Keittiöremppa on nyt alkanut ja tällä hetkellä me kokkaillaan grillillä ja pestään astioita kodinhoitohuoneessa. Tätä terassilla naputellessani sisältä kuuluu jäätävä mekkala, kun seinälaattoja piikataan irti. Meidän keittiörempan aikataulu aikaistui hieman arvioidusta, mikä on tietysti tosi mahtavaa! Onneksi saatiin kaikki järjestettyä uuteen aikatauluun ja nyt vaan toivotaan, että remontin aikana ei tule esiin enää enempää yllätyksiä, kuin tähän asti on jo tullut. Yllätyksenä tuli esimerkiksi se, että meidän keittiön “seinä” joka oli yläkaappien takana, ei ollutkaan valmis seinä. Siellä oli välitilalaattoja lukuun ottamatta pelkkää kiveä ja putkia. Hetkeksi nousi kyllä kylmä hiki otsalle, kun katseltiin siinä mitä purettujen kaappien takaa paljastui. Mutta onneksi meillä on neuvokkaat toteuttajat, joilla oli heti ratkaisu, eikä meidän itse tarvinnut stressata yhtään.
Keittiön purku aikaistui useammalla päivällä, kun meidän lattian tekijä vaihtui viime metreillä. Alunperin saman firman piti toteuttaa lattiat tänne uuteen kotiin, joka teki myös vanhan kodin lattiat loppuun, mutta nyt se ei onnistunutkaan aikatauluongelmien vuoksi. Toisaalta nyt menee tosi helposti, kun ostettiin keittiön asennuksen lisäksi myös lattian ja seinän teko Keittiömaailman kautta. Aikaistuminen ei ole ollenkaan huono juttu vaan päin vastoin. Kivaa vaan, jos saadaan uusi keittiö jo aiemmin käyttöön.
Tyhjensimme meidän kodinhoitohuoneesta pesualtaan yläpuolisen tuplakaapin väliaikaiseksi astiakaapiksi ja meillä on kodinhoitohuoneen tasolla tällä hetkellä myös kahvinkeitin ja leivänpaahdin, sekä mikro. Jääkaappi meillä on ruokailutilassa, mutta kaikki muu tapahtuu kodinhoitohuoneessa. Laitettiin sinne myös pieni aamiaiskärry, jossa meillä on leivänpaahdin, leivät ja murot.
Juuri kun saatiin yläkerran aulasta viimeinenkin muuttolaatikko purettua, oli aika tyhjentää keittiön kalusteiden sisällöt laatikoihin, heh. Nyt meillä on siis taas yläkerrassa seitsemän pahvilaatikkoa, joissa on paljon kuivaruokaa, astioita ja ruuanlaittovälineitä. Astioiden pakkaus oli kuitenkin ihanan helppoa, kun niitä ei tarvinnut kuljettaa yläkertaa kauemmas, niin ei tarvinnut myöskään pakata niitä kovin “hyvin”. Samalla saatiin myös lahjoitettua ystävälle eteenpäin vielä vanhoja astioita ja kaikki kattilat, jotka eivät sopineet yhteen induktiolieden kanssa. Sekin meni mukavasti.
Onneksi nyt on tosiaan niin upeat ilmat ja muutenkin kesä, meillä on kokkailun suhteen asiat oikein mallikkaasti. Suuri osa suomalaisista viettää tälläkin hetkellä kesää mökeillä, joissa ei ole välttämättä juoksevaa vettä ollenkaan, joten meidän kodinhoitohuone-”keittiön” ja grillin yhdistelmä on varsin passeli. Lapsetkin ovat sen verran isoja, että heidän kanssa voi hyvin jakaa tiskivuoroja ja ainakin näin alkuun he ovat tiskaamisesta jopa innoissaan. Ja tietty kun koko kevään on laittanut ruokaa kotona, niin aika paljon ajateltiin hyödyntää myös ravintoloita tänä remppa-aikana. Ei ole sellaista kyllästymistä noutoruokaan, kun ei olla moneen kuukauteen sitä juurikaan syöty.
Jännittävää nähdä kuinka kauan remontti tulee kokonaisuudessaan kestämään, kun sitä ei ihan täysin vielä voi tietää. Toivotaan toki, että kaikki sujuu mahdollisimman helposti, eikä tule enempää yllätyksiä. Se, mikä kestoa hieman pidentää, on meidän kivitasot. Ne kun pystytään mittaamaan ja valmistamaan vasta sitten, kun kiintokalusteet on muuten saatu paikoilleen. Ja vasta kun kivitaso on toimitettu, pystytään asentamaan tiskikone, allas ja liesi. Mutta onneksi uunin saa jo aiemmin paikoilleen, niin sitä voi käyttää grillin kaverina kuitenkin.
Keittiöremontin aikana mun piti olla kokonaan lomalla alunperin, mutta mulla on nyt ollut sen verran töitä sovittuna tälle ajalle, että ei tätä viikkoa ainakaan lomaksi voi kutsua. Eikä se haittaa, kyllä mä voin vielä siirtää lomaa hieman eteenpäin.
Katsotaan miten tämä remontti etenee ja ilmoittelen kyllä sitten, kun jään n. viikon mittaiselle kesälomalle. Tarkoituksena on pitää tänä kesänä kaksi lomaviikkoa, joista toinen luultavasti tässä lähiaikoina ja toinen sitten heinäkuun loppupuolella, kun lähdetään käymään Oulussa ja tehdään Suomi-roadtripiä! Sitä ennen kuitenkin luvassa postauksia ihan tavalliseen tapaan ja remonttia dokumentoin oikein tarkasti, niin pääsette sitten näkemään koko matkan vanhasta keittiöstä valmiiseen lopputulokseen.
Ihanaa iltaa kaikille ja kiitos vielä hurjasti kaikista remppavinkeistä <3
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Apetinan & Indieplacen kanssa.
Lapsena olin melko innokas maistelemaan kaikkea ja söin esimerkiksi mätiä ja graavilohta mielelläni jo alle kouluikäisenä. Oli kuitenkin monia vihanneksia, jotka eivät olleet mulle tuttuja tai, joista en yksinkertaisesti vaan pitänyt. Mun suurin inhokki (jonka lapsena tiesin) oli lämmin porkkana. Pahinta oli se, että olin allerginen raa’alle porkkanalle, joten en edes voinut syödä raakaa porkkanaa, vaan ainoa vaihtoehto oli syödä se juuri kypsennettynä.
Erityisen paljon inhosin keitettyä porkkanaa, mutta koska päättelin, että ongelmana oli nimenomaan se, että porkkana oli kypsennettyä (eikä se, että se oli esim. jotain keittoon sulatettua pakasteporkkanakuutiota), en halunnut syödä mitään kypsennettyä porkkanaa ikinä. En tilannut ravintolassa ruokia missä oli porkkanaa, enkä kotona ikinä yrittänyt valmistaa sitä isompanakaan. Käännekohta porkkanoiden suhteen tapahtui itse asiassa vasta mun polttareissa tammikuussa 2014.
Mut vietiin syömään hienoon ravintolaan ja sain valita pääruuan muutamasta eri vaihtoehdosta. Yksi ruoka kuulosti muuten hyvältä, mutta siinä oli paahdettuja porkkanoita. Päätin silti tilata sen, kun melkein kaikki muutkin ottivat sitä. Ja mä rakastuin. Porkkanat oli täydellisesti maustettu, ne eivät olleet ylikypsiä tai huonoja pakasteita, vaan tuoreita ihania herkullisia porkkanoita. Onneksi mä silloin maistoin niitä, koska siitä vasta aukesi uusi makumaailma. Aloin kokeilla itsekin valmistaa kotona porkkanaa eri tavoilla ja huomasin, että sehän on ihan super hyvää paahdettuna tai pannulla nopeasti wokattuna.
Nykyisin syön tosi mielelläni porkkanaa ja käytän sitä monissa lämpimissä ruuissa. Tämä oli myös hyvä opetus itselleni siitä, että ei kannata vierastaa automaattisesti yhtään mitään vihannesta, vaan kokeilla ennakkoluulottomasti, vaikka joskus aiemmin olisikin saanut siitä huonon kokemuksen. Valmistustapa ja ruuan kanssa tarjoillut muut jutut vaikuttavat tosi paljon siihen, miltä joku yksittäinen ainesosa maistuu.
Lasten myötä on myös täytynyt todella punnita sitä, miten itse kannustan heitä erilaisten ruokien pariin ja millaista esimerkkiä näytän ruokapöydässä. Meillä ei koskaan pakoteta tai moitita siitä, jos ei uskalla tai halua maistaa, mutta aina kannustetaan ja kehutaan maistamisesta. Koen, että meidän lapset ovatkin ihanan innokkaita herkuttelijoita ja heidän kanssa uskaltaa kokeilla keittiössä lähes mitä vaan. Yksi hyvä keino saada lapset maistamaan jotain ihan uutta on aina ottaa heidät mukaan ruuanlaittoon.
Kuten sanottua, valmistustavalla ja sillä, minkä kanssa outoja vihanneksia syö, on paljon merkitystä. Yksi aika hitsin hyvä keino saada melkein mikä tahansa vihannes maistumaan hyvältä, on tarjoilla sitä juuston kanssa. Ei toimi toki kaikille sekään, mutta tällaisena juusto-loverina mä syön melkeinpä mitä vaan vihannesta, kunhan sen kaverina on Apetina-juustoa. Niissä on makua, ne tuovat rakennetta ja täyttävyyttä kasvisten kaveriksi ja ovat toki hyviä myös ihan sellaisenaan.
Kysyin Instagramin puolella seuraajien inhokkivihanneksia, koska Apetina haastoi mut kehittämään maukkaita reseptejä niistä. Yllätyin siitä, että sain enemmän vastauksia kuin koskaan olisin voinut kuvitella! Normaalisti saan sellaisiin kyselyihin, joissa itse pitää kirjoittaa, ehkä n. 100-200 vastausta, mutta nyt niitä tuli yli 400! Yllätyin siitä, että niin monilla oli joku inhokkivihannes tai huono kokemus jostain tietystä vihanneksesta. Eniten nousivat esiin nämä kymmenen:
Lähdin testaamaan näistä neljää ja kehitin erilaisia reseptejä niiden ympärille, jotka jaan nyt tässä postauksessa teillekin. Jokainen on ollut mun mielestä aivan super herkullinen, vaikka itsekin olen suhtautunut varauksella esimerkiksi munakoisoon. Nämä reseptit valmistuvat helposti ja nopeasti ja kaikki ovat mietoja.
Halkaise munakoisot pituussuunnassa. Ripottele päälle suolaa ja “itketä” munakoisoja n. 10min. Pyyhi suola pois. Sivele munakoisoihin oliiviöljyä. Grillaa n. 5-10min koosta riippuen. Lusikoi pinnalle Apetina Citrus & Herbs -juustokuutiot. Tarjoile esim. grillatun proteiinin kanssa.
Sekoita öljy ja kuivatut mausteet keskenään. Täytä sienet yrttiöljyllä. Murustele Apetina-juustoa sienten sisälle. Ripottele pinjansiemeniä pinnalle. Grillaa 10min.
Vinkki! Voit myös käyttää esim. tuoretta basilikaa ja ruohosipulia silputtuna, kourallinen kumpaakin riittää. Halutessasi lisää öljyn sekaan myös puristettuna 1-2 valkosipulin kynttä.
Pese vihannekset. Pilko kesäkurpitsat pituussuunnassa ohuiksi viipaleiksi ja halkaise porkkanat. Levitä kesäkurpitsaviipaleet viideksi minuutiksi astiapyyhkeen päälle ja ripottele päälle suolaa. 5min jälkeen pyyhi pintaan noussut neste ja suola pois. Levitä vihannekset uunipellille. Paahda uunissa grillivastuksen alla 220 asteessa (kiertoilma 200) n. 15min, käännä paiston puolivälissä. Pilko sipulit ja basilika. Lisää Apetina juustokuutiot sekä niiden marinadi vihannesten sekaan. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Marinoi jääkaapissa n. 30min tai syö heti, jos olet malttamaton.
Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä. Anna jäähtyä hetki ja pilko viipaleiksi. Pese ja viipaloi retiisit, pilko kevätsipulit ja ruohosipulit. Sekoita kaikki vihannekset suuressa kulhossa ja kaada sekaan kaksi paketillista Arla Apetina Green Olives & Garlic välimerellisiä juustokuutioita, sekä niiden mausteöljy. Sekoita ja tarjoile esim. grilliruuan kaverina.
Erityisesti näitä yrttiöljysieniä on moni seuraaja kuulemma jo ehtinyt testata ja on jakanutkin mulle kuvia kokkailuista! Ihan mahtavaa, että olen ehkä innostanut ainakin muutaman uuden tyypin syömään sieniä! Mun mielestä tämä oli aivan mahtava kamppis ja olen tosi mielelläni itsekin testannut uudenlaisia ainesosia, kuten juuri munakoisoa, joka ei itselleni ole ollut mikään ykkösvalinta keittiössä koskaan. Juustot nostavat monet kasvikset ihan uusiin sfääreihin ja esim. maustetut Apetina-juustokuutiot on siitä käteviä, että niiden marinadia voi käyttää kokonaisen ruuan maustamiseen.
Jaa oma kasvismuistosi tai kerro postauksen kommenttiboksissa mikä on oma lempikasviksesi ja miksi ja osallistut 100€ K-ryhmän lahjakortin arvontaan! Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 1.7.2020 asti. Löydät arvonnan tarkemmat säännöt TÄÄLTÄ.
Miten mahtava juhannus meillä olikaan! Ei varmasti tarvitse enää hehkuttaa juhannussäitä enempää, ne olivat kertakaikkiaan upeat. Mutta siis sään lisäksi tämä juhannus teki muutenkin niin käsittämättömän hyvää. Kevät tuntui oikeasti välillä loputtoman pitkältä, mutta sitten yhtäkkiä olikin juhannus. Ja voi että miten olinkaan kaivannut sitä, että saa olla kavereiden kanssa rauhassa. Ettei tarvitse vaan puhua puhelimessa tai videolla, vaan että saa ihan oikeasti olla yhdessä.
Emilia ja Topias tulivat Turusta meille lasten kanssa juhannukseksi ja me vietettiin rentoa juhannusta lasten ehdoilla. Oltiin lähinnä täällä meillä ja ulkona aamusta iltaan. No lauantaina me oltiin niinkin hurjia, että käytiin kävellen ostamassa jäätelöä kaupasta. Mutta muuten oltiin täällä aika paljon. Pelattiin korttia ja Rappakaljaa, grillattiin ja hengattiin ja kuunneltiin musiikkia ja katseltiin lasten akrobatiaesityksiä. Laulettiin porukalla lasten kanssa Let’s Singiä monta tuntia ja jammailtiin niin uusien kuin vanhojenkin hittien tahdissa. Lapsilla oli toisessa lastenhuoneessa juuri se valtava siskonpeti, josta kuului kikattelua vielä pitkään nukkumaanmenon jälkeen molempina iltoina.
Saunottiin myös niin pitkän kaavan mukaan, että mun silmät kuivui niin, että piti laittaa kosteuttavia silmätippoja! Siis mulle ei ole ikinä käynyt niin saunan takia! Mutta olipahan vain ihana saunoa, oli kyllä ihan kuivien silmien arvoista. Otto ja Topias saunoivat ennen meitä, joten sauna oli kuin pätsi kun sinne päästiin, että siitä se silmien kuivuus varmaan johtui. Mutta nauratti kyllä, että nyt on todellakin saunottu oikein olan takaa juhannuksen kunniaksi.
Täytyy kyllä olla valtavan kiitollinen siitä, että blogi ja some on tuonut niin paljon ihania ihmisiä elämään. Juuri keskiviikkona lukupiirissä puhuttiin siitä, miten paljon sellaisia ystäviä ja läheisiä somen kautta on tullut elämään, joita ei olisi muuten ikinä tavannut. Täysin eri puolilta Suomeakin on löytänyt ihmisiä, joista onkin tullut läheisiä ystäviä. Ja lukupiiriinkään en välttämättä olisi ikinä löytänyt tietäni ilman somea. Olen sitä mieltä, että ystäviä ja rakkaita ihmisiä ei koskaan voi olla liikaa ja olen kyllä niin onnellinen siitä, miten paljon mahtavia tyyppejä mun ympärille on löytynyt.
Oli ihanaa seurata miten lapset nauttivat toistensa seurasta. Hekin ovat tunteneet toisensa yhtä monta vuotta kuin me aikuiset, pikkutaaperosta asti. Ja pitävät yhteyttä säännöllisesti silloinkin kun ei nähdä. Leikit jatkuvat aina siitä mihin ovat edellisellä kerralla jääneet. Miten arvokkaita ovat sellaiset ystävät, jotka saa tuntea ihan pienestä asti. Ja välimatkan takia se on aina spesiaalia, kun saa viettää rauhassa aikaa yhdessä. Ihana nähdä, että lapsetkin arvostavat sitä yhteistä aikaa ja ottavat siitä kaiken ilon irti.
Erityisen hyvää tämä rento juhannusviikonloppu teki siksi, että tällä viikolla meillä alkaa koko kevään odotettu keittiöremppa! Sain aamulla viestin, että kodinkonetoimitus onkin jo huomenna ja huomenna myös puretaan vanha keittiö pois, jotta torstaina päästään tekemään lattia, ennen kuin kiintokalusteet asennetaan. Niin jännittävää! Onneksi on luvattu hyviä säitä, niin ei tosiaan haittaa ulkoilla ja olla pois remppatyyppien tieltä. Tulen päivittämään remonttikuulumisia tämän ja ensi viikon aikana ja otan runsaasti kuvia ja varmasti myös videoita siitä, miten kaikki edistyy. Suoraan sanottuna jännittää tosi paljon, kun tämä on isoin remppa mitä mun kotiin on koskaan tehty. Mutta onneksi on hyvät ammattilaiset tekemässä!
Ja onneksi meillä on kodinhoitohuoneessa vesipiste ja paljon työtilaa ja laitetaan sinne myös jääkaappi, niin se saa toimia väliaikaisena keittiönä ja tiskauspaikkana seuraavan viikon ajan. Tyhjensin myös yhden leveän pyyhekaapin meille väliaikaiseksi astiakaapiksi suoraan vesipisteen yläpuolelle.
Ihanaa uutta viikkoa kaikille ja toivottavasti teilläkin oli ihana juhannus <3
Meidän piti viettää tänään torstai-iltaa veneilemässä Oton perheen kanssa, mutta veneeseen olikin tullut joku vika ja päädyimmekin veneilyn sijaan illaksi rannalle uimaan ja syömään eväsleipiä. Ja oli kyllä niin ihanaa, vaikka ensin lapsia vähän harmitti kun ei päästykään veneelle, kun pelkkaritkin oli jo puettu päälle. Rannalla se harmitus unohtui kokonaan ja he pulikoivat monta tuntia aivan innoissaan. Onneksi yön hurja ukkossää talttui päivän aikana ja illaksi tuli tyyntä ja aurinkoista, oli oikein ihana ilma kun työpäivän jälkeen lähdettiin. Ja tulipahan testattua, että itsetehdyt tonnikalakolmioleivät toimivat vähintään yhtä hyvin rantaeväinä kuin veneilyeväinä! Oli onni, että heti venesataman vieressä oli ihana ranta ja uikkaritkin oli jo valmiiksi mukana, niin keksittiin hetkessä suunnitelma B.
Viime yö oli hieman haasteellinen, kun ensin yksi lapsista heräsi nenäverenvuotoon, joka ei millään meinannut talttua (kärsin itse aina samasta lapsena kesäisin, kun oli siitepölyallergia) ja sen jälkeen alkoikin ukkonen pauhaamaan ihan hulluna, eikä kukaan meistä meinannut saada unta kun meteli oli niin kova. Olisipa ollut kuulosuojaimet koko porukalle, heh. Valvottiin varmasti pari tuntia yöllä, ennen kuin saatiin taas unen päästä kiinni. Mutta onneksi aamulla sai sitten nukkua kuitenkin, niin sai edes vähän otettua yön valvomisia takaisin. Se on jännä, miten koville nykyään ottaa yksikin valvottu yö, kun niihin ei ole yhtään tottunut.
Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet työn suhteen todella intensiivisiä ja siitä mun vapaasta pitkästä viikonlopustakaan ei viime viikolla tullut kyllä mitään, päin vastoin! Tein vielä sunnuntai-iltana lasten mentyä nukkumaan useamman tunnin töitä. Mutta ajattelin tänä viikonloppuna kokeilla uudella onnella, että jos vaikka juhannuksen ajan onnistuisi olla kunnolla vapaalla. Ainakaan mulla ei nyt viikonlopuksi ole tiedossa keskeneräisiä työprojekteja eikä deadlineja, joten ajattelin ottaa ihan levon kannalta ja päivittää sitten juhannuskuulumisia joko sunnuntaina tai maanantaina illalla blogin puolelle. Instassa olen varmasti aktiivisempi, joten siellä kannattaa seurailla @iinalaura.
Meille on tulossa juhannukseksi Emilian ja Topiaksen porukka Turusta ja en voi sanoin kuvailla, miten ihanaa on kun voi nähdä kavereita ja viettää rauhassa yhdessä aikaa. Suunnitelmissa on ainakin luonnonkukkien poimintaa ja kukkaseppeleiden tekoa, auringonlaskun ihailua, juhannustaikoja, pitkään valvomista, paljon naurua, lautapelejä ja ihan sikana grilliruokaa. Ja lapsille valtava siskonpeti meidän toiseen lastenhuoneeseen, jossa he saavat kikattaa sitten porukalla. En malta odottaa oikeasti, niin pitkä aika on siitä, kun ollaan viimeksi vietetty tällä tavalla aikaa yhdessä.
Löysin tänään meidän kodin läheltä täydellisen pienen luonnonkukkaniityn, jolta ajattelin käydä keräämässä hulluna erilaisia ihania kukkia meidän seppeleisiin. Juhannusseppeleiden teko on niin ihana perinne ja rakastan sitä ihanaa kesäfiilistä, mikä juhannusseppele päässä tulee. Huomenna onkin iso porukka, jolle askarrella seppeleitä.
Haluan toivottaa kaikille maailman ihaninta ja turvallista juhannusta ja paljon halauksia <3
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Wsoyn, BookBeatin & Indieplacen kanssa.
Lapsilla on kesäloma ja kaikki aika maailmassa uppoutua kirjojen pariin. Viime viikolla oli sen verran sadepäiviä, että he lueskelivat ja kuuntelivat äänikirjoja oikein ekstrapaljon päivälläkin. Mutta ei se lukeminen sadetta vaadi, vähintään yhtä ihanaa on lukea tai kuunnella tarinaa ulkona auringossa. Parasta on se, kun iltaisin ei ole kiire alkaa nukkumaan, vaan lapset uppoutuvat kirjoihin sängyssä vielä hyvän tovin ja nukkuvat sitten aamuisin pitkään. Muistan itsekin, miten ihanaa oli koululaisena lukea kesälomalla kirjaa ja valvoa. Monesti nappasin kirjan käteen myös aamulla heti herättyäni ja niin tuntuvat tekevän meidänkin lapset.
Kuten kerroinkin, olen itsekin löytänyt viime aikoina todella hyvin aikaa kirjoille. Olen oikeasti niin kiitollinen sekä meidän lukupiiristä että tästä löysemmästä elämänrytmistä, joka on antanut aikaa paneutua kirjoihin. Mä saan kirjoista niin paljon. Rakastan sitä kutkuttavaa fiilistä kun käsillä on uuden kirjan ensimmäinen luku ja tietää jo, että tämä tarina vie mennessään. Tässä postauksessa vinkkaan teille muutaman kirjasuosikin aikuisille kesään, sekä monta mahtavaa kirjaa, joita meidän koululaiset eivät ole malttaneet laskea käsistään. Ehkä näistä löytyy kirjoja teillekin tai teidän koululaisille?
Kirjoitin tästä kirjasta teille jo maaliskuun lopulla, kun se oli mulla vielä kesken. Luin kirjan loppuun ja se antoi kyllä niin paljon ajateltavaa. Voin paljastaa, että en ole tehnyt kuin muutamasta kirjasta elämäni aikana muistiinpanoja. Tästä kirjasta tein niitä paljon. Tämä on sellainen kirja, johon jokaisen pitäisi tarttua. Se avarsi aivan valtavasti mun näkemystä siitä, millainen on naisen asema maailmassa. Alkupuolella kirjassa käsitellään aika paljon myös kolmannen maailman naisten asemaa, joka on tietysti vielä aivan erilainen kuin länsimaisten maiden naisten. Monet faktat kirjassa ovat järkyttäviä ja pöyristyttäviä.
Jos etsit faktapohjaa argumenteillesi naisen asemaa koskettavissa keskusteluissa, tämä kirja tarjoaa sitä yllinkyllin. Kirjan lähdeluettelo on kymmeniä sivuja pitkä, sillä jokaikinen tieto kirjassa on faktaa ja peräisin luotettavista tutkimuksista. Kirja ei ole mitään kevyttä hömppää – se on todellinen tietokirja, jossa sitä tietoa tulvii ovista ja ikkunoista. Mutta koen, että jokaisen naisen ja jokaisen miehen kannattaisi lukea tämä.
En tiedä kumpi on järkyttävämpi fakta – se, että suurin osa meidän länsimaisista lääkkeistä on suunniteltu 70-kiloisille miehille ja siksi naiset saavat niistä enemmän haittavaikutuksia, vai se, että Indonesiassa naiset eivät saa poistua kotoa ilman miespuolista sukulaista ja siksi esim. hyökyaallon iskiessä he odottavat kotona, että miespuolinen sukulainen tulee kertomaan lähestyvästä hyökyaallosta ja viemään heidät turvaan. He eivät myöskään osaa uida, koska uimataitoa ei pidetä naisille hyväksyttävänä.
No tämä on sitten taas juuri sitä kevyttä hömppää, mitä edellinen kirja ei ollut. Tämä on niin ihana hyvän mielen kirja, täydellinen kepeisiin kesäpäiviin. Olen teinistä asti ollut Sophie Kinsella -fani ja mun kirjahyllystä löytyy melkein kaikki hänen kirjoittamansa kirjat. Rakastan Sophie Kinsellan tyyliä kertoa ja kuvailla.
Tässä kirjassa pääroolissa on sympaattinen Fixie, joka on kohdannut monta vastoinkäymistä viime vuosien aikana. Hän rakastaa auttaa muita ja korjata asioita ja auttamisen haluissaan pelastaa tuntemattoman miehen läppärin kahvilassa vesivahingolta. Mies tekee palveluksesta velkakirjan, josta seuraa vastapalveluksia toisensa perään. Löytääkö Fixie lopulta onnen ja korjaa itsensäkin?
Jos luit alkukeväästä Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen -kirjan ja ihastuit avoimuuteen ja rohkeuteen, pidät varmasti tästäkin. Tämä oli meillä kesäkuun lukupiirikirjana ja ahmin sitä hurjaa vauhtia, kun kirja oli niin koukuttava.
Kaikki mitä tiedän rakkaudesta on Dolly Aldertonin omaelämäkerrallinen kirja hänen etsikkovuosistaan. Löysin kirjasta paljon tarttumapintaa, paljon tuttuja juttuja omastakin nuoruudesta. Tunsin kirjaa lukiessani surua, iloa, naurua ja paljon kaikkea. Mietin, että jos en olisi kohdannut 19-vuotiaana elämäni rakkautta, munkin elämä olisi voinut vuosien ajan olla tuollaista. Olisin ollut niin hukassa. Kirjassa kuvataan myös ystävyyttä aivan uskomattomalla tavalla. Tuollaista ystävyyttä, jota tässä kirjassa on, ei voi kuin ihailla. Siitä tuli vähän haikeakin mieli – sillä elämä vei lukion jälkeen minua ja mun parhaita ystäviä täysin eri kaupunkeihin ja myös ihan erilaisiin elämäntilanteisiin. Me ei koskaan päästy kokemaan kämppiselämää. Mutta tunnistin silti sieltä niitä ystävyyden kokemuksia ja tunteita ja olen niin kiitollinen siitä, että munkin elämässä on ihmisiä, joiden tiedän välittävän minusta yhtä paljon, välimatkasta huolimatta.
Odotin tätä NIIIIIIIN paljon! Rakastin viime vuonna lukemaani Sofie Sarenbrantin Kerjäläistä,
ja uusi Syntipukki kertoo myös nuoresta perheellisestä naispoliisista Emma Sköldista. Valheista ja kostosta kertova Syntipukki on uusi, itsenäinen osa Emma Sköld -dekkarisarjaan. Tämä on juuri sellaista dekkarityyliä, josta itse pidän. Nopeatempoista, älyttömän jännittävää ja mukaansatempaavaa. Kaikkea muuta kuin kuivia ja tympääntyneitä keski-ikäisiä miespoliiseja, joita pohjoismainen dekkarikirjallisuus on pullollaan.
Mulla on tämä vielä kesken, mutta uskon lukevani tämän loppuun ihan parissa päivässä, kun tarina on juuri nyt niin jännässä kohdassa, että jos en tekisi töitä, kuuntelisin juuri nyt äänikirjaa ja olisin lenkillä.
Aivan hurmaava klassikko Peppi Pitkätossun syntymäpäivistä, joka sisältää myös klassisen lettukakun ohjeen. Peppi Pitkätossu täytti jo 75 vuotta – ja on edelleen upea ja vahva esikuva! BookBeatista löytyy useampia Peppi-kirjoja kuunneltavaksi ja jokaisesta Peppi viettää syntymäpäiviä -kirjasta menee BookBeatissa kuunneltuna 20 senttiä pakolais- ja maahanmuuttajatyttöjen hyväksi tehtävään työhön. Kampanja toteutetaan yhteistyössä Astrid Lindgren Companyn ja Pelastakaa lapset ry:n kanssa. Kuuntelemalla Peppiä voi siis tehdä myös hyvää!
Uuden StarStable -kirjasarjan ensimmäinen osa Sielunratsastajat: Tähtihevosten kutsu, on mukaansatempaava kaikkien heppa- ja eläinfanien unelma, jossa yhdistellään perinteisten heppakirjojen maailmaan mystiikkaa ja taikuutta. Starstable on raikas ja ajankohtainen uusi kirjasarja esiteineille ja eläinfaneille. Tämä oli meillä ihan hitti ja esikoinen odottaa jo innolla sarjan seuraavaa osaa. StarStable perustuu super suosittuun samannimiseen peliin, jolla on yli 200 000 pelaajaa. Sarja jatkuu tämän vuoden lokakuussa, ja jatkossakin kirjoja ilmestyy kaksi vuodessa. Meillä odotetaan jatko-osaa jo innolla!
Huippusuositun Soturikissat-sarjan tekijöiden uuden Uljasmaa -kirjasarjan ensimmäinen kirja on nimeltään Uljasmaa – hajonnut lauma. Kirja kertoo leijonanpentu Pelottomasta, jonka paviaanijoukko on ottanut huomaansa sen jälkeen, kun Pelottoman isä on syösty leijonalauman johdosta ja surmattu. Kun Pelottomalle selviää, että sen äiti ja sisar ovat vieläkin elossa, hän päättää vaaroja uhmaten palata takaisin laumaansa, jonka johtoon on noussut kovaotteinen Jätti. Pelottoman lisäksi sarjassa seikkailevat paviaani ja norsu. Jännittävä ja mukaansatempaava tarina sopii hyvin kouluikäisille kuunneltavaksi, vaikka paikoitellen siinä on hurjiakin juonenkäänteitä.
Malamanteri on osa legendaarisen Harry Potteritkin suomentaneen Jaana Kapari-Jatan suomentamaa uutta fantasiatrilogiaa, jonka on kirjoittanut Thomas Taylor. Kirjasarja on suunnattu 9-99 -vuotiaille, mutta meillä sen luki Harry Potter -fani 8v ja tykkäsi aivan hulluna. Malamanterissa on samanlaista tunnelmaa ja kieltä kuin Harry Pottereissakin ja olin aistivinani esikoisesta samanlaisen innostuneen fiiliksen, joka itselläni oli kun tartuin ks. fantasiasarjaan 9-vuotiaana ensimmäistä kertaa.
Malamanteri kertoo pojasta nimeltä Herbert Lemon, joka on hotellin löytötavarapisteen hoitaja. Kun Violet Parma -niminen tyttö ilmestyy etsimään hotellista kaksitoista vuotta aiemmin kadonneita vanhempiaan, lapset lähtevät ennenäkemättömään seikkailuun, joka johtaa merihirviö Malamanterin jäljille. Mikä ihme on Malamanteri, joka vetää puoleensa ihmisiä ja joka voi toteuttaa toiveita?
Suomen suosituimpien lapsitubettajien Elinan ja Sofian esikoisteos Kaikki on mahdollista on maailman ihanin kirja, josta olisin itsekin ollut ikionnellinen kouluikäisenä! No okei, olin siitä ikionnellinen nyt myös äiti-ikäisenä. Se kannustaa, voimaannuttaa ja ilahduttaa. Kirja on täynnä kivaa tekemistä kesälomalle, mutta myös paljon tärkeitä vinkkejä koululaisen elämään ja hankaliinkin tilanteisiin.
Siellä kerrotaan mitä voi tehdä jos jotain kiusataan, mikä auttaa jos on paha mieli ja miten selvitä sisarusten välisestä kinastelusta. Lisäksi kirjassa inspiroidaan tavoittelemaan omia unelmia, neuvotaan omien YouTube-videoiden tekemisessä ja annetan piirustusvinkkejä. Ja paljon muuta. Meidän molemmat koululaiset lukivat kirjan vuorotellen ja ovat palanneet sen pariin jo monta kertaa. Elina ja Sofia ovat aivan ihania ja niin mahtavia esikuvia kaikille koululaisille!
Supersuositun Supermarsun uusin osa Supermarsu ja Rosvo-Rasvis on taattua Paula Norosta. Aivan hulvattoman hauska, ajatuksia herättävä ja oivaltava kirja. Meidän molemmat koululaiset tykkäävät Supermarsuista, eikä tämä uusin teos ollut poikkeus. Tätä tuoreinta kirjaa onkin kutsuttu kaikkien aikojen jännittävimmäksi Supermarsu-kirjaksi ja koululaisten mukaan se kuulemma oli juuri sitä. Kirjassa seikkaillaan niin Itäkeskuksessa, koulussa kuin Tyynen meren suurella roskapyörteelläkin ja se kiinnittää huomiota tärkeisiin teemoihin, huumoria unohtamatta.
Olen vaan kertakaikkiaan niin iloinen siitä, että kirjat ovat näin vahvasti löytäneet tiensä takaisin mun elämään monen repaleisen kirjavuoden jälkeen. Joku ehdottikin, että vuoden lopuksi teen koosteposteen kaikista 52 lukemastani kirjasta (jos pääsen tavoitteeseen asti) ja ehdottomasti aion toteuttaa idean! Ja vaikka en pääsisikään tavoitteeseen, voisin jakaa kaikki luetut kirjat silti.
