Olen mukana Libressen Surprise -kampanjassa, jonka tarkoituksena oli inspiroida meitä yllättämään läheisiä arjen keskellä pienillä kivoilla jutuilla. Kun aloin miettimään kenet yllättäisin, heti ekana mulle tuli mieleen Netta, Tiaran kummitäti ja yksi mun vanhimmista kavereista. Ei siis mua vanhempi, vaan ystävyyssuhde on yksi pisimmistä joita mulla on. Me ollaan asuttu jo yli kuusi vuotta satojen kilometrien päässä toisistamme, mutta ystävyys ei ole hävinnyt minnekään, ja edelleenkin, satojen kilometrien välimatkasta huolimatta Netta on yksi mun läheisimmistä ystävistä ja yksi eniten arjessa läsnä olevista ihmisistä, kiitos puhelimen ja whatsappin.

Me puhutaan useampana päivänä viikossa puhelimessa, yleensä aamuisin kun mä kävelen päiväkodilta kotiin tekemään töitä, ja Netta kävelee ehkä töihin tai kouluun. Tätä me ollaan tehty siitä asti kun tutustuttiin lukion ekalla, silloin vaan kummatkin käveltiin ulkona koiran kanssa ja puhuttiin puhelimessa. Mä olen iloinen että vaikka välimatkaa on tullut ja nähdään nykyään vain muutaman kuukauden välein, on tämä ihana tapa säilynyt. Ystävät ovat korvaamattoman arvokkaita, ja etenkin ne ystävät joille voi puhua ihan mistä tahansa, milloin tahansa.

Halusin yllättää Netan, kiitoksena ja piristyksenä näin syksyn tullen. Yllätysten ei tarvitse olla isoja, kun jo pienikin kiva juttu riittää tuomaan hymyn kasvoille. Puhelimessa höpöttelyn lisäksi meillä oli ennen tapana lukea yhdessä cosmoa, horoskooppeja ja kaikkea muuta mikä nyt teinityttöjä kiinnosti. Ajattelin että pieni nostalgiapläjäys olisi paikallaan, ja kasasin Netalle postipakettiiin cosmon, lempparisuklaata ja pienen kortin sekä paketillisen Libressejä, joissa on mukana vielä yllärilahja. Eilen Netta soittikin iloisena, ja kiitti paketista. Ja luki mulle horoskoopin.

Pitäisi tehdä näin useamminkin arjessa, yllättää läheisiä pienillä kivoilla jutuilla. Sen tietää itsekin miten kivaa on saada vaikka postikortti tai spontaani kahvikutsu kaverilta. Liian usein arjessa unohtuu, miten helposti voi tehdä toisen iloiseksi. Toisen ilahduttamisesta tulee aina itsellekin hyvä mieli.

Libresse haluaa omalta osaltaan myös tuoda pieniä iloisia yllätyksiä arkeen, ja niinpä jokaisen Libresse-paketin mukana on Libresse Surprise -kampanjan ajan kiva pieni yllärilahja, kuten esimerkiksi pompuloita, kasvonaamio tai pinnejä. Pakkauksissa on myös koodeja, joita keräämällä voi osallistua kampanjasivulla muiden palkintojen arvontaan, jossa on erittäin hyvät voittomahdollisuudet. Musta tämä on ihan huippu idea, koska yleensä silloin kun Libressejä tarvitsee, saattaa mieliala olla matalalla. Pieni yllätyslahja on omiaan piristämään juuri silloin!

Kannattaa tutustua kamppikseen, kokeilla yllättää omakin läheinen arjessa jollain kivalla pienellä jutulla. Siitä tulee oikeasti tosi hyvä mieli! Libresse Surprise –kampanjasivun arvonta sisältää lisää pieniä kivoja palkintoja, sekä lahjakortteja, ja tosiaan niitä on jaossa suuret määrät. Kilpailuun osallistut siis keräämällä Libresse Surprise -paketista koodin ja lisäämällä sen kampanjasivun arvontaan.

Yhteistyössä:

Mitä ylläreitä te keksisitte ystäville tai muille läheisille?

Meidän tulevaisuus kolmen mukulan kanssa on tuntunut mietityttävän monia, miten käy töiden, mahdollisten opintojen, päivähoidon ja muiden asioiden ja aiotaanko me jäädä tähän kämppään vai etsiä isompi. Ajattelin valottaa meidän ajatuksia jonkin verran, vaikka moni asia on näin alussa vielä myös epäselvää eikä olla päätetty mitään absoluuttisia ratkaisuja vielä. Selvää on ainoastaan se että me odotetaan ensi vuotta ihan äärettömän innoissamme koko perhe ja siitä tulee varmasti mahtava.

Mun päätyöni on nykyään tämä blogi, ja päätoimisen bloggaajan on vähän hankalaa pitää täyttä äitiyslomaa, kun ei kukaan muukaan tätä blogia voi kirjoittaa ja elää mun elämää. Äidin on kuitenkin pakko pitää omat neljä kuukauttaan perhevapaista, ja toki mä ne pidänkin ja otan ehkä blogin kanssa vähän rennommalla asenteella, mutta loput vanhempainvapaat meillä pitää näillä näkymin Otto. Silloin me saadaan olla molemmat yhdessä kotona, ja itsehän en mitään hyödy ansiosidonnaisen äitiyspäivärahan mahdollisuudesta kun teen töitä ja tienaan kokoajan, eli saan äitiyspäivärahan muutenkin minimimääräisenä. Näin ollen meille on myös taloudellisesti kannattavaa että Otto pitää vapaita, kun hän saa olla ihan kunnolla vanhempainvapaalla ja saa siitä vieläpä hyvän korvauksen.

Siksi mä kovasti ensi vuotta odotankin, että saadaan olla yhdessä oikein kunnolla. Kukaan ei voi vielä tietää millainen nukkuja meidän vauva tulee olemaan, joten se on sitten ensi vuonna vasta nähtävissä että millaista oma arkeni blogin ja pikkuvauvan kanssa tulee olemaan, raskasta vai helppoa vai jotain siltä väliltä. Onneksi on Otto, jonka kanssa vauva-arkea yhdessä eletään, eikä mun tarvitse yksin organisoida kaikkea vaan ainoastaan oma puoliskoni. Uskon että tällä kertaa meillä on paremmat voimavarat arkeen kuin koskaan aikaisemmin, vaikka ei aiemminkaan valittamista ole ollut.

Vauvan syntyessä Zelda on jo melkein nelivuotias, ja esikoinen viimeistä kevättään päiväkodissa ennen esikoulun alkua. Luultavasti molemmat jatkavat päivähoidossa edelleen, mutta emme ole vielä päättäneet lisätäänkö viikkoon toinenkin vapaapäivä vai ei. En näe ainakaan itse minkäänlaista järkeä siinä että esikoinen otettaisiin pois muutamaksi kuukaudeksi ennen kuin hän aloittaisi samojen kavereiden kanssa eskarin sitten syksyllä. Myös kuopus kulkee mukavasti siinä samalla päiväkotiin missä hänellä on omat tärkeät kaverit ja jutut. Molemmat ovat tykänneet olla hoidossa alusta asti, ja tyttöjen positiivinen kokemus hoidosta vaikuttaa myös.

Meillä lapset eivät koskaan ole olleet vanhempiensa kokopäivätöistä huolimatta päivähoidossa kokonaisia päiviä eivätkä viikkoja, vaan päivät ovat aina max. 5-7h mittaisia ja viikossa on aina ollut vähintään yksi vapaapäivä. Ollaan saatu aikataulut sumplittua Oton kanssa niin että tämä on aina onnistunut, ja ollaan siitä hurjan kiitollisia että tällainen mahdollisuus on ollut. Itse näen helpoimmaksi jatkaa samalla tutulla kuviolla, enkä alkaa metsästämään kiven alta kerhopaikkaa jonne lapset pääsisivät aina vain kahdeksi tai kolmeksi tunniksi kerrallaan.

Suurin tekijä on kuitenkin se että kaupungin kerhoja ei ole tarjolla ruotsinkielisenä, ja kielellisen kehityksen kannalta olisi mun mielestä tosi huono juttu jäädä juuri ennen ruotsinkielistä eskaria ja koulutien alkua pois sieltä missä tukea kieleen eniten tarjotaan kodin lisäksi.  Uskon että päivähoidossa jatkaminen on kaikkein järkevin ratkaisu meille. Varmasti kuitenkin vietetään kevään aikana ja kesällä lasten kanssa pari (tai useampi) pidempää lomaa niin että he ovat kokonaan pois hoidosta, kun siihen on kerran mahdollisuus.

Tuleva kuopus syntyy keskelle vuoden pimeintä ja kylmintä aikaa ja se on tietenkin nostattanut omalta osaltaan kuumetta matkustaa jonnekin vähän lämpimämpään länsimaahan. Ei ihan vastasyntyneen kanssa, mutta jossain vaiheessa vähän myöhemmin keväällä. Ei olla päätetty tämänkään suhteen vielä mitään varmaa, että minne ja kuinka pitkäksi aikaa, mutta aihe pyörii usein keskusteluissa. Haaveissa siintää ehkäpä noin kuukauden reissu tai jopa pidempi, riippuen kovasti siitä millaista arki tulevan tyypin kanssa on, ja parista muusta jutusta. Ja niistä muista jutuista saammekin sopivan aasinsillan uuteen asuntoon, sillä se vaikuttaa matkustukseenkin kaikkein eniten.

Meillä ei siis ole vielä kiikarissa uutta asuntoa, mutta sellainen on etsinnässä. Ollaan annettu itsellemme aikaa ensi kesään asti löytää se unelmien asunto. Ei haluta muuttaa mihinkään mikä ei tunnu tismalleen oikealta, ei haluta muuttaa kauas nykyisestä talosta eikä haluta tyytyä mihinkään nykyistä huonokuntoisempaan. Se rajaa vaihtoehdot aika vähiin, sillä olimme tämän asunnon ensimmäiset asukkaat talon valmistuessa vuonna 2012. Nykyinen alue tuntuu vaan niin omalta, ollaan asuttu täällä siitä asti kun Tiara oli ihan vauva, ja ollaan rakennettu koko elämä tänne. Myös päiväkoti ja koulu ovat tulleet tutuksi tästä läheltä, ja halutaan että lapset saavat jatkaa juuri niissä, tutussa seurassa ja tutussa ympäristössä. Täällä on sopivasti rauhaa mutta pääsee kuitenkin tarpeeksi nopeasti kaupunkiin. Ollaan siis päästy yhteisymmärrykseen siitä, että missä halutaan asua, kun aiemmin kirjoitin että aihe on keskustelun alla mulla ja Otolla. Tämä alue on sopiva kompromissi keskustan ja Espoon lintukodon väliltä.

Vauva ei vie mitenkään hirveästi tilaa oletetulla puolen metrin pituudellaan, ja hän mahtuu hyvin tähän nykyiseen kotiin, mutta tavoitteena on että kun esikoinen aloittaa eskarin ensi syksynä, on hänellä ihan ikioma huone niin halutessaan. Tavallaan jo kutkuttaa ajatus edessä siintävästä muutosta, mutta toisaalta on hirveän haikeaa luopua myös tästä rakkaasta asunnosta, jossa me ollaan luotu niin paljon muistoja ja menty niin paljon eteenpäin. Ei me tähän kuitenkaan ikuisesti mahduta, joten pakko tästä on joskus luopua!

Paljon jännittäviä muutoksia edessä ensi vuonna, onneksi nyt saa vielä vähän aikaa kuitenkin myös nauttia tästä vanhasta ja tutusta ja tasaisesta arjesta ja valmistautua rauhassa kaikkeen.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille! <3

On uuden raskausviikkopostauksen aika, kun näitä olen täsmällisesti aina tiistaisin julkaissut. Nyt on vuorossa raskausviikko 16! Tällä viikolla mukana meiningissä myös rakas aviomieheni Otto, joka ystävällisesti suostui haastateltavaksi ja heittämään tyhmää läppää kuten aina. Täytyy tässä jo ennen videota sanoa että olen kyllä maailman kiitollisin siitä että mulla on Otto, vaikka tuskin se kenellekään on epäselvää muutenkaan. Mun arki tuon miehen kanssa on niin täynnä rakkautta, että en koskaan kuvitellut sellaisen olevan mahdollistakaan. Vuodesta, viikosta ja päivästä toiseen, eikä se rakkaus koskaan vähene vaan kasvaa vaan.

Raskausviikko 16 oli ja meni, ja hormonipäänsärkyä siihen kuului taas enemmän kuin pitkään aikaan. Se ainoa sallittu särkylääke eli Panadol ei mulla auta mitään, joten kolme päivää meni kärvistellessä, ja se saattoi vähän näkyä blogin aktiivisuudessakin. Päänsärkyisenä on hyvin hankalaa jaksaa tehdä yhtään mitään, kun kaikkein pahinta mulle on valo, tuli se sitten ikkunasta, lampusta tai tietokoneen näytöltä. Toivotaan, että tämä viikko sujuisi sitten taas paremmin.

Neuvolalääkärissä kaikki oli aivan kunnossa. Musta kuitenkin tuntuu, että en osannut itselleni laittaa sitä verenpainemittaria ihan oikein. Sain ihan erilaisen tuloksen mitä edellisviikolla neuvolan hoitajan vastaanotolla. Yläpaineeksi sain siis vain 99, mikä on alhaisempi kuin mitä multa on koskaan mitattu. Luulen että en saanut sitä tarpeeksi tiukalle itse. Mutta muuten kaikki oli hyvin, painoa ei ollut tullut mulle kuin pari sataa grammaa viikossa ja vauva on kasvanut hyvin.

Kuten videolla me kerrottiinkin, tyyppi on alkanut tunkemaan itseään ylöspäin mahasta, usein kun makoilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Mun maha menee ihan vinoon. Vauvan selkä ja pylly nousevat ihan selvästi ylös, se on jotenkin melkein pelottavaa miten selkeästi se tuntuu tuosta ihon läpi ja näkyykin. Niin pinnassa hän aina silloin on. Siinä sitä tajuaa, miten lähellä vauva on, ja miten haavoittuvainen hän on tuolla mahassa.

Vaikka toki kohtu suojaa jonkin verran, niin silti. On sitä pientä selkää silti ihana paijata. Ajatella, että minä suojelen tuota pientä murua siellä masussa, ja masun ulkopuolella, ihan kaikelta parhaani mukaan. Ainakin mun mielestä kaikki sellaiset vauvasivustojen läpileikkauskuvat äitien mahoista on välillä tosi harhaanjohtavia, kun niissä näyttää että ihon ja vauvan välissä olisi vaikka kuinka paljon kaikkea muuta, vaikka ei välttämättä ole.

Maha näyttää joka viikko ihan eri muotoiselta, tällä viikolla tämmöinen pötsi 16+0! Nyt mulla on menossa jo rv 16+5 ja maha näyttää taas ihan eriltä kuin tuossa kuvassa. Hassu maha!

Tänään on viimeinkin mun kauan odottamani lukijailta, ja olen aivan täpinöissäni täällä! Myös Otto ja tytöt tulevat mukaan iltaan, kaikki ketkä ovat ilmoittautuneet niiin nähdään siellä jee! Mä varmasti kuvaan illasta myös ainakin kuva- ja mahdollisesti myös videomateriaalia tänne.

Jos raskauspäiväkirjasta on mennyt joku video ohi, niin aiemmat osat rv 14 ja rv 15 meidän lasten kanssa löytyvät mun omalta youtube-kanavalta! Laittakaa kanava tilaukseen niin ette enää missaa videoita. Mahtia tiistaita kaikille!

Syksy on jo vähän täällä, vaikka tänään kauniissa aamuauringossa lapset olivatkin innoissaan takaisin tulleesta kesästä. Sukat ovat hiipineet takaisin jalkaan, baltsut vaihtuneet lenkkareihin ja nilkkureihin sadepäivinä, ja harrastukset ovat toisen mukulamme osalta jo alkaneet. Toinen odottelee vielä viikon ennen kuin hänen uusi sirkuskouluharrastuksensa alkaa ja siihen asti kannustaa aina pikkusiskoaan ennen jokaviikkoista balettituntia.

Kuopus valitsi baletin, hän ihasteli ja tarkkaili silmä kovana joka kerta tanssinäytöksissä ainoastaan perinteisiä samanlaisiin mekkoihin pukeutuneita ballerinoja, eikä kiinnittänyt mitään huomiota discoon, hiphopiin tai streetiin. Hänestäkin tulee kuulemma isona ballerina. Tyylistään hän ei tosin tingi balettitunneillakaan, vaan valitsi dramaattisen mustan balettipuvun itselleen klassisen vaaleanpunaisen sijaan, glitterillä höystettynä tietenkin. Hän harjoittelee liikkeitä kotonakin, eikä hymystä ole tuntien jälkeen tulla loppua. Hän suorastaan rakastaa klassista musiikkia, ja haluaa että laitan sitä spotifysta soimaan aina kun hän harjoittelee.

Esikoiselle ehdotin minä sirkuskoulua, hän kun on ollut kiinnostunut akrobatiasta jo pidemmän aikaa. Ensi viikolla alkavat tunnit pitävät sisällään akrobatian ja ilma-akrobatian alkeita, ja hän on aivan uskomattoman innoissaan tuntikuvauksesta ja omasta akrobatiapuvustaan. Toivottavasti hän tykkää sitten itse tunnistakin, ainakin näin mä voisin kuvitella kun siellä harjoitellaan kaikkia niitä asioita joita hän muuten harrastelee puistossa ja kotona ja päiväkodissa ihan yksin.

Mä olen iloinen että molemmat ovat löytäneet omia kiinnostuksenkohteita ja haluavat kokeilla uusia asioita. Pienenä on hyvin aikaa etsiä itseään ja kokeilla erilaisista harrastuksista, että mikä tuntuisi kaikkein omimmalta. Jos sitten haluaa alkaa jotain harrastaa tavoitteellisesti, on pohja kunnossa. Mun mielestä tärkeintä kuitenkin on että on joku ihan oma juttu josta tykkää ja josta voi olla ylpeä ja iloinen. Ei sillä väliä aikooko tosissaan harrastaa vai ei.

Kun tätä omaa vain yhden työn arkea on takana kuukausi, täytyy sanoa etten ole vuosiin ollut näin rentoutunut. Mäkin olen löytänyt uuden harrastuksen: olen aivan koukussa Master Chefiin jota en aiemmin ole katsonut. Se sopii hyvin iltaharrastukseksi kun on ollut päivän liikkeellä ja yrittää vältellä turhia harjoitussupistuksia. Oton kanssa sitä on hyvä katsoa ja suunnitella seuraavan viikon ruokalistaa. Ei me ihan mitään molekyyligastronomisia nestemäisiä gnoccheja täällä saada aikaiseksi, mutta inspiroidutaan kuitenkin kokeilemaan uudenlaisiakin juttuja kuten risottoa, jota meillä ei ennen ole usein ollut ruuaksi.

Juuri nyt on aika hyvä olla ja onnellinen mieli. Syksyksi on tiedossa paljon kivoja asioita mitä odottaa. Kaikkein eniten tässä odotellaan rakenneultraa tietenkin, joka on vasta kuukauden kuluttua. Mutta nopeasti sekin aika menee. Tästä on hyvä jatkaa iloisella mielellä syyskuuhun ja kohti mun ja esikoisen synttäreitä. Uskomatonta että takana on kohta neljäsosavuosisata elämää, ja äitiyttäkin puoli vuosikymmentä.

Mahtia alkavaa syyskuuta kaikille ja kiitos teille jokaiselle mielettömästä tsempistä ja palautteesta jota annatte <3

Mulla on ilo ilmoittaa että yli viiden vuoden blogin pitämisen jälkeen mä järjestän viimeinkin ensimmäisen oman lukijailtani! Ihan huikeaa päästä viimeinkin järkkäämään ja vielä huikeampaa on päästä tapaamaan teitä, mua jännittää jo nyt tosin aivan hulluna. Tästä on puhuttu ja haaveiltu jo useampi vuosi, ja pientä maistiaista sain jo kolme vuotta sitten kun me osallistuttiin bloggaajaporukalla kilpailuun ja päästiin vierailemaan BB-talossa omien lukijoidemme kanssa. Silloin sain teitä mukaan vain ihan muutaman vaikka kaikki olisin halunnut ottaa, mutta nyt saan kutsua mukaan 15 teistä huipputyypeistä. Silloin me tutustuttiin, juteltiin ja edelleen olen jokaisen teistä kanssa jossain tekemisissä. Tutustuin silloin myös muiden bloggaajien lukijoihin, ja osan kanssa heistäkin ollaan yhä edelleen yhteydessä, mm. Essi on mun luottokampaaja!

Teitä tulee usein tavattua metrossa, kauppakeskuksessa, tapahtumissa tai jossain missä on muuten vaan hirveä härdelli. Silloin ei kerkeä yleensä vaihtaa kuin nopeat kuulumiset ja kiitokset ja kehut, ja se jää aina harmittamaan vaikka tuleekin hyvä mieli siitä että tapaa ylipäätään. Olisi vaan niin kiva jutella enemmänkin, tutustua tuttuihin nimiin ja nimimerkkeihin kommenttien takana, ja nähdä teitä ihan kunnolla. Ja nyt siihen on vihdoin oikeasti mahdollisuus.

Teidän lisäksi mä pääsen tapaamaan teidän mukuloita jos niin itse haluatte, sillä lukijailtaan saa myös ottaa lapset mukaan! Paikalla on myös heille tekemistä bObles-leikkinurkkauksen & tumbling timen merkeissä. Viimeksi mua jäi sekin harmittamaan että monella ei ollut lapsille hoitajaa, ja siksi ei edes hakenut mukaan. Nyt tosiaan lapset saa ottaa mukaan jos itse haluaa, saa tulla yksinkin. Meillä on muutama tunti aikaa seurustella, tutustua, vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia ja nauttia tarjoiluista. Jokaiselle on myös luvassa lahjakassi mukaan ja siellä on vaikka ja mitä kivaa.

Lukijailta järjestetään yhdessä Lasten PR:n kanssa AT-Lastenturvan liikkeessä Vantaalla 6.9. klo 18.30 alkaen ja liike on silloin auki vain meille. Paikalle mahtuu 15 lukijaa, ja jokainen osallistuja saa mukaan goodiebagin joka sisältää 44€ arvoisen bObles-kanan ja muita ylläreitä. Virvoitusjuomat meille tarjoaa Raikastamo. Illan lopuksi osallistujien kesken arvotaan myös design-palkittu ja 145 euron arvoinen bObles-elefantti.

Kuva: AT-Lastenturva

Illan aikana on tarjolla pientä suolaista ja makeaa syötävää ja juotavaa sekä erityistarjouksia. Lapset ovat todellakin tervetulleita mukaan iltaan ja heille on paikalla siis oma bObles-leikkinurkkaus jossa järjestetään bObles tumbling time leikkituokio. Illan aikana on myös luvassa erikoistarjouksia, ja mäkin ajattelin katsella jos meidän maha-asukkaalle löytyisi jotain kivaa sieltä mukaan.

Paikalle AT-Lastenturvan liikkeeseen pääsee helposti esimerkiksi Rautatieasemalta bussilla numero 332 (reilun puolen kilsan kävely päälle) ja tietenkin myös autolla. Liike on tapahtuman ajan auki ainoastaan meille, joten siellä saa ihan rauhassa olla ja jutella. Mitään ei tarvitse ostaa, eikä tarkoituksena ole järjestääkään mitään myyntitapahtumaa tai esittelyitä, vaan ainoastaan tarjota mahdollisuus ostoksiin lukijaillan lomassa, jos niin itse haluaa. AT-Lastenturva on suuri lastentarvikkeiden erikoisliike, jonne on muuten mahdollista varata Personal Shopper-aika jopa aukioloaikojen ulkopuolella. Eli jos sitten joskus haluatte ostaa paikalta vaikka Stokken päheät vaunut tai muuta hauskaa, niin yksilöllistä ja henkilökohtaista palvelua on mahdollista saada ihan itselle sopivaan aikaan.

Liike sijaitsee osoitteessa Martinkyläntie 54, 01720 Vantaa.

Jos haluat mukaan tapahtumaan, laita sähköpostia osoitteeseen iina.hyttinen@indiedays.com jossa ilmoitat yhteystietosi sekä osallistuvien lasten määrän, ja ilmoittaudut sitovasti. Valitsen mukaan 15 ensimmäistä sähköpostia lähettänyttä. Lisätietoa tapahtumasta saat sähköpostitse minulta myös. 

IIK en malta odottaa että pääsen näkemään teitä!

EDIT MA 29.8. KLO 14.28 Tapahtuma on TÄYNNÄ. Jos haluat ilmoittautua siitä huolimatta varasijalle kun näin koulujen ja päiväkotien alettua varmasti jotain flunssia tulee, niin otan vielä varasijalle muutaman!