tämä divaanimalli oikein hyvin, eikä bebekään hirveästi vielä vie tilaa syntyessään tai heti sen jälkeenkään. Myöhemmin sitä voi täydentää rahilla tai nojatuolilla, ja jos joskus hyvin hyvin hamassa tulevaisuudessa muutetaan jonnekin missä on isompi olkkari, niin voidaan sitten lisätä siihen vaikka pari palaa lisää jolloin siitä tulee esimerkiksi divaanillinen kulmasohva.

Päälliset on helppo vaihtaa ja ne ovat edullisia myös irtonaisena, eli jos tämä vaaleanpunainen alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää tai päälliset eivät kestäkään meidän perhe-elämää, niin voidaan sitten ostaa vaikka tumman tai vaaleanharmaat tai esimerkiksi turkoosit. Muokattavuus on sohvan paras puoli, mukavuuden lisäksi.

Niin, se mukavuus. Tämä sohva on niin mukava että en tiedä mistä aloittaisin! Me käytiin koeistumassa sohvia lukuisissa eri huonekaluliikkeissä Askosta Iskuun ja Vepsäläisestä Sotkaan, eikä yksikään koeistuttu sohva ollut niin mukava kuin juuri tämä Söderhamn. Kriteerinä oli se että sohvan pitää olla löhösohva, siinä pitää voida röhnöttää rauhassa ja siihen pitää voida upota. Siinä pitää olla tilaa makoilla ja rentoutua oikein kunnolla ja sen pitää olla pehmeä. Ja sitä se todellakin on. Kuitenkin pääsen ainakin toistaiseksi siitä vielä ylös myös ihan tarpeeksi helposti, vaikka raskaus onkin jo aika pitkällä. Eli se ei ole liian matala tai hankala liitoskipuiselle raskaanaolijalle.

Mitä muuta olkkariin on luvassa? Sitä me tässä juuri mietitään. Mun työpiste tulee tänne, kunhan saadaan tuo nurkka tyhjennettyä laatikoista ja parista tuolista ja vanhasta sohvapöydästä. Meidän vanha Habitatin kamppiksessa saatu sohvapöytä on ihan mielettömän ihana, mutta se ei mahdu tähän uuteen olkkariasetelmaan, vaan mietin juuri että raaskisinko luopua siitä vai säästänkö sen vielä. Fakta on se että tähän asuntoon se ei tule luultavasti koskaan mahtumaan, ja ajatuksena on kuitenkin asua tässä ainakin seuraavat 5-10 vuotta. Eli luultavasti silloin kun seuraavan kerran muutetaan, makukin saattaa olla eri kuin juuri nyt. Tavallaan pöytää on siis turha säästellä. Sen tilalle meillä on onneksi tuo kuvissa näkyvä Ferm Livingin Wire basket johon ajattelin ostaa tammen värisen tilalle ehkä mustan kannen, ja sitten sille voisi lisäksi hankkia jonkun toisen söpön pyöreän pikkupöydän tai koripöydän. Kaksi pyöreää pientä pöytää ovat paljon muuntautumiskykyisemmät kompaktissa olkkarissa, kuin yksi iso ja neliskanttinen.

Lisäksi etsitään joku ihana nojatuoli meidän ison ikkunan eteen, sellainen jossa voi vaikka lukea kirjaa tai muuten vaan hengailla. Olen miettinyt viime aikoina kovasti mustaa rottinkinojatuolia johon tulisi sitten valkoinen talja, tai jotain muuta sellaista kevyttä ja kivaa tuolia. Mutta en tiedä, en aio hätiköidä vaan sopiva tuoli ostetaan sitten kun sellainen löytyy. Ja ensin juhlitaan joulu pois alta, niin jää joulukuuselle sopiva paikka, hah! Ensi vuonna voi sitten miettiä kuusen paikan uudelleen jos on nojatuolikin jo siihen mennessä hankittu.

Meidän vanha Annon Latu-villamatto tulee varmaankin jossain vaiheessa osaksi olkkaria, värityksen puolesta se sopii tänne tosi kauniisti.  Nyt ollaan vaan kuitenkin tyydytty ihailemaan tuota uutta lattiaa, niin ei olla vielä laitettu mattoja ollenkaan. Ja lattia! Siitä asiaa heti kunhan löydän meidän alkuperäiset mallipalat joiden perusteella tehtiin lattian valinta, ja voin ottaa kuvat niistä, koska me harkittiin tosissaan kahden eri lattian välillä ja mun pitää pystyä näyttämään ne tekstissä myös.

Olkkariin on tulossa tehosteväreiksi mustaa, valkoista, kultaa, harmaata ja tummaa metsänvihreää, jota löytyykin jo parista uudesta koristetyynystä. Sohvan taakse tulee tauluhyllylle kultakehyksissä tauluja, niinkuin vanhassakin olkkarissa oli. Muutama juliste menee kuitenkin vaihtoon. Joulun myötä toistaiseksi vielä aika tyhjä olkkari saa lämpöä ja täytettä, ja siitä tulee vieläkin kotoisampi. En malta odottaa että voin alkaa laittamaan joulua kotiin!

Mitä tykkäätte uudesta sohvasta ja olkkarista tähän asti? Iskeekö vaaleanpunainen tai metsänvihreä, tai niiden yhdistelmä?

Helou pienen blogitauon jälkeen! Muutto alkaa vihdoinkin olla paketissa vanhan kämpän osalta, ja tänään on siivottu ja laitettu vanha kämppä kuntoon ja kannettu viimeinenkin tavara sisään tänne. Yksi yö ollaan jo nukuttu täällä uudessa osoitteessa, mutta aamun jälkeen ei täällä yhdessä olla vielä montaakaan tuntia vietetty kun vanhassa kodissa oli vielä niin paljon tehtävää. Koko uusi koti on aivan pommin jäljiltä, tuo sohvan nurkka on ainoa kohta missä näyttää edes etäisesti ok:lta lastenhuoneiden lisäksi.

Otto on tehnyt ihan järjettömän työn tässä muutossa, samoin kuin meidän ihanat ystävät. Mä en voi sanoin kuvailla miten kiitollinen olen jokaiselle joka on meitä tässä hullussa rumbassa auttanut, ei oltaisi ikinä selvitty ilman teitä, tai jos oltaisiinkin niin ei varmaan ilman yhtä hippusen liian aikaisin käynnistynyttä synnytystä, nytkin oli nimittäin jo tiukalla.

Mä olen supistellut eilen ja tänään aika paljonkin ja kärsinyt kovista alaselkäkivuista mutta supistukset on aina levossa hellittäneet. Mutta tällä hetkellä tilanne on se että heti kun nousen edes vessaan niin supistelen siihen asti että olen taas maannut hetken paikallani. Ja selkäsärky jatkuu kokoajan. Mutta ainakaan ei ole säännöllisiä supistuksia ja ne vielä hellittävät levolla. Täytyy nyt toivoa että kun vihdoinkin kaikki tavarat on täällä ja voin oikeasti olla paikoillaan, tämä menisi vielä ohi ja supistukset ja kivut hellittäisivät. Kyllä mä jaksan kovasti uskoa siihen, kun eivät ne ole vielä säännöllisinä alkaneet niinkuin viimeksi viikolla 25+1.

Lapset ovat aivan megainnoissaan uudesta kodista, ja he ovat olleet niin kärsivällisiä tämän muuttorumbaviikon kanssa että en tiedä mitä mä keksin heille palkinnoksi. Molemmat ovat sopeutuneet uuteen kotiin loistavasti ja rakastavat omia huoneitaan. Leikitkin on hienosti jo laitettu pystyyn niin ylä- kuin alakerrassakin. Myös eilinen päivä ystävien luona ja halloween-juhlissa oli mennyt heillä hienosti.

Tämän viikonlopun jälkeen fiilis on väsynyt mutta onnellinen. Me selvittiin, ah! Ja nyt saadaan olla täällä ihanassa kodissa, ja vaikka se toistaiseksi ei näytä yhtään ihanalta jäätävien tavaravuorten kanssa, niin kyllä tästä vielä ihana koti saadaan. Alakerrassa on uusi lattia jo paikoillaan, joskin ilman listoja vielä hetken, ja kunhan tämä härdelli helpottaa niin pääsen vihdoin kertomaan siitäkin enemmän. Yläkerta on vielä jäljellä, mutta näiden supistusten ja kaiken tämän purettavan tavaran ja muiden kanssa mä en uskalla edes vielä haaveilla millon me pystytään tekemään se loppuun. Ehkä tämän vuoden puolella, tai ensi keväänä. Stressiä en aio ottaa, se ei auta mitään.

Nyt mä jatkan pötköttelyä ja lepäämistä tässä uudella ihanalla sohvalla, ja otan tuon rakkaan mieheni kainaloon kun vihdoinkin ollaan samassa osoitteessa samaan aikaan eka kertaa viikkoon. Unohdan nuo kaikki tavarat tuossa ympärillä, ja keskityn vain tähän hetkeen. Kiitos vielä ihan mielettömän paljon jokaiselle joka on meitä auttanut tämän muuton aikana, myös teille kaikille tsemppikommenteista <3

Hyvää yötä ihanat <3