Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Fazerin ja Lifien kanssa. Mä rakastan leipää, ja olen joskus aiemminkin blogissani kirjoittanut mun ja Oton iltapalaleipärituaalista, siitä kuinka se on yksi meidän parisuhteen pitkään jatkunut koossa pitävä liima. Luonnollisesti tykätään panostaa leipään ja leivänpäällisin, kun sitä paljon syödään ja koska se on osa meidän iltaherkuttelua.

Leipä on pahimmillaan tosi epäterveellistä, mutta parhaimmillaan se on terveellinen ja tärkeä osa ruokavaliota. Fazer on uudistanut leipähyllyjen tarjontaa jo viimeisten parin vuoden ajan terveellisillä ja herkullisilla vaihtoehdoilla perinteisille leiville, ja osa uutuuksista on päätynyt meidänkin leipäkoriin. Mun suurimpia lemppareita leipäuutuuksista ovat Fazerin juuresleivät, jotka tulivat viime vuonna markkinoille. Tänä vuonna tuoteperheeseen on lisätty ihan äärettömän herkullinen uutuus: Fazer Juuresleipä 100% Kaura Bataatti & Linssi.

Mitä on juuresleipä

Juuresleivässä jauhoista 1/3 on korvattu juureksilla ja kasviksilla, minkä ansiosta leipä on terveellistä, kuohkeaa ja mehevää. Fazer Juuresleipä 100% Kaura Bataatti & Linssi -leivän jauhoista täydet sata prosenttia on puhdasta suomalaista kauraa, joka on suosittua ja vatsaystävällistä, sekä todella hyvän makuista. Leipä leivotaan Suomessa, ja siinä on luontaisesti korkea proteiinipitoisuus sen sisältämien papujen ja linssien ansiosta. Leipäpalat on kuorrutettu palsternakkarouheella joka antaa kivan suutuntuman ja hyvää makua.

Mä yritän syödä mahdollisimman terveellisesti, vaikka usein sorrun kyllä herkuttelemaankin. Olen kuitenkin ajatellut sen niin että kun ruokavalion peruspalaset on kunnossa, ei satunnainen herkuttelukaan ole pahitteeksi, varsinkaan näin imetysaikana kun tarvitsen joka päivä 500 lisäkaloria jotta mun keho jaksaa tuottaa meidän vauvalle ravinteikasta maitoa.

Mitä leivän päälle

Koska leipä on tärkeä osa mun päivittäistä ruokavaliota, on tärkeää että valitsen sekä leivän että päälliset hyvin. Juuresleivän kaveriksi sopii melkein mikä vaan, mutta mun yksi lemppari on ihan perinteiset tomaatti-mozzarella-pestoleivät. Kaupoista saa nykyään melko herkullista tuorepestoa (jos laiskottaa eikä jaksa värkätä itse) ja sen kanssa tomaatti ja mozzarella on supernamia! Vegaanivaihtoehtona tykkään laittaa leivälle hummusta ja aurinkokuivattua tomaattia, niiden vahvat maut sopii kivasti pehmeän juuresleivän kanssa.

Tykkään värikkäästä ruuasta, ja leivän päälle on ihana myös laittaa tuoreita kasviksia jotka rouskuvat ja piristävät leivän ulkonäköä. Puoli kiloa kasviksia tulee helposti täyteen kun muistaa tehdä värikkäät iltapala- ja aamupalaleivät. Meidän lasten leivänpäällislemppareita ovat paprika ja kurkku jotka rouskuvat kivasti hampaissa.

Parempi valinta

Fazerin juuresleivällä on muuten myös Parempi leipä -symboli, joka pyrkii helpottamaan kuluttajien valintaa leipähyllyllä. Parempi leipä -symboli tarkoittaa että leipä on leivottu käyttäen vähemmän suolaa, vehnää tai jauhoja, mutta enemmän vihanneksia tai proteiinia. Paremmat leivät ovat tutkitusti terveellinen valinta tasapainoiseen ja monipuoliseen ruokavalioon.

LUKIJAKILPAILU:

Mitä Fazer Juuresleipä -makua sinä haluaisit testata? Kommentoi vastauksesi tämän postauksen kommenttiboksiin ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään niin olet mukana 20€ arvoisen Fazer -tuotepalkinnon arvonnassa. Arvonta-aikaa on 20.3. klo 22.00 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti.

Yhteistyössä Fazer.

Onnea arvontaan ja ihanaa päivää kaikille!

 

Ihanaa Naistenpäivää teille mun ihanat lukijat! Mun on jotenkin hirveän vaikea aloittaa tätä postausta jotenkin järkevästi, kun mulla on niin paljon sanottavaa. On niin monta tärkeää asiaa, tärkeää näkökulmaa jotka kaikki liittyvät naisiin ja tyttöihin, naiseuteen ja tyttöyteen, tasa-arvoon ja äitiyteen. Kaikki pitäisi kerralla saada sanotuksi mutta keskittymiskyky menee täysin siihen kun hihittelen tässä Otolle ja vauvalle.

Otto tuossa hengailee vauvan kanssa ja juttelee vauvalle ”Niin, kuules huomenna mennään neuvolaan ja selviää taas paljonko oot bulkannut. Joooo, susta on tullut kunnon möhkö!” Ja vauva ölisee vastaukseksi ja välillä ähisee. ”Se on kuule käsi mitä sä syöt, ei oo tissi. Oot nyt kuukauden yrittänyt syödä sitä kättä ja vieläkään et oo tajunnut että sieltä ei tule maitoa. Ai nyt suutuit peitolle”. En kestä kun nuo kaksi on niin söpöjä, vauva on aivan isin tyttö, tai sitten Otto on aivan vauvan isi. Molemmat ovat tainneet kietoa toisensa ihan pikkusormen ympärille.

Nyt täytyy kuitenkin yrittää keskittyä vaikka ajatukset harhailevatkin, koska mä haluan kirjoittaa tämän tekstin.

Moni teistä ehkä muistaa meidän Naistenpäivän kukkaperinteen, jossa jokainen perheen nainen saa valita itselleen Naistenpäivänä mieleisensä kukan? Tänäänkin kävimme kukkaostoksilla esikoisen ja vauvan kanssa, sillä aikaa kun keskimmäinen oli flunssatoipilaana kotona etätöitä tekevän isänsä kanssa. Molemmilla isommilla tytöillä oli tarkat toiveet oman kukkansa suhteen, toinen halusi pinkin ison ruusun ja toinen halusi mitä tahansa missä on glitteriä.

Valitsin tänä vuonna vielä vauvan puolesta, ensi vuonna hän taaperoikäisenä tarratkoon kiinni juuri siihen kukkaan mikä miellyttää. Tämä kukkaperinne on meille vain kiva perinne, ei mikään ”Miehen on pakko ostaa Naistenpäivänä kukkia tai se on ajattelematon kusipää” -juttu. Musta on vaan kiva tuoda kauniita asioita piristämään arkea, ja kukat Naistenpäivänä on siihen sopiva pieni piristys.

Toisaalta ne myös omalta osaltaan symboloivat ehkä mulle valinnanvapautta kovin yksinkertaisella tavalla. Tytöt saavat itse valita mieleisensä kukat Naistenpäivänä, niinkuin he saavat itse valita miten oman elämänsä elävät ja millaisia ihmisiä ovat. Joskus teininä heistä tämä perinne voi olla ihan tylsä ja sitten he voivat vapaasti toki valita olla valitsematta yhtäkään kukkaa, mutta siihen asti nautin siitä kivasta pienestä hetkestä kun saa ihastella kauniita kukkia yhdessä heidän kanssa, ja valita sieltä jotkut kivat omaa kotia koristamaan.

Mä toivon että voin äitinä olla mun tytöille esimerkki vahvasta naisesta, joka ei hyväksy yhtään vähempää kuin tasa-arvon ja samat oikeudet kaikille, ja joka on valmis omalta osaltaan tekemään töitä sen eteen että nämä arvot myös toteutuvat. Toivon myös että meidän tytöt ja heidän sukupolvensa jatkavat tärkeää työtä sen eteen että vielä jonain päivänä ihan kaikilla maailman naisilla voisi olla yhtä leppoisa Naistenpäivä kuin meillä täällä Suomessa.

Kysyin tänään tytöiltä, että mikä on parasta siinä että on nainen. Vastaukseksi sain: se että voi synnyttää vauvoja mahasta. Ja täytyy kyllä olla samaa mieltä. Se on aika hemmetin hieno asia, ja meidän naisten yksinoikeus. En tähän päivään mennessä ole koskaan kuullut että he olisivat sanoneet että eivät voi tehdä tai olla jotain koska he ovat tyttöjä, ja siitä olen ylpeä. Toivon että he oppivat jo pienestä asti että heistä voi tulla ihan mitä tahansa, juuri sitä mitä he itse haluavat olla.

Äitinä ja vaimona mä näytän jatkuvasti kolmelle tyttärelleni mallia naiseudesta. Se on todella iso vastuu, ja toivon että osaan hoitaa tehtäväni mahdollisimman hyvin. Toivon että kun he katsovat mua, he näkevät tyypin joka uskaltaa olla oma itsensä eikä anna toisten kävellä itsensä tai kenenkään muunkaan yli.

Vaikka meillä Suomessa asiat on jo aika hyvin, riittää täälläkin vielä tehtävää tasa-arvon toteutumisen puolesta. Yksi tärkeä kysymys ovat perhevapaat ja niiden uudistaminen, joka on viime aikoina ollut tapetilla. Tästä aiheesta aion kirjoittaa oman tekstin sillä se on meillekin tällä hetkellä erittäin ajankohtainen.

Jos Suomessakin riittää vielä naisten oikeuksien parantamisessa tekemistä, niin todellakin riittää myös maailmalla. En nyt lähde rönsyilemään enää enempää tähän aiheeseen, koska muuten tästä tekstistä tulisi 700 sanan sijaan 1700 sanan mittainen. Mutta sen verran sanon että jokainen päivä on hyvä ja tarpeellinen päivä kiinnittää huomiota näihin asioihin, niin meillä kuin maailmallakin.

Ihanaa Naistenpäivää vielä kerran kaikille, ja kiitos kaikille ihanille naisille jotka tsemppaatte, piristätte, kannustatte ja autatte sieltä ruutujen takaa vuodesta toiseen <3

Tällä viikolla mä olen imettänyt P-A-L-J-O-N. Meidän neidillä oli perinteinen kolmen viikon ikäisen tiheän imun kausi, ja eilen ja toissapäivänä varsinkin tuntui että hän on oli päiväsaikaan rinnalla todella paljon ja illalla ennen nukkumaanmenoa melkein kokoajan. Tänään hän on taas palannut takaisin omaan säännölliseen tahtiinsa ja nukkunut useamman tunnin päikkäreitä.

Onneksi, voi onneksi, mulla on sekä aiempaa imetyskokemusta, että tietoa. Koska muistan miten rankalta tiheän imun kaudet tuntuivat keskimmäisen kanssa, vaikka silloinkin olin niistä etukäteen lukenut. En vaan ollut kokenut sitä itse aiemmin ja se yllätti, miten tiheä se tiheän imun kausi voikaan olla. Ja kun mietin sitä vaihetta – mitä ajattelisin siitä ilman aiempaa tietoutta tai kokemusta, mä ajattelisin heti ensimmäisenä että mun maito ei riitä. Koska vauva vaan imee ja imee ja imee ja tuntuu siltä itsestä että ”voiko siellä olla enää mitään”.

Voi siellä. Sillä tarpeeksi kauan rinnalla hengailtuaan hän oli aina lopulta tyytyväinen ja kylläinen. Hän vaan tyynen rauhallisesti tilaili itselleen lisää maitoa. Ja vaikka välillä itsestä tuntui että ei siellä ole enää mitään mitä syödä niin kyllä siellä vaan oli ja kehittyi kokoajan lisää.

Nyt tokalla kerralla osasin jotenkin ottaa paljon rennommin sen kuin viimeksi. Tiedän että tiheän imun kausi on ohimenevä pari päivää kestävä vaihe, ja uskallan luottaa siihen että vauva ottaa sen mitä tarvitsee. Toki neuvolassa nähty komea painonnousukin vahvistaa mun tuntemukset oikeaksi, mutta kuitenkin.

Viime kerralla, keskimmäisen kanssa, kokoajan stressasin sitä että riittääkö se maito, ja olin ihan hilkulla ottaa korvikkeen kaveriksi kun olin niin epävarma. En koskaan ottanut mutta aina tiheän imun kausien aikaan pyörittelin mielessäni että pitäisiköhän kuitenkin. Ja se olisi nimenomaan ollut huono juttu, koska silloin vauva ei olisi tilannut itselleen sitä määrää mun maitoa mitä hän tarvitsee, koska olisi saanut osan korvikkeesta. Ja sitten mun maito ei oikeasti olisi enää riittänyt ja kierre olisi ollut valmis.

Tiheän imun kausia on odotettavissa useampi tämänkin taipaleen aikana, mutta kun niihin on varautunut eivätkä ne tule yllätyksenä niin osaan myöskin suhtautua niihin rennolla asenteella.

Mä koen että todella suuri merkitys imetyksen onnistumiseen on sillä kuinka paljon aiheesta ottaa selvää etukäteen. Ensimmäisen raskauden aikaan mä en ottanut imetyksestä juuri ollenkaan selvää neuvolan perus ”Meille tulee vauva” -opasta lukuunottamatta.

Ja silloin se menikin ihan pieleen jo alusta asti, sekä mun oman tietämättömyyden, vauvan ennenaikaisuuden että puutteellisen imetysohjauksen ja jatkuvan lisämaidon antamisen vuoksi, kun vauvan paino laski. Imetys on tosi herkkä ja henkilökohtainen asia varsinkin ensimmäisellä kerralla, ja varsinkin siinä tilassa kun kaikki hormonit heittelevät synnytyksen jälkeen. Silloin myös sillä sairaalasta ja läheisiltä saadulla tuella ja kannustuksella on äärettömän suuri merkitys.

Ensimmäisellä kerralla imetykseen liittyvät termit vaan vilisivät mun silmien ohi lukiessa, enkä jaksanut olla niistä niin kiinnostunut, mikä harmittaa jälkikäteen. En myöskään ehkä ollut kaikkein vastaanottavaisin imetysneuvonnalle, vaan ehkä jo ”valmiiksi luovuttanut”. Jos olisin yrittänyt enemmän, olisin saattanut onnistua alun hankaluuksista huolimatta.

Tehty mikä tehty, ja turhaa kai sitä on jälkikäteen harmitella, varsinkaan kun korvikekin on onneksi ihan hyvä vaihtoehto. Meidän molemmat vanhemmat tytöt ovat aina olleet terveitä, eikä kummallakaan ole allergioita, vaikka toinen on kasvanut korvikkeella alusta asti ja toinen ollut vuoden täysimetyksellä. En missään nimessä pidä korviketta huonona ravintona.

Jotta imetys onnistuu, pitää ymmärtää miten imetys ja maidon nousu toimii, pitää haluta että se toimii, ja pitää luottaa itseensä ja vauvaan. Näillä eväillä pääsee mun kokemuksen mukaan jo aika pitkälle. Mä niin näen aikaisemman itseni monien ensimmäisen lapsen imetyksen kanssa painiskelevien kommenteissa ja ajatuksissa esimerkiksi vauvaryhmien keskusteluissa. Tekisi niin mieli mennä neuvomaan ja vinkkaamaan, mutta kun muistan millaista oli itse silloin kun tuntui että vinkkiä ja neuvoa tuputetaan joka suunnasta mutta mikään ei vaan auta, niin ei tule kommentoitua sitten kuitenkaan mitään kenellekään suoraan.

Edelleenkin mä inhoan sellaista painostavaa asennetta ja sitä meininkiä että on vain yksi ja oikea tapa tehdä asiat, vaikka imetyskokemuksia on ihan yhtä monta erilaista kuin on äitiä ja vauvaakin. Erosin muutaman päivän jälkeen parista fb-ryhmästäkin, kun tuli vaan paha mieli siitä miten ehdottomia ihmiset osaavat esimerkiksi imetys- ja synnytysneuvoissaan olla., vaikka en edes itse kysynyt mitään vaan seurasin vain muiden keskustelua. Ehdottomuus on mulle punainen vaate, kun aina pitäisi yrittää ymmärtää erilaisia tilanteita ja ihmisiä.

Vaikka mulla imetys on onnistunut kahdella kerralla kolmesta hyvin ja helposti, se ei tarkoita etteikö imetys voisi jollekin olla halusta huolimatta ihan mahdotonta. Eikä se tarkoita että mä olisin joku ekspertti ja mulla olisi oikeus sanoa jollekin, että hänen kokemuksensa maidon riittämättömyydestä tai imetyksen kivuliaisuudesta olisi aivan väärä. Koska ei todellakaan välttämättä ole.

Joskus myös elämäntilanne tai vauvan alkutaival ovat sellaisia että ei vaan lähde käyntiin vaikka kuinka haluaisi. Jos imetys tuntuu hirveältä taakalta muutenkin stressaavassa tilanteessa, niin ei todellakaan mun mielestä kannata siitä enää ottaa lisästressiä vaan ennemmin keskittyä vaan siihen että elämä tasoittuu ja jaksaa itse.

Mutta mä kannustan kaikkia jotka imetystä miettivät ja haluaisivat siinä onnistua, lukemaan niin paljon kuin mahdollista siitä etukäteen, koska tietoa ei koskaan voi olla liikaa. Imetyksen tuki ry:n nettisivuilla on mun mielestä kaikki olennainen tieto mitä voi tarvita, ja sieltä kannattaa käydä lukemassa. Neuvoja on yhtä monta kuin on ihmisiäkin mutta tärkeintä on löytää ne tavat jotka sopivat itselle ja omalle vauvalle, muista viis.

Vaikka imetys on ajoittain rajoittavaa ja aikaa vievää, se on mun mielestä yksi ihanimpia asioita mitä voi kokea. Se on niin paljon muutakin kuin vain vauvan syöttämistä – se on läheisyyttä, rakkautta, sanatonta ja saumatonta yhteistyötä vauvan kanssa. Se tarjoaa vauvalle lohtua silloin kun vauva sitä tarvitsee, ja se auttaa äitiä toipumaan synnytyksestä jo heti alusta alkaen.

Se hetki kun vastasyntynyt vauva itse mönkii ja etsii tiensä rinnalle heti synnytyksen jälkeen on ihan uskomaton. Kaksi kertaa sen kokeneena mä voin sanoa että se on varmasti voimakkaimpia ja tunteikkaimpia hetkiä mun elämässä. Miten joku niin pieni joka ei vielä ole kokenut elämässään mitään voikin tietää heti alusta asti mitä hänen pitää tehdä.

Imetys on lähellä mun sydäntä, ja niin kauan kuin imetän, se tulee näkymään blogissa ja somekanavissa osana meidän arkea. Tällä hetkellä se nimittäin on suuri osa meidän arkea, ja mä koen että mulla on upea mahdollisuus toimia imetyksen puolestapuhujana, miksi en siis käyttäisi sitä!

 Millaisia imetyskokemuksia teillä on?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Atrian ja Lifien kanssa. Lähdin mukaan Atrian kamppikseen jossa me päästiin tutustumaan Atrian täysin uudistettuihin jauhelihapakkauksiin. Jauheliha on monessa lapsiperheessä sellainen arkiruoan kulmakivi, ja meiltäkin löytyy monta lasten suosikkiruokaa joihin jauheliha kuuluu.

Kuusi kymmenestä suomalaisten suosikkiruuasta sisältää jauhelihaa, ja se muodostaakin yksin yli puolet koko lihakaupasta. Musta on hienoa, että Atria on lähtenyt vähentämään pakkausjätteen määrää näin reippaalla kädellä, ja tehnyt suurimman jauhelihauudistuksen sitten Atrian valmiiksi pakattujen jauhelihojen ilmestymisen  kauppojen hyllyille vuonna 1992.

Uusissa jauhelihapakkauksissa pakkausmateriaalia on käytetty 50% aiempaa vähemmän, ja ne on myös helppo hävittää. Pakkaus mahtuu pieneen tilaan niin kauppakassissa, jääkaapissa, pakastimessa kuin roskiksessakin, ja mikä parasta: siinä ei ole mun inhokkia eli aluspaperia. Siis ällöintä jauhelihassa on aina ollut sen paperin irroittaminen, mutta eipä enää! Uusissa pakkauksissa ei ole käytetty suojakaasua, mutta tyhjiöpakattuna jauhelihalla on silti pitkä säilyvyysaika.

Me testattiin tällä kertaa Atria Parempi Nauta 10% jauhelihaa, joka sopi täydellisesti reseptiin joka on meidän tyttöjen kaikkein suurin suosikki: Farmors köttbullar eli isoäidin lihapullat. Meidän esikoinen kävi muiden 5-vuotiaiden päiväkotilaistensa kanssa viime syksynä kokkikoulussa, jossa he saivat ihan itse valmistaa lihapullia ja perunamuusia ja vielä jälkkäriksi smoothien.

Tämä lihapullaresepti on sen verran yksinkertainen että lapsenkin on se helppo itse valmistaa, tietenkin aikuisen valvonnassa. Uusi helposti avattava pakkaus helpottaa myös lapsen kokkausprojektia, kun avaaminen käy kätevästi myös 5-vuotiaalta itseltään.

Viime syksyisen kokkikoulun jälkeen me ollaan tehty tätä herkullista arkiruokaa jo monen monta kertaa tyttöjen kanssa, ja joka kerta meidän lapset ovat olleet yhtä innoissaan mukana kokkaamassa. Esikoinen on hurjan ylpeä ”omasta” reseptistään ja joka kerta kun kysyn että mitä tytöt haluaisivat lisätä viikon ruokalistalle, on tämä arkiherkku mukana.

Farmors köttbullar

400g Atria Parempi 10% Naudan jauhelihaa

1/2 sipuli

1dl korppujauhoa

1dl maitoa

1tl suolaa

1 tl valkopippuria tai mustapippuria

1 kananmuna

Sekoita korppujauhot ja maito keskenään. Pilko sipulit. Sekoita haarukalla kaikki loput aineet mukaan korppujauhojen ja maidon kanssa. Muotoile pyöreiksi tasakokoisiksi lihapulliksi. Paista uunissa 200 asteessa n. 25 minuuttia. Tarjoile esim. kermakastikkeen ja perunoiden tai perunamuusin sekä salaatin kanssa.

Meillä sattui viimeksi olemaan juuri vieraita kylässä niin tehtiin resepti tuplana. Neiti sai siis vääntää aikamoisen satsin lihapullia, mutta hän oli aivan innoissaan saadessaan tehdä niin. Ruoka maistui hienosti koko porukalle!

Ensitestin jälkeen en ole enää muuta jauhelihaa ostanutkaan kuin näitä Atrian uusia käteviä pakkauksia. Kaikki muut tuntuu vaan niin kömpelöltä tähän verrattuna, kun pakkauksen avaamiseen tarvitsee joko veistä tai saksia ja joutuu irroittelemaan sitä paperia ja kaiken lisäksi pakkaus ei mene kasaan vaan vie hillittömästi tilaa roskiksessa.

Yhteistyössä Atria.

Oletteko te testanneet jo näitä uusia käteviä pakkauksia? Mitä tykkäsitte?

Kun mua jokin aika sitten pyydettiin mukaan Kariniemen ja Lifien kaupalliseen yhteistyöhön jonka aiheena olivat Kariniemen uudet leikkeleet, tiesin heti mitä tekisin: voileipäkakkua! Koko raskausajan olin himoinnut ihan kunnon voileipäkakkua pehmeine juustoineen, ja ajatellut että saan sitä sitten viimeistään vauvan kastejuhlassa. Kampanjan myötä mulle tarjoutui kuitenkin oiva tilaisuus tehdä yksi harjoituskappale ennen kastejuhlaa ja nautiskella voikkarikakusta jo vähän etukäteen. Lähdin suunnittelemaan reseptiä Kariniemen uusien lihapitoisten ja runsasproteiinisten kanaleikkeleiden pohjalta.

Kariniemen on laajentanut tuotevalikoimaansa leikkelehyllyyn, ja myyntiin on tulleet uudet hunajapaahdettu filee sekä mustapippuri-oliiviöljy paahdettu filee -leikkeleet. Niiden lihapitoisuus on 86% ja leikkeleillä on myös sydänmerkki, joka myönnetään tuotteille jotka sisältävät pehmeää rasvaa ja joiden suolapitoisuutta on vähennetty. Hunajapaahdettu filee maistuu pehmeän hunajaiselta ja on ihanan mureaa. Sitä käytin voileipäkakun täytteessä. Koristeluihin käytin Kariniemen Mustapippuri-oliiviöljy paahdettua fileeleikkelettä.

Meillä leikkeleet kuuluvat aamupalapöytään tietenkin, mutta niiden ympärille voi keksiä kaikenlaisia muitakin reseptejä kuin vain leivänpäällisenä toimimisen. Kariniemen sivuilla on ohjeet esimerkiksi herkulliseen Pasta Kanarbonaraan, sekä vinkkejä kuinka käyttää leikkeleitä tapaksissa. Koska leikkeleet ovat yleensä osana päivän tärkeimpänäkin pidettyä ateriaa eli aamiaista, on hyvä että niissä on pehmeää rasvaa ja paljon proteiinia, jotta nälkä ei yllätä heti tunnin päästä ruokailusta. Varsinkin näin imetysaikana mulla tulee helposti nälkä useinkin, niin on hyvä että ruoka on täyttävää ja terveellistä.

MAAILMAN PARAS VOILEIPÄKAKKU

30 viipaletta täysjyväpaahtoleipää

2pkt Kariniemen hunajapaahdettu filee leikkele

1pkt Kariniemen Mustapippuri-oliiviöljy paahdettu filee leikkele

400g tuorejuustoa (valkosipuli ja chili-paprika)

400g sulatejuustoa (kevätsipuli)

500g creme fraichea

1 kurkku

1rs eri värisiä kirsikkatomaatteja

1 ruukku herneenversoja

1 ruukku ruohosipulia

1tl mustapippuria

maitoa kostutukseen

Leikkaa paahtoleivistä reunat pois. Asettele kuusi viipaletta pohjakerrokseksi. Kostuta maidolla. Kuutioi hunajapaahdetut fileeleikkeleet. Jaa kuutiot kahteen eri kulhoon puoliksi. Raasta puolikas kurkku karkeaksi raasteeksi ja lisää toiseen kulhoista. Sekoita kurkkua sisältävään kulhoon valkosipulituorejuusto ja 200g creme fraichea, ja toiseen kulhoon chili-paprikatuorejuusto, 1 tl mustapippuria ja 200g creme fraichea. Täytä ensimmäinen kerros haluamallasi täytteellä, ja lisää seuraavat kuusi viipaletta paahtoleipää. Kostuta jälleen maidolla, ja täytä toisella täytteellä. Täytettä riittää yhteensä neljään kerrokseen, eli kaksi kerrosta kumpaankin. Kun kakku kerroksineen on valmis, anna sen kostua pari tuntia jääkaapissa kelmujen alla.

Koristelu:

Sekoita sulatejuustoon 100g creme fraichea. Päällystä kakku kauttaaltaan tasaisesti sulatejuusto-creme fraiche -seoksella. Tee kurkun puolikkaasta juustohöylällä isoja leveitä suikaleita. Muotoile kurkkusuikaleista ja mustapippuri-oliiviöljyleikkeleistä ruusukkeita. Koristele kakku ruusukkeilla, yrteillä ja kirsikkatomaateilla esimerkiksi kukkakimpun näköiseksi, tai miten itse haluat.

Meillä tytöt ihastuivat tuohon kukkakimppuideaan jonka bongasivat mun kanssa Pinterestistä, ja niin päätettiin koristella kakku sillä tavalla. Se oli hauska, helppo ja näyttävä koristelu vaikka ei ehkä se kaikkein salonkikelpoisin, hah.

ARVONTA:

Miten sinä käyttäisit Kariniemen Kananpojan uusia filee -leikkeleitä? Jaa oma ideasi tämän postauksen kommenttiboksiin, jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja olet mukana kolmen 20€ arvoisen Kariniemen tuotelahjakortin arvonnassa. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 26.2.2017 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Yhteistyössä Kariniemen.

Paljon onnea arvontaan kaikille ja ihanaa päivää!