Kirjoitinkin viime viikon keittiö-postauksessa, että meille on tulossa keittiöön vielä seinävalaisin, sekä mahdollisesti seinähylly joitakin useimmiten käytettyjä astioita jo söpöjä esineitä varten. Valaisin tulikin perille nopeammin kuin osattiin odottaa ja Otto kiinnitti sen seinälle yhdessä hyllyn kanssa jo torstaina. 

En olisi alunperin osannut itse ajatellakaan juuri seinävalaisinta keittiöön, mutta meidän keittiösuunnittelija oli piirtänyt inspiraatiokuviin nivelillä varustetun mustan seinävalaisimen. Mä ihastuin siihen ihan täysillä ja tässä kevään ja kesän aikana olen googlaillut useampia erilaisia sen tyylisiä seinävalaisimia. Fun fact: mulle on helpompaa ostaa valaisimet netistä, migreenin takia. Yritettiin käydä katsomassa valaisimia ihan IRL, mutta enhän mä pystynyt katsomaan miltä ne valaisimet näyttää, kun kaikissa paistoi kirkkaat valot. Siis ei puhettakaan, että olisi voinut tuijottaa ylöspäin suoraan lamppuihin, kun kaikissa on valo päällä yhtäaikaa. 

Joten netistä ostaminen vaikutti huomattavasti helpommalta vaihtoehdolta mulle. Tutkittiin monia erilaisia vaihtoehtoja, näitä mustia nivelvalaisimia on aika paljon erilaisia saatavilla. Lopulta ihastuttiin by Rydensin mustaan Bazar-valaisimeen, koska siinä oli kauniit pyöreät muodot ja sen saa säädettyä halutessaan jopa 122cm päähän seinästä. Eli se oli monipuolinen ja kaunis ja muunneltava. 

Kiinnitettiin se seinään melko korkealle, koska valon saa silti halutessaan sitten säädettyä tulemaan myös matalalle. Korkealta lamppu yltää hyvin valaisemaan työtason ylle liesitasoon asti, sekä baaritasolle, jossa mä yleensä teen töitä. Se on ollut nyt siis muutaman päivän käytössä, mutta ollaan tykätty siitä tosi paljon.

Meillähän on koko kodissa upoteut valaisimet katossa, eli tähän asti oltiin menty sekä keittiössä että ruokailutilassa täysin ilman muita valaisimia kuin ne. Toki vanhassa keittiössä oli yläkaappien alla ne perus loisteputkivalaisimet. Tämä säädeltävä ihana musta lamppu saa nyt korvata ne työvalona. 

Seinähyllyn suhteen mietittiin myös useampia eri vaihtoehtoja. Pohdittiin puun väristä hyllyä, String pocketia, messinkisiä kiinnikkeitä valkoiseen hyllyyn ja kaikkea mahdollista. Lopulta käytännöllisyys ja pelkistetty ulkonäkö veivät voiton: Ikean Botkyrka-hylly sai meidät ihastumaan. Se on valkoinen, metallinen ja helppo kiinnittää seinään. Lisäksi siinä on kaksi hyllytasoa yhdessä, eli paljon tilaa. Hylly on tosi kevyt ja se sulautuu meidän valkoiseen seinään mielestäni upeasti. Ollaan siihen tosi tyytyväisiä. Haluttiin vähäeleinen hylly, joka itsessään ei ole huomiota herättävä, vaan jättää tilaa kauniille astioille. 

Ajattelin, että rakennan kauniita astia-asetelmia hyllylle, mutta toistaiseksi siinä on kyllä aika käytännöllinen meininki. Juomalaseja (kätevästi heti hanan vieressä), Marimekon sukat makkaralla -vesikannu, pari isoa Marimekon kulhoa, jotka ovat päivittäisessä käytössä, sekä viherkasvi. Varmasti hyllyn päällä olevat astiat tulevat vaihtelemaan paljonkin, mutta nyt alkuun mennään näillä. Kyllä vaan käytännöllisyyskin voi olla kaunista.

Ollaan tosi tyytyväisiä näihin hankintoihin, sillä ne toivat keittiöön kodikkaamman fiiliksen, kun seinä ei ammota vain tyhjyyttään. Paikka vesilaseille oli oikeastaan ainoa juttu, jota me ei oltu vielä keksitty (järkevä paikka siis, oli niillä oma laatikko), joten tämä oli aivan mainio ja looginen paikka niille. Vetolaatikot toimivat hyvin kaikkien muiden astioiden kanssa, mutta ei kyllä vesilasien mun mielestä. Onneksi ei tarvitsekaan.

Uskaltaisiko sitä sanoa, että nyt keittiö on 100% valmis? Ihan mieletön fiilis! Ollaan myös saatu ruokailutilan seinä maalattua, sekä uusi valaisin paikoilleen ruokapöydän ylle, mutta ne esittelen toisessa postauksessa. Ruokailutilan maalatulle seinälle pitää kiinnittää vielä tauluhyllyt ja asetella taulut esille, sekä laittaa verhot paikoilleen, niin sitten sielläkin alkaisi olla valmista. 

Kesän aikana meidän alakerta on kokenut kyllä ihan valtavan muodonmuutoksen ja se tulee vielä jatkumaan, kun jossain vaiheessa vaihdetaan eteiseenkin sama lattia kuin keittiössä. Mutta siitäkin lisää sitten, kun se on ajankohtaista! 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Sisustusjutuilla vielä jatketaan. Mun on pakko päästää kaikki reissun aikana patoutuneet sisustusajatukset nyt ulos, koittakaa kestää. Kuten tiedätte, me ollaan sohvakriiseilty siitä asti kun tänne muutettiin. Meidän Söderhamn-sohva on tuntunut olevan vähän liian iso tähän avoimeen tilaan ollakseen fiksu. Se hallitsee alakertaa ja vaikka sen asettaisi miten päin, se ottaa tosi paljon tilaa. Alkuun se oli olohuoneen ikkunoiden edessä ja nyt viimeiset pari kuukautta se on ollut keskellä lattiaa ilman käsinojia. Kummassakaan paikassa se ei ole tuntunut ihan oikealta. Kun sohva on keskilattialla, alakerta jakaantuu hassusti erilaisiin käytäviin ja suorakulmioihin. Sisustuksen kannalta sohva ei ole se paras vaihtoehto, mutta muuten se on hyvä. Se on edelleen juuri meidän perheelle sopivan kokoinen, mukava, kestävä, kaunis ja mitä vielä. Ei millään haluttaisi vaihtaa sitä, tai ainakaan minä en haluaisi.

Monessakin lukemassani sisustusoppaassa lukee, että yleensä sisustuksen kannalta valtavat kulma- tai divaanisohvat eivät ole niitä optimaalisimpia, koska harvalla on niin paljon tilaa kuin ne oikeasti vaatisivat. Niissä lukee myös, että silti ihmiset usein valitsevat niitä, koska mukavuuden kannalta ne taas ovat usein kaikkein miellyttävimpiä. Ja että usein pitää tehdä sitten valinta sen välillä, että haluaako skarpin ja siron kaluston vai haluaako sitten sen valtavan löhöilylinnakkeen, jossa on mukavaa olla. Mä olen vieläkin sen mukavuuden kannalla.

Ehkä voisin joskus suostua sellaiseen kompromissiin, että luovutaan sohvan divaaniosasta ja hankitaan sen tilalle sirompi nojatuoli tai pari. Näin hallitseva sohva-möhkö lyhenisi vajaalla metrillä, eikä olisi ihan niin hallitseva ja rajoittava. Mutta toisaalta, rakastan löhötä juuri divaanin päällä katsomassa sarjoja, se on sohvan paras paikka. Ja divaanille mahtuu kaksi tai kolme lasta parhaimmillaan, nojatuolille  varmaankaan ei, ainakaan yhdelle.

Ollaan katseltu koko kesä erilaisia sohvia ”sillä silmällä”, mutta ei ole löytynyt yhtään sellaista, mikä miellyttäisi nykyistä enemmän. Kun tämä sohva on juuri se, johon me ihastuttiin ja rakastuttiin. Sirommissa sohvissa ei ole niitä ominaisuuksia, joita mä sohvalta etsin. Eikä tätä sohvaa kannata vaihtaa ollenkaan, ellei vaihda juuri sirompaan.

Sitä me kuitenkin mietittiin, että jos sohvassa olisi vaaleammat päälliset, se ei ehkä ”pienentäisi” olohuonetta niin paljon. Tumman harmaa sohva on ollut myös värin puolesta sellainen iso tumma laatikko keskellä alakertaa. Me vaihdettiin aiemmin meidän vaaleanpunaiset päälliset tumman harmaisiin, koska ne olivat vaan ihan kertakaikkisen hirveän väriset kolmen vuoden käytön jälkeen. Toissapäivänä kun selailin Ikean sivuja ja menin katsomaan uusia oransseja Söderhamnin päällisiä, huomasin yhtäkkiä, että vaaleanpunaisia päällisiä ei ole enää myynnissä ollenkaan! Ja yhtäkkiä muistin, että hitsi, meillähän on ne vanhat vaaleanpunaiset päälliset tallella edelleen. Ja joo, toki ne oli hirveän väriset, mutta oli vielä yksi keino, jota ei oltu kokeiltu. Se oli Vanish Gold. En kestä, tämä kuulostaa joltain mainokselta, mutta voin siis todellakin vannoa, että me ei ikinä käytetä Vanishia normaalisti, koska se voimakas haju on mulle haastava.

Mähän olen hajusteherkkä, eli me ei käytetä mitään hajustettua yleensä. Siksi meillä ei myöskään ole mitään tuollaisia superpuhdistusaineita ollenkaan, vaan mennään aina hajustamattomilla pesuaineilla ja hajustamattomalla tahranpoistosuihkeella. Nyt kuitenkin päätettiin ostaa purkillinen Vanishia ja kokeilla vielä, että jos päällisiin pinttynyt lika irtoaisi liottamalla. Hengitysmaski naamalla ja vessapaperia sieraimissa mä laitoin kaikki vaaleanpunaiset päälliset likoamaan Vanish-veteen tunniksi ja sen jälkeen pesin ne vielä koneessa Vanishilla. Ja kaikki lika lähti! Ihan uskomatonta, en olisi uskonut. Sen jälkeen pestiin päälliset vielä kaksi kertaa hajusteettomalla pesuaineella ja etikalla ja kuivattiin ne välissä kahdesti ulkona, jotta saatiin se Vanishin jäätävä haju pois.

Se ero oli ihan valtava, en olisi oikeasti uskonut, että päälliset saa vielä näin puhtaiksi, vaan luulin, että ne oli kokonaan menetetty. Miettikää, kolmen vuoden tummentumat ja esimerkiksi violetit slime-tahrat, jotka aikoinaan olivat se viimeinen niitti, joiden vuoksi päälliset lähtivät vaihtoon. En edes tiedä miksi säästin päälliset, niin hirveät ne olivat. Kai mä ajattelin, että ne voisi vielä värjätä (kunnes tajusin, että tekokuituja ei niin vaan värjätä). Mutta nyt olen niin iloinen, että me säästettiin ne, koska kaikki lika lähti. Harmaat päälliset on tallessa ja ne voi vaihtaa sohvaan koska tahansa, jos tuntuu, että vaaleanpunaiset keräävät liikaa likaa. Mutta vaihtelu virkistää ja nyt alakerta muuttui tuhat kertaa valoisammaksi, kun iso tumma alue muuttuikin vaaleanpunaiseksi.

Ei tämä vieläkään ratkaissut sitä, että mikä tulee joskus olemaan meidän lopullinen ratkaisu olohuoneen järjestykseen. Mutta ainakin tämä piristi nyt tässä hetkessä ja sohva tuntuu taas enemmän omalta. Vaaleanpunainen on niin mun juttu! Ja ehkä harkitsen, että pidän jatkossa kotona purkillisen tuota ihmeainetta, että jos joskus vielä tulee jotain ihan järkyttäviä tahroja vastaan.

Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Keittiömaailman, Siemensin ja Nerosteinin kanssa.

Tätä päivää ja hetkeä mä olen odottanut niin paljon! Nyt saan sanoa, että meidän keittiö on valmis (ainakin rempan osalta) ja saan näyttää valmiin lopputuloksen. Me tultiin eilen kotiin reissusta ja voin kertoa, että ulko-ovea avatessa oli jännittävät paikat! Meitä jännitti niin paljon, että millainen valmis keittiö meitä kotona odottaakaan. Ja se oli aivan mieletön! Juuri sellainen kuin alunperin villeimmissä haaveissani toivoin ja vielä tuhat kertaa parempi.

Alkuperäisissä moodboard-kuvissani oli mattaharmaat kaapistot, kultaiset vetimet, kultainen hana, aamiaiskaappi, vaalea mahdollisimman suuri kivitaso, vaalea lattia ja baarijakkarat. Ja ne kaikki myös saimme. Tiesin tasan mitä toimintoja keittiöltä halusin: mahdollisimman paljon laskutilaa, mahdollisimman paljon säilytystilaa vetolaatikoissa, integroidut kodinkoneet. Meidän keittiösuunnittelija Kati ei paljoa aikaillut, hän mittasi meidän vanhan keittiön, tsekkasi mun moodboardin ja hänelle rakentui saman tien päässä kuva tästä keittiöstä, jonka en edes tiennyt olevan mahdollinen. Meinasin pomppia innostuksesta, kun näin ensimmäiset havainnekuvat. 

En olisi ikinä osannut itse sijoittaa tätä niemekettä näin päin meidän keittiöön. Nyt kun se on siinä ja se on ollut käytössä jo viikon ennen reissua ja pari päivää sen jälkeen, niin se tuntuu kaikkein järkevimmältä mahdolliselta ratkaisulta tänne. Siinä on aivan valtavasti tilaa. Mä mahdun samaan aikaan tekemään baarijakkaralle töitä kun meidän esikoinen leipoo kakkua, Otto tekee ruokaa ja keskimmäinen tyhjentää tiskikonetta. Ja esikoinen mahtuu tiskikoneen ohi hakemaan vettä hanasta tai viemään likaisen taikinakulhon lavuaariin, vaikka tiskikone on auki (jotain, mitä meidän vanhassa keittiössä ei pystynyt tekemään). 

Rakastan sitä, että kokkaillessa näkee koko olohuoneen ja ruokailutilan. Enää keittiössä ei tarvitse kokata selkä muihin päin, tai olla täysin eristyksissä muista, niin kuin meidän vanhassa kodissa. Mulla on takana niin monta kotia ja niin monta keittiötä, että olen testannut jo, mitkä jutut ei toimi meidän perheellä. Mulle ei toiminut kulmakaapit, tai kaapit ylipäätään. Ei toiminut se, että ruokapöytä oli L-muotoisen keittiön edessä. Ei toiminut se, että roskakaappia ei saanut auki jos tiskikone oli auki (vanhan kodin keittiö). 

Täällä sen sijaan on tähän asti toiminut ihan kaikki. Tietenkin toimii, kun meidän kaikki tarpeet on huomioitu suunnitellessa. Keittiössä pystyy tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, kokkaamaan mahtuu koko perhe ja säilytystilaa on riittävästi meidän tarpeisiin. Purettiin kaikki pahvilaatikot takaisin keittiöön ja meille jäi vielä kaksi tyhjää vetolaatikkoa, joissa ei ole sisällä yhtään mitään. Muutkin laatikot ja kaapit on täytetty väljästi, on siis tilaa kerryttää Marimekon söpöjen astioiden kokoelmaa tai hairahtua ostamaan muutama vaasi lisää. 

Rakastan sitä, että kaikki meidän kuivaruuat on aamiaiskaapin alla olevissa leveissä vetolaatikoissa. Kaikki on ensinnäkin käden ulottuvilla aamiaista tehdessä (ja silti piilossa) ja toiseksi, kaikki on käden ulottuvilla myös liedestä katsottuna. Yllän nappaamaan nopeasti riisipaketin samalla kun paistan härkistä pannulla. Vetolaatikoiden koko sisällön näkee kerralla, toisin kuin vanhoista kuivaruokakaapeista, joiden perälle unohtui aina kaikkea.

Aamiaiskaappi on osoittautunut käytössä aivan nerokkaaksi. Niemekkeen tasot saa pidettyä aina tyhjänä, kun kaikki pienet kodinkoneet on kaapissa piilossa. Kukaan ei jätä enää leipäpusseja lojumaan minnekään, kun aamiainen tehdään siellä kaapin sisällä olevalla kivitasolla. Lapset yltävät helposti ottamaan itselleen kulhon jugurttia ja granolaa varten (ja myös ne granolat laatikosta). Ennen heidän piti joko kiivetä johonkin yltääkseen ottamaan ne kaapista, tai sitten jättää muropaketit pöydälle lojumaan. Aamiaiskaappi on toiminut juuri kuten toivoinkin sen toimivan, enkä enää haluaisi olla ilman sitä.

Ollaan ehditty testata juuri ja juuri myös meidän kaikki uudet Siemensin kodinkoneet ja ollaan erittäin tyytyväisiä meidän valintoihin. Meille tuli Siemensin iQ500 -liesitaso integroidulla liesituulettimella, jossa on aktiivihiilisuodatin. Liesi on ihan huippu ja se keventää keittiön tunnelmaa vielä entisestään, kun missään ei ole isoa liesituuletin-pömpeliä. Liesitasolla on combizone-keittoalue, jossa voi käyttää ongelmitta valtavia kattiloita ja pannujakin ja se onkin mun lemppari, kun tykkään kokata isoja satseja kerralla.

Siemensin iQ500 Höyryuuni on myös ollut loistava. Siinä on jopa Wi-fi, jonka ansiosta uunin voi laittaa päälle puhelinsovelluksella jo vaikka kaupassa ollessaan, jos on hirveä nälkä. Ollaan kyllä todettu sekin, että uuni lämpeää niin älyttömän nopeasti, ettei esilämmitykselle wi-fin avulla juurikaan ole tarvetta. Uunissa on vaikka ja mitä toimintoja, mitä ei vielä kaikkia olla ehditty edes testaamaan käytännössä. Höyryominaisuudesta olen erityisen kiitollinen, sillä nyt uunissa voi höyryttää dumplingseja, tehdä täydellistä hotelli-munakokkelia tai mitä tahansa ikinä keksiikään. Olen kiitollinen myös pyrolyysipuhdistuksesta, jonka ansiosta uunin puhdistaminen on vaivatonta. 

Liesitason ja uunin lisäksi meille tuli Siemensin integroidut jääkaappi ja pakastin, sekä astianpesukone. Kaikkiin koneisiin ollaan oltu todella tyytyväisiä. Tiskikone tekee oikein puhdasta jälkeä ja sinne mahtuu ihan valtavasti astioita. Jääkaapissa ja pakastimessa on kaikkia käteviä ominaisuuksia, joihin vasta tutustutaan, kun eilen illalla saatiin ne ekaa kertaa käyttöön.  

Mä olen koko elämäni kokannut ihan perus kodinkoneilla, sellaisilla joita meidän vanhoissa asunnoissa on ollut valmiina. Olen tottunut odottamaan välillä 15 minuuttia, että pastavesi alkaa kiehumaan, jos on iso kattila. Mulla on siis vieläkin hieman totuttelua siinä, että vesi kiehuu suunnilleen sillä sekunnilla kun isken kattilan liedelle (kun aina luulen, että ehdin tehdä jotain muuta siinä kiehumista odotellessa). Mutta enköhän mä totu pikkuhiljaa, kun luen käyttöohjeet kunnolla ja tietenkin käytän kaikkia laitteita ahkerasti. 

Nerosteinin kvartsikomposiitista valmistettu Noble Supreme White -kivitaso on juuri niin kaunis kuin toivoinkin. Me arvottiin jonkin verran runsaammin kuvioidun marmoritason ja tämän tason välillä ja olen kyllä tosi tyytyväinen tähän valintaan. Todella hillitty kuviointi on ajaton. Vaikka marmori-trendi joskus päättyisi, tämä näyttää silloinkin ajankohtaiselta ja kauniilta. Kivitason asennus kävi asentajilta aivan käden käänteessä ja se teki kyllä todellakin hurjasti keittiön ulkonäölle! En oikeasti edes käsittänyt etukäteen, miten valtava merkitys pelkällä tasolla on. Tämä on niin kaunis ja raikas viimeinen loppusilaus keittiölle. 

Me ollaan aivan älyttömän kiitollisia Keittiömaailman Katille sekä meidän keittiöasentajalle ja muille asentajille, jotka tekivät meidän keittiön. Keittiöremontti on ollut tosi positiivinen kokemus ja ihan turhaan etukäteen jännitettiin. Kyllähän se otti aikaa jonkin verran, mutta eteen ei tullut mitään isoja yllätyksiä. Se, että meillä oli jatkuvasti asiantuntevan keittiösuunnittelijan apu ja tuki oli korvaamatonta. Pystyttiin luottamaan koko prosessin ajan siihen, että kaikkeen löytyy ratkaisu ja valmista tulee. Meidän keittiöasentaja oli myös ihan huippu tyyppi, joka teki aivan priimaa jälkeä. Hänelle uskallettiin hyvin jättää meidän avaimet oman reissun ajaksi ja siksi saatiin tulla kotiin, jossa meitä odotti tämä valmis keittiö. 

 

En muuttaisi mitään tässä keittiössä, vaan olen aivan täydellisen tyytyväinen. Ensimmäistä kertaa elämässä mulla on keittiö, jonka kaikki toiminnot on suunniteltu meidän toiveiden ja tarpeiden pohjalta. Se tuntuu juuri niin hyvältä kuin toivoinkin.  Keittiömaailman osalta keittiöremontti on nyt täysin valmis. Meidän osalta on vielä pientä puuhaa. Otto laittoi tänään illalla baaritason alle vielä pienen pätkän lattialistaa (joka ei vielä näy näissä kuvissa)  ja huomenna asennetaan kattolista, joka käytiin tänään ostamassa. 

Lisäksi maalataan vielä ruokailutilan malvan värinen seinä, koska keittiö siirtyi n. 10cm ja siinä on nyt sellainen valkoinen kaistale maalin ja kaappien välissä. Ensi viikolla pitäisi saapua mun tilaamat valaisimet, joista toinen tulee ruokapöydän ylle ja toinen tulee niemekkeen ylle. Luultavasti jollain aikataululla kiinnitetään vielä pieni ja kevyt avohylly tuohon keittiön päätyseinälle niemekkeen ylle, niin siihen saa jotain söpöjä astia-asetelmia tehtyä. 

Loppuun vielä vähän ennen-jälkeen -kuvia havainnollistamaan muutosta. Instassa on ennen-jälkeen -videot storyssa, niin sieltä näkee vielä vähän lisää. 

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

Saako vielä sanoa, että olen superhyperextramegatyytyväinen? Sanon vaikka ei saisikaan. Mä rakastan meidän keittiötä! 

Aiemmat keittiöremonttipostaukset:

Tulevan keittiön suunnitelmat + keittiösuunnittelija vastaa keittiöremppakysymyksiin

Keittiön remppapäiväkirja

Muistatteko, kun kerroin, että aion itse maalata suuren maalauksen meidän olohuoneen seinälle? Siitä on jo aikaa, kun asiasta jossain mainitsin, mutta vasta nyt löytyi sopiva rako tällaiselle puuhalle, kun edessä oli kokonaan vapaa sateinen viikonloppu. Meillä on olohuoneessa ollut valmiit kiinnikkeet kahdelle todella suurelle taululle valmiina ja ajateltiinkin, että akustiikan (ja toki sisustuksen) vuoksi olisi kiva kiinnittää niihin molempiin jotain ihanaa. 

Lauantaina päätettiin extempore lähteä sitten ostamaan suurta maalauspohjaa, jollaisia tiesin Espoon Ainoan Sostrene Grenessa olevan. Mulle on tullut viime päivinä tosi paljon kysymyksiä meidän maalaustarvikkeista Instagramin puolella ja ne on siis kaikki ostettu sieltä. Siellä on hyvä valikoima maalaustarvikkeita, maaleja, siveltimiä ja erikokoisia maalauspohjia. Suosin itse maalustarvikeostoksissa kivijalkamyymälää, koska yleensä silloin kun inspiraatio iskee, on maalaamaan päästävä heti.

Sieltä tosiaan löytyi 120×150 kokoinen maalauspohja, joka ostettiin muiden maalaustarvikkeiden ja lehtikultahippujen lisäksi. Käveltiin parkkihalliin meidän autolle ja alettiin lastaamaan maalauspohjaa kyytiin. No eihän se hitto vieköön mahtunut. Yritettiin niin takaluukusta kuin ovistakin, kaikki penkit kaadettuna. Se jäi muutamasta sentistä kiinni, eikä vaan siis kertakaikkiaan mahtunut. Minä siis nappasin valtavan maalauspohjan kainaloon ja matkustin julkisilla Tapiolasta kotiin sen kanssa. 

Helsingin puolella vielä kävelin sitten useamman kilometrin vesisateessa ja kovassa tuulessa ja meinasin lähteä lentoon – en kestä. Otto tuli lasten kanssa kävellen puolimatkaan mua vastaan ja otti maalauspohjan kannettavakseen. Jos ei muuta, niin oli ainakin loistavaa käsivarsitreeniä tuon maalauspohjan kantaminen ja tuulta vastaan taisteleminen. Välillä tuntui, että maalauspohja oli kuin purje, sillä tuuli tuuppi mua tiellä ihan minne sattui. Mutta päästiin kuin päästiinkin ehjänä perille, niin minä kuin maalauspohjakin. Nyt mua naurattaa joka kerta kun katson sitä, kun muistan miten rakkaudella mä matkasin sen kanssa. Keräsin kyllä ihania hymyjä ihmisiltä kun toikkaroin ison maalauspohjan kanssa ja mulle avattiin matkalla oviakin täysin pyytämättä. Tuli hyvä mieli ja kiittelin kovasti. 

Kotona levittäydyin maalauspohjan ja maalien kanssa eteisen lattialle ja maalasin loppuillan. Lapset maalasivat omia maalauksiaan mun vieressä kodinhoitohuoneessa. Vitsit se oli rentouttavaa, uppoutua vaan maalaamiseen ja värien sekoitteluun. Nautittiin siitä kaikki ihan täysillä. Maalasin vielä muutaman tunnin lasten mentyä nukkumaan ja sitten jätin maalauksen hautumaan yön ajaksi.

Jatkoin maalauksen viimeistelyä vielä sunnuntaina, kun olin keksinyt mitä halusin vielä sille tehdä. Värit maalaukseen valikoituivat meidän sisustuksesta ja mun lempiväreistä: harmaata, valkoista, kultaa ja vaaleanpunaista. Kultalehdet olivat ihan mieletön lisä siihen, niistä tuli juuri sellaista ilmettä kuin halusinkin. Mä rakastan sitä, miten maalatessa voi vaan kokeilla kaikkea, eikä ole olemassa oikeaa tai väärää. 

Tänään nostimme maalauksen olohuoneeseen sille kuuluvalle paikalle. Tai siis romanttisesti näin ajattelimme tekevämme, kunnes huomasimme, että vanhat kiinnikkeet ovat muutamalla sentillä väärässä kohdassa. Taas kaikki oli muutamasta sentistä kiinni tämän saman maalauspohjan kanssa. Se todella tahtoi meidän näkevän vaivaa eteensä. Ja mehän nähtiin. Otto porasi uudet reiät ja viimein meidän olohuoneessa oli suuri maalaus paikoillaan. Mä tykkään siitä, vaikka se onkin omatekemä ja omia teoksiaan kohtaan tulee usein oltua kriittinen. Tätäkin tuijottelin ja tarkastelin armottomasti niin monta kertaa ja mietin, mitä se vielä kaipaa ja lisäsin pieniä yksityiskohtia. Mutta fakta on se, että kun musta viimein tuntui siltä, että se ei kaivannut enää mitään, se oli valmis.

Ja siinä se nyt on, meidän olkkarin seinällä, korkealla viemässä katsetta ylemmäs. Se toi ihanasti väriä meidän muuten niin vaaleaan olohuoneeseen. Tykkään. Ihaninta oli kuulla lasten mielipiteitä taulusta ja siitä, mitä siinä tapahtuu heidän mielestään. Tällä hetkellä tuntuu, että taulu on juuri sellainen kuin halusinkin ja se saa olla tuossa kaikessa rauhassa. Voihan olla, että joskus se menee vaihtoon tai sitten voi olla, että siitä tulee sellainen esine, jota tuijottelen vielä mummonakin, ei voi tietää vielä. 

Mutta mikä tärkeintä: sen tekeminen oli hauskaa, rentouttavaa, ihanaa ja se vei mut kunnolla takaisin maalaamisen pariin. Rakas harrastus, joka unohtui aivan liian moneksi vuodeksi. Tänä vuonna olen saanut sen takaisin. Ja kuinka paljon nautinkaan siitä, kun saan vaan maalata ja antaa ajatusten lentää. Lapsena ja teininä maalasin ja piirsin lähes joka ikinen päivä. Hiilikynillä, öljyväreillä, kuivapastelleilla, akryyliväreillä, akvarellikynillä. Nyt olen löytänyt takaisin akryylivärien ja vesivärien pariin, enkä enää halua unohtaa niitä.

Tykkäättekö te maalata tai piirtää?

Kaupallinen yhteistyö Keittiömaailman, Nerosteinin & Siemensin kanssa. 

Olen pitänyt keittiöremontin ajan tällaista remppapäiväkirjaa, koska mua itseäni ainakin kiinnosti etukäteen hirveästi aikataulut ja se järjestys, että miten asiat tapahtuvat. Voin ihan rehellisesti kertoa, että viikko sitten maanantaina mulla ei ollut vielä hajuakaan, että miten kaikki asiat käytännössä tapahtuvat keittiöremontin aikana.

 Ei ollut mitään käsitystä, että miten keittiön purku onnistuu ja miten asennus ja mitä kaikkea ylipäätään keittiön asennukseen kuuluu. Puhumattakaan siitä, että kauanko keittiöremontti esimerkiksi todellisuudessa kaikkine vaiheineen kestää. Siksi ajattelin tehdä teille tällaisen remppapäiväkirjan, jos joku muukin on ihan ummikkona liikenteessä, mutta keittiöremontti kuitenkin kiinnostelisi. 

Taustana siis se, että me ollaan Oton kanssa täysin tumpeloita remppahommissa, eli ei tehdä mitään muuta kuin seinien maalaukset itse. Meidän keittiösuunnitelmia voi käydä vilkaisemassa TÄSTÄ postauksesta, jossa kerroin miksi ollaan päädytty mihinkin ratkaisuihin ja materiaaleihin ja näytin havainnekuvan tulevasta keittiöstä. Mutta sen pidemmittä puheitta, aloitetaan rempan ekasta päivästä, jolloin meille toden teolla rysähti tajuntaan se, että tässä ei enää ehdi haihatella, vaan nyt pitää toimia. 

Ma 22.6. 

Meille selvisi, että lattian asennus ei onnistukaan sen firman kanssa, jonka kanssa se oli alunperin sovittu. Samalla selvisi, että keittiön toimitus ja asennus voidaankin tehdä jo aikaisemmin kuin oli arvioitu, sillä koronan aiheuttamat viivästykset kiintokalusteiden tuotannossa olivat jo hellittäneet. Hetkeksi iski paniikki, miten ihmeessä me saadaan kaikki hoidettua? Puheluita joka suuntaan, hikikarpaloita otsalla. Tuloksena seuraavalle päivälle keittiön ostajan kanssa sovittu keittiön purku ja torstaille sovittu lattian asennus sittenkin Keittiömaailman kautta, kuten muut asennustyöt. Maanantaina tyhjennettiin keittiöstä kaikki astiat ja kuivaruuat ja tehtiin kodinhoitohuoneeseen väliaikainen keittiö. Saatiin tekstari, että osa kodinkoneista toimitetaan jo seuraavana päivänä. Purettiin meidän ruokapöytä pois rempan ajaksi, jotta saatiin tilaa kodinkoneille ja kiintokalusteiden paketeille. 

Ti 23.6.

Aamupäivällä vielä siivottiin keittiön kaikki pinnat huolellisesti, jotta keittiö oli purkuvalmiina iltapäiväksi. Myös kodinkoneita saapui, saatiin jääkaappi, liesi, lieden aktiivihiili-liesituuletin sekä astianpesukoneen alle tuleva muovialusta. Loput kodinkoneet jäivät vielä puuttumaan koronasta johtuvien toimitusongelmien vuoksi. Ei osattu yhtään arvioida kauanko keittiön purkaminen kestää, joten olin ajatellut, että se jatkuu vielä keskiviikkonakin. Väärässä olin. Tehokas porukka purki keittiön kahdessa tunnissa täysin.

Purettujen yläkaappien sekä saarekkeen alta paljastui yllätyksiä. Kaappien takana ei ollutkaan valmista seinää, vaan pelkkää kiveä ja koloja ja putkia. Saarekkeen alla ei ollut lattiaa, vaan pelkkä kolo. Lisää hikikarpaloita. Katossakin oli älytön reikä liesituulettimen putken jäljiltä. Mitä ihmettä niille voisi tehdä, kun ei itse osattu mitään? Euronkuvat vilisivät silmissä ja pelotti, että meillä menee paljon enemmän rahaa kun oltiin ajateltu. Tuli sellainen olo, että ei hitto! Mitä me ollaan menty tekemään, meillä oli täysin hyvä keittiö ja nyt meillä on vain ammottava aukko ja raakapinnat! 

Ke 24.6.

Selvitin keittiösuunnittelijamme Katin kanssa seinän ja lattian tilannetta ja olin yhteydessä vielä meidän keittiöasentajan kanssa. Molemmat vakuuttivat, että kaikki kyllä järjestyy ja mäkin uskalsin hengittää. Lisäksi sain tarjouksen lattiasta ja seinästä yhdessä ja ne tulivatkin edullisemmaksi Keittiömaailman kautta kuin alunperin oli sovittu toisen firman kanssa pelkästä lattiasta. Tämä oli positiivinen ylläri ja valtava kivi putosi sydämeltä. Sovittiin keittiöasentajamme kanssa, että hän tulee seuraavana aamuna siinä n. klo kahdeksan. Tässä kohdassa todella arvostin sitä, että meillä oli tukena niin mahtava keittiösuunnittelija kuin Kati on. Hän organisoi hetkessä sen kaaoksen, mikä sai mut vaan panikoimaan. 

To 25.6.

Keittiöasentaja saapui jo hieman etuajassa, mikä oli myös positiivinen ylläri. Hän ei aikaillut lainkaan, vaan alkoi heti hommiin ja irroitti välitilalaatat seinistä. Ne olivat harvinaisen kovasti kiinni, mutta onneksi lähtivät lopulta. Hän tasoitti lattian valtavat kolot  ja koko seinän ja kaikki alkoi näyttää jo paljon paremmalta. Lisäksi hän kertoi, että kiintokalusteet saapuisivat jo aikaisin seuraavana aamuna, jolloin hän pääsisi heti aloittamaan niiden asennuksen. 

Pe 26.6.

Perjantaiaamuna kun me herättiin, olivat kiintokalusteet juuri saapuneet ja asentaja oli ottanut ne vastaan. Ensimmäisenä hän teki meidän lattian valmiiksi, eli asensi meidän ostaman Pergon vinyylilaatan paikoilleen vanhan laatan (ja aukkoihin tehtyjen tasoitusten) päälle. Siinä kesti n. 1h. Oli onni, että vanha laatta oli muutenkin alempana kuin meidän parketti ja vinyylilaatta oli vain 4,5mm ohutta ja joustavaa, niin sen pystyi hyvin asentamaan suoraan siihen päälle. Lattian tekemisessä kesti n. 1h. Onneksi päätimme sittenkin valita vinyylilaatan kivilattian sijaan, siinä olisi ollut paljon suurempi urakka. Aamupäivän aikana keittiö edistyi hurjasti ja alkoi näyttääkin jo vähän enemmän keittiöltä. Lähdettiin päiväksi tuoli-ostoksille ja kun tultiin takaisin, meidän leuat meinasi loksahtaa lattiaan. Meidän keittiöstä tulee niiiiin hieno!

La 27.6.

Keittiöasentaja tuli myös lauantaina ja tasoitteli vieläkin sitä samaa seinää, jotta seinä saatiin maalausvalmiiksi. Siinä oli kyllä valtava homma, kun seinä oli vaan raakapintaa ja putkia, mutta hän teki todella hyvää työtä. Lisäksi hän asensi kalusteiden päätylevyjä, sekä teki valmiiksi meidän aamiaiskaappia.

Su 28.6. 

Otto maalasi keittiön seinän kaksi kertaa Tikkurilan Luja 7 -maalilla ja sävyksi valittiin tuttu Tikkurilan Valkoinen, jota ollaan käytetty aina kun ollaan maalattu jotain valkoiseksi. Luja-maali soveltuu hyvin keittiöön tai esim. vessaan  ja kestää myös kunnon pyyhkimistä ja pesua, joten siksi valitsimme sen. Seinä alkoi näyttää vihdoinkin ihan seinältä, ei todellakaan olisi uskonut vielä alkuviikosta. 

Ma 29.6. 

Aamulla ekaksi asennettiin vetimet paikoilleen ja tehtiin väliaikainen peittolevy kahdesta palasta meidän baaritason alle, jotta kivitaso saadaan mitattua. Alkuperäinen peittolevy oli väärän kokoinen, koska tasoa jouduttiin putkien sijainnin vuoksi siirtämään viisi senttiä kauemmas seinästä. Väliaikainen peittolevy on paikoillaan siihen asti, että uusi tulee tehtaalta (siinä kestää pari viikkoa, koska mitään ei ole valmiina, vaan kaikki tehdään tilauksesta). Meille oli tullut myös väärän kokoiset ovet aamiaiskaappia varten, joten ne tilattiin oikean kokoisina.

Keittiöasentaja valmisteli kaiken minkä valmistella saattoi tässä vaiheessa ilman puuttuvia juttuja, sekä tilasi meille sähkärin tälle ja putkarin ensi viikolle, joiden käyntiä varten hän valmisteli myös kaiken niin pitkälle kuin mahdollista. Lisäksi hän imuroi kaikki paikat ja keräsi tässä vaiheessa kaikki remonttitarvikkeet pois. Saatiin lupa ottaa käyttöön jo osa kaapeista ja laatikoista ja saatiin tieto, että keskiviikkona saadaan jo uuni ja aamiaiskaapin sähköt käyttöön, jolloin elämä keskeneräisellä keittiöllä helpottuu jo huomattavasti. 

Ti 30.6. 

Tiistaina meillä kävivät Nerosteinin kivitason mittaajat mittaamassa ja hakemassa meidän täysin integroitavan altaan mukaansa, jotta se voidaan asentaa suoraan Noble Supreme White -kivitasoon jo tehtaalla. Lisäksi tiedossa oli uunin toimitus, mutta lisäksi meille tulikin yllätyksenä jo Siemensin astianpesukone! Ihan mahtavaa, sillä sen odottaminen olisi ollut kaikkein tylsintä. Tosi hienoa, että sekin tuli jo paljon aiemmin kuin oltiin varauduttu. Nyt jäi siis puuttumaan laitteista enää pakastin, sekä kylmälaitteiden alle tulevat oikean kokoiset suojakaukalot. Pakastin on muutenkin noista vähiten “akuutti”, sillä ilman sitä pärjää tarvittaessa helposti. Meillä alkaa olla hyvin jo viime vuoden sienet ja marjat syötynä kun oltiin varauduttu ja ollaan muutenkin tyhjennetty koko kevät vanhaa pakastinta ahkerasti. Lisäksi tiistaina saatiin meidän loput ruokapöydän tuolit, jotka oltiin tilattu.

Ke 1.7.

Keskiviikkona meillä kävi sähköasentaja, joka asensi meidän uunin paikoilleen ja laittoi kaikki muut sähköt valmiiksi, paitsi aamiaiskaapista hänellä unohtui ottaa mukaan pistorasiat, jotka hän asentaa sitten seuraavalla kerralla kun tulee laittamaan lieden paikoilleen kivitason saavuttua. Saatiin kuitenkin väliaikainen pistorasia aamiaiskaappiin, niin pystytään paahtamaan leipää ja käyttämään mikroa. Illalla ihmeteltiin meidän uutta uunia ja lämmitettiin sitä, jotta saatiin uuden uunin haju pois. Meille tuli siis Siemensin Studioline iQ500 HR478G5B6S -höyryuuni, joka on ihan mieletön! Esittelen meidän kaikki uudet kodinkoneet paremmin sitten, kun esittelen valmiin keittiön. 

To 2.7.

Tänään meille saapuivat meidän tilaamat baarijakkarat, jotka esittelen myöhemmin myös. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että lähes kaikki mitä voi ennen kivitasojen asennusta tehdä on nyt tehty. Eli nyt vaan odotellaan kivitasoja. Kivitason valmistuksessa voi kestää n. 10 arkipäivää. Jos lähdetään siitä, että alunperin luulin vielä 1,5 viikkoa sitten, että meidän keittiön asennus alkaa vasta tämän viikon maanantaina, niin me ollaan paaaaljon edellä aikataulusta. Kivitason asennuksen jälkeen me saadaan sitten paikalleen liesi, integroitu aktiivihiili-liesituuletin, astianpesukone, allas ja hana. Lisäksi kattoon tulee vielä peittolevy, aamiaiskaappiin lopulliset pistorasiat, kivitaso sekä ovet  ja kylmälaitteet asennetaan paikoilleen heti suojakaukaloiden, ritilöiden ja pakastimen saavuttua. 

Mua vähän jännitti etukäteen juuri, että miten koronavirus vaikuttaa kaikkiin toimituksiin, mutta tosi vähällä me ollaan selvitty kun vain pari juttua on viivästynyt, enkä muutenkaan olettanut, että tässä vaiheessa meillä vielä olisi valmista keittiötä. Eli olemme siis aika monen päivän verran edellä alkuperäisestä aikataulusta, mikä on tosi siistiä! 

Nyt vaan odotellaan kivitasoja. Se oli mulle ihan uusi juttu keittiöremontissa (kaikkien muiden miljoonan uuden jutun lisäksi), että kivitaso voidaan mitata ja valmistaa vasta sitten, kun kiintokalusteet ovat paikoillaan. Erittäin loogista kun pysähtyy miettimään, mutta en vain ollut tajunnut etukäteen sit ajatella. Onneksi keittiösuunnittelijamme Kati kertoi tästäkin jo keväällä kun keittiötä suunniteltiin, niin osasin varautua. 

Vaikka vastaan tuli yllätyksiä seinän ja lattian (ja katon) osalta, kaikki on hoitunut parhain päin ja ollaan ihan älyttömän kiitollisia ja tyytyväisiä Keittiömaailman keittiösuunnitteluun sekä asennustyöhön. Ilman ammattitaitoisia tyyppejä me oltaisiin oltu ihan hukassa kaiken kanssa. Mulle on tullut tässä sellainen fiilis, että ihan turhaan jännitin remontointia etukäteen. Vaikka ei itse osaisi remppahommia ollenkaan, on mahdollista toteuttaa isokin remontti, kun vaan tekee sen luotettavan ja osaavan firman kanssa. 

Seuraava keittiöpostaus tulee olemaan sitten valmiista lopputuloksesta, kun ihan kaikki on paikoillaan. Mutta jo nyt voin sanoa, että KANNATTI. Koko asunnon fiilis muuttui jo nyt kertaheitolla vielä tuhat kertaa parempaan ja keittiö tuntuu jo nyt niin meiltä. Se on tilava, kaunis, valoisa, mahtava ja meidän ikioma. Tuntuu niin siistiltä, että näin iso ja näkyvä osa meidän kotia on nyt vihdoin täysin meidän toiveiden mukainen – ensimmäistä kertaa elämässä. En malta odottaa valmista lopputulosta! 

Olen myös tehnyt hieman vertailua vanhan keittiön ja uuden keittiön säilytystilasta ja tasotilasta, kun ne herättivät niin paljon keskustelua edellisessä postauksessa (että vanhassa keittiössä molempia oli kuulemma enemmän). Tämän koko vertailun voi käydä katsomassa IG Stories puolelta (@iinalaura), mutta esim. tasotilan määrä uudessa keittiössä tulee olemaan 2,88m2 (korjattu jälkikäteen oikea luku 😀) (ilman allasta ja liesitasoa tietysti) ja vanhassa se oli 1,98m2 ilman allasta ja liesitasoa.

Me ollaan aika tarkasti omien tarpeiden pohjalta mietitty ne keittiön toiminnallisuudet ja tullaan hyvin saavuttamaan se, että keittiössä on paljon enemmän tasotilaa ja paljon fiksummin käyttöön saatavaa säilytystilaa, kun peruskaapit on suurimmaksi osaksi korvattu (omasta mielestäni) kätevämmillä vetolaatikoilla sekä aamiaiskaapilla. Myös keittiön takaseinän kaapiston sekä niemekkeen väliin jäävä lattiatila on suurempi ja syvempi, kuin vanhassa keittiössä jääkaapin ja saarekkeen sekä toisen seinän kaapistojen ja saarekkeen välinen lattiatila. Myös ruokapöydälle jää ihan sama kolo kuin ennenkin ja ollaan jo todettu, että mahdutaan hyvin, vaikka pöytä on vielä väärällä paikalla ja sen takana on kolme kylmälaitetta väliaikaisesti. Mutta näistä tosiaan enemmän sitten IG Storiesin puolella sekä sitten, kun keittiö on kokonaan valmis, laitan runsaasti ennen-jälkeen -kuvia. 

Onko teillä jotain kysyttävää keittiöremppaan tai asennukseen liittyen?