Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Prisman kanssa.

Syksy on kunnolla käynnissä ja käynnistyneet ovat myös syksyn harrastukset. Meidän isommilla treenikertoja on viikossa jo useampia. Otto käy kiipeilemässä ja mä olen löytänyt uuden innon juoksulenkkeilyyn, kiitos Oton siskon, joka kannusti mut alkuun. Juoksu tuntuu pienen tauon ja reippaiden kävelyiden jälkeen taas niin hyvältä ja virkistävältä. Toinen iso apu juoksussa on muuten myös podcastit, joita kuuntelen.

Osansa mun juoksutauosta aiheutti myös se, että sain pari vuotta sitten useamman kerran migreenin kun kuuntelin musiikkia kuulokkeilla (sekä juostessa että vaikka bussimatkalla). Olin jo ihan luovuttanut ja ajatellut, että en voi enää kuunnella mitään kun lenkkeilen. Ja ilman musiikkia en osannut juosta, vaan kävin sitten kävelyillä ja soitin kavereille tai otin kaverin mukaan. Podcastit eivät kuitenkaan aiheuta tietenkään migreeniä samalla tavalla kuin bassot korvakäytävässä ja nykyään juoksu onkin ihan parasta niiden parissa. Olen niin iloinen siitä, että löysin vanhan lempiharrastukseni uudelleen. Toivottavasti en enää kadota intoa juoksuun.

Me käytiin lasten kanssa valitsemassa meille uusia treenivaatteita Prisman urheiluvaateosastolta, mistä niitä on tullut ennenkin ostettua. Prismassa on mun mielestä hyvä valikoima sporttivaatteita koko perheelle ja musta on kiva, kun niitä voi tarvittaessa käydä ostamassa ihan kauppareissun yhteydessä, eikä tarvitse lähteä erikseen mihinkään pyörimään.

Meidän molemmat isot tytöt ottivat hurjan kasvupyrähdyksen kesällä ja nyt alkusyksystä ja molemmilla oli tarvetta uusille treenitrikoille. Löydettiinkin Prisman lastenosastolta Danskinin ihania viininpunaisia treenitrikoita, joissa on kauniit nyöri-yksityiskohdat. Meidän keskimmäiselle ei ollut niistä kokoa, niin hän päätyi ottamaan ihan tavalliset Housen mustat trikoot. Esikoinen kuitenkin valitsi itselleen Danskinin trikoot. Molemmat ihastuivat myös Puman lyhyisiin huppareihin, jotka toimivat niin treeneissä ja treenien välissä kuin koulu- ja eskarivaatteenakin.

Löysin Prisman naisten urheiluvaateosastolta itselleni samanlaiset Danskinin treenitrikoot kuin meidän esikoinen oli valinnut ja pakkohan ne oli valita, että voidaan samistella! Mä käytän treenitrikoita lenkkeilyhousujen lisäksi paljon ihan vaan kotihousuina kun ne on niin mukavia ja siksi ne kuluvatkin esim. polvista, kun konttaan ja leikin taaperon kanssa lattialla. Oli siis tarvetta trikoille, joissa on ehjät (molemmat) polvet.

Lapset löysivät myös mulle samanlaisen Puman mustan hupparin, jonka olivat itse valinneet. Mä kuitenkin ihastuin itse enemmän Ellessen harmaaseen huppariin, joka tuntui monikäyttöiseltä. Se menee niin lenkkeillessä kuin sitten vaikka farkkujen kanssa tai kotivaatteena. En ollut edes huomannut, että Prismassa myydään Ellesseä mutta niin siellä vaan oli sitäkin, kuten myös esim. Filaa ja jo aiemmin mainittua Pumaa.

Prismassa on muuten kattava ja edullinen valikoima myös urheiluvälineitä ja varusteita. Meillä on sieltä esimerkiksi jumppamatto ja kaksi eripainoista kahvakuulaa, joita välillä käytän kun teen lihaskuntotreeniä kotona. Mä olen treenaajana itse sellainen helpoimman kautta menijä. Toisin sanoen haluan treenata silloin kun mulle sopii, oman kodin rauhassa tai pukemalla kengät vaan jalkaan ja lähtemällä juoksemaan. Nautin kyllä esim. ryhmäliikunnasta, mutta en silti jaksa käydä siellä säännöllisesti. On vaan niin paljon helpompaa, kun voi itse päättää aikatauluista eikä tarvitse lähteä mihinkään. Siksi on kiva, kun kotonakin on varusteita niin saa treenattua vähän monipuolisemmin.

Nyt meillä on taas treenikamppeet hetken kunnossa, ennen kuin seuraavat polvet kuluvat puhki ja lapset kasvavat taas hurjaa vauhtia, mikä voi tapahtua nopeammin kuin uskonkaan. Freeseillä kamppeilla on kiva treenata!

Millaisista treenivaatteista te tykkäätte? Oletteko ostaneet urheiluvaatteita Prismasta?

Vietettiin lasten kanssa tätä sunnuntaita kansallismuseossa. Aamupäivällä meillä ei ollut vielä mitään suunnitelmia, paitsi Otto teki pari tuntia yhtä ryhmätyötä ja mä yritin vuorotellen leikkiä lasten kanssa ja selvittää yläkertaa edelleen hallitsevaa lomareissun jälkeistä pyykkisumaa. Kouluhommien jälkeen Otto tuli yläkertaan ja ehdotti, että lähdettäisiinkö käymään Suomen kansallismuseossa. Mä innostuin heti! Olin itse miettinyt tälle päivälle metsäretkeä, mutta en kyllä koskaan kieltäydy museokäynnistä. Lapsetkin innostuivat siitä ja lounaan jälkeen me lähdettiin kohti keskustaa. Kansallismuseon sisäänpääsy oli alle 18-vuotiailta ilmainen ja aikuisilta maksoi 12 euroa/hlö.

Kuopus nukahti matkalla ja jatkoi unia vielä rattaissa, joten saatiin käydä esihistoriallinen aikakausi ja keskiaika läpi ihan isojen kesken. Oli niin mahtavaa nähdä miten hienosti kansallismuseo oli uudistunut, sillä mun edellisestä käynnistä siellä (jos ei barbie-näyttelyä lasketa) oli vierähtänyt jo varmasti 15 vuotta. Se oli vähintään yhtä vaikuttava nyt kuin silloin lapsena. Oli niin mielenkiintoista lukea ja nähdä kaikkea ja erityisen iloinen olin siitä, miten kiinnostuneita lapset olivat historiasta.

Kierrettiin myös valtakunta-näyttely, joka kertoo suomalaisten vaiheista kirkon ja Ruotsin maallisen vallan hallinnassa sekä Venäjän keisarikunnan osana. Siellä lapset kokeilivat VR-laseja, joilla pääsivät Aleksanteri II rinnalle valtaistuinsaliin ja nähtiin upeat muhkeat laahukset. Käytiin myös ihmettelemässä savupirttiä, joka oli aika täydellinen vastakohta aateliston asuinoloille. Savupirteissä asui suuri osa suomalaisista vielä muutama sata vuotta sitten.

Käytiin läpi kaikki Suomen presidentit ja lapset kävivät ottamassa itsestään ”tulevaisuuden presidentti” -potretit valokuvauskopissa. Oman kuvan sai sitten nähdä seinällä muiden presidenttien vieressä. Ihan mieletön idea!

Lapsia kiinnosti kovasti myös viime vuosisata ja oli itsellekin tosi mielenkiintoista nähdä 1900-luvun historiaa. Äitiyspakkauksessa olleita vaatteita, vanha neuvolakortti, kerrostalon kokoisia Vuokkosten yösiteitä äitiyspakkauksesta ja tietysti videota lama-ajan Suomesta. Siinä taisi pyöriä joku vanha haastattelu, jossa oli haastateltu miestä, jonka tittelinä oli ”mainos-mies”. Käytiin istumassa saunan lauteilla ja katsomassa videota saunovista suomalaisista. Siellä oli kyllä tosi Suomi-meininki.

Käytiin myös ”hevi-käytävässä” kuuntelemassa suomalaista metallimusiikkia. Koko perhe tykkäsi, kuten kuvista näkyy!

Kansallismuseon ylimmässä kerroksessa oli lapsille tarkoitettu Vintti, missä lapset pääsivät kokeilemaan ja koskettamaan kaikkea. Siellä sai nousta ratsaille ison hevosen selkään, leikkiä kauppaa vanhan ajan kaupassa tai jauhaa kahvia kahvimyllyllä. Saipa siellä tehdä mattoa kangaspuilla ja käydä istumassa vähän valtaistuimellakin. Meidän lapsista hauskinta vaikutti kuitenkin olevan äänestäminen. Siellä sai äänestää omasta mielestään Suomen kuuluisinta ihmistä. Museon työntekijä antoi ihan äänestyslipukkeen, lapset kävivät yksitellen äänestyskopissa äänestämässä, sitten lipuke leimattiin ja tiputettiin laatikkoon itse. Ihan niinkuin oikeissakin vaaleissa. Olisipa hauska kuulla kuka on Suomen lasten mielestä Suomen tunnetuin ihminen, toivottavasti äänestyksen tulokset julkaistaan joskus jossain.

Meillä vierähti museossa yli kolme tuntia! Oltiin suunniteltu lähtevämme kävelylle vielä Töölönlahden rantaan museoreissun jälkeen, mutta kun päästiin ulos museosta, meillä kaikilla oli jo kiljuva nälkä ja ajeltiin kotiin laittamaan ruokaa. Oli ihana museo-sunnuntai. Mä rakastan kun saan näyttää lapsille historiaa ja kulttuuria.

Se oli sellainen sunnuntai se. Ensi viikolla tiedossa on paljon kaikkea hauskaa ja viikko huipentuu vihdoin 8-vuotiaan synttärijuhliin (sukulaissynttärit), tällä viikolla juhlittiinkin jo yhteiskaverisynttäreitä isolla porukalla Hoplopissa seitsemän synttärisankarin voimin. Oli aivan ihanan stressitön ja helppo vaihtoehto, näin sai niputettua seitsemät juhlat syyskuulta yhteen iltaan. Paikalle oli kutsuttu koko luokka ja halukkaat saivat tuoda mukanaan yhden lahjan, jotka sitten arvottiin sankareiden kesken tasan. Toivottavasti tämä sama käytäntö toteutuu ensi vuonnakin.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3  

Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bag, jonka sain viime vuonna Otolta synttärilahjaksi täytti viime viikolla jo yksi vuotta. Mä rakastan sitä edelleen vähintään yhtä paljon, kuin vuosi sitten. Se on ollut mulla vuoden jatkuvassa käytössä, ihan joka päivä. Raukkeli ei ole paljoa lepoa nähnyt tämän vuoden aikana. Ei oikeastaan yhtään. Tällä hetkellä on 30käyttöä -haasteen lisäksi meneillään 300käyttöä-haaste, jonka ideana on se, että mitään ei kannata ostaa ellei tiedä, että sille tulee ainakin 300 käyttökertaa. No tälle laukulle on tullut ja kirkkaasti jo ylittynyt. Vuodessa sillä on 365 käyttökertaa, ainakin. 

Se ei ole pelkästään hyvä juttu, sen olen huomannut. Päivittäinen jatkuva käyttö ei ole se optimaalisin, vaan laukun kannalta parasta olisi, jos se saisi levätä aina käyttöjen välissä. Näin se pysyisi vielä paremmassa kunnossa pidemmän aikaa. Mikään laukku ei ole kuitenkaan tuntunut niin hyvältä tuon saamisen jälkeen, että olisin halunnut käyttää, jos vaihtoehtona on ollut tuo laukku. Ja siinähän se on ollut joka päivä saatavilla.

Laukun nahkaan on tullut pientä kulumaa alakulmiin, just niihin, jotka eniten ottavat osumaa kun laukku roikkuu olalla ja sitten kävellessä esim. osuu johonkin. Se on kuitenkin pitänyt muotonsa hyvin, eikä ole alkanut pahasti roikkumaan pohjasta, vaikka mä kannan siellä yleensä aika paljon tavaraa (niin paljon kuin sinne vaan mahtuu). Juuri tästä pohjan pussittamisesta mua varoiteltiin eniten viime vuonna, että se on hyvin todennäköistä, että niin käy. Ja se on ihan totta, että ei tämä enää uudesta menisi pohjan pussittamisen puolesta, kyllähän se on alkanut hieman pussittaa jos vertaa vuosi sitten otettuihin kuviin. Mutta pahempaakin olen nähnyt.

Mun laukku on yleensä aivan täynnä kampetta, niin paljon kuin pieneen laukkuun nyt mahtuu. Mulle suositeltiin välipohjan hankkimista laukkuun ja olin ehdottomasti sen kannalla, että sellaisen hankin. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että se on unohtunut kokonaan. Ei ole käynyt mielessäkään, ennen kuin aloin tekemään tätä postausta ja katsausta siihen, miten laukku on kestänyt käytössä. Pientä pussittamista en ole edes huomannut ennen kuin nyt aloin ihan syynäämään, että miltäs se laukku vuoden jälkeen näyttää ja vertasin vuosi sitten otettuihin unboxing-kuviin. 

Olen ajatellut viedä laukun suutarille huollettavaksi, jotta pienet kulumat alakulmissa saisi paikkailtua ennen kuin ne menevät pahemmaksi. Edelleen laukun yleisilme on musta kuitenkin tosi siisti ja hyvä, eikä se näytä mitenkään erityisen kuluneelta tai käytetyltä. Paremmin se on käyttöä kestänyt kuin mikään muu laukku tähän mennessä, joten pisteet siitä todellakin. Mä haluan, että tämä laukku säilyy käyttökelpoisena vielä meidän lapsille asti (jos he sitä ikinä haluavat käyttää), joten haluan pitää siitä hyvää huolta ja hoitaa sen pintaa säännöllisesti, niin se pysyy kauniina pidempään. Ehkä samalla kun käytän laukun suutarilla, voisi sinne laittaa sopivan välipohjan sisään, jos vaan muistan.

Olen miettinyt jo hetken aikaa, että mun kannattaisi mahdollisesti investoida toiseen yhtä mieluisaan laukkuun, jotta voisin vaihdella näiden kahden laukun välillä ja molemmat saisivat siten levähtää käyttöjen välissä. En kuitenkaan ole keksinyt vielä minkä toisen laukun voisin haluta (koska tykkään vaan niin paljon juuri tästä, joka mulla on jo), joten laukku-hankinta saa rauhassa odotella. Sitten kun olen ihan satavarma ja vilkuillut jotain laukkua yhtä monta kertaa kuin tätä GG Marmontia aikanaan, niin voin sijoittaa siihen. Nyt on ehkä helpompaa tehdä se päätös, kun on jo vahva kokemus yhdestä laukusta. Tiedän jo etukäteen, että ison rahasumman laittaminen laukkuun ei harmita mua jälkikäteen vaan päin vastoin. Toki täytyy perehtyä tarkasti siihen, millaisia kokemuksia muut ovat saaneet ks. laukkumallista, mulla kun on kokemusta vain tästä yhdestä.

Onneksi netistä löytää niin helposti nykyään muiden kokemuksia kaikesta ja voi selvitellä ja tehdä kunnolla taustatyötä ennen isompia hankintoja. En mä nykyään osta varmaan mitään 15€ kalliimpaa ilman, että googlaan siitä kokemuksia etukäteen. Oli kyseessä sitten meikki, vaate, matkakohde tai laukku, tulee paljon varmempi olo siitä hankinnasta, kun ensin lukee mitä muut ovat olleet siitä mieltä. Yleensä yritän lukea kokemuksia vielä useammasta eri lähteestä, jotta varmasti saisin todenmukaisen kuvan.

Voin ehdottomasti todeta näin vuoden jälkeen, että olen tyytyväinen tähän laukkuun. Olen oikeastaan yllättänyt itsenikin sillä, miten kovasti olen laukkua käyttänyt. Se on ollut juuri niin ihana kuin toivoinkin ja kestänyt paremmin kuin osasin toivoa. Toivottavasti seuraavakin vuosi sujuu yhtä hyvin! Olen myös todennut, että juuri tämä koko on mulle se käyttökelpoisin. Tänne mahtuu kaikki mun mukaan otettavat tavarat ja tämä on juuri sopiva koko mun tarpeisiin. Laukun lisäksi mulla on usein mukana kangaskassi, jossa on sitten lisää tarpeellisia kamppeita. Kangaskassin voi jättää tapahtumissa narikkaan ja näin säästää olkapäitä, kun ei tarvitse koko ajan kanniskella isoa kassia. Pikkulaukun ja kangaskassin yhdistelmä on mulle kaikkein käyttökelpoisin.

Nyt haluaisinkin kysyä teiltä suosituksia Helsingin parhaasta suutarista, jonne kannattaisi viedä laukku huollettavaksi! Lisäksi olisi mahtavaa kuulla suosituksia saman koko- ja hintaluokan laukuista kuin tämä. Mikä voisi olla mun seuraava laukkuhankinta? Mikä laukku teillä on kestänyt jatkuvaa käyttöä hyvänä?

Aiemmilla reissuilla olemme aina yöpyneet hotellissa, oli kyseessä sitten kaupunki- tai rantakohde. Tällä kertaa meidän isolle porukalle oli kuitenkin helpompaa ottaa Air Bnbn kautta talo, jonne mahduttiin kaikki. Postauksessa kerron meidän kokemuksia majoituksesta Air BnB kautta.

Jos minä olisin hoitanut yksin varausjärjestelyt, olisin varmasti päätynyt hotelliin, koska Air Bnb tuntui ajatuksena liian pelottavalta. Mitä matkoihin tulee, mä olen aina ollut sellainen tuttujen ja turvallisten pakettimatkojen ystävä.

Ulkomaille lähteminen on mulle jo itsessään niin jännittävää, että olen aina halunnut pitää järjestelyt mahdollisimman yksinkertaisena ja turvallisena. Toisinsanoen helpoimmalla olen kokenut pääseväni, kun otan tietyn matkapaketin ja ostan kaikki palvelut lentokenttäkuljetuksia myöten samasta paikasta. Mitä tämän viikon Thomas Cookin konkurssiuutiseen tulee, niin eipä ne pakettimatkatkaan aina ole niin turvallisia. Oikeastaan taloudellisesti turvallisinta on varmaan ostaa kaikki erikseen ja eri paikoista, koska on hyvin epätodennäköistä, että kaikki firmat menisivät yhtäaikaa konkurssiin.

Ja mitä olenkaan menettänyt turvallisuushakuisuudessani! Tämä ensimmäinen kerta kun vuokrattiin kokonainen talo, osoittautui kaikkein mukavimmaksi reissuksi myös järjestelyiden osalta. Mitään ongelmia ei tullut ja majoitus oli mukavin mahdollinen. Talo oli vielä tuhat kertaa ihanampi ja suurempi kuin kuvissa ja saatiin yllättyä tosi positiivisesti. Meillä oli iso talo Mallorcan Can Picafortista, jossa oli neljä makuuhuonetta (ja kylppäriä) ja yhteensä 11 sänkyä, sekä mahdollisuus myös vauvansänkyyn jota me ei hyödynnetty. Se sopi siis loistavasti isolle porukalle.

Talossa oli paljon oleskelutilaa ja pihalla iso katettu terassi ja grilli, sekä ikioma uima-allas joka oli luksusta. Ja tietty omat aurinkotuolit. Oli ihan parasta kun ei tarvinnut aamuisin koittaa etsiä vapaata aurinkotuolia pyyhkeillä varattujen joukosta, vaan ne vaan olivat siinä: vapaana, suoraan altaan vierellä. Ihana oma rauha. Alakerran makuuhuoneista pääsi kaikista suoraan altaalle ja pihalla oli myös hauska pieni leikkimökki, sekä uimaleluja. Meillä oli kyllä omiakin uimaleluja mukana, mutta oli ihanaa, että niitä löytyi myös valmiina.

Talossa oli myös paljon kirjoja ja iso leluarkku lapsille, telkkari ja ilmainen wi-fi, joka tosin oli aika huono. Se latasi sivut suht nopeasti, mutta esimerkiksi kuvien lataaminen google drivelle oli aivan tolkuttoman hidasta, siis yhdessä normikokoisessa kuvassa kesti 3-5 minuuttia. Onneksi mulla on tosi hyvä datapaketti mun liittymässä myös EU:n muissa maissa, joten kun totesin wi-fin olevan huono, käytin pelkästään mobiilinettiä. Eikä tullut katto vastaan vaan hyvin jäi vielä dataa. Mutta tämä hidas wi-fi koskee todella monia etelän lomakohteita, niin hotelleja kuin muutenkin. Me ollaan Suomessa totuttu aika hyvälle netin suhteen, eikä sitä yleensä muista ennen kuin kokeilee toisen maan nettiä.

Talon ainoa ”miinus” oli ehkä keittiö, koska se oli melko pieni talon muuhun kokoon nähden. Keittiössä mahtui yhtäaikaa seisomaan mukavasti kaksi ihmistä, eikä yhtään enempää. Varmasti siinä oli ajateltu sitä, että jos sinne tullaan lomailemaan niin syödään pääosin ravintoloissa. Ja näin mekin tehtiin. Mutta tehtiin myös lounasta talolla, grillattiin yhtenä iltana ja pidettiin myös tapas-ilta. Silloin hieman isompi keittiö olisi ollut plussaa, mutta kyllä me tuollakin tultiin oikein hyvin toimeen.

Oli ihanaa kun pystyi laittamaan itse omat raikkaat aamu-, ilta- ja välipalat omassa keittiössä tuoreista ja puhtaista aineksista, eikä tarvinnut vetää viikkoa hotellimunakokkelia ja pekonia. Ihan 100m päässä talosta sijaitsi lähin supermarket Mercadona, jossa oli loistava valikoima eri ruokia ja hedelmiä ja marjoja ja tietysti kaikkea muutakin.

Tämän kokemuksen perusteella mä aion ehdottomasti hyödyntää Air Bnbtä myöhemminkin. Sen kautta varaaminen tuntuu turvalliselta, koska nähtävissä on myös aiempien majoittujien kokemukset ja suositukset jokaisesta eri asunnosta tai talosta. Me saatiin ihan loistavaa palvelua meidän vuokranantajalta, joka oli ostanut meille valmiiksi leipää, leikkeleitä ja juustoa, tuorejuustoa, jugurtteja, limuja, sipsejä ja vettä sen varalta, että ollaan myöhään perillä, eikä ehditä kauppaan.

Tästä jäi niin hyvät fiilikset ja hippunen enemmän rohkeutta matkustajana mullekin. Ehkä uskallan jatkossa itsekin varata rohkeasti jotain muuta kuin kaikenkattavan matkapaketin, kun lähdetään perheen kanssa reissuun. Mua melkein nolottaa, miten turvallisuushakuinen olen ollut pakettimatkoineni, kun miettii kuinka monet lähtevät vaikka reppureissaamaan Aasiaan ilman huolen häivää. Mutta onneksi tässä on koko elämä aikaa oppia uutta ja rohkaistua.

Me ei oikeastaan vietetty sisällä talossa aikaa juuri muuten kuin nukkumassa sekä tietty ruoka-aikoina, joten mulla ei ole juuri mitään kuvamateriaalia talon sisältä! Mutta jos kiinnostaa miltä siellä näytti sisällä, niin tein Instassa storyihin talokierroksen jo heti tokana matkapäivänä ja se löytyy mun @iinalaura -tililtä kohokohdista ”Mallorca 2019” -kohdasta, kuten muutkin Mallorcan matkan storyt. Sieltä pääsee kurkkaamaan taloon muutenkin kuin uima-altaan osalta.

Oletteko te yöpyneet Air BnB:n kautta? Millaisia kokemuksia teillä on? Missä on ollut mukavin Air Bnb -kämppä, jossa olette majoittuneet? 

Viimeksi kesällä kirjoittaessani meidän perheen kaksikielisyydestä, sain yhden aika törkeän kommentin siitä, kuinka sekä kaksikielisyys että varsinkin juuri ruotsin kielen opettaminen toisena kielenä on hyödytöntä (ja jopa haitallista). Toki tiesin jo silloin, että kaksikielisyydestä on merkittävää hyötyä ja kommentti lähinnä nauratti, mutta nämä tiedossani olleet hyödyt perustuivat kuitenkin lähinnä meidän perheen omiin kokemuksiin ja fiiliksiin vuosien ajalta.

Mua alkoi kiinnostaa se, että voiko kaksikielisyydestä olla jotain muutakin hyötyä kuin se, että saa kielen kaveriksi toisen kulttuurin, pystyy hakemaan opiskelemaan kahdella kielellä, saa tukea muiden germaanisten kielten opiskeluun ja on etulyöntiasemassa työmarkkinoilla (ainakin pääkaupunkiseudulla). Lähdin selvittämään asiaa.

Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessakin oli vallalla käsitys, että aivot eivät kykene oppimaan kahta tai useampaa kieltä yhtä hyvin kuin yhtä kieltä, vaan molemmat/kaikki kielet jäävät kaksikielisillä heikoiksi. Silloin monet lapset kasvatettiin yksikielisiksi, vaikka olisi ollut mahdollisuus kaksi- tai monikielisyyteen. Onneksi nykyisin tiedetään paremmin. Aloin googlettelemaan aihetta ensin lehtiartikkeleiden (ja innostuttuani myös virallisten tutkimusten) pohjalta.

Ensimmäinen hyöty johon törmäsin, oli se, että kaksikielisyys parantaa kognitiivisia taitoja. Tästä löytyi artikkeleita niin New York Timesista, Tiede-lehdestä kuin Talouselämästäkin. Tarkempi tutustuminen aiheesta tehtyihin tutkimuksiin paljasti, että se ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertaista. Aiheesta on väitelty puoleen ja vastaan vuosien ajan ja tehty useita (yli sata) eri tutkimuksia. Vuonna 2018 Åbo Akademissa tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin 152 aiempaa tutkimusta ja todettiin jo, että aiempien tutkimusten esittelemät kognitiiviset hyödyt ovat liioiteltuja, eikä todellisia kognitiivisia hyötyjä voida osoittaa todeksi aiempien tutkimusten perusteella. Sen jälkeen on kuitenkin tehty ainakin kaksi uudempaa tutkimusta (esim. tämä), joissa myös analysoitiin kaikkea aiempaa tutkimusmateriaalia, myös tätä Åbo Akademissa tehtyä tutkimusta. Niissä nähtiin edelleen mahdollisena se, että kognitiivisia hyötyjä olisi, mutta todettiin, että aihetta pitäisi tutkia lisää laadukkaasti ja pitkäaikaisesti.

Toistaiseksi on siis vielä mysteeri, että pitävätkö hyödyt paikkansa täysin tai osittain vai eivät. Taitoja, joihin kaksi- tai monikielisyyden on useissa eri tutkimuksissa todettu vaikuttavan positiivisesti ovat mm. konfliktien hallinta, keskittyminen annettuun tehtävään, työmuisti, ongelmanratkaisukyky, multitaskaus ja  irrelevantin ja relevantin erottaminen toisistaan. Näiden hyötyjen on arveltu perustuvan siihen, että kielestä toiseen vaihtaminen on jatkuvaa kognitiivista stimulaatiota aivoille.

Tästä on vaikeaa tehdä mitään päätelmiä oman kokemuksen pohjalta myöskään, koska vertailupohja puuttuu täysin. Mulla on kokemusta vain meidän lapsista ja heidän kognitiivisista taidoistaan. Kun niitä ei voi verrata mihinkään, niin en osaa mitenkään itse arvioida, onko kaksikielisyys vaikuttanut niihin.

Toinen hyöty, jota eri artikkeleissa ja tutkimuksissa vahvasti tuodaan esiin on se, että aivojen ”harmaan aineksen” (gray matter) määrä lisääntyy kaksi- ja monikielisillä. Kaksikielisyys siis jopa muokkaa aivojen rakennetta. Mitä hyötyä siitä harmaan aineksen lisääntymisestä sitten on? Harmaa aines koostuu hermosolujen solukeskuksista ja tuojahaarakkeista, joiden määrä alkaa vähentyä 30 ikävuoden paikkeilla. Kaksikielisillä solukeskuksia ja tuojahaarakkeita on tutkittu olevan enemmän kuin yksikielisillä, jolloin aivojen vanheneminen on mahdollisesti hitaampaa. Toki aivoja voi stimuloida miljoonalla muullakin tavalla, mutta kaksikielisyys on ainakin todella jatkuva ja luonteva, helposti arjessa toteutuva tapa. Myös aikuisena uuden kielen opiskelu voi tuoda samaa hyötyä.

Monessa artikkelissa on viitattu tutkimuksiin, joissa on todettu, että kaksi- tai monikielisyys voi hidastaa Alzheimerin tai muiden dementian muotojen etenemistä useilla vuosilla. Tämä perustuu juuri sen harmaan aineksen lisääntymiseen. Munkin lähisuvussa Alzheimerin tautia on ollut, joten olen kiitollinen, jos voin edes jollain tavalla suojata omia lapsia siltä edes vähän, kun olen läheltä sitä seurannut.

Aihetta on tutkittu todella paljon, mutta yllättävän vähän on silti saatu absoluuttisia totuuksia. Mä uskon silti, että kaksikielisyydestä on valtavaa hyötyä meidän lapsille ja meidän koko perheelle. Vaikka kognitiivisia hyötyjä ei pystyttäisi näyttämään toteen, ovat tekstin alussa mainitut kulttuurilliset ja kielelliset hyödyt kuitenkin kiistattomia. Ja hei, ehkä munkin aivojen harmaa aines lisääntyy, kun nykyisin tuntuu, että välillä ajattelen ihan vahingossa joitain asioita ruotsiksi. Usein tulee ihan muuten vaan puhuttua ruotsia välillä, ilman, että edes sitä ajattelen.

Kaksikielisyyden tuoma muidenkin kielten opettelun hyöty on myös meidän arjessa tosi selkeä. Ennen meidän Mallorcan reissua latasin huvin vuoksi ilmaisen englanninkielisen Duolingo-appin, jolla opettelin espanjaa. Vielä muakin enemmän appista innostui meidän esikoinen, joka pelasi sillä vaikka kuinka paljon ja lopulta oppi espanjaa sujuvammin kuin minä. Hänellä ei ollut mitään ongelmia kääntää lauseita espanjasta englanniksi ja englannista espanjaksi, sanajärjestykset sujuivat kuin vettä vaan ja ääntämisharjoituksetkin olivat ihan helppoja. Hän tunnisti heti oikeat lauseet monivalintatehtävissä väärien joukosta ja oppi nopeasti hillittömän määärän sanoja. Hän ei ole koskaan vielä ollut yhdelläkään englannin (eikä espanjan) oppitunnilla, mutta  englannin kieli sujuu silti lähes yhtä sujuvasti kuin suomi ja ruotsikin. Ja nyt on repertuaarissa myös ne espanjan alkeet, heh.

Mä jään tosi mielenkiinnolla odottamaan millaisia tutkimuksia aiheesta tehdään tulevaisuudessa. Kaksikielisyys kiinnostaa mua tosi paljon ja haluan tukea meidän lapsia kielten kehityksessä parhaani mukaan. Kielten opiskelu on valtava rikkaus ja ties vaikka sitä itsekin innostuisi opettelemaan vielä uusia vieraita kieliä lasten opintojen mukana sitten myöhemmin.

Me tehtiin tästä aiheesta myös podcast-jakso Oton kanssa, joka ilmestyi tänään. Jakson nimi on Kaksikielisyys lapsiperheessä ja siinä on myös muutaman minuutin osuus lopussa, jossa me keskustellaan Oton kanssa ruotsin kielellä. Myös minä puhun siis ruotsia! Sen julkaiseminen jännitti mua tosi paljon etukäteen, mutta nyt olen vaan tosi iloinen, että tehtiin se. Jaksossa jaetaan rehellisesti kokemuksia kaksikielisyydestä ja Otto kertoo myös muistoja ajoilta, jolloin hän asui lapsuudessa Ruotsissa.

YHDESSÄ S01E07 Kaksikielisyys perheessä -jakson voi kuunnella:

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcasteissa TÄSTÄ 

Oletteko te huomanneet kaksikielisyydestä konkreettista hyötyä omassa elämässänne tai lapsissanne? Uskotteko, että kognitiiviset hyödyt voivat olla mahdollisia? 

Artikkelin lähteet:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6466577/

https://psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fbul0000142

https://www.annualreviews.org/doi/full/10.1146/annurev-linguistics-011718-011820?journalCode=linguistics

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/Kaksikielisyyden-kognitiiviset-vaikutukset-liioiteltuja.aspx

https://www.washingtonpost.com/national/health-science/speaking-two-languages-may-help-the-aging-brain/2018/12/07/f93489c8-f8b0-11e8-8d64-4e79db33382f_story.html