Instassa tuli puheeksi ekaluokan aloittaminen ja meilläkin tosiaan muutaman viikon päästä keskimmäinen astelee reppu selässään ekaa kertaa kouluun! Siihen liittyen tuli mieleen tehdä katsaus siihen, että mitä tarvikkeita koululainen on OIKEASTI tarvinnut näiden kahden kouluvuoden aikana. Kaksi vuotta sitten kun esikoinen  oli aloittamassa ekaluokkaa, tein muistilistan ja silloin siihen tuli paljon kommentteja myös muilta ekaluokkalaisten vanhemmilta. 

Lista oli silloin tosi kattava ja kuten arvelin jo silloin, ei me kyllä ihan kaikkea listalta tarvittu. Moni asia on myös varmasti tosi koulukohtainen – toisissa kouluissa tehdään toisella tapaa ja toisissa sitten toisella tapaa. Listasin nyt niitä juttuja, jotka itse olen kokenut hyödyllisiksi koululaisen vanhempana. 

Mitä ekaluokkalainen tarvitsee kouluun? 

1. Reppu. Obviously, on tärkeää olla hyvä ja ergonominen reppu, johon mahtuu kaikki riittävät koulutarvikkeet ja jossa on taskuja kaikelle tärkeälle. 

2. Omat avaimet ja avaimenperä. Vaikka koulumatkoja ei alkuun kulkisi itsenäisesti, avaimista on hyvä opetella huolehtimaan ja pitämään mukana. 

3. Heijastin. Mielellään useampi. Meillä on kaikilla lapsilla täysin heijastavaa kangasta olevat reput ja sen lisäksi ulkovaatteissa hyvät heijastimet valmiina + ekstraheijastimet vielä. 

4. Puhelin. Itse en kyllä osaisi olla, jos ekaluokkalaista ei saisi puhelimella kiinni. Meillä lapset ovat saaneet omat puhelimet eskari-iässä ja ne on olleet tosi hyvät. Vaikka ei kulkisi itsenäisesti koulumatkaa, puhelin on silti kätevä herätyskellona ja ajastimena, siihen, että vanhempi voi soittaa olevansa parkkipaikalla odottamassa, tai jos tulee jotain odottamatonta, mistä pitää ilmoittaa. Puhelin on hyvä olla myös itsenäiseen ulkoiluun/kavereilla kulkemiseen ja muutenkin yhteydenpitoon kavereiden kanssa.  

5. Penaali, jossa ainakin lyijykyniä, teroitin, pyyhekumi ja viivotin (oman maun mukaan muuta tilpehööriä). 

6. Vesipullo.

7. Jumppapussi.

8. Liikuntaan sopivia vaatteita ja kenkiä, niin sisä- kuin ulkoliikuntaa varten.

9. Pyyhe, uimapuku ja uimalasit. 

10. Luistimet ja luisteluun sopiva kypärä (kannattaa hankkia vasta lähempänä luistelusäitä, jotta ovat varmasti oikean kokoiset). 

11. Kotiin: iso mappi tai laatikko piirustuksille ja taideteoksille, värikynät, lukujärjestys, rauhallinen läksyjentekopaikka.

Mitä ekaluokkalainen ei tarvinnut koulussa?

– Sisätossuja. Mekin ne hommattiin, kun kaikissa muistilistoissa niistä puhuttiin. Meidän koulussa kaikki kulkivat kuitenkin sukkasillaan ja tossut olivat ihan turhat.

– Sateenvarjoa. Hyvät välikausivaatteet kunnon vesipilariarvolla ovat oikein käytännölliset, eikä tarvitse kantaa erikseen sateenvarjoa.

 

Muutamia muita käytännöllisiä vinkkejä koululaisten vanhemmille, joita kokemus on opettanut:

– Kannattaa pitää kotona ainakin muutama puhdas ja tyhjä lasipurkki/ kartonkiroska/ wc-paperirulla etc. aina jemmassa, koska niille voi usein tulla käyttöä lasten askartelu-projekteissa koululla. Ei ole yksi tai kaksi kertaa näiden vuosien aikana kun ollaan kaiveltu hiki hatussa, että eikö missään olisi tyhjää vessapaperirullaa tai maitotölkkiä meidän kotona, kun koulusta on pyydetty oppilaita ottamaan mukaan seuraavan päivän kuvistunnille.

– Varasukat on hyvä olla repussa, tai ehkä ekaluokkalaisella myös varalta teepaita, pikkarit ja leggingssit. Talvella sukat saattaa helposti kastua ihan jo koulun eteisen lattialla ja silloin ne on hyvä saada vaihdettua, ettei vilustu. Ne eivät paljoa vie tilaa repussa, mutta tuovat mielenrauhaa. 

– Koko luokan vanhempien yhteinen Whatsapp-ryhmä on super kätevä. Siellä voi sopia yhteisiä kyytejä synttäreille, kysyä läksyistä tai jutella muuten kouluasioista. 

– Koululainen saattaa olla haluton käyttämään ulkohousuja, koska koulun aikuiset eivät siihen enää pakota, kuten eskarissa ja päiväkodissa. Vaikka ne aamulla laittaisi mukaan, se ei tarkoita, että koululainen niitä välttämättä koulussa käyttäisi (toki varmasti lapsikohtaista). Tästä syystä suosin välikaudessa koululaisilla farkkuja ja muita lämpimämpiä housuja ja talvella lisäksi pidemmän mallista talvitakkia, jotta pysyy kunnolla lämpimänä välitunneilla, vaikka ei aina pukisi ulkohousuja jalkaan. Koululiikunnassa ulkohousut on kyllä tosi hyvä olla välikausi- ja talvikeleillä mukana ja kyllä mäkin niistä housuista aina kylmillä säillä sanon aamuisin, että pitää laittaa jalkaan myös välitunnille.

Tällaisia käytännön juttuja mulla nyt tulee heti ekana mieleen. Koulun aloittaminen on jännittävä juttu ja tuntuu niin suurelta muutokselta, kun etukäteen sitä vanhempana ajattelee. Onhan se iso juttu, kun yhtäkkiä lapsi itsenäisesti huolehtii niin monesta eri asiasta. Mutta ekaluokalla on vielä hyvin myös aikaa opetella niitä käytännön juttuja ja niitä harjoitellaan paljon koulussakin.  Ei ekaluokalle mennessä tarvitse osata jo kaikkea, on lupa harjoitella ja epäonnistua. Omista tavaroista huolehtimista ja asioiden muistamista ehtii harjoitella koko loppuelämän. Tärkeintä on avoin mieli ja turvallinen olo!

Nämä postauksen kuvat on meidän ekaluokkalaisesta kahden vuoden takaa ja tuntuu, että vastahan ne eilen otettiin. Mutta ei, siitä on kaksi vuotta ja ekaluokkalainenkin menee jo kolmoselle ja meillä on perheessä jo toinen koululainen! Tai SIIS, kolmas koululainen. Noissa kuvissahan näkyy kaksi silloista ekaluokkalaista, joista toinen ehkäpä valmistuu jo vuoden vaihteessa. Jännää!

Tuleeko teillä muilla koululaisten vanhemmilla mieleen käytännön vinkkejä tuleville ekaluokkalaisille tai ekaluokkalaisten vanhemmille? 

Olen puhunut ennenkin halustani kirjoittaa oma kirja. Siitä on varmaan jo kaksi vuotta, kun mainitsin siitä ensimmäisen kerran, mutta halu on ollut olemassa jo kauan ennen sitä. Olen oikeastaan aina ajatellut, että haluan tehdä oman kirjan vielä joskus. Toki rakastan kirjoittaa blogiakin, mutta kirja on jotain pysyvää. Joku sellainen pysyvä jälki maailmassa, jotain konkreettista ja käsin kosketeltavaa, joka jää tänne senkin jälkeen kuin mua ei enää ole. Vaikka siitä ei mitään valtavaa menestystä tulisikaan, se olisi kuitenkin olemassa. Mun ajatuksia painettuna paperille. 

Mulla on paljon erilaisia kirja-ideoita, jotka ovat pyörineet päässä vuosien varrella. Yhtä niistä olen alkanut kirjoittamaankin jo, joskus viime kesänä. Taisin kirjoittaa sitä kymmenen sivua ja olin varma, että tämä on nyt se, jonka teen valmiiksi asti. Kirjoitin toisetkin kymmenen sivua, mutta se oli vähän takkuisempaa kuin niiden ensimmäisten kirjoittaminen. Jossain vaiheessa kaikki koko kirjassa alkoi tuntua typerältä. Epäilin itseäni ja otin etäisyyttä kirjoittamiseen. Olin todella kriittinen ja päästin ehkä liikaa valloilleen ne ilkeät epäilevät äänet, jotka sanovat, että en osaa enkä tiedä tarpeeksi. Ajattelin, että ehkä mun on vain parempi keskittyä tähän blogiin ja muihin somehommiin. 

Kirja-ajatus on kuitenkin kytenyt mielessä ja olen jossain määrin tuntenut itseni epäonnistuneeksi, kun en ole saanut sitä edistettyä lainkaan. Jos olisin rohkeampi kuin olen, olisin listannut sen yhdeksi niistä tavoitteista, jotka haluan saavuttaa ennen kuin olen 30. Sillä viime vuoden idealla en kuitenkaan olisi ehkä saavuttanut tavoitetta, tajuan sen nyt. Se olisi ollut väärä idea siihen. Mutta ehkä senkin idean aika on sitten joskus, kun olen rauhassa saanut makustella sitä ja jalostanut sitä lisää. Ehkä sitten, kun minulla on vieläkin enemmän elämänkokemusta ja uskon viimein tietäväni tarpeeksi. Sain kuitenkin erään toisen idean, joka ei vaadi enempää tietoa tai kokemusta yhtään mistään. 

Tänä keväänä mä yhtenä aamuna heräsin ja kuin salama kirkkaalta taivaalta, yhtäkkiä mun päässä oli lause, jolla aloittaisin mun ensimmäisen kirjan. Mä tiesin, että tässä se idea nyt on, tämä lause, tämä tarina mun on pakko saada kertoa. En kuitenkaan kirjoittanut sitä lausetta heti ylös, mutta se pyöri mun ajatuksissa viikkojen ajan. 

Kesäkuun alkupuolella tapasin yhdessä työtapaamisessa muissa merkeissä erään kustantamon edustajaa, jolle juttelin ideastani. Hän oli ensimmäinen tyyppi, jolle sanoin juuri tämän kirja-ajatuksen ääneen ja hän kannusti jatkamaan. Hänen mielestään idea kuulosti omaperäiseltä ja siltä, että sellaiselle teokselle voisi olla tilausta hyvinkin. Juteltiin yhdessä siitä, että tällaista juuri saman tyyppistä kirjaa ei vielä Suomesta löydy. 

Innostuin aivan valtavasti ja sain tosi paljon lisää itsevarmuutta. Tapaamisen jälkeen kirja pyöri ajatuksissa lähes päivittäin, mutta juhannus, remontti ja työt veivät mennessään, enkä löytänyt aikaa istahtaa alas vaan kirjoittamaan. Sanoin Otollekin ääneen, että hitsi haluaisin sulkeutua viikoksi mökkiin niinkuin se yksi nainen siinä yhdessä kauhuleffassa (mutta ilman niitä kauhuelementtejä) ja kirjoittaa vaan aamusta iltaan. Otto lupasi, että etsitään yhdessä mulle aikaa kirjoittaa.

Tavallaan kuitenkin tiesin, etten itse saa kyllä aikaiseksi sulkeutua viikoksi mökkiin, vaan jos mä sen kirjan teen, tulen tekemään ainakin ensimmäisen version siinä kaiken muun ohessa, keskellä arkea. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kesälomalla mä heräsin yhtenä aamuna seitsemän jälkeen (ja muu perhe nukkui kymmeneen) ja kolmessa tunnissa olin kirjoittanut yhdeksän liuskaa. Ja mikään teksti koskaan ei ollut tuntunut yhtä omalta kuin se juuri silloin. Siitä se sitten lähti ja nyt mä kirjoitan tekstiä sellaiselle mallille, että voin lähettää ensimmäisen version kustantamoille ja katsoa mitä tapahtuu. Ja nyt mulla ei takkua, vaan tekstiä pulppuaa. 

Suomalaiseen tapaan mua pelottaa, että nyt kun sanon tämän ääneen, niin kuitenkin jotain menee pieleen, enkä ikinä saakaan julkaistua tätä kirjaa. Kukaan ei kiinnostukaan mun ideasta, eikä tästä koskaan tule mitään muuta kuin tämä postaus. Mutta totuus on se, että tämä kirjoitusprojekti on mulle itselleni niin valtavan tärkeä, jotenkin myös sellainen kasvamisprosessi, että vaikka sitä ei koskaan lukisi mun itseni lisäksi kukaan muu, uskon, että se kannattaa viedä loppuun asti. Ja kenties, jos kukaan ei sitä haluakaan julkaista, mä länttään sen jatkokertomuksena tänne blogiin. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle, nyt mä ensin haluan kirjoittaa ensimmäisen version loppuun asti.

Olen innoissani ja tämä kaikki tuntuu kovin puhdistavalta ja tarpeelliselta.

Kesälomalle sattui melko hyvät säät, vaikka ensin näytti siltä, että on kovin epävakaa koko viikko. Pilvistä oli aika monena päivänä, mutta kuitenkin onneksi lämmintä, eikä satanut. Nappasin viikon aikana useammasta asusta kuvat, sillä halusin tehdä taas pitkästä aikaa tällaisen viiden asun asukoosteen. Koosteiden tekeminen on ollut tosi hauskaa ja tänä vuonna on tullut julkaistua enemmän asukuvia kuin aiempina vuosina yhteensä.

5x arkiasut kesälomalta

1. Asu: Pyöräily-ravintolatreffeille sateisena +15 asteen lauantaina

Tiesin, että on tuulinen päivä ja edessä on paljon pyöräilyä ympäri Helsinkiä, sekä mahdollisesti terassilla istuskelua. Valitsin päälleni lämpimimmän kesätakkini, eli Lindexin tekonahkatakin. Yhdistin takin Dr. Denimin Lexyihin, Vansin Old Skool-tennareihin sekä valkoiseen Gina Tricotin puuvilla-crop-topiin, jonka ostin viime vuonna. Lakkasin jopa super pitkästä aikaa kynnet violetilla. Asu oli oikein hyvä, sillä mua ei palellut ollenkaan koko iltana, eikä myöskään tullut kuuma. Hiukset taivuttelin laineille aivan turhaan, ne olivat suorat jo ensimmäisen pyöräillyn kilsan jälkeen, mutta se oli etukäteen jo tiedossa, että ne eivät taida kestää. Halusin silti vähän taivutella.

2. Asu: Arkisen lomapäivän kauppareissuasu

Lämmintä oli 18 astetta ja halusin laittaa rennot ja mukavat vaatteet päälle kauppaan. Valkoinen pellavapaita on täydellinen tollaiseen säähän, kun ei tule liian kuuma eikä liian kylmä. Jalkaani vedin New Yorkista ostetut Levikset, sekä mitkäpä muutkaan kuin ne samat Vansin Old Skoolit kuin ekassakin asussa. Aika klassinen perus-asu, jossa on mukava ja hyvä olla ja jonka voi hyvin pukea niin lomalla kuin vaikka työtapahtumaankin.

3. Asu: Palmumekko & maiharit Lintsille

Näin Instagramissa jollain ulkomaisella vaikuttajalla ihanan asun, jossa oli pitkähihainen löysä mekko samaa mallia kuin tämä mun palmumekko, sekä maiharit yhdistettynä ja lähdin heti kaivamaan kesän ajaksi varastoon vietyjä niittimaihareita. Asu oli oikein toimiva. Lintsillä oli mukana vielä farkkutakki sekä Adidaksen kalastajahattu sen varalta, että tulee kylmä tai aurinko porottaa niin täysillä, että tarvitsen hattua. Molemmille oli tarvetta. Asu oli mun mielestä tosi kiva ja rento ja kengät olivat hyvä valinta Lintsipäivään kun piti kävellä paljon. Samoilla kengillä kävelin New Yorkissa 100 000 askelta kolmessa päivässä, joten ne ovat muotoutuneet kyllä oikein mukaviksi jalkaan, eikä tule rakkoja.

4. Asu: kotipäivän asu, jonka ohjelmassa oli mm. pihan siivousta ja kasvien kastelua, sekä nurmikon leikkausta.

Viikon rennoimpana asuna toimi Otolta saatu (vai  Otolta kaapattu?) vanha Snoop Dogg  -teeppa, jonka helman olen leikannut lyhyeksi, sekä viime kesänä ostetut pyöräilyshortsit. Keltaiset kumpparit ovat vuodelta 2014 muistaakseni. Oikein passeli kotiasu ja kai tällä voisi kauppaankin mennä, jos vaihtaisi jalkineet toisiin. Pihalla kumpparit on best, kun ne saa niin nopeasti jalkaan.

5. Asu: Melkein helteisen päivän kolmen tunnin koulutukseen lasiterassille crop top & shortsit

Pidin Oulussa koulutuksen ihan huipulle porukalle lauantaina ja silloin oli tosi lämmin ja kaunis päivä. Valitsin tilaisuuteen päälleni punaisen Lindexin crop topin, sekä viime vuotiset Ginan Paperbag -vyötäröiset shortsit (joiden yhdistelystä tein keväällä asupostauksen). Shortseihin vaihdoin mukana tulleen farkkuvyön tilalle ruskean nahkavyön, jonka Otto osti mulle Tukholmasta tuliaisiksi vuonna 2016. Lainasin pirteitä sporttisukkia meidän esikoiselta ja laitoin jalkaani Vansit. Asu oli oikein rento ja toimiva ja sopi mielestäni hyvin tilaisuuteen. Siinä oli hyvä olla.

Olen aina talvella (tai 3/4 vuodenajasta) ihan farkkutyttö, niin on kiva kun kesällä tulee käytettyä edes vähän muitakin vaatteita. Mun oma lemppariasu näistä oli varmaankin asu nro. 5, koska se on vaan niin kesäinen ja pirteä, ihan niinkuin mun fiilis juuri nyt!

Mikä asu oli sun lemppari? Entäs mikä ei? 

Moikka! Onpa hassua taas istahtaa tähän kirjoittamaan, siis hyvällä tavalla hassua. Loma vei mennessään ja rentouduin ihan huolella. Ensimmäisinä iltoina tuntui tosi oudolta, että heti lasten mentyä nukkumaan en hyökännytkään tietokoneelle näpyttämään postausta liveksi vaan sain ihan vaan vaikka pötköttää sohvalla lukemassa kirjaa. Se oli virkistävää, ihanaa ja rentouttavaa.

Silti olen todennut, että klo 21 on hyvä aika julkaista, enkä halua sitä vaihtaa jatkossakaan. Kenties voisin vaan harrastaa vähän enemmän etukäteen ajastamista, se olisi tehokasta ja järkevää ja kun rutiiniin pääsisi, myös paljon fiksumpaa ajankäytön kannalta. Pitänee opetella se mitä pikimmiten. Mutta se siitä työ-löpinästä, nyt piti kertoa lomakuulumisia.

Me aloitettiin mun kesälomapätkä Oton kanssa kunnon kahdenkeskisillä treffeillä. Lapsilla oli tyttöjen ilta Oton siskon kanssa ja meillä oli treffi-ilta. Treffipäiväksi sattui viikon sateisimmaksi ja kylmimmäksi luvattu päivä, mutta me päätettiin uhmata sitä ja tehtiin ravintolakierros pyörillä. Illan (ja yön aikana) pyöräiltyjä kilometrejä kertyi kolmekymmentä ja meillä oli aivan tajuttoman hauskaa.

Seikkailtiin ympäri Helsinkiä, naurettiin ja puhua pälpätettiin. Pyörän selässä yksikään sadepisara ei yllättänyt (terassilla kerran) ja käytiin mm. Taqueria El Reyssä Annankadulla syömässä. Oli todella hyvää ruokaa, suosittelen erityisesti kala-tacoja sekä alkupalarapuja. Oli siistiä nähdä Helsinkiä pyörän selästä, sillä olen pyöräillyt kunnolla Helsingissä viimeksi pikkutyttönä. Teki niin hyvää päästä ihan rauhassa treffeille ja vaan jutella kaikesta, kuten siitä, miten kovasti me rakastetaan meidän (hyvällä tavalla) tylsää elämää ja sitä, että saadaan niin isot kiksit jostain, mikä voi tuntua jollekulle muulle aivan perusnormilta, eli pyöräilystä Helsingissä. 

Sunnuntaina tavattiin perheystäviä ja esikoinen leipoi käsittämättömän hyvää vadelmajuustokakkua koko porukalle. Lapset olivat innoissaan, kun näkivät kavereita, joita ei oltu nähty koko koronakeväänä. Maanantai oli sateisempi päivä ja sitä me vietettiin lähinnä kotioloissa vaatekaappeja siivoillen ja pyykkiä pesten. Katsottiin myös The Baby Sitters Clubia, joka oli kyllä tosi kiva ja hyvin tehty sarja.

Tiistaina me oltiin koko päivä Linnanmäellä ja se vasta oli hauskaa. Ostettiin kaikille lapsille rannekkeet ja Otolle myös, mä menin itse yhdellä laitelipulla, kun en migreenin takia voi mennä juuri mihinkään laitteisiin (jos valot vilkkuu, on tärinää, äkkinäisiä liikkeitä tai heilahtelua). Mutta oli niin hauskaa seurata lasten ja Oton intoa ja kävin mä muutamassa kesyimmässä ilmaislaitteessa, sekä Rinkelissä sillä mun lipulla. Lintsillä oli hoidettu hyvin kaikki turvallisuusasiat korona huomioiden ja turvaväleistä pidettiin kiinni kaikissa laitteissa. Käsidesiäkin oli joka puolella saatavilla ja laitteita desinfioitiin jatkuvasti. Meillä oli turvallinen olo siellä. 

Lintsipäivän jälkeen me pidettiin vielä tyttöjen spa-ilta, kun Otto oli kaverin kanssa kiipeilemässä ja istumassa iltaa. Me tehtiin itse sokerikuorinta jaloille ja saunottiin oikein pitkän kaavan mukaan  ja sitten katsottiin esikoisen ja keskimmäisen kanssa vielä leffaa sen jälkeen, kun kuopus oli mennyt unten maille.

Loppuviikosta lähdettiin Ouluun ja samalla meidän keittiön asennus alkoi olla loppusuoralla. Keittiön asennuksen viimeiset viimeistelyhommat jatkuu vielä alkuviikosta sillä aikaa kun me ollaan täällä Oulussa, mikä on oikein kätevää. Ajattelin kainosti kysyä, jos meidän maailman mukavin keittiöasentaja voisi vielä kastella meidän muutamat viherkasvit olkkarista samalla, niin jospa ne selviävät siihen asti, että ollaan kotona. Ja meidän ihanat naapurit ovat kastelleet reissun ajan meidän pihan kasveja. Saapa nähdä ovatko porkkanat jo kypsiä kun päästään kotiin! Ensimmäinen kesäkurpitsa me saatiinkin jo omalta kasvimaalta ja voi että se oli herkullista. 

Lomailin vielä pari päivää täällä Oulussa ja eilen vedin Instagram- ja myyntiaiheisen koulutuksen aivan huipulle porukalle, jonka kanssa oli niin mahtavaa ja rentoa! Kolmen tunnin koulutus vierähti ihan hetkessä ja sen jälkeen syötiin hyvin Kauppuri5 hampurilaisia ja höpöteltiin kaikkea. Saatiin aikaiseksi todella hyvää keskustelua ja vaikka olin itse kouluttamassa, sain myös paljon uutta ajateltavaa muiden kysymyksistä ja kokemuksista. Olipa ihana tutustua Pohjoisen kollegoihin paremmin. Rempseää ja mukavaa porukkaa! Käykää kurkkaamassa mun instatililtä lisää tunnelmia koulutuksesta, jos kiinnostaa.

Siihen oli erittäin hyvä päättää tämä ensimmäinen lomapätkä, joka humpsahti ohi kyllä ihan hillitöntä vauhtia. Nyt me ollaan täällä Oulussa hetki. Teen töitä täällä ihan normaalisti, mutta toki heinäkuu on hieman kevyempi kuukausi muutenkin, niin jää hieman enemmän vapaa-aikaa kuin tavallisesti ja ehdin puoliksi lomaillakin täällä. Katsotaan lähdetäänkö ensi viikolla jonkinlaiselle pikku roadtripille myös lasten kanssa.

Niin ihanaa olla takaisin, vaikka loma tekikin hyvää. Olen vain niin tottunut kirjoittamaan päivittäin, että mulla jo tyyliin tokana lomapäivänä pulpahteli postausideoita päähän ja merkkasin niitä ylös muistiinpanoihin itselleni tulevaa varten. Mutta sehän on vain hyvä, eikö! 

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille <3

Huomenna mä jään kesälomalle. Otin jo alkuvuodesta tälle vuodelle tavoitteeksi sen, että pitäisin enemmän lomaa kuin ennen ja aloitankin nyt tämän vuoden ensimmäisen kokonaisen lomaviikon. Pidän myöhemmin kesällä vielä toisen viikon lomaa ja loppuvuodesta ajattelin olla niin hurja, että lomailen vielä viikon. En ota lomaa itsestäänselvyytenä, sillä yrittäjänä olen tottunut tekemään töitä vuoden ympäri lähes tauotta. Vaikka rakastan tehdä töitä, tiedostan myös sen, miten tärkeää on välillä antaa aivojen levätä ja keskittyä johonkin ihan muuhun. 

Niin hassulta kuin se tuntuukin, yrittäjänä olen nimenomaan joutunut opettelemaan lomailua. Ensimmäisinä vuosina tuntui jopa väärältä lomailla, koska sitä ajatteli, että töitä on tehtävä silloin kun niitä on. Lue: jos niitä oli koko ajan, töitä oli tehtävä koko ajan. Siksi tein töitä läpi vauvavuoden ja pidin ensimmäisen virallisen viikon kesälomani yrittäjänä vasta melkein kaksi vuotta yrityksen perustamisen jälkeen. Toki olin sitä ennen pitänyt pari pientä taukoa – synnytyksen verran, sekä silloin kun mummu kuoli. Mutta muuten en paljoa ollut lomaillut. 

Sen viikon aikana sitä huomasi, että ei kaikki romahtanutkaan, vaikka uskalsin hetken hengittää ja täyttää ajatukset kaikella muulla. Töitä riittikin, vaikka piti yhden viikon tyhjänä. Ja mikä parasta, viikon loman jälkeen jaksoi aivan uudella innolla ja pystyi tekemään sisältöä paljon paremmalla draivilla ja myös ideoimaan uutta. 

Saan olla todella kiitollinen, että tämän poikkeuskevään jälkeen SAAN pitää lomaa haluamallani ajanjaksolla, enkä esimerkiksi JOUDU pitämään “lomaa”, koska töitä ei vaan yksinkertaisesti ole. Keväällä todellakin kävi mielessä, että mitä jos työt vaan loppuvat joksikin aikaa, kun maailman tilanne näytti kaikkein surkeimmalta. Onneksi pelko osoittautui kevään edetessä turhaksi ja töitä on riittänyt, vaikkakin keväällä rytmi oli paljon nopeampi ja epäsäännöllisempi, kuten kerroin taannoisessa rahapostauksessa. 

Näin heinäkuun alussa loppuvuoden tilanne näyttää hyvältä, vaikka toki en uskalla hyvää tilannetta ottaa itsestäänselvyytenä. Sitähän ei voi tietää mitä tapahtuu jos iskee vaikka se pelätty pandemian kakkosaalto. Mutta siksi onkin niin tärkeää lomailla juuri nyt, kun sen voi tehdä hyvällä fiiliksellä. Juuri nyt on tärkeää kerätä voimia syksyä varten – piti se sitten sisällään valtavasti töitä tai poikkeusaikaa,  tai molempia. Suhtaudun tulevaan syksyyn positiivisesti, mutta realistisesti. 

Loman aikana aion ottaa iisisti, puuhailla kaikkea hauskaa lasten kanssa, maalata, lukea ja juosta. Ja jos sää sallii, niin uida ja hengailla ulkona niin paljon kuin sielu sietää. Aion myös lomailla Oulussa pari päivää tämän ensimmäisen lomapätkän aikana. Ouluun matkaamme ensi viikon lopussa, sillä heti loman jälkeen pidän Oulussa yhden some-aiheisen koulutuksen.  Koulutuksen pitäminen päättää mun loman, mutta blogi palaa tauolta sunnuntaina 19.7. Palataan siis silloin levänneenä, innostuneena ja hyvällä fiiliksellä! Instassa päivitän sen verran kuin loman lomassa (heh) ehdin, jaksan ja haluan. 

Nyt haluan toivottaa ihan jokaiselle ihanaa viikonloppua <3 Kiitos kuluneesta keväästä ja alkukesästä, kiitos kaikista ihanista viesteistä ja keskusteluista joita olemme käyneet. Te inspiroitte mua ihan joka päivä <3