Ehkä yksi blogihistorian toivotuimpia postauksia tulee tässä: Päivä videolla! Kuvasin viime viikon keskiviikkona koko päivän videolle, ja nyt kun ollaan selvitty synttärihulinoista sain viimein editoitua useamman pätkän yhdeksi videoksi. Keskiviikkopäivä oli toiminnantäyteinen ja sisälsi ensin pressiaamiaisen ja sen jälkeen vielä pressilounaan, ja lisäksi vietin illan yksin lasten kanssa ja touhuttiin vaikka mitä. Videolta näette millainen oli meidän päivä viikko sitten, toivottavasti tykkäätte!

Seuraava raskauspäiväkirjavideo tulee olemaan yhdistetyt viikot 18 ja 19 koska viime edellinen viikko jäi nyt välistä myöskin näiden synttäreiden takia. Toivottavasti ei haittaa. Eipä tässä niin hurjia muutoksia ole raskaudessa tapahtunutkaan tällä erää kun kaikki ajatukset on olleet jossain ihan muualla.

Meidän viime keskiviikko oli kyllä hauska päivä, vaikka illalla olinkin jo ihan poikki. Onneksi Otto pelasti meidät tuomalla sen pizzan, mä olin niin supisteleva ja väsynyt koko päivän kävelystä ja seisomisesta että ruuanlaitto oli ajatuksena viimeisenä mielessä, ja lapsetkin tykkäsivät kun sai keskellä viikkoa tuollaista roskaruokaa mitä ei yleensä tapahdu. Multa jäi videolta aamupala ja iltapala kuvaamatta, mutta sellaisetkin kyllä syötiin, hah. En muistanut vielä aamupalan aikaan että ainiin piti kuvata videoita, ja iltapalan aikaan mulla vaan unohtui. Mutta ehkä se ei ole niin justiinsa!

Kuva: Reetta Ekström

Tämä oli vain yksi päivä meidän päivien joukossa, ja tykkään kovasti siitä että meidän päivät ovat sisällöltään niin erilaisia, vaikka toki tietyistä rutiineistakin pidetään aina kiinni. Mutta on hauskaa kun tapahtuu paljon kaikkea erilaista, ja varsinkin se on kivaa että mun työpäivissä on paljon vaihtelua. Toisinaan istun useamman tunnin kuuntelemassa luentoja ja esittelyjä, ja joskus taas hengaan kotona verkkareissa editoimassa videoita (ping! niinkuin tänään).

Yleensä silloin kun Otto ei ole illalla kotona, mitä tapahtuu myös aika harvoin, niin me keksitään tyttöjen kanssa jotain spessua. Vimeksi se oli sitten se että he saivat valvoa tunnin normaalia pidempään ja katsoa Elämä Lapselle-konserttia Evelinan esitykseen asti, kun seuraavana aamunakaan ei ollut mitään aikaista herätystä. Sellaiset pienet kivat yllärit on lapsille tärkeitä ja ilahduttavat ainakin meidän tyttöjä aina kovasti.

Ihanaa keskiviikkoiltapäivää kaikille ja kiitos vielä ihanista kommenteista mitä teiltä on tullut! <3

PS: Myös Oton kanssa tulossa videota heti kun saadaan kuvattua, teiltä tuli loistavia ideoita videota varten, kiitos myös niistä!

Voitteko uskoa että meidän esikoinen täyttää tänään viisi vuotta? Niin, en mäkään! Miettikääpä, että moni teistäkin on seurannut täällä meidän tarinaa, meidän pienen perheen kasvua jo siitä asti kun vasta odotimme esikoista saapuvaksi. Puoli vuosikymmentä sitten iltapäivällä mä kävin neuvolalääkärissä Oton kanssa kurkkimassa ultralla meidän pientä tyttöä, ja olin autuaan tietämätön siitä että vielä samana iltana saisin pitää häntä sylissäni, meidän esikoistytärtä. Tiara muutti meidän elämän syntyessään, hän teki siitä niin paljon parempaa ja rikkaampaa.

Meidän esikoinen on syntymästään asti ollut sellainen tyyppi joka tuo valoa jokaiseen päivään. Hän on fiksu, empaattinen ja oivaltava, ja siitä asti kun hän sanoi ensimmäisen sanansa, on hän joka ikinen päivä opettanut mulle jotain uutta. Toki jo ennen sitäkin hän opetti meille paljon, mutta se puhumisen taito häneltä on kyllä pienestä asti löytynyt. Pienestä asti hänellä on ollut ihan uskomaton huumorintaju, ja välillä hän heittää sellaista läppää että isilläkin menee jauhot suuhun. Sarkasmi on oma taiteenlajinsa jonka hän hallitsee jo viisivuotiaana ihan kevyesti. Hän on oikeasti ihan huippu tyyppi, sellainen jonka mä haluaisin mun kaveriksi vaikka en olisikaan hänen äitinsä.

Viisivuotiaat rakastavat salaisuuksia ja omia pieniä juttuja. On ihan parasta jos saa tehdä jotain ihan kahdestaan vain äidin tai vain isin kanssa, ja päiväkirja on tärkeä juttu minne liimataan tärkeitä tarroja, kirjoitetaan omia muistoja ja muita hauskoja juttuja. Meidän viisivuotias voisi käyttää kaiken aikansa kirjoittamiseen ja lukemiseen, ja hänellä onkin jo komea kokoelma tehtäväkirjoja, aapisia, matikkavihkoja ja muita oppimisen välineitä. Toki välillä hän haluaa myös leikkiä legoilla tai poneilla, ja katsoa hauskoja videoita.

Hänellä on oma vahva luonteensa ja tahtonsa, mutta hän on myös herkkä. Viisivuotiaasta voi huomata jo ihan uudenlaisia luonteenpiirteitä ja tapoja osoittaa omaa tahtoaan välillä vahvastikin. Hänelle säännöt ovat todella tärkeitä, ja leikeissä saattaa olla monimutkaisiakin juonikuvioita. Hän puhuu sujuvasti kahta kieltä, ja ruotsia jo muakin sujuvammin, tai ainakin luontevammin.  Välillä, tai aika useinkin tuntuu uskomattomalta että me ollaan voitu luoda tuo fiksu ihminen joka tuossa puuhailee omiaan ja osaa jo niin paljon kaikkea. Missä välissä siitä iloisena kikattelevasta ja joka paikkaan sosetta levittävästä pallerovauvasta kasvoi tuo pitkänhuiskea mahtityyppi joka syö haarukalla ja veitsellä?

Esikoisemme rakastaa akrobatiaa ja on sirkuskoulun innokas oppilas. Hän tekee hurjia temppuja jotka saavat äidille hien pintaan ja isille hymyn kasvoille. Missä vaiheessa meidän pienestä hiekkaakin inhonneesta hienohelmasta tuli tuollainen hurjapää? Lasten kasvua on mieletöntä seurata, ja parasta on huomata se miten lapsi itse muovaa itsestään juuri sellaisen tyypin kuin hänen kuuluukin olla. Usein saa huomata että oma lapsi kasvoikin jossain asiassa ihan toisenlaiseksi kuin alunperin itse ajatteli, ja se on just vaan hyvä. Koskaan ei voi tietää etukäteen, voi vaan seurata ja ihastella, ja tehdä kasvattajana parhaansa tukeakseen lasta kaikissa mahdollisissa elämänvaiheissa ja tilanteissa.

Me ollaan kyllä niin ylpeitä vanhempia, ylpeitä meidän molemmista maailman ihanimmista ja rakkaimmista tytöistä. Paljon paljon onnea rakas Tiara viisi vuotta, olet meidän maailman rakkain esikoinen <3

 

Yhteistyössä Sannan Ruokakassi. Me saatiin testata kaksi viikkoa Sannan Ruokakassi -nimistä palvelua, jossa siis toimitetaan joka viikko viiden päivän ruokien ainekset ja reseptit kotiovelle. Mä olen oikeastaan jo monta vuotta halunnut testata tällaista palvelua, mutta kynnys on ollut jotenkin suuri, sillä viikon ruuat ovat kuitenkin suhteellisen iso rahamäärä, tai näin olen kuvitellut meidän omien ruokamenojen perusteella. Sannan Ruokakassi opetti mulle toisin.

Viiden päivän Perhekassi maksaa 74 euroa, ja se sisältää siis yhteensä siis ainekset neljään ruokaan joista yhdestä riittää kahdelle päivälle syötävää. Meidän perhe ei yleensä syö tuolla rahalla viittä päivää, vaikka tekisin kauppalistankin. Sannan Ruokakassin saa taas tuohon hintaan aivan täyteen mielettömän hyvää, terveellistä ja laadukasta syötävää. Parasta meistä oli uusien reseptien ja ainesten kokeilu joka päivä, oli mahtavaa saada ihan uusia ruokia omien vanhojen suosikkien rinnalle.

Kasseja on saatavilla useampaa erilaista, viiden päivän perhekassi, viiden päivän perhekassi gluteeniton, sekä kolmen päivän perhekassi, pikakassi ja hedelmäkassi. Kaikkien kassien tarkemmat kuvaukset näkee Sannan Ruokakassin sivuilta. Mä tykkäsin siitä että jokaiselle aterialle oli tuoreita, usein suoraan tuottajalta ostettuja ruoka-aineita ja vihanneksia. Päästiin tutustumaan myös itsellemme ihan uusiin ruoka-aineisiin, kuten esimerkiksi kuhaan, pankojauhoihin ja kalkkunaan.

Me rakastetaan laittaa ruokaa yhdessä, ja fiilis oli kuin jouluna kun purettiin ruokakassia ja selattiin aina maanantai-iltana tulevan viikon reseptejä. Oli myös ihanaa vapautua siitä jokaviikkoisen ruokalistan keksimisestä, ja ulkoistaa palvelu Sannalle joka taikoi meidän puolesta monipuoliset ja terveelliset reseptit. Sannan Ruokakassit tosiaan toimitetaan aina maanantaisin suoraan kotiin, ja kassi pitää tilata viikkoa etukäteen Sannan Ruokakassin nettisivuilta. Toimitusajan saa aina tekstarilla etukäteen, ja heillä on myös asiakaspalvelu joka palvelee arkipäivisin ja maanantai-iltaisin. Ruokakasseja toimitetaan tällä hetkellä Pääkaupunkiseudulle ja lähialueille (esim. Tuusula ja Nurmijärvi), mutta palvelu on laajentumassa Tampereelle ja Turkuun myöhemmin. Nettisivuilta voi tarkistaa toimitetaanko kassia omalle postinumeroalueelle.

Ruokakassin mukana tulee reseptivihko, sekä lista kassin tuotteista ja perustuotteista joita kannattaa olla myös kotona. Niihin kuuluu mm. maitoa, munia, mausteita ja jauhoja, ihan perus tarvikkeita joita melkeinpä kaikista kodeista aina löytyy kaapin perukoilta. Kaikki reseptit ovat arkeen sopivia, ja sellaisia että ne jaksaa tehdä vielä työpäivän jälkeenkin. Parasta on tietenkin kahden päivän resepti, kun siitä saa vielä ruokaa seuraavallekin illalle. Ja usein annoksista jäi myös seuraavan päivän lounas, kun meidän kaksi neitiä ovat vielä sen verran pieniruokaisia että neljälle hengelle mitoitettu ateria riittää vielä lounasruokiinkin.

Me kokeiltiin kaikkia reseptejä joita kahden viikon kokeilujaksolla oli, ja kuvasinkin niistä suurimman osan. Suurimmaksi lemppariksi nousi ehdottomasti crispy mac’n’cheese bresaolalla (jotka paistoin itselleni uunissa, kun en raskauden takana voinut ilmakuivattua nautaa syödä), sekä tomaattikeitto joka oli aivan älyttömän täyteläistä ja herkullista. Lapset rakastuivat erityisesti pankojauhoilla paneroituihin kuhafileisiin, joita oli yllättävän helppoa ja hauskaa valmistaa. Allaolevat ruuat on kaikki meidän valmistamia Sannan resepteillä, Sannan ruokakassin raaka-aineista.

Kahden viikon kokeilujakson jälkeen tekisi mieli alkaa ihan säännöllisestikin käyttämään tätä palvelua, niin paljon helpompaa on ollut ruuan laitto ja kauppareissujen määräkin on vähentynyt roimasti. Lapsiperheessä puuhaa riittää muutenkin aika paljon, ja uskon että etenkin raskauden edetessä pidemmälle tulee tästä palvelusta entistäkin tärkeämpi meidän arjessa, kun oma jaksaminen vähenee.

ALEKOODI: Mun lukijoille on nyt tarjolla vielä alekoodi tuosta entuudestaankin edullisesta ruokakassin hinnasta. Koodilla SANDWICH2016 saatte 8 euroa alennusta. Jos käytätte siis alekoodin vaikka 74€ perhekassiin, viidelle aterialle jää hintaa vaivaiset 66 euroa. Klikkaamalla postauksen linkkejä tai vaikka TÄSTÄ saatte alennuskoodin automaattisesti käyttöönne, eikä sitä tarvitse enää erikseen itse täytellä tilauslomakkeeseen.

Yhteistyössä: Sannan Ruokakassi

Mulle tuli kyllä nälkä kun selasin tätä omaa postausta, ei saisi ikinä kirjoittaa ruokapostauksia muuten kuin supertäydellä mahalla, haha!

Aurinkoista tiistaita kaikille <3

Tänään mä täytän 25 vuotta. 25 vuotta, neljännesvuosisata. Se on aika paljon, mutta kuitenkin aika vähän. 25-vuotiaana mä elän mun näköistä elämää, mä olen yrittäjä, kahden lapsen äiti, odotan kolmatta. Naimisissa kolmatta vuotta, miehen kanssa jonka kanssa kihlauduin tasan viisi vuotta sitten omana syntymäpäivänäni. Mä olen onnellinen.

Toisaalta 25 on vain numero paperilla, eihän se tarkoita mitään. Ihan samanlainen mä olen tänään kuin eilenkin, ja aika samanlainen kuin vaikka kolme vuotta sitten. Olen epävarma samoista asioista, ja ylpeä samoista asioista kuin silloin. Olen oma itseni, ja olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen. Sitä aina asettaa itselleen tavoitteita, ja ajattelee että elämä on jonkin tietynlaista aina tietyssä iässä. Toiset tavoitteet onnistuvat ja toiset eivät. Viime aikoina olen oppinut ajattelemaan että ne missä en koskaan onnistunutkaan, olivat asioita joita en edes tarvinnut elämääni. Ja saanut matkan varrella elämääni niin monta asiaa joista en koskaan edes haaveillutkaan, mutta jotka sitten osoittautuivat juuri sellaisiksi mitä sillä hetkellä tarvitsin.

En esimerkiksi koskaan haaveillut olevani yrittäjä, mutta blogin kautta olen ajautunut yrittäjäksi. Haaveilin tasaisesta työelämästä, en ehkä perinteisestä 8-4 duunista, mutta kuitenkin olevani vakituisessa työssä oleva palkansaaja. Mun lähisuvussa tai perhetutuissa ei ole hirveästi yrittäjiä, ja jotenkin itsekin olin aina asennoitunut olemaan palkansaaja, tunnollinen työntekijä jollekin enkä oman itseni herra. Kukaan ei koskaan kannustanut tai painostanut siihen, mutta ajattelin vaan että se olisi mun juttu. Newsflash! Ei ollut, tai ainakaan se ei ollut ainoa oikea vaihtoehto.

Takki Sheinside* / Mekko New Yorker / Sukkahousut H&M / Kengät Primark / *saatu blogin kautta.

Nyt yrittäjänä huomaan olevani vapaampi kuin koskaan. Se sopii mulle, se on ihan mun juttu. Eikä se olekaan yhtään niin pelottavaa tai turvatonta kuin ajattelin, päinvastoin. On ihan mahtava ajatus että kaikki on mun omissa käsissä.  Olen itse oman itseni suurin sparraaja, ja piiskaan itseäni eteenpäin, kehittymään ja tekemään ja kasvamaan. Yrittäminen tuntuu oikeastaan turvallisemmalta kuin mikään muu, koska kuten sanoin, kaikki on omissa käsissä, kaikki on kiinni siitä mitä minä olen valmis tekemään yritykseni ja itseni eteen. Parasta.

Kun äitiyttäkin on takana jo sen viisi vuotta, olen myös löytänyt oman tapani olla sellainen äiti kuin haluan. Toisaalta mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä useammin joudun välillä miettimään, millainen äiti haluan olla. Miten haluan reagoida, mitä en missään nimessä halua tehdä, millaisia arvoja haluan opettaa. Joka päivä mä näen lapsissani jotain niin kaunista että en voi kuin olla ylpeä siitä että minä ja Otto ollaan nuo tyypit luotu ja meidän huomassa he ovat kasvaneet omiksi persoonikseen. Silti välillä jännittää että osaanko tehdä kaiken oikein, osaanko kasvattaa lapsistani kelpo kansalaisia. Täytyy vaan yrittää parhaansa. Rakkaudella pääsee pitkälle.

Onneksi saan kulkea tätä matkaa yhdessä Oton kanssa, sillä silloin kun me ollaan yhdessä, olen tuhat kertaa vahvempi.

25-vuotiaana päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus. Kiitollisuus kaikesta mitä on saanut, ja kiitollisuus kaikesta siitä mitä on vielä edessä. Me eletään jännittävää aikaa, kun jälleen kerran vietän syntymäpäivääni raskaana. Tämä on viiden vuoden sisään kolmas syntymäpäiväni jolloin olen raskaana. Ja se ei kuulkaa haittaa ollenkaan, se tuntuu suurimmalta siunaukselta mitä voi olla. Mun mahassa kasvaa meidän perheen puuttuva palanen, tyyppi, jota me kaikki odotetaan aivan malttamattomina. Ensi vuonna kun kirjoitan postausta syntymäpäivänäni, meidän vauva on jo yli puolivuotias. Ehkä hän köllii mun kainalossa, tai tuhisee omassa sängyssään, kun mä kirjoitan miltä tuntuu täyttää 26. Siihen asti mä nautin kuitenkin tästä 25-vuotiaana olemisesta ja tästä jännittävästä elämänvaiheesta jota me tällä hetkellä eletään, ja toivon vain että kaikki menee hyvin.

Kiitos kaikille jotka tekevät mun elämästä näin ihanaa, mukaan lukien kaikille teille ihanille lukijoille <3 Mahtavaa sunnuntaipäivää, me aletaan nyt valmistautumaan esikoisen synttäribileisiin ja vieraiden tuloon!

 

Yhteistyössä Sabora Pharma. Raskaudessa eletään nyt 19. viikkoa, ja pahoinvointi alkaa olla suurimmaksi osaksi helpottanut muutamia tilanteita lukuunottamatta. Mulla pahoinvointiin on auttanut erityisesti kaksi juttua: syöminen, sekä Sabora Pharman Sea Band pahoinvointiranneke josta kerron teille nyt lisää. Pahoinvointiranneke on täysin lääkkeetön vaihtoehto pahoinvoinnin lievittämiseen, jonka teho perustuu siis akupainantaan. Sea Band -rannekkeet laitetaan molempiin käsiin ja ne painavat tiettyä akupistettä, joka sitten helpottaa pahoinvointia. Ensin olin vähän skeptinen että voiko tämä toimia edes, mutta toisaalta halusin helpottaa pahoinvointia nimenomaan ilman lääkkeitä, raskausaikana kun lääkkeiden syöminen on entistäkin tarkempaa ja niitä haluaa välttää viimeiseen asti.

Mulla pahoinvointia on aiheuttaneet erityisesti kolme asiaa: nälkä, hajut ja päänsärky. Alkuraskaudessa nälkä iski aivan yllättäen ja todella usein, ja jos ei ruokaa saanut sillä siunaaman sekunnilla kun nälkä tuli, alkoi armoton pahoinvointi. Mä en oksentanut raskauden takia kertaakaan, mutta kuvotuksen tunne oli todella voimakas tässä raskaudessa, pahempi kuin koskaan aiemmin. Hajut liittyivät myös voimakkaasti pahoinvointiin, näistä pahimpana mm. meidän auto, joka haisi siis uudelta käyttämättömältä autolta ja ihan todella kovasti. Oli niin ristiriitaista kun samaan aikaan huokaisi ihastuksesta istuessaan uuteen tilavaan ja mukavaan autoon, mutta sitten alkoi samantien etomaan kun se vaan haisi niin järkyttävälle! Päänsärkyä mulla oli myös usein, ja aina kun pää oli kipeä tarpeeksi pitkään, tuli särystä myös huono olo, ja tulee vieläkin vaikka puoliväli jo parin viikon päässä häämöttääkin.

Raskauspahoinvoinnissa ja päänsäryssä pahinta on niiden jatkuvuus ja se miten ne vaikuttavat arkeen. Varsinkin jos elämässä on raskauden lisäksi muutakin kuten työt, koulu, lapset tai lemmikit, olisi todella tärkeää säilyttää toimintakyky ja kyetä elämään normaalia elämää ja huolehtimaan oma osansa arjessa. Ainakin mulla se jos en kykene toimimaan, aiheuttaa stressiä, ja sitten se taas omalta osaltaan aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Siksi olen ollut tosi iloinen siitä, että olen voinut turvautua Sea Band -pahoinvointirannekkeiden apuun tarvittaessa. Rannekkeita voi pitää joko jatkuvasti, ns. ennaltaehkäisevästi, tai sitten ne voi laittaa käteen tarvittaessa. Mä sain ne käyttöön vasta sitten kun se pahin nonstop pahoinvointi alkoi jo hellittää, mutta olen käyttänyt näitä aina päänsärkykohtauksen iskiessä sekä autossa. Ja voin sanoa että viime viikkoina molemmat ovat olleet huomattavasti siedettävämpiä, kuin ilman rannekkeita.

Sea Band-ranneke on pehmeää joustavaa materiaalia, ja siinä on kova pallura joka painaa akupistettä. Ranneke oli helppo asettaa paikallaan kuvallisen ohjeen avulla kumpaankin käteen, ja sen tehon alkoi huomata hyvin nopeasti, ehkä n. vartissa pahoinvointi helpottaa jo huomattavasti mulla. Ranneketta voi hyvin käyttää muuhunkin kuin raskauspahoinvointiin, aina kun haluaa lievittää pahoinvointia lääkkeettömästi, tai ei voi käyttää pahoinvointilääkkeitä mutta tarvitsee silti pahoinvointiin apua. Sea Bandia voi käyttää esimerkiksi leikkauksen jälkeiseen pahoinvointiin tai matkapahoinvointiin, ja myös lapsille on omat pienikokoisemmat rannekkeet.

Sea bandilla on hintaa vain n. 20 euroa ja sitä saa laajasti apteekeista. 20 euroa on aika pieni investointi tuotteeseen, jolla on pitkä käyttöikä. Muutaman kuukauden käytössä en ole huomannut että rannekkeet olisivat yhtään kuluneet tai löystyneet, päinvastoin. Kaikilla akupainantaan perustuvat, ns. reflexologia-tuotteet eivät toimi, mutta selkeällä enemmistöllä ihmisistä kuitenkin. Olen onnekas että kuulun tähän enemmistöön, ja olen turvautunut akupainantaan muulloinkin, esimerkiksi edellisen raskauden loppupuolella kun 12 viikkoa jatkuneet supistukset alkoivat kyllästyttää ja yritin käynnistää synnytystä kaikin mahdollisin keinoin. Ja kyllähän se sitten käynnistyikin ja meni sutjakasti.

Raskauspahoinvointi on todella kuluttavaa ja rankkaa, ja se saattaa pilata raskauden ilon pitkäksi aikaa. Siksi kannattaa kokeilla kaikkia mahdollisia apukeinoja, joista tämä on tietenkin turvallisin mahdollinen koska on täysin lääkkeetön. Jokaisen naisen pitäisi saada nauttia omasta raskaudestaan niin vähillä oireilla kuin mahdollista.

Yhteistyössä Sabora Pharma:

Oletteko kokeilleet akupainantaa tai sen vaikutukseen perustuvia tuotteita?